Hyvän vastauksen piirteet: FI – Äidinkieli ja kirjallisuus, lukutaidon koe (näkövammaiset)

13.9.2021

Lopulliset koekohtaiset sisältökuvaukset 11.11.2021

Nämä lopulliset koekohtaiset sisältökuvaukset vastaavat äidinkielen lukutaidon kokeen osalta Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettuja lopullisia hyvän vastauksen piirteitä. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, äidinkielen koetta koskevissa määräyksissä olevista kriteereistä sekä lopullisista koekohtaisista sisältökuvauksista ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista, muista arvostelua koskevista määräyksistä.

https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Ohjeet/Koekohtaiset/aidinkieli_ja_kirjallisuus_maaraykset.pdf?v=040320

Lopulliset koekohtaiset sisältökuvaukset eivät välttämättä kuvaa kaikkia tehtävässä hyväksyttyjä sisältöjä. Vastauksessa voi olla muitakin kuin kuvauksessa mainittuja sisältöjä, eikä erinomaisessakaan suorituksessa tarvitse olla kaikkia esille nostettuja havaintoja ja päätelmiä. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.

Osa 1: Asia- ja mediatekstit

1. Reportaasi maatiloilta 30 p.

Kaksiosaisen tehtävän aineistona on Tiina Vahteran kirjoittama Seura-lehdessä vuonna 2020 ilmestynyt reportaasi. Seura on kerran viikossa ilmestyvä, lähinnä viihdyttävyyteen pyrkivä yleisaikakauslehti, jonka pääkohderyhmä on suomalaiset aikuiset. Reportaasin tavoitteena voi pitää lukijoiden viihdyttämisen ohella myönteisen kuvan rakentamista eläinten kohtelusta luomutiloilla.

1.1 Erittele lehtijutussa (aineisto 1.A) ilmeneviä reportaasille tyypillisiä piirteitä. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 500 merkkiä. 18 p.

Tehtävän ensimmäisessä osassa arvioidaan kulttuurista lukutaitoa vastauksesta ilmenevän tekstilajituntemuksen avulla. Se paljastuu ensisijaisesti taitona kuvata reportaasille tyypillisiä sisällöllisiä ja tyylillisiä piirteitä sekä toissijaisesti taitona eritellä reportaasin osia ja niiden tehtäviä tekstissä. Piirteiden kuvauksen apuna on mahdollista käyttää reportaasin vertailua joihinkin muihin tekstilajeihin, esimerkiksi artikkeliin ja uutiseen. Myös reportaasin piirteiden ja julkaisukontekstin yhteyksien osoittaminen kertovat kulttuurisesta lukutaidosta.

Reportaasin yleispiirteitä

Lehtireportaasi on laajahko, jostain kiinnostavasta aiheesta kirjoitettu juttu. Sen piirteitä ovat

  • kerronnallisuus (Aineiston reportaasi kertoo toimittajan vierailuista kahdella luomutilalla.)
  • kiinnostavaan ilmiöön tai paljon esillä olleeseen teemaan liittyvä aihe (eläinten kohtelu maatiloilla), joka ei uutisen tapaan ole päiväkohtainen
  • kirjoittajan rooli (Reportaasi tarjoaa lukijalle toimittajan tapahtumapaikalta tekemiä havaintoja, kuvauksia ja kertomuksia ja sisältää usein myös haastatteluja. Tässä suhteessa se eroaa artikkelista, jonka kirjoittaja ei välttämättä vieraile paikalla eikä käytä omia havaintojaan tiedonlähteinä. Tiina Vahtera sen sijaan on vieraillut kahdella luomutilalla, haastatellut emäntiä ja tehnyt runsaasti havaintoja. Hän on ikään kuin tapahtumien todistaja.)
  • mahdollisuus subjektiivisuuteen (Uutisen kirjoittaja pyrkii objektiivisuuteen, mutta reportaasissa subjektiivisuus on sallittua. Vahtera tuo esille omia mielipiteitään (se oli kova suoritus) ja kirjoittaa persoonallisella tyylillä. Esimerkiksi sellaiset sanat kuin lyllertää, kiireensutka ja syntisen lokoisaa tekevät Vahteran tyylistä kepeää, mikä sopii tekstilajiin sekä julkaisupaikkaan ja palvelee viihdyttämistavoitetta.)
  • artikkelimainen rakenne.

Täydentäviä havaintoja rakenteesta

Kuten artikkelissa, reportaasin osilla on omat tehtävänsä merkityskokonaisuuden rakentajina. Vahteran tekstissä

  • pääotsikko osoittaa paikan, jossa toimittaja on vieraillut; sana eläimiä paljastaa näkökulman aiheeseen; onnellisia-sana sisältää toimittajan tulkinnan eläimistä.
  • alaotsikko rajaa näkökulman kasvattajien ja eläinten kiinteään suhteeseen (syntymästä kuolemaan)
  • ingressi johdattelee aiheeseen ja tiivistää tilojen toimintatavat.
  • väliotsikot tiivistävät sisällön (Ei maistu villasukka) tai paljastavat toimittajan mielipiteen (Rentoa eloa). Otsikoiden tyyli palvelee viihdyttämistavoitetta.
  • leipäteksti rakentaa kertomuksen toimittajan vierailusta tiloilla. Esimerkiksi alun kuvaus karjalauman saapumisesta vie lukijan yhdessä kirjoittajan kanssa keskelle tilan elämää. Aloitustapa on tavallinen reportaaseissa, ja Vahtera käyttää sitä myös siirryttäessä lammastilalle. Muita leipätekstin rakenteita ovat esimerkiksi haastattelut ja kuvaukset.
  • nostot ovat lainauksia haastateltavien puheesta. Ne tuovat tekstiin moniäänisyyttä ja korostavat autenttisuutta.

1.2 Analysoi kuvaa, jonka reportaasi (aineisto 1.A) antaa elämästä maatiloilla. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 000 merkkiä. 12 p.

Tehtävän toisessa osassa pyydetään analysoimaan koko reportaasin antamaa kuvaa elämästä kahdella maatilalla. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa muun muassa aiheen ja käsittelytavan yhdistäminen keskusteluun luomutuotannosta ja eläinten kohtelusta sekä havaintojen yhdistäminen jutun tekstilajiin ja Seura-lehteen julkaisukontekstina. Annettua kuvaa voi pohtia laajemmin myös suhteessa esimerkiksi kaupungistumisen etenemiseen tai ilmastonmuutokseen. Kriittistä lukutaitoa puolestaan osoittaa esimerkiksi havainto toimittajan sisällöllisten valintojen yksipuolisuudesta.

Yleiskuva tilojen elämästä

Yleiskuva tilojen elämästä on lähes kauttaaltaan myönteinen, paratiisimainen. Jo pääotsikko paljastaa, että luomutiloilla elää onnellisia eläimiä ja ihmisiä. Tämä on kirjoittajan kritiikitön näkemys, joka ilmenee myöhemminkin reportaasin kertomuksista ja kuvauksista. Korostetun positiivinen kuva syntyy esimerkiksi seuraavista havainnoista ja päätelmistä:

Kuva eläimistä

  • Eläimet ovat onnellisia (bordercollie Jimi on aivan täpinöissään) ja niitä arvostetaan yksilöinä (Tunnen vasikat ja lehmät nimeltä).
  • Personointi nostaa ne ihmisten rinnalle (Jaakko-sonni on herra ja hidalgo); eläimistä puhutaan kuin ihmisistä (sonni tietää olevansa komea; Siiriäiset tietävät, kuka lautasella on.).
  • Eläinten elämä kuvataan leppoisaksi (elämä on syntisen lokoisaa, lauma lyllertää makuulle) ja luonnonmukaiseksi (Paimenkoira elää juuri sitä elämää, joka on ajat sitten piirtynyt sen geeneihin; Siementäjää täällä ei käytetä: asialla ovat pässit, lampaita ei tarvitse lääkitä).

Kuva ihmisistä

  • Ihmiset ovat vastuullisia (kasvattajat tuntevat eläimensä ja niiden elinkaaren, joka kerrotaan kuluttajalle); suhde eläimiin on läheinen (emäntä ja koira ovat saumaton työpari)
  • Ihmiset kuvataan tyytyväisiksi, koska he saavat elää vihreiden arvojensa ja kiinnostustensa mukaista luonnonläheistä elämää (Meidän koko arvomaailmamme on tässä).
  • Ihmiset ovat ylpeitä työstään. Omia tuotteita kehutaan: naudanliha maistuu kokkiauktoriteetin sanoin kuin karkkia söisi; lampaan villasta tulee ihovoide saman tien.

Kuva työstä luomutilalla

  • Työ on välillä kiireistä (yöunet jäävät vähiin, on kiireensutkaa) mutta syksyllä on aikaa lomailla.
  • Elämä on luonnonmukaista (kuten luonnollinen lisääntyminen myös tuttujen eläinkavereiden päätyminen lautaselle on osa luomutilan elämää).
  • Arvostetaan perinteitä (perinnebiotooppien kunnostaminen) ja elämäntavan jatkumista: seitsemänvuotias Veikko astelee emännän jalanjäljissä tilan askareissa; lampaankasvattajat elävät miehen kotitilalla.
  • Työskentely miehen sukutilalla osoittautui tyydyttävämmäksi kuin ura helsinkiläisessä mainostoimistossa (Vaikka downsiftaamisesta ei ole tietoakaan, viisihenkisellä perheellä on käsissään iso rikkaus).
  • Elämää varjostavat kilpailu tehotuotannon kanssa (vakuumiin pakatut lihaklöntit ja halpa uusiseelantilainen tuontiliha), asiakkaiden ennakkoluulot (lampaanliha maistuu villalle) ja lampaanlihan lyhyt myyntisesonki.

2. Mainosten keinot 30 p.

Tehtävän aineistona on kaksi Helsingin Sanomien etusivuillaan julkaisemaa mainosta, joissa käytettyjä mainonnan keinoja pyydetään analysoimaan. Analyysin voi esitellä mainos kerrallaan tai tekemällä yhteisistä keinoista tiivistyksen. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa esimerkiksi keinojen yhdistäminen mainoksen tekstilajipiirteisiin, ja kriittistä keinojen tulkinta ja ymmärtäminen osana markkinointiviestintää ja laajempaa yhteiskunnallista kontekstia.

Mainosten tavoitteena on saada lukijat ostamaan tiettyä tuotetta (Muujauhista) tai palvelua (Synlabin palvelut) sekä tehdä tuotemerkkiä tai brändiä tunnetuksi. Helsingin Sanomien painetun lehden etusivu tavoittaa erityisesti hyvin toimeentulevan keski-ikäisen tai vanhemman lukijakunnan, jonka kulutustottumuksia mainokset haluavat herätellä.

Molempien mainosten kohderyhmiä yhdistää kiinnostus hyvinvoinnin ylläpitoa kohtaan. Poutun mainos on suunnattu kasvissyöntiä mahdollisesti harkitseville ja ilmastonmuutoksesta huolestuneille. Synlabin mainos taas on suunnattu henkilöille, jotka ovat mahdollisesti huolestuneita omasta terveydentilastaan tai kiinnostuneita sen tarkkailusta.

Esimerkkejä yhteisistä keinoista:

  • huomion ja kiinnostuksen herätys (esimerkiksi otsikot Mikään ei Muutu, jos mitään ei Muuta; Itsepetosten tutkija palveluksessasi)
  • halun, toiveen tai tarpeen herätys (yhä useampi suomalainen haluaa syödä lihatonta ruokaa; Kasvipohjainen ruoka kun kuormittaa niin elimistöä kuin ympäristöä vähemmän; Terveysasioissa ajoissa havahtuminen voi ehkäistä monia terveysongelmia)
  • ongelman nimeäminen (hyvältä maistuvia kasvispohjaisia ruokia ei vain ollut tarjolla; Meillä on taipumus selitellä, hieman vääristellä ja toisinaan ihan suoraan valehdella itsellemme kaiken olevan hyvin; Jos pysähtyisit edes hetkeksi miettimään, huomaisit, ettet oikeasti tiedä)
  • mainostettavan tuotteen tai brändin esittäminen ratkaisuna nimettyyn ongelmaan (toimme kauppoihin lihattomat Muu-tuotteet: suomalaisille tuttuja herkkuja kasvisjauhiksesta burgerpihveihin ja pyöryköihin; Synlabissa voit teettää tarkkoja magneetti- ja laboratoriotutkimuksia, joista selviää, mitä sinun terveydellesi kuuluu)
  • toimintaan kehottaminen (Maista ja muutat käsityksesi siitä, kuinka hyvää lihaton ruoka voi olla; Kannattaa tutustua (Syblabin palveluihin)
  • helppouden korostaminen (helppo valmistaa aterioita totuttujen lihapohjaisten reseptien mukaan; Oman terveydentilan pystyy selvittämään. Yllättävän helposti sekä nopeasti; Tutkimukset on paketoitu selkeästi eri tarpeisiin)
  • tunteisiin vetoaminen (esim. halu pitää huolta itsestä ja ympäristöstä, liittyä muutosta tekevien joukkoon Poutun mainoksessa; pelon ja epävarmuuden tunteiden herättely Synlabin mainoksessa)
  • järkeen vetoaminen (Kasvipohjainen ruoka kun kuormittaa niin elimistöä kuin ympäristöä vähemmän; Maailma muuttuu ja lihatalo sen mukana monipuolisemmaksi ruokataloksi; lopettaa itselle narraamisen terveysasioissa, koska tiedät totuuden mustaa valkoisella)
  • kielellisiä keinoja: puhuttelut, kysymykset.

Esimerkkejä eroista

Mainosten keinoissa on myös eroja. Poutun mainoksen tyyli on kepeä ja humoristinen. Siinä leikitellään kielellä (kasvistuotteita valmistava firma tarttuu härkää sarvista, Muu-sanalla leikkiminen). Synlabin mainos on vakavampi ja negatiivisempi tyyliltään. Se luo jopa uhkakuvia ja leimaa lukijan mahdolliset käytöstavat tyhmäksi, valehteluksi ja itsepetokseksi. Synlabin mainos vetoaa ennen kaikkea henkilökohtaiseen muutoksen tarpeeseen, Poutun mainos myös yleiseen ja eettiseen muutokseen. Molemmissa mainoksissa vastaus löytyy kuitenkin yksilön käyttäytymisestä ja kulutustottumuksista, joihin mainostettavat tuotemerkit liittyvät.

Osa 2: Kaunokirjalliset ja muut fiktiiviset tekstit

3. Proosan analysointia 30 p.

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa tarkastellaan monipuolisesti Erämajan proosan ominaisuuksia. Vastaus esittää perustellun näkemyksen siitä, mistä tekstissä on kyse. Analyyttisen erittelyn ainekset tukevat esitettyä tulkintaa. Kriittistä lukutaitoa osoittava ansio on esimerkiksi kielen keinoista ja kerronnan ominaispiirteistä tehdyt oivaltavat päätelmät. Kulttuurista lukutaitoa voi osoittaa muun muassa Haarukan yhdistäminen naisen elämästä käytävään keskusteluun tai teini-ikäisten ja heidän vanhempiensa dynamiikkaan ja stereotyyppisiin ominaisuuksiin. Myös eri tulkintavaihtoehtojen puntaroiminen voi syventää vastausta.

Tulkinta pohjautuu erittelyyn

Erittelyssä analysoidaan Erämajan tekstiä kaunokirjallisen lajin edustajana sekä tuodaan esiin proosan rakenteiden, kerronnan ja kielen keinoja, joita ovat esimerkiksi

  • aika ja paikka
    • Tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan, mihin viittaavat esimerkiksi koulu ja lukujärjestys sekä kuulokkeiden käyttö. Tapahtumat liittyvät arkiaamuun ja kestävät runsaan tunnin.
    • Tapahtumapaikat ovat arkisia: kerrostalokoti, kauppa ja katu. Miljöö tuntuu suomalaiselta (aamupuuron syöminen, kadun äänet ja ihmiset, Jaffa-keksit, kaupan ilmoitustaulun tekstit), mutta tarkka tapahtumapaikka jää epäselväksi.
  • henkilöhahmot
    • Henkilöiden nimiä ei mainita. Päähenkilö on ”nainen”, kouluun lähtijä, ilmeisesti hänen poikansa, on ”poika”. Nimitykset viittaavat henkilöiden tyypillisyyteen.
    • Nainen tekee töitä kotona, sillä kaupassakäynti on hänelle ”työmatka”. Odottaessaan pojan nousemista hän taistelee ja turhautuu, tempoilee huoneesta toiseen. Hän purkaa tunteitaan tökkimällä tyynyjä väärässä paikassa olevalla arkisella aseella, haarukalla, ja viikkaa raivon vallassa muovipussin.
    • Poika on yöllä kuulokkeita käyttävä teini-ikäinen, joka yrittää huijata äitiään eikä pidä koulusta. Hänet on kuvattu melko tyypilliseksi murrosikäiseksi.
    • Kauppamatkalla nainen panee merkille ”aikuisen”, ”naisnelikon” ja ”miehen”. Pihalta kuuluu ”naapurin lasten” ääniä. Nämä maininnat eivät juuri rakenna henkilökuvia vaan toimivat ennemminkin miljöön kuvauksen osina.
  • kerronta
    • Kerronnan näkökulma häilyy naisen tajunnanvirran ja ulkopuolisen kertojan välillä. Muutamassa kohdassa kertoja osoittaa kaikkitietävyyttä: nainen ei jaksa ponnistaa; nainen kiipeää optimistisena omaan kerrokseensa.
    • Kerronnan ominaispiirre on kertojan osuuksien, naisen assosioiden etenevien ajatusten ja vuoropuheluiden sulautuminen yhteen: Poika pitää silmät kiinni ja peitosta, piuhoista kiinni, sängystä kiinni, sitten nousee, menee suihkuun, laulaa, laulelee suihkussa, yrittäisi edes esittää sairasta, mutta ei, se laulelee ja suihkuttelee, on kymmenen, kaksikymmentä, puoli tuntia suihkussa. Kympin aamu? Ei todellakaan mikään kympin aamu. Nainen koputtaa oveen – –.) Fokuksen nopea siirtyily kuvaa osaltaan naisen hermostuneisuutta
    • Pojan ajatuksia ei juuri paljasteta, mikä tekee kerronnasta aukkoisen ja kuvastaa naisen hoputusyritysten kaikumista kuuroille korville.
  • juoni
    • Kronologinen tapahtumaketju muodostuu irrallisista paloista, joissa nainen siirtyilee paikasta toiseen ajatusten poukkoillessa: Alku rysäyttää naisen kiireisen toiminnan käyntiin. Naisen kauppaan lähtöä voi pitää rauhoittumiseleenä. Maidon loppuminen tarjoaa hyväksyttävän syyn irrottautua hetkeksi aamun kiireestä ja teinin hoputtamisen turhauttavuudesta.
    • Paluu kaupasta on jonkinlainen käännekohta, sillä nainen on optimistinen, ja poikakin on lähes valmis lähtemään kouluun. Loppujakso kuvaa naisen ajatusten vähittäistä siirtymistä työasioihin samalla, kun hän keskustelee pojan kanssa. Aivan lopuksi hän seuraa ikkunasta koululle päin menevää poikaa havaintoja tehden ja kommentoiden. Ilmeisesti joka-aamuinen taistelu on ohi, ja nainen voi olla melko tyytyväinen.
    • Vaikka juoni on jaksotettu ja vaikka äidin ja pojan välillä on ristiriita, draaman kaari sopii huonosti kuvaamaan tekstin rakennetta. Toiminnassa ei ole draaman kaarta noudattavalle tekstille tyypillisiä nousuja eikä laskuja. Konfliktikin ratkeaa omia aikojaan, kuten ilmeisesti muinakin kouluaamuina.
  • luvun nimi:
    • Luvun nimi antaa heti vihjeen tapahtumien arkisuudesta. Toisaalta naisen hermostuminen väärässä paikassa olevasta haarukasta kertoo hänen mielentilastaan. Kun nainen alkaa rusikoida tyynyjä haarukalla, syömävälineen voi tulkita turhautumisen ilmentäjäksi tai merkiksi yrityksestä ottaa oma elämä haltuun.
  • kieli ja tyyli
    • Pääosin kieli on yleiskieltä. Puhekielisyyksiä on naisen ajatuksissa ja vuoropuheluissa, joissa ne viittaavat muun muassa tilanteen arkisuuteen (Äiti, sukat nopee. – – Äiti, mä en tykkää koulusta.) Äidin englanninkielisen kysymyksen do you understand? voi tulkita yritykseksi tavoittaa poika nuorisokielen avulla.
    • Valtaosin virkkeet ovat pitkiä mutta lyhytlauseisia, usein myös verbittömiä. Niiden rytmi heijastaa naisen säntäilyä ja ajatusten tajunnanvirtaa.
    • Tyylin koomiset sävyt syntyvät muun muassa kielellä leikittelystä (Mutta ei, ei se nouse, ei se poika vaan nouse, se ei sängystä nouse, vaikka kello tulee ja kello menee, tempo kiihtyy, ääni kovenee. Ei nouse, eikä teiniä niin vaan nosteta.; otanpas, vienpäs, heitänpäs tiskialtaaseen, tökinpäs matkalla vähän sohvatyynyä, noin, noin, noin.).

Tulkinta voi painottua eri tavoin

Erämajan tekstin tulkinnan painopisteitä voivat olla esimerkiksi

  • äidin ja pojan suhde, jolloin tarkastellaan esimerkiksi äidin kasvatusnäkemyksiä, pelkoja, tapoja suojella poikaa, pojan suhtautumista äitiinsä ja kummankin suhtautumista kouluun
  • naisen kokemus arjestaan ja sen koomisista ja arjen sankaruudenkin aineksista. Tätä puolta alleviivaavat niin luvun nimi kuin haarukkaan liittyvät naisen ajatukset ja tyynyjen tökkiminen sillä.
  • kontekstualisointi yleiseen naisen rooleista käytävään keskusteluun, jossa pohditaan esimerkiksi yhteiskunnan naisille asettamia vaatimuksia
  • naisen ajatusten ja elämänrytmin samaan tapaan hektinen/levoton poukkoilevuus, joka heijastuu myös tekstin rakenteessa.

4. Jännitteet romaanissa 30 p.

Aineistona on katkelma Kerstin Johansson i Backen romaanista Näkymätön Elina, joka kuvaa 1950-luvun elämää Pohjois-Ruotsissa erityisesti kirjan päähenkilön, kouluikäisen Elinan näkökulmasta. Elinan ja opettajan lisäksi katkelmassa mainitaan myös muita lapsia ja aikuisia: Elinan sisar Irma, muut luokan lapset, muut opettajat sekä koulun keittäjä.

Tehtävässä pyydetään analysoimaan katkelmasta tehtyjen havaintojen pohjalta Elinan ja hänen opettajansa suhdetta ja siihen liittyviä jännitteitä sekä rakentamaan niistä tulkinta. Analyysissa tuodaan esille muun muassa havaintoja sellaisista sisällöistä ja kerronnan keinoista, jotka paljastavat jännitteitä. Kulttuurista lukutaitoa osoittavassa vastauksessa osataan lukea ajallis-paikallista kontekstia sekä tarkastella henkilöitä ja heidän suhdettaan tuossa kontekstissa. Kriittistä lukutaitoa taas osoittaa muun muassa taito tulkita jännitteiden syitä yhteiskunnallisen tilanteen, kulttuurin ja arvojen pohjalta.

Katkelmassa näkyy selvästi Elinan ja hänen opettajansa Tora Holmin jännitteinen suhde, jota leimaavat Elinan epävarmuus, haavoittuvuus ja kasvava viha sekä opettajan ankaruus, autoritatiivisuus ja ylemmyydentunne. Tällaisia tunteita on luettavissa erityisesti henkilöiden ajatuksia paljastavista kerronnan jaksoista.

Jännitteiden takana on yhteiskunnallisia ja kulttuurisia vastakkainasetteluja, jotka 1950-luvulla olivat nykyistä jyrkemmät. Katkelmassa vedenjakajana on kieli: Elinan äidinkieli on suomi, kun taas koulun ja opettajan kieli on ruotsi, jota Elina osaa vain heikosti. Myös varallisuuserot aiheuttavat kitkaa: Opettajan mielestä olisi ollut mukavampi, jos kyläläiset olisivat osoittaneet vähän kiitollisuutta saamastaan sosiaaliavusta. Lapsillekin yhteiskunnan avun vastaanottaminen oli ilmeisen vaikeaa, koska jopa lasten kasvot muuttuivat jäykiksi ja torjuviksi, kun hän (opettaja) pyysi heitä kertomaan tarpeistaan.

Elinan ja opettajan välille jännitteitä synnyttävät esimerkiksi seuraavat tekijät:

Valtasuhteet

  • Katkelma sijoittuu 1950-luvun alun Tornionjokilaaksoon. Lasten asema tuolloisessa yhteiskunnassa on vähemmän itsenäinen ja aikuisille alisteisempi kuin nykypäivän Suomessa. Lasten tuli totella aikuisia kyselemättä.
  • Tora Holm on opettaja ja Elina hänen oppilaansa. Tästä seuraa varsinkin kirjan kuvaamassa yhteiskunnassa voimakkaasti epätasa-arvoinen asetelma. Sama eriarvoisuus koskee yleisemminkin opettajien ja oppilaiden suhteita, mutta se tulee katkelmassa vähemmän esille.
  • Opettajan ylivallan alla Elinassa alkaa kasvaa vastarinta: Mutta Elina oli vaiti. Hän ei halunnut kirjoittaa enää ainuttakaan ruotsalaista sanaa. Eikä puhua. Oppilaat alkoivat tirskua, ja Elina tunsi, miten hän vihasi.

Henkilökemiat

  • Opettaja ja Elina eivät pidä toisistaan. Elinan mielestä opettaja ei haissut ihmiseltä. Opettajalla on Elinasta vain kielteisiä ajatuksia: Lapsi ei ole vain tyhmä, hän on myös niskoitteleva; Kankeampaa kakaraa ei ollut olemassakaan.
  • Ammatistaan huolimatta opettaja ei pysty ymmärtämään Elinan haaveilevaa mielenlaatua (Elina säpsähti. Hän oli ollut ajatuksissaan kaukana poissa, omalla suollaan.) Elina ilmeisesti pelkää opettajaa, sillä hän ei uskalla tai tahdo kertoa, miksei hän voi syödä ruokaa, jolle hän on ilmeisesti allerginen. Opettaja puolestaan tulkitsee Elinan käyttäytymisen kiittämättömyydeksi.
  • Elinan näkökulmasta luokkatilannetta kuvaava kertoja sanoo: Opettajatar oli ollut hänen kimpussaan koko ajan, korjannut ja huomautellut. Opettaja myös veti kaiken yli mustat, kovat, vihaiset viivat. Ilmeisesti Elina siis koki opettajan aggressiiviseksi.

Kulttuuriset ja yhteiskunnalliset erot

  • Ruotsin kieli on normi, jota painotetaan koulussa. Suomen kielen käyttäminen on alempiarvoista, yliopettaja Tora Holmin mielestä jopa kapinallista, ja se pitää nujertaa. Hän pyrkii pitämään yllä ruotsin kielen valta-asemaa.
  • Ruotsin käyttämisen vartiointi kiteytyy yliopettaja Holmin hahmoon, joka asettuu vastakkain erityisesti suomen kieltä edustavan Elinan kanssa.
  • Opettaja moittii kovasanaisesti Elinan kirjoitustehtävää ja häpäisee Elinan tämän heikon ruotsin kielen taidon vuoksi julkisesti sekä muiden oppilaiden edessä luokassa että muiden opettajien kesken ruokapöydässä. Hän vähättelee suomenkielisen Elinan henkisiä ominaisuuksia tämän heikon ruotsintaidon perusteella.
  • Opettajan ajatuksista heijastuu yhteiskunnallinen näkemys, jonka mukaan köyhän pitää olla nöyrä. Hänhän toivoisi kyläläisten osoittavan kiitollisuutta saamastaan sosiaaliavusta.
  • Erityisesti taloudellisesti niukkoina aikoina vaadittiin, että ruoka syödään loppuun. Vaatimus kuului niin varakkaiden kuin köyhienkin tapakasvatukseen. Kun Elina ei pystynyt syömään ruokaansa, opettaja ei voinut joustaa, sillä hän ei päästä ketään hyppimään nenälleen.
  • Keskiluokkaan kuuluvat ruotsinkieliset opettajat pysyivät erossa köyhistä kyläläisistä. Poikkeukseksi mainitaan uusi opettaja ja Irene Carlsson, josta kyläläiset sanoivat, ettei hän ollut ylpeä.

Katkelmasta tehdyt tulkinnat voivat keskittyä esimerkiksi opettajan ja oppilaan suhteeseen, yhteiskuntaluokkiin tai muuhun historialliseen tai yhteiskunnalliseen kontekstiin, erilaisiin vallankäytön ilmentymiin tai henkilöhahmojen käytökseen ja luonteeseen. Katkelmassa kuvattua ikäpolvien ja arvojen törmäystä voi tulkita myös vaikkapa yhteiskunnallisen muutoksen ilmentäjänä.