Hyvän vastauksen piirteet: FI – Ortodoksinen uskonto

25.3.2022

Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 17.5.2022

Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.

Uskonnonopetuksen keskeinen tehtävä on tukea opiskelijan uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen muodostumista. Uskonnonopetuksessa tutustutaan uskontoihin ja uskonnollisuuden ilmenemismuotoihin sekä uskonnottomuuteen. Ortodoksisessa uskonnonopetuksessa perehdytään ortodoksisen kirkon ja kristillisyyden kehittymisen vaiheisiin. Opetukseen kuuluvat myös ortodoksisen kirkon keskeiset opilliset ja eettiset periaatteet. Lisäksi tarkastellaan merkittäviä kristillisiä kirkkoja ja muita uskontoja. Uskontoja tarkastellaan osana kulttuuria, kulttuuriperintöä ja yhteiskuntaa sekä yksilön ja yhteisön elämää.

Uskonnon kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista kokelaan tulee vastata viiteen. Koe on kaksiosainen. Osassa 1 on kuusi tehtävää. Kustakin tehtävästä saa 0–20 pistettä. Osassa 2 on kolme tehtävää, joista kustakin saa 0–30 pistettä. Osan 1 tehtävistä voi vastata kolmeen, neljään tai viiteen ja osan 2 tehtävistä korkeintaan kahteen. Kokeen maksimipistemäärä on 120. Sen saavuttaminen edellyttää, että kokelas vastaa kolmeen osan 1 tehtävään ja kahteen osan 2 tehtävään.

Koe sisältää luonteeltaan ja vaatimustasoltaan erilaisia tehtäviä. Osa tehtävistä edellyttää tiivistä ja lyhyttä vastaamista, osa puolestaan laajojen aihepiirien hallintaa ja esseemuotoista vastausta. Tehtävät voivat sisältää aineistoja, kuten tekstejä, kuvia, videoita, karttoja, diagrammeja, kaavioita ja tilastoja. Aineistojen tietoja tulee käyttää, soveltaa ja arvioida asianmukaisesti. Jos tehtävään kuuluu aineistoa, siihen on yleensä viitattava. Tehtäviin voi sisältyä merkkimäärärajoituksia, jolloin kyse on vastauksen suositeltavasta enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä ja ilmaisu selkeää. Huomattava merkkimäärän ylittäminen vähentää vastauksesta saatavaa pistemäärää kunkin tehtävän hyvän vastauksen piirteiden yhteydessä erikseen mainitulla tavalla.

Uskonnon kokeessa arvioidaan kokelaan tiedollista osaamista, tiedon käsittelyä ja vastauksen esitystapaa. Tiedollisen osaamisen osalta arvioidaan sitä, kuinka hyvin kokelas hallitsee uskonnon oppimäärän asiasisällöt ja keskeisen uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevan käsitteistön. Lisäksi arvioidaan sitä, miten vastauksen sisältö vastaa tehtävänantoa ja miten onnistuneesti vastaus on rajattu. Kaikissa tehtävissä arvioinnin lähtökohtana on se, että vastausten tulee noudattaa tehtävänantoa. Mikäli tehtävässä edellytetään esimerkiksi vertailua, tätä korostetaan myös arvioinnissa. Tietosisältöjen suuri määrä ei ole ansio, jos tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäolennaisia. Asiavirheet ja käsitteiden virheellinen käyttö vähentävät vastauksen arvoa.

Tiedon käsittelyn osalta arvioidaan kokelaan taitoa esittää, analysoida, arvioida ja soveltaa uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevaa tietoa. Huomiota kiinnitetään esitettyjen näkökohtien vakuuttavuuteen, perusteluihin ja asioiden problematisointiin. Onnistunut vastaus ilmentää uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevien tietojen itsenäistä hallintaa, taitoa kehitellä tietoa aiemmin omaksuttujen tietojen pohjalta sekä kykyä arvioida asioita analyyttisesti monista eri näkökulmista. Lisäksi asiasisällöt, perustellut kannanotot ja mielipiteet on erotettu selkeästi toisistaan.

Esitystavan osalta arvioidaan vastauksen johdonmukaisuutta, eheyttä ja tyylillistä sujuvuutta. Vastauksessa arvostetaan sujuvaa ja huoliteltua suomenkielistä asiatekstiä. Samojen asioiden toistaminen sekä epäselvä tai sekava ilmaisutapa vähentävät vastauksen arvoa.

Tiedollisen osaamisen tarkemmat kriteerit esitetään kunkin tehtävän kohdalla erikseen. Hyvän vastauksen piirteissä kuvataan kaksi erillistä arvioinnin kiintopistettä: hyvä vastaus, jolla saa noin 50 prosenttia kokonaispistemäärästä, sekä kiitettävä vastaus, jolla saa noin 80 prosenttia kokonaispistemäärästä. Moniosaisten tehtävien pisteet määritetään osakohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu. Mikäli tehtävä koostuu tavanomaista useammista osioista, pisteityksestä annetaan erilliset ohjeet. Laajoissa esseetehtävissä hyvän vastauksen piirteet ovat aina vain suuntaa antavia. Ne sisältävät lähinnä lukio-opintoihin liittyviä keskeisiä näkökohtia, mutta niiden lisäksi kokelaiden vastaukset voivat sisältää muita olennaisia seikkoja.

Yleisesti ottaen tiedollisen osaamisen ääripäitä edustavat vastaukset, jotka eivät sisällä lainkaan aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja käsitteitä, ja vastaukset, jotka osoittavat aihealueen erinomaista hallintaa. Viimeksi mainituille tunnusomaista on esimerkiksi se, että käsitteitä on käytetty asiantuntevasti ja luontevasti ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuolisia ja täsmällisiä. Näiden ääripäiden väliin sijoittuu niin kutsuttu hyvä vastaus, joka sisältää joitakin aihealueen kannalta olennaisia asioita ja jossa käsitteiden käyttö ja määrittely on pääosin asianmukaista. Tällainen vastaus voi kuitenkin sisältää myös yksittäisiä asiavirheitä.

Tyypillisesti tiedollinen osaaminen, tiedon käsittely ja esitystapa kytkeytyvät vastauksissa toisiinsa, sillä aihekokonaisuuden kannalta olennaisten tietojen hahmottaminen, asianmukaisten käsitteiden käyttö, argumentaation johdonmukaisuus ja tyylillinen sujuvuus liittyvät yhteen. Alla esitetään erityisesti tiedon käsittelyä ja esitystapaa koskevat yleiset, suuntaa antavat kuvaukset, jotka havainnollistavat arviointiin vaikuttavia tekijöitä.

Heikot vastaukset ovat tyyliltään sekavia ja rakenteeltaan jäsentymättömiä. Ne vastaavat tehtävänantoa vain osittain tai eivät lainkaan. Tällaisissa vastauksissa tehtävän aineistoa ei hyödynnetä eikä esitettyjä näkemyksiä perustella pätevästi. Pistemäärältään tällaiset vastaukset jäävät tyypillisesti alle neljäsosaan kokonaispistemäärästä.

Alle puoleen kokonaispistemäärästä jäävät myös sellaiset vastaukset, joissa on esitetty yksi tai useampi aihealueen kannalta olennainen asia ja käsite mutta jotka ovat rakenteeltaan jäsentymättömiä ja tyyliltään sekavia. Tällaisiin vastauksiin voi sisältyä myös toistoa, liioittelua, epäuskottavia perusteluja ja luettelomaisuutta.

Hyvä vastaus on sellainen, jolla saa noin puolet kokonaispistemäärästä. Tällainen vastaus noudattaa pääosin tehtävänantoa, ja siinä esitetään useita aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja näkökulmia. Tehtävään kuuluvaa aineistoa on hyödynnetty joiltain osin, ja vastauksessa on merkkejä tiedon soveltamisesta ja kehittelystä. Vastauksessa on nähtävissä pyrkimys johdonmukaiseen rakenteeseen ja asioiden perustelemiseen. Vastaus saattaa kuitenkin olla paikoin jäsentymätön ja luettelomainen, ja perustelut voivat olla pintapuolisia.

Kiitettävä vastaus on sellainen, jolla saa noin 80 prosenttia kokonaispistemäärästä. Tällaisessa vastauksessa useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat ja näkökulmat on onnistuttu liittämään johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Vastaus on tehtävänannon mukainen ja kieliasultaan huoliteltu. Vastauksessa esitetyt perustelut ovat selkeitä ja monipuolisia, ja tietoa sovelletaan ja kehitellään uskottavasti.

Kaikkein korkeimpiin pistemääriin yltäville vastauksille on edellä mainittujen asioiden lisäksi tyypillistä se, että niistä ilmenee aihealueen syvällinen ymmärtäminen ja kyky liittää asiat laajempiin yhteyksiin. Tehtävään sisältyviä aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen. Vastaukset ovat perusteluiltaan vakuuttavia ja kokonaisuutena hyvin argumentoituja. Ne voivat sisältää myös kekseliäitä ja yllättäviäkin näkökulmia sekä avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin.

Uskonnon ylioppilaskokeen arviointi
Pistemäärätalle 25 %25–50 %50 % hyvä vastaus80 % kiitettävä vastausyli 80 %
Tiedollinen osaaminen: Arvioidaan opetussuunnitelman edellyttämän asiasisällön tuntemusta, käsitteiden asianmukaista ja täsmällistä käyttöä, sisällön ja tehtävänannon vastaavuutta sekä vastauksen rajausta.Vastaus sisältää hyvin vähän tai se ei sisällä lainkaan aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja käsitteitä.Vastauksessa on esitetty yksi tai useampi aihealueen kannalta olennainen asia ja käsite.Vastaus sisältää useita aihealueen kannalta olennaisia asioita. Käsitteiden käyttö ja määrittely on pääosin asianmukaista. Vastaus voi sisältää myös yksittäisiä asiavirheitä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä).Vastaus osoittaa aihealueen kiitettävää hallintaa. Käsitteitä on käytetty asiantuntevasti ja luontevasti, ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuolisia ja täsmällisiä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä).Vastaus osoittaa aihealueen syvällistä ymmärtämistä ja kykyä liittää asiat laajempiin yhteyksiin.
Tiedon käsittely ja esitystapa: Arvioidaan kokelaan taitoa esittää, analysoida, arvioida ja soveltaa tietoa. Esitystapaa arvioidaan vastauksen johdonmukaisuuden, eheyden ja tyylillisen sujuvuuden näkökulmista.Vastaus on tyyliltään sekava ja rakenteeltaan jäsentymätön. Se vastaa tehtävänantoon vain osittain, tai se ei vastaa siihen lainkaan. Tehtävän aineistoa ei hyödynnetä eikä esitettyjä näkemyksiä perustella pätevästi.Vastaus on rakenteeltaan jäsentymätön ja tyyliltään sekava. Se voi sisältää toistoa, liioittelua, epäuskottavia perusteluja ja luettelomaisuutta.Vastaus noudattaa pääosin tehtävänantoa. Siinä on esitetty useita aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja näkökulmia. Tehtävän aineistoa on hyödynnetty joiltain osin, ja vastauksessa on merkkejä tiedon soveltamisesta ja kehittelystä. Vastauksesta näkyy pyrkimys johdonmukaiseen rakenteeseen ja asioiden perustelemiseen, mutta se voi olla paikoin jäsentymätön ja luettelomainen. Perustelut voivat olla pintapuolisia.Vastauksessa useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat ja näkökulmat on liitetty johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Vastaus on tehtävänannon mukainen ja kieliasultaan huoliteltu. Esitetyt perustelut ovat selkeitä ja monipuolisia. Tietoa sovelletaan ja kehitellään uskottavasti.Vastauksessa tehtävän aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen. Perustelut ovat vakuuttavia ja hyvin argumentoituja. Vastaus voi sisältää kekseliäitäkin näkökulmia ja avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin.

Osa 1: 20 pisteen tehtävät

1. Väittämiä uskonnoista 20 p.

1.1 Romaniassa enemmistö maan väestöstä kuuluu 1 p.

  • Rooman paavin alaiseen uniaattikirkkoon.  (-1 p.)
  • Moskovan patriarkaatin alaiseen ortodoksiseen kirkkoon.  (-1 p.)
  • Romanian patriarkaatin alaiseen ortodoksiseen kirkkoon.  (1 p.)

1.2 Serbian ortodoksinen kirkko on 1 p.

  • yksi autokefaalisista paikalliskirkoista.  (1 p.)
  • osa Kreikan autokefaalista kirkkoa.  (-1 p.)
  • yksi Konstantinopolin patriarkaatin autokefaalisista paikalliskirkoista.  (-1 p.)

1.3 Autokefaalisen kirkon hallinnollinen päämies on 1 p.

  • patriarkka.  (1 p.)
  • arkkipiispa.  (1 p.)
  • arkkimandriitta.  (-1 p.)

1.4 Aleksandrian patriarkaatin pääasiallinen toiminta-alue on 1 p.

  • Lähi-itä.  (-1 p.)
  • Afrikka.  (1 p.)
  • Australia.  (-1 p.)

1.5 Nimitystä tuomaskristityt käytetään orientaalisista kristityistä, jotka asuvat 1 p.

  • Intiassa.  (1 p.)
  • Madagaskarilla.  (-1 p.)
  • Itävallassa.  (-1 p.)

1.6 Romanos Melodos vaikutti merkittävästi ortodoksiseen 1 p.

  • kirkkoarkkitehtuuriin.  (-1 p.)
  • kuvanveistotaiteeseen.  (-1 p.)
  • kirkkomusiikkiin.  (1 p.)

1.7 Johannes Damaskolainen 1 p.

  • talletti mirhavoiteen reseptin jälkipolville.  (-1 p.)
  • vakiinnutti ikonitaiteen osaksi ortodoksisen kirkon opetusta.  (1 p.)
  • käänsi ortodoksista kirjallisuutta kirkkoslaaviksi.  (-1 p.)

1.8 Johannes Siinailainen antoi ohjeet siitä, miten 1 p.

  • rakennetaan ortodoksinen kirkko.  (-1 p.)
  • saavutetaan apatia eli kärsimyksetön ja intohimoton tila.  (1 p.)
  • luovutaan kärsimystä tuottavasta rukouselämästä.  (-1 p.)

1.9 Hesykastisen kilvoittelun keskeisiä edustajia on 1 p.

  • apostoli Simeon.  (-1 p.)
  • Pyhä Gregorios Palamas.  (1 p.)
  • Pyhä Abba Dorotheos.  (-1 p.)

1.10 Johannes Krysostomos vaikutti ortodoksisen kirkon jumalanpalveluselämässä erityisesti 1 p.

  • vigilian psalmiteksteihin.  (-1 p.)
  • ehtoollisveisuihin.  (-1 p.)
  • liturgian rukousteksteihin.  (1 p.)

1.11 Paavin bulla tarkoittaa paavillista 1 p.

  • paaston ajan ruokareseptiä.  (-1 p.)
  • kirjettä, jonka aitouden paavi on vahvistanut sinetillään.  (1 p.)
  • raamatunselitystä.  (-1 p.)

1.12 Luterilainen oppi kahdesta regimentistä eli hallintavallasta tarkoittaa sitä, että 1 p.

  • viimeisellä tuomiolla ihminen joko pelastuu tai joutuu kadotukseen.  (-1 p.)
  • Jumala on asettanut maalliset hallitsijat yhteiskunnallista lainkäyttöä varten ja kirkon evankeliumin julistamista varten.  (1 p.)
  • ihminen kamppailee hyvien ja pahojen tekojen välillä omantuntonsa avulla.  (-1 p.)

1.13 Katolisen kirkon inkvisitio 1 p.

  • vastusti paavin valtaa.  (-1 p.)
  • tutki syytöksiä harhaoppisuudesta.  (1 p.)
  • kannusti munkkeja ankaraan kilvoitteluun.  (-1 p.)

1.14 Sekularisaatio tarkoittaa sitä, että uskonnon merkitys 1 p.

  • yhteiskunnassa vähenee.  (1 p.)
  • yhteiskunnassa kasvaa.  (-1 p.)
  • yksilöiden elämässä kasvaa.  (-1 p.)

1.15 Fundamentalistisen näkemyksen mukaan 1 p.

  • Raamatun tekstit ovat erehtymättömiä.  (1 p.)
  • Raamattua tulee tulkita nykyajan lähtökohdista.  (-1 p.)
  • Raamattu on kauttaaltaan vertauskuvallinen teos.  (-1 p.)

1.16 Raamatun kertomukset luomisesta, vedenpaisumuksesta ja Babylonin tornista voidaan luokitella 1 p.

  • myyteiksi.  (1 p.)
  • dogmeiksi.  (-1 p.)
  • passioiksi.  (-1 p.)

1.17 Uusi testamentti sisältää 1 p.

  • Magdalan Marian kuvauksen Jeesuksen elämästä.  (-1 p.)
  • kuvauksia Israelin ja Juudan kuningaskuntien vaiheista.  (-1 p.)
  • Paavalin kirjeitä seurakunnille.  (1 p.)

1.18 Koraani sisältää 1 p.

  • profeetta Muhammadin elämäkerran.  (-1 p.)
  • eettisiä ohjeita yksilölle ja yhteisölle.  (1 p.)
  • historiallisen kuvauksen sunnalaisuuden ja šiialaisuuden erkaantumisesta.  (-1 p.)

1.19 Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko opettaa, että Mormonin kirja on 1 p.

  • käännös kultalevyille kirjoitetusta tekstistä, jonka Joseph Smith löysi.  (1 p.)
  • Jumalan kuningas Salomonille antama opetus.  (-1 p.)
  • enkeli Gabrielin sanelema ilmestys, jonka Joseph Smith kirjoitti ylös.  (-1 p.)

1.20 Jehovan todistajilla on 1 p.

  • pyhänä kirjana ainoastaan Uusi testamentti.  (-1 p.)
  • Raamatusta oma, niin kutsuttu Uuden maailman käännös.  (1 p.)
  • Raamatun lisäksi pyhänä kirjana Oppi ja liitot -niminen teos.  (-1 p.)

2. Ikonin ja maalauksen vertailu 20 p.

Tehtävä koostuu kahdesta osasta, jotka arvioidaan erikseen.

2.1 Kerro, mitä tapahtumaa aineistot 2.A ja 2.B kuvaavat, ja esittele, mihin Raamatun kertomuksiin ne perustuvat. Vastauksen enimmäispituus on 500 merkkiä. 5 p.

Ikonissa ja maalauksessa on kuvattu Kristuksen syntymä Betlehemissä. Kristuksen syntymästä kerrotaan kahdessa Uuden testamentin evankeliumissa. Matteuksen evankeliumi kuvailee Kristuksen syntymän yksityiskohdiltaan niukasti Luukkaan evankeliumiin verrattuna. Matteus kertoo Betlehemin tähdestä, tietäjistä ja heidän vastasyntyneelle tuomistaan lahjoista. Luukkaan evankeliumi kertoo syntymätapahtumasta tarkemmin mainiten seimen, paimenet, enkelin ja taivaallisen sotajoukon. Muut evankelistat eivät kerro tästä tapahtumasta. Ikoni tunnetaan myös nimellä jouluikoni.

Vastauksessa arvioidaan sitä, osaako kokelas yhdistää kuvat oikeaan kristilliseen tapahtumaan, ja sitä, miten jäsentyneesti ja täsmällisesti hän esittelee kuvien taustalla olevia Raamatun kertomuksia. Kuvan liittämisestä oikeaan tapahtumaan saa enintään kaksi pistettä ja kuvan sisällön selittämisestä saa enintään kolme pistettä. Vastauksen enimmäispituus on 500 merkkiä. Ohjepituuden ylittäminen yli 100 merkillä vähentää pistemäärää kahdella pisteellä.

2.2 Vertaile aineistojen 2.A ja 2.B tapaa kuvata tapahtumaa. 15 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja oivaltavasti kokelas vertailee ikonin ja maalauksen tapaa kuvata Kristuksen syntymää. Tarkastelussa voidaan kiinnittää huomioita tapahtuman kuvauksen sisältöihin, henkilöihin ja esitystapaan.

Hyvässä vastauksessa (8 p.) kokelas vertailee ikonin ja maalauksen tapaa kuvata Kristuksen syntymää esittämällä vähintään viisi näkökohtaa.

Kiitettävässä vastauksessa (12 p.) kokelas vertailee monipuolisesti ja oivaltavasti ikonin ja maalauksen tapaa kuvata Kristuksen syntymää.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Kerronnallisuus

  • Molemmissa ovat esillä tapahtuman keskeiset henkilöt: Jeesus-lapsi, Joosef ja Neitsyt Maria.
  • Ikonissa yhdistyvät sekä Luukkaan että Matteuksen evankeliumin kertomukset Kristuksen syntymästä; ikoni on luonteeltaan narratiivinen, ja siinä on runsaasti yksityiskohtia.
  • Maalaus on toteutettu vain Luukkaan evankeliumin kuvauksen pohjalta, eikä se tuo esille kaikkia joulun tapahtumaan liittyviä yksityiskohtia.
  • Ikoni on serialistinen esitys Kristuksen syntymästä, kun taas maalaus kuvaa vain yhtä asiaa.

Tapahtumat

  • Ikonissa kuvataan Kristuksen syntymän paikaksi eläinten suojana toimiva luola, mutta maalaus kuvaa tapahtumapaikaksi eläinsuojana toimivaa tallin, jossa on härkä ja aasi.
  • Molemmissa kuvataan vastasyntynyttä ylistävä taivaallinen sotajoukko, mutta enkeli ilmestyy paimenille vain ikonissa.
  • Maalauksessa ei kuvata tietäjien matkalla oloa eikä Betlehemin tähteä syntymäpaikan yllä.
  • Ikoniin on kuvattu apokryfievankeliumeihin perustuva Kristus-lapsen peseminen.

Henkilöt

  • Jeesuksen, Neitsyt Marian ja Joosefin yllä on ikonissa sädekehät pyhyyden osoituksena.
  • Maalaus ei tuo esille henkilöiden pyhyyttä millään tavalla.
  • Jeesusta kuvataan ikonissa jumalaihmisenä eikä maalauksen tavoin lapsenhahmoisena.
  • Maalauksessa vastasyntynyt on alasti, ikoni taas kuvaa Jeesuksen käärinliinoja muistuttavissa kapaloissa.
  • Maalaus esittää paimenet kumartamassa vastasyntynyttä, toisin kuin ikonissa, jossa enkeli vasta on ilmestynyt kertomaan paimenille Kristuksen syntymästä.
  • Molemmissa teoksissa taustalla ovat myös pilliä puhaltavat soittajat, tosin ikonissa soittajia on vain yksi.
  • Mietteliään Joosefin edessä oleva vanha mies sauvoineen kuvastaa ikonissa paholaista, jota maalauksessa ei esiinny lainkaan.
  • Maalauksen Joosef-isä vaikuttaa tyytyväiseltä.
  • Ikonissa Neitsyt Marian hiuksia ei kuvata, toisin kuin maalauksessa.

Esitystapa

  • Ikonissa on käänteinen perspektiivi, jossa pakopiste on katsojassa, kun taas maalaus vie sen katsojasta poispäin.
  • Maalaus kuvaa henkilöt luonnollisina hahmoina toisin kuin ikonitaiteessa, joka ei kuvaa hahmoja muotokuvamaisen realistisesti.
  • Ortodoksisessa perinteessä enkelit on kuvattu aikuisiksi, mutta maalaus esittää enkelit lapsenhahmoisina.

Erityisansiona pidetään ikonitaiteen syvällisempää esittelyä ja sen vertaamista maalaustaiteen tradition kristillisten aiheiden kuvaamiseen.

3. Opilliset väitteet 20 p.

Tehtävä koostuu neljästä väitteestä. Kustakin kohdasta 3.1–3.4 voi saada enintään 5 pistettä. Vastauksissa arvioidaan sitä, miten täsmällisesti ja monipuolisesti kokelas perustelee sen, onko väite ortodoksisen kirkon opin mukainen. Väitteen toteamisesta ortodoksisen opin mukaan oikeaksi tai vääräksi saa enintään kaksi pistettä ja kahden oikean perustelun esittämisestä saa enintään kolme pistettä. Kussakin kohdassa vastauksen enimmäispituus on 500 merkkiä. Ohjepituuden ylittäminen yli 100 merkillä vähentää pistemäärää kahdella pisteellä.

3.1 Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta. Onko väite ortodoksisen kirkon opin mukainen? Perustele. Vastauksen enimmäispituus on 500 merkkiä. 5 p.

Nikean vuoden 325 ja Konstantinopolin vuoden 381 ekumeeniset kirkolliskokoukset päättivät uskonnontunnustuksen sanamuodon. Oppi Pyhästä Hengestä määriteltiin jälkimmäisessä kokouksessa. Tämä tunnustus on virallinen.

Keskiajalla lännessä uskontunnustuksen latinalaiseen tekstiin lisättiin sana Filioque (’ja Pojasta’). Lisäys ei ollut alkuperäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen päätöksen mukainen. Filioque-lisäys nousi merkittävään osaan idän ja lännen skismassa ja johti 1054 kirkon jakaantumiseen. Läntisen tradition kirkot käyttävät Filioque-lisäystä.

3.2 Jeesus oli Marian poika ja profeetta. Onko väite ortodoksisen kirkon opin mukainen? Perustele. Vastauksen enimmäispituus on 500 merkkiä. 5 p.

Oppia Kristuksen kahdesta luonnosta käsiteltiin vuoden 431 Efesoksen ja vuoden 451 Khalkedonin ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Kristuksella on niiden mukaan kaksi luontoa, inhimillinen ja jumalallinen. Siksi Neitsyt Mariaa kunnioitetaan Jumalansynnyttäjänä. Efesoksessa kumottiin nestorialaisten oppi, jonka mukaan Maria on vain Kristuksensynnyttäjä, ei Jumalansynnyttäjä.

Väite kokonaisuudessaan ei ole ortodoksisen opin mukainen, koska Jeesuksen äidistä ei käytetä pelkkää etunimeä. Häntä kutsutaan Neitsyt Mariaksi. Sana ”poika” kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella, kun se tarkoittaa Jeesusta. Ortodoksinen kirkko ei opeta, että Jeesus on ensisijaisesti profeetta, vaikka Raamatussa Hänet mainitaan sellaiseksi. Jeesusta kutsutaan Jumalan pojaksi.

Jeesukseen liittyen tehtävän lause on islamin uskon mukainen määritelmä Hänestä. Jeesus on profeetta kristinuskon mukaan, mutta se ei ole ensisijainen määre Hänestä kuten islamin uskossa.

3.3 Lause ”Uskon yhteen pyhään, apostoliseen ja katoliseen kirkkoon” nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessa tarkoittaa, että ortodoksinen kirkko on roomalaiskatolisen kirkon osa. Onko väite ortodoksisen kirkon opin mukainen? Perustele. Vastauksen enimmäispituus on 500 merkkiä. 5 p.

Lause on uskontunnustuksen jälkimmäisestä osasta, joka määriteltiin Konstantinopolissa vuonna 381. Lause määrittelee kirkon olemusta. Sana ”katolinen” tulee kreikan kielen sanasta ”katholikos”, joka on maantieteellinen termi ja tarkoittaa kaikkialla olevaa, maanpiiriä. Termi sisältää lähetystehtävän. Kun kirkko jakaantui vuonna 1054, sana ”katolinen” vakiintui nimeksi lännen kirkolle ja ”ortodoksinen” (’oikein ylistävä/opettava’) idän kirkolle.

3.4 Ortodoksinen ikoni perustuu Kristuksen inkarnaatioon. Onko väite ortodoksisen kirkon opin mukainen? Perustele. Vastauksen enimmäispituus on 500 merkkiä. 5 p.

Ikonien käyttöä perusteltiin kuvakiellon kumoutumisella. Johannes Damaskolaisen (k. 753) ikoniopin mukaan Vanhan testamentin kuvakielto kumoutui Jumalan Pojan syntyessä ihmiseksi (inkarnaatio). Ikonien kunnioitus perustui ihmiseksi tuloon. Ikonoklastit eli ”kuvainsärkijät” eivät olleet kiinnostuneita Kristuksen ihmisyydestä. He korostivat Kristuksen ylösnousemista ja taivaaseen astumista.

Nikeassa vuonna 787 sovittiin, että ”kuvalle osoitettu kunnioitus palautuu alkukuvalle”. Kokouksen päätöksissä kehotettiin kunnioittamaan muitakin nähtyjä asioita, ristiä ja pyhiä ihmisiä. Kuvien palvonta ja Isä Jumalan kuvaaminen kiellettiin.

4. Profeettojen rooli 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja oivaltavasti kokelas vertailee profeettojen roolia juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa ja miten uskottavasti hän pohtii erojen ja yhtäläisyyksien taustalla olevia syitä.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas vertailee profeettojen roolia juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa vähintään kahdesta näkökulmasta. Lisäksi kokelas esittää ainakin yhden perustellun syyn, joka vaikuttaa erojen tai yhtäläisyyksien taustalla.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas vertailee profeettojen roolia monipuolisesti ja oivaltavasti. Kokelas esittää useita uskottavia syitä, jotka vaikuttavat erojen ja yhtäläisyyksien taustalla.

Erityisenä ansiona pidetään uskontojen sisäisen monimuotoisuuden tarkastelua.

Kokelas voi vertailla profeettojen roolia esimerkiksi seuraavista näkökulmista:

  • Yhteinen käsitys: Kaikki kolme uskontoa jakavat käsityksen profeetoista, jotka välittävät viestejä Jumalalta ihmisille.
  • Heprealaisen Raamatun ja Vanhan testamentin profeettakirjat: Merkittävä osa heprealaisesta Raamatusta ja Vanhasta testamentista muodostuu samoista, tiettyjen profeettojen mukaan nimetyistä kirjoista, jotka sisältävät kokoelmia profetioista (esim. Jesajan kirja). Profeettakirjojen luokittelu ja sijainti kaanonissa eroavat kuitenkin jonkin verran toisistaan (esim. varhaiset profeetat/historialliset kirjat).
  • Heprealaisen Raamatun profeetat Uudessa testamentissa ja Koraanissa: Kristittyjen tulkinta profeettojen sanomasta eroaa juutalaisista tulkinnoista (esim. ennustukset Jeesuksesta messiaana). Koraanissa esiintyy ajatus profeettojen ketjusta, johon kuuluu heprealaisessa Raamatussa mainittujen profeettojen lisäksi myös henkilöitä, joita ei nimitetä heprealaisessa Raamatussa profeetoiksi (esim. patriarkkoja).
  • Jeesuksen profeetallisuus: Jeesusta pidetään islamissa profeettana. Jeesuksen roolia profeettana sivutaan myös Uudessa testamentissa, mutta muut roolit ja arvonimet ovat keskeisempiä.
  • Muhammad profeettojen sinettinä: Vain islamissa Muhammadia pidetään viimeisenä ja tärkeimpänä profeettana, joka vastaanotti Koraanin.
  • Profetian päättyminen: Pääsääntöisesti juutalaisuudessa ja islamissa profetoiminen ei enää jatku. Pyhän Hengen toimintaa ja armolahjoja painottavissa kristillisissä seurakunnissa esiintyy profetoimista.
  • Kaikissa kolmessa uskonnossa profeetat ovat muistuttaneet uskon ja oikeudenmukaisuuden merkityksestä sekä varoittaneet ja rohkaisseet ihmisiä.

Erojen ja yhtäläisyyksien taustalla vaikuttavat esimerkiksi seuraavanlaiset syyt:

  • Profetia ilmiönä tunnettiin muinaisessa Lähi-idässä laajemminkin kuin vain juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa.
  • Kristinusko syntyi juutalaisuudesta. Islam syntyi muun muassa juutalaisuuden ja kristinuskon vaikutuspiirissä.
  • Heprealaisen Raamatun kirjat ovat osa kristillisen Raamatun kaanonia.
  • Vanhempien pyhien kirjojen kertomukset ja teologia ovat vaikuttaneet nuorempiin.
  • Jeesuksella on erityisasema messiaana kristinuskossa ja Muhammadilla on erityisasema viimeisenä profeettana islamissa.
  • Paavalin kirjeet sisältävät opetusta profetiasta kristittyjen armolahjana.

5. Uskonnot videopeleissä 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja syvällisesti kokelas pohtii haasteita ja mahdollisuuksia, jotka liittyvät uskontojen hyödyntämiseen videopeleissä.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) pohditaan vähintään yhtä haastetta ja yhtä mahdollisuutta syvällisesti tai useampaa pintapuolisesti. Vastauksessa hyödynnetään aineistoa 5.A.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) pohditaan monipuolisesti ja syvällisesti haasteita ja mahdollisuuksia, jotka liittyvät uskontojen hyödyntämiseen videopeleissä. Vastauksessa hyödynnetään aineistoa 5.A, mutta se sisältää myös muita näkökohtia.

Vastauksessa haasteita ja mahdollisuuksia voidaan pohtia esimerkiksi seuraavista näkökulmista:

  • Kenen kannalta haasteita ja mahdollisuuksia voidaan tarkastella: videopelien suunnittelijoiden ja niitä tuottavien yritysten, kuluttajien, uskonnollisten yhteisöjen ja niiden jäsenten jne.
  • Millä eri tavoilla uskontoja voidaan hyödyntää: uskontoon liittyvien teemojen hyödyntäminen (esim. rakennukset, esineet, symbolit, henkilöt tai tapahtumat); uskonnon funktioiden hyödyntäminen (esim. yhteisöllisyys); uskonnon luonteen hyödyntäminen (esim. uskonnollista kokemusta muistuttavan kokemuksen tuottaminen, kuten lumoutuminen, haltioituminen)
  • Millaista kuvaa tietystä uskonnosta tai yleisemmin uskontoilmiöstä videopeli tuottaa: uskontoon liittyvien kielteisten tai myönteisten mielikuvien synnyttäminen ja levittäminen, uskontokritiikin tai uskonnollisen sanoman levittäminen, uskontoon tai uskonnollisuuteen liittyvien stereotypioiden vahvistaminen tai purkaminen
  • Millaiseen pohdintaan tai toimintaan videopeli johdattelee: uskonnollisen tai eettisen pohdinnan herättäminen, eksistentiaalisten tai omien elämänkysymysten pohdinnan herättäminen, eettisesti hyvien tai huonojen valintojen tekeminen pelimaailmassa
  • Miten asiaan vaikuttaa uskonnon sensitiivisyys aiheena: kulttuuriseen omimiseen ja katsomustietoisuuteen liittyvät ulottuvuudet, oikeudelliset seuraamukset toisille pyhien asioiden loukkaamisesta, pelituotteen ja koko yrityksen boikotointi
  • Missä määrin ja missä muodossa uskontoa on hyväksyttävää hyödyntää viihteellisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin: eri näkemykset ja reaktiot
  • Kenelle videopeli on suunnattu: vastaanottoon liittyvät myönteiset tai kielteiset reaktiot riippuen pelaajien omasta vakaumuksesta; kulttuuriseen ja uskontoja koskevaan lukutaitoon liittyvä kysymys siitä, ymmärretäänkö sanoma halutulla tavalla.

6. Hengellisyys ortodoksisessa kirkossa 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja oivaltavasti kokelas analysoi ortodoksisen kirkon hengellisyyttä peilaten sitä arkkipiispa Tapio Luoman haastattelussa esiin nostamiin näkökohtiin.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas analysoi vähintään kahta haastattelussa esiin nostettua hengellisen elämän piirrettä ortodoksisen kirkon näkökulmasta.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas analysoi monipuolisesti ja oivaltavasti ortodoksisen kirkon hengellisyyttä peilaten sitä arkkipiispa Tapio Luoman haastattelussa esiin nostamiin näkökohtiin.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Mystiikka

  • Hesykhia eli syvä hiljaisuus on vanha idän hengellisyyden muoto, jota käytetään hiukan samaan tapaan myös luterilaisessa kirkossa (retriitiit).
  • Hesykshia yhdistettynä jatkuvaan rukoukseen on idän kristillinen vastine meditaatiolle.
  • Ortodoksinen jumalanpalvelus on ylistämistä ja pyhän kokemista monien aistien kautta (suitsukkeet, tuohukset, ikonit).
  • Ortodokseilla korostuu esimerkiksi sakramenteissa niiden mysteeriluonne (Pyhä Henki toimii näkymättömästi).

Kokemuksellisuus

  • Luostarit ovat ortodokseille hengellisen elämän keskuksia, kun taas luterilaisuudessa vastaavaa luostariperinnettä ei ole.
  • Aistien käyttö: ortodokseilla on Raamatun rinnalla ikonien hengellinen kuvaus osana hartauden harjoitusta.

Rationaalisuus

  • Ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksessa opetuksella ei ole niin merkittävää osaa kuin luterilaisen kirkon jumalanpalveluksessa perinteisesti on ollut.

Hengellisyys

  • Ortodoksiset veisut ovat laulettua rukousta (pääasiassa psalmilaulua).

Osa 2: 30 pisteen tehtävät

7. Kirkkoturva 30 p.

7.1 Selitä, mitä kirkkoturvalla tarkoitetaan, ja pohdi kirkkoturvan perusteita Raamatun ja kristillisen opin kannalta. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmaa 7.A. 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja syvällisesti kokelas selittää, mitä kirkkoturvalla tarkoitetaan, ja pohtii kirkkoturvan perusteita Raamatun ja kristillisen opin kannalta.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas selittää, mitä kirkkoturvalla tarkoitetaan, ja pohtii kirkkoturvan perusteita esittämällä vähintään kolme näkökohtaa Raamatun ja kristillisen opin kannalta.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas selittää monipuolisesti ja syvällisesti, mitä kirkkoturva tarkoittaa, sekä pohtii laajasti ja oivaltavasti kirkkoturvan perusteita Raamatun ja kristillisen opin kannalta ja hyödyntää tehtävän aineistoa.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

  • Kirkkoturvaa tarkastellaan suhteessa pakolaisuuteen Raamatussa: Abraham ja Mooses lähtivät kohti tuntematonta, samoin Pyhä perhe, joka pakeni Egyptiin ja tarvitsi turvaa.
  • Vanhassa testamentissa Jumala kehotti israelilaisia perustamaan turvakaupunkeja (5. Moos. 19)
  • Kirkkoturvan raamatullisena perusteena on kristillinen rakkaus (kultainen sääntö, rakkauden kaksoiskäsky, ihminen Jumalan kuvana ja työtoverina).
  • Kirkkoturvalla on yhteys luostarilaitokseen ja kirkon diakoniatyöhön.
  • Kirkkoturvan asemaa pohditaan suhteessa turvapaikanhakijoiden tilanteeseen (erityisesti vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden suuri määrä).

7.2 Pohdi kirkkoturvan merkitystä nykyaikana. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmaa 7.A sekä kuvia 7.B ja 7.C. 10 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja syvällisesti kokelas pohtii kirkkoturvan merkitystä nykyaikana.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas pohtii kirkkoturvan merkitystä nykyaikana vähintään yhdestä näkökulmasta.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas pohtii oivaltavasti ja monipuolisesti kirkkoturvan merkitystä nykyaikana.

  • Kirkkoturva on väkivallaton tapa vaatia oikeutta ja armoa.
  • Kirkkoturvan tarjoaminen on moraalinen ratkaisu, jota on käytetty 500-luvulta lähtien.
  • Kirkkoturva on äärimmäinen keino, kun ihminen on hengenvaarassa.
  • Kirkkoturvaa tarjottiin aikaisemmin sakraalitiloissa, nykyisin muukin seurakunnan paikka käy kirkkoturvaksi.
  • Kirkkoturvaa tarkastellaan ihmisoikeusnäkökulmasta.
  • Kirkkoturvaa tarkastellaan suhteessa lainsäädäntöön ja yleiseen oikeustajuun.
  • Kirkkoturvaa tarkastellaan kuva-aineiston valossa: jokaisessa apua tarvitsevassa lähimmäisessä tulisi nähdä kärsivä Kristus tai pyhä perhe, riippumatta heidän uskonnostaan tai etnisestä taustastaan.
  • Kirkkoturvan tarkastelu Ukrainan kevään 2022 tapahtumien kannalta luetaan ansioksi.

8. Uskonnollinen ja kansallinen identiteetti Keski- ja Itä-Euroopassa 30 p.

Tehtävä koostuu kahdesta osasta, jotka arvioidaan erikseen.

8.1 Analysoi uskonnollisen ja kansallisen identiteetin suhdetta Keski- ja Itä-Euroopassa. Hyödynnä vastauksessasi karttaa 8.A, tilastoa 8.B ja tekstikatkelmaa 8.C. 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten jäsentyneesti ja oivaltavasti kokelas analysoi uskonnollisen ja kansallisen identiteetin suhdetta Keski- ja Itä-Euroopassa. Lisäksi vastauksessa arvioidaan sitä, miten oivaltavasti kokelas yhdistää aineistojen tietoja muuhun tietämykseensä Keski- ja Itä-Euroopan uskonnollisesta ja poliittisesta tilanteesta.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas analysoi uskonnollisen ja kansallisen identiteetin suhdetta Keski- ja Itä-Euroopassa ainakin kahdesta näkökulmasta. Kokelas hyödyntää vastauksessaan vähintään yhtä tehtävän aineistoista.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas analysoi jäsentyneesti ja oivaltavasti uskonnollisen ja kansallisen identiteetin suhdetta Keski- ja Itä-Euroopassa. Kokelas tuo esille, että tiettyyn kirkkokuntaan liittyvät seikat eivät yksin selitä uskonnollisen ja kansallisen identiteetin kytköstä. Kokelas hyödyntää vastauksessaan kaikkia tehtävän aineistoja.

Ansiona pidetään tilastojen ja tutkimuksen luotettavuuteen liittyvien haasteiden pohtimista. Erityisenä ansiona pidetään tarkan historiatiedon soveltamista tilastojen tulkintaan sekä psykologisen tai sosiaalipsykologisen tiedon hyödyntämistä identiteetin tarkastelussa. Ansiona pidetään myös tarkastelun kytkemistä ajankohtaisen Ukrainan sodan taustoihin ja vaikutuksiin.

Kokelas voi analysoida uskonnollisen ja kansallisen identiteetin suhdetta Keski- ja Itä-Euroopassa esimerkiksi seuraavista näkökulmista:

  • Valtion uskontotilanne: enemmistöuskonnot (esim. Keski- ja Itä-Euroopan jakautuminen ortodoksisiin ja katolisiin maihin), kansalliset kirkot (esim. autokefaaliset ortodoksiset kirkot Georgiassa ja Armeniassa)
  • Valtion poliittinen tilanne: uskonnon ja politiikan kietoutuminen yhteen (esim. Venäjän ortodoksisen kirkon ja Venäjän nykyisen poliittisen eliitin tuki toisilleen, konservatiivisia kristillisiä arvoja kannattavien populististen oikeistopuolueiden kannatuksen kasvu mm. Unkarissa ja Puolassa)
  • Valtion uskonnollinen historia: ortodoksisten kirkkojen pitkät perinteet Itä-Euroopassa, roomalaiskatolisen kirkon asema Puolassa
  • Maan poliittinen historia: Neuvostoliiton ja kommunismin vaikutus valtioiden uskonnolliseen ja poliittiseen tilanteeseen (esim. kielteinen suhtautuminen uskontoon), kommunismin suosion lasku (esim. paavi Johannes Paavali II:n tuki Puolalle sen muuttuessa kansantasavallasta demokraattiseksi valtioksi 1980-luvulla).

Kokelas voi analysoida uskonnollisen ja kansallisen identiteetin suhdetta Keski- ja Itä-Euroopassa tuomalla esiin esimerkiksi seuraavia aineistoista nousevia näkökohtia:

  • Maissa, joissa enemmistö kansalaisista on ortodokseja, kansalaiset sanovat useammin (mediaani 70 %) kuin kansalaiset maissa, joissa enemmistö on katolilaisia (mediaani 57 %), että ortodoksina/katolilaisena oleminen on hyvin tai melko tärkeä osa kansallista identiteettiä.
  • Ortodoksienemmistöisistä valtioista erityisesti Armeniassa, Georgiassa, Serbiassa, Kreikassa, Romaniassa ja Bulgariassa huomattava enemmistö kansalaisista (66–82 %) sanoo, että ortodoksina oleminen on hyvin tai melko tärkeä osa kansallista identiteettiä.
  • Valtioissa, joissa enemmistö kansalaisista on katolilaisia, 43–64 % kansalaisista sanoo, että katolilaisena oleminen on hyvin tai melko tärkeä osa kansallista identiteettiä. Prosenttiosuudet ovat samansuuruiset kuin ortodoksienemmistöisistä valtioista Moldovassa, Venäjällä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä.
  • Tutkimuksen kohteena olevissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa katolilaiset harjoittavat uskontoa keskimäärin aktiivisemmin kuin ortodoksit (esim. jumalanpalveluksiin osallistuminen, paastoaminen ja pyhien tekstien lukeminen/kuunteleminen).

8.2 Arvioi väitettä ”Kristinusko on ylikansallinen uskonto, eikä se sovi yhteen oman kansakunnan ensisijaisuutta korostavan nationalismin kanssa”. 10 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja miten hyvin perustellen kokelas arvioi väitettä, jonka mukaan kristinusko on ylikansallinen uskonto, joka ei sovi yhteen oman kansakunnan ensisijaisuutta korostavan nationalismin kanssa.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas esittää perustellun arvionsa väitteestä yhdestä näkökulmasta tai arvioi sitä pintapuolisesti useasta näkökulmasta. Kokelas osoittaa ymmärtävänsä väitteen keskeisen sisällön.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas arvioi väitettä vakuuttavasti eri näkökulmista. Kokelas havainnollistaa vastaustaan esimerkein.

Vastauksessa on mahdollista argumentoida, että kristinusko on tai että se ei ole ylikansallinen uskonto ja että se on tai että se ei ole ristiriidassa oman kansakunnan ensisijaisuutta korostavan nationalismin kanssa. Arvostelun kannalta olennaista on perustelujen monipuolisuus ja uskottavuus.

Kokelas voi perustella vastaustaan esimerkiksi seuraavilla näkökohdilla:

  • Jeesus kehottaa kaste- ja lähetyskäskyssä tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen (Matt. 28:18–20).
  • Kristinusko ei ole etninen uskonto. Jeesuksen ensimmäiset seuraajat olivat juutalaisia, mutta pian myös muiden kansojen jäseniä liittyi ensimmäisiin seurakuntiin ja kristinusko alkoi eriytyä juutalaisuudesta omaksi uskonnokseen.
  • Kristinusko on levinnyt ympäri maapalloa, ja kirkot pyrkivät levittämään uskontoa aktiivisesti tekemällä lähetystyötä.
  • Esimerkiksi maailman suurin kirkkokunta, roomalaiskatolinen kirkko, on ylikansallinen kirkkokunta, jota johtaa paavi.
  • Jo 300-luvulla kristinuskosta tuli Armenian ja Rooman valtakunnan virallinen uskonto.
  • Erityisesti protestanttisissa kirkkokunnissa on monia kansallisia kirkkoja (esim. Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Englannin kirkko).
  • Kristinusko ja isänmaallisuus ovat kietoutuneet yhteen monissa historiallisissa tilanteissa (esim. koti, uskonto ja isänmaa -ajattelu Suomessa).
  • Kristinusko voi olla merkittävä osa henkilön kansallista identiteettiä (esim. luterilaisuus osana monen suomalaisen kansallista identiteettiä).
  • Paikalliset kirkkokunnat/hiippakunnat voivat tukea valtion kansallismielistä politiikkaa (esim. Venäjän ortodoksisen kirkon ja Venäjän nykyisen poliittisen eliitin tuki toisilleen).
  • Oman valtion ensisijaisuutta korostavat, konservatiivisia kristillisiä arvoja kannattavat populistiset oikeistopuolueet ovat kasvattaneet kannatustaan esimerkiksi Unkarissa ja Puolassa.

9. Kirkollinen ajanlasku 30 p.

9.1 Ortodoksisessa kirkossa on käytössä useita kirkkovuoden juhlien kiertoon liittyviä kalentereita. Esittele, mitä ne ovat ja miten ne eroavat toisistaan. Hyödynnä vastauksessasi taulukkoa 9.A. 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten jäsentyneesti ja täsmällisesti kokelas esittelee ortodoksisen kirkkovuoden juhlien kiertoon liittyviä kalentereita ja niiden eroja.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas nimeää kaksi ortodoksisen kirkkovuoden juhlien kiertoon liittyvää kalenteria sekä esittelee niiden eroja vähintään kahden esimerkin avulla.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas esittelee jäsentyneesti ja täsmällisesti kirkkovuoden juhlien kiertoon liittyviä kalentereita sekä esittelee niiden eroja eri maiden ortodoksisten kirkkojen ja kirkkovuoden eri juhlien näkökulmasta.

Vastauksessa kokelas voi tuoda esille esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

  • Ortodoksinen kirkkovuosi ei ole sama kuin kalenterivuosi.
  • Kalendaarisesti kirkkovuosi ulottuu kahden kalenterivuoden ajalle, se alkaa 1. syyskuuta ja päättyy 31. elokuuta.
  • Juliaaninen kalenteri on saanut nimensä Rooman imperaattorin Julius Caesarin mukaan.
  • Gregoriaaninen kalenteri nimettiin paavi Gregorius XIII:n mukaan.
  • Juliaanisen kalenterin toinen nimi on vanha luku ja gregoriaanisen kalenterin toinen nimi uusi luku.
  • Kalenterien välinen ero tulee esille joulun ja pääsiäisen viettämisen yhteydessä.
  • Kalenterien aikaero on kolmetoista päivää joulun viettämisen suhteen.
  • Gregoriaanisen kalenterin mukaan jouluaatto on 24. joulukuuta.
  • Juliaanisen kalenterin mukaan se on 13 päivää myöhemmin eli jouluaatto on 6. tammikuuta.
  • Pääsiäisen viettämisen ajankohta vaihtelee, ja samalla vaihtelee kalenterien aikaero, mutta pääsiäisen vietto voi sattua joskus myös samaan ajankohtaan.
  • Pääsiäisen ajankohta riippuu siitä, mihin kohtaan sattuu ensimmäinen sunnuntai kevätpäivän tasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeen.
  • Suomen ortodoksinen kirkko noudattaa gregoriaanista kalenteria.
  • Venäjän ortodoksinen kirkko noudattaa juliaanista kalenteria.
  • Eri kalentereiden vuoksi pääsiäisen ylösnousemussunnuntain viettämisen ero voi olla pisimmillään kuusi viikkoa.
  • Suomen ortodoksinen kirkko on ainut, joka seuraa gregoriaanista ajanlaskua ympäri kalenterivuoden luterilaisen ja katolisen kirkon kanssa.
  • Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Meletios IV on antanut 1920-luvulla Suomen ortodoksiselle kirkolle luvan käyttää toistaiseksi gregoriaanista ajanlaskua.

Vastauksessa on ansioksi, jos siinä tarkastellaan tarkemmin kalenterikysymystä Suomen ortodoksisessa kirkossa.

Erityisansiona pidetään niin sanotun korjatun kalenterin esittelyä. Vastauksessa voidaan tarkastella seuraavia näkökohtia:

  • Ortodoksisessa kirkossa on käytössä myös kolmas kalenteri, korjattu juliaaninen eli meletiaaninen kalenteri, joka on otettu käyttöön 1920-luvulla.
  • Meletiaanisen kalenterin mukaan syyskauden liikkumattomat juhlat vietetään gregoriaanisen kalenterin mukaan ja kevätkauden liikkuvat juhlat pääsiäisen ajankohdasta riippuen juliaanisen kalenterin mukaan.
  • Meletiaanista kalenteria noudatetaan Konstantinopolin ekumeenisessa patriarkaatissa sekä Aleksandrian, Antiokian, Bulgarian, Romanian ortodoksisissa patriarkaateissa ja Kyproksen, Kreikan ja Puolan ortodoksisissa kirkoissa.

9.2 Pohdi, mitä seurauksia siitä olisi, jos ortodoksisessa maailmassa siirryttäisiin yhteiseen ajanlaskuun. 10 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja oivaltavasti kokelas pohtii, mitä seurauksia olisi siitä, jos ortodoksisessa maailmassa siirryttäisiin yhteiseen ajanlaskuun.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas tuo esille vähintään kaksi perusteltua seurausta.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas pohtii monipuolisesti ja oivaltavasti, mitä seurauksia olisi siitä, jos ortodoksisessa maailmassa siirryttäisiin yhteiseen ajanlaskuun.

Kokelas voi tuoda vastauksessa esille esimerkiksi seuraavia näkökulmia:

  • Yhteinen ajanlasku edellyttäisi yleisortodoksisen kokouksen järjestämistä.
  • Yhteinen ajanlasku yhdistäisi kolme erilaista kirkollisen ajanlaskun kalenteria.
  • Kahden merkittävän kirkollisen juhlan viettämisen ajankohta yhtenäistyisi.
  • Pääsiäisen viettämisen ajankohdasta riippuvien kevätkauden juhlien (helatorstai ja helluntai) viettämisen ajankohta yhtenäistyisi.
  • Kirkollinen matkailu vähentyisi, ja sillä olisi myönteisiä ekologisia vaikutuksia.
  • Kirkollisten kalenterien yhtenäistäminen poistaisi esteitä ajanlaskuun liittyvien opillisten eroavaisuuksien poistamiselta.
  • Yhteinen ortodoksinen ajanlasku loisi pohjaa kristillisten kirkkojen lähentymiselle ja yhteiselle kirkollisen sanoman jakamiselle.
  • Yhteisestä kalenterista sopiminen lisäisi ortodoksisten kirkkojen välistä dialogia.
  • Dialogisuus voisi liittyä myös muihinkin kirkollisiin asioihin.
  • Suomen ortodoksinen kirkko ei viettäisi pääsiäistä eri aikaan muun ortodoksisen maailman kanssa.

Ansioksi katsotaan pohdinta siitä, mitä yhteiseen kalenteriin siirtyminen edellyttäisi ja millaisen prosessin tuloksena siihen voitaisiin päätyä.