Hyvän vastauksen piirteet: FI – Äidinkieli ja kirjallisuus, lukutaidon koe

13.9.2021

Alustavat koekohtaiset sisältökuvaukset 13.9.2021

Alustavat koekohtaiset sisältökuvaukset on tarkoitettu ensisijaisesti tueksi alustavaa arvostelua varten. Suuntaa-antavia koekohtaisia kuvauksia käytetään apuna vain arvioitaessa vastausten sisältöaineksia. Muut huomioon otettavat piirteet on esitetty kriteeritaulukossa, joka on Ylioppilastutkintolautakunnan antamissa äidinkielen koetta koskevissa määräyksissä.

https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Ohjeet/Koekohtaiset/aidinkieli_ja_kirjallisuus_maaraykset.pdf?v=040320

Alustavat koekohtaiset sisältökuvaukset eivät välttämättä kuvaa kaikkia tehtävässä hyväksyttyjä sisältöjä. Vastauksessa voi olla muitakin kuin kuvauksessa mainittuja sisältöjä, eikä erinomaisessakaan suorituksessa tarvitse olla kaikkia esille nostettuja havaintoja ja päätelmiä. Arviointi perustuu kriteereissä kuvattuun kokonaisuuteen.

Alustavat koekohtaiset sisältökuvaukset eivät ole osa Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettua tietoa siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu yksittäisen kokelaan koesuoritukseen. Alustavat koekohtaiset sisältökuvaukset eivät sido Ylioppilastutkintolautakuntaa lopullisen arvostelun perusteiden laadinnassa.

Osa 1: Asia- ja mediatekstit

1. Reportaasi maatiloilta 30 p.

Kaksiosaisen tehtävän aineistona on Tiina Vahteran kirjoittama Seura-lehdessä vuonna 2020 ilmestynyt reportaasi. Seura on kerran viikossa ilmestyvä, lähinnä viihdyttävyyteen pyrkivä yleisaikakauslehti, jonka pääkohderyhmä on suomalaiset aikuiset. Reportaasin tavoitteena voi pitää lukijoiden viihdyttämisen ohella myönteisen kuvan rakentamista eläinten kohtelusta luomutiloilla.

1.1 Erittele lehtijutussa (aineisto 1.A) ilmeneviä reportaasille tyypillisiä piirteitä. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 500 merkkiä. 18 p.

Tehtävän ensimmäisessä osassa arvioidaan kulttuurista lukutaitoa vastauksesta ilmenevän tekstilajituntemuksen avulla. Se paljastuu taitona kuvata reportaasille tyypillisiä sisällöllisiä, tyylillisiä ja visuaalisia piirteitä sekä eritellä reportaasin osia ja niiden tehtäviä tekstissä. Piirteiden kuvauksen apuna on mahdollista käyttää reportaasin vertailua joihinkin muihin tekstilajeihin, esimerkiksi artikkeliin ja uutiseen. Myös reportaasin piirteiden ja julkaisukontekstin yhteyksien osoittaminen kertoo kulttuurisesta lukutaidosta.

Reportaasin yleispiirteitä

Lehtireportaasi on laajahko, yleensä runsaasti kuvitettu juttu. Sen piirteitä ovat

  • kerronnallisuus (Aineiston reportaasi kertoo toimittajan vierailuista kahdella luomutilalla.)
  • kiinnostavaan ilmiöön tai paljon esillä olleeseen teemaan liittyvä aihe (eläinten kohtelu maatiloilla), joka ei uutisen tapaan ole päiväkohtainen
  • kirjoittajan rooli (Reportaasi tarjoaa lukijalle toimittajan tapahtumapaikalta tekemiä havaintoja, kuvauksia ja kertomuksia ja sisältää usein myös haastatteluja. Tässä suhteessa se eroaa artikkelista, jonka kirjoittaja ei välttämättä vieraile paikalla eikä käytä omia havaintojaan tiedonlähteinä. Tiina Vahtera sen sijaan on käynyt kahdella luomutilalla, haastatellut emäntiä ja tehnyt runsaasti havaintoja. Hän on ikään kuin tapahtumien todistaja. Tätä vaikutelmaa lisäävät myös kuvat, jotka näyttävät henkilöt ja tapahtumapaikat lukijalle toimittajan silmin.)
  • mahdollisuus subjektiivisuuteen (Uutisen kirjoittaja pyrkii objektiivisuuteen, mutta reportaasissa subjektiivisuus on sallittua. Vahtera tuo esille omia mielipiteitään – se oli kova suoritus – ja kirjoittaa persoonallisella tyylillä. Esimerkiksi sellaiset sanat kuin lyllertää, kiireensutka ja syntisen lokoisaa tekevät Vahteran tyylistä kepeää, mikä sopii tekstilajiin sekä julkaisupaikkaan ja palvelee viihdyttämistavoitetta.)
  • artikkelimainen rakenne.

Rakenteesta tarkemmin

Viihdyttämään pyrkivä luomutilareportaasi on värikäs ja runsaasti kuvitettu. Kuten artikkelissa, reportaasin osilla on omat tehtävänsä merkityskokonaisuuden rakentajina. Vahteran tekstissä

  • pääotsikko osoittaa paikan, jossa toimittaja on vieraillut; sana eläimiä paljastaa näkökulman aiheeseen; onnellisia-sana sisältää toimittajan tulkinnan eläimistä.
  • alaotsikko rajaa näkökulman kasvattajien ja eläinten kiinteään suhteeseen (syntymästä kuolemaan).
  • ingressi johdattelee aiheeseen ja tiivistää tilojen toimintatavat.
  • väliotsikot herättävät uteliaisuutta (Ei maistu villasukka) tai paljastavat toimittajan mielipiteen (Rentoa eloa). Otsikoiden tyyli palvelee viihdyttämistavoitetta.
  • leipäteksti rakentaa kertomuksen toimittajan vierailusta tiloilla. Esimerkiksi alun kuvaus karjalauman saapumisesta vie lukijan yhdessä kirjoittajan kanssa keskelle tilan elämää. Aloitustapa on tavallinen reportaaseissa, ja Vahtera käyttää sitä myös siirryttäessä lammastilalle. Kertomuksen päättää kuva valmiista luomutuotteista. Muita leipätekstin rakenteita ovat esimerkiksi haastattelut ja kuvaukset. Tietoaineksia, taulukoita tai muita graafisia esityksiä ei ole, mikä on linjassa reportaasin viihdyttämistavoitteen kanssa.
  • kuvat kiinnittävät lukijan huomiota, luovat tunnelmaa ja ikään kuin dokumentoivat toimittajan havaintoja. Kuvateksteissä on jonkin verran myös syventäviä sisältöjä.
  • nostot ovat lainauksia haastateltavien puheesta. Ne tuovat tekstiin moniäänisyyttä ja korostavat autenttisuutta.

1.2 Analysoi kuvaa, jonka reportaasi (aineisto 1.A) antaa elämästä maatiloilla. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 000 merkkiä. 12 p.

Tehtävän toisessa osassa pyydetään analysoimaan kuvaa, joka reportaasissa annetaan elämästä kahdella maatilalla. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa muun muassa aiheen ja käsittelytavan yhdistäminen keskusteluun luomutuotannosta ja eläinten kohtelusta sekä havaintojen yhdistäminen jutun tekstilajiin ja Seura-lehteen julkaisukontekstina. Annettua kuvaa voi pohtia laajemmin myös suhteessa esimerkiksi kaupungistumisen etenemiseen tai ilmastonmuutokseen. Kriittistä lukutaitoa puolestaan osoittaa esimerkiksi havainto toimittajan sisällöllisten valintojen ja kuvituksen yksipuolisuudesta.

Yleiskuva tilojen elämästä

Yleiskuva tilojen elämästä on lähes kauttaaltaan myönteinen, paratiisimainen. Jo pääotsikko paljastaa, että luomutiloilla elää onnellisia eläimiä ja ihmisiä. Tämä on kirjoittajan kritiikitön näkemys, joka ilmenee myöhemminkin reportaasin kertomuksista ja kuvauksista. Reportaasin voimakasväriset valokuvat ja ihmisten ilmeet vahvistavat vaikutelmaa. Korostetun positiivinen kuva syntyy esimerkiksi seuraavista havainnoista ja päätelmistä:

Kuva eläimistä

  • Eläimet ovat onnellisia (bordercollie Jimi on aivan täpinöissään) ja niitä arvostetaan yksilöinä (Tunnen vasikat ja lehmät nimeltä).
  • Personointi nostaa ne ihmisten rinnalle (Jaakko-sonni on herra ja hidalgo); eläimistä puhutaan kuin ihmisistä (sonni tietää olevansa komea; Siiriäiset tietävät, kuka lautasella on.).
  • Eläinten elämä kuvataan leppoisaksi (elämä on syntisen lokoisaa, lauma lyllertää makuulle) ja luonnonmukaiseksi (Paimenkoira elää juuri sitä elämää, joka on ajat sitten piirtynyt sen geeneihin; Siementäjää täällä ei käytetä: asialla ovat pässit; lampaita ei tarvitse lääkitä).

Kuva ihmisistä

  • Ihmiset ovat vastuullisia (kasvattajat tuntevat eläimensä ja niiden elinkaaren, joka kerrotaan kuluttajalle); suhde eläimiin on läheinen (emäntä ja koira ovat saumaton työpari)
  • Ihmiset kuvataan tyytyväisiksi, koska he saavat elää vihreiden arvojensa ja kiinnostustensa mukaista luonnonläheistä elämää (Meidän koko arvomaailmamme on tässä).
  • Ihmiset ovat ylpeitä työstään. Omia tuotteita kehutaan: naudanliha maistuu kokkiauktoriteetin sanoin kuin karkkia söisi; lampaan villasta tulee ihovoide saman tien.

Kuva työstä luomutilalla

  • Työ on välillä kiireistä (yöunet jäävät vähiin, on kiireensutkaa) mutta syksyllä on aikaa lomailla.
  • Elämä on luonnonmukaista (kuten luonnollinen lisääntyminen myös tuttujen eläinkavereiden päätyminen lautaselle on osa luomutilan elämää).
  • Arvostetaan perinteitä (perinneisotooppien kunnostaminen) ja elämäntavan jatkumista: seitsemänvuotias Veikko astelee emännän jalanjäljissä tilan askareissa; lampaankasvattajat elävät miehen kotitilalla.
  • Työskentely miehen sukutilalla osoittautui tyydyttävämmäksi kuin ura helsinkiläisessä mainostoimistossa (Vaikka downsiftaamisesta ei ole tietoakaan, viisihenkisellä perheellä on käsissään iso rikkaus).
  • Elämää varjostavat kilpailu tehotuotannon kanssa (vakuumiin pakatut lihaklöntit ja halpa uusiseelantilainen tuontiliha), asiakkaiden ennakkoluulot (lampaanliha maistuu villalle) ja lampaanlihan lyhyt myyntisesonki.

2. Vastamainosten analyysia 30 p.

Tehtävän aineistona on kolme Voima-lehden julkaisemaa vastamainosta, joiden tavoitteita ja keinoja pyydetään analysoimaan. Analyysin voi esitellä mainos kerrallaan, mutta vastauksessa pitäisi olla myös jonkinlainen synteesi tai yhteisten piirteiden tiivistelmä, joka kokoaa ajatukset yhteen. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa esimerkiksi keinojen yhdistäminen mainoksen tekstilajipiirteisiin ja kriittistä lukutaitoa keinojen ja tavoitteiden tulkinta ja ymmärtäminen osana markkinointiviestintää ja laajempaa yhteiskunnallista kontekstia.

TAVOITTEET

Aineiston vastamainoksilla on sekä yleisiä, kaikkia vastamainoksia yhdistäviä, että erityisiä, yhteen vastamainokseen liittyviä tavoitteita. Yleisiä tavoitteita ovat muun muassa

  • kulutukseen liittyvien asenteiden muuttaminen kriittisemmiksi
  • tuotteiden ja tuotemerkkien taustalla olevien arvojen kyseenalaistaminen ja epäkohtien paljastaminen
  • markkinoinnin harhaanjohtavuuden tekeminen näkyväksi
  • mediakriittisyyden lisääminen
  • viihdyttäminen tai naurattaminen.

Vastamainoksissa yritetään herätellä ajattelemaan kriittisesti mahdollisia kuluttamisen ja markkinoinnin taustalla olevia epäkohtia, esimerkiksi ympäristön saastuttamista, luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ja epäoikeudenmukaisia työolosuhteita sekä niiden peittelyä mainonnassa. Vastamainokset ovat samalla myös itse mainoksia, jotka markkinoivat vaihtoehtoista elämäntapaa ja kulutustottumuksia sekä mediakriittistä asennetta.

Aineiston vastamainosten erityisiä tavoitteita ovat muun muassa

  • murtaa Fazerin Siniseen (aineisto 2.A) liittyviä kansallisia ja puhtoisia mielikuvia tuomalla esiin, että syrjäinen ja piskuinen Suomi ei olekaan irrallaan kolonialismin historiasta ja maailmankaupan epäoikeudenmukaisista rakenteista vaan tukee niitä esimerkiksi suklaateollisuudellaan
  • tehdä näkyväksi suomalaisten iltapäivälehtien arveluttavaa markkinointia (aineisto 2.B), joka vastamainoksen mukaan perustuu turhien pelkojen ja uhkakuvien lietsomiseen: klikkiotsikoiden ja viihteellisyyden mediakritiikki
  • osoittaa eettiseen lihantuotantoon liittyvien tulevaisuudenvisioiden ja markkinoinnin onttous (aineisto 2.C).

KEINOT

Vastamainoksissa käytetään pitkälti mainoksille tyypillisiä keinoja, mutta siinä missä tavallisissa mainoksissa tuotetaan keinojen avulla myönteisiä mielikuvia, vastamainoksissa niitä pyritään rikkomaan. Vastamainoksille yhteisiä tyypillisiä keinoja ovat esimerkiksi

  • huumori, nokkeluus ja leikillisyys
  • suora viittaus johonkin laajalti tunnettuun tuotteeseen tai tuotemerkkiin
  • vakiintuneiden merkitysten rikkominen ironian, nurinkääntöjen ja liioittelun avulla (mainosparodia)
  • kielteinen arvolataus, ristiriitojen esille tuominen
  • visuaalinen estetiikka: näyttävyys, huomiota kiinnittävät värit ja kuvat
  • kielellä leikittely, mainossloganien muuntelu.

Keinot näkyvät esimerkkiaineistoissa muun muassa seuraavilla tavoilla:

Aineisto 2.A

  • Muuten vastamainos mukailee sävyillään, fonteillaan, logollaan ja kuvituksellaan Fazerin Sininen -mainosta, mutta Fazer on muutettu muotoon Fatser ja todellinen Pieni pala Suomea -kampanja muotoon Pieni pala Kolonialismia.
  • Fazerin alkuperäinen suklaamainos korostaa värillään ja markkinoinnillaan suomalaisuuteen liitettyjä piirteitä (puhtaus, rehellisyys), mutta vastamainos rikkoo myönteisen yhteyden kansallisiin myytteihin.
  • Kuvassa käärepaperi on revitty epäsiististi ja suklaa murrettu rosoisesti, mikä rikkoo mainoksen harmonian ja vihjaa, että jotain on pielessä.
  • Teksti ”Tätä on Suomi” kertoo kaakaopapujen tuotannon siirtomaahistoriasta ja nykyisinkin epäoikeudenmukaisesta maailmankaupasta sekä liittää hyvinvoivan Suomen niihin.
  • Oikeiden Fazer-mainosten mielikuvat nautinnon ”sinisestä hetkestä” ja suklaapakkauksen kultakirjaimet käännetään tekstissä kaakaokaupan raadollisuudeksi.

Aineisto 2.B

  • Vastamainos mukailee suomalaisten iltapäivälehtien etusivua, joka toimii lehden mainoksena kauppojen ja kioskien kassojen vieressä.
  • Lehden logo ja nimi muistuttavat erityisesti Iltalehteä, joka on vastamainoksessa muutettu muotoon Uhkalehti.
  • Myös visuaalinen ulkoasu (kuvien käyttö, fontit, värit, otsikoiden asemointi, grafiikka) muistuttaa vastamainoksessa pääosin oikeaa iltapäivälehden etusivua.
  • Otsikoissa mainitut aiheet ovat niin ikään iltapäivälehdille tyypillisiä, kuten tv-viihde, liikennerikos, sää ja työelämän ongelmat.
  • Barbie-nuken käyttäminen oikean kaunottaren sijaan ja auringon kyyneleet grafiikassa vihjaavat visuaalisesti mainosparodiasta.
  • Parodinen etäisyys syntyy kuitenkin ennen muuta otsikoiden sisällöistä, jotka kaikki käsittelevät vastamainoksessa jotakin melko turhanpäiväistä uhkaa.
  • Otsikoissa syytetään samanaikaisesti kaikkia ihmisryhmiä: sekä pomot että työntekijät ovat uhka työelämälle, sekä nuoret että vanhemmat ovat uhka toisilleen ja yhteiskunnalle.
  • Iltapäivälehtien kytköstä tv-viihteeseen pilkataan mitättömillä otsikkoaiheilla (alaston tv-nalle ja BB-tähden ryppy).
  • Kolariuutisen otsikossa ironisoidaan iltapäivälehtien tapaa korostaa uhrien nuorta ikää, sukupuolta ja tässä myös ulkonäköä, jotta lukijassa heräisi säälin ja vihan tunteita.

Aineisto 2.C

  • Vastamainoksessa lihatuotteisiin erikoistuneen ruokatalon Atrian nimi ja logo on muutettu Ateriaksi, ja Atrian mainosslogan ”hyvä ruoka – parempi mieli” on muunnettu ironisesti muotoon ”hyvä innovaatio – parempi mieli”.
  • Visiointi tulevaisuuden synteettisestä lihatuotannosta ”tilalaboratorioissa” vuonna 2050 liioittelee ja pilkkaa nykyistä keskustelua keinolihan tuotannosta.
  • Teksti ”liha ei ole enää murhaa” kaiuttaa innovaatioihin uskovien ääntä ja kertoo, että lihaa voi vuonna 2050 syödä eettisesti hyvällä mielellä, koska se on keinotekoisesti tuotettua eikä eläimiä tarvitse tappaa.
  • Vastamainoksen visuaalinen ilme on vanhanaikainen: iloisesti kirmaavat eläimet ovat kuin lasten satukirjasta, putkistosta ulos työntyvä pihviliha tökerösti kuvattu, värimaailma räikeä ja taivaalla lentävä auto kömpelösti kuvaan upotettu. Ulkoasu on jopa harrastelijamainen.
  • Vanhanaikaisen visuaalisen tyylin ja tulevaisuudenkuvan ristiriita pilkkaa vastamainoksessa lihantuotantoon liittyviä geeniteknologisia visioita ja lihatuotteiden markkinointia eettisyydellä ja ekologisilla arvoilla.

Osa 2: Kaunokirjalliset ja muut fiktiiviset tekstit

3. Proosan analysointia 30 p.

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa on Erämajan tekstin kerronnan ja kielen keinojen monipuolista tarkastelua. Se esittää perustellun näkemyksen siitä, mistä tekstissä on kyse. Analyyttisen erittelyn ainekset tukevat esitettyä tulkintaa. Kriittistä lukutaitoa osoittava ansio on esimerkiksi kielen keinoista ja kerronnan ominaispiirteistä tehdyt oivaltavat päätelmät. Kulttuurista lukutaitoa voi osoittaa muun muassa Haarukan yhdistäminen naisen elämästä käytävään keskusteluun tai teini-ikäisten ja heidän vanhempiensa dynamiikkaan ja stereotyyppisiin ominaisuuksiin. Myös eri tulkintavaihtoehtojen puntaroiminen voi syventää vastausta.

Tulkinta pohjautuu erittelyyn

Erittelyssä analysoidaan Erämajan tekstiä kaunokirjallisen lajin edustajana sekä tuodaan esiin kerronnassa ja kielessä käytettyjä keinoja, joita ovat esimerkiksi

  • aika ja paikka
    • Tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan, mihin viittaavat esimerkiksi koulu ja lukujärjestys sekä kuulokkeiden käyttö. Tapahtumat liittyvät arkiaamuun ja kestävät runsaan tunnin.
    • Tapahtumapaikat ovat arkisia: kerrostalokoti, kauppa ja katu. Miljöö tuntuu suomalaiselta (aamupuuron syöminen, kadun äänet ja ihmiset, Jaffa-keksit, kaupan ilmoitustaulun tekstit), mutta tarkka tapahtumapaikka jää epäselväksi.
  • henkilöhahmot
    • Henkilöiden nimiä ei mainita. Päähenkilö on ”nainen”, kouluun lähtijä, ilmeisesti hänen poikansa, on ”poika”. Nimitykset viittaavat henkilöiden tyypillisyyteen.
    • Nainen tekee töitä kotona, sillä kaupassakäynti on hänelle ”työmatka”. Odottaessaan pojan nousemista hän taistelee ja turhautuu, tempoilee huoneesta toiseen. Hän purkaa tunteitaan tökkimällä tyynyjä väärässä paikassa olevalla arkisella aseella, haarukalla, ja viikkaa raivon vallassa muovipussin.
    • Poika on yöllä kuulokkeita käyttävä teini-ikäinen, joka yrittää huijata äitiään eikä pidä koulusta. Hänet on kuvattu melko tyypilliseksi murrosikäiseksi.
    • Kauppamatkalla nainen panee merkille ”aikuisen”, ”naisnelikon” ja ”miehen”. Pihalta kuuluu ”naapurin lasten” ääniä. Nämä maininnat eivät juuri rakenna henkilökuvia vaan toimivat ennemminkin miljöön kuvauksen osina.
  • kerronta
    • Kerronnan näkökulma häilyy naisen tajunnanvirran ja ulkopuolisen kertojan välillä. Muutamassa kohdassa kertoja osoittaa kaikkitietävyyttä: nainen ei jaksa ponnistaa; nainen kiipeää optimistisena omaan kerrokseensa.
    • Kerronnan ominaispiirre on kertojan osuuksien, naisen assosioiden etenevien ajatusten ja vuoropuheluiden sulautuminen yhteen: Poika pitää silmät kiinni ja peitosta, piuhoista kiinni, sängystä kiinni, sitten nousee, menee suihkuun, laulaa, laulelee suihkussa, yrittäisi edes esittää sairasta, mutta ei, se laulelee ja suihkuttelee, on kymmenen, kaksikymmentä, puoli tuntia suihkussa. Kympin aamu? Ei todellakaan mikään kympin aamu. Nainen koputtaa oveen – –.) Fokuksen nopea siirtyily kuvaa osaltaan naisen hermostuneisuutta
    • Pojan ajatuksia ei juuri paljasteta, mikä tekee kerronnasta aukkoisen ja kuvastaa naisen hoputusyritysten kaikumista kuuroille korville.
  • juoni
    • Kronologinen tapahtumaketju muodostuu irrallisista paloista, joissa nainen siirtyilee paikasta toiseen ajatusten poukkoillessa: Alku rysäyttää naisen kiireisen toiminnan käyntiin. Naisen kauppaan lähtöä voi pitää rauhoittumiseleenä. Maidon loppuminen tarjoaa hyväksyttävän syyn irrottautua hetkeksi aamun kiireestä ja teinin hoputtamisen turhauttavuudesta.
      Paluu kaupasta on jonkinlainen käännekohta, sillä nainen on optimistinen, ja poikakin on lähes valmis lähtemään kouluun. Loppujakso kuvaa naisen ajatusten vähittäistä siirtymistä työasioihin samalla, kun hän keskustelee pojan kanssa. Aivan lopuksi hän seuraa ikkunasta koululle päin menevää poikaa havaintoja tehden ja kommentoiden. Ilmeisesti joka-aamuinen taistelu on ohi, ja nainen voi olla melko tyytyväinen.
    • Vaikka juoni on jaksotettu ja vaikka äidin ja pojan välillä on ristiriita, draaman kaari sopii huonosti kuvaamaan tekstin rakennetta. Toiminnassa ei ole draaman kaarta noudattavalle tekstille tyypillisiä nousuja eikä laskuja. Konfliktikin ratkeaa omia aikojaan, kuten ilmeisesti muinakin kouluaamuina.
  • kieli ja tyyli
    • Pääosin kieli on yleiskieltä. Puhekielisyyksiä on naisen ajatuksissa ja vuoropuheluissa, joissa ne viittaavat muun muassa tilanteen arkisuuteen (Äiti, sukat nopee. – – Äiti, mä en tykkää koulusta.) Äidin englanninkielisen kysymyksen do you understand? voi tulkita yritykseksi tavoittaa poika nuorisokielen avulla.
    • Valtaosin virkkeet ovat pitkiä mutta lyhytlauseisia, usein myös verbittömiä. Niiden rytmi heijastaa naisen säntäilyä ja ajatusten tajunnanvirtaa.
    • Tyylin koomiset sävyt syntyvät muun muassa kielellä leikittelystä (Mutta ei, ei se nouse, ei se poika vaan nouse, se ei sängystä nouse, vaikka kello tulee ja kello menee, tempo kiihtyy, ääni kovenee. Ei nouse, eikä teiniä niin vaan nosteta.; otanpas, vienpäs, heitänpäs tiskialtaaseen, tökinpäs matkalla vähän sohvatyynyä, noin, noin, noin.).

Tulkinta voi painottua eri tavoin

Erämajan tekstin tulkinnan painopisteitä voivat olla esimerkiksi

  • äidin ja pojan suhde, jolloin tarkastellaan esimerkiksi äidin kasvatusnäkemyksiä, pelkoja, tapoja suojella poikaa, pojan suhtautumista äitiinsä ja kummankin suhtautumista kouluun
  • naisen kokemus arjestaan ja sen koomisista ja arjen sankaruudenkin aineksista
  • kontekstualisointi yleiseen naisen rooleista käytävään keskusteluun, jossa pohditaan esimerkiksi yhteiskunnan naisille asettamia vaatimuksia
  • naisen ajatusten ja elämänrytmin samaan tapaan hektinen/levoton poukkoilevuus, joka heijastuu myös tekstin rakenteessa.

4. Vastakkainasettelut elokuvassa 30 p.

Aineistona on katkelma Klaus Härön ohjaamasta elokuvasta Näkymätön Elina, joka kuvaa 1950-luvun elämää Pohjois-Ruotsissa erityisesti elokuvan päähenkilön, kouluikäisen Elinan näkökulmasta. Katkelmassa tulee esiin monia erilaisten elämäntapojen ja sosiaaliluokkien välisiä vastakkainasetteluja, jotka luovat tarinaan jännitteitä. Vastakkainasettelut näkyvät ennen muuta henkilöhahmojen kautta ja tulevat ilmi heidän ulkonäössään, pukeutumisessaan, puhetavoissaan, eleissään, arvoissaan ja käyttäytymisessään. Henkilöhahmojen käyttäytyminen ja puheet liittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin vastakkainasetteluihin. Myös miljöö ja esineistö kuvastavat vastakkainasetteluja.

Tehtävässä pyydetään analysoimaan katkelman vastakkainasetteluja ja rakentamaan niistä tulkinta. Kulttuurista lukutaitoa osoittavassa vastauksessa osataan lukea ajallista kontekstia ja tehdä havaintoja elokuvan keinoista, jotka nostavat esiin vastakkainasetteluja. Kriittistä lukutaitoa taas osoittaa kyky tulkita vastakkainasettelujen syitä ja elokuvan tuottamaa kuvaa niistä.

Selkeimmin vastakkainasettelut näkyvät elokuvassa henkilöhahmojen suhteissa, joista erityisesti yliopettaja Holm asettuu vastakkain suomea puhuvien Antonin, Elinan ja tämän edesmenneen isän kanssa. Holm asettuu selvästi vastakkain myös alempiluokkaisina pitämänsä työväen (Elinan äiti, maatyöläiset) sekä uuden opettajan Einar Björkin kanssa, jota hän pitää liian vapaamielisenä. Hyvissä vastauksissa tunnistetaan henkilöiden vastakkainasettelujen liittyminen esimerkiksi yhteiskuntaan, kulttuuriin ja arvoihin liittyviin vastakohtaisuuksiin.

KIELEN JA KULTTUURIN VASTAKKAINASETTELUT

  • Ruotsin kieli on normi, jota painotetaan koulussa. Suomen kielen käyttäminen on alempiarvoista, yliopettaja Tora Holmin mielestä jopa kapinallista, ja se pitää nujertaa.
  • Ruotsalaisuuden normi kiteytyy yliopettaja Holmin hahmossa, joka asettuu vastakkain erityisesti suomen kieltä edustavien Elinan, Elinan kuolleen isän ja Antonin kanssa.
  • Vastakkainasettelu näkyy elokuvassa esimerkiksi yliopettaja Holmin Antonille ja Elinalle antamissa rangaistuksissa sekä hänen puheissaan ruotsin kielen valta-asemasta.
  • Ruotsia osaamaton Anton vaikuttaa ulkopuoliselta myös lasten joukossa.

YHTEISKUNNALLISET VASTAKKAINASETTELUT

  • Koulun opettajat pukeutuvat pukuihin, naisopettajat käyttävät koruja ja heidän hiuksensa on laitettu, kun työväellä (koulun keittäjä, maalaiset) on arkiset vaatteet ja naisilla huivit.
  • Yliopettaja Holmin punainen jakkupuku viestii hänen valta-asemastaan suhteessa Elinan perheeseen, joka pukeutuu maanläheisiin väreihin.
  • Holm osoittaa ylempiarvoisuuttaan esimerkiksi torjumalla Elinan käden ja ylimielisellä käytöksellään. Alempaa sosiaaliluokkaa edustava Elinan äiti niiaa yliopettajalle ja puhuttelee tätä kunnioittavasti.
  • Holmin puhetapa on virallinen ja huoliteltu, kun taas Elinan perhe puhuu arkisemmin.
  • Monet lapset tulevat selvästi köyhistä oloista, ja jopa ruuasta saattaa olla pulaa. Kouluruokailusta muodostuu tämän takia vallankäytön osoittamisen tilanne.
  • Varallisuuserot kytkeytyvät selvästi kieli- ja kulttuurieroihin: suomenkieliset vaikuttavat kaikkein köyhimmiltä. Erityisesti Antonin täipörrö tukka, rohtuma ja vaatimaton pukeutuminen kertovat vähävaraisuudesta.
  • Suomenkielisestä taustasta tulevan Elinan sairastelu liittää terveyden ja sairauden vastakkainasettelun myös kieleen ja sosiaaliluokkaan.

ARVOJEN VASTAKKAINASETTELUT

  • Toisaalta yliopettaja Holm pyrkii pitämään yllä ruotsin kielen valta-asemaa ja Elina horjuttamaan sitä tukemalla Antonia, toisaalta Elina pitää yllä (isänsä) suomen kielen perinnettä, jota Holm vastustaa.
  • Uusi opettaja Einar Björk osoittautuu liberaaliksi kielikysymyksessä ja murtaa ruotsin kielen ja yliopettaja Holmin valta-asemaa.
  • Vahva kuri ja oikeus rangaista lapsia kertovat vanhakantaisesta hierarkiasta aikuisten ja lasten välillä. Vaikka Elina kapinoi, hänkin kunnioittaa vanhempia ja muun muassa niiaa koulun keittäjälle.
  • Valtasuhteita korostetaan esimerkiksi kuvakulmilla (Holm kuvataan alaviistosta) ja valaistuksella.
  • Elinan sisko Irma on sopeutunut ja alistunut järjestykseen, kun taas Elina haluaa muutosta.
  • Tapahtumat sijoittuvat agraariyhteiskuntaan ja syrjäseudulle, mutta autolla saapuva uusi opettaja, olemukseltaan rento Björk, tuo kylään modernin ja kaupunkilaisen tuulahduksen: uusi aikakausi on alkamassa.

Katkelmasta tehdyt tulkinnat voivat liittyä esimerkiksi historialliseen tai yhteiskunnalliseen kontekstiin, erilaisiin vallankäytön ilmentymiin tai vaikkapa sen pohtimiseen, kuinka pitkälle yksilön täytyy sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin ja missä määrin hän voi kapinoida vääriksi kokemiaan normeja ja käytäntöjä vastaan. Tarinassa kuvattujen arvojen törmäystä voi tulkita myös vaikkapa yhteiskunnallisen muutoksen ilmentymänä.