Hyvän vastauksen piirteet: FI – Maantiede

25.3.2022

Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 17.5.2022

Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.

Maantieteen kokeessa arvioidaan maantieteellisten tietojen ja taitojen itsenäistä hallintaa ja kykyä niiden soveltamiseen kunkin tehtävän edellyttämässä kontekstissa.

Maantieteen kokeen tehtävät ovat monipuolisia

Osa tehtävistä perustuu laajojen aihepiirien hallintaan, ja niihin vastataan useimmiten esseellä. Esseevastaukset tulee laatia siten, että tehtävän aihekokonaisuus on jäsennelty ja asiasisältö on johdonmukainen. Tehtävässä edellytetyt tietosisällöt asetetaan laajempiin asiayhteyksiin. Syysuhteita tarkastellaan asianmukaisesti eri näkökulmista ja väitteet perustellaan selkeästi. Opitut asiasisällöt, perustellut kannanotot ja mielipiteet erotetaan toisistaan.

Usein tehtävät perustuvat aineistoihin, jotka voivat olla esimerkiksi karttoja, paikkatietoaineistoja, kuvia, videoita, tilastoja, diagrammeja, kaavioita tai tekstejä. Aineistoja tulkitaan ja käytetään tarkoituksenmukaisesti ja niihin viitataan vastauksessa.

Tehtävät voivat edellyttää myös tiedon prosessointia, kuten aineistojen muokkaamista, laskemista ja analyysiä, piirtämistä, diagrammien ja muiden kaavioiden laatimista sekä merkintöjen piirtämistä valmiisiin kuviin. Tehtävissä arvioidaan kokelaan kykyä käyttää maantieteelle tyypillisiä työkaluja tarkoituksenmukaisesti.

Vastausten arvioinnin lähtökohtia

Vastauksissa tulee noudattaa tehtävänantoa. Tehtävässä voidaan edellyttää esimerkiksi vertailua, arviointia, analyysiä ja pohdintaa tai erilaisia esitystapoja, ja näitä korostetaan myös arvioinnissa. Erityisesti soveltamista ja kehittelyä edellyttävissä tehtävissä arvostetaan luovaa ongelmanratkaisu- ja ideointikykyä. Osassa tehtävistä voidaan edellyttää myös lyhyttä ja tiivistä vastaamista, jolloin ylipitkä vastaus vähentää pisteitä.

Vastauksen pituus ja tietosisältöjen määrä eivät sinänsä ole ansioita, erityisesti mikäli esitetyt tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäolennaisia tai kokelas on käsittänyt tehtävän väärin. Vastauksen arvoa alentaa myös se, jos vastauksessa on selviä asiavirheitä tai ajatukset on ilmaistu epäselvästi tai epätarkasti. Käsitteiden epäjohdonmukainen tai virheellinen käyttö vähentää sekin pisteitä.

Niin ikään vastauksen arvoa alentavia tekijöitä ovat sen rakentuminen pelkästään tai pääsääntöisesti mielipiteiden varaan, samojen asioiden toistaminen tai aineistojen epätarkoituksenmukainen käyttö tai käyttämättä jättäminen. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös suomenkielisen asiatekstin kirjoittamiseen, erityisesti suomenkielisen paikannimistön ja käsitteistön hallintaan.

Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet

Kunkin tehtävän arviointi- ja pisteitysohjeessa täsmennetään arvioinnin kohteet ja määritetään, miten pisteet kyseisessä tehtävässä jakautuvat. Tehtäväkohtaisen arvioinnin alussa on yleisemmän tason kuvaus, jossa kerrotaan tehtävän kannalta olennaiset arvioinnin kohteet. Tämän jälkeen annetaan yksityiskohtaisempi pisteitysohje, jossa määritellään vaadittavat asiasisällöt ja tuotokset.

Mikäli kyseessä on moniosainen tehtävä, pisteet määritetään osakohtaisesti (1.1, 1.2, 1.3 jne.). Jos kyseessä on esseevastaus, ohjeessa kuvataan, mikä on olennaista ja miten pisteitä jaetaan. Jos tehtävässä edellytetään tiedon prosessointia ja työkalujen käyttöä, tuotosten pisteitys kuvataan erikseen.

Osa 1: 20 pisteen tehtävä

1. Väittämiä maantieteen eri osa-alueilta 20 p.

1.1 Mitä maantiede on? 2 p.

  • Maantiede keskittyy vain maapallon biosfäärin tarkasteluun. (2 p.)
  • Maantieteessä tarkastellaan ilmiöitä alueellisuuden näkökulmasta. (-1 p.)
  • Maantieteessä tarkastellaan ilmiöitä eri aluetasoilla paikallisesta globaaliin. (-1 p.)
  • Maantieteessä tarkastellaan ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. (-1 p.)
Virheellinen väittämä: ”Maantiede keskittyy vain maapallon biosfäärin tarkasteluun.” Väittämä on virheellinen, koska maantieteessä tarkastellaan myös muun muassa kivikehää eli litosfääriä, vesikehää eli hydrosfääriä ja ilmakehää eli atmosfääriä.

1.2 Globaalit luonnonriskialueet 2 p.

  • Tyynenmeren rannikot ovat huomattava vulkaanisen riskin alue. (-1 p.)
  • Skandinavia on huomattava seismisten riskien alue. (2 p.)
  • Pohjois-Afrikassa sijaitsee huomattava kuivuusriskin alue. (-1 p.)
  • Filippiinien saaristo on huomattava trooppisten pyörremyrskyjen riskialue. (-1 p.)
Virheellinen väittämä: ”Skandinavia on huomattava seismisten riskien alue.” Väittämä on virheellinen, koska globaalisti tarkasteltuna litosfäärilaatan keskiosissa sijaitseva Skandinavian alue on seismisesti rauhallinen alue.

1.3 Globaalit ihmiskunnan riskien alueet 2 p.

  • Saharan eteläpuolinen Afrikka on huomattava väestönkasvun aiheuttamien riskien alue. (-1 p.)
  • Maapallon harvaan asutuilla alueilla on huomattava hätäpalveluiden riittämättömyyden aiheuttama riski. (-1 p.)
  • Lähi-itä on huomattava konfliktien ja ihmisoikeusloukkausten aiheuttamien riskien alue. (-1 p.)
  • Keski-Eurooppa on huomattava köyhyyden aiheuttamien riskien alue. (2 p.)
Virheellinen väittämä: ”Keski-Eurooppa on huomattava köyhyyden aiheuttamien riskien alue.” Väittämä on virheellinen, koska globaalisti tarkasteltuna Keski-Euroopan valtiot, kuten Saksa, Sveitsi, Itävalta ja Tšekki, kuuluvat rikkaiden hyvinvointivaltioiden joukkoon.

1.4 Maaperä 2 p.

  • Maaperä koostuu irtaimesta maa-aineksesta. (-1 p.)
  • Podsolia esiintyy havumetsävyöhykkeellä. (-1 p.)
  • Moreeni on lajittunut maalaji. (2 p.)
  • Latosolimaannosta esiintyy trooppisella ilmastovyöhykkeellä. (-1 p.)
Virheellinen väittämä: ”Moreeni on lajittunut maalaji.” Väittämä on virheellinen, koska moreeni on lajittumaton maalaji.

1.5 Ilmakehä 2 p.

  • Mesosfääri on ilmakehän toiseksi ylin kerros. (-1 p.)
  • Ilmakehä voidaan jakaa homosfääriin ja heterosfääriin. (-1 p.)
  • Normaali ilmanpaine maan pinnalla on noin 1 013,25 hPa. (-1 p.)
  • Ilmakehän yleisin kaasu on happi. (2 p.)
Virheellinen väittämä: ”Ilmakehän yleisin kaasu on happi.” Väittämä on virheellinen, koska ilmakehän yleisin kaasu on typpi.

1.6 Endogeeniset ilmiöt 2 p.

  • Kerrostulivuoret muodostuvat basalttisesta laavasta. (2 p.)
  • Magmakivet syntyvät sulasta kiviaineksesta. (-1 p.)
  • S-aallot ovat poikittaisia seismisiä järistysaaltoja. (-1 p.)
  • Kuuma piste sijaitsee paikassa, jossa syvältä vaipasta nousee magmaa. (-1 p.)
Virheellinen väittämä: ”Kerrostulivuoret muodostuvat basalttisesta laavasta.” Väittämä on virheellinen, koska basalttisesta emäksisestä laavasta muodostuvat kilpitulivuoret, eivät kerrostulivuoret.

1.7 Väestönmuutos 2 p.

  • Syntyvyyden ja kuolleisuuden erotusta kutsutaan luonnolliseksi väestönmuutokseksi. (-1 p.)
  • Elinajanodotteet ovat lyhimmät Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa. (-1 p.)
  • Maapallon väestönkasvu oli ihmiskunnan historian nopeinta 1900-luvulla. (-1 p.)
  • Gini-kerroin kuvaa lapsimäärää, jonka naiset keskimäärin saavat elämänsä aikana. (2 p.)
Virheellinen väittämä: ”Gini-kerroin kuvaa lapsimäärää, jonka naiset keskimäärin saavat elämänsä aikana”. Kuvaus ”lapsimäärä, jonka naiset keskimäärin saavat elämänsä aikana” sopii käsitteeseen hedelmällisyysluku. Gini-kerroin on tuloeroja kuvaava tunnusluku.

1.8 Energianlähteet 2 p.

  • Ydinenergia on uusiutumaton energiamuoto. (-1 p.)
  • Energiankulutus Suomessa on henkilöä kohti laskettuna suurta maapallon keskimääräiseen kulutukseen verrattuna. (-1 p.)
  • Geoterminen energia on maaperään varastoitunutta Auringon lämpöenergiaa. (2 p.)
  • Ympäristövaikutusten takia fossiilisten polttoaineiden osuutta energiankulutuksesta on pienennettävä tulevaisuudessa. (-1 p.)
Virheellinen väittämä: ”Geoterminen energia on maaperään varastoitunutta Auringon lämpöenergiaa.” Väittämä on virheellinen, koska geoterminen energia on maankuoreen johtuvaa lämpöä, joka syntyy radioaktiivisten aineiden hajotessa maan vaipassa.

1.9 Maailmankauppa 2 p.

  • Reilun kaupan järjestelmän tarkoitus on parantaa tuottajan asemaa. (-1 p.)
  • Verotuksen ja tullimaksujen kiertämistä kutsutaan harmaaksi taloudeksi. (-1 p.)
  • Kehittyvien maiden asema maailmankaupassa on heikompi kuin muiden maiden. (-1 p.)
  • Bruttokansantuotteella tarkoitetaan valtion asukkaiden keskimääräistä palkkaa vuodessa. (2 p.)
Virheellinen väittämä: ”Bruttokansantuotteella tarkoitetaan valtion asukkaiden keskimääräistä palkkaa vuodessa.” Väittämä on virheellinen, koska bruttokansantuotteella tarkoitetaan valtion kokonaistuotannon eli tuotteiden ja palveluiden vuotuista arvoa.

1.10 Kaukokartoitus ja paikannus 2 p.

  • Satelliittikuvat ovat kaukokartoitusaineistoja. (-1 p.)
  • GPS on lyhenne sanoista Global Positioning System. (-1 p.)
  • Ilmakuvat ovat kaukokartoitusaineistoja. (-1 p.)
  • Satelliitti voi ottaa satelliittikuvan yhdellä kertaa koko maapallon pinnasta. (2 p.)
Virheellinen väittämä: ”Satelliitti voi ottaa satelliittikuvan yhdellä kertaa koko maapallon pinnasta.” Väittämää on virheellinen, koska yksi satelliitti ei voi yhdellä kertaa ottaa kuvaa koko maapallon pinnasta, vaan maapallon vastakkainen puoli jää piiloon.

Osa 2: 20 pisteen tehtävät

2. Tartuntatautien leviäminen 20 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan tietoja innovaatioiden ja tartuntatautien leviämiseen liittyvistä malleista ja käsitteistä sekä tautien leviämiseen vaikuttavista paikallisista ja globaaleista tekijöistä.

2.1 Määrittele käsitteet tartuntaleviäminen (eli tartuntadiffuusio) ja hierarkkinen leviäminen (eli hierarkkinen diffuusio). 6 p.

Tartuntaleviämisen ydinmääritelmästä, jossa mainitaan etäisyyden vaikutus leviämisen todennäköisyyteen, saa 2 p. Esimerkki: ”Tartuntaleviämisellä tarkoitetaan tartuntatautien tai innovaatioiden leviämistä yksilöiden välillä niin, että mitä lähempänä yksilöt ovat toisiaan, sitä todennäköisemmin leviäminen tapahtuu.”

Hierarkkisen leviämisen ydinmääritelmästä, jossa mainitaan keskusten merkitys, saa 2 p. Esimerkki: ”Hierarkkisella leviämisellä tarkoitetaan tartuntatautien tai innovaatioiden leviämistä tehokkaasti suurten keskusten välillä ja suuremmista keskuksista hierarkiassa alempana oleviin keskuksiin.”

Täydentävistä tiedoista yhteensä 2 p. Esimerkkejä:

  • Tartuntaleviämistä estävät monet tekijät, kuten fyysiset, kulttuuriset ja taloudelliset rajat.
  • Tavalliset flunssat leviävät pääasiassa tartuntadiffuusiolla.
  • Arkiset tavat ja slangisanat leviävät pääasiassa tartuntadiffuusiolla.
  • Teknologiset innovaatiot, kuten tietoliikenneverkkojen uusi tekniikka, leviävät pääasiassa hierarkkisella diffuusiolla.
  • (myös oikein piirretyt kuvat tartuntadiffuusiosta ja hierakkisesta diffuusiosta voivat olla täydentäviä tietoja)

2.2 Pohdi, minkä tyyppisillä alueilla tartuntataudit todennäköisimmin leviävät paikallisen väestön keskuudessa. Nimeä lisäksi kaksi tällaista aluetta. 8 p.

Paikallisen tason alueellisista riskitekijöistä 2 p./tekijä, kun kuvaus on perusteltu, 1 p./tekijä, kun kuvaus on pintapuolinen. Paikallisen leviämisen kannalta suuren riskin alueiden piirteitä ovat esimerkiksi

  • runsasväestöisyys eli tiivis asuminen
  • heikko hygienia
  • heikko terveydenhuolto ja erityisesti huono rokotekattavuus
  • eläinten ja ihmisten eläminen lähekkäin
  • aliravitsemus, jonka takia väestössä alentunut vastustuskyky
  • konfliktit
  • lämmin ja kostea trooppinen ilmasto
  • kylmissä ilmastoissa tartuntataudit, erityisesti hengitystieinfektiot, leviävät kylmään vuodenaikaan.

Alueelliset esimerkit yhteensä 2 p., 1 p./alue. Hyviä alueellisia esimerkkejä ovat muun muassa Kiina, Intia, trooppinen Afrikka, trooppinen Etelä-Amerikka ja Etelä-Eurooppa.

2.3 Pohdi, minkä tyyppisille alueille tartuntataudit leviävät lähtöalueiltaan nopeimmin globaalissa mittakaavassa. 6 p.

Globaalin tason alueellisista riskitekijöistä 2 p./tekijä, kun kuvaus on perusteltu, 1 p./tekijä, kun kuvaus on pintapuolinen. Alueellisista esimerkeistä (ei vaadita) enintään 2 p., 1 p./esimerkki. Globaalin leviämisen riskialueita ovat tyypillisesti

  • lähtöalueiden lähialueet
  • globaalit keskukset
  • liikenteen solmukohdat
  • alueet, joilla on alhainen rokotekattavuus tai heikko hygieniataso (esimerkiksi köyhät kehittyvät maat)
  • alueet, joiden asukkailla on varaa harrastaa matkailua (esimerkiksi rikkaat kehittyneet maat)
  • turismin keskukset.

Hyviä alueellisia esimerkkejä ovat muun muassa länsimaiset globaalit keskukset New York, Lontoo, Berliini, Pariisi ja Sydney sekä Aasian globaalit keskukset Tokio, Shanghai ja Peking. Hyviä esimerkkejä ovat myös tehtävässä 2.2. mainittujen alueiden lähialueet, kuten Kaakkois-Aasian muut valtiot.

3. Sääanomaliat 20 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan tietoja maapallon sääjärjestelmiin vaikuttavista ilmiöistä.

3.1 El Niño – Southern Oscillation eli ENSO esiintyy eteläisellä pallonpuoliskolla. Mikä on ENSO-ilmiöön kuuluva El Niño, ja miten se syntyy? Mitä seurauksia El Niñolla on eri puolilla maapalloa? 10 p.

El Niñon määritelmä ja syntyperiaate (4–6 p.)

2 p. syvällisesti kuvatusta huomiosta ja 1 p. pintapuolisesta kuvauksesta.

  • Ydinmääritelmä: El Niño on poikkeama (eli ilmastohäiriö) Tyynenmeren meriveden virtausten normaalitilasta. Tämän syklisen (eli säännöllisesti toistuvan) ilmiön aikana ilmanpaineet alueen itä- ja länsiosien välillä muuttuvat. (2 p.)
  • Poikkeaman syntytavan kuvaus: El Niñon aikana pasaatituulet heikkenevät ja Päiväntasaajanvirta kääntyy itään, minkä seurauksena Etelä-Amerikan länsirannikolle muodostuu voimakas matalapaine ja Australian alueelle voimakas korkeapaine. (2 p.)

Täydentävistä tiedoista 0–2 p.:

  • Vastausta voi täydentää esimerkiksi normaalitilanteen kuvauksella: normaalitilanteessa pasaatituulet saavat Päiväntasaajanvirran suuntautumaan länteen.
  • ENSO-ilmiössä on käytännössä kolme asentoa: La Niña, neutraali ja El Niño.
  • El Niño nimitys tulee poikalapsesta. Nimi tulee siitä, että ilmiö on usein havaittu joulun aikaan.
  • Syklinen säähäiriö, jonka kesto ja esiintymistiheys vaihtelee.

El Niñon vaikutukset (4–6 p.)

2 p./vaikutus, kun kuvaus on perusteltu, ja 1 p./vaikutus, kun kuvaus on pintapuolinen. Alueellisesti yksipuolisesta vastauksesta voi saada korkeintaan 4 p.

Esimerkkejä vaikutuksista:

  • Tyynenmeren länsiosissa Australiassa ja Itä-Aasiassa on poikkeuksellisen kuivaa, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi satojen menetyksiä.
  • Tyynenmeren itäosissa Etelä-Amerikan rannikolla sateet lisääntyvät, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi maanvyöryjä.
  • Lämpimät pintavirtaukset heikentävät kumpuamista Perun ja Chilen rannikolla, mikä vaikuttaa kalakantoihin.
  • Kanadan länsirannikolla voi olla tavallista leudompaa El Niñon aikana, mikä voi vaikuttaa kasvuolosuhteisiin.
  • Pohjois-Amerikan eteläosissa on normaalia sateisempaa, mikä voi aiheuttaa tulvia.
  • Väli-Amerikassa ja Karibian alueella voi olla tavallista kuivempaa, mikä voi vaikuttaa kasvuolosuhteisiin.
  • Afrikassa mm. Keniassa ja Tansaniassa voi olla tavallista sateisempaa, mutta eteläisessä Afrikassa puolestaan kuivempaa, mikä voi vaikuttaa paikalliseen ruuantuotantoon.
  • Intiassa voi olla kuivempaa ja lämpimämpää kuin tavallisesti, mikä voi aiheuttaa vesikriisin.

3.2 Mikä on NAO, ja miten sen voimakkuutta kuvataan? Miten NAO vaikuttaa Suomen säähän? 10 p.

NAO:n määritelmä ja kuvaaminen (6 p.)
2 p./huomio, kun kuvaus on perusteltu, 1 p./huomio, kun kuvaus on pintapuolinen.

  • NAO:n määritelmästä ja täydentävästä lisätiedosta saa 2–4 p.
    • Ydinmääritelmä (2 p.): NAO on Pohjois-Atlantilla tapahtuvaa ilmanpaine-erojen voimakkuuden vaihtelua.
    • Esimerkkejä täydentävistä lisätiedoista määritelmään:
      • Ilmanpaine-ero syntyy Islannin kohdalla vallitsevan pysyvän matalapaineen ja Azorien kohdalla vallitsevan pysyvän korkeapainealueen välille. (2 p.)
      • Lyhenne NAO tulee sanoista North Atlantic oscillation. (2 p.)
  • NAO-ilmiön voimakkuuden kuvaamisesta saa 2–4 p. Esimerkkisisältöjä:
    • NAO:n voimakkuutta kuvataan tarkoitusta varten kehitetyllä NAO-indeksillä. Kun NAO-indeksin arvo on positiivinen, ilmanpaine-ero pysyvien matala- ja korkeapainealueiden välissä on suuri.
    • NAO:n voimakkuutta kuvataan tarkoitusta varten kehitetyllä NAO-indeksillä. Kun indeksin arvo on negatiivinen, ilmanpaine-ero pysyvien matala- ja korkeapainealueiden välissä on pieni.

NAO:n vaikutukset Suomessa (4 p.)
2 p./vaikutus, kun kuvaus on perusteltu, 1 p./vaikutus, kun kuvaus on pintapuolinen. Esimerkkejä vaikutuksista:

  • Kun NAO-indeksin arvo on positiivinen, Suomeen puhaltavat kosteat ja lauhkeat läntiset ilmavirtaukset.
  • Kun NAO-indeksin arvo on negatiivinen, Suomessa vallitsee tavallista kylmempi talvisää.

4. Väestön alueellinen jakautuminen maapallolla 20 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan tietoja väestön alueellisesta jakautumisesta maapallolla, sen syistä sekä väestönlaskennasta. Lisäksi arvioidaan kokelaan taitoa soveltaa tietojaan eri aluetasoilla globaalista paikalliseen.

4.1 Kuvaile väestön alueellista jakautumista maapallolla. Hyödynnä vastauksessasi karttaa 4.A. 8 p.

Esimerkkejä väestön alueellisesta jakautumisesta maapallolla; 2 p. / keskeinen huomio, kun mukana on tarkentavia alueellisia esimerkkejä, 1 p./huomio, kun kuvaus on pintapuolista. Täysiin pisteisiin vaaditaan sekä tiheästi asuttujen että harvaan asuttujen alueiden kuvaamista.

  • Globaalisti tiheimmin asutut alueet keskittyvät rannikoiden läheisyyteen ja liikenteen solmukohtiin.
  • Aasiassa tiheä asutus keskittyy esimerkiksi Itä- ja Etelä-Aasiaan, kuten itäiseen Kiinaan, sekä Kaakkois-Aasiaan, kuten Indonesiaan.
  • Euroopan tiheimmin asutut alueet ovat Keski- ja Länsi-Euroopassa, esimerkiksi Alankomaissa.
  • Afrikassa väestö keskittyy erityisesti Saharan eteläpuolisen alueen maihin, kuten Nigeriaan.
  • Väestö keskittyy myös Pohjois-Amerikan itäosiin Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
  • Harvaan asutut alueet sijaitsevat vaikeakulkuisilla alueilla kuten vuoristoseuduilla – esimerkiksi Himalajan vuoristossa.
  • Harvaan asuttuja alueita esiintyy ilmastollisesti epäsuotuisilla alueilla kuten napa-alueilla ja autiomaissa.

4.2 Valitse ja nimeä yksi maapallon väestökeskittymä ja pohdi syitä asutuksen keskittymiseen tuolle alueelle. 6 p.

Tehtävänantoon sopivan väestökeskittymän valitsemisesta ja nimeämisestä 2 p. Esimerkiksi Kiinan itäosat (tai Kaakkois-Aasia), Keski-Eurooppa, Pohjois-Amerikan itäosa, Etelä-Aasia (tai Intian niemimaa).

Syistä asutuksen keskittymiseen nimetylle alueelle saa 2 p./syy, kun kuvaus on perusteltu, 1 p./syy, kun kuvaus on pintapuolinen; yhteensä enintään 4 p.

Esimerkkejä syistä, joiden vuoksi asutus on keskittynyt Etelä-Aasiaan:

  • Monsuuni-ilmasto soveltuu hyvin esimerkiksi riisin viljelyyn, joten ravintoa on runsaasti saatavilla suurelle ihmismäärälle.
  • Jokilaaksojen ja suistoalueiden maaperä on hedelmällistä viljelyyn, mikä mahdollistaa runsaat sadot.
  • Väestönkasvu alueella on ollut nopeaa, koska syntyvyys on vielä suurta ja väestö ikärakenteeltaan nuorta.
  • Meriyhteys joko joen kautta tai sijainti suoraan rannikolla mahdollistaa kuljetukset laajalta-alueelta, mikä luo edellytykset suurelle ihmismäärälle.

4.3 Monissa kehittyvissä maissa on vaikea laskea väestön tarkkaa määrää. Tarkastele, millaiset tekijät vaikeuttavat väestönlaskentaa. 6 p.

Väestönlaskentaan liittyvistä haasteista 2 p./huomio, kun kuvaus on perusteltu, 1 p./huomio, kun kuvaus on pintapuolinen; yhteensä enintään 6 p. Haasteita ovat esimerkiksi

  • heikko hallinto (mm. tarkkoja väestörekistereitä tai paikkatietoa asukkaista ei ole käytettävissä, väestönlaskenta on hidasta ja epäluotettavaa, koska se täytyy tehdä ovelta ovelle kiertämällä, postitse tai ilmakuvista arvioimalla)
  • erittäin nopea väestönkasvu
  • konfliktit
  • puutteet infrastruktuurissa (väestönlaskenta voi olla kallista järjestää, koska väestö asuu syrjäisillä ja vaikeakulkuisilla alueilla)
  • kieliongelmat ja luonnonkatastrofit
  • väestön kokemat vainot
  • epäluulo viranomaisia kohtaan.

5. Hyvät ja huonot kartat 20 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan tietoja karttatyypeistä ja niiden käyttötarkoituksista sekä hänen kykyään analysoida karttojen hyviä ja huonoja ominaisuuksia.

5.1 Aineistossa 5.A on hyvä ja huono kartta Pohjois-Euroopasta. Pohdi, mihin tarkoitukseen ja mille kohdeyleisölle vasemmanpuoleinen, hyvä kartta on laadittu. Analysoi, minkälaisia virheitä tai huonoja ratkaisuja oikeanpuoleisen, huonon kartan laadinnassa on tehty. 10 p.

Täysiin pisteisiin vaaditaan, että esseeteksti on jäsennelty ja että käsitteiden käyttö on täsmällistä (erityisesti käsitteiden, ilmansuuntien ja paikannimien). Hyvästä jäsentelystä ja käsitteiden käytöstä saa 2 p.

Seuraavista yhteensä enintään 8 p.:

Hyvän kartan käyttötarkoituksen perustellusta kuvaamisesta 1–2 p. Esimerkkikuvaus: ”Kartta 5.A on pienimittakaavainen, kartografisesti yleistetty kartta. Se on tarkoitettu alueen yleispiirteiseen kuvaamiseen, eikä siinä korosteta mitään alueen ominaisuuksia erityisesti. Kartta sopii moneen tarkoitukseen.” (2 p.)

Kohdeyleisön perustellusta kuvaamisesta 1 p. Esimerkkikuvaus: ”Kartta 5.A sopii suurelle yleisölle, koska se on helposti luettava ja voimakkaasti yleistetty.” (1 p.) Kartta sopii samoista syistä myös esimerkiksi oppikirjan kartaksi.

Mahdollisesta kohdeyleisöä koskevasta lisätiedosta 0–1 p. Esimerkkisisältöjä:

  • Kartta ei sovellu esimerkiksi navigointiin, suunnistamiseen tai aluesuunnitteluun yksinkertaisuutensa takia.
  • Kartta on tarkoitettu suomenkielisille, koska tekstit ovat suomeksi.

Huonon kartan laadinnassa tehdyistä huonoista ratkaisuista 4–5 p.; 1 p. / oikeanlainen huomio kartografisia käsitteitä täsmällisesti käyttäen. Esimerkkejä huomioista:

  • Kartan projektio / orientaatio on vääränlainen Pohjois-Euroopan kuvaamiseen.
  • Karttamerkkien värisävyt on valittu huonosti (siniset sävyt ovat liian samanlaisia ja jäätiköitä edustavan symbolin sininen väri ja järvien pinkki väri eivät noudata vakiintunutta käytäntöä).
  • Mittakaavan (tai mittakaavajanan) pituus (ei tasaluku) on valittu huonosti.
  • Kartan osien (eli karttaelementtien: karttakuvan, merkkien selitteen, pohjoisnuolen ja mittakaavajanan) asettelu on hajanainen.
  • Pohjoisnuoli osoittaa väärään suuntaan ja siitä puuttuu P-kirjain (mutta aina P-kirjainta ei tarvita pohjoisnuolessa).
  • Otsikko puuttuu.
  • Karttanimistö puuttuu.
  • Asteverkko (pituus- ja leveyspiirit) puuttuu.

5.2 Aineistossa 5.B on hyvä ja huono teemakartta Turun alueen maanpeitteestä. Pohdi, mihin tarkoitukseen ja mille kohdeyleisölle vasemmanpuoleinen, hyvä teemakartta on laadittu. Analysoi, minkälaisia virheitä tai huonoja ratkaisuja oikeanpuoleisen, huonon kartan laadinnassa on tehty. 10 p.

Täysiin pisteisiin vaaditaan, että esseeteksti on jäsennelty ja että käsitteiden käyttö on täsmällistä (erityisesti kartografian käsitteiden, ilmansuuntien ja paikannimien). Hyvästä jäsentelystä ja käsitteiden käytöstä saa 2 p.

Seuraavista yhteensä enintään 8 p.:

Hyvän teemakartan käyttötarkoituksen perustellusta kuvaamisesta 1–2 p. Esimerkkikuvaus: ”Teemakartta on suurimittakaavainen kartta maankäytön yksityiskohtaiseen esittämiseen Turun alueella. Kartta keskittyy vain yhden teeman kuvaamiseen, ja lähes kaikki muu tieto on jätetty kartasta pois.” (2 p.)

Kohdeyleisön perustellusta kuvaamisesta 1 p. Esimerkkikuvaus: ”Kartta 5.B sopii alueen maanpeitteestä ja maankäytöstä kiinnostuneille aluesuunnittelijoille ja tutkijoille, koska kartta keskittyy vain tähän teemaan.”

Mahdollisesta kohdeyleisöä koskevasta lisätiedosta 0–1 p. Esimerkkisisältöjä:

  • Kartta ei sovellu esimerkiksi opas- tai suunnistuskartaksi, koska teiden nimistö ja paikannimistö puuttuvat.
  • Kartta on tarkoitettu suomenkielisille, koska tekstit ovat suomeksi.

Huonon kartan laadinnassa tehdyistä huonoista ratkaisuista 4–5 p.; 1 p. / oikeanlainen huomio kartografisia käsitteitä täsmällisesti käyttäen. Esimerkkejä huomioista:

  • Väriskaala on vääränlainen (värisävyt on valittu huonosti), koska luokkien värit eivät erotu toisistaan.
  • Luokkamuuttujan väriskaala on vääränlainen, koska liukuva väriskaala on harhaanjohtava luokka-asteikolliselle muuttujalle.
  • Maanpeiteluokkien värivalinnat poikkeavat tavanomaisista (mm. vesi kuvataan yleensä sinisellä, metsät vihreällä).
  • Tekstien paikka, väri ja koko on valittu huonosti (otsikko peittää suuren osan karttaa, ja väri on liian samanlainen kuin karttasymboleilla, tekstit ovat liian isot (kuten otsikko) tai liian pienet (kuten lähdeviite)).
  • Legendasta / merkkien selitteestä / selitelaatikosta puuttuvat luokkien suomenkieliset nimet.
  • Luokkia on liikaa yhdelle kartalle, jos tarkoitus on erottaa luokat kartalta.
  • Suhdelukumittakaava on väärä valinta digitaaliselle kartalle (ei pidä paikkaansa, kun kuvan koko muuttuu ruudulla).
  • Pohjoissuuntaa / kartan orientaatiota kuvaava pohjoisnuoli, asteverkko / leveys- ja pituuspiirit tai sijaintikartta / indeksikartta puuttuu.

Osa 3: 30 pisteen tehtävät

6. Kumpuaminen valtamerissä 30 p.

Tehtävässä arvioidaan, kuinka hyvin kokelas tuntee valtamerissä tapahtuvan kumpuamisen syntytavat ja kumpuamiseen vaikuttavat luonnonmaantieteelliset tekijät. Lisäksi arvioidaan, miten hyvin kokelas tietää, missä päin maailmaa kumpuamista tapahtuu. Kokelaan tulee soveltaa tietämystään pohtimalla vaikutuksia sekä luontoon että talouteen.

6.1 Määrittele lyhyesti käsitteet valtameri ja kumpuaminen. 4 p.

Kunkin käsitteen määritelmästä voi saada enintään 2 p.

Valtameri:

Ydinmääritelmästä 1 p. ja täydentävästä tiedosta 1 p. Ydinmääritelmässä tulee kertoa, että valtameret ovat laajoja ja että ne ovat maapallon suurimpia meriä.

Esimerkkejä täydentävästä tiedosta:

  • Valtameret erottavat mantereita toisistaan.
  • Valtameriä ovat Tyyni valtameri (tai Tyynimeri), Atlantin valtameri ja Intian valtameri (myös Pohjoinen ja Eteläinen jäämeri voidaan laskea kuuluvaksi mukaan).

Kumpuaminen:

Ydinmääritelmästä 1–2 p., lisätiedosta 0–1 p.

Esimerkki ydinmääritelmästä:

  • Kumpuamisella tarkoitetaan meriveden pystysuoria (tai ylöspäin suuntautuvia) virtauksia, joissa syvällä olevaa vettä nousee meren pintakerrokseen. (2 p.)

Esimerkkisisältöjä lisätiedoista (yhteensä enintään 1 p.):

  • Vallitsevat tuulet voivat aiheuttaa kumpuamista esimerkiksi keskemmällä valtamerta.
  • Kumpuaminen voi johtua myös merenpohjan topografiasta.
  • Kumpuamisessa tyypillisesti ravinteikasta vettä kohoaa meren pintaa kohti.
  • Kumpuamista esiintyy pääasiassa rannikoiden edustalla.
  • Vastakkaista ilmiötä, jossa vesi painuu kohti pohjaa, kutsutaan painumiseksi.

6.2 Merkitse maailmankarttaan 6.A kolme aluetta, joissa esiintyy kumpuamista. Nimeä alueet. Liitä kartta vastauskenttään. 6 p.

Kustakin merkitystä alueesta korkeintaan 2 p. seuraavasti:

  • Alue on merkitty sellaiselle merialueelle, jossa kumpuamista esiintyy joko rannikon läheisyyden, merivirtojen, merenpohjan topografian tai muiden kumpuamista synnyttävien tekijöiden seurauksena. (1 p.)
  • Alue on nimetty loogisesti ja maantieteellistä nimistöä käyttäen. (1 p.)

Jos kartalle merkitty alue sisältää myös sellaisia laajoja alueita, joissa kumpuamista ei esiinny tai on merkitty pistemäisesti (piste, X-merkki tai numero), voi saada enintään 1 p./alue.

Esimerkkejä kumpuamisalueista:

6.3 Piirrä kuva tai kuvia, joissa esität, mitkä tekijät saavat aikaan kumpuamista merissä ja miten kumpuaminen tapahtuu. Käytä kuvissa meriveden liikkeen suuntia esittäviä nuolia ja lyhyitä selittäviä tekstejä. Liitä kuva tai kuvat vastauskenttään. 12 p.

Piirroksessa tai piirroksissa voidaan kuvata mitä tahansa (yhtä tai useampaa) tyypillistä kumpuamisen mallia.

Jos kuvassa (tai kuvissa) ei ole vähintään yhtä selittävää tekstiä (kuten tehtävänannossa pyydetään), voi saada korkeintaan 10 p.

Hyvässä kuvassa (tai kuvissa) pisteitä saa seuraavista asioista:

  • Kuvasta näkyy rannikon ja meren sijainti sekä merenpohjan topografia. (2 p.)
  • Nuolella tai muuten on osoitettu vallitseva tuulensuunta joko mantereelta merelle päin tai rannikon suuntaisesti. (2 p.) Jos rannikon suuntaisissa tuulissa coriolisilmiön vaikutuksen suunta on väärin tai pallonpuoliskoa ei ole mainittu, voi saada korkeintaan 1 p:n.
  • Nuolella tai muuten on osoitettu (ravinteikkaan) meriveden kohoaminen rantaviivan edustalla. (2 p.)
  • Nuolella tai muuten on osoitettu meriveden horisontaalinen liike esimerkiksi merenpohjan lähellä kohti rannikkoa ja lähellä pintaa puolestaan poispäin rannikosta. (2 p.)
  • Kylmä, syvällä virtaava merivesi ja lämmin pintavesi on nimetty tai väritetty kuvaan. (2 p.)

Täydentäviä lisätietoja (yhteensä enintään 4 p.):

  • Nuolella on piirretty tai muuten on osoitettu coriolisilmiön ja kitkan vaikutus (ns. Ekmanin spiraali) siihen, että pintaveden liikesuunta voi olla pohjoisella pallonpuoliskolla 45–90 astetta oikealle tuulensuuntaan nähden. (2 p.)
  • Merenpohjan topografian synnyttämä kumpuaminen on kuvattu ja nimetty. (2 p.)
  • Pintaveden haihdunnan tai vallitsevien planetaaristen tuulten synnyttämä kumpuaminen on kuvattu ja nimetty. (2 p.)
  • Ravinteikkuutta, eliölajiston rikkautta tai ravintoketjuja kumpuamisalueilla on kuvattu piirtämällä tai selittämällä. (2 p.)
  • Kuvassa on selitetty ja havainnollistettu, miten merivirtojen muuttuminen tai siirtyminen vaikuttaa kumpuamisen heikkenemiseen. (2 p.)

Esimerkkipiirroksia.

6.4 Pohdi, mitä vaikutuksia kumpuamisella on luontoon ja talouteen. 8 p.

2 p./kohta, kun kuvaus on perusteltu, 1 p./kohta, kun kuvaus on pintapuolinen. Täysiin pisteisiin vaaditaan, että on kuvattu vaikutuksia sekä luontoon että talouteen.

Vaikutus luontoon (2–6 p.), esimerkkisisältöjä:

  • Kumpuaminen nostaa pintaan ravinteikasta vettä, mikä lisää muun muassa kasviplanktonin määrää. Tämä lisää rannikon ekosysteemien tuotantokykyä.
  • Ravinteikkuuden lisääntyminen näkyy lajirunsauden (tai biodiversiteetin) kasvuna, kun ravintoa on enemmän tarjolla ravintoketjun eri tasoilla.
  • Jatkuvan tai säännöllisen kumpuamisen myötä kohoava kylmä vesimassa viilentää ilmastoa paikallisesti. Lyhytkestoinen kumpuamistilanne viilentää säätä rannikon tuntumassa.
  • Kumpuaminen voi lisätä rannikkovesien happikatoa ja happamoitumista, koska ravinteisuus lisääntyy.

Vaikutus talouteen (2–6 p.), esimerkkisisältöjä:

  • Kumpuamisalueiden ravinteikkaat vedet ovat tuottoisia ja merkittäviä kalastusalueita. Alueet, joilla esiintyy kumpuamista, ovat globaalisti merkittäviä kalastusalueita ja ravinnontuotantoalueita.
  • Paikallisesti monen elinkeino ja elintaso ovat riippuvaisia kumpuamisen aikaansaamista kalastusmahdollisuuksista. Jos kumpuamisilmiön heikentyminen pienentää kalansaaliita paikallisesti, voi se aiheuttaa paikallisesti myös työttömyyttä ja ruoan hinnan nousua.
  • Kumpuamisen ansiosta tuottoisat kalastusalueet voivat aiheuttaa kiistaa naapurimaiden kesken siitä, kenellä on oikeus kalastaa kyseisillä alueilla ja kuinka paljon. Tästä on yleensä pyritty sopimaan maiden välisillä sopimuksilla.
  • Kumpuamisella voi olla vaikutusta alueen muihin elinkeinoihin, kuten kalanjalostustoimintaan tai rannikkoalueen matkailuun, ja virkistystoimintaan.

7. Geodiversiteetti 30 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan tietämystä maanpinnan muodoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Niin ikään arvioidaan hänen kykyään soveltaa tietojaan geodiversiteetin merkityksen pohdintaan.

7.1 Rapautuminen ja eroosio vaikuttavat maanpinnan muotoihin ja sitä kautta myös geodiversiteettiin. Määrittele käsitteet rapautuminen ja eroosio. 6 p.

Ydinmääritelmästä 2 p. ja täydentävästä tiedosta 1 p.

  • Rapautumisen ydinmääritelmä (2 p.):
    • Rapautuminen on kiviaineksen hajoamista, joka johtuu lämpötilan vaihtelun, veden, ilman tai eliöiden vaikutuksesta.
  • Esimerkkejä täydentävästä tiedosta (1 p.):
    • Rapautuminen voidaan jakaa fysikaaliseen, kemialliseen ja organogeeniseen (biologiseen) rapautumiseen.
    • Pakkasrapautumisessa kalliohalkeamiin valunut vesi laajenee jäätyessään ja suurentaa niitä, mikä johtaa lopulta kiven hajoamiseen.
    • Rapautuminen edistää eroosiota (rapautumisen ja eroosion suhdetta käsitelty).
  • Eroosion ydinmääritelmä (2 p.):
    • Eroosiolla tarkoitetaan maaperän ja kallioperän kulumista veden, tuulen, aallokon tai jään vaikutuksesta.
  • Esimerkkejä täydentävästä tiedosta (1 p.):
    • Eroosiovoimat kuljettavat ja kasaavat kuluttamansa eroosiotuotteet muualle.
    • Esimerkiksi virtaava vesi kuluttaa ja kuljettaa maa-ainesta ja saa aikaan mutkittelevan jokiuoman.
    • Esimerkkinä voi olla minkä tahansa kuluttavan voiman aiheuttama maa- ja kallioperän kuluminen.

7.2 Karttaan 7.B on merkitty seitsemän aluetta, joilla on geodiversiteetin kannalta kansainvälisesti arvokkaita kallio- ja maaperäalueita sekä pinnanmuotoja. Valitse kolme aluetta ja pohdi, miksi valitsemasi alueet ovat geodiversiteetin kannalta tärkeitä. 12 p.

Kustakin kolmesta alueesta voi saada 4 p. Perustellusta syystä, miksi valittu alue on geodiversiteetin kannalta arvokas, saa 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p:n. Vastauksessa tulee käydä selkeästi ilmi, mitä aluetta kokelas kuvailee.

Kaikki kartan alueet ovat tärkeitä niiden geologisen moninaisuuden (monipuolista kallio- ja maaperää ja monenlaisia pinnanmuotoja, vesistöjä ja geologisia prosesseja) ja/tai ainutlaatuisuuden (esimerkiksi globaalissa tai maanosan mittakaavassa) takia.

  • 1. Grand Canyon, Yhdysvallat
    • Kyseessä on virtaavan veden kuluttama kanjoni. Veden kuluttamat seinämät paljastavat miljoonien vuosien aikana muodostuneet sedimenttikerrostumat ja fossiilit, minkä takia alue on ainutlaatuinen.
    • Kanjoni on globaalisti merkittävä ja ainutlaatuinen maisema-alue.
  • 2. Amazonin suistoalue, Brasilia
    • Kyseessä on Amazonjoen synnyttämä vesiväylä. Virtaava vesi on synnyttänyt erilaisia muodostumia, kuten särkkiä, vanhoja joenuomia yms. Veden kuljettamasta materiaalista on muodostunut jokisuisto. Tällainen monimuotoinen ympäristö luo edellytykset korkealle biodiversiteetille.
  • 3. Vulkaaninen alue, Islanti
    • Alue sijaitsee Atlantin keskiselänteellä. Vulkaaninen toiminta on synnyttänyt tulivuoria ja laavakenttiä, jolloin alue on monimuotoinen ja globaalisti ainutlaatuinen.
    • Alueella on kuumia lähteitä, jotka synnyttävät omanlaisen ainutlaatuisen abioottisen elinympäristön.
  • 4. Rannikko, Norja
    • Poimuvuoristo muodostaa rungon maisemalle.
    • Jäätikköjen uurtamat vuonot ja virtaava vesi synnyttävät monimuotoisen maiseman.
    • Monimuotoinen abioottinen ympäristö luo edellytykset korkealle biodiversiteetille.
  • 5. Salpausselät, Suomi
    • Kyseessä on mannerjäätikön synnyttämä reunamuodostuma. Alueella on runsaasti sora- ja hiekkavarantoja, mikä tekee siitä talouden kannalta merkittävän.
    • Reunamuodostumien alueella on deltoja, suppia sekä moreeni- ja hiekka- tai soramuodostumia, eli se on hyvin monimuotoinen ja luo hyvät edellytykset korkealle biodiversiteetille.
  • 6. Aavikko, Kalaharin autiomaa
    • Kyseessä on hiekkaerämaa. Alueella on tuulen kasaamia muodostumia, kuten dyynejä ja tuulen kuluttamia kallioperän muotoja. Alue on siten monimuotoinen ja globaalisti ainutlaatuinen.
  • 7. Karstialue, Etelä-Kiina
    • Alueella on veden kuluttamia kalkkikallioita, joissa on myös maanalaisia onkaloita ja luolia (tippukiviluolia). Tyypillisiä ovat niin ikään maanalaiset joet tai järvet. Alue on siten monimuotoinen ja globaalisti ainutlaatuinen.
    • Romahtaneet luolastot voivat muodostaa laaksoja (polje) ja pienempiä kuoppia (doliini), mitkä lisäävät alueella olevien kohteiden moninaisuutta.

7.3 Pohdi, millaisin eri tavoin ihmistoiminta voi heikentää tai suojella geodiversiteettiä. Voit hyödyntää vastauksessasi aineistoa 7.A. 12 p.

Hyvästä jäsentelystä ja käsitteiden täsmällisestä käytöstä saa 2 p.

Vastauksessa tulee käsitellä sekä heikentäviä että suojelevia ihmistoiminnan vaikutuksia. Vaikutuksista yhteensä enintään 10 p. Perustellusta vaikutuksesta 2 p., pintapuolisesti kuvatusta vaikutuksesta 1 p.

Heikentävät vaikutukset (4–6 p.); esimerkkisisältöjä:

  • Peruskalliota räjäytetään tierakentamisen takia.
  • Kallioita räjäytetään rakennusmateriaaliksi.
  • Harjuista ja muista glasifluviaalisista muodostumista otetaan soraa ja hiekkaa.
  • Maaperä- ja kallioperäalueita muokataan asuinalueiden rakentamisen ja muun ihmistoiminnan tieltä.
  • Kaivostoiminta ja mineraalivarojen kestämätön käyttö köyhdyttää geodiversiteettiä.
  • Teknologian kehitys vaatii mineraalivaroja.

Suojelevat vaikutukset (4–6 p.); esimerkkisisältöjä:

  • Huolehditaan luonnonvarojen kestävästä käytöstä (ei käytetä loppuun mineraali- ja malmivarantoja, minimoidaan kaivostoiminnan ympäristövaikutukset, ei oteta maa-ainesta geologisesti arvokkaista muodostumista jne.).
  • Panostetaan kestävään rakentamiseen, jolloin ei tarvita niin paljon uutta materiaalia.
  • Huomioidaan geodiversiteetti alueiden käytön suunnittelussa.
  • Säilytetään geodiversiteettiä arvokkaiden kallio- ja maaperäkohteiden suojelulla.
  • Tuetaan geodiversiteetin tutkimusta tiedon lisäämiseksi.
  • Huomioidaan geodiversiteetti lainsäädännössä.
  • Kasvillisuuden suojelu ja lisäistutukset vähentävät maaperän eroosiota.

8. Kestävän kehityksen tavoitteisiin vaikuttaminen 30 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan kykyä soveltaa tietämystään kestävästä kehityksestä siihen, miten kestävän kehityksen tavoitteita voidaan tarkastella ja edistää globaalilla tasolla ja kuntatasolla. Lisäksi arvioidaan kokelaan kykyä soveltaa tietämystään geomedian hyödyntämisestä vaikuttamisprojektissa. Täysiin pisteisiin yltääkseen kokelaalta odotetaan kussakin osatehtävässä kypsää asiatekstiä, joka on rajattu tehtävänannon mukaisesti, ja joka on täsmällinen ja konkreettinen.

8.1 Määrittele käsitteet kestävä kehitys ja inhimillisen kehityksen indeksi (HDI). 6 p.

Kestävä kehitys (3 p.):

  • Esimerkki ydinmääritelmästä (2 p.):
    • ”Kestävä kehitys on kehitystä, jossa pyritään tyydyttämään ihmisten tarpeita niin, ettei tulevilta sukupolvilta viedä mahdollisuuksia tyydyttää omia tarpeitaan.”
  • Esimerkki täydentävästä tiedosta (1 p.):
    • Kestävän kehityksen osa-alueita ovat ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus.
    • Kestävä kehitys edellyttää kestävää elämäntapaa.

Inhimillisen kehityksen indeksi (3 p.):

  • Esimerkki ydinmääritelmästä (2 p.):
    • ”Inhimillisen kehityksen indeksi yhdistää kolme elämänlaatua kuvaavaa muuttujaa, joita ovat elinajanodote, koulutuksen keskimääräinen kesto ja ostovoima.” (Ydinmääritelmässä on mainittava ainakin kaksi indeksiin kuuluvaa muuttujaa.)
  • Esimerkki täydentävästä tiedosta (1 p.):
    • Inhimillisen kehityksen indeksi vaihtelee nollasta yhteen.
    • Kaikkein heikoimmin kehittyneet valtiot ovat lähimpänä nollaa.
    • Valtioesimerkit korkeasta ja matalasta HDI:stä.

8.2 Valitse ja nimeä aineistosta 8.A yksi kestävän kehityksen tavoite ja arvioi, miten se on toteutunut globaalilla tasolla. Pohdi myös, mitä Suomi valtiona voi tehdä tavoitteen saavuttamiseksi globaalisti. 12 p.

Täysiin pisteisiin yltääkseen kokelaalta odotetaan kypsää asiatekstiä, joka on rajattu tehtävänannon mukaisesti, ja joka on täsmällinen ja konkreettinen.

Tavoitteiden toteutuminen globaalisti (4–8 p.)

  • Valitun tavoitteen nimeämisestä 1 p.
  • Toteutumisen yleisestä kuvaamisesta 2–4 p.
  • Syiden kuvaamisesta 1–2p.
  • Alueellisista esimerkeistä 0–1 p.

Esimerkkivastaus (6 p.):
Valitsin YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden listalta tavoitteen ”Ei köyhyyttä”. (1 p.) Globaalisti köyhyys on vähentynyt, erityisesti Intian, Kiinan ja Indonesian talouskasvun takia. (2 p.) Etenkin äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on vähentynyt maailmassa. (1 p.) Köyhyydessä on kuitenkin alueellisia eroja. Äärimmäisessä köyhyydessä olevia ihmisiä elää esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. (1 p.) Globaali köyhyys keskittyy köyhyyskierteessä oleviin vähiten kehittyneisiin maihin. (1 p.)

Toimet, joilla Suomi voi edistää tavoitteiden toteutumista muualla maailmassa (4–8 p.). 2 p. hyvin kuvaillusta toimesta, 1 p. pintapuolisesti käsitellystä toimesta. Esimerkkisisältöjä:

  • Suomi voi vaikuttaa kansainvälisiin sopimuksiin ja lainsäädäntöön esimerkiksi Euroopan unionin tai Yhdistyneiden kansakuntien kautta.
  • Suomi voi tukea suoraan toista valtiota kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä esimerkiksi antamalla suoraa tukea maan hallinnonaloille, kuten koulutukseen tai terveydenhuoltoon.
  • Suomi voi tukea kansainvälisiä järjestöjä, kuten YK:n lastenrahasto Unicefia, jotka välittävät tuen eteenpäin kehittyviin maihin.
  • Suomi voi tukea sellaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa, jotka välittävät tuen omien avustushankkeidensa kautta.
  • Suomi voi tukea rahallisesti kehittyvien maiden pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

8.3 Laadi lyhyt suunnitelma vaikuttamisprojektista, jolla voisit edistää tehtävässä 8.2 valitsemasi kestävän kehityksen tavoitteen toteutumista valitsemassasi suomalaisessa kunnassa. Kuvaile suunnitelmassasi vaikuttamisprojektin tavoitteita, vaiheita ja lopputuloksia. 6 p.

Projektin tavoitteen, jonkin sen vaiheen ja lopputuloksen hyvästä kuvauksesta saa kustakin 2 p. Tavoitteen, vaiheen tai lopputuloksen pintapuolisesta esittelystä saa kustakin 1 p:n. Jos vaikuttamisprojekti kohdistuu eri tavoitteeseen kuin osatehtävässä 8.2 valittu, osatehtävästä 8.3 saa 0 p. Esimerkkisisältöjä tavoitteista, vaiheista ja lopputuloksista:

  • Tavoitteiden kuvaaminen: projektilla on selkeä kohde, joka liittyy esimerkiksi tiettyyn valitun kunnan alueeseen tai kunnassa toteutettavaan projektiin.
  • Projektin vaiheen kuvaaminen: projektissa voidaan tehdä yhteistyötä eri tahojen, kuten alueen asukkaiden, suunnittelijoiden tai päättäjien, kanssa.
  • Projektin vaiheen kuvaaminen: projektin tuloksista pyritään viestimään tehokkaasti eri kohderyhmille, kuten alueen päättäjille ja asukkaille, esimerkiksi paikallislehdessä tai sosiaalisessa mediassa.
  • Lopputulosten kuvaaminen: projektissa tuotetaan esimerkiksi kehittämisideoita, palautetta tai tietoa, joilla pyritään edistämään valittua kestävän kehityksen tavoitetta.

8.4 Pohdi, miten voisit hyödyntää geomediaa tehtävässä 8.3. kuvaamassasi vaikuttamisprojektissa. Hyödynnä vastauksessasi kuvaa 8.B. 6 p.

Hyvin kuvatusta tavasta hyödyntää geomediaa 2 p., pintapuolisesta hyödyntämistavan esittelystä 1 p. Esimerkkejä sopivista hyödyntämistavoista:

  • Projektissa voidaan hyödyntää esimerkiksi Paikkatietoikkunasta tai kunnan omilta internetsivuilta saatavia avoimia paikkatietoaineistoja. Niitä voidaan käyttää vaikkapa alueen kuvaamiseen karttoina ja aluetta koskevan tiedon hakemiseen.
  • Vaikuttamisprojektiin voidaan kerätä omaa aineistoa esimerkiksi haastattelemalla alueen asukkaita tai ottamalla valokuvia.
  • Asukkailta saadut tiedot voidaan tallettaa osallistavana paikkatietona eli pehmo-GISinä kartalle.
  • Kerättyä paikkatietoa voidaan eritellä myös paikkatietoanalyyseillä, kuten päällekkäisanalyysillä.
  • Vaikuttamisprojektista voidaan tiedottaa keksimällä projektialueeseen sopivia aihetunnisteita tai avaamalla projektille oma sosiaalisen median tili, jossa aluetta esitellään.

9. Paikkatiedon käyttö e-urheilussa 30 p.

Tehtävässä arvioidaan kokelaan tietoja paikkatiedosta, geomediasta, paikkatietoaineistoista ja paikkatietoanalyyseistä sekä hänen kykyään soveltaa tietojaan keinotekoiseen virtuaaliseen ympäristöön, tässä tapauksessa viihdepelin pelimaailmaan. Lisäksi arvioidaan kokelaan kykyä pohtia, miten e-urheilun eri toimijat voivat hyödyntää paikkatietoa.

9.1 Määrittele käsite paikkatieto. 3 p.

Ydinmääritelmästä 2 p. ja täydentävästä tiedosta 1 p. Ydinmääritelmässä tulee kuvata paikkatietokäsitteitä käyttäen, että paikkatiedossa yhdistyvät kohteen sijaintitieto ja ominaisuustieto.

Esimerkkejä täydentävästä tiedosta:

  • Paikkatieto on tietoa kohteesta, jonka sijainti tunnetaan, ja se sisältääkin aina viittauksen tiettyyn paikkaan tai alueeseen.
  • Sijaintitieto ilmoitetaan yleensä koordinaatteina, ja ominaisuustieto voi olla mitä tahansa kohteen ominaisuutta kuvaavaa tietoa.
  • Sijaintitiedon ansiosta erilaisia digitaalisia aineistoja voidaan yhdistellä päällekkäin.
  • Paikkatiedon visuaalinen esitys on usein kartta.

9.2 Pohdi, minkä tyyppisiä paikkatietoaineistoja voidaan kerätä virtuaalisesta pelimaailmasta. Hyödynnä vastauksessasi aineistoja 9.A ja 9.B. Vertaile lisäksi virtuaalisen pelimaailman ja todellisen maailman paikkatietoaineistoja keskenään. 12 p.

Täysiin pisteisiin vaaditaan erilaisten paikkatietoaineistojen pohdintaa, aineiston hyödyntämistä ja pelimaailman paikkatietoaineistojen vertailua todellisen maailman paikkatietoaineistoihin. Jos vastauksessa ei ole hyödynnetty aineistoja, voi saada korkeintaan 10 p.

Aineistojen hyödyntämisestä vastauksessa saa 1 p./aineisto (yhteensä enintään 2 p.).

Erilaiset paikkatietoaineistot (4–7 p.):

Pelimaailman paikkatietoaineistoista 2 p./huomio, kun kuvaus on perusteltu, 1 p./huomio, kun kuvaus on pinnallinen. Vastauksessa tulee käyttää paikkatietokäsitteistöä täsmällisesti. Esimerkkejä paikkatietoaineistoista:

  • Pelitapahtumista voidaan kerätä pisteaineistoa siitä, missä tapahtuu jotakin pelin kannalta keskeistä (esimerkiksi aarteen tai esineen löytyminen tai pelihahmon kuolema). Piste sijaitsee tarkasti tapahtumapaikassa.
  • Pelihahmojen liikkeistä voidaan saada viivamaista aineistoa, joka kuvaa hahmojen kulkemia reittejä pelimaailmassa.
  • Pelimaailman paikkatiedossa ominaisuustietona voi olla esimerkiksi se, minkä esineen tai asian pelihahmo on löytänyt pelimaailmasta tai millaisen toisen pelihahmon hän on kohdannut.
  • Tiheyskartat (heat maps) ovat rasterimuotoista aineistoa, ja ne kertovat, kuinka tiheästi tai kuinka paljon pelitapahtumia on ollut tietyissä pelimaailman kohdissa eli rasteriaineiston pikseleiden kohdalla. Rasteriaineiston pikselin väri kertoo ilmiön voimakkuudesta tai tapahtumien määrästä.

Vertailu todellisen maailman aineistoihin (3–6 p.):
2 p./huomio, kun kuvaus on perusteltu, 1 p./huomio, kun kuvaus on pinnallinen. Vastauksessa tulee käyttää paikkatietokäsitteistöä täsmällisesti. Esimerkkejä vertailusta todellisen maailman aineistoihin:

  • Virtuaalisen pelimaailman koordinaatit eivät välttämättä sovellu käytettäväksi todellisessa maailmassa, vaan ne ovat usein pelimaailmaan keksittyjä omia koordinaatteja.
  • Pelimaailmassa voidaan hyödyntää myös todellisen maailman paikkatietoa esimerkiksi virtuaalitodellisuuden (myös VR eli virtual reality käy) tai lisätyn todellisuuden (myös AR eli augmented reality käy) luomiseen. Tällöin sekä pelimaailma että todellinen maailma käyttävät samaa koordinaatistoa.
  • Sekä virtuaalisen pelimaailman että todellisen pelimaailman paikkatietoaineistot muistuttavat paljon toisiaan, ja niiden perusperiaatteet ovat samanlaiset. Molemmat koostuvat sijaintiedosta ja ominaisuustiedosta.
  • Pelimaailman paikkatieto voidaan esittää myös kartalla, jonka avulla pelaaja osaa liikkua ja suunnistaa pelimaailmassa; todellisessa maailmassa käytetään samaan tapaan opaskarttoja (tai yleiskarttoja), kun suunnistetaan tai tutustutaan uusiin paikkoihin.

9.3 Nimeä kaksi paikkatietoanalyysiä, joilla voitaisiin tutkia viihdepelihahmojen toimintaa virtuaalisessa pelimaailmassa. Kuvaile lyhyesti, miten niitä olisi mahdollista käyttää tähän tarkoitukseen. Voit hyödyntää vastauksessasi aineistoja 9.A ja 9.B. 6 p.

Paikkatietomenetelmän nimeämisestä 1 p. ja kuvaamisesta 2 p., yhteensä enintään 3 p./paikkatietomenetelmä. Täysiin pisteisiin vaaditaan kahden paikkatietomenetelmän nimeäminen ja kuvaaminen (perustellusta tai kattavasta menetelmän kuvauksesta paikkatietokäsitteitä käyttäen 2 p., pintapuolisesta menetelmän kuvauksesta 1 p.).

Esimerkkejä erilaisista paikkatietomenetelmistä:

  • Päällekkäisanalyyseillä voidaan analysoida eri paikkatietoaineistoja (karttoja) yhtä aikaa. Näin niitä on mahdollista tarkastella ja vertailla, jotta löydettäisiin aineistojen välisiä yhteyksiä. Voidaan esimerkiksi seurata, miten eri joukkueet liikkuvat pelimaailmassa samoilla alueilla.
  • Yhdistävyysanalyysillä (tai verkostoanalyysillä) voidaan analysoida, miten pelihahmojen kulkemat reitit muodostavat liikkumisen verkoston pelimaailmaan. Toisin sanoen analyysillä tarkastellaan esimerkiksi sitä, millaisia reittejä pelimaailmassa käytetään ja millaisia risteyksiä sinne muodostuu.
  • Naapuruusanalyysillä (tai puskurivyöhyke- tai bufferianalyysillä) voidaan tutkia, mitä paikkatiedon kohteita tai asioita jonkin toisen kohteen naapurustossa esiintyy. Tällä saatetaan esimerkiksi selvittää, miten paljon pelihahmojen kuolemia tapahtuu pelimaailman teiden tai jokien lähellä.
  • Tiheyskartalla (tai heat mapilla) voidaan tutkia, miten paljon esimerkiksi pelihahmojen kuolemia tapahtuu missäkin, eli selvittää, mitkä ovat pelimaailman vaarallisimpia paikkoja. Samoin voidaan tutkia, kuinka paljon esineitä pelissä voi löytää mistäkin paikasta.

9.4 Pohdi, mitä hyötyjä yksittäinen pelaaja, pelin kehittänyt yritys ja e-urheilua lähettävä televisiokanava saavat viihdepelin paikkatiedosta. 9 p.

Täysiin pisteisiin vaaditaan hyötyjen pohtimista kaikkien kolmen tahon näkökulmasta. Jos vastauksessa on käsitelty vain kahta käyttäjätahoa, voi saada korkeintaan 8 p.

2 p./hyöty, kun kuvaus on perusteltu, 1 p./hyöty, kun kuvaus on pinnallinen. Lisäansiona voi saada 1 p:n kuvattua hyötyä kohti, jos siitä on esimerkiksi annettu käytännön esimerkki tai omakohtainen kokemus tai jos vastauksessa on hyödynnetty aineistoja 9.A ja 9.B.

Esimerkkejä:

  • Yksittäinen pelaaja voi hyödyntää pelimaailman paikkatietoa esimerkiksi selvittämällä optimaalisia tapoja pelata peli läpi tai voittaa vastustajansa. Pelaaja voi vaikkapa selvittää, mitä kulkureittejä käyttämällä on todennäköisempää voittaa.
  • Pelin kehittäneen yrityksen näkökulmasta pelimaailman paikkatiedosta voi olla hyötyä pelin kehitystyössä. Jos yritys esimerkiksi huomaa, että pelaajilla on vaikeuksia jossakin tietyssä paikassa pelissä, yritys voi korjata pelissä mahdollisesti olleen virheen tai helpottaa liian vaikeaa kohtaa. Pelimaailman paikkatiedon avulla voidaan siis kehittää peliä paremmaksi.
  • Pelin kehittänyt yritys voi pelimaailman paikkatiedolla seurata pelaajien liikkeitä ja toimintatapoja. Näin peliyritys saa tietoa pelaajien käyttäytymisestä, jolloin se voi muokata peliä niin, että pelaajat tekisivät enemmän pelin sisäisiä ostoja. Esimerkiksi liian helppoa ja suosittua kohtaa pelimaailmassa voidaan vaikeuttaa hieman, jotta pelaajat ostavat enemmän peliä helpottavia tai nopeuttavia esineitä. Näin yritys saa pelistä enemmän tuloja.
  • Peliä lähettävä televisiokanava voi pelimaailman paikkatietoaineiston avulla näyttää katsojille pelitapahtumia monipuolisesti. Pelimaailman karttojen ja reittiviivojen avulla pelaajien tai joukkueiden etenemistä pystytään analysoimaan televisiolähetyksessä pelin tai ottelun jälkeen.
  • Pelistatistiikan esittelyllä saadaan tarjottua parempi tuote katsojille ja sitä kautta enemmän katsojia ja mainostuloja.