Hyvän vastauksen piirteet: FI – Yhteiskuntaoppi

Asukkaat valitsevat edustajansa kunnallisvaaleissa joka neljäs vuosi. Vaaleilla valitaan kunnan- ja kaupunginvaltuustot. Asukasluku vaikuttaa valtuuston kokoon. Valtuusto käyttää ylintä päätösvaltaa kunnassa. Kokelas mainitsee vastauksessaan joitakin kunnanvaltuuston tehtäviä ja painottaa tärkeimpiä asioita.

Valtuusto päättää taloudesta eli päättää kunnallisveron suuruuden ja hyväksyy budjetin. Myös kunnan korkeimpien virkamiesten nimittäminen ja erottaminen kuuluu valtuustolle. Kunnanvaltuusto valitsee kunnanhallituksen ja päättää lautakuntien määrän ja jäsenet sekä valvoo niiden toimintaa.

Kunnanhallitus puolestaan käyttää ylintä toimeenpanovaltaa kunnassa eli panee toimeen valtuuston päättämät asiat. Kunnanhallitus myös valmistelee asioita valtuuston päätettäväksi.

Lautakunnat valmistelevat oman toimialansa asioita hallituksen tai valtuuston päätettäväksi. Kunnat päättävät itse lautakuntarakenteen, mutta yleensä päätoimialoilla (mm. sivistystoimi, sosiaalitoimi) on omat lautakuntansa. Monissa asioissa lautakunnilla on myös itsenäistä päätösvaltaa. Lisäksi kokelas voi mainita vastauksessaan, että päätöksenteossa merkittävässä roolissa ovat myös virkamiehet. Päätöksenteko kokouksissa pohjautuu kunkin toimialan virkamiesten valmisteluun.

Valtio on määrännyt kunnille nk. lakisääteiset eli pakolliset tehtävät. Niiden lisäksi kunta voi järjestää vapaaehtoisia palveluita. Kuntien lakisääteisten tehtävien määrä on kasvanut ajan myötä. Lakisääteisyys on taannut kansalaisten tasa-arvoisuutta eri puolilla maata, kun peruspalvelut on tuotettava kaikissa kunnissa. Kokelas mainitsee joitakin kuntien pakollisia tehtäviä, esimerkiksi varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen sekä ikääntyneiden hoivapalvelujen järjestämisen. Kunta huolehtii myös välttämättömästä infrastruktuurista ja sen kunnossapidosta.

Lakisääteisistä tehtävistä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtymässä hyvinvointialueiden hoidettaviksi, mutta ovat vielä vuoden 2022 ajan kuntien vastuulla. Lisäksi kunnat voivat tarjota vapaaehtoisia palveluja. Esimerkiksi toisen asteen oppilaitokset, erilaiset liikuntatilat ja teatteri ovat vapaaehtoisia palveluita. Kunta voi itse valita tavan, jolla se palvelut tuottaa. Kunnan asukkaan näkökulmasta lakisääteiset palvelut tekevät asukkaista tasa-arvoisempia sekä mahdollistavat peruspalveluiden saamisen lähipalveluina.

Kokelas tuo esiin joitakin konkreettisia esimerkkejä siitä, miten palvelut vaikuttavat kuntalaisen arkeen. Esimerkiksi päivähoito mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin. Myös vapaaehtoiset koulutukseen ja virkistäytymiseen liittyvät palvelut ovat asukkaille tärkeitä.

Kiitettävässä vastauksessa kokelas on voinut huomioida käynnissä olevan sote-uudistuksen, jossa terveys- ja sosiaalipalvelut siirtyvät vuoden 2023 alusta hyvinvointialueille pois kuntien vastuulta. Ansiokasta on myös, jos kokelas pohtii aluepoliittista näkökulmaa eli sitä, miten lakisääteiset kunnan tehtävät mahdollistavat asumisen kaikkialla Suomessa. Palvelut eivät kuitenkaan ole saman tasoisia kaikkialla. Palvelujen taso vaikuttaa kuntalaisten kunnallisveron suuruuteen. Kunnan tarjoamat peruspalvelut on yleensä varattu kunnan asukkaille.

Hyvässä vastauksessa käsitellään kaikkia kolmea ryhmää ja todetaan huomattavat erot eri puolueiden kannattajien ja ikäryhmien välillä sekä suhteellisen pienet erot eri puolilla maata asuvien välillä. Erojen syistä nostetaan esiin esimerkiksi se, että kokoomuksen kannattajat suhtautuvat myönteisesti sotilaalliseen liittoutumiseen, minkä takana on puolueen historiallinen länsimyönteisyys, sekä se, että vasemmistoliiton kannattajat puolustavat liittoutumattomuutta, mikä perustuu haluun pitää Suomi suurvaltaristiriitojen ulkopuolella. Ikäryhmistä pannaan merkille suoraviivainen liittoutumattomuuden kannatuksen lisääntyminen ikääntymisen myötä. Tätä voidaan selittää esimerkiksi vanhempien sukupolvien kokemuksella Suomen pitkään harjoitetusta puolueettomuuspolitiikasta ja kylmän sodan aikaisesta pyrkimyksestä pysyä sotilaallisten liittojen ulkopuolella. Eri puolilla maata asuvien näkemyserot saattavat johtua esimerkiksi väestön ikärakenteesta, puolueiden alueellisesta kannatuksesta tai alueellisista kauppasuhteista (rajakaupasta) Venäjän kanssa.

Kiitettävässä vastauksessa eroja vertaillaan ja huomataan myös kantaansa kertomattomien osuudet. Erojen syitä käsitellessään kokelas ryhmittelee ja vertaa esimerkiksi puoluekentän eri kohdissa olevien puolueiden näkemyksiä toisiinsa eli esimerkiksi vasemmistopuolueiden ja keskustan samantyyppisiä liittoutumattomuutta kannattavia näkemyksiä suhteessa kokoomuksen ja vihreiden liittoutumista kannattaviin näkemyksiin. Lähdekriittisenä huomiona kokelas voi nostaa esille sen, että kyselytutkimus on laadittu ennen Ukrainan sodan (2022) syttymistä.

Vastauksessa esitetään liittoutumisnäkemysten kehitystä 2020-luvulla koskeva arvio, jota perustellaan esimerkiksi maailmanlaajuisilla kansainvälisen tilanteen muutoksilla ja Itämeren alueen tilanteella.

Kiitettävässä vastauksessa kokelas tuo esille nykyisen tilanteen, jossa Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut suomalaisten enemmistön Nato-kannan ensimmäistä kertaa myönteiseksi. Mahdollisina liittolaisina nostetaan esiin Nato, valtioiden kahdenvälinen puolustusyhteistyö (Yhdysvallat, Iso-Britannia), EU ja Ruotsi.

Valtio ja kunnat toimivat Suomessa oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti. Hyvässä vastauksessa kokelas tuo esiin joitakin keskeisiä hyvän hallinnon piirteitä, kuten hallinnon perustuminen parhaaseen asiantuntijatietoon, tehokkuus, yhdenvertaisuus ja puolueettomuus, käsittelyn julkisuus sekä jokaisen kansalaisen oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Kokelas ymmärtää hyvää hallintoa koskevat vaatimukset (käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta).

Kiitettävässä vastauksessa on mainittu joitain hyvän hallinnon oikeusperiaatteista, esimerkiksi yhdenvertaisuusperiaate, objektiivisuusperiaate tai suhteellisuusperiaate.

Hyvässä vastauksessa kokelas mainitsee hallintovalituksen ja kunnallisvalituksen ja tekee selkoa niiden erosta. Valitus valtion viranomaisen päätöksestä on hallintovalitus. Hallintovalituksen voi tehdä vain asianosainen eli sellainen henkilö tai yhteisö, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta päätös koskee. Kunnan viranomaisen päätöstä koskevan kunnallisvalituksen voi tehdä yleensä jokainen kunnan jäsen riippumatta siitä, millä tavoin päätös häntä koskee. Toisaalta myös valitus kunnan viranomaisen päätöksestä voi olla hallintovalitus, jonka voi tehdä vain asianosainen – esimerkiksi valitus kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tai sosiaaliviranomaisen päätöksestä. Valtion tai kunnan viranomaisen hallintoasiassa tekemästä päätöksestä saa pääsääntöisesti valittaa hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätöksestä voi hakea valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Jos korkein hallinto-oikeus myöntää luvan, se ottaa asian käsittelyyn.

Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee edellä mainittuja teemoja analyyttisemmin.

Hyvässä vastauksessa kokelas tekee aineistosta päähavainnot: tarkastellulla aikavälillä matala- ja korkeatuloisten ja ylempää keskituloa saavien määrä kasvoi ja muissa tuloluokissa olevien pieneni. Ylimmissä tuloluokissa lisäys tapahtui lähinnä työllisten ryhmässä ja matalatuloisissa työvoiman ulkopuolella olevissa. Alempaa keskituloa saavien ryhmässä vähenivät työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien määrät. Vastauksessa voidaan pohtia muun muassa seuraavia selityksiä muutoksiin: Työttömistä suuri osa sijoittuu alempiin tuloluokkiin, ja työttömien määrä väheneekin kuviossa etenkin alempaa keskituloa saavien ryhmässä. Vuonna 1995 työttömiä oli laman jäljiltä paljon, ja työttömien kokonaismäärä oli siihen verrattuna pienempi vuonna 2016. Tätä selittää 90-luvun puolivälissä alkanut talouskasvu. Talouskasvua on ollut myös 2000-luvulla, mutta toisaalta vuonna 2008 alkoi voimakas taantuma. Matalatuloisten ryhmässä työllisten määrä kasvoi selvästi, mikä viittaa siihen, että ajanjakson kuluessa on syntynyt paljon matalapalkkatöitä. Matalatuloisissa ja myös korkeatuloisissa oli työvoiman ulkopuolisia aiempaa enemmän vuonna 2016. Työvoiman ulkopuolisia ovat mm. eläkeläiset ja opiskelijat. Eläkeläisten määrä kasvoi tarkastellulla ajanjaksolla, ja voidaan olettaa monien heistä sijoittuvan juuri alimpiin tuloluokkiin.

Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee kattavammin ja syvällisemmin muutosten taustalla olevia syitä. Kokelas voi tuoda esille esimerkiksi, että matalatuloisten määrän kasvua voivat selittää pätkä- ja osa-aikatöiden lisääntyminen, sosiaaliturvan leikkaukset sekä se, että yhteiskunnan tukia ei ole sidottu yleiseen tulokehitykseen. Toisaalta on mm. syntynyt korkeaa koulutusta edellyttäviä työtehtäviä, joissa on korkeampi tulotaso. Vastaus osoittaa kokelaan ymmärtävän sen, että kuvio ei kerro tuloluokkien osuutta koko väestöstä.

Hyvässä vastauksessa tarkastellaan esimerkiksi tulotason, ammatin, koulutuksen ja elämäntavan vaikutusta siihen, mihin yhteiskuntaluokkaan ihminen katsoo kuuluvansa. Kuviosta nähdään, että vuosina 2002–2017 samastuminen työväenluokkaan, alempaan keskiluokkaan ja keskiluokkaan väheni miehillä ja naisilla, mutta samastuminen ylempään keskiluokkaan yleistyi. Keskiluokkaan tai työväenluokkaan samastuminen oli silti myös vuonna 2017 edelleen yleisempää kuin muihin luokkiin samastuminen. Muutokset miesten ja naisten luokkaidentifioitumisessa ovat olleet keskenään samansuuntaiset. Työväenluokkaan ja ylempään keskiluokkaan identifioituminen on ollut naisilla vähän vähemmän yleistä kuin miehillä, mutta erot sukupuolten välillä ovat verraten pienet.

Kiitettävässä vastauksessa yhteiskuntaluokkaan samastumisen syitä tarkastellaan syvällisemmin. Kokelas voi eritellä myös kuviota tarkemmin. Vastauksessa voidaan esimerkiksi tuoda esille, että myös omaisuuden määrä ja perhetausta saattavat vaikuttaa siihen, mihin yhteiskuntaluokkaan henkilö katsoo kuuluvansa. Vastauksessa voidaan nostaa esille esimerkiksi se, että vaikka alaluokkaan itsensä samastavien osuus on pieni, kyseiseen ryhmään samastuvien osuus on kuitenkin kasvanut mittauskertojen välillä prosentuaalisesti paljon.

Hyvässä vastauksessa voidaan pohtia esimerkiksi sitä, että kovin harvat katsovat kuuluvansa yläluokkaan, eikä tässä ole juuri tapahtunut muutosta 2000-luvulla. Yläluokkaan kuulumisesta ei ilmeisesti ole tullut tavoitellumpaa, eikä yläluokalle tyypillisiä piirteitä ole alkanut esiintyä yhteiskunnassa juuri aiempaa enempää. Sen sijaan ylempään keskiluokkaan identifioituu selvästi aiempaa useampi, vaikka heidän osuutensa on edelleen vain noin 10 prosenttia väestöstä. Tämä viittaa siihen, että koulutukseltaan, tuloiltaan tai muilta ominaisuuksiltaan muusta keskiluokasta erottuvaa väestöä on entistä enemmän. Se voi olla positiivinen osoitus sosiaalisesta liikkuvuudesta ylöspäin, mutta toisaalta se voi kertoa sosioekonomisten erojen suhteellisesta kasvusta.

Kiitettävässä vastauksessa kokelas arvioi kehityksen myönteisiä ja kielteisiä puolia analyyttisemmin ja syvällisemmin. Vastauksessa voidaan esimerkiksi pohtia, johtaako yhteiskuntaluokkien ääripäiden painottuminen mahdollisesti siihen, että Suomessa on tulevaisuudessa aiempaa enemmän luokkayhteiskunnan eli yhteiskunnallisen polarisaation piirteitä. Tällöin yhteiskunnallinen asema periytyy voimakkaasti ja sosiaalisen nousun mahdollisuudet ovat aiempaa vähäisempiä. Toisaalta ylempään keskiluokkaan itsensä samastavien osuuden kasvu voi kertoa siitä, että koulutuksen avulla on mahdollista nousta ylempään yhteiskuntaluokkaan.

Kokelas osaa lukea kuvion tiedot oikein ja hahmottaa kehityksen pääpiirteet juuttumatta toisarvoisiin yksityiskohtiin. Helsingin pörssissä noteerattujen yhtiöiden osakkeiden markkina-arvo nousi melko tasaisesti vuosina 2015–2020 noin 180 miljardista yli 250 miljardiin euroon. Poikkeus oli vuosi 2020: markkina-arvo laski alkuvuodesta nopeasti useita kymmeniä miljardeja euroja mutta nousi sitten voimakkaasti ja ylsi vuoden loppua kohti uusiin huippulukemiin. Pörssissä käydyn kuukausittaisen osakekaupan eli vaihdon arvossa oli melko vähäistä vaihtelua vuoteen 2020 asti. Vuonna 2020 osakekaupan vaihdon arvo nousi jyrkästi, kunnes pian tasaantui. Vuosien 2016–2019 kehitys on tasaista, sillä talous kasvoi, mutta tasaisesti.

Vuonna 2020 alkanut pandemia lamautti talouden toimialoja ja aiheutti epävarmuutta pörsseissäkin, mutta keskuspankkien ja valtioiden tukitoimet palauttivat luottamusta niin, että yritysten pörssikurssit elpyivät. Vaihtoa kuvaavan käyrän ylöspäin osoittava piikki selittyy sillä, että talousnäkymien synkentyessä keväällä 2020 monet halusivat myydä pörssiosakkeitaan ja kurssien laskiessa osakkeille löytyi myös ostajia, joten osakevaihto vilkastui. Sijoittajilla ei myöskään ollut muita yhtä houkuttelevia vaihtoehtoja pääomilleen, joten osakkeisiin sijoitettiin ja niiden hinta kohosi siksi jopa korkeammalle kuin reaalitalouden valossa olisi ehkä ollut syytä. Kotitalouksille jäi muun kulutuksen, esim. matkailun, hiipuessa enemmän sijoitusvarallisuutta.

Kokelas osoittaa ymmärtävänsä, mitä pörssiosakkeet, velkakirjat, rahasto-osuudet ja talletukset ovat sijoituslajeina. Kotitalouksien talletuksia (yli 100 miljardia euroa) oli syksyllä 2020 noin puolet enemmän kuin niiden osake- ja rahastosijoituksia yhteensä (yli 70 miljardia euroa). Kotimaisten sijoitusten osuus kotitalouksien osake- ja rahastosijoituksista oli noin 90 prosenttia.

Kokelas voi pohtia sijoitusratkaisuja esimerkiksi seuraavista näkökulmista. Sijoituksissa on paljolti kyse tuotto-odotusten ja sijoittajariskin arvioinnista: sijoitus ei yleensä voi olla samalla sekä matalariskinen että korkeatuottoinen. Sijoitukset ovat myös erilaisia siinä, kuinka paljon aktiivisuutta ja sijoitusosaamista ne edellyttävät. Sijoitukset kotimaisiin kohteisiin ovat ulkomaisia sijoituksia suuremmat siksi, että kotimaiset sijoituskohteet tunnetaan paremmin, niitä on kotimaan (Helsingin) pörssissä eniten tarjolla ja sijoituksista suuri osa on perintönä saatuja vanhoja osakeomistuksia. Rahasto-osuudet ovat kasvava ja turvallisempi sijoitusten laji, joka ei vaadi merkittävää asiantuntemusta sijoittajalta. Velkakirjojen korot ovat olleet matalia, mikä on vaikuttanut siihen, että ihmiset ovat olleet halukkaita sijoittamaan niihin. Suomalaisissa kotitalouksissa on vanhastaan paljolti suosittu vähäriskisiä eli matalatuottoisia talletuksia, sillä sijoittamisen perinne on ollut pääomien vähäisyyden vuoksi heikko. Talletuksissa kiinni olevat varat saa helposti ja nopeasti käyttöön tarpeen vaatiessa.

Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa joidenkin esimerkkien avulla ymmärtävänsä pörssiosakkeisiin sijoittamisen merkityksen kansantaloudelle. Kokelas voi tarkastella kysymystä jostain näkökulmasta ja esimerkiksi esittää perustellun arvion siitä, miten kotitalouksien sijoitusten ja talletusten painotukset palvelevat Suomen elinkeinoelämää ja siten myös kansantaloutta. Voidaan ajatella, että pankkitalletus on huonompi ratkaisu kuin osakesijoitus, jos pyritään parantamaan kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia, mutta toisaalta pankkitalletuksia painottaessaan kotitaloudet eivät ole kovin alttiita pörssikurssien heilahteluille.

Kiitettävässä vastauksessa olennaista on valittujen ilmiöiden perusteltu ja monipuolinen arviointi julkisen sektorin, yritysten ja kotitalouksien näkökulmasta. Kotitalouksien osake- ja rahastosijoitusten painottuminen kotimaisiin sijoituskohteisiin hyödyttää kansantaloutta sikäli, että suorat sijoitukset kotimaisiin kohteisiin tukevat suomalaisia yrityksiä. Kotitaloudet saavat sijoituksista osinkotuloja, jotka voidaan käyttää kulutukseen, mikä yleisesti ottaen on eduksi kansantaloudelle. Yritykset voivat pörssiin listautumalla tai osakeannilla rahoittaa investointejaan. Julkinen sektori puolestaan saa verotuloja osakkeiden myyntivoitoista ja osingoista. Pankkitalletukset eivät alhaisten korkojen aikana tuota kovin hyvin verotuloja.

Helsingin pörssin kehitystä kokelas voi tulkita esimerkiksi siten, että koska pörssin markkina-arvo nousi vuosina 2015–2020 trendinomaisesti, suomalaisyritysten tulevaisuudennäkymiä ei tuona aikana pidetty ainakaan kovin synkkinä. Kevään 2020 kriisi ei muodostunut pitkäaikaiseksi, joskaan ei ole takeita, että kriisistä palautuminen on ollut terveellä pohjalla: markkina-arvon palautuminen aiemmalle tasolle voi kuvastaa myös muiden sijoitusmahdollisuuksien puutetta ja rahan ylitarjontaa.

Kokelaan esittämän arvion perusteita tulee tarkastella niiden loogisuuden ja uskottavuuden kannalta, ja kokelas voi arviossaan päätyä perustellusti painottamaan enemmän joko myönteisiä tai kielteisiä seikkoja.

Kokelas tarkastelee (aineisto 9.A) talouden globalisaatiokehityksen pääpiirteitä ja keskeisiä syitä vaihteluihin tuoden esille esimerkiksi seuraavia asioita: Talouden globalisaation ensimmäinen aalto 1900-luvun alussa päättyi ensimmäiseen maailmansotaan, jonka jälkeen (taloudellinen) nationalismi, 1930-luvun lama ja toinen maailmansota supistivat kansainvälistä kaupankäyntiä edelleen. Sodan jälkeen kauppaa vapautettiin ja kaupankäynti alkoi kasvaa. Kasvu vauhdittui etenkin 1990-luvulla kylmän sodan päätyttyä ja Aasian maiden integroiduttua maailmantalouteen. Kasvu jatkui aina vuosien 2007–2009 finanssikriisiin saakka.

Aineiston 9.B pohjalta hyvässä vastauksessa kuvataan maailmankaupan rakenteen peruspiirteet: Maailmankauppa keskittyy suurelta osin kolmen alueen, Pohjois-Amerikan, Itä-Aasian ja Euroopan, väliseksi. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maat öljyn viejämaita lukuun ottamatta taas ovat heikoiten integroituneet maailmantalouteen ja jääneet hyvin pitkälle osattomiksi sen hyödyistä. Kokelas tarkastelee maailmantalouden globalisoitumisen vaihteluita ja niiden syitä sekä maailmankaupan rakennetta selkeästi ja johdonmukaisesti.

Vastauksessa kokelas tuo aineistojen perusteella esiin, että EU (aineisto 9.B) on yksi globalisaatiosta taloudellisesti eniten hyötyneistä alueista maailmassa ja yksi suurimmista kansainvälisen kaupankäynnin keskuksista. Aineistosta 9.C kokelas nostaa esiin sen, että taloudellinen menestys ei ole koskenut samalla tavalla kaikkia alueita EU:ssa: Väestönmuutoksia kuvaavasta aineistosta kokelas panee merkille, että väestön määrä on lisääntynyt tietyillä teollisen ja kaupallisen toiminnan ydinalueilla (suuret kaupungit ja rannikkoseudut), kun taas maaseutumaisilla ja taantuvan teollisuuden alueilla se on vähentynyt. Ihmiset pyrkivät siirtymään alueille, joilla on työpaikkoja, uramahdollisuuksia ja positiivisia taloudellisia näkymiä. Erityisesti nuorten koulutettujen ihmisten muutto kasvukeskuksiin syö väestökatoalueiden elinvoimaa. Tämä pätee niin koko EU:n kuin sen jäsenvaltioidenkin tasolla.

Kiitettävässä vastauksessa kokelas tarkastelee myös joitakin muita globalisaatioon liittyviä taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia seikkoja, niin positiivisia kuin negatiivisia, ja niiden ilmenemistä EU:ssa tai sen jäsenvaltioissa. Näitä ovat esimerkiksi hyödykkeiden halpeneminen, tuotannon siirtyminen kustannustasoltaan edullisempiin maihin, kansainvälisten yhtiöiden vallan kasvu, ympäristöongelmat, rasismin lisääntyminen, siirtolaisuus sekä populismin, nationalismin ja ääriliikkeiden nousu.

Kokelas esittää vastauksessaan 2020-luvulla todennäköisinä pitämiään globalisaation eri ulottuvuuksien (aineisto 9.D) kehityskulkuja. Esitettyjen kehityskulkujen perustelut osoittavat kokelaan ymmärtävän, millaiset tekijät ja niiden väliset yhteydet vaikuttavat minkäkin globalisaation lajin kehitykseen. Arviot on myös pohjimmiltaan ankkuroitu uskottavasti tietoon maailman nykytilasta, ja kokelas pohtii jokaista kolmea globalisaation ulottuvuutta.

Tehtävänannon laajuuden vuoksi monenlaiset lähestymistavat ovat mahdollisia. Erityisesti kiitettävässä vastauksessa perustelut ovat oleellisia.