Hyvän vastauksen piirteet: FI – Maantiede

23.9.2021

Alustavat hyvän vastauksen piirteet 23.9.2021

Alustavat hyvän vastauksen piirteet on suuntaa-antava kuvaus kokeen tehtäviin odotetuista vastauksista ja tarkoitettu ensisijaisesti tueksi alustavaa arvostelua varten. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastauksia. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät ole osa Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettua tietoa siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu yksittäisen kokelaan koesuoritukseen. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät sido Ylioppilastutkintolautakuntaa lopullisen arvostelun perusteiden laadinnassa.

Maantieteen kokeessa arvioidaan maantieteellisten tietojen ja taitojen itsenäistä hallintaa ja kykyä niiden soveltamiseen kunkin tehtävän edellyttämässä kontekstissa.

Maantieteen kokeen tehtävät ovat monipuolisia

Osa tehtävistä perustuu laajojen aihepiirien hallintaan, ja niihin vastataan useimmiten esseellä. Esseevastaukset tulee laatia siten, että tehtävän aihekokonaisuus on jäsennelty ja asiasisältö on johdonmukainen. Tehtävässä edellytetyt tietosisällöt asetetaan laajempiin asiayhteyksiin. Syysuhteita tarkastellaan asianmukaisesti eri näkökulmista ja väitteet perustellaan selkeästi. Opitut asiasisällöt, perustellut kannanotot ja mielipiteet erotetaan toisistaan.

Usein tehtävät perustuvat aineistoihin, jotka voivat olla esimerkiksi karttoja, paikkatietoaineistoja, kuvia, videoita, tilastoja, diagrammeja, kaavioita tai tekstejä. Aineistoja tulkitaan ja käytetään tarkoituksenmukaisesti ja niihin viitataan vastauksessa.

Tehtävät voivat edellyttää myös tiedon prosessointia, kuten aineistojen muokkaamista, laskemista ja analyysiä, piirtämistä, diagrammien ja muiden kaavioiden laatimista sekä merkintöjen piirtämistä valmiisiin kuviin. Tehtävissä arvioidaan kokelaan kykyä käyttää maantieteelle tyypillisiä työkaluja tarkoituksenmukaisesti.

Vastausten arvioinnin lähtökohtia

Vastauksissa tulee noudattaa tehtävänantoa. Tehtävässä voidaan edellyttää esimerkiksi vertailua, arviointia, analyysiä ja pohdintaa tai erilaisia esitystapoja, ja näitä korostetaan myös arvioinnissa. Erityisesti soveltamista ja kehittelyä edellyttävissä tehtävissä arvostetaan luovaa ongelmanratkaisu- ja ideointikykyä. Osassa tehtävistä voidaan edellyttää myös lyhyttä ja tiivistä vastaamista, jolloin ylipitkä vastaus vähentää pisteitä.

Vastauksen pituus ja tietosisältöjen määrä eivät sinänsä ole ansioita, erityisesti mikäli esitetyt tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäolennaisia tai kokelas on käsittänyt tehtävän väärin. Vastauksen arvoa alentaa myös se, jos vastauksessa on selviä asiavirheitä tai ajatukset on ilmaistu epäselvästi tai epätarkasti. Käsitteiden epäjohdonmukainen tai virheellinen käyttö vähentää sekin pisteitä.

Niin ikään vastauksen arvoa alentavia tekijöitä ovat sen rakentuminen pelkästään tai pääsääntöisesti mielipiteiden varaan, samojen asioiden toistaminen tai aineistojen epätarkoituksenmukainen käyttö tai käyttämättä jättäminen. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös suomenkielisen asiatekstin kirjoittamiseen, erityisesti suomenkielisen paikannimistön ja käsitteistön hallintaan.

Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet

Kunkin tehtävän arviointi- ja pisteitysohjeessa täsmennetään arvioinnin kohteet ja määritetään, miten pisteet kyseisessä tehtävässä jakautuvat. Tehtäväkohtaisen arvioinnin alussa on yleisemmän tason kuvaus, jossa kerrotaan tehtävän kannalta olennaiset arvioinnin kohteet. Tämän jälkeen annetaan yksityiskohtaisempi pisteitysohje, jossa määritellään vaadittavat asiasisällöt ja tuotokset.

Mikäli kyseessä on moniosainen tehtävä, pisteet määritetään osakohtaisesti (1.1, 1.2, 1.3 jne.). Jos kyseessä on esseevastaus, ohjeessa kuvataan, mikä on olennaista ja miten pisteitä jaetaan. Jos tehtävässä edellytetään tiedon prosessointia ja työkalujen käyttöä, tuotosten pisteitys kuvataan erikseen.

Osa 1: 20 pisteen tehtävä

1. Paikkoja maailmankartalla 20 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan aluetuntemusta ja kartanlukutaitoa globaalilla tasolla sekä sitä, miten hyvin kokelas tuntee maantieteellisiä ilmiöitä. Oikea valinta 2 p., väärä valinta –1 p., ei vastausta 0 p.

1.1 Välimeren kasvillisuutta. Viininviljelyalue. 2 p.

Oikea vastaus: F. Australian lounaisrannikko kuuluu välimerenkasvillisuuden vyöhykkeeseen. Alueella harjoitetaan viininviljelyä. F on karttaan merkityistä kohteista ainoa, jossa nämä molemmat ehdot täyttyvät.
  • A (-1 p.)
  • B (-1 p.)
  • C (-1 p.)
  • D (-1 p.)
  • E (-1 p.)
  • F (2 p.)
  • G (-1 p.)
  • H (-1 p.)
  • I (-1 p.)
  • J (-1 p.)
  • K (-1 p.)
  • L (-1 p.)
  • M (-1 p.)
  • N (-1 p.)
  • O (-1 p.)
  • P (-1 p.)
  • Q (-1 p.)

1.2 Hurrikaanit rantautuvat alueelle vuosittain. Kommunistisen puolueen hallitsema yksipuoluejärjestelmä. 2 p.

Oikea vastaus: C. Kuuban alueelle rantautuu vuosittain trooppisia pyörremyrskyjä, joita tällä alueella kutsutaan hurrikaaneiksi. Hurrikaanialueella Kuuba on ainoa valtio, jossa on kommunistisen puolueen hallitsema yksipuoluejärjestelmä.
  • A (-1 p.)
  • B (-1 p.)
  • C (2 p.)
  • D (-1 p.)
  • E (-1 p.)
  • F (-1 p.)
  • G (-1 p.)
  • H (-1 p.)
  • I (-1 p.)
  • J (-1 p.)
  • K (-1 p.)
  • L (-1 p.)
  • M (-1 p.)
  • N (-1 p.)
  • O (-1 p.)
  • P (-1 p.)
  • Q (-1 p.)

1.3 Nollaleveyspiirin (0°) ja kansainvälisen päivämäärärajan leikkauskohta. Sijaitsee vesialueella. 2 p.

Oikea vastaus: M. Piste M sijaitsee nollaleveyspiirillä eli päiväntasaajalla keskellä Tyyntämerta kohdassa, jossa kulkee 180. pituuspiiri eli päivämääräraja.
  • A (-1 p.)
  • B (-1 p.)
  • C (-1 p.)
  • D (-1 p.)
  • E (-1 p.)
  • F (-1 p.)
  • G (-1 p.)
  • H (-1 p.)
  • I (-1 p.)
  • J (-1 p.)
  • K (-1 p.)
  • L (-1 p.)
  • M (2 p.)
  • N (-1 p.)
  • O (-1 p.)
  • P (-1 p.)
  • Q (-1 p.)

1.4 Saarikaaren muodostama valtio. Valtion väkiluku yli 120 miljoonaa. 2 p.

Oikea vastaus: L. Japanin saariryhmä on laattojen alityöntövyöhykkeeseen syntynyt saarikaari. Kartalle merkityistä saarikaarista Japani on ainoa kohde, jossa valtion väkiluku ylittää 120 miljoonaa ihmistä.
  • A (-1 p.)
  • B (-1 p.)
  • C (-1 p.)
  • D (-1 p.)
  • E (-1 p.)
  • F (-1 p.)
  • G (-1 p.)
  • H (-1 p.)
  • I (-1 p.)
  • J (-1 p.)
  • K (-1 p.)
  • L (2 p.)
  • M (-1 p.)
  • N (-1 p.)
  • O (-1 p.)
  • P (-1 p.)
  • Q (-1 p.)

1.5 Maailman suurin valuma-alue. Metsien väheneminen voimakasta. 2 p.

Oikea vastaus: P. Amazonjoen valuma-alue on maailman suurin valuma-alue. Amazonin alueella metsät vähenevät voimakkaasti mm. metsänhakkuiden ja metsäpalojen seurauksena.
  • A (-1 p.)
  • B (-1 p.)
  • C (-1 p.)
  • D (-1 p.)
  • E (-1 p.)
  • F (-1 p.)
  • G (-1 p.)
  • H (-1 p.)
  • I (-1 p.)
  • J (-1 p.)
  • K (-1 p.)
  • L (-1 p.)
  • M (-1 p.)
  • N (-1 p.)
  • O (-1 p.)
  • P (2 p.)
  • Q (-1 p.)

1.6 Yksi maailman nopeimmin kasvavista väestöistä. Yksi maailman köyhimmistä valtioista. 2 p.

Oikea vastaus: K. Nigerin väestönkasvu oli vuonna 2019 yli 3,8 %, ja se kuuluu ainoana kartalle merkittynä kohteena kymmenen nopeimmin kasvavan väestön joukkoon. Esimerkiksi Intian väestönkasvu oli samaan aikaan vain vähän yli 1 %. Niger on kartalle merkityistä kohteista ainoa, joka kuuluu maailman kymmenen köyhimmän valtion joukkoon.
  • A (-1 p.)
  • B (-1 p.)
  • C (-1 p.)
  • D (-1 p.)
  • E (-1 p.)
  • F (-1 p.)
  • G (-1 p.)
  • H (-1 p.)
  • I (-1 p.)
  • J (-1 p.)
  • K (2 p.)
  • L (-1 p.)
  • M (-1 p.)
  • N (-1 p.)
  • O (-1 p.)
  • P (-1 p.)
  • Q (-1 p.)

1.7 Sijainti valtameren keskiselänteellä. Saarivaltio. 2 p.

Oikea vastaus: G. Islanti on muodostunut Atlantin keskiselänteellä purkautuneesta kiviaineksesta. Islanti on kartalle merkityistä saarivaltioista ainoa, joka sijaitsee valtameren keskiselänteellä.
  • A (-1 p.)
  • B (-1 p.)
  • C (-1 p.)
  • D (-1 p.)
  • E (-1 p.)
  • F (-1 p.)
  • G (2 p.)
  • H (-1 p.)
  • I (-1 p.)
  • J (-1 p.)
  • K (-1 p.)
  • L (-1 p.)
  • M (-1 p.)
  • N (-1 p.)
  • O (-1 p.)
  • P (-1 p.)
  • Q (-1 p.)

1.8 Nuori poimuvuoristo. Sijaitsee aikavyöhykkeellä UTC +1. 2 p.

Oikea vastaus: A. Alpit on nuori poimuvuoristo. Karttaan merkityillä alueilla Alpit on ainoa nuori poimuvuoristo, joka sijaitsee aikahyödykkeellä UTC +1 eli noin 15° nollameridiaanilta itään.
  • A (2 p.)
  • B (-1 p.)
  • C (-1 p.)
  • D (-1 p.)
  • E (-1 p.)
  • F (-1 p.)
  • G (-1 p.)
  • H (-1 p.)
  • I (-1 p.)
  • J (-1 p.)
  • K (-1 p.)
  • L (-1 p.)
  • M (-1 p.)
  • N (-1 p.)
  • O (-1 p.)
  • P (-1 p.)
  • Q (-1 p.)

1.9 Kuiva ja viileämpi kausi ajoittuu joulu-helmikuulle. Yli 80 prosenttia väestöstä on hinduja. 2 p.

Oikea vastaus: I. Intiassa vallitsee kesä- ja talvimonsuuni. Talvimonsuunin aikana joulu-helmikuussa Pohjois-Intiassa on kuiva ja viileä kausi. Intian valtauskonto on hindulaisuus, ja väestöstä yli 80 % on hinduja. Intia on kartalle merkityistä kohteista ainoa valtio, jossa hindulaisia on yli puolet väestöstä.
  • A (-1 p.)
  • B (-1 p.)
  • C (-1 p.)
  • D (-1 p.)
  • E (-1 p.)
  • F (-1 p.)
  • G (-1 p.)
  • H (-1 p.)
  • I (2 p.)
  • J (-1 p.)
  • K (-1 p.)
  • L (-1 p.)
  • M (-1 p.)
  • N (-1 p.)
  • O (-1 p.)
  • P (-1 p.)
  • Q (-1 p.)

1.10 Tuliperäinen alue. Merkittävä alkuperäiskansa maorit. 2 p.

Oikea vastaus: D. Uusi-Seelanti ja varsinkin sen Pohjoissaari ovat tuliperäisiä, koska maa sijaitsee Tyynenmeren ja Australian laattojen törmäysvyöhykkeellä. Kartalle merkityistä tuliperäisistä alueista Uusi-Seelanti on ainoa, jossa maorit ovat alkuperäiskansa.
  • A (-1 p.)
  • B (-1 p.)
  • C (-1 p.)
  • D (2 p.)
  • E (-1 p.)
  • F (-1 p.)
  • G (-1 p.)
  • H (-1 p.)
  • I (-1 p.)
  • J (-1 p.)
  • K (-1 p.)
  • L (-1 p.)
  • M (-1 p.)
  • N (-1 p.)
  • O (-1 p.)
  • P (-1 p.)
  • Q (-1 p.)

Osa 2: 20 pisteen tehtävät

2. Maapallon väestö 20 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan tietoja maapallon väestönkasvusta, sen alueellisista eroista, väestöräjähdyksen syistä ja nykyisen väkiluvun kehityksen seurauksista.

2.1 Kuvaile syntyvyyden ja kuolleisuuden muutosta valtion siirtyessä hitaan väestönkasvun vaiheesta kiihtyvän kasvun vaiheeseen. Pohdi, mitkä ovat väestönkasvun kiihtymisen tärkeimmät syyt. 10 p.

Syntyvyyden ja kuolleisuuden muutoksen kuvaaminen 4–6 p. Esimerkkisisältöjä:

  • Syntyvyyden muutoksen (muuttumattomuuden) kuvauksesta 2 p.
  • Kuolleisuuden muutoksen kuvauksesta 2 p.
  • (Väestöllisen muuntumisen mallin tai hitaan ja kiihtyvän kasvun vaiheiden määritelmästä 2 p.)

Väestönkasvun kiihtymisen syiden kuvaaminen 4–6 p. (2 p./syy, kun sitä on kuvattu perustellen; 1 p./syy pintapuolisesta kuvauksesta).

  • Kuolleisuuden muutoksen syyt 2–4 p. Esimerkkisisältöjä:
    • Terveydenhuollon kehittyminen on vähentänyt kuolleisuutta. (2 p.)
    • Ravinnontuotannon (ja ruoan säilytystapojen) kehittyminen on vähentänyt kuolleisuutta. (2 p.)
  • Syntyvyyden muuttumattomuuden syyt 2 p., esimerkiksi kulttuurin ja elintapojen hidas muutos
  • (Väestönkasvun kiihtymisen selittämisestä syntyvyyden ja kuolleisuuden avulla 2 p.)

2.2 Nimeä yksi köyhä kehittyvä maa ja yksi rikas kehittynyt maa (muu kuin Suomi). Kuvaile, miten väkiluku nykyään kehittyy näissä kahdessa esimerkkivaltiossa. Pohdi, minkälaisia ongelmia väkiluvun muutos niissä aiheuttaa. 10 p.

Vastauksen jäsentelystä, täsmällisestä käsitteiden käytöstä sekä esimerkkivaltioiden valinnasta ja nimeämisestä 2 p.

Väkiluvun kehityksen kuvaamisesta 4 p. (köyhä esimerkkivaltio 2 p.; rikas esimerkkivaltio 2 p.). Esimerkkivastauksia:

  • Köyhässä esimerkkivaltiossa (esimerkiksi Niger, Syyria tai Etiopia) väestönkasvu kiihtyy edelleen ja väestön määrä kasvaa eksponentiaalisesti, eli valtio on väestöllisen muuntumisen mallin toisessa vaiheessa (kiihtyvän kasvun vaiheessa). (2 p.)
  • Rikkaassa esimerkkivaltiossa (esimerkiksi Iso-Britannia tai Saksa) väestönkasvu on pysähtynyt tai väestön määrä kääntynyt laskuun, eli valtio on väestöllisen muuntumisen mallin neljännessä tai viidennessä vaiheessa (pysähtyneen kasvun vaiheessa tai vähenevän väestön vaiheessa). (2 p.)

Väkiluvun muutokseen liittyvien ongelmien kuvaamisesta 4 p. (köyhä esimerkkivaltio 2 p.; rikas esimerkkivaltio 2 p.). Esimerkkisisältöjä:

  • Köyhässä esimerkkivaltiossa ympäristön kuormittuminen, nälänhätä, köyhyys, työttömyys, terveydenhuollon riittämättömyys, levottomuudet, slummiutuminen, siirtolaisuus
  • Rikkaassa esimerkkivaltiossa työvoimapula, pula veronmaksajista

3. Biomit ja Yhdysvaltojen metsät 20 p.

Tehtävässä arvioidaan, kuinka hyvin kokelas tuntee (tai ymmärtää) metsäbiomien sijoittumiseen vaikuttavat luonnon- ja ihmismaantieteelliset tekijät. Kokelaan tulee osata soveltaa tietämystään tehtävän kohdealueeseen Yhdysvaltoihin.

3.1 Nimeä kustakin alueesta 1–4 (aineisto 3.A) siellä vallitseva biomi. Kuvaile lyhyesti kunkin biomin tyypillisiä piirteitä. 8 p.

Biomien nimeämisestä 1 p./biomi ja kuvauksesta 1 p./biomi

Biomi 1: (subtrooppinen) sademetsä (1 p.)
Ainakin yksi oleellinen ominaisuus (enint. 1 p.), esimerkiksi:

  • Tyypillisiä subtrooppisia metsiä ovat ainavihannat metsät, joiden puista osa kuitenkin pudottaa lehtensä talvella.
  • Metsät sijaitsevat usein mantereiden itäosissa alueilla, joissa sademäärä on runsain kesäisin.

Biomi 2: Lauhkean vyöhykkeen (kesävihanta) lehtimetsä (1 p.)
Ainakin yksi oleellinen piirre (enint. 1 p.), esimerkiksi:

  • Lauhkean vyöhykkeen kesävihannalle lehtimetsälle tyypillistä on selkeä vuodenaikojen vaihtelu ja lehtien putoaminen talvikaudeksi.
  • Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsät on usein hakattu maanviljelysmaaksi.

Biomi 3: Välimerenkasvillisuus/nahkealehtinen kasvillisuus (1 p.)
Ainakin yksi oleellinen piirre (enint. 1 p.), esimerkiksi:

  • Välimerenkasvillisuus esiintyy talvisateiden alueella, jossa kasvillisuuden tulee sopeutua kuivaan kesäkauteen.
  • Puusto on yleensä ainavihantaa ja kasvillisuuden lehdet vahapintaisia.

Biomi 4: Havumetsä (1 p.)
Ainakin yksi oleellinen piirre (enint. 1 p.), esimerkiksi:

  • Alueella on ikivihreää havupuustoa, joka on sopeutunut viileään talvikauteen.
  • Puut ovat pitkiä ja niiden sisältämä biomassa suuri.

3.2 Pohdi kolmea maantieteellistä tekijää, jotka vaikuttavat metsien alueelliseen sijoittumiseen Yhdysvalloissa. Hyödynnä vastauksessasi aineistoa 3.A. 12 p.

Metsien jakautumiseen vaikuttavan asian tai ilmiön nimeämisestä 1 p. Kuvauksesta, kuinka asia tai ilmiö vaikuttaa metsiin (1–2 p.), ja vastauksen kytkemisestä Yhdysvaltoihin alueellisia esimerkkejä käyttämällä (1–2 p.), yhteensä enint. 4 p. / asia tai ilmiö.

Esimerkkejä metsien sijoittumiseen vaikuttavista asioista tai ilmiöistä:

  • Lämpötilat ja lämpötilojen vuodenaikaisvaihtelu
  • Sademäärät ja sateen vuodenaikaisvaihtelu (kosteusolosuhteet)
  • Maankäyttö (erityisesti maanviljelysalueet ja kaupungistuminen)
  • Maaperä (erityisesti ravinteisuus)
  • Pinnanmuodot (erityisesti vuoristot)
  • Mantereisuus-mereisyys -gradientti (ilmasto-olosuhteet)

Esimerkkivastaus:
Metsä vaatii kasvaakseen riittävästi kosteutta eli riittävän sademäärän suhteessa haihtumiseen. Yhdysvalloissa on useita aavikkoalueita mm. Nevadassa ja New Mexicossa maan lounais- ja eteläosissa. Aavikoilla kosteus ei riitä yhtenäisille metsäalueille. Sademetsäalueilla, kuten Floridassa, on saatavilla runsaasti kosteutta ympärivuotisesti. Talvisateiden alueella Kaliforniassa sademäärä vaihtelee voimakkaasti eri vuodenaikojen välillä, mihin alueen metsät ovat sopeutuneet. Pohjoisessa ja vuoristoissa sade saadaan talvella lumena ja puut ovat talvella lepovaiheessa. (4 p.)

4. Uusiutuvat energialähteet 20 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan tietoja uusiutuvista energialähteistä ja niihin liittyvistä ongelmista. Lisäksi arvioidaan kokelaan kykyä tuottaa viivadiagrammi annetusta aineistosta.

4.1 Määrittele käsite uusiutuva energialähde. 2 p.

Ydinmääritelmästä 1–2 p., lisätiedosta 0–1 p.

Ydinmääritelmään kuuluu (1–2 p.):

  • Valtaosa uusiutuvista energialähteistä hyödyntää jollain tavoin energiaa, joka on peräisin Auringosta (1 p.)
  • Ihmistoiminnan mittakaavassa nopea uusiutuminen (1 p.)

Esimerkkejä lisätiedosta (0–1 p.). Jos vähintään kaksi esimerkkiä uusiutuvista energialähteistä on mainittu, voi saada 1 pisteen. Esimerkkejä uusiutuvista energialähteistä:

  • Aurinko-, tuuli-, vesi- ja aaltovoima sekä bioenergia, maalämpö, geoterminen energia, vuorovesivoima.

4.2 Taulukossa 4.A on esitetty uusiutuvien energialähteiden käyttöä Suomessa vuosina 1970–2019. Laadi taulukon perusteella yksi viivadiagrammi, jossa esität kaikki annetut energiamuodot omina viivoinaan. 6 p.

Diagrammista (viivadiagrammi annetusta aineistosta) saa 2 p., kun itse diagrammi on tuotettu oikein (kaikki energialähteet merkitty omilla viivoillaan).

Lisäksi pisteitä saa seuraavista elementeistä:

  • Y-akselin selitteet (myös yksikkö) löytyvät kuvaajasta. (1 p.)
  • X-akselin selitteet löytyvät kuvaajasta. (1 p.)
  • Muuttujat on selitetty diagrammissa tai selitteessä (eri energialähteiden nimet yhdistetty oikeaan väriin). (1 p.)
  • Diagrammissa on looginen otsikko. (1 p.)

Täysiin pisteisiin vaaditaan, että kaikki edellä mainitut elementit ovat diagrammissa oikein.

Jos diagrammi poikkeaa yllä kuvatusta vakiintuneesta viivadiagrammista, pisteitä annetaan seuraavasti:

  • Jos diagrammi on muun tyyppinen kuin vakiintunut viivadiagrammi, voi saada enintään 3 p. (jos selitteet ja otsikko ovat oikein).
  • Jos energialähteet on esitetty omina diagrammeinaan yhden diagrammin sijasta, vähennetään 2 p.

Esimerkkidiagrammi:

Esimerkkikuvaaja

4.3 Pohdi laatimasi viivadiagrammin perusteella, mistä puun pienkäytön ja vesivoiman käytön muutokset Suomessa ajanjaksolla 1970–2019 johtuvat. 6 p.

Hyvin kuvatusta muutoksen syystä saa 2 p., pelkästä pintapuolisesta kuvauksesta 1 pisteen. Täysiin pisteisiin tulee käsitellä molempia energialähteitä.

  • Vesivoiman käyttö lisääntyi hieman 1970–1980-lukujen vaihteessa.
  • Vesivoiman käyttömäärä on pysynyt suhteellisen tasaisena 1980-luvulta alkaen.
    • Suuri osa Suomen vesivoimasta on otettu jo käyttöön.
    • Pääosa vielä rakentamattomista koskista on suojeltu.
  • Puun pienkäyttö väheni selvästi 1970-luvulla, kun lämmityksessä siirryttiin puulämmityksestä öljy- ja kaukolämmitykseen etenkin kaupungeissa.
  • 1980–1990-luvuilla puun pienkäyttö on pysynyt suhteellisen tasaisena, kun puuperäistä energiaa saadaan sahateollisuuden ylijäämäpuusta.
  • 2000-luvulla puun pienkäyttö on lisääntynyt, kun se on korvannut kalliimpia energiamuotoja.
  • 2000-luvun pienkäytön lisääntymisen taustalla on myös oletus puun pienpolton ilmastoystävällisyydestä.

4.4 Uusiutuvien energialähteiden selkeitä hyötyjä ovat niiden päästöttömyys ja jatkuva saatavuus, mutta niiden käyttöön liittyy usein myös haasteita. Pohdi puun pienkäyttöön ja vesivoimaan liittyviä haasteita. 6 p.

Hyvin kuvatusta haasteesta saa 2 p., pelkästä pintapuolisesta kuvauksesta 1 pisteen. Täysiin pisteisiin tulee kuvata molempien energialähteiden haasteita.

Puun pienkäytön haasteet:

  • Kotitalouksien puunpoltosta aiheutuvat hiukkaspäästöt heikentävät ilmanlaatua.
  • Hiukkaspäästöt aiheuttavat terveyshaittoja, esimerkiksi lisäävät sydän- ja hengitystiesairauksien riskiä.
  • Syntyy nokipölyä eli mustaa hiiltä, joka voi lisätä ilmaston lämpenemistä, kun noki vähentää lumen ja jään albedoa.
  • Vapautuva hiilidioksidi voimistaa ilmastonmuutosta.
  • Polttopuiden tuotannon seurauksena metsien kyky sitoa hiiltä vähenee.

Vesivoiman haasteita:

  • Patoaltaat voivat haudata alleen laajoja alueita. Tästä aiheutuu haittoja ympäristölle ja paikalliselle väestölle.
  • Patoaltaiden murtuminen aiheuttaa vaaran altaan tulva-alueella asuvalle paikallisväestölle ja ympäristölle.
  • Patoaltaiden pohjiin voi kertyä raskasmetalleja ja ravinteita, jotka voivat lähteä liikkeelle juoksutusten ja mahdollisten onnettomuuksien yhteydessä.
  • Vesistöjen säännöstely aiheuttaa luonnollista suurempaa vaihtelua veden virtaamiin ja vedenpinnan korkeuksiin.
  • Padoista voi aiheutua esteitä esimerkiksi kalojen vaellukselle.

5. Paikkatieto ihmisten arjessa 20 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan tietoja paikkatiedosta ja geomediasta sekä hänen kykyään soveltaa tietojaan erilaisten internetin tai mobiililaitteiden paikkatietosovellusten tarkasteluun.

5.1 Paikkatietoaineistojen kaksi päätyyppiä ovat vektoriaineistot ja rasteriaineistot. Määrittele seuraavat kolme käsitettä: paikkatieto, vektoriaineisto ja rasteriaineisto. 6 p.

Kunkin käsitteen määritelmästä voi saada enintään 2 p.

Paikkatieto:

Ydinmääritelmästä saa 1 pisteen ja täydentävästä tiedosta saa 1 pisteen. Ydinmääritelmässä tulee kuvata, että paikkatiedossa yhdistyvät kohteen sijaintitieto ja ominaisuustieto.

Esimerkkejä täydentävästä tiedosta:

  • Paikkatieto on tietoa kohteesta, jonka sijainti tunnetaan, ja se sisältääkin aina viittauksen tiettyyn paikkaan tai alueeseen.
  • Sijaintitieto ilmoitetaan yleensä koordinaatteina, ja ominaisuustieto voi olla mitä tahansa kohteen ominaisuutta kuvaavaa tietoa.
  • Sijaintitiedon ansiosta erilaisia digitaalisia aineistoja voidaan yhdistellä päällekkäin.
  • Paikkatiedon visuaalinen esitys on usein kartta.

Vektoriaineisto:

Määritelmässä tulee käyttää käsitteitä ”pisteet”, ”viivat” ja ”alueet”.

Esimerkki vektoriaineiston määritelmästä: Vektorimuotoisessa paikkatietoaineistossa kohteet kuvataan joko pisteinä, useampia pisteitä yhdistävinä viivoina tai viivojen rajaamina alueina (tai polygoneina). (2 p.)

Rasteriaineisto:

Määritelmässä tulee käyttää joko käsitettä ”pikseli” tai ”solu”.

Esimerkki rasteriaineiston määritelmästä: Rasterimuotoinen paikkatietoaineisto on kuvamuotoista paikkatietoaineistoa. Aineisto koostuu säännöllisistä ja samankokoisista ruuduista, joita kutsutaan pikseleiksi (tai soluiksi). (2 p.)

5.2 Ihmisten elämää ja arkea helpottamaan on tarjolla erilaisia paikkatietosovelluksia niin internetissä kuin mobiililaitteissakin. Nimeä ja kuvaile kaksi tällaista, keskenään erilaista, paikkatietosovellusta. Selitä, mihin käyttötarkoitukseen nämä kaksi sovellusta on tarkoitettu ja mitä paikkatietoaineistoja niissä käytetään. 14 p.

Täysiin pisteisiin vaaditaan kahden erilaisen paikkatietosovelluksen käsittely ja käyttötarkoituksen kuvaaminen.

Kummastakin paikkatietosovelluksesta voi saada 6–8 p.:

  • Nimeäminen 1 p.
  • Kuvailu, käyttötarkoitus ja käytössä olevat aineistot 5–7 p. Keskeisestä havainnosta selitettynä saa 2 pisteen, pelkästä maininnasta 1 pisteen.

Esimerkkisisältöjä:

Reittiopas-palvelu:

  • Ihmiset voivat käyttää Reittiopas-nimistä (1 p.) paikkatietosovellusta joukkoliikenteen aikataulujen ja reittitietojen katsomiseen, mikä helpottaa heidän liikkumistaan kaupungissa joukkoliikennettä käyttäen. Näin he saavat tietoa esimerkiksi siitä, missä kannattaa vaihtaa bussista junaan, sekä tietoa siitä, kauanko matka kestää. (2 p.)
  • Reittiopas-sovelluksessa on paikkatietoa muun muassa pysäkkien sijainneista pistemuotoisena vektoriaineistona. (2 p.)
  • Reittiopas-sovelluksessa on paikkatietoa teiden ja katujen muodostamasta liikenneverkosta, joka on viivamuotoista vektoriaineistoa. (2 p.)

Google Maps:

  • Google Maps (1 p.) on paikkatietosovellus, jota ihmiset voivat käyttää navigointiin ja esimerkiksi uuteen kaupunkiin tutustumiseen liikkuessaan maailmalla esimerkiksi lomamatkalla. (2 p.)
  • Google Maps sisältää paikkatietoa muun muassa kaduista ja teistä, jotka ovat viivamaista vektoriaineistoa, jotka muodostavat tieverkoston. (2 p.)
  • Google Maps -palvelussa voi vaihtaa näkymäksi ilmakuvan (tai satelliittikuvan), joka on rasterimuotoista paikkatietoaineistoa. (2 p.)

Osa 3: 30 pisteen tehtävät

6. Suot 30 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan tietoja Suomen soista sekä hänen kykyään soveltaa tietojaan ja annettuja aineistoja tarkasteltaessa soiden esiintymiseen ja ilmenemiseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi arvioidaan kokelaan kykyä pohtia soiden merkitystä sekä luonnon että ihmistoiminnan kannalta.

6.1 Tarkastele aineiston 6.A avulla soiden esiintymisen alueellisia eroja Suomessa. Mitkä luonnonmaantieteelliset tekijät vaikuttavat Suomessa soiden esiintymiseen? 10 p.

Esiintymisen alueellisten erojen kuvaamisesta 2 p. / hyvin perusteltu huomio. Pintapuolisesta kuvauksesta 1 p./huomio. Luonnonmaantieteellisten taustatekijöiden kuvaamisesta 2 p. / hyvin perusteltu tekijä (mm. alueellisin esimerkein). Pintapuolisesta kuvauksesta 1 p./tekijä.

Soiden alueellinen jakautuminen 4–6 p. Esimerkkejä:

  • Soita esiintyy enemmän Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa.
  • Soita on enemmän Pohjanmaalla kuin esimerkiksi Järvi-Suomessa.
  • Ahvenanmaalla ja Käsivarren Lapissa on vähemmän suopinta-alaa.

Soiden esiintymiseen vaikuttavat tekijät 4–6 p. Esimerkkejä:

  • Lämpötila: Mitä lämpimämpää, sitä suurempi haihdunta ja kuivempaa, jolloin soiden muodostuminen on hitaampaa.
  • Sademäärä: Sateisemmilla alueilla kosteampaa, jolloin soistumistakin tapahtuu enemmän.
  • Korkeussuhteet (topografia) ja maanpinnan muodot: Tasainen maa on otollinen soiden muodostumiselle, kun taas mäkinen tai kallioinen maa estää laajojen suoalojen muodostumisen.
  • Järvisyys vaikuttaa soiden esiintymiseen rajaamalla suoalueita. Vastaavasti järvien umpeenkasvun myötä voi muodostua uusia soita.

6.2 Pohdi, miten ihmistoiminta on vaikuttanut luonnontilaisten soiden esiintymiseen eri alueilla Suomessa. Voit hyödyntää vastauksessa aineistoa 6.B. 6 p.

Yhdestä hyvin kuvatusta vaikutusketjusta, joka esittää ihmistoiminnan vaikutuksen luonnontilaisten ja ojittamattomien soiden esiintymiseen 2 p. / hyvin perusteltu vaikutus. Pintapuolisesta kuvauksesta 1 p./vaikutusketju. Esimerkkisisältöjä:

  • Tiheämpi asutus Etelä-Suomessa lisää painetta hyödyntää soita taloudellisesti, mikä vähentää luonnontilaisten soiden määrää.
  • Pohjois-Suomen harvempi asutus vähentää painetta käyttää alueen soita, minkä takia alueella on enemmän luonnontilaisia soita.
  • Etelä-Suomessa soita on ojitettu paljon metsätalouden käyttöön, minkä takia luonnontilaisia soita on vähän.
  • Etelä-Suomessa soita on ojitettu ja raivattu pelloiksi maatalouden käyttöön, minkä takia luonnontilaisia soita on vähän.
  • Etelä-Suomessa soiden käyttö turvetuotantolaitoksina on taloudellisempaa kuin Pohjois-Suomessa, koska turvetuotantoalueet (suot) ovat lähempänä asutusta ja lyhyempien kuljetusreittien varrella. Siksi luonnontilaisia soita on Etelä-Suomessa vähän.
  • Suojeltuja soita on Pohjois-Suomessa huomattavasti enemmän kuin Etelä-Suomessa, minkä takia luonnontilaisia soita on Pohjois-Suomessa enemmän.
  • Pohjois-Suomessa kaivoshankkeet voivat vaikuttaa luonnontilaisten soiden määrään, koska mineraali- ja malmiesiintymät ovat laajojen suoalueiden alla.

6.3 Pohdi soiden merkitystä sekä luonnon että ihmistoiminnan kannalta. Hyödynnä vastauksessasi aineistoa 6.C. 14 p.

Vastauksen loogisesta jäsentelystä ja maantieteen käsitteiden kypsästä käytöstä 2 p.

Aineiston hyödyntämisestä vastauksessa 2 p., jos vähintään kaksi esimerkkiä aineiston 6.C kartalta on mainittu.

Soiden merkityksen kuvaamisesta yhteensä enintään 10 p.; 2 p. / hyvin perusteltu merkitys, pelkästään pintapuolisesta kuvauksesta 1 p./merkitys.

Täysiin pisteisiin vaaditaan merkityksen pohdintaa sekä luonnon että ihmistoiminnan näkökulmasta.

Merkitys luonnolle, esimerkkejä:

  • Suot ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta (biodiversiteettiä).
  • Turvetta kerryttävät suot toimivat hiilinieluna.
  • Suolla esiintyvät kasvi- ja eläinlajit ovat osa laajempia ravintoketjuja.
  • Ojittamattomat suot tasaavat veden virtausta, ehkäisevät tulvia ja tasaavat järvien pinnanvaihteluita.
  • Suot toimivat muuttolintujen levähdys- ja ruokailupaikkoina muuttomatkalla.

Merkitys ihmistoiminnalle, esimerkkejä:

  • Retkeily ja virkistäytyminen
  • Marjat ja muut luonnontuotteet, joita voidaan hyödyntää ravintona tai muuten hyvinvoinnin edistämiseksi
  • Turvetuotanto
  • Soiden käyttö metsätaloudessa
  • Soiden raivaaminen viljelyskäyttöön

7. COVID-19-pandemian vaikutukset ilmastonmuutokseen 30 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan tietoja ilmastonmuutoksesta sekä hänen kykyään soveltaa tietojaan ja annettuja aineistoja tarkasteltaessa hiilidioksidipäästöjen alueellista vaihtelua sekä vaihteluun vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi arvioidaan kokelaan kykyä pohtia COVID-19-pandemian vaikutuksia ilmastonmuutokseen.

7.1 Selitä lyhyesti, mitä ilmastonmuutoksella tarkoitetaan. 6 p.

Esimerkkisisältöjä: (2 p./ perusteltu määritelmä; 1 p. /määritelmä ilman perusteluja.)

  • Ilmastonmuutoksella tarkoitetaan merkittäviä pitkän aikavälin muutoksia säässä (yleensä 30 vuotta), esimerkiksi sadannassa ja lämpötilassa globaalilla tai paikallisella tasolla.
  • Ilmasto lämpenee ihmistoiminnan voimistaman kasvihuoneilmiön seurauksena.
  • Ilmastonmuutoksen syinä pidetään yleisesti fossiilisten polttoaineiden käytöstä vapautuvaa hiilidioksidia ja muita ihmistoiminnan ilmakehään vapauttamia kasvihuonekaasuja.

Yhden pisteen voi saada myös ilmastonmuutoksen esimerkkivaikutuksen kuvaamisesta.

7.2 Miten hiilidioksidipäästöt vaihtelevat alueellisesti maapallolla? Mitkä tekijät vaikuttavat päästöjen määrään eri alueilla? Voit hyödyntää vastauksessasi aineistoa 7.A. 12 p.

Esimerkkisisältöjä: (2 p./ perusteltu esimerkki; 1 p./esimerkki ilman perustelua.)

Alueellisuus (yht. 4–6 p.):

  • Hiilidioksidipäästöiltään suurimpia maita ovat Kiina, Yhdysvallat, Intia ja Venäjä.
  • Väkilukuun suhteutettuna Lähi‐idän öljyntuottajamaat, Yhdysvallat, Kanada ja Australia erottuvat pahimpina saastuttajina.
  • Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kehittyvissä maissa hiilidioksidipäästöt ovat pienimpiä.
  • Päästöt ovat kasvussa kehittyvissä maissa, mutta silti historiallisesti suurin osa päästöistä on peräisin teollisuusmaista.

Päästöjä aiheuttavat tekijät (yht. 6–8 p.):

  • Hiilidioksidipäästöjä lisäävät fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn, kivihiilen ja maakaasun kulutus sekä betonin valmistus. Merkittäviä päästölähteitä ovat esimerkiksi energiantuotanto, teollisuus, metsätalous, maatalous ja liikenne.
  • Päästöihin vaikuttavat hyvinvoinnin ja kehittyneisyyden alueelliset erot.
  • Päästöihin vaikuttavat myös hiilinielujen, kuten hiilidioksidia sitovan metsäalan, muutokset.
  • Teollisuuden ja kotitalouksien energiankulutus on kasvanut talouden kehittyessä Aasian maissa. Energiaa tuotetaan usein kivihiilellä, mikä on lisännyt hiilidioksidipäästöjä.

7.3 Minkälaisia vaikutuksia globaalilla COVID-19-pandemialla (koronapandemialla) voi olla ilmastonmuutokseen? Käsittele sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia ja perustele vastauksesi. Voit hyödyntää vastauksessasi aineistoja 7.A–7.C. 12 p.

Perustellusta vastauksesta 2 p./huomio. Pelkästä pintapuolisesta kuvauksesta 1 p./huomio. Täysiin pisteisiin vaaditaan esimerkkejä sekä myönteisistä että kielteisistä vaikutuksista.

Esimerkkejä kielteisistä vaikutuksista (4–8 p.):

  • Koronapandemia on siirtänyt kansainvälisiä ilmastokokouksia (esim. COP26) ja viivyttänyt kansainvälisten sopimusten aikaansaamista ilmastonmuutoksen torjunnasta ja ympäristönsuojelusta.
  • Koronapandemian aiheuttama taloustaantuma on joissakin maissa lisännyt ympäristön kannalta kestämättömiä taloustoimia, kuten metsätaloutta sademetsissä tai investointeja fossiiliteollisuuteen.
  • Talouden kärsiessä on käytettävissä vähemmän rahaa myös uusiutuvan energian investointeihin ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.
  • Koronapandemia on voinut vaikeuttaa myös ilmastonmuutostutkijoiden toimintaa ja näytteiden keruuta.
  • Koronapandemia on lisännyt muovin käyttöä, esimerkiksi suojavarusteiden ja muovipakkausten käyttöä ja valmistusta. Muovin valmistaminen ja hävittäminen tuottaa hiilidioksidipäästöjä.
  • Koronapandemia on voinut vaikuttaa liikkumistottumuksiin, esimerkiksi siirtymiseen joukkoliikenteestä henkilöauton käyttöön tartuntariskin takia. Tämä voi lisätä liikenteen hiilidioksidipäästöjä.

Esimerkkejä myönteisistä vaikutuksista (4–8 p.):

  • Koronapandemia on lyhytaikaisesti vähentänyt energiankulutusta ja globaaleja hiilidioksidipäästöjä, mikä näkyy esimerkiksi liikenteen ja teollisuuden päästöjen vähenemisenä karanteenitoimien aikana.
  • Talouden elvyttämiseksi koronapandemian jäljiltä on monissa maissa ja esimerkiksi Euroopan unionissa tehty suunnitelmia panostuksista esimerkiksi ympäristöystävälliseen energiantuotantoon sekä joukkoliikenteeseen. Tämä voi vähentää hiilidioksidipäästöjä.
  • Koronapandemia lisäsi joissakin kaupungeissa matkojen tekemistä kävellen tai pyöräillen. Myös pyöräteitä parannettiin, kun ihmisten pyöräily lisääntyi. Tämä voi vähentää hiilidioksidipäästöjä.
  • Etätyöskentely ja matkustusrajoitukset vähensivät ihmisten matkustamista, mikä näkyi erityisesti kansainvälisen lentoliikenteen ja hiilidioksidipäästöjen vähenemisenä.
  • Ihmisten tottuminen etätyöskentelyyn voi näkyä matkustustarpeen vähenemisenä myös tulevaisuudessa ja vähentää liikenteen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä.

8. Kalankasvatus Suomessa 30 p.

8.1 Määrittele käsite akvakulttuuri. 2 p.

Täsmällisessä määritelmässä esitetään seuraavat piirteet:

  • Akvakulttuuri on eliöiden kasvattamista vedessä. (1 p.)
  • Kasvatettaviin eliöihin kuuluu mm. kaloja, äyriäisiä ja vesikasveja. (1 p.; pelkkä kalankasvatus ei riitä.)

8.2 Pohdi, mitä myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia kalankasvatuksen lisäämisellä Suomen merialueella olisi ympäristölle ja ihmiselle. 8 p.

2 p./vaikutus, kun sitä on kuvattu perustellen; 1 p./vaikutus vain pintapuolisesta kuvauksesta. Vastauksessa tulee käsitellä sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia, sekä ympäristön että ihmisen näkökulmasta.

Myönteisiä vaikutuksia ympäristöön (2 p.), esimerkkejä:

  • Kalankasvatuksen ansiosta luontaisia kalakantoja ei kalasteta loppuun.
  • Kalastukseen liittyvä vesiliikenne vähenee, ja siten hiilidioksidi- ja muut laivaliikenteen päästöt vähenevät.

Kielteisiä vaikutuksia ympäristöön (2 p.), esimerkkejä:

  • Rehu ja ulosteet aiheuttavat rehevöitymistä.
  • Rehevöitymisestä seuraa pohjan happikatoa.
  • Viljelykarkulaiset ja rehevöityminen muuttavat alueen ekologiaa.

Myönteisiä vaikutuksia ihmisiin (2 p.), esimerkkejä:

  • Kalaa saadaan tuotettua riittävästi kuluttajille.
  • Kalan tuotanto on ennakoitavaa ja tasaista.

Kielteisiä vaikutuksia ihmisiin (2 p.), esimerkkejä:

  • Kalankasvatus rajoittaa muuta merenkäyttöä.
  • Kalankasvatuslaitokset aiheuttavat maisemahaittaa.

8.3 Aineisto 8.A esittelee Saaristomeren Gullkronan selkää ympäristön ja ihmisen toiminnan kannalta: syvyyssuhteita, laivaväyliä ja luonnonsuojelualueita. Pohdi, miten nämä kolme tekijää vaikuttavat siihen, mihin kalankasvatuslaitoksia kannattaisi sijoittaa. 10 p.

Tehtävästä annetaan pisteitä seuraavasti:

Jäsentelystä ja täsmällisestä käsitteiden ja nimistön käytöstä 2 p.

Yhden tekijän vaikutusketjun kuvaamisesta voidaan antaa 2–4 p., yhteensä enintään 8 p.: 2 p./tekijä, kun sitä on kuvattu perustellen; 1 p./tekijä, jos se on vain mainittu. Jos yhden tekijän kuvaus puuttuu, tehtävästä voi saada enintään 6 p. Vaikutusketjuja ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Syvyyssuhteet vaikuttavat veden vaihtumiseen ja siihen, kuinka pienelle alueelle ravinnekuormitus kohdistuu: syvät alueet ovat siksi parhaita kalankasvatukselle.
  • Matalimmat alueet ovat biodiversiteetin kannalta tärkeimpiä, joten niillä kalankasvatus vaikuttaisi biodiversiteettiin eniten.
  • Matalimmat alueet ovat pääasiassa lähimpänä rantaa: logistiikka on niillä helpompaa mutta kalankasvatus häiritsee eniten muuta ihmistoimintaa.
  • Laivaväylien alueella ja niiden välittömässä läheisyydessä kalankasvatus on mahdotonta tai liian vaarallista.
  • Luonnonsuojelualueilla voi olla rajoituksia, jotka estävät kalankasvatuksen kaltaisen ihmistoiminnan.
  • Luonnonsuojelualueet keskittyvät yleensä luonnonarvoiltaan arvokkaimmille alueille. Siksi luonnonsuojelualueet eivät ole parhaita paikkoja kalankasvatukselle.

8.4 Suunnittele ja piirrä kartan 8.A päälle neljän neliökilometrin (4 km2) kokoinen alue, joka olisi mielestäsi ihanteellisin uudelle kalankasvatuslaitokselle. Liitä kuvakaappaus muokkaamastasi kartasta vastauskenttään. Perustele valintasi sekä aineistossa 8.A kuvatuilla tekijöillä että yhdellä muulla tekijällä. 10 p.

Tehtävässä voi saada pisteitä seuraavasti:

  • Jäsentelystä ja täsmällisestä käsitteiden ja nimistön käytöstä 2 p.
  • Alueen rajaamisesta kartalle 2 p. Alueen tulee olla kooltaan noin 4 km2 eli esimerkiksi neliö, jonka sivun pituus vastaa kahta kilometriä mittakaavajanalla.
  • Perustelu syvyyssuhteiden avulla 2 p.
  • Perustelu laivaväylien avulla 2 p.
  • Perustelu luonnonsuojelualueiden avulla 2 p.
  • Perustelu muulla tavalla 2 p. Perusteluita voivat olla mm. sijainti suhteessa mantereeseen, mikä on tärkeää logistiikan kannalta.

9. Luonto- ja kulttuuripolun suunnittelu 30 p.

Tehtävässä arvioidaan, miten kokelas kykenee tulkitsemaan maastokarttaa ja osaa löytää maastokartalta sekä luonnonmaantieteellisten ilmiöiden että ihmistoiminnan aikaansaamia kohteita. Tehtävässä arvioidaan kokelaan kykyä yhdistää kartasta välittyvä informaatio osaamiseensa erilaisista luonnonmaantieteellisistä ilmiöistä ja ihmistoiminnasta. Lisäksi arvioidaan kykyä ymmärtää etäisyyksiä ja mittasuhteita kartalla sekä kykyä käyttää karttaa suunnittelun apuna.

9.1 Piirrä suunnittelemasi reitti maastokarttaan (aineisto 9.A) ja varmista, että reitti on oikean pituinen. Reitin ei tarvitse päättyä samaan pisteeseen kuin mistä se alkaa. Piirrä ja nimeä kartalle myös neljän opastaulun sijainnit. Liitä kuvakaappaus piirtämästäsi reitistä vastauskenttään. 10 p.

  • Kunkin opastaulun sijainnin merkitsemisestä karttaan saa 1 pisteen/opastaulu. Opastaulun kohteen sijainti tulee merkitä kartalle sellaiseen kohtaan, jossa kartan informaation perusteella on havaittavissa kyseinen luonnonmaantieteellinen ilmiö tai ihmisen toiminnan vaikutus.
  • Kohteen nimeämisestä tai yksilöimisestä karttaan saa 1 pisteen/opastaulu. Nimeäminen karttaan voi olla joko kohteen nimi kirjoitettuna tai kirjain-, numero- tai muu symboli, johon viitataan opastaulun infotekstin kuvauksessa (tehtävät 9.2–9.5) tai erillisessä merkkienselitteessä.

Reitin piirtämisestä saa 2 p. seuraavasti:

  • Kun reitti on yhtenäinen ja se kiertää kaikkien kohteiden kautta, saa 1 pisteen. Reitin viiva saa katketa hetkeksi opastaulujen sijaintia esittävien symbolien kohdalla. Muuten edellytetään yhtenäistä viivaa, katkoviivaa tai pisteviivaa.
  • Jos reitti on pyydetyn mittainen, saa 1 pisteen. Jos reitti on huomattavasti lyhyempi tai pidempi kuin pyydetty 1,5–2,0 km, saa 0 pistettä.

Esimerkkipiirros luonto- ja kulttuuripolun reitistä sekä sen varrella olevista opastaulujen kohteista (1–4):

9.2–9.5 Opastaulujen infotekstit (yhteensä 20 p.)

Täysiin pisteisiin vaaditaan neljän luonto- ja kulttuuripolun opastaulun infotekstin kirjoittaminen. Kahden opastaulun tulee esitellä luonnonmaantieteellisiä ilmiöitä ja kahden opastaulun tulee esitellä ihmistoimintaa.

Kustakin opastaulun infotekstistä saa korkeintaan 5 p./opastaulu seuraavasti:

  • Kohteen luonnonmaantieteellisen ilmiön tai ihmistoiminnan nimeämisestä saa 1 pisteen.
  • Kohteen kuvailusta maantieteellisiä käsitteitä käyttäen voi saada 0–2 p.; keskeisestä havainnosta selitettynä 2 p., pelkästä maininnasta 1 p.
  • Syntytavan selittämisestä voi saada 2–4 p.; syntytavan keskeisestä havainnosta selitettynä saa 2 p., pelkästä maininnasta 1 pisteen.

Kunkin infotekstin tulee olla 400–600 merkin pituinen. Jos merkkimäärä on suurempi kuin 700 merkkiä, voi saada korkeintaan 4 pistettä / kyseinen infoteksti. Jos infotekstin merkkimäärä on suurempi kuin 800 merkkiä, voi saada korkeintaan 3 pistettä / kyseinen infoteksti.

Jos kokelas on kirjoittanut opastaululle otsikon, sitä ei lasketa merkkimäärään mukaan.

Esimerkkivastauksia luonnonmaantieteellisiä ilmiöitä esittelevistä kohteista ja opastaulujen infoteksteistä:

  • Harju (1 p.). Kohde 1 esittelee harjua, joka on syntynyt viime jääkauden loppuvaiheessa sulavan mannerjäätikön sisällä virranneen jäätikköjoen pohjalle tai jäätikköjoen purkautumisaukon eteen (1 p.). Syntytapansa takia harjut ovat usein kapeita selänteitä (1 p.). Virtaava vesi on kuluttanut, pyöristänyt ja lajitellut virran mukanaan kuljettamaa maa-ainesta (1 p.). Tämän takia harjut usein koostuvat lajittuneesta eli raekooltaan samankokoisesta maa-aineksesta, kuten kivistä, sorasta tai hiekasta (1 p.).
  • Suppa (1 p.). Kohde 2 esittelee suppaa, joka on syntynyt viime jääkauden loppuvaiheessa, kun jäätiköstä irronneet jäälohkareet ovat hautautuneet maa-ainekseen ja aikanaan sulaneet. Jäljelle on jäänyt painauma eli suppa (2 p.). Jäälohkareet saattoivat olla hyvinkin suuria, minkä takia supat voivat olla useita kymmeniä metrejä syviä ja jyrkkäreunaisia. Tällaisia suppia voi esiintyä useita samalla alueella, kun jäälohkareita on hautautunut samalle alueelle useita. Näin on syntynyt kuoppainen suppamaasto (2 p.).

Esimerkkivastauksia ihmistoimintaa esittelevistä kohteista ja opastaulujen infoteksteistä:

  • Soranotto (1 p.). Ihmiset ovat aikojen kuluessa hyödyntäneet hiekka- ja soravaroja rakentamiseen. Hiekkaa ja soraa on tarvittu muun muassa teiden rakentamiseen. Hiekkaa on tarvittu myös betonin ainesosaksi. (2 p.) Ihminen on kaivanut hiekkaa ja soraa varsinkin harjumaastoista, joissa on jääkauden ja jäätikön sulamisvesien lajittelemaa lajittunutta maa-aineista (1 p.). Tällaisen ihmistoiminnan jäljet näkyvät maastossa jyrkkäreunaisina sora- ja hiekkakuoppina vielä vuosikymmenienkin jälkeen (1 p.).
  • Maanviljely (1 p.). Ihminen on jo vuosisatoja viljellyt maata Suomessa, ja näin samalla muokannut maisemaa. Ennen metsäiset alueet on nyt raivattu maanviljelyskäyttöön pelloiksi ja laitumiksi. (2 p.) Hedelmällisten alueiden raivaaminen maanviljelyskäyttöön on muuttanut maisemaa avoimemmaksi, ja näillä paikoilla kasvaa nykyään niille ominaista kasvillisuutta esimerkiksi peltojen pientareilla tai laidunniityillä. Myös tämän takia maisema on maanviljelysalueilla erilaista kuin ympäröivissä metsissä, joissa kasvaa enemmän metsien kasvilajeja. (2 p.)

9.2 Opastaulun infotekstin kirjoittaminen: opastaulu 1 5 p.

Opastaulun infotekstistä korkeintaan 5 p. yllä olevan kuvauksen mukaan.

9.3 Opastaulun infotekstin kirjoittaminen: opastaulu 2 5 p.

Opastaulun infotekstistä korkeintaan 5 p. yllä olevan kuvauksen mukaan.

9.4 Opastaulun infotekstin kirjoittaminen: opastaulu 3 5 p.

Opastaulun infotekstistä korkeintaan 5 p. yllä olevan kuvauksen mukaan.

9.5 Opastaulun infotekstin kirjoittaminen: opastaulu 4 5 p.

Opastaulun infotekstistä korkeintaan 5 p. yllä olevan kuvauksen mukaan.