Hyvän vastauksen piirteet: FI – Terveystieto

25.3.2022

Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 17.5.2022

Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.

Terveystieto oppiaineena rakentuu monitieteiselle tietoperustalle ja kokonaisvaltaiselle ymmärrykselle terveydestä ja sen yksilöllisistä, yhteisöllisistä, yhteiskunnallisista ja globaaleista edellytyksistä. Terveyden moniulotteisuuden vuoksi siihen liittyviä teemoja tulee lähestyä eri näkökulmista. Hyvässä vastauksessa tarkasteluun on osattu valita tehtävän kannalta olennaiset näkökulmat, ja siinä osoitetaan asiatietojen laajaa hallintaa.

Terveystiedon reaalikoe edellyttää monipuolista tiedonkäsittelyä ja kykyä itsenäiseen kriittiseen ajatteluun. Hyvässä vastauksessa käsitteitä käytetään täsmällisesti. Tehtävän niin vaatiessa terveyteen ja sairauteen liittyvää tietoa on pystytty soveltamaan, analysoimaan ja arvioimaan ja se on osattu asettaa laajempiin asiayhteyksiin. Tehtäviin liittyviä aineistoja hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti ja niihin viitataan vastauksessa. Hyvässä vastauksessa asioiden välisiä yhteyksiä, syysuhteita ja vuorovaikutusmekanismeja tarkastellaan asianmukaisesti ja esitetyt väitteet perustellaan monipuolisesti ja selkeästi. Lisäksi vastauksessa annetaan havainnollistavia esimerkkejä ja hyödynnetään ajankohtaista tietoa tehtävänannon rajoissa. Hyvässä vastauksessa terveyteen liittyviä ilmiöitä ja tietoja sekä tiedonmuodostusta arvioidaan monipuolisesti ja kriittisesti.

Tulkinnoille, johtopäätöksille ja terveyteen liittyvälle eettiselle arvopohdinnalle on luonteenomaista ehdollisuus ja avoimuus. Toisin sanoen hyvässä vastauksessa punnitaan vaihtoehtoisia näkemyksiä tai huomioidaan poikkeuksia ja erityistapauksia, joita tarkastellaan kriittisesti suhteessa kulttuuriin ja eri aikakausien yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Terveystiedon yleissivistävän luonteen ohella terveystiedon aihepiireille on ominaista henkilökohtaisuus ja kokemuksellisuus. Kokemuksellista tietoa tulee analysoida ja perustella teorioiden tai tutkimuspohjaisen tiedon avulla.

Hyvä vastaus on jäsennelty, johdonmukaisesti etenevä ja asiassa pysyvä kokonaisuus. Teksti on sujuvaa ja kieliasultaan virheetöntä.

Pisteitys

Tehtäväkohtainen maksimipistemäärä on 20 tai 30 pistettä. Tehtävät pisteitetään asiatietojen hallinnan (osa 1) tai asiatietojen hallinnan ja tiedonkäsittelyn (osat 2 ja 3) perusteella. Asiatietojen hallinta arvostellaan tehtäväkohtaisten kriteerien mukaan. Tiedonkäsittelyn arvostelu perustuu taulukon 1 kriteereihin. Tiedonkäsittelyn arvostelukohteet ovat samanarvoisia, ja niistä muodostuva keskiarvo annetaan kokonaislukuna.

Hyvän vastauksen luonnehdinnassa on kuvattu kunkin vastauksen keskeinen asiasisältö. Kokelas voi saada pisteitä myös sellaisista relevanteista tiedoista tai näkökulmista, joita tehtäväkohtaisissa kuvauksissa ei tuoda esille. Jos muuten pisteitä tuottavassa vastauksessa ilmenee useita pieniä virheitä, voidaan asiasisällön hallinnan pistemäärästä vähentää enintään 3 pistettä (20 pisteen tehtävät) tai 5 pistettä (30 pisteen tehtävät). Jos vastauksessa on yksittäinen, hyvin perustavanlaatuinen virhe, voidaan asiasisällön hallinnan pistemäärästä vähentää enintään 5 pistettä (20 pisteen tehtävät) tai 8 pistettä (30 pisteen tehtävät).

Vastauksen pituus tai tietosisältöjen määrä eivät ole ansioita, jos vastauksessa esitetyt tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäoleellisia tai kokelas on käsittänyt tehtävän väärin. Tehtävänantoon liittymätön teksti jätetään huomioimatta tiedonkäsittelyn arvostelussa (taulukko 1). Mikäli vastaus sisältää runsaasti tehtävänantoon liittymättömiä seikkoja, voidaan vastauksen kokonaispistemäärästä vähentää enintään 5 pistettä. Joissakin tehtävissä vastauksen enimmäispituus on rajoitettu. Jos merkkejä on 10 % yli sallitun määrän, vähennetään yksi piste, 15 %:n ylityksestä vähennetään 2 pistettä, 20 %:n ylityksestä vähennetään kolme pistettä, 25 %:n ylityksestä 4 pistettä ja 30 %:n ylityksestä viisi pistettä. Mikäli merkkimäärä ylittyy 50 % tehtävästä voi saada maksimissaan viisi pistettä.

TAULUKKO 1 Tiedonkäsittelyn arvostelukriteerit terveystiedon kokeessa
Tiedonkäsittelyn arvostelukohteet0 (0) p.2 (3) p.4 (6) p.6 (9) p.8 (12) p.10 (15) p.
Käsitteiden käyttö
Keskeisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö
Muiden käsitteiden asianmukainen käyttö
Käsitteitä ei ole valittu eikä määritelty. Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö satunnaista ja heikkoa Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinnassa ja käytössä joitakin puutteita, määrittely pintapuolista Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö pääosin asianmukaista Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö asianmukaista Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö asiantuntevaa ja luontevaa
Tiedon käyttö tehtävänannon mukaisesti
Soveltaminen, esim. käyttäminen, muuttaminen, oletusten tekeminen, aineistojen hyödyntäminen Tietoa ei sovelleta, aineistoa ei hyödynnetä Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa niukkaa ja heikkoa tai aineistoa toistavaa Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa pintapuolista Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa pääosin asianmukaista Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa asianmukaista Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa monipuolista ja luontevaa
Analysointi, esim. vertailu, erottelu, luokittelu, ristiriitojen ja piilomerkitysten osoittaminen, olennaisen erottaminen epäolennaisesta, suhteiden tarkastelu (yhteydet, syysuhteet, vuorovaikutusmekanismit) Tietoa ei analysoida Tiedon analysointi satunnaista ja niukkaa Tiedon analysointia paikoittain, otteeltaan pintapuolista Tiedon analysointi pääosin monipuolista ja johdonmukaista Tiedon analysointi monipuolista ja johdonmukaista Tiedon analysointi systemaattista, kokonaisvaltaista ja oivaltavaa
Arviointi, esim. suhteuttaminen, yleistäminen, yhdistäminen, arvottaminen, valitseminen, toteutettavuus, vaikuttavuus Tietoa ei arvioida Tiedon arviointi satunnaista ja niukkaa Tiedon arviointia paikoittain, otteeltaan pintapuolista Tiedon arviointi pääosin monipuolista ja johdonmukaista Tiedon arviointi monipuolista ja johdonmukaista Tiedon arviointi systemaattista, kokonaisvaltaista ja oivaltavaa
Luominen, esim. kehittäminen, suunnitteleminen, tuottaminen, ongelmien asettaminen ja ratkaisu, johtopäätösten tekeminen Suunnitelmat ja mallit puuttuvat, ongelmia ei aseteta tai ratkaista, johtopäätöksiä ei tehdä Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen tai ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen sattumanvaraista ja heikkoa, johtopäätökset ylimalkaisia tai liioittelevia Suunnitelmat ja vaihtoehtoiset mallit niukkoja, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen pintapuolista, johtopäätökset pintapuolisia Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen pääosin monipuolista, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen pääosin uskottavaa, johtopäätökset pääosin asianmukaisia Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen monipuolista, tiedon käsitteellistäminen, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen uskottavaa, johtopäätökset asianmukaisia Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen oivaltavaa ja uskottavaa, tiedon käsitteellistäminen sekä ongelmien asettaminen ja niiden ratkaiseminen vakuuttavaa, johtopäätökset loogisia ja jäsentyneitä
Argumentaatio Väitteiden perustelu teorioiden, tutkimustiedon, faktojen ja esimerkkien avulla Asioita ei perustella, perustelut eivät ole päteviä Perusteluja niukasti, perusteleminen ylimalkaista, rajoittunutta, liioittelevaa tai epäuskottavaa Perusteluja paikoittain, perustelut toteavia, yksinkertaisia tai pintapuolisia, perusteluissa paikoin puutteita tai virheitä Perusteluja useissa kohdissa, perustelut pääosin paikkansa pitäviä Perusteluja useissa kohdissa, perustelut uskottavia ja selkeitä Perusteluja kattavasti, perustelut monipuolisia ja vakuuttavia
Kokonaisuus
Jäsentyneen ja johdonmukaisen vastauksen rakentaminen
Vastaus on sekava, samoja asioita toistetaan eri kohdissa Vastaus on heikosti jäsennelty, ja se voi sisältää joitakin ristiriitaisuuksia, kokonaisuus hahmottuu heikosti Vastaus on jäsennelty, mutta asiat jäävät irrallisiksi Vastaus on pääosin johdonmukainen, ja sitä on yritetty hahmottaa kokonaisuutena Vastaus on johdonmukainen ja muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden Vastaus on johdonmukainen ja muodostaa yhtenäisen, kiitettävästi jäsennellyn, asiassa pysyvän ja helposti ymmärrettävän kokonaisuuden

Osa 1: 20 pisteen tehtävät

1. Ravintokuitu 20 p.

Ravintokuidut ovat imeytymättömiä hiilihydraatteja, jotka eivät hajoa suolistossa eivätkä imeydy ohutsuolessa. Ravintokuidut jaetaan veteen liukenemattomiin eli geeliytymättömiin ja vesiliukoisiin eli geeliytyviin. Vesiliukoisia kuituja on erityisesti marjoissa, hedelmissä, pavuissa, herneissä ja kaurassa. Veteen liukenemattomia kuituja on runsaasti viljatuotteissa, kuten ruis- ja täysjyväleivässä, vehnäleseissä, kasvien siemenissä sekä kasviksissa.

  • Kuitu hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja edelleen ruoan imeytymistä lisäämällä ruokamassan viskositeettia ja tasaa näin aterian jälkeistä verensokerin nousua ja insuliinivastetta.
  • Vesiliukoiset kuidut muodostavat hyytelömäisen seoksen nesteen kanssa ja sitovat tehokkaasti kolesterolia ja sappihappoja, jolloin nämä poistuvat ulosteen mukana. Tämä alentaa sydän- ja verisuonitautiriskiä.
  • Kuitu antaa kylläisyyden tunteen, mutta ei sisällä energiaa. Tämä kuidun ominaisuus auttaa painonhallinnassa.
  • Kuitupitoisten elintarvikkeiden syönti edellyttää pureskelua, jolloin syljen eritys lisääntyy, mikä auttaa karieksen ja ientulehduksen ehkäisyssä. Syljen entsyymit aloittavat ruuansulatuksen.
  • Paksusuolessa kuitu lisää ulostemassan määrää, pehmentää sen rakennetta ja lisää massan kulkeutumisnopeutta suolistossa edistäen näin säännöllistä suolen toimintaa ja estäen ummetusta.
  • Ulostemassan suurempi määrä ja nopeampi läpikulkuaika vähentävät suolistolle haitallisten aineiden vaikutuksia suolen soluihin, mikä saattaa pienentää suolistosyöpien riskiä.
  • Paksusuolen bakteerit hajottavat kuitua, ja hajoamisessa syntyvät yhdisteet vaikuttavat suolistosyöpiä ehkäisevästi.
  • Kuitu toimii myös ravintona suoliston omille mikrobeille, jotka ovat tärkeä osa muun muassa elimistön immuunipuolustusta.
  • Runsas kuidun saanti voi aiheuttaa turvotusta ja lisätä ilmavaivoja.

Pisteitys

Ravintokuidun määritelmästä saa 3 pistettä (imeytymättömyys, hiilihydraatit, jako vesiliukoinen/liukenematon) ja ravintokuidun lähteistä enintään 2 pistettä. Kahteen pisteeseen tarvitaan neljä lähdettä (riippumatta liukoisuudesta). (5 p.)

Jokaisesta vastauksessa mainitusta ravintokuidun terveysvaikutuksesta saa 2 pistettä. 3 pistettä saa, jos terveysvaikutusta on perusteltu hyvin. (15 p.)

Jos merkkejä on 10 % yli sallitun määrän, vähennetään yksi piste, 15 %:n ylityksestä vähennetään 2 pistettä, 20 %:n ylityksestä vähennetään kolme pistettä, 25 %:n ylityksestä 4 pistettä ja 30 %:n ylityksestä viisi pistettä. Mikäli merkkimäärä ylittyy 50 % tehtävästä voi saada maksimissaan viisi pistettä.

2. Terveysperusteinen vero 20 p.

Terveysperusteisilla veroilla pyritään ohjaamaan kansalaisten kulutusta tai käyttäytymistä terveyttä edistävään ja sairauksia ehkäisevään suuntaan. Terveellisiin elintapavalintoihin kannustamalla verotus voi välillisesti pienentää myös eri väestöryhmien välisiä sosioekonomisia terveyseroja.

Valmisteverot ovat erityisiä kulutusveroja, jotka kohdistuvat lainsäädännössä yksilöityihin hyödykkeisiin. Valmisteverojen tavoite on kaikkien muiden verojen tavoin ensi sijassa tuottaa rahaa valtion kassaan. Joidenkin haittaveroiksi kutsuttavien valmisteverojen taustalla on kuitenkin myös ympäristö- tai terveysohjaukseen liittyviä tavoitteita. Niiden avulla on pyritty vähentämään haitallisten tuotteiden kulutusta ja valmistusta.

Suomessa on tällä hetkellä voimassa kolme terveysperusteiseksi valmisteveroksi katsottavaa elintarvikkeisiin tai nautintoaineisiin kohdistuvaa veroa: alkoholin, tupakan sekä virvoitusjuomien vero. Aikaisemmin Suomessa on verotettu tiettyjä ravintorasvoja, makeisia ja sokeria.

Maailman terveysjärjestö WHO on kehottanut jäsenmaitaan harkitsemaan lisättyyn sokeriin, suolaan ja tyydyttyneeseen rasvaan kohdistuvien haittaverojen käyttöönottoa väestön ruokailutottumusten muuttamiseksi ja terveiden elintapojen tukemiseksi. Terveysperusteisten verojen käyttöönotto tuottaisi mittavia terveyshyötyjä myös Suomessa. Tällaisten verojen käyttöön ottamista on myös selvitetty 2010-luvulla.

Verotus voi olla terveysperusteista myös niin, että terveyttä edistävää käyttäytymistä ja terveellisempiä valintoja verotetaan kevyemmin. Esimerkiksi liikuntapalveluihin tai terveellisiin elintarvikkeisiin, kuten vihanneksiin ja hedelmiin, voitaisiin kohdistaa kevyempää verotusta.

Pisteitys

Jokaisesta veron tarkoituksesta saa kaksi pistettä (kulutuksen ja käyttäytymisen ohjaaminen, terveyserojen vähentäminen, tulo valtiolle), kuitenkin niin, että tarkoituksesta voi saada enintään 6 pistettä. Asiaa voi käsitellä haittaveron näkökulmasta ja terveyttä edistävien asioiden kevyemmän verotuksen näkökulmasta; kummankin näkökulman ilmenemisestä saa yhden pisteen/näkökulma ja nimeämisestä saa yhden pisteen/näkökulma.

Jokaisesta kohteesta, johon terveysperusteinen vero on tällä hetkellä tai aiemmin suunnattu tai johon se voitaisiin suunnata, voi saada 2 pistettä. Verotuskohteista voi saada enintään 10 pistettä.

Jos merkkejä on 10 % yli sallitun määrän, vähennetään yksi piste, 15 %:n ylityksestä vähennetään 2 pistettä, 20 %:n ylityksestä vähennetään kolme pistettä, 25 %:n ylityksestä 4 pistettä ja 30 %:n ylityksestä viisi pistettä. Mikäli merkkimäärä ylittyy 50 % tehtävästä voi saada maksimissaan viisi pistettä.

3. Etätyö 20 p.

Etätyössä ilmeneviä terveys- ja hyvinvointihaittojaRatkaisuja haittojen ehkäisyyn
Työajan venyminen, työn ja vapaa-ajan sekoittuminen, tauottomuusOhjeet ja sopimukset työajasta, tauoista, yhteydenpitoajoista sekä etäkokousten ajoittamisesta ja pituudesta
Vaikeudet irrottautua työstä ja liiallinen kuormittuminen, kognitiivisen ergonomian puutteet, tietotulva, huomiokaapparitSopimukset sähköpostien ja muun viestinnän rajoittamisesta työaikaan, työajan seuranta
Vaikeudet sovittaa yhteen kotona työskentely ja perheen tarpeetTyöajan rytmittäminen, työnjako puolisoiden kesken
Keskeytykset (esimerkiksi perhe, lemmikit)Etätyötilaratkaisut, sopiminen perheen kesken
Työskentelyyn sopimattomat tilat kotona, fyysisen ergonomian puutteetSopimukset työnantajan kanssa kustannusten tukemisesta ja työvälineistä
Melu, hälyKuulokkeet, kuulosuojaimet
Työmatkaliikunnan väheneminenVapaa-ajan liikunnan lisääminen
Yksinäisyyden ja työyhteisöstä eristyneisyyden kokemuksetVapaamuotoiset etätapaamiset ja -tapahtumat
Huoli urakehityksestä ja asemasta organisaatiossaEsimiesten ja johdon ylläpitämä avoin keskustelu ja toiminta
Etäjohtamisen aiheuttamat haasteet, kuten ongelmat vuorovaikutuksessa, luottamuksen horjuminenTyöyhteisön keskinäisen luottamuksen ylläpitäminen, avoin keskustelu, työnohjaus
Ravitsemuksen yksipuolistuminen, kun tarjolla ei henkilöstöravintolan lounastaRavitsemussuositusten mukaisen ruuan valmistaminen tai tilaaminen

Pisteitys

Jokaisesta etätyössä ilmenevästä terveys- tai hyvinvointihaitasta ja sen asianmukaisesta ehkäisyehdotuksesta voi saada yhteensä 2 pistettä. Jos terveys- ja hyvinvointihaittaa tai sen ehkäisykeinoja on kuvattu tarkemmin, voi saada yhden lisäpisteen. Saman haitan ja keinon toistaminen ei anna pisteitä kuin kerran.

Mikäli vastausta ei esitetä taulukoituna vähennetään 5 pistettä.

Osa 2: 20 pisteen tehtävät

4. Terveysväitteet 20 p.

Kemiallisen aineen myrkyllisyys ja mahdollinen vaikutus elintoimintoihin riippuu sen määrästä. Tekstin alkuosassa on epämääräisiä väitteitä, kuten se, että elimistöön kertyy suuri määrä myrkkyjä, jotka varastoituvat tärkeimpiin elimiin ja vaikuttavat terveydentilaan vakavasti. Nämä väitteet ovat harhaanjohtavia ja voivat aiheuttaa tai lisätä pelkoa kuluttajassa. Esimerkkijuomien tehosta myrkyllisten aineiden poistajana ei ole tutkimustietoa, joten väite on harhaanjohtava.

Elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä saa käyttää väitettä ”sisältää C-vitamiinia ja kuitua”, koska sekä appelsiinissa että omenassa on näitä molempia ravintoaineita. Väitteessä ”auttaa vahvistamaan elimistön vastustuskykyä” ilmaistaan kansanomaisesti se, mitä vastustuskyvystä tiedetään: C-vitamiini edistää immuunijärjestelmän toiminnan pysymistä normaalina. Väitettä voi kuitenkin pitää hyväksyttävänä vain sillä edellytyksellä, että elintarvikkeessa on terveysväitteen käytön ehtojen edellyttämä määrä C-vitamiinia.

Toisen esimerkin väite ”smoothiella on kosteuttava ja supistava vaikutus” soveltuu paremmin kosmetiikan kuin ruoan mainostamiseen. Esimerkkijuoma sisältää antioksidantteja, joiden väitetään estävän paksusuolen, eturauhasen ja keuhkojen syöpää. Nämä ovat ns. kiellettyjä lääketieteellisiä väittämiä, joita ei saa käyttää tuotteiden markkinoinnissa. Väitteet, joissa tuotteen sanotaan toimivan ”apuna ruoansulatuksen tehostamiseksi, nesteen kertymisen estämiseksi sekä aineenvaihdunnan säätelemiseksi” ovat ns. toiminnallisia terveysväitteitä ilman tutkimusnäyttöä.

Kolmannessa esimerkissä tuotteen mainostetaan hyvien ominaisuuksiensa takia soveltuvan taisteluun liikalihavuutta vastaan. Väitteessä ei yksilöidä tuotteen hyviä ominaisuuksia, joten väite on harhaanjohtava. Elintarvikkeella ei saa esittää olevan reumaattisten sairauksien hoitamiseen sopivia ominaisuuksia, niin kuin omenaa ja vadelmaa sisältävän juoman mainonnassa on tehty.

Viimeisessä esimerkissä vihreiden smoothieiden mainostetaan olevan tehokkaampia ja parempia kuin muut, mutta väitettä ei perustella. Tuotteen mainostetaan sisältävän elimistölle hyvin tarpeellisia vitamiineja ja mineraaleja. Ravitsemusväitteessä ei kuitenkaan tarkenneta, mitä vitamiineja ja kivennäisaineita tuote sisältää. Esitetyn kaltaista väitettä, jonka mukaan tuote estää monien sairauksien syntymistä, on kielletty käyttämästä mainoksissa.

Pisteitys
Asiasisältö (0–10 p.)

3 pistettä
Vastauksessa on arvioitu asianmukaisesti kahta terveysväitettä.

6 pistettä
Vastauksessa on arvioitu asianmukaisesti neljää terveysväitettä. Arvioinnissa on hyödynnetty väitekategorioista kahta (ravitsemusväite, terveysväite, kielletty lääkkeellinen väite).

9 pistettä
Vastauksessa on arvioitu asianmukaisesti kuutta terveysväitettä. Arvioinnissa on hyödynnetty väitekategorioista kolmea (ravitsemusväite, terveysväite, kielletty lääkkeellinen väite).

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, arviointi, kokonaisuus).

5. Kunnon osatekijät 20 p.

Ikääntyessä perussairaudet, lääkitys, toimintakyvyn vajavuudet sekä tuki- ja liikuntaelimistön kunto vaikuttavat liikuntakykyyn ja liikkumiseen. Yli 65-vuotiaiden liikuntasuosituksissa painotetaan monipuolista liikkumista ja 18–64-vuotiaiden suosituksiin verrattuna enemmän lihasvoimaa ja tasapainoa. (18-64-vuotiaiden liikuntasuosituksissa huomioidaan lihaskunto ja liikehallinta.) Yli 65-vuotiaiden liikuntasuosituksissa painotetut asiat vaikuttavat erityisesti arjessa selviytymiseen, liikkumiskykyyn sekä esimerkiksi kaatumisten ehkäisyyn. Tavoitteena on toimintakykyä ylläpitävä tai parantava monipuolinen liikkuminen. Lihasvoimaa, tasapainoa ja notkeutta tulisi harjoittaa ainakin kaksi kertaa viikossa, ja sydämen sykettä kohottavaa reipasta liikkumista suositellaan 2,5 tuntia viikossa tai rasittavalla, hengästymistä tuottavalla tasolla liikkuen tunnin ja 15 minuuttia viikossa. Liikunta voi koostua lyhyistä jaksoista, ja kevyttä liikuskelua sekä paikallaan olon tauottamista suositellaan sisällytettävän arkeen mahdollisimman usein.

Fyysisen kunnon osatekijöitä (kestävyys, lihasvoima, liikkuvuus, liikehallinta, nopeus) voidaan kehittää varsinaisen kuntoliikunnan lisäksi arjen aktiviteeteissa.

Kestävyyskunto kuvaa hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä eli elimistön kykyä vastustaa väsymystä. Kestävyystyyppinen liikunta laskee verenpainetta, tehostaa verenkiertoa, vahvistaa sydänlihasta ja hapenottokykyä sekä vaikuttaa myönteisesti aineenvaihduntaan, parantaen esimerkiksi veren rasva-arvoja. Kestävyyskuntoa voidaan harjoittaa isoja lihasryhmiä aktivoivassa liikunnassa kuten esimerkiksi askeltamiseen perustuvissa jumpissa, kävellen, sauvakävellen tai tanssien. Päiväkirjan henkilö harrastaa päivittäistä kävelyä ja aktiivista liikkeellä oloa, ja vahvistaa näin peruskestävyyttään. Sauvojen kanssa käveleminen lisää kävelyn tehoa. Myös haravointi tai siivoaminen on kestävyyskuntoa vahvistavaa. Sykettä nostavaa liikuntaa on yli liikuntasuosituksen ja yli 10 tuntia viikossa.

Lihasvoima on lihasten kykyä tehdä työtä vastusta vastaan väsymättä. Lihasvoima on tärkeää ikääntyvien toimintakyvyn ylläpitämisessä ja kaatumisten ehkäisemisessä. Lihaskestävyys on lihaksen kykyä suorittaa voimaa vaativia liikkeitä useita kertoja peräkkäin. Maksimivoima on suurin voima, jonka lihas pystyy tuottamaan yhdellä supistuksella, ja nopeusvoima lihaksen kykyä supistua mahdollisimman nopeasti. Lihaskuntoharjoittelu vaikuttaa suotuisasti myös sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan, lihasten hermotukseen sekä verenkiertoon. Lihaskuntoa voidaan harjoittaa esimerkiksi kuntosalilla tai erilaisilla kuntojumpilla joko kehon omaa painoa tai erilaisia välineitä apuna käyttäen. Päiväkirjan henkilöllä on lihaskuntoa vaativia aktiviteetteja lähes päivittäin: ruokaostosten kantaminen, lapsen kantaminen ja polttopuiden kantaminen edellyttävät useiden isojen lihasten käyttöä ja osoittavat erityisesti lihaskestävyyttä. Lapsen nostamisessa on saatettu tarvita maksimivoimasuoritus. Viikossa on myös yksi ohjattu lihasvoimaharjoitus. Liikuntasuositusten mukaan viikkoon tarvitaan vähintään kaksi lihasvoiman harjoituskertaa. Suositus täyttyy, mikäli arkiset lihaskuntoa harjoittavat aktiviteetit ovat riittävän kuormittavia ja monipuolisia.

Liikkuvuus tai notkeus on nivelten liikkuvuutta ja liikelaajuutta sekä lihasten ja jänteiden kykyä venyä. Harjoitteilla vähennetään jäykkyyttä ja ylläpidetään liikelaajuuksia sekä ryhtiä. Liikkuvuutta voidaan harjoittaa esimerkiksi erilaisilla kehonhuollollisilla harjoitteilla sekä venyttelyllä. Päiväkirjan henkilö venyttelee joka aamu, eli suositukset täyttyvät hyvin. Omenoiden kurottelu puusta ylläpitää myös liikkuvuutta.

Kehon asennon ja liikkeiden hallinta, taito, koordinaatio sekä tasapaino eli motorinen kunto kertoo lihasten ja hermoston yhteistoiminnasta ja kyvystä suoriutua liikkeistä tarkasti. Näiden ominaisuuksien avulla ehkäistään tapaturmia. Liikehallintaa voidaan harjoittaa esimerkiksi tasapainoharjoittelulla, erilaisilla jumpilla, tanssilla sekä joogaharjoituksilla. Päiväkirjan henkilöllä tämänkaltaisia aktiviteetteja ovat mm. omenoiden kurottelu puusta sekä tanssi. Kahden viikkokerran liikuntasuositus täyttyy tasapainon ja liikehallinnan osalta.

Liikenopeus ja ketteryys kertovat lihasten hermotuskyvystä nopeassa lyhytkestoisessa reagoinnissa. Ikääntyvä tarvitsee sitä erityisesti tasapainon korjaamiseen ja kaatumisen ehkäisemiseen. Tanssi voi kehittää nopeutta.

Pisteitys
Asiasisältö (0–10 p.)

3 pistettä
Vastauksessa on analysoitu sitä, miten liikuntapäiväkirjaa pitänyt henkilö on onnistunut ylläpitämään kahta fyysisen kunnon osatekijöistä.

6 pistettä
Vastauksessa on liikuntasuosituksiin verraten analysoitu sitä, miten liikuntapäiväkirjaa pitänyt henkilö on onnistunut ylläpitämään kolmea fyysisen kunnon osatekijöistä.

9 pistettä
Vastauksessa on liikuntasuosituksiin verraten analysoitu tarkasti sitä, miten liikuntapäiväkirjaa pitänyt henkilö on onnistunut ylläpitämään viittä fyysisen kunnon osatekijöistä.

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).

6. Sosiaalis-kognitiivinen teoria 20 p.

Terveyskäyttäytymisellä tarkoitetaan käyttäytymistä, jolla on merkitystä terveyden kannalta, kuten ruokavalintoja, liikkumista ja suun terveydestä huolehtimista. Monet tekijät vaikuttavat terveyskäyttäytymiseen, ja osa näistä tekijöistä tiedostetaan, osaa ei. Terveyskäyttäytymistä selittävien teorioiden ja mallien avulla kuvataan, analysoidaan ja ennustetaan terveyteen liittyvää käyttäytymistä. Ne eivät suoraan selitä yksittäisen ihmisen tai väestön toimintaa, mutta auttavat elämäntapamuutoksen suunnittelussa ja toteutuksessa, sillä niissä kuvataan käyttäytymiseen vaikuttavia keskeisiä tekijöitä ja niiden välisiä suhteita.

Sosiaalis-kognitiivisen teorian mukaan käyttäytymisen muutos tapahtuu yksilön ja sosiaalisen ympäristön vuorovaikutuksen kautta. Nämä kolme tekijää (käyttäytyminen, yksilö ja ympäristö) ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja vaikuttavat jokainen toisiinsa. (Vastavuoroinen määräytyminen tarkoittaa, että muutos yhdessä osa-alueessa vaikuttaa usein myös muihin osa-alueisiin.)

Teorian keskeisiä yksilöön liittyviä tekijöitä ovat:

  • yksilön käsitykset toiminnan seurauksista eli tulosodotukset (esim. henkilö tiedostaa, että hänelle tärkeät ihmiset arvostavat järkeviä ruokailutottumuksia ja toivovat, että hän pystyy lopettamaan jatkuvan napostelun),
  • pystyvyyden tunne (oma aiempi kokemus uusien tapojen kokeilemisesta saa aikaan epäilyksen tahdonvoiman riittävyydestä; toisaalta minäpystyvyys antaa uskoa siihen, että henkilö pystyy muuttamaan ruokailutottumuksiaan)
  • itsesäätelyn taito (esim. oman huomion tahdonalainen ohjaaminen).

Ympäristöön liittyviä tekijöitä ovat:

  • sosiaaliset mallit eli mallioppiminen (esimerkiksi läheisten hyvät ruokailutottumukset; läheiset eivät napostele ja tukevat, minäpystyvyys vahvistuu)
  • ympäristön vahvistavat ja heikentävät tekijät (esimerkiksi koulumatkan varrella olevat houkutukset).
  • terveyskäyttäytymiseen vaikuttavat sosiaaliset normit, jotka tukevat tai ehkäisevät käyttäytymistä tai vahvistavat motivaatiota (esimerkiksi kaveripiirin yhteinen karkkilakko).

Lähde: Linnasaari Anu. Terveyskäyttäytymistä selittäviä teoriota ja malleja. https://peda.net/kotka/lukiokoulutus/karhulanlukio/opiskelu/oppiaineet/terveystieto/terve4/e/tstjm:file/download/0e3c9e45de9654a9dbb6ddc87b5f5bcaf27b3318/Terveysk%C3%A4ytt%C3%A4ytymisen%20teorioita%20ja%20malleja_Linnansaari.pdf. Julkaistu: 10.9.2020. Viitattu: 10.2.2021. Muokkaus: YTL.

Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–10.

3 pistettä
Sosiaalis-kognitiivista teoriaa on tarkasteltu kahdesta laajemmasta näkökulmasta (yksilö, ympäristö), joista kummastakin on annettu teorian käsitteiden kautta esimerkki (yksilö: tulosodotukset, pystyvyyden tunne, itsesäätelyn taito; ympäristö: mallioppiminen, ympäristön tukevat ja heikentävät tekijät, käyttäytymistä tukevat ja ehkäisevät sosiaaliset normit).

6 pistettä
Sosiaalis-kognitiivinen teoria on kuvattu pääosin oikein. Teoriaa on tarkasteltu kahdesta laajemmasta näkökulmasta (yksilö, ympäristö), joista kummastakin on annettu kaksi esimerkkiä (yksilö: tulosodotukset, pystyvyyden tunne, itsesäätelyn taito; ympäristö: mallioppiminen, ympäristön tukevat ja heikentävät tekijät, käyttäytymistä tukevat ja ehkäisevät sosiaaliset normit).

9 pistettä
Sosiaalis-kognitiivinen teoria on kuvattu oikein. Teoriaa on tarkasteltu kahdesta laajemmasta näkökulmasta (yksilö, ympäristö), joista kummastakin on annettu kolme esimerkkiä (yksilö: tulosodotukset, pystyvyyden tunne, itsesäätelyn taito; ympäristö: mallioppiminen, ympäristön tukevat ja heikentävät tekijät, käyttäytymistä tukevat ja ehkäisevät sosiaaliset normit).

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).

Vastauksessa ei edellytetä kuvion piirtämistä.

Osa 3: 30 pisteen tehtävät

7. Subjektiivinen ja objektiivinen terveys 30 p.

Subjektiivisella terveydellä tarkoitetaan ihmisen itse arvioimaa omakohtaista tulkintaa, kokemusta ja käsitystä terveydestään. Arvioon vaikuttavat hänen omat tavoitteensa, tuntemuksensa, kykynsä huolehtia itsestään sekä hänen elinympäristönsä. Koettu terveys on synteesi henkilöllä olevista, hänen omaa terveyttään koskevista tiedoista (esim. riskitekijät, terveyshistoria), hänen senhetkisestä tilanteestaan ja kokemuksistaan. Koetun terveydentilan perusteella voidaan tutkimusten mukaan ennustaa terveyspalveluiden käyttöä ja kuolleisuutta.

Objektiivinen terveys tarkoittaa ulkopuolelta havaittua, lääketieteellisesti todettua ja mitattavaa sekä henkilökohtaisista näkemyksistä riippumatonta normaaliutta.

Subjektiivista ja objektiivista terveyttä voidaan vertailla esimerkiksi käsitteen määrittelyn ja määrittelijän, mittaamisen tavan ja käytettyjen mittareiden, mittaustulosten ja niiden käyttötavan sekä tiedon luotettavuuden näkökulmista. Subjektiivista ja objektiivista terveyttä arvioidaan yksilötasolla ja niistä tehdään tieteellistä tutkimusta väestötasolla.

Terveyden määrittelyn kriteeri: Subjektiivinen terveys on henkilön kokemus hyvinvoinnistaan, voimavaroistaan tai kyvystään toimia arjessa. Objektiivisen terveyden määrittely perustuu sovittuihin kriteereihin. Kriteereiden mukaan normaalista poikkeava voidaan lääketieteellisesti määrittää sairaaksi ja tutkimusten perusteella voidaan tehdä diagnoosi.

Määrittelijä: Subjektiivisen terveyden määrittelee henkilö itse, objektiivisen terveyden määrittelee henkilön ulkopuolelta lääketiede.

Mittaaminen: Subjektiivinen terveys on ihmisen itsensä arvioimaa ja kokemusperäistä. Tutkimuksessa sen mittarina käytetään kysymyksiä, joihin vastatessaan henkilö arvioi sitä, miten terveeksi hän kokee itsensä. Vastaanottotilanteessa henkilö kertoo omasta terveystilanteestaan tai oireistaan oman tulkintansa. Myös kivun kokemus on subjektiivinen. Kotikäytössä olevien ei-lääketieteellisten, henkilökohtaisten mittareiden perusteella tehdyt johtopäätökset omasta terveydestä kertovat henkilön subjektiivisesta terveydestä.

Objektiivista terveyttä mitataan kulloiseenkin mittaukseen tarkoitetuilla mittalaitteilla, diagnosoivilla testeillä tai muilla analysointikeinoilla. Saaduille tuloksille on laadittu viitearvot, joiden avulla normaalius määritellään. Näitä ovat esimerkiksi verikokeiden tulokset. Vastaanottotilanteessa objektiivista terveyttä arvioidaan myös havainnoinnin ja potilaan tutkimisen avulla. Väestötutkimuksissa objektiivista terveyttä voidaan kartoittaa henkilön itse ilmoittamien lääkärin diagnosoimien sairauksien ja (resepti)lääkkeiden käytön avulla.

Tulosten käyttö: Subjektiivisen ja objektiivisen terveyden mittaustuloksista voidaan tehdä väestötason analyysejä, joiden avulla voidaan arvioida ja suunnata väestötason terveyden edistämisen toimia ja palveluita. Subjektiivinen sairauden oireen kokemus tai huoli edistää hakeutumista terveyspalveluihin, voi johtaa objektiivisesti todetun sairauden löytymiseen ja voi tuoda henkilökohtaisen motivaation käyttäytymisen muutokselle. Osa sairauksista, kuten esimerkiksi verenpainetauti, ei tuota oireita, jotka saisivat sairastuneen tuntemaan itsensä subjektiivisesti sairaaksi, ja sen takia hoitoa voidaan laiminlyödä. Objektiivisen terveyden mittaamista käytetään yksilötasolla seulonnoissa, hoidon tarpeen määrittelyissä sekä hoidon seurannassa. Objektiivisesti määritelty lääkärin toteama diagnoosi mahdollistaa etuisuudet, kuten korvatun lääkehoidon, sairauspäivärahan tai eläkkeen.

Tiedon luotettavuus: Subjektiivinen tieto on henkilökohtaista arviointia omasta tilanteesta. Henkilö voi olla objektiivisesti mitattuna sairas, esimerkiksi sairastaa pitkäaikaissairautta, mutta kokea silti itsensä terveeksi. Toisaalta henkilö voi kokea itsensä sairaaksi ilman, että objektiivisesti löydetään sairautta. Mielenterveyden häiriöissä henkilöllä ei aina ole sairauden tunnetta. Objektiivisen terveyden tutkimuslaitteiden luotettavuus on tieteellisesti tutkittua ja perustuu säädeltyihin menetelmiin. Näytteiden otossa voi kuitenkin tapahtua virheitä, tai tutkittava näyte voi olla heikkolaatuinen ja antaa sen takia väärän tuloksen. Jotkin objektiiviset arvioinnit (esim. korkea verenpaine, alkoholismi) riippuvat mittausajasta, käytettävissä olevasta tiedosta ja arvion tekijästä.

Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0−15.

4 pistettä
Vastauksessa on vertailtu subjektiivista ja objektiivista terveyttä niin, että vertailu koskee yhtä tekijää seuraavista: määrittelyn kriteeri, määrittelijä, mittaamisen tapa, käytetty mittari, tulokset ja niiden käyttötapa, tiedon luotettavuus.

7 pistettä
Vastauksessa on vertailtu subjektiivista ja objektiivista terveyttä kahden tekijän osalta esimerkkejä käyttäen.

10 pistettä
Vastauksessa on vertailtu subjektiivista ja objektiivista terveyttä kolmen tekijän osalta esimerkkejä käyttäen.

13 pistettä
Vastauksessa on vertailtu subjektiivista ja objektiivista terveyttä neljän tekijän osalta esimerkkejä käyttäen.

Mikäli asiasisältöä on runsaasti, mutta vertailu puuttuu, voi asiasisällöstä saada enintään 3 pistettä.

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).

8. Terveysosaaminen 30 p.

Terveysosaamisella (health literacy) tarkoitetaan kykyä sellaisen tiedon hankintaan, rakentamiseen, arviointiin ja käyttämiseen, jonka pohjalta ihminen pystyy ymmärtämään syvemmin itseään, muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa terveyden näkökulmasta. Tämä osaaminen mahdollistaa tietoisten ja tarkoituksenmukaisten terveyteen liittyvien valintojen ja päätösten tekemisen. Lisäksi se auttaa tunnistamaan ja muokkaamaan tekijöitä, joiden avulla omaa ja muiden terveyttä voidaan edistää ja ylläpitää. Koulukontekstissa terveysosaaminen rakentuu viidestä laajasta osa-alueesta, jotka ovat terveyteen liittyvät tiedot, käytännön taidot, kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus.

TerveysosaaminenEnnen oireiden alkamistaOireiden alettua
Tiedot
(mm. faktatiedot, käsitteet, mallit)
(-) Matkustaja ei osoita itseään tai muita matkustajia koskevaa tietämystä infektion ennaltaehkäisystä matkalla, lentoasemalla, junamatkan aikana tai koronatestin jälkeen. (-) Matkustajalla ei ole tietoa Omaolosta tai koronatestauksesta, vaan hän menee suoraan poliklinikalle.
Taidot
(mm. kyky käyttää terveyteen liittyvää teoreettista tietoa erilaisissa käytännön tilanteissa asianmukaisella tavalla)
(-) Matkustaja ei ilmennä taitoa ehkäistä infektiota suojaamalla itseään (matkakohde, maskin käyttö, turvavälit) eikä muita (maskin käyttö, turvavälit).(-) Matkustajalla ei ole taitoa hyödyntää Omaolo-palvelun oiretestiä, joka olisi kertonut, että pitää välttää kontakteja muihin ihmisiin, käyttää maskia ja mennä koronatestiin.
Hän hakeutuu oireiden voimistuttua sairaalaan, ei suoraan koronatestiin.
Matkustaja ei osoita taitoa ehkäistä mahdollisen infektion leviämistä, sillä poliklinikalta määrätyn koronatestin jälkeen hän ei noudata ohjeita mennä suoraan kotiin.
Itsetuntemus
(kyky omien terveyteen liittyvien ajatusten, tarpeiden, motiivien, tunteiden, terveyskäyttäytymisen, asenteiden ja arvojen sekä kehon fyysisten ja psyykkisten viestien tiedostamiseen, analysointiin ja arviointiin)
(-) Matkustajan asenteella on merkitystä hänen itsensä ja muiden suojaamisessa. Hänen asenteensa on kielteinen ja vähättelevä.(+) Matkustaja tunnistaa omat oireensa ja hakeutuu poliklinikalle.
(-) Matkustajan asenne ei edistä muiden suojaamista koronatestin jälkeen. Hän ei noudata ohjeita ja altistaa muita tartunnalle.
Kriittinen ajattelu
(kyky selkeään järkiperäiseen ajatteluun, asioiden tarkastelu monipuolisesti ja arvioiden, monipuolinen tiedonkäsittely)
(-) Matkustaja ei suhteuta omaa toimintaansa tarjolla olevaan tietoon, minkä osoittavat matkakohteen valinta sekä toiminta lentoasemalla ja matkan aikana.(-) Matkustaja toimii koronatestin jälkeen saamansa tiedon vastaisesti. Hän ei mene suoraan kotiin vaan apteekkiin ja kauppaan, jossa hän saattaa altistaa muita tartunnalle.
Eettinen vastuullisuus
(mm. yksilön vastuiden ja oikeuksien hahmottaminen; kyky punnita asioiden tarpeellisuutta, seurauksia ja hyödyllisyyttä)
(-) Matkustajan lomalle lähdön vastuullisuus voidaan kyseenalaistaa, samoin matkakohteen valinnan vastuullisuus.
Matkustaja ei pohdi toimintansa seurauksia.
Itsen ja muiden suojaaminen on vähäistä: matkustaja ei esimerkiksi käytä maskia ja toimii vastuuttomasti junassa.
(-) Oireiden ilmaannuttua matkustaja ei kanna vastuutaan eikä suojaa muita ihmisiä.

Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–15.

4 pistettä
Vastauksessa on analysoitu matkailijan toimintaa neljän esimerkin avulla tai analysoitu matkailijan toimintaa yhden oikein nimetyn terveysosaamisen osa-alueen kautta ja siitä on esimerkki.

7 pistettä
Vastauksessa on analysoitu matkailijan toimintaa kolmella oikein nimetyllä terveysosaamisen osa-alueella. Kaikista on annettu esimerkki.

10 pistettä
Vastauksessa on analysoitu matkailijan toimintaa neljällä oikein nimetyllä terveysosaamisen osa-alueella. Kaikista on annettu esimerkkejä ennen oireiden alkamista ja oireiden alkamisen jälkeen.

13 pistettä
Vastauksessa on analysoitu matkailijan toimintaa viidellä oikein nimetyllä terveysosaamisen osa-alueella. Kaikista on annettu esimerkkejä ennen oireiden alkamista ja oireiden alkamisen jälkeen.

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).

9. Ilmiön tunnistaminen 30 p.

Kaaviot kuvaavat sosioekonomisia terveyseroja. Ne ovat sosiaalisen aseman mukaisia eroja terveydentilassa, sairastavuudessa, toimintakyvyssä ja kuolleisuudessa. Vähemmän koulutetut, alempiin tuloluokkiin kuuluvat ja matalammassa ammattiasemassa olevat väestöryhmät keskimäärin sairastavat enemmän, kärsivät useammin alentuneesta toimintakyvystä ja kuolevat nuorempina kuin pidemmälle koulutetut, ylempiin tuloluokkiin kuuluvat ja korkeammassa ammattiasemassa olevat väestöryhmät.

Terveyserot johtuvat monista eri tekijöistä ja niiden yhteisvaikutuksista.

  • Tulot ja varallisuus jakautuvat epätasaisesti, ja se johtaa erilaisiin mahdollisuuksiin huolehtia hyvinvoinnista ja terveydestä.
  • Työn aiheuttamat rasitukset ja altisteet vaihtelevat suuresti, ja ne vaikuttavat työstä johtuviin terveysriskeihin.
  • Ihmisten asumisolosuhteissa ja asuinympäristössä on terveyteen vaikuttavia eroja.
  • Terveydenhuoltojärjestelmä ei aina kohtele ihmisiä tasa-arvoisesti. Esimerkiksi terveyspalvelujen käytössä ja monien sairaanhoidon toimenpiteiden kohdentumisessa on sosioekonomisia eroja, jotka eivät liity palvelujen tarpeeseen. Terveydenhuolto saattaa kasvattaa terveyseroja, mikäli huono-osaisimmilla ryhmillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia käyttää tarvitsemiaan terveyspalveluita ja varakkaammilla on mahdollisuus ostaa yksityisiä terveyspalveluja.
  • Terveyseroja aiheuttavat myös monista eri syistä johtuvat elintapaerot. Esimerkiksi vähiten koulutetut miehet tupakoivat kaksi kertaa yleisemmin kuin eniten koulutetut. Myös alkoholin käyttömäärissä ja -tavoissa on eroja koulutus- ja tulotason mukaan. Parempi tulotaso helpottaa myös terveellisempien ruokavalintojen tekemistä.
  • Terveysongelmat voivat myös sinänsä vaikuttaa sosioekonomiseen asemaan ja taloudelliseen tilanteeseen. Vakavat, pitkäaikaiset sairaudet lisäävät sairauseläkkeen tai työttömyyden riskiä ja vähentävät näin tuloja.
  • Koulutus ja sen tuottamat terveysosaamisen erot
  • Sosioekonomisen aseman periytyminen

Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–15.

4 pistettä
Ilmiö on tunnistettu vastauksessa, mutta sitä ei ole välttämättä nimetty oikein. Ilmiön syitä on tarkasteltu kahdesta näkökulmasta (tulot ja varallisuus, työn luonne, asumisolosuhteet, terveydenhuoltojärjestelmän käyttö, elintapaerot, terveysongelmat, koulutus, sosioekonomisen aseman periytyminen).

Mikäli kokelas on analysoinut yksittäisten kaavioiden tuloksia ja eritellyt niiden syitä sekä löytänyt vastaukseen liittyviä näkökulmia, voidaan antaa enintään 4 pistettä.

7 pistettä
Vastauksessa on tunnistettu ja nimetty ilmiö oikein. Ilmiön syitä on tarkasteltu kolmesta näkökulmasta (tulot ja varallisuus, työn luonne, asumisolosuhteet, terveydenhuoltojärjestelmän käyttö, elintapaerot, terveysongelmat, koulutus, sosioekonomisen aseman periytyminen).

10 pistettä
Ilmiö on tunnistettu ja nimetty oikein. Ilmiön syitä on tarkasteltu neljästä näkökulmasta (tulot ja varallisuus, työn luonne, asumisolosuhteet, terveydenhuoltojärjestelmän käyttö, elintapaerot, terveysongelmat, koulutus, sosioekonomisen aseman periytyminen).

13 pistettä
Ilmiö on tunnistettu ja nimetty oikein. Ilmiön syitä on tarkasteltu viidestä näkökulmasta (tulot ja varallisuus, työn luonne, asumisolosuhteet, terveydenhuoltojärjestelmän käyttö, elintapaerot, terveysongelmat, koulutus, sosioekonomisen aseman periytyminen).

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0−15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).