Hyvän vastauksen piirteet: FI – Psykologia

15.9.2021

Alustavat hyvän vastauksen piirteet 15.9.2021

Alustavat hyvän vastauksen piirteet on suuntaa-antava kuvaus kokeen tehtäviin odotetuista vastauksista ja tarkoitettu ensisijaisesti tueksi alustavaa arvostelua varten. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastauksia. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät ole osa Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettua tietoa siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu yksittäisen kokelaan koesuoritukseen. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät sido Ylioppilastutkintolautakuntaa lopullisen arvostelun perusteiden laadinnassa.

Psykologian kokeessa arvioinnin keskeisenä perusteena on vastauksen ankkuroiminen empiiriseen, tutkimuspohjaiseen tietoon ja keskeisiin psykologian teorioihin. Ihmisen kehitystä, tiedonkäsittelyä, psyykkistä hyvinvointia ja persoonallisuutta tutkitaan psykologiassa useasta toisiaan täydentävästä näkökulmasta, kuten biologisesta, kognitiivisesta tai sosiokulttuurisesta. Kokelaan tulisi osata luontevasti hyödyntää eri näkökulmista tuotettua tieteellistä tietoa psyykkisten ilmiöiden ja prosessien erittelyssä.

Psykologian kokeessa arvioidaan kokelaiden valmiutta ymmärtää psykologisen tiedon luonnetta ja tiedonmuodostusta, mukaan lukien tutkimusten luotettavuuden ja pätevyyden arvioiminen. Tehtävä voi edellyttää ajankohtaisten psykologian tutkimustulosten arviointia tai tutkimussuunnitelman laatimista.

Psykologian tehtäviin liittyy psykologisten ilmiöiden kuvailemista, arvioimista, pohtimista ja selittämistä sekä erilaisten näkökulmien vertailua. Useassa tehtävässä on myös ainerajat ylittäviä mahdollisuuksia. Osa tehtävistä sisältää joko kirjallista aineistoa tai videoaineistoa, joka tulee yhdistää tehtävänannon mukaisesti psykologiseen tietoon.

Digitaalisessa kokeessa tehtävät jakautuvat kolmeen osaan: 1 perustehtävät (esim. määrittele, kuvaile, selitä), 2 soveltavat tehtävät ja 3 kehittelytehtävät (esim. pohdi, vertaile, arvioi, suunnittele). Hyvän vastauksen kriteerit poikkeavat toisistaan osissa 1, 2 ja 3. Osan 1 tehtävissä kokelaalta edellytetään pääosin tiedollista osaamista, mutta osien 2 ja 3 tehtävät vaativat jo enemmän tiedonkäsittelyä. Psykologisen tiedon soveltamista vaaditaan sekä osassa 2 että 3, mutta osassa 3 painotetaan erityisesti kehittelyä, jolloin vastaus voi sisältää oivaltavia tarkastelutapoja sekä tiedon ja selitystapojen arviointia.

Keskeisenä arvioinnin kohteena on se, kuinka syvällisesti kokelas ymmärtää psykologista tietoa, kuinka hän osaa soveltaa sitä ja missä määrin hän pystyy tarkastelemaan sitä kriittisesti. Pelkkä oppimateriaalin sisältöjen toistaminen ei mahdollista parhaisiin arvosanoihin pääsemistä. Osa tehtävistä edellyttää valmiutta analysoida ajankohtaisia tapahtumia ja ilmiöitä psykologisen tiedon varassa. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota erityisesti kypsyyden osoittamiseen ja psykologisen tiedon hallintaan. Kokelaan tulisi vastata kysymyksiin tehtävänannon mukaisesti. Esitetyt asiat ja väitteet tulisi perustella vastauksessa selkeästi. Arvioinnissa kiinnitetään lisäksi huomiota siihen, kuinka jäsentynyt ja johdonmukainen kokonaisuus vastaus on.

Ohessa on arviointitaulukko, josta ilmenevät 20 ja 30 pisteen vastauksen arviointikriteerit. Taulukon alaosaan on merkitty pistemäärät, joihin hyvän vastauksen piirteet on kirjoitettu.

Osa 1: 20 pisteen tehtävät

1. Monivalintatehtävä 20 p.

1.1 Välineellinen ehdollistuminen on oppimisen laji, jossa opitaan 2 p.

  • reagoimaan ärsykkeisiin, jotka eivät aiemmin ole aiheuttaneet reaktioita.  (-1 p.)
  • käyttäytymisen palkitsemisen tai rankaisun kautta.  (2 p.)
  • havainnoimalla toisen käyttäytymistä ja sen seurauksia.  (-1 p.)

1.2 Plastisiteetti 2 p.

  • tarkoittaa käytettävien hermoyhteyksien vahvistumista.  (2 p.)
  • on prosessi, joka toimii tehokkaimmin aikuisuudessa.  (-1 p.)
  • viittaa aivopuoliskojen erilaistumiseen.  (-1 p.)

1.3 Toiminnanohjauksessa keskeisessä asemassa ovat 2 p.

  • takaraivolohko ja päälakilohko.  (-1 p.)
  • aivojen otsalohkot.  (2 p.)
  • aivorunko ja pikkuaivot.  (-1 p.)

1.4 Valppaus on 2 p.

  • tarkkaavaisuuden suuntaamista pitkiä aikoja kerrallaan samaan asiaan.  (2 p.)
  • tarkkaavaisuuden suuntaamista haluttuun tehtävään.  (-1 p.)
  • tarkkaavaisuuden siirtymistä merkitykselliseen ärsykkeeseen.  (-1 p.)

1.5 Syvässä unessa 2 p.

  • aivosähkökäyrä muistuttaa valvetilaa.  (-1 p.)
  • päälakilohko toimii aktiivisesti.  (-1 p.)
  • aivojen sähköinen toiminta on hitaimmillaan.  (2 p.)

1.6 Attribuutiolla tarkoitetaan 2 p.

  • selitystä, jonka ihminen antaa omalle tai toisten toiminnalle tai muille tapahtumille.  (2 p.)
  • taipumusta arvioida ajattelun kohdetta myönteisesti tai kielteisesti.  (-1 p.)
  • arkitietoon liittyvää tapaa ymmärtää jokin sosiaalisesti merkityksellinen asia.  (-1 p.)

1.7 Hallintakeinot 2 p.

  • edistävät yksilön selviytymistä.  (2 p.)
  • ovat tiedostamattomia.  (-1 p.)
  • auttavat välttämään kielteisiä asioita.  (-1 p.)

1.8 Tietomuisti on osa 2 p.

  • säiliömuistia.  (2 p.)
  • työmuistia.  (-1 p.)
  • taitomuistia.  (-1 p.)

1.9 Yläkouluiässä nuoren ajattelu kehittyy ja hän oppii deduktiivista päättelyä eli osaa 2 p.

  • ajatella kuvitteellisia tilanteita.  (-1 p.)
  • päätellä erityistapauksesta yleisen periaatteen.  (-1 p.)
  • soveltaa yleisiä periaatteita erityistapauksiin.  (2 p.)

1.10 Paniikkihäiriö on 2 p.

  • mielialahäiriö.  (-1 p.)
  • ahdistuneisuushäiriö.  (2 p.)
  • epävakaa persoonallisuushäiriö.  (-1 p.)

2. Käsitteiden määrittely 20 p.

2.1 Otos ja perusjoukko 5 p.

Tutkimusta tehtäessä tutkija on kiinnostunut jotakin ihmisryhmää koskevasta kysymyksestä, ja perusjoukko tarkoittaa koko tätä ihmisryhmää, esimerkiksi kaikkia suomalaisia 16-vuotiaita. Yleensä on kuitenkin epäkäytännöllistä tutkia kaikkia perusjoukon jäseniä, joten tutkimukseen valitaan perusjoukosta pieni osa eli otos. Laadukkaassa tutkimuksessa otos on valittu siten, että se edustaa hyvin perusjoukkoa. Siten otosta koskevat tutkimustulokset voidaan yleistää koskemaan koko perusjoukkoa.

    2.2 Määrällinen tutkimus ja laadullinen tutkimus 5 p.

    Määrällisessä tutkimuksessa tutkimuksen aineisto on numeerisessa muodossa ja sitä käsitellään tilastollisilla menetelmillä. Psykologiset ilmiöt voidaan muuttaa määrälliseksi aineistoksi operationalisoimalla tutkittava ilmiö ja hyödyntämällä erilaisia mittaustekniikoita, kuten aivokuvantamismenetelmiä tai pisteytettäviä kyselylomakkeita.

    Laadullisessa tutkimuksessa tutkimuksen aineistoa ei muuteta numeraaliseen muotoon, vaan se koostuu esimerkiksi haastatteluista tai vapaasti kirjoitetusta tekstistä.

      2.3 Poikittaistutkimus ja pitkittäistutkimus 5 p.

      Poikittaistutkimuksessa tutkimus tehdään kerran tietyllä ajanhetkellä. Poikittaistutkimus on yksinkertaisempi toteuttaa kuin pitkittäistutkimus, mutta sillä ei voida tutkia ajan myötä tapahtuvaa muutosta yksittäisissä henkilöissä.

      Pitkittäistutkimuksessa samoja koehenkilöitä tutkitaan useita kertoja eri aikoina. Tällä tavalla saadaan tietoa siitä, miten koehenkilöt muuttuvat tutkimuksen aikana. Pitkittäistutkimuksilla voidaan tutkia esimerkiksi ihmisen kehitystä tai psykologisen intervention vaikutusta.

        2.4 Reliabiliteetti ja validiteetti 5 p.

        Reliabiliteetti tarkoittaa tutkimuksen kykyä mitata luotettavasti sitä asiaa, jota se mittaa. Jos reliabiliteetti on hyvä, tutkimus tuottaa samankaltaisen tuloksen joka kerta kun se toistetaan.

        Validiteetti tarkoittaa tutkimuksen kykyä mitata sitä asiaa, jota sen ajatellaan mittaavan. Jos validiteetti on hyvä, tutkimus tuottaa tietoa juuri siitä asiasta, josta ollaan kiinnostuneita.

          Kukin osatehtävä arvostellaan pistein 0 / 1 / 3 / 5 pistettä. Välipisteitä ei anneta.

          0 p. Vastauksessa ei ole oikeaa tietoa.

          1 p. Vastauksessa on piirteitä oikeista määritelmistä, mutta suuri osa sisällöstä on virheellistä tai puutteellista.

          3 p. Käsitteet selitetään melko hyvin, mutta vastaus jää suppeaksi.

          5 p. Käsitteet määritellään perusteellisesti ja oikein.

          Jos merkkejä on 50 % yli sallitun määrän, vähennetään 1 piste, 100 %:n ylityksestä vähennetään 2 pistettä.

          3. Aliaksen pelaaminen 20 p.

          Hyvässä vastauksessa tuodaan esiin, että lapsen kieli kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Lapsen on kuultava puhetta oppiakseen puhumaan. Tutkimuksissa on osoitettu, että mitä enemmän lapselle puhutaan, sitä laajempi sanavarasto hänelle kehittyy. Kielen kehittyminen on yhteydessä hermoston kypsymiseen. Erityisansio on, jos vastauksessa tarkastellaan kielen kehittymistä laajemmin osana aivojen kypsymistä. Voi esimerkiksi todeta, että aivot muovautuvat kehittymisen myötä ja puhumaan oppiminen muovaa aivoja merkittävästi. Tähän liittyy aivopuoliskojen toiminnallinen eriytyminen eli lateralisaatio.

          Kuten videoltakin voi nähdä, Aliaksen pelaaminen on usein lapsista kivaa ja kiinnostavaa. Kun lapsi on motivoitunut, oppiminen on tehokasta. Aliasta pelatessa lapsi on aktiivisessa vuorovaikutuksessa muiden pelaajien kanssa ja hän kuulee paljon uusia sanoja, joita ei ehkä arkikielessä tavallisesti käytetä. Näin hänen sanavarastonsa kasvaa. Sanavaraston kehittymistä voi tarkastella esim. siitä näkökulmasta, kuinka lapsi oppii yläkäsitteitä sekä konkreettisia ja abstrakteja käsitteitä. Näitä teemoja on mahdollista käsitellä myös lähikehityksen vyöhykkeen kautta. Pelin tiimellyksessä saa paljon palautetta – toivottavasti positiivista –, ja sillä tiedetään olevan kehittymiselle yleensäkin suuri merkitys.

          Hyvässä vastauksessa voi käsitellä myös varhaista vuorovaikutusta, mutta vastauksen fokuksen tulee olla kielen kehittymisessä. Vastauksessa ei tarvitse arvioida videolla pelaavien lasten ikää. Aliaksen pelaaminen tukee kaiken ikäisten lasten kielen kehittymistä.

          9–11 p. Kielen kehittymistä on selitetty pääosin mielekkäällä psykologisella tiedolla. Aiheeseen liittyvän tiedon hallinta on joistakin rajoituksista huolimatta hyvää. Kielen kehittymistä on selitetty Aliaksen pelaamisen kontekstissa.

          15–17 p. Vastaukseen sisältyy monipuolista psykologista tietoa kielen kehittymisestä osana lapsen kehittymistä. Vastaus osoittaa kiitettävää tiedon hallintaa. Vastaus muodostaa ehyen ja kiitettävästi jäsennellyn kokonaisuuden. Aliaksen pelaamista on tarkasteltu oivaltavasti kielen kehityksen näkökulmasta.

          Jos merkkejä on 50 % yli sallitun määrän, vähennetään 2 pistettä, 100 %:n ylityksestä vähennetään 4 pistettä.

            Osa 2: 20 pisteen tehtävät

            4. Robottien vaikutus 20 p.

            Tehtävänannossa kuvaillaan klassinen Aschin janakoe, jossa on alun perin osoitettu ryhmäpaineen vaikutus yksilön päätöksentekoon. Tässä tutkimuksessa ryhmän muut jäsenet olivat kuitenkin ihmismäisesti käyttäytyviä robotteja. Oleellinen havainto oli se, että robottien vastaukset eivät vaikuttaneet aikuisten vastauksiin, mutta 7–9-vuotiaiden lasten vastauksiin niillä oli vaikutusta.

            Hyvässä vastauksessa osoitetaan, että tutkittu ilmiö on tunnistettu, ja se myös kuvataan oikein. Siinä myös selitetään tekijöitä, jotka saattavat liittyä siihen, että robotit vaikuttivat erityisesti lasten vastauksiin. Kouluikäisten lasten tiedetään olevan herkkiä sosiaaliselle paineelle. Lapset myös saattavat pitää robotteja ihmismäisempinä kuin aikuiset. Tutkimukseen osallistuneet lapset ovat osin esioperationaalisessa ja osin konkreettisen operaatioiden vaiheessa. Ensin mainitussa erityisesti mielikuvitus alkaa kehittyä, ja jälkimmäisessä opitaan soveltamaan periaatteita ja logiikkaa. Robottien ihmismäisyys saattaa vaikuttaa lapsiin vahvemmin myös siksi, että erityisesti konkreettisten operaatioiden vaiheessa lapsi oppii empatiaa sekä toisen tunteisiin ja ajatuksiin samaistumista. Lasten mielenteoria kehittyy edelleen. Lapsella saattaa olla myös vaikeuksia erottaa fantasia ja todellisuus toisistaan. Moraalin kehitys on vielä kesken, mikä voi myös olla yhteydessä lasten vaikutusalttiuteen. Alakouluiässä lapset myös oppivat vahvasti vertaamaan itseään muihin, mikä saattaa vaikuttaa herkkyyteen omaksua robottien mielipiteet. Lisäksi lapsilla on vähemmän kokemuksia roboteista kuin aikuisilla. Koska lapsilla ei ole aikuisiin verrattavissa olevaa tietoa robottien ja ihmisten kognition eroista, heillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia ymmärtää, että robotit ovat elottomia koneita, jotka saattavat toimia virheellisesti. Aikuisilla taas on paljon kokemukseen perustuvaa tietoa koneista, ja heidän on helpompi kategorisoida robotit erilleen ihmisistä, jolloin ne eivät luo samalla tavalla sosiaalista painetta.

            Hyvässä vastauksessa voidaan sivuta myös yleisiä tekijöitä, joiden tiedetään vaikuttavan Aschin janakokeen tuloksiin. Näitä ovat esimerkiksi ikä (vanhempien tiedetään olevan vähemmän alttiita vaikutuksille), ryhmän merkitys itselle (sisäryhmällä on suurempi merkitys), ryhmän koko (ei muutu neljän jälkeen merkittävästi), vastausten sanominen ääneen ja yhdenmukaisuus (yhdenkin poikkeava vastaus vähentää painetta). Hyvä vastaus on sidottava tutkimustulokseen, jonka mukaan robotit vaikuttavat lasten vastauksiin, mutta eivät aikuisten vastauksiin.

            9–11 p. Vastaukseen sisältyy pääosin mielekästä psykologista tietoa ja käsitteistöä. Tutkimuksessa esitetty ilmiö ryhmäpaineen merkityksestä on ymmärretty ja kuvattu oikein. Tiedon hallinta on hyvää, mutta osittain rajoittunutta. Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen, ja siinä selitetään, miksi lapset myötäilevät helpommin robottien vastauksia kuin aikuiset. Aineistoa on hyödynnetty melko hyvin. Vastaus on jäsentynyt.

            15–17 p. Vastaukseen sisältyy monipuolista psykologista tietoa ja käsitteistöä, jotka liittyvät siihen, miten ryhmäpaine vaikuttaa yksilön toimintaan. Vastauksessa osataan käsitellä kiitettävästi psykologista tietoa, joka selittää lasten ja aikuisten tutkimustulosten eroja. Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen, ja aineistoa on hyödynnetty hyvin. Vastaus muodostaa kiitettävän kokonaisuuden.

              5. Tarkkaavaisuus pyöräilyssä 20 p.

              Hyvässä vastauksessa tarkkaavaisuus määritellään oikein. Lisäksi siinä kerrotaan oleellisien esimerkkien avulla, miten tarkkaavaisuuden ilmiöt liittyvät pyöräilyyn. Näitä ovat esimerkiksi tarkkaavaisuuden rajallisuus, tarkkaavaisuuden sisäinen ja ulkoinen ohjaus, orientaatiorefleksi, monimutkaisten tehtävien automatisoituminen sekä tarkkaavaisuuden ylläpitäminen ja tarkkaavaisuuteen liittyvät virheet.

              Tarkkaavaisuus tarkoittaa huomion ja siten myös aivojen tiedonkäsittelyn suuntaamista johonkin kohteeseen. Ihmisen kyky käsitellä tietoa on rajallinen, ja siksi kaikkea aistien tuottamaa tietoa ei käsitellä aivoissa kovin tarkasti. Tarkkaavaisuuden tehtävänä on valita tarkempaan tiedonkäsittelyyn sellainen tieto, joka on suoritettavan tehtävän kannalta tärkeää. Ihminen pystyy kohdistamaan tarkkaavaisuutensa vain pieneen osaan maailmasta, ja tarkkaavaisuuden ylläpitäminen on väsyttävää. Siksi pitkäkestoisissa ja monimutkaisissa tehtävissä virheiden todennäköisyys lisääntyy.

              Pyöräillessä tarkkaavaisuus tulee kohdistaa pyörän ohjaamiseen, ympäristöön sekä muuhun liikenteeseen. Kun pyöräilijä vasta opettelee ajamaan pyörällä, pelkkä pyörän ohjaaminen ja tasapainon ylläpitäminen vievät paljon tarkkaavaisuuden resursseja, koska pyöräilijä joutuu tietoisesti ajattelemaan, miten nämä asiat toimivat, ja kohdistamaan tarkkaavaisuutensa niihin. Kokemuksen myötä pyörän ohjaaminen automatisoituu eikä siihen enää tarvitse juurikaan käyttää tarkkaavaisuutta. Silloin tarkkaavaisuutta pystyy tehokkaammin suuntaamaan myös muihin asioihin ja pyöräilystä tulee helpompaa ja turvallisempaa. Ihmisen kyky jakaa tarkkaavaisuuttaan useaan kohteeseen on kuitenkin rajallinen, ja siksi kokeneellekin pyöräilijälle voi sattua liikenteessä vaaratilanteita, jos hän keskittyy ajon aikana muihin tehtäviin, kuten puhelimen viestien tarkistamiseen.

              Havainnoidessaan ympäristöään ja muuta liikennettä pyöräilijän on tärkeää pystyä kohdistamaan tarkkaavaisuutensa pyöräilyn kannalta oleellisiin asioihin, kuten tiehen, liikennevaloihin ja muuhun liikenteeseen, sen sijaan että hänen tarkkaavaisuutensa keskittyisi vaikkapa omiin ajatuksiin, huomiota herättäviin mainostauluihin tai puhelimen hälytyksiin. Tämä vaatii tarkkaavaisuuden sisäistä ohjausta. Jotta tarkkaavaisuuden ohjaaminen pyöräilyn kannalta oleellisiin asioihin onnistuu, tulee pyöräilijällä olla pyöräilyyn ja liikenteeseen liittyviä sisäisiä malleja ja hänen vireystilansa on oltava riittävän hyvä.

              Vaaratilanteiden välttämisessä pyöräilijää auttaa tarkkaavaisuuden automaattinen ulkoinen ohjautuminen äkillisiä voimakkaita ärsykkeitä kohti. Tätä kutsutaan orientaatiorefleksiksi. Ihmiselle on evoluutiossa kehittynyt taipumus tarkkaavaisuuden automaattiseen kohdistamiseen yllättäviin ärsykkeisiin, kuten koviin ääniin tai nopeasti näkökenttään ilmestyviin asioihin. Liikenteessä tämä auttaa pyöräilijää reagoimaan nopeasti esimerkiksi yllättäen kulman takaa ilmestyvään toiseen pyöräilijään tai selän takaa kuuluvaan auton jarrutukseen. Tarkkaavaisuuden automaattinen ohjautuminen voi tosin myös viedä huomion epäoleelliseen asiaan, jolloin ei välttämättä esimerkiksi huomaa pysähtyä punaisiin valoihin.

              Tarkkaavaisuuden tutkimukseen liittyvien klassisten kokeiden, kuten muutossokeutta koskevan gorillakokeen tai dikotomisen kuuntelun kokeiden, mainitseminen on vastauksessa ansio ainoastaan silloin, jos ne liitetään pyöräilyyn tai liikenteessä toimimiseen.

              9–11 p. Vastauksessa tarkkaavaisuus määritellään oikein ja psykologista käsitteistöä hyödynnetään joitakin rajoituksia lukuun ottamatta hyvin. Vastaus on jäsentynyt, ja se sidotaan pääosin mielekkäästi esimerkkiin pyöräilystä.

              15–17 p. Tarkkaavaisuus määritellään oikein ja siihen liittyviä ilmiöitä esitellään monipuolisesti. Psykologisen tiedon hallinta on erinomaista ja tarkkaavaisuuden ilmiöiden esittely sidotaan luontevasti esimerkkiin pyöräilystä. Vastaus on hyvin jäsennelty, ja se muodostaa kiitettävän kokonaisuuden.

                6. Muunsukupuolisuus 20 p.

                Hyvässä vastauksessa pohditaan, mikä on sukupuoli-identiteetti, ja arvioidaan, kuinka psykologiset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat sen rakentumiseen. Psykologiassa on teorioita siitä, miten sukupuoli-identiteetti muodostuu hyvin varhaisen kehityksen aikana, jo taaperoiässä. Hyvässä vastauksessa osataan arvioida tätä tietoa uudelleen sen valossa, mitä nykyään tiedetään sukupuoli-identiteetin moninaisuudesta ja kehitysprosesseista. Nykyisin ajatellaan, että sukupuoli-identiteetti muodostuu monitekijäisesti biologisen, anatomisen ja sosiaalisen sukupuolen sekä psykologisen samastumisen mukaan ja että se voi muokkautua osana nuoruusiän kehitystä. Videon Elia kertoo tästä oman tarinansa.

                Hyvässä vastauksessa hyödynnetään videon materiaalia. Pohdinnassa voi käyttää hyväksi identiteettiteorioita sekä tietoa minäkokemuksesta ja sosiaalisten suhteiden merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Hyvässä vastauksessa pohditaan, miten kulttuurinen konteksti ja yksilön oma identiteettiprosessi ovat vuorovaikutuksessa. Siinä on myös mahdollista pohtia, miten muunsukupuolisuuden juridinen asema eri maissa voi vaikuttaa yksilön hyvinvointiin.

                9–11 p. Vastaukseen sisältyy pääosin mielekästä psykologista tietoa ja käsitteistöä. Tiedon hallinta on hyvää, mutta osittain rajoittunutta. Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen, ja aineistoa on hyödynnetty melko hyvin. Vastaus on jäsentynyt.

                15–17 p. Vastaukseen sisältyy monipuolista psykologista tietoa ja käsitteistöä. Vastauksessa osataan käsitellä kiitettävästi psykologista tietoa, jolla on merkitystä sukupuoli-identiteetin pohdinnassa. Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen. Aineistoa on hyödynnetty hyvin. Vastaus muodostaa kiitettävän kokonaisuuden.

                  Osa 3: 30 pisteen tehtävät

                  7. Stressinhallintasuositukset 30 p.

                  Hyvä vastaus perustuu stressin psyykkisen ja fyysisen perustan tuntemukseen. Stressaavassa tilanteessa kehomme virittyy eräänlaiseen valmiustilaan: osa hermoston toiminnasta kiihtyy, ja kehoon erittyy stressihormoneja. Tämän voi tuntea levottomuutena, sydämentykytyksenä ja hikoiluna. Mielen tasolla olemme valppaita, keskitymme olennaiseen ja olemme valmiita toimintaan. Sopiva stressi on toimintamme moottori. Stressiä tarvitaan jokapäiväisessä elämässä, sillä se saa meidät yrittämään parhaamme. Lyhytaikainen, hyvä stressi on siis välttämätöntä. Tällainen stressi on usein tehtäväkohtaista, ja se lakkaa, kun asia on hoidettu. Pitkään jatkuva stressi muuttuu haitalliseksi. Jos stressiä aiheuttava tilanne jatkuu kauan, on mahdollista, että stressi pitkittyy. Kun stressireaktio muuttuu pitkäaikaiseksi stressiksi, se ei ole enää hyödyllistä vaan kuluttavaa, jolloin se aiheuttaa psyykkisiä ja fyysisiä haittavaikutuksia.

                  Tavallisimpia stressiin liittyviä psyykkisiä oireita ovat jännittyneisyys, ärtymys, aggressiot, levottomuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, muistiongelmat, vaikeus tehdä päätöksiä ja unen häiriöt. Hyvässä vastauksessa jokin näistä tai muista stressioireista osataan yhdistää stressin fysiologiaan, kuten kortisoliaineenvaihduntaan.

                  Pitkittyneeseen stressiin saattaa liittyä myös ympäristötekijä, joka ylläpitää kuormittavaa tilannetta. Sellainen voi olla esimerkiksi alituinen kiire, sopimaton työ- tai opiskelupaikka tai työttömyys, köyhyys, melu, liiallinen vastuu, perheongelmat tai äkilliset elämänmuutokset. Tärkeitä, mutta onneksi harvinaisia, stressin aiheuttajia ovat äkilliset traumaattiset tapahtumat, kuten luonnonkatastrofit, onnettomuudet ja läheisen kuolema. Stressin aiheuttajia työ- tai opiskeluelämässä voivat olla mm. työn hallinnan puute, kohtuuttomat vaatimukset, tuen puute, ihmissuhdeongelmat, kiusaaminen, epäoikeudenmukaisuus, epäreilu kohtelu, arvostuksen tai vastavuoroisuuden puute ja syyllisyys tekemättömistä töistä. Hyvässä vastauksessa huomataan, että yksikään annetuista stressinhallintakeinoista ei kuitenkaan kohdennu stressiä aiheuttavaan ympäristöön suoraan, vaan ne pyrkivät parantamaan yksilön sopeutumista stressaavaan ympäristöön.

                  Suositus 1 perustuu ajattelutapojen muokkaamiseen. Yleensä ongelmien vatvominen on haitallista, koska se heikentää itseluottamusta ja kykyä ratkoa ongelmia. Se myös synnyttää negatiivista ajattelua, pessimismiä ja surullisuutta sekä heikentää itsetuntoa. Vatvominen voi liittyä negatiiviseen havaintokehään. Suositus 1 antaakin selvän ohjeen, miten vatvomista voi vähentää ja siten tehostaa omaa toiminnanohjausta. Se ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että pessimismi voi olla esimerkiksi luonteenpiirre ja vakiintunut ajattelutapa, jota voi olla hankala muuttaa näin yksinkertaisella ohjeella. Suositus rohkaisee tutkimaan, minkälainen tilanne herättää huoliajatuksia, ja kehottaa välttämään tällaisia tilanteita. Hyvässä vastauksessa voi suhtautua kriittisesti tämän keinon mahdollisuuksiin auttaa esimerkiksi ihmistä, joka on stressaantunut vaikkapa työpaikan huonosta ilmapiiristä tai muusta haastavasta elämäntilanteesta, joka vaikuttaa laajasti yksilön hyvinvointiin ja jota yksilön on vaikea välttää.

                  Suositus 2 perustuu stressivaikutusten fyysiseen hallintaan. Liikunnalla on tutkitusti lukuisia hyviä vaikutuksia fyysiseen ja psyykkisen terveyteen. Liikunnan aikana kehossa erittyy endorfiinia ja muita hyvää oloa tuottavia hormoneja. Säännöllisellä kohtuutehoisella liikunnalla on todettu olevan edullisia vaikutuksia myös useiden sairauksien ehkäisyssä. Lisäksi liikunta voi parantaa unta. Unta edistävien vaikutusten on arveltu johtuvan lihasten väsymisestä, liikunnan aiheuttamista hormonaalisista ja kehon lämpötilamuutoksista sekä liikuntaan liittyvästä psyykkisestä rentoutumisesta. Liikunta on hyvä keino suunnata ajatukset pois stressituntemuksista tai sen aiheuttajista. Sosiaaliset liikuntaharrastukset myös lisäävät ihmiskontaktien määrää. Kriittisesti arvioituna liikunta voi olla myös lisästressin aihe esimerkiksi ihmiselle, joka on jo ennestään kuormittunut ja kiireinen, erityisesti jos liikuntaan suhtautuu tavoitteellisena suorituksena. Liikunnan lisääminen ei myöskään poista stressin aiheuttajaa.

                  Suositus 3 perustuu huomion suuntaamiseen pois itsestä ja onnellisuuden tunteen lisäämiseen. Monissa positiivisen psykologian tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset kokevat itsensä onnellisemmaksi, jos he käyttävät rahaa tai aikaa ilon tuottamiseen muille sen sijaan että käyttäisivät samat resurssit itseensä kuten individualistisissa kulttuureissa on tapana. Hyvän tekeminen muille myös lujittaa ihmissuhteita, ja se voi johtaa sosiaalisen tuen lisääntymiseen. Tämä neuvo saattaa kuitenkin olla sopimaton ihmiselle, joka kokee pitkittynyttä stressiä juuri sen takia, että huolehtii muista yli omien voimavarojensa. Monet kroonisesti stressaantuneet ihmiset eivät kärsi mielekkyyden puutteesta: ihminen voi olla pitkittyneessä stressitilassa, vaikka tuntisikin onnea ja vaikka hänellä olisikin mielekkyyden kokemuksia. Suosituksen lähtökohta näyttää olevan yksilö, joka on keskittynyt vain omiin huoliinsa ja joka on vieraantunut muista ihmisistä.

                  13−16 p. Vastaukseen sisältyy pääosin mielekästä psykologista tietoa ja käsitteistöä stressistä, ja siinä käsitellään hyvin kaikkia kolmea suositusta. Tiedon hallinta on hyvää, mutta osittain rajoittunutta. Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen, mutta osa tekstistä jää irralliseksi. Psykologista tietoa sovelletaan, kehitellään ja arvioidaan hyvin. Perusteluja on useissa kohdissa, ja ne ovat paikkansa pitäviä.

                  22−25 p. Vastaukseen sisältyy monipuolista psykologista tietoa ja käsitteistöä stressistä. Tiedon hallinta on kiitettävää, ja vastauksessa käsitellään kaikkia kolmea suositusta syvällisesti. Psykologista tietoa sovelletaan, kehitellään ja arvioidaan kiitettävästi. Perustelut ovat selkeitä ja vakuuttavia.

                    8. Narsismin neuropsykologia 30 p.

                    Tehtävään voi vastata monipuolisesti aineistojen valossa, ja vastausta voi täydentää tiedoilla yleisistä mielenterveyden ongelmien syntyä selittävistä tekijöistä. Vastauksessa on esimerkiksi mahdollista hyödyntää monipuolisesti tietoa hermoston toiminnasta ja biologisten tekijöiden merkityksestä ihmisen toiminnan selittämisessä.

                    Aineistosta 8.B nousevien empatian ja itsetunnon sekä niihin yhdistyvien biologisten tekijöiden ohella vastauksessa voidaan pohtia aineiston ulkopuolisia biologisia tekijöitä eritellen niitä aineiston 8.A perusteella (korostunut omanarvontunto, kaikkivoipaisuuskuvitelmat, kokemus omasta erityisyydestä ja ainutlaatuisuudesta, korostunut ihailuntarve, kokemus etuoikeutuksesta, muiden hyväksikäyttö, empatian puute, kateellisuus ja ylimielinen käytös).

                    Biologisia tekijöitä voivat olla hermoston rakenteeseen ja toimintaan liittyvät seikat, kuten välittäjäaineet ja autonomisen hermoston toiminta, perimään liittyvät tekijät sekä aivojen muovautuvuuteen liittyvät tekijät. Vastauksessa on mahdollista käsitellä myös yksilönkehitystä perimän ja ympäristön vuorovaikutuksen kautta.

                    Niin ikään voidaan pohtia sitä, onko narsistinen persoonallisuus pysyvä ominaisuus vai pystytäänkö siihen vaikuttamaan. On myös mahdollista pohtia sitä, mikä ylipäätään on mielenterveyden häiriö ja mikä taas on normaalia yksilöiden välistä vaihtelua persoonallisuuden piirteissä.

                    13−16 p. Vastaukseen sisältyy pääosin mielekästä psykologista tietoa ja käsitteistöä narsismiin liittyvistä biologisista tekijöistä. Tiedon hallinta on hyvää, mutta osittain rajoittunutta. Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen, mutta osa tekstistä jää irralliseksi. Psykologista tietoa sovelletaan, kehitellään ja arvioidaan hyvin. Perusteluja on useissa kohdissa, ja ne ovat paikkansa pitäviä.

                    22−25 p. Vastaukseen sisältyy monipuolista psykologista tietoa ja käsitteistöä narsismiin liittyvistä biologisista tekijöistä. Tiedon hallinta on kiitettävää, ja vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen. Psykologista tietoa sovelletaan, kehitellään ja arvioidaan kiitettävästi. Perustelut ovat selkeitä ja vakuuttavia.

                      9. Lukion laaja-alaisen osaamisen tavoitteet 30 p.

                      Koska kyseessä on kehittelytehtävä, vastauksessa pitää muodostaa mielekkäitä psykologisia näkökulmia sinnikkyyteen ja siihen, miten lukio-opiskelu kehittää sitä. Sinnikkyys voisi tarkoittaa lukion opetussuunnitelmassa halua opiskella pitkäkestoisesti ja periksi antamatta, vaikka opeteltavat asiat tuntuisivatkin joskus vaikeilta. Voisi ajatella, että se on yksi lukiolaisen kehitystehtävistä. Niin opiskelussa kuin muussakin elämässä haasteiden vaatimustaso nousee ja kesto pitenee, kun nuori siirtyy peruskoulusta lukioon ja sieltä edelleen jatko-opintoihin. Sinnikkyyttä siis tarvitaan.

                      Motivaatiopsykologian näkökulma on keskeinen sinnikkyyden kehittymisessä. Vastauksessa voi käsitellä tavoitteita ja niiden merkitystä pitemmän aikavälin motivaatiolle, minäpystyvyyttä ja tulkintatyylejä. Opiskelussa tarvitaan sopivia tavoitteita. Lukiossa kannattaakin miettiä tavoitteitaan juuri siltä kannalta, että ne kehittäisivät sinnikkyyttä. Tavoitteiden tulisi olla sopivan haastavia ja ajallisesti rajattuja. Kun uskoo tavoitteisiinsa, ne saavuttaa todennäköisemmin. Sinnikkyyden kehittymisessä minäpystyvyysuskomukset ovat keskeisiä. Niiden varassa jaksaa opiskella vaikeitakin uusia asioita. Hyvät minäpystyvyysuskomukset ovat yhteydessä optimistiseen tulkintatyyliin. Kun ajattelee selviävänsä tulevaisuuden haasteista, on helpompi olla sinnikäs myös opetussuunnitelman mainitsemissa muutoksissa ja yllättävissä tilanteissa.

                      Hyvässä vastauksessa motivaatiopsykologinen näkökulma sidotaan kehitykselliseen ja sosiaalipsykologiseen kehykseen. Kehittyminen on myös biologista, esim. aivojen otsalohkot kehittyvät. Lukio-opiskelussa on monia sosiaalisia tekijöitä, esim. vuorovaikutus opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa. Opetussuunnitelma ohjaa erityisesti opettajien työtä. Vastauksessa on mahdollista pohtia, miten opettaja voi tukea ja auttaa sinnikkyyden kehittymisessä. Opettajat asettavat opiskelun tavoitteet, ja heidän tehtävänsä on omalta osaltaan pitää huolta tavoitteiden saavuttamisesta. Onkin erityisansio pohtia, miten sinnikkyys kehittyy lukio-opiskelun vuorovaikutuksellisissa prosesseissa. Vastauksessa voi myös käsitellä psyykkistä hyvinvointia. Sosiaalinen tuki on keskeistä niin sinnikkyyden kehittymisessä kuin psyykkisen tasapainon ylläpitämisessäkin maailmassa, jossa tapahtuu muutoksia ja yllätyksiä, kuten opetussuunnitelmassa sanotaan.

                      Edellä mainittuja teemoja voi käsitellä myös positiivisen psykologian näkökulmasta.

                      Niin ikään on mahdollista tarkastella sinnikkyyttä persoonallisuuden piirteenä. Temperamentti, persoonallisuuden piirteet ja älykkyys voivat olla yhteydessä siihen, miten opiskelu kehittää sinnikkyyttä. Persoonallisuudenpiirteistä tunnollisuus on käsitteellisesti lähellä sinnikkyyttä. Lukio-opiskelu saattaakin olla helpompaa tunnolliselle, joka jo persoonallisuuspiirteiltään on sinnikkäämpi.

                      Opiskelu lukiossa ei aina auta sinnikkyyden kehittymisessä. Jotkut opiskelijat voivat kokea lukiossa opiskelun lannistavana. Vastauksessa on mahdollista pohtia myös tätä näkökohtaa.

                      13−16 p. Sinnikkyyden kehittymistä opiskelussa on selitetty pääosin mielekkäällä psykologisella tiedolla. Aiheeseen liittyvän tiedon hallinta on joistakin rajoituksista huolimatta hyvää. Psykologista tietoa sovelletaan ja kehitellään hyvin, ja väitteitä perustellaan jonkin verran.

                      22−25 p. Vastaukseen sisältyy monipuolista psykologista tietoa. Vastaus osoittaa kiitettävää tiedon hallintaa. Se muodostaa ehyen ja kiitettävästi jäsennellyn kokonaisuuden. Psykologista tietoa sovelletaan ja kehitellään kiitettävästi, ja väitteitä perustellaan monipuolisesti.