Hyvän vastauksen piirteet: FI – Terveystieto

23.9.2021

Alustavat hyvän vastauksen piirteet 23.9.2021

Alustavat hyvän vastauksen piirteet on suuntaa-antava kuvaus kokeen tehtäviin odotetuista vastauksista ja tarkoitettu ensisijaisesti tueksi alustavaa arvostelua varten. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastauksia. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät ole osa Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettua tietoa siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu yksittäisen kokelaan koesuoritukseen. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät sido Ylioppilastutkintolautakuntaa lopullisen arvostelun perusteiden laadinnassa.

Terveystieto oppiaineena rakentuu monitieteiselle tietoperustalle ja kokonaisvaltaiselle ymmärrykselle terveydestä ja sen yksilöllisistä, yhteisöllisistä, yhteiskunnallisista ja globaaleista edellytyksistä. Terveyden moniulotteisuuden vuoksi siihen liittyviä teemoja tulee lähestyä eri näkökulmista. Hyvässä vastauksessa tarkasteluun on osattu valita tehtävän kannalta olennaiset näkökulmat, ja siinä osoitetaan asiatietojen laajaa hallintaa.

Terveystiedon reaalikoe edellyttää monipuolista tiedonkäsittelyä ja kykyä itsenäiseen kriittiseen ajatteluun. Hyvässä vastauksessa käsitteitä käytetään täsmällisesti. Tehtävän niin vaatiessa terveyteen ja sairauteen liittyvää tietoa on pystytty soveltamaan, analysoimaan ja arvioimaan ja se on osattu asettaa laajempiin asiayhteyksiin. Tehtäviin liittyviä aineistoja hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti ja niihin viitataan vastauksessa. Hyvässä vastauksessa asioiden välisiä yhteyksiä, syysuhteita ja vuorovaikutusmekanismeja tarkastellaan asianmukaisesti ja esitetyt väitteet perustellaan monipuolisesti ja selkeästi. Lisäksi vastauksessa annetaan havainnollistavia esimerkkejä ja hyödynnetään ajankohtaista tietoa tehtävänannon rajoissa. Hyvässä vastauksessa terveyteen liittyviä ilmiöitä ja tietoja sekä tiedonmuodostusta arvioidaan monipuolisesti ja kriittisesti.

Tulkinnoille, johtopäätöksille ja terveyteen liittyvälle eettiselle arvopohdinnalle on luonteenomaista ehdollisuus ja avoimuus. Toisin sanoen hyvässä vastauksessa punnitaan vaihtoehtoisia näkemyksiä tai huomioidaan poikkeuksia ja erityistapauksia, joita tarkastellaan kriittisesti suhteessa kulttuuriin ja eri aikakausien yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Terveystiedon yleissivistävän luonteen ohella terveystiedon aihepiireille on ominaista henkilökohtaisuus ja kokemuksellisuus. Kokemuksellista tietoa tulee analysoida ja perustella teorioiden tai tutkimuspohjaisen tiedon avulla.

Hyvä vastaus on jäsennelty, johdonmukaisesti etenevä ja asiassa pysyvä kokonaisuus. Teksti on sujuvaa ja kieliasultaan virheetöntä.

Pisteitys

Tehtäväkohtainen maksimipistemäärä on 20 tai 30 pistettä. Tehtävät pisteitetään asiatietojen hallinnan (osa 1) tai asiatietojen hallinnan ja tiedonkäsittelyn (osat 2 ja 3) perusteella. Asiatietojen hallinta arvostellaan tehtäväkohtaisten kriteerien mukaan. Tiedonkäsittelyn arvostelu perustuu taulukon 1 kriteereihin. Tiedonkäsittelyn arvostelukohteet ovat samanarvoisia, ja niistä muodostuva keskiarvo annetaan kokonaislukuna.

Hyvän vastauksen luonnehdinnassa on kuvattu kunkin vastauksen keskeinen asiasisältö. Kokelas voi saada pisteitä myös sellaisista relevanteista tiedoista tai näkökulmista, joita tehtäväkohtaisissa kuvauksissa ei tuoda esille. Jos muuten pisteitä tuottavassa vastauksessa ilmenee useita pieniä virheitä, voidaan asiasisällön hallinnan pistemäärästä vähentää enintään 3 pistettä (20 pisteen tehtävät) tai 5 pistettä (30 pisteen tehtävät). Jos vastauksessa on yksittäinen, hyvin perustavanlaatuinen virhe, voidaan asiasisällön hallinnan pistemäärästä vähentää enintään 5 pistettä (20 pisteen tehtävät) tai 8 pistettä (30 pisteen tehtävät).

Vastauksen pituus tai tietosisältöjen määrä eivät ole ansioita, jos vastauksessa esitetyt tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäoleellisia tai kokelas on käsittänyt tehtävän väärin. Tehtävänantoon liittymätön teksti jätetään huomioimatta tiedonkäsittelyn arvostelussa (taulukko 1). Mikäli vastaus sisältää runsaasti tehtävänantoon liittymättömiä seikkoja, voidaan vastauksen kokonaispistemäärästä vähentää enintään 5 pistettä. Joissakin tehtävissä vastauksen enimmäispituus on rajoitettu. Jos merkkejä on 10 % yli sallitun määrän, vähennetään yksi piste, 15 %:n ylityksestä vähennetään 2 pistettä, 20 %:n ylityksestä vähennetään kolme pistettä, 25 %:n ylityksestä 4 pistettä ja 30 %:n ylityksestä viisi pistettä. Mikäli merkkimäärä ylittyy 50 % tehtävästä voi saada maksimissaan viisi pistettä.

TAULUKKO 1 Tiedonkäsittelyn arvostelukriteerit terveystiedon kokeessa
Tiedonkäsittelyn arvostelukohteet0 (0) p.2 (3) p.4 (6) p.6 (9) p.8 (12) p.10 (15) p.
Käsitteiden käyttö
Keskeisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö
Muiden käsitteiden asianmukainen käyttö
Käsitteitä ei ole valittu eikä määritelty. Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö satunnaista ja heikkoa Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinnassa ja käytössä joitakin puutteita, määrittely pintapuolista Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö pääosin asianmukaista Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö asianmukaista Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö asiantuntevaa ja luontevaa
Tiedon käyttö tehtävänannon mukaisesti
Soveltaminen, esim. käyttäminen, muuttaminen, oletusten tekeminen, aineistojen hyödyntäminen Tietoa ei sovelleta, aineistoa ei hyödynnetä Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa niukkaa ja heikkoa tai aineistoa toistavaa Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa pintapuolista Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa pääosin asianmukaista Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa asianmukaista Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa monipuolista ja luontevaa
Analysointi, esim. vertailu, erottelu, luokittelu, ristiriitojen ja piilomerkitysten osoittaminen, olennaisen erottaminen epäolennaisesta, suhteiden tarkastelu (yhteydet, syysuhteet, vuorovaikutusmekanismit) Tietoa ei analysoida Tiedon analysointi satunnaista ja niukkaa Tiedon analysointia paikoittain, otteeltaan pintapuolista Tiedon analysointi pääosin monipuolista ja johdonmukaista Tiedon analysointi monipuolista ja johdonmukaista Tiedon analysointi systemaattista, kokonaisvaltaista ja oivaltavaa
Arviointi, esim. suhteuttaminen, yleistäminen, yhdistäminen, arvottaminen, valitseminen, toteutettavuus, vaikuttavuus Tietoa ei arvioida Tiedon arviointi satunnaista ja niukkaa Tiedon arviointia paikoittain, otteeltaan pintapuolista Tiedon arviointi pääosin monipuolista ja johdonmukaista Tiedon arviointi monipuolista ja johdonmukaista Tiedon arviointi systemaattista, kokonaisvaltaista ja oivaltavaa
Luominen, esim. kehittäminen, suunnitteleminen, tuottaminen, ongelmien asettaminen ja ratkaisu, johtopäätösten tekeminen Suunnitelmat ja mallit puuttuvat, ongelmia ei aseteta tai ratkaista, johtopäätöksiä ei tehdä Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen tai ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen sattumanvaraista ja heikkoa, johtopäätökset ylimalkaisia tai liioittelevia Suunnitelmat ja vaihtoehtoiset mallit niukkoja, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen pintapuolista, johtopäätökset pintapuolisia Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen pääosin monipuolista, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen pääosin uskottavaa, johtopäätökset pääosin asianmukaisia Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen monipuolista, tiedon käsitteellistäminen, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen uskottavaa, johtopäätökset asianmukaisia Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen oivaltavaa ja uskottavaa, tiedon käsitteellistäminen sekä ongelmien asettaminen ja niiden ratkaiseminen vakuuttavaa, johtopäätökset loogisia ja jäsentyneitä
Argumentaatio Väitteiden perustelu teorioiden, tutkimustiedon, faktojen ja esimerkkien avulla Asioita ei perustella, perustelut eivät ole päteviä Perusteluja niukasti, perusteleminen ylimalkaista, rajoittunutta, liioittelevaa tai epäuskottavaa Perusteluja paikoittain, perustelut toteavia, yksinkertaisia tai pintapuolisia, perusteluissa paikoin puutteita tai virheitä Perusteluja useissa kohdissa, perustelut pääosin paikkansa pitäviä Perusteluja useissa kohdissa, perustelut uskottavia ja selkeitä Perusteluja kattavasti, perustelut monipuolisia ja vakuuttavia
Kokonaisuus
Jäsentyneen ja johdonmukaisen vastauksen rakentaminen
Vastaus on sekava, samoja asioita toistetaan eri kohdissa Vastaus on heikosti jäsennelty, ja se voi sisältää joitakin ristiriitaisuuksia, kokonaisuus hahmottuu heikosti Vastaus on jäsennelty, mutta asiat jäävät irrallisiksi Vastaus on pääosin johdonmukainen, ja sitä on yritetty hahmottaa kokonaisuutena Vastaus on johdonmukainen ja muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden Vastaus on johdonmukainen ja muodostaa yhtenäisen, kiitettävästi jäsennellyn, asiassa pysyvän ja helposti ymmärrettävän kokonaisuuden

Osa 1: 20 pisteen tehtävät

1. Preventio 20 p.

Diabeteksella viitataan ryhmään sairauksia. Niitä yhdistää energia-aineenvaihdunnan häiriö, joka ilmenee veren suurentuneena glukoosipitoisuutena. Tyypin 2 diabeteksen syynä on haiman insuliinin vaikutuksen heikentyminen, insuliininerityksen häiriintyminen tai nämä molemmat tekijät.

Primaaripreventio kohdistetaan koko väestöön ja sillä pyritään estämään tyypin 2 diabeteksen puhkeaminen vaikuttamalla keskeisiin sairastumisriskiä lisääviin elintapoihin. Näitä ovat epäterveellinen ruokavalio, liikkumattomuus ja tupakointi. Elintapatekijöiden vaikutuksia välittäviä riskitekijöitä ovat kohonnut verenpaine, veren suurentunut glukoosipitoisuus, dyslipidemia (rasva-aineenvaihdunnan häiriö) ja ylipaino.

Diabeteksen primaaripreventiossa on olennaista

  • painonhallinta ja tarvittaessa laihduttaminen
  • säännöllinen liikunta
  • terveellinen ravinto.

Diabeteksen ehkäisyssä tarvitaan sekä yhteiskunnan että yksilön toimia.

Sekundaaripreventiolla pyritään vaikuttamaan sellaisten henkilöiden elintapoihin, joilla on jo taudin puhkeamisen riskitekijöitä. Sekundaarista preventiota ovat myös toimet, joilla on tarkoitus estää varhaisessa vaiheessa todetun sairauden tai sen esiasteen kehittyminen edelleen.

Diabeteksessa tämä tarkoittaa seuraavia seikkoja:

  • Vaikutetaan elintapatekijöihin kuten primaaripreventiossa.
  • Pyritään löytämään ne ihmiset, joilla on riskitekijöitä tai varhaisvaiheen diabetes.
  • Vaikutetaan välittäviin riskitekijöihin (kohonneen verenpaineen ja dyslipidemian hoito ruokavaliolla tai lääkityksellä).

Tertiaaripreventio tapahtuu sairauden hoidon yhteydessä. Sillä pyritään estämään taudin eteneminen tai taudista johtuvat haitat. Tämä tarkoittaa hyvää hoitotasapainoa sopivalla elintapojen ja lääkityksen yhdistelmällä. Primaariprevention elintapamuutokset ja sekundaariprevention toimet ovat edelleen tärkeitä.

Nämä kolme prevention muotoa kuvaavat toimia, jolla pyritään ehkäisemään tyypin 2 diabeteksen syntyminen, kehittyminen tai eteneminen.

Pisteitys:

Kaksi pistettä saa tyypin 2 diabeteksen määrittelystä. Kunkin prevention lajin määrittelystä (kohdentuminen, tavoite, keinot) saa kolme pistettä. Lisäksi kolme pistettä saa, kun sitä kuvaavat, tyypin 2 diabetesta koskevat esimerkit ovat asianmukaisia.

Jos merkkejä on 10 % yli sallitun määrän, vähennetään yksi piste, 15 %:n ylityksestä vähennetään 2 pistettä, 20 %:n ylityksestä vähennetään kolme pistettä, 25 %:n ylityksestä 4 pistettä ja 30 %:n ylityksestä viisi pistettä. Mikäli merkkimäärä ylittyy 50 % tehtävästä voi saada maksimissaan viisi pistettä.

2. Syövän synty 20 p.

2.1 Kuva 2.A esittää syövän syntyä solutasolla. Selitä lyhyesti, mitä vaiheissa 1–6 tapahtuu. Vastauksen enimmäispituus on 600 merkkiä. 12 p.

  1. Karsinogeeni aiheuttaa solun tumassa DNA-vaurion.
  2. Vaurioitunut, elinkelvoton solu kuolee (apoptoosi).
  3. Elimistön korjausjärjestelmät korjaavat DNA-vaurion.
  4. DNA-vauriota kantava solu monistuu.
  5. Vaurio pahenee, ja myös solun ulkonäkö muuttuu (esisyöpävaihe, syövän esiaste).
  6. Vaurioitunut solukko muuttuu pahanlaatuiseksi syöpäsolukoksi. Se alkaa kasvaa rajoittamattomasti ympäröiviin kudoksiin ja leviää muualle elimistöön.

2.2 Millaiset altisteet voivat käynnistää syövän synnyn eli toimia karsinogeeneinä? Vastauksen enimmäispituus on 1 400 merkkiä. 8 p.

Karsinogeeni on mikä tahansa tekijä, jolla on kyky vaurioittaa solun DNA:ta ja käynnistää siten tapahtumasarja, joka saattaa johtaa syövän syntyyn. Tekijä voi olla biologinen (esim. hepatiitti B -virus tai Helicobacter pylori -bakteeri), kemiallinen (esim. dioksiini, etanoli tai nitrosoamiinit) tai fysikaalinen (esim. ionisoiva säteily). Jotkut biologista alkuperää olevat altisteet toimivat kemiallisesti, kuten homesienen tuottama aflatoksiini.

Karsinogeenisia altisteita on mahdollista jaotella myös esiintymisen ja altistumistavan perusteella. Sisäisinä syövän vaaraa lisäävinä tekijöinä voidaan pitää esimerkiksi tiettyjä perityviä geenivirheitä ja biologista ikää. Elintapoihin liittyviä karsinogeeneja ovat esimerkiksi lukuisat tupakan sisältämät yhdisteet, alkoholijuomien etanoli ja auringon ihoa vaurioittava UV-säteily. Tähän joukkoon voidaan katsoa kuuluvan myös esimerkiksi paistamisen yhteydessä ruokaan muodostuvat polyaromaattiset hiilivedyt. Ympäristöaltisteita ovat esimerkiksi maaperän radioaktiivinen radonkaasu, joka voi tunkeutua asuntoihin ja aiheuttaa säteilyaltistuksen. Ympäristön saastumisen seurauksena ihminen voi altistua esimerkiksi dioksiinille, raskasmetalleille ja pienhiukkasille. Ammattiin liittyviä altisteita ovat esimerkiksi rakennusaine asbesti, tietyt kemikaalit ja hieno kovapuupöly. Karsinogeeni voi olla myös iatrogeeninen eli sairauden hoidon yhteydessä elimistöön vaikuttava. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyt syöpälääkkeet ja hormonit sekä sädehoidon säteily.

Pisteitys:

2.1 Jokaisesta oikein kuvatusta vaiheesta saa kaksi pistettä.

2.2 Jokaisesta karsinogeeniryhmästä tai sitä kuvaavasta esimerkistä (biologinen, kemiallinen ja fysikaalinen altiste, sisäinen tai peritty altiste, elintavoista johtuva altiste, ympäristöaltiste, iatrogeeninen altiste ja ammattiperäinen altiste) voi saada pisteen.

Jos merkkejä on 10 % yli sallitun määrän, vähennetään yksi piste, 15 %:n ylityksestä vähennetään 2 pistettä, 20 %:n ylityksestä vähennetään kolme pistettä, 25 %:n ylityksestä 4 pistettä ja 30 %:n ylityksestä viisi pistettä. Mikäli merkkimäärä ylittyy 50 % tehtävästä voi saada maksimissaan viisi pistettä.

3. Elintarviketurvallisuus 20 p.

Terveyttä uhkaavat ympäristöriskit luokiteltuna

1. Fysikaaliset

ruoassa olevat vieraat esineet, kuten lasinsirut ja pakkausmateriaalien palaset

2. Kemialliset

  1. vierasaineet, kuten torjunta-aineet, raskasmetallit (esim. lyijy, kadmium, elohopea) POP-yhdisteet eli pysyvät orgaaniset yhdisteet (esim. dioksiini, PCB eli polyklooratut bifenyylit) ja lääkejäämät (esim. antibiootit)
  2. luonnon omat myrkyt ja haitalliset aineet, kuten homeet ja sienten myrkyt
  3. elintarvikkeisiin tarkoituksella lisätyt kemikaalit, joilla ei ole käyttölupaa EU:n alueella tai joiden määrä ylittää sallitun enimmäisrajan tai joita ei ole mainittu pakkausmerkinnöissä, kuten lisäaineet, elintarvikevärit, makeuttamisaineet, mausteet ja aromivahventeet
  4. ruoan valmistuksessa syntyvät aineet, kuten akryyliamidit ja mutageeniset aineet (esim. PAH-yhdisteet eli polysykliset aromaattiset hiilivety-yhdisteet)
  5. astioista ja pakkauksista siirtyvät aineet, kuten muovien pehmenteet, lyijy ja alumiini

3. Biologiset

  1. mikrobit, kuten listeria- ja salmonellabakteerit
  2. loiset, kuten kihomato
  3. alkueläimet, kuten amebat
  4. tuhoeläimet, kuten kuoriaiset

Pisteitys:

Jokaisesta oikein nimetystä ravinnon sisältämien, terveyttä uhkaavien ympäristöriskien luokasta saa kaksi pistettä. Yhden pisteen saa jokaisesta oikein nimetystä ympäristöriskistä. Enempää kuin 10 pistettä ei voi saada ilman luokittelua.

Jos merkkejä on 10 % yli sallitun määrän, vähennetään yksi piste, 15 %:n ylityksestä vähennetään 2 pistettä, 20 %:n ylityksestä vähennetään kolme pistettä, 25 %:n ylityksestä 4 pistettä ja 30 %:n ylityksestä viisi pistettä. Mikäli merkkimäärä ylittyy 50 % tehtävästä voi saada maksimissaan viisi pistettä.

Osa 2: 20 pisteen tehtävät

4. Suun terveys 20 p.

Suun ja hampaiden terveydellä on suuri merkitys myös muulle terveydelle ja hyvinvoinnille. Hyvässä kunnossa olevat hampaat ja ikenet helpottavat terveellisen ja monipuolisen ruokavalion noudattamista ja auttavat myös sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kun suu on terve, on helppo hymyillä eikä henkikään haise.

Säännöllisten hammastarkastusten avulla voidaan todeta suun sairaudet ja havaita ajoissa hampaiden reikiintyminen ja ientulehdus, mikä pitkällä aikavälillä estää hampaiden menetyksiä. Kun tarkastuksissa käy säännöllisesti, pysyvät hammashoidon kustannukset maltillisina. Suun terveydestä huolehtiminen on erityisen tärkeää, jos henkilöllä on yleissairauksia. Suussa olevat bakteerit ja tulehdukset leviävät muualle elimistöön verenkierron välityksellä. Hammas- ja suusairaudet ovat tavallisia, ja yleisimmät niistä ovat kroonisia tulehdus- eli infektiosairauksia. Huono suunterveys on monien sairauksien riskitekijä. Suusta levinnyt bakteeritulehdus voi lisätä muun muassa valtimonkovettumistaudin sekä sydän- tai aivoinfarktin riskiä. Suurissa leikkauksissa (esim. sydän-, verisuoni- ja tekonivelleikkauksissa) huono suunterveys voi olla merkittävä infektioriskitekijä. Lisäksi suuperäiset infektiot saattavat heikentää monen kroonisen sairauden, kuten reuman ja diabeteksen, hoitotasapainoa. Suun kroonisten infektioiden on todettu liittyvän myös hengitystieinfektioiden esiintymiseen varuskunnissa, vauvojen pieneen syntymäpainoon ja vanhusten keuhkokuumeiden määrään.

Pisteitys:
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–10.

3 pistettä
Vastauksessa on annettu neljä perustelua, miksi suun terveydestä on tärkeä huolehtia.

6 pistettä
Vastauksessa on annettu kuusi perustelua, miksi suun terveydestä on tärkeä huolehtia.

9 pistettä
Vastauksessa on annettu kahdeksan perustelua, miksi suun terveydestä on tärkeä huolehtia.

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).

5. Antibioottiresistenssi 20 p.

Mitä antibioottiresistenssi on?

Bakteerit ovat antibioottiresistenttejä, kun tietyt antibiootit eivät enää pysty tappamaan niitä tai pysäyttämään niiden kasvua. Jotkin bakteerit ovat luonnostaan resistenttejä eräille antibiooteille (luontainen resistenssi). Hankinnaisessa resistenssissä jotkin bakteerit, jotka ovat tavallisesti herkkiä antibiooteille, muuttuvat geneettisten muutosten seurauksena vastustuskykyisiksi.

Miten sitä voidaan ehkäistä?

Resistenttien bakteereiden kehittymistä on mahdollista ehkäistä antibioottien vastuullisella käytöllä.

Kansalaisten keinot:

  • Infektioita on pyrittävä ehkäisemään (hyvä hygienia, turvavälit, suojaimet, rokotukset, varovaisuus matkoilla), jotta antibiootteja ei tarvita.
  • Antibiootteja on aina käytettävä lääkemääräyksen mukaisesti. Lääkettä tulee ottaa oikea annos, ja kuuri on nautittava loppuun. Ilman lääkemääräystä saatuja tai tähteeksi jääneitä antibiootteja ei saa käyttää. Käyttämättömät antibiootit palautetaan apteekkiin.

Lääkäreiden, sairaanhoitajien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten ja terveydenhuollon yksiköiden keinot:

  • Antibiootteja määrätään vain tarvittaessa.
  • Laajakirjoisten antibioottien sijasta olisi mahdollisuuksien mukaan määrättävä antibiootteja, jotka on tarkoitettu tietyn bakteerin aiheuttaman infektion hoitoon.
  • Hoitotilanteissa ja terveydenhuollossa noudatetaan infektioita ehkäiseviä käytäntöjä ja menetelmiä (hygienia, suojautuminen, eristäminen).

Yhteiskunnalliset ratkaisut:

  • Huolehditaan säädöksillä ja valvonnalla siitä, että antibioottien tuotanto on ympäristön kannalta turvallista. Hoidetaan vanhentuneiden ja käytöstä poistettujen antibioottien jätehuolto asianmukaisesti.
  • Huolehditaan säädöksillä, koulutuksella ja valvonnalla siitä, että antibioottien käyttö lemmikkien hoidossa sekä tuotantoeläinten hoidossa ja kasvatuksessa on asiallista.
  • Säädetään elintarvikkeiden lääkejäämistä ja valvotaan säädösten noudattamista.

Kansainväliset ratkaisut:

  • Rajoitetaan sopimuksilla antibioottien käyttöä tuotantoeläinten kasvatuksessa.
  • Estetään infektioita kantavien eläinten siirtyminen maasta toiseen.

Pisteitys (20 p.)
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–10.

3 pistettä
Vastauksessa on määritelty antibioottiresistenssi osittain oikein ja siinä on annettu kolme keinoa resistenssin ehkäisemiseksi.

6 pistettä
Vastauksessa on määritelty antibioottiresistenssi oikein ja siinä on annettu viisi keinoa resistenssin ehkäisemiseksi. Keinoja on annettu kahdesta eri ryhmästä (kansalaisen, terveydenhuollon, yhteiskunnan ja kansainväliset keinot)

9 pistettä
Vastauksessa on määritelty antibioottiresistenssi täsmällisesti ja siinä on annettu seitsemän keinoa resistenssin ehkäisemiseksi. Keinoja on kolmesta eri ryhmästä (kansalaisen, terveydenhuollon, yhteiskunnan ja kansainväliset keinot).

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteereiden mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).

6. Omakanta-palvelu 20 p.

Omakanta-palvelu on sekä kansalaisten sekä terveydenhuollon palveluntuottajien käytössä, joten etuja ja riskejä tarkastellaan näistä molemmista näkökulmista.

Kansalaisen näkökulmasta hyötyjä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Palvelu mahdollistaa itsehoidon (omien laboratorio- ja kuvantamistutkimusten seuranta).
  • Palvelu lisää hoidon läpinäkyvyyttä (omat tiedot on mahdollista tarkistaa).
  • Reseptien seuranta ja uusiminen on helppoa järjestelmän kautta.
  • Huoltajalla on mahdollisuus alle 18-vuotiaan lapsen tietojen seurantaan, ellei nuori sitä itse kiellä.
  • Järjestelmästä pystyy itse tarkistamaan, missä omia tietoja on käsitelty (tietoturva).
  • Julkishallinnon palveluita koskevan lain mukaisesti järjestelmä on kaikille saavutettava (myös toimintarajoitteisille).
  • Vastaanottotilanteessa lääkärin tai hoitajan aika ei kulu aiempien tietojen kertaamiseen, joten voidaan keskustella nykytilanteesta.
  • Palvelu on käytettävissä etäyhteydellä, jolloin ei synny matkakuluja.
  • Palvelusta on mahdollisuus katsoa tietoja itselle sopivana ajankohtana.
  • Palvelu mahdollistaa omahoidon ja omaehtoisen terveysseurannan tulosten välittämisen terveydenhuollon ammattilaisille.

Kansalaisen näkökulmasta riskejä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Palvelun käyttö edellyttää tietokonetta tai vastaavaa laitetta, verkkoyhteyttä, kielitaitoa ja digitaitoja. Jäävätkö jotkut ihmisryhmät palvelun ulkopuolelle?
  • Palvelussa käytetään ammattikieltä, jota potilaan on ehkä vaikea ymmärtää. Kieli saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä esimerkiksi hoito-ohjeissa. Se voi myös lisätä ahdistusta.
  • Joissakin tilanteissa voi olla tarve salata lasten tietoja omilta vanhemmiltaan
  • Vanhat tiedot saattavat vaikuttaa uusiin hoitokontakteihin.

Palveluntuottajille ja siten myös yhteiskunnalle koituvia hyötyjä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Apteekki näkee lääkkeen määräämisen ja toimittamisen kannalta tarpeelliset tiedot lääkkeestä ja vaihtokelpoisista valmisteista. Palvelu tarjoaa mahdollisuuden seurata asiakkaan lääkitystä kokonaisuutena.
  • Palvelu edistää potilasturvallisuutta ja auttaa potilaan hoidossa ja hoidon suunnittelussa. Potilaan terveystietojen sähköinen arkisto on saatavilla kaikkialla, ja tiedot ovat ajantasaisia.
  • Sujuva tiedonkulku edistää hoidon jatkuvuutta ja vähentää päällekkäisiä tutkimuksia, kun eri palveluntarjoajien tiedot on tallennettu samaan paikkaan. Tämä säästää terveydenhuollon kustannuksia.
  • Paperien arkistointitarve vähenee.
  • Palvelu parantaa tietoturvaa, koska se helpottaa potilastietojen käyttäjien seurantaa.
  • Palvelu mahdollistaa terveydenhuollon todistusten sähköisen käsittelyn.
  • Palvelu mahdollistaa hoito-ohjeiden kirjaamisen, mikä auttaa ohjeiden muistamisessa ja vähentää tapaamisten tarvetta.
  • Palvelua voidaan kehittää jatkuvasti saatujen kokemusten pohjalta.

Riskejä palveluntuottajan ja yhteiskunnan näkökulmasta ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Palvelun tietosuojasta on huolehdittava. Kenellä on pääsy tietoihin?
  • Järjestelmän ylläpidosta on huolehdittava ja estettävä mahdollinen hakkerointi.
  • Tietojen kirjaaminen ja siirtäminen palveluun vievät resursseja. Tietojen kirjaamisessa palveluun on viivettä.

Pisteitys:
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0−10.

3 pistettä
Vastauksessa on arvioitu Omakanta-palvelua neljästä näkökulmasta (listojen eri kohdat).

6 pistettä
Vastauksessa on arvioitu Omakanta-palvelua kuudesta näkökulmasta. Vastauksessa on esitelty hyötyjä tai riskejä sekä kansalaisen että palveluntuottajan tai yhteiskunnan näkökulmasta.

9 pistettä
Vastauksessa on arvioitu Omakanta-palvelua kahdeksasta näkökulmasta. Vastauksessa on esitelty hyötyjä ja riskejä sekä kansalaisen että palveluntuottajan tai yhteiskunnan näkökulmasta.

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0−10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, arviointi, kokonaisuus).

Osa 3: 30 pisteen tehtävät

7. Rokotteet 30 p.

Rokotuksilla torjutaan infektiotauteja sekä suoraan yksilöä suojaamalla että epäsuorasti vähentämällä taudinaiheuttajien leviämistä väestössä. Rokotteen kehitysprosessi on hidas ja monivaiheinen. Uuden rokotteen käyttöönotto edellyttää päätöksentekoa ja suunnitelmallisuutta.

Rokotteen kehitykseen ja käyttöönottoon liittyviä eettisiä kysymyksiä voidaan arvioida seuraavista näkökulmista: arvot ja arvoristiriidat, hyveet, oikeudet, motiivit, seuraukset, velvollisuudet, toimintaa säätelevät normit, ammattieettiset periaatteet ja priorisointi. Näitä näkökulmia on mahdollista tarkastella tuotekehitysprosessiin osallistuvien ja terveydenhuollon kannalta sekä kansallisella että globaalilla tasolla.

Arvot: Yhteiskunta ohjaa tutkimusresursseja eri kohteisiin, ja keskittyminen yhteen kehityskohteeseen vie voimavaroja toiselta alueelta. Tämä priorisointi pohjautuu arvoihin sekä tutkimustietoon ja arviointiin kehitystyön tarpeesta ja sen merkityksestä yksilön ja yhteisön terveyden suojelussa. Kehitystyöllä on lisäksi tieteellinen arvo uuden tutkimustiedon kerryttäjänä. Arvokeskustelua tarvitaan myös rokotteiden käyttöönotossa ja rokotusjärjestyksen suunnittelussa.

Hyveet: Hyveellinen kansalainen ottaa toiminnassaan huomioon yhteisen hyvän. Yhteistä hyvää tuottaa rokotteen ottaminen. Myös kehitystyötä yksityisissä yrityksissä voi pitää hyveellisenä toimintana. Toisaalta voi kysyä, miten esimerkiksi vastuullisuus ja kohtuullisuus toteutuvat tavoiteltaessa taloudellista voittoa. Säädökset ja ammattieettiset ohjeet ohjaavat tutkijoiden ja terveydenhuollon työtä.

Oikeudet: Testausvaiheeseen osallistuvien henkilöiden tulee olla tietoisia riskeistä ja seurauksista, joita rokotteella voi olla. Osallistumisen on oltava vapaaehtoista. Osallistujien oikeudet, hyvinvointi ja turvallisuus pitää turvata. Infektiotauti- ja rokotetutkimuksessa altistuminen saattaa altistaa myös osallistujan lähipiirin. Tutkimuksen laboratoriossa tehtävässä vaiheessa huomioidaan eläinkokeisiin liittyvät eettiset seikat. Kun uusi rokote valmistuu, on etukäteen suunniteltava sen oikeudenmukainen hinta, jakelu ja käyttö. Esimerkiksi terveydenhuollon työntekijät on hyvä rokottaa ensimmäisten joukossa ja köyhille maille tulisi taata mahdollisuus hankkia rokotetta. Potilaan oikeuksiin kuuluu saada riittävästi tietoa rokotteesta.

Motiivit: Rokotekehitykseen liittyy monenlaisia motiiveja. Näitä ovat lääketeollisuuden vahvat kaupalliset motiivit sekä kansalliset motiivit, jotka kytkeytyvät talouteen, politiikkaan ja kansalaisten turvallisuuteen. Motiivit voivat vaikuttaa kehitystyöhön osallistuvien avoimuuteen, tiedon jakamiseen sekä kansainväliseen yhteistyöhön. Rokotteen käyttöönottoon liittyy sekä yhteiskunnallisia että yksilöiden omia motiiveja. Median uutisointitapa voi olla yhteydessä myynnin edistämisen motiiveihin.

Seuraukset: Rokotekehitykseen liittyy hyötyjen ja riskien puntarointi sekä yksilön että yhteisön tasolla. Ihmishenkien säästäminen ja toisaalta taloudelliset hyödyt puoltavat nopeaa kehitysprosessia. Silloin pitkäaikaisvaikutuksia tai -seurauksia, kuten hitaasti kehittyviä haittavaikutuksia, ei välttämättä saada selville. Rokotetta tulisi testata eri kohderyhmissä, jotta vaikutukset esimerkiksi eri-ikäisiin saataisiin esiin. Riskiryhmään kuuluvien tai muuten haavoittuvien henkilöiden käyttö rokotetestauksessa tai tietoisten altistuskokeiden tekeminen heille on eettisesti arveluttavaa. Rokotusjärjestyksen suunnittelussa arvioidaan seurauksia ja priorisoidaan esimerkiksi hoitohenkilökuntaa. Käyttöönottoon liittyvä viranomaistoiminta, palvelutarjonta ja viestintä voivat lisätä luottamusta rokotetta kohtaan tai vahvistaa rokotuskielteisyyttä.

Velvollisuudet: Kehitystyöhön osallistuvilla on asiantuntijan ja tutkijan velvollisuudet toimia eettisten normien pohjalta ja tuottaa ammattieettisesti luotettavaa tietoa. Julkinen tai taloudellinen paine ja kiire eivät saa vaikuttaa tutkimustuloksiin. Jos yhteisössä tehdään päätös koko yhteisön osallistumisesta testaukseen, onko yksilöllä mahdollisuutta kieltäytyä siitä ja miten yhteisön päätös tehdään? Rokotusten ottaminen on Suomessa vapaaehtoista, mutta liittyykö siihen silti velvollisuuksia?

Normit: Kehitystutkimusta ohjaavat tutkimuseettiset ja kansainväliset ohjeet sekä kansallinen lainsäädäntö, Suomessa muun muassa lääkelaki ja laki lääketieteellisestä tutkimuksesta. Tutkimuksen tekoon tarvitaan asianmukainen ammatillinen ja tieteellinen pätevyys. Myös olosuhteiden on taattava edellytykset turvalliseen ja pätevään kehitystyöhön, niin että tutkimusten tulokset ovat luotettavia. Tutkimuslupaan tarvitaan eettinen lausunto. Voidaanko kehitysprosessia kiireellisessä tarpeessa nopeuttaa, ja missä prosessin vaiheessa nopeuttaminen on mahdollista? On myös mahdollista pohtia, voiko lainsäädännön keinoin pakottaa kaikki rokotusten ottamiseen.

Pisteitys:
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0−15.

4 pistettä
Vastauksessa on analysoitu rokotteiden kehitystyöhön tai käyttöönottoon liittyviä eettisiä kysymyksiä yhdestä näkökulmasta (arvot, hyveet, oikeudet, motiivit, seuraukset, velvollisuudet, normit).

7 pistettä
Vastauksessa on analysoitu rokotteiden kehitystyöhön tai käyttöönottoon liittyviä eettisiä kysymyksiä kahdesta eri näkökulmasta (arvot, hyveet, oikeudet, motiivit, seuraukset, velvollisuudet, normit).

10 pistettä
Vastauksessa on analysoitu rokotteiden kehitystyöhön tai käyttöönottoon liittyviä eettisiä kysymyksiä kolmesta eri näkökulmasta (arvot, hyveet, oikeudet, motiivit, seuraukset, velvollisuudet, normit).

13 pistettä
Vastauksessa on analysoitu rokotteiden kehitystyöhön tai käyttöönottoon liittyviä eettisiä kysymyksiä neljästä eri näkökulmasta (arvot, hyveet, oikeudet, motiivit, seuraukset, velvollisuudet, normit).

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteet, argumentointi, kokonaisuus).

8. Mielenterveyden edistäminen 30 p.

WHO:n määritelmän (2013) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Mielenterveyden edistämistä voidaan tarkastella WHO:n mukaan viiden terveyden edistämisen toiminta-alueen avulla, jotka ovat 1) terveyttä tukeva yhteiskuntapolitiikka ja päätöksenteko, 2) mielenterveyttä tukevien ympäristöjen luominen, 3) yhteisöllisen toiminnan vahvistaminen, 4) mielenterveyspalvelujen kehittäminen ja 5) väestön mielenterveysosaamisen kehittäminen. Mielenterveyden edistäminen kuuluu kaikille: yksilöille, perheille, yhteisöille ja yhteiskunnalle.

Mielenterveyden edistämisen toiminta-alueetEsimerkkejä mielenterveyden edistämisen keinoista (aineistossa esitetyt keinot kursiivilla)
Mielenterveyttä tukeva yhteiskunta­politiikka ja päätöksenteko
  • Laaditaan mielenterveysstrategia ja seurataan sen toteutumista.
  • Vähennetään sosioekonomista ja väestöryhmittäistä eriarvoisuutta.
  • Panostetaan mielenterveyden edistämisen resursointiin.
  • Mielenterveysstrategia muistuttaa, että sosiaalisen eriarvoisuuden vaikutukset sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen olisivat suurelta osin vältettävissä oikein kohdennetuilla toimilla.
  • Mielenterveys pitäisi ottaa huomioon kaikissa ihmisen hyvinvointiin vaikuttavissa ratkaisuissa.
  • Mielenterveystyö tarvitsee laaja-alaisempaa otetta ja uusia menetelmiä, jotta suunta saadaan käännettyä. Tätä varten aloitettiin jo edellisellä vaalikaudella kansallisen mielenterveysstrategian laatiminen vuosiksi 2020–2030.
  • Pitkäjänteinen strategia ohjaa poliittista päätöksentekoa ja on tarpeen, jotta mielenterveys tulee otetuksi huomioon päätöksenteossa paitsi sosiaali- ja terveyspalveluissa myös työelämässä, koulutuksessa ja muissa ihmisten hyvinvointiin vaikuttavissa ratkaisuissa.
Mielenterveyttä tukevien ympäristöjen luominen
  • Huomioidaan kognitiivinen ergonomia työpaikoilla ja kouluissa.
  • Huomioidaan psykososiaaliset voimavarat työpaikoilla ja kouluissa.
  • Taataan turvallinen elinympäristö.
  • Kouluihin tarvitaan uusia tapoja tarjota apua heti varhaisessa vaiheessa.
  • Torjutaan kiusaamista ja syrjintää.
  • Lasten ja nuorten mielenterveyteen voidaan vaikuttaa vähentämällä lapsiperheköyhyyttä, tuomalla mielenterveyden vahvistaminen osaksi varhaiskasvatuksen ja koulujen toimintakulttuuria sekä kehittämällä työelämää perheystävällisemmäksi.
Yhteisöllisen toiminnan vahvistaminen
  • Vahvistetaan sosiaalista vuorovaikutusta ja ehkäistään yksinäisyyttä.
  • Yhteisöjen olosuhteet vaikuttavat mielenterveyteen vahvistaen tai horjuttaen.
Mielenterveys­palvelujen kehittäminen
  • Johdetaan ja koordinoidaan palveluja kokonaisvaltaisesti ja hallintorajat ylittäen.
  • Mielenterveystyö tarvitsee laaja-alaisempaa otetta ja uusia menetelmiä, jotta suunta saadaan käännettyä.
Mielenterveys­osaaminen
  • Hyödynnetään tutkimusta, kehittämistyötä ja hyviä käytäntöjä.
  • Muistetaan, että kaiken ikäisten mielenterveysosaamisen edistäminen ja kehittäminen on tärkeää.
  • Huolehditaan arjen rytmistä ja vahvistetaan terveyttä edistäviä elämäntapoja.
  • Laaditaan opetussuunnitelma, joka sisältää esim. tunnetaidot.
  • Mielenterveys on henkistä pääomaa, jota voidaan edistää esimerkiksi torjumalla nettikiusaamista, koulukiusaamista ja syrjintää.

Pisteitys (30 p.)
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0−15.

4 pistettä
Vastauksessa on analysoitu mielenterveyden edistämistä kolmen esimerkin avulla (taulukon oikea sarake, luetelmapallot).

7 pistettä
Vastauksessa on analysoitu mielenterveyden edistämistä vähintään kahden nimetyn mielenterveyden edistämisen toiminta-alueen (taulukon vasen sarake) kautta. Vastauksessa on annettu yhteensä neljä esimerkkiä (taulukon oikea sarake, luetelmapallot).

10 pistettä
Vastauksessa on analysoitu mielenterveyden edistämistä vähintään kolmen nimetyn mielenterveyden edistämisen toiminta-alueen (taulukon vasen sarake) kautta. Vastauksessa on annettu yhteensä kuusi esimerkkiä (taulukon oikea sarake, luetelmapallot).

13 pistettä
Vastauksessa on analysoitu mielenterveyden edistämistä vähintään neljän nimetyn mielenterveyden edistämisen toiminta-alueen (taulukon vasen sarake) kautta. Vastauksessa on annettu yhteensä kahdeksan esimerkkiä (taulukon oikea sarake, luetelmapallot).

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–15 (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).

9. Tutkimusasetelma 30 p.

PoikkileikkaustutkimusPitkittäistutkimus
Vertailun näkökulma 1: Mitä tutkitaan eli tutkimuskysymys tai tutkimuskysymykset

Kyselylomakkeen kysymyksen mukaisesti tutkimuksessa tarkastellaan liikuntaan käytettyä aikaa (pv/vko).

Voidaan tarkastella liikuntaan käytettyä aikaa yhdessä aikapisteessä eli seitsemän kyselyä edeltäneen päivän aikana.

Voidaan tarkastella yleisyyksiä (esim. taustatekijöiden mukaisia prosenttiosuuksia) ja voidaan verrata eri ryhmiä toisiinsa (taustatekijöiden avulla voidaan muodostaa erilaisia ryhmiä). Lisäksi voidaan tarkastella tekijöitä, jotka ovat yhteydessä liikuntaan.

Tutkimuksen kohde on sama kuin poikkileikkaustutkimuksessa (pv/vko).

Voidaan tarkastella liikuntaan käytettyä aikaa yhdessä tai useammassa aikapisteessä sekä koko aineistonkeruun ajalta.

Voidaan tarkastella liikuntaan käytetyn ajan vaihtelua pitkällä aikavälillä. Voidaan verrata ei ryhmiä toisiinsa. Lisäksi voidaan tarkastella, mitkä tekijät selittävät lukiolaisten liikuntaan käyttämää aikaa. Koko lukuvuoden aikaista liikuntaan käytettyä aikaa ja sen vaihtelua voidaan tarkastella vain niiden osalta, jotka ovat vastanneet kyselyyn kaikkina aineistonkeruuajankohtina.

Vertailun näkökulma 2: Aineistonkeruu, aineisto ja kato

Tutkimusaineiston keruu toteutetaan kerran.




Aineistoa saadaan yhdessä aikapisteessä.

Lukion koon mukaan voidaan tehdä otanta (esim. satunnaisotanta, jossa otetaan mukaan lukion oppilasrekisteristä joka toinen opiskelija) tai aineisto voidaan kerätä kaikilta lukiolaisilta (kokonaisotanta).


Tutkimuksen aineisto muodostuu niistä opiskelijoista, jotka vastaavat kyselyyn aineistonkeruuajankohtana.



Kadon muodostaa se joukko opiskelijoita, jotka eivät vastaa kyselyyn (he ovat esimerkiksi poissa koulusta tai eivät osallistu tutkimukseen).

Tutkimusta jatketaan pidemmän aikaa ja aineistoa kerätään samoilta vastaajilta useamman kerran (esimerkiksi neljä kertaa lukuvuodessa, jolloin voidaan tarkastella liikuntaa eri vuodenaikoina).

Aineistoa saadaan useammassa aikapisteessä. Tutkimuksen koko aineisto koostuu kaikilla aineistonkeruukerroilla kerätystä aineistosta.

Voidaan tehdä otanta tai kerätä aineisto kaikilta lukiolaisilta.

Tutkimuksen aineisto muodostuu niistä opiskelijoista, jotka kullakin aineistonkeruukerralla vastaavat kyselyyn. Eri ajankohtina kerätyt aineistot voivat olla erisuuruisia (osa opiskelijoista voi olla pois koulusta, tai kaikki eivät osallistu tutkimukseen).

Kato voi olla eri ajankohtina erisuuruinen. Koko aineiston kato muodostuu opiskelijoista, jotka eivät ole vastanneet kaikkina aineistonkeruuajankohtina.

Vertailun näkökulma 3: Resurssit

Aineistoa kerätään kerran, joten kustannukset ovat pienemmät.


Tutkimus on osallistujille kevyempi.


Tutkimus vie tutkijoilta vähemmän aikaa, ja se on halvempi.


Aineisto valmistuu kerralla (aineistonkeruun jälkeen aineisto puhdistetaan ja se on valmis analysoitavaksi).

Aineistoa kerätään useita kertoja, kustannukset ovat suuremmat.

Tutkimus on osallistujille raskaampi, ja se vaatii sitoutumista – osa jättänee tutkimuksen kesken (kato suurenee).

Tutkimus vaatii tutkijoilta enemmän aikaa ja isomman työpanoksen. Se on myös kalliimpi.

Aineistoa voidaan analysoida jokaisen aineistonkeruun jälkeen, mutta lopulliset tulokset saadaan vasta kun koko aineisto on kerätty ja puhdistettu.

Vertailun näkökulma 4: Eettiset kysymykset

Tutkimus vaatii aina tutkimusluvan. Poikkileikkaustutkimuksessa se voi olla helpompi saada, koska aineisto kerätään vain kerran. Tietosuojaseloste sisältyy tutkimuslupamenettelyyn.


Tutkimuksessa on taattava luottamuksellisuus ja anonymiteetti (vastataan nimettömänä). Tutkimusaineisto analysoidaan isompina kokonaisuuksina (prosenttiosuuksina), jolloin yksittäisen vastaajan identifiointi ei ole mahdollista.

Yleinen eettinen periaate tutkimuksissa on vapaaehtoisuus, eli osallistuja voi halutessaan keskeyttää tutkimuksen omalta osaltaan. Osallistujien vapaaehtoisuus ei verota tutkimuksen aineistoa yhtä paljon kuin pitkittäistutkimuksessa.

Aineisto on säilytettävä siten, että vain tutkijat voivat käyttää sitä. Aineiston analysoinnin ja tulosten esittämisen jälkeen aineisto voidaan hävittää. Mahdolliseen jatkokäyttöön on oltava lupa tutkimukseen osallistuvilta.

Pitkittäistutkimukseen voi olla vaikeampi saada tutkimuslupaa, koska se vaatii osallistujien (ja mahdollisesti oppilaitoksen) resursseja ja sitoutumista koko lukuvuoden ajan. Tietosuojaseloste sisältyy tutkimuslupamenettelyyn.

Tutkimuksen luottamuksellisuus ja anonymiteetti ovat pitkittäistutkimuksessa haastavampia toteuttaa, varsinkin jos aineistosta halutaan poimia yksittäisen vastaajan vastaukset (jos halutaan seurata muutoksia yksilötasolla).


Osallistujien vapaaehtoisuus on haaste. Osallistujien motivointi eli kadon minimointi on vaativaa, sillä osallistujat voivat halutessaan vetäytyä tutkimuksesta.


Aineiston säilyttäminen on vaativampaa, sillä eri aikapisteiden aineistoja on säilytettävä, kunnes koko aineisto valmistuu. Koko aineisto säilytetään tulosten julkistamiseen asti.

Vertailun näkökulma 5: Tulosten julkaisu

Kaikki tulokset voidaan julkaista, kun koko aineisto on kerätty ja aineisto on analysoitu.

Tuloksia voidaan raportoida jokaisen aineistonkeruun jälkeen. Lopulliset tulokset julkaistaan, kun koko aineisto on kerätty ja analysoitu. Lopullisten tulosten julkaiseminen kestää pidempään.

Vertailun näkökulma 6: Luotettavuus

Tutkimuksen luotettavuuden kannalta on tärkeää, että otos on edustava (vastaa perusjoukkoa eli lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilaita) ja tarpeeksi suuri ja että vastanneiden osuus on mahdollisimman suuri. Lisäksi on olennaista, että kyselylomakkeen kysymykset mittaavat oikeita asioita, jotta ne kattavat koko tutkimusongelman. Muussa tapauksessa aineisto ei anna vastauksia tutkimusongelmaan tai -ongelmiin.

Pitkittäistutkimuksessa kato voi olla suurempi kuin poikkileikkaustutkimuksessa, joten on tärkeää, että tutkimuksessa on alun perin riittävästi vastaajia. Tutkimuksesta voivat jäädä helpommin pois ne vastaajat, jotka eivät liiku paljon, mikä voi vääristää tuloksia. Katoanalyysi on tärkeä osa luotettavuuden tarkastelua.

Pisteitys:
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0−20

4 pistettä
Vastauksessa on vertailtu poikkileikkaustutkimusta ja pitkittäistutkimusta yhdestä näkökulmasta (tutkimuskysymys, aineisto, resurssit, eettiset kysymykset, tulokset, luotettavuus).

7 pistettä
Vastauksessa on vertailtu poikkileikkaustutkimusta ja pitkittäistutkimusta kahdesta näkökulmasta (tutkimuskysymys, aineisto, resurssit, eettiset kysymykset, tulokset, luotettavuus) ja siinä on annettu molemmista esimerkki.

10 pistettä
Vastauksessa on vertailtu poikkileikkaustutkimusta ja pitkittäistutkimusta kolmesta näkökulmasta (tutkimuskysymys, aineisto, resurssit, eettiset kysymykset, tulokset, luotettavuus) ja siinä on annettu kustakin esimerkki.

13 pistettä
Vastauksessa on vertailtu poikkileikkaustutkimusta ja pitkittäistutkimusta neljästä näkökulmasta (tutkimuskysymys, aineisto, resurssit, eettiset kysymykset, tulokset, luotettavuus) ja siinä on annettu kustakin esimerkki.

16 pistettä
Vastauksessa on vertailtu poikkileikkaustutkimusta ja pitkittäistutkimusta viidestä näkökulmasta (tutkimuskysymys, aineisto, resurssit, eettiset kysymykset, tulokset, luotettavuus) ja siinä on annettu kustakin esimerkki.

19 pistettä
Vastauksessa on vertailtu poikkileikkaustutkimusta ja pitkittäistutkimusta kuudesta näkökulmasta (tutkimuskysymys, aineisto, resurssit, eettiset kysymykset, tulokset, luotettavuus) ja siinä on annettu kustakin esimerkki.

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteet, argumentointi, kokonaisuus).