Hyvän vastauksen piirteet: FI – Filosofia

30.3.2022

Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 17.5.2022

Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.

Filosofian ylioppilaskokeen vastausten arviointi

Ylioppilaskoe mittaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Kevään 2022 filosofian koe on laadittu vuoden 2015 lukion opetussuunnitelman perusteiden pohjalta (LOPS15).

Reaaliaineen ylioppilaskokeen arvioinnissa on otettava huomioon tehtävän kognitiivinen vaativuus. Tehtävänlaadinnassa on otettu huomioon Bloomin kognitiivisia oppimistavoitteita koskeva taksonomia sekä Andersonin ja Krathwohlin siitä kehittämä muunnelma. Niiden perusteella tehtävässä vaadittavan kognitiivisen prosessin vaativuutta arvioidaan kuusiportaisella hierarkkisella asteikolla: muistaa / palauttaa mieleen, ymmärtää/käsittää, soveltaa, analysoida, arvioida ja luoda (syntetisoida). Kaksi ylintä tasoa ovat taksonomioissa eri järjestyksessä.

Filosofia on yleistä, abstraktia ajattelua. Siksi pelkkä asian ymmärtäminen voi usein olla hyvin vaativa suoritus. Tämän takia mainittuja Bloomin taksonomian luokituksia ei pidä filosofian arvioinnissa pitää kaavamaisen hierarkkisina. Tiedollisen osaamisen eri ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta limittäisiä, vaikka määrittelyä, kuvailua ja selittämistä vaativat tehtäväosiot ovat yleensä suppeampia kuin erittelyä, pohdintaa ja arviointia vaativat.

Filosofinen ajattelu voidaan yleensä jäsentää sarjaksi avoimia kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia. Tästä johtuen filosofian kokeessa arvioidaan yhtäältä kokelaan kykyä hahmottaa filosofisia kysymyksiä, toisaalta hänen kykyään ymmärtää ja arvioida niihin annettuja vastauksia. Mikäli tehtävässä pyydetään arvioimaan jotakin filosofista väitettä, olennainen osa vastausta on tarkastella, mihin kysymykseen kyseinen väite vastaa. Kun kokelas on hahmottanut oikein taustalla olevan filosofisen kysymyksen, hänellä on selkeä lähtökohta arvioida väitteen perusteita ja pohtia, onko kysymykseen vaihtoehtoisia vastauksia.

Ylioppilaskokeessa arvioitava filosofinen ajattelu ilmaistaan kielellisesti. Siksi arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös ajattelun ilmaisemiseen monella tasolla tekstin kirjallisesta vaikuttavuudesta kappalejakoon. Kyse ei kuitenkaan ole äidinkielen tehtävästä, ja hyvä kirjallinen esitys on hyvän filosofian vastauksen tunnusmerkki vain siinä määrin kuin se ilmentää hyvää filosofista ajattelua. Hyvä filosofinen vastaus perustuu huolelliseen ajatteluun. Se tarkoittaa vastauksessa useita eri piirteitä. Tärkeimmät niistä ovat vastauksen osuvuus, eheys ja vakuuttavuus.

Osuvuus eli relevanssi ja asiaankuuluvuus on hyvän vastauksen ydin. Hyvät tiedot ja ymmärrys sekä johdonmukainen argumentaatio eivät tuota edes hyväksyttävää vastausta, jos ne eivät liity tehtävään. Tämän vuoksi osuvuus on alla listatuista ulottuvuuksista tärkein.

Eheys liittyy vastauksen rakenteeseen. Kokelaan kyky jäsentää käsitteellisesti ongelmia ja ratkaisuja sekä arvioida perusteluja ilmenee vastauksen johdonmukaisuutena ja moniulotteisuutena. Eheä vastaus on myös selkeä. Filosofisessa ajattelussa kysymykset ja vastaukset on pystyttävä muotoilemaan selvästi.

Vakuuttavuus tarkoittaa filosofiassa ennen kaikkea argumentaation hyvää laatua. Sen ytimessä ovat filosofisesti hyväksyttävät lähtökohdat sekä riittävä yhteys väitteiden ja perustelujen välillä.

Osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ohella hyvä filosofinen ajattelu näkyy käsitteiden ja teorioiden hallinnassa sekä ilmiökentän tuntemuksessa. Vastauksen muodolliset ja sisällölliset ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta osittain päällekkäisiä silloin, kun vastaus täyttää relevanssin minimivaatimukset eli osuu tehtävänantoon. Vastaus voi olla tiedollisesti hyvä, mutta ajattelun ilmaiseminen saattaa olla heikkoa tai toisin päin. Ulottuvuudet eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia toisistaan, koska esitystapa, käsitteiden käyttö ja ilmiökentän hallinta liittyvät yhteen.

Filosofian tehtävien luonteen vuoksi vastauksen kypsyyttä koskevat seikat ovat erityisen tärkeässä asemassa. Ylioppilastutkintolautakunta on antanut kypsyyden osoittamisesta ohjeet reaaliaineiden kokeiden määräyksissä (https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Ohjeet/Koekohtaiset/fi_reaaliaineiden_kokeiden_maaraykset.pdf). On hyvä huomata, että määräysten mukaan epäolennaisten näkökohtien käsittely heikentää vastauksen arvoa.

Alla oleva taulukko voi auttaa filosofian ylioppilaskokeen vastausten arvioinnissa osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden näkökulmista. Niiden ja vastauksen sisältöön liittyvien seikkojen avulla muodostetaan yksi kokonaisarvio, joka esitetään tehtäväosiosta annettavalla pistemäärällä.

Arvioinnin ulottuvuus/Pistemäärä
0
25 %50 %75 %100 %
OsuvuusVastaus ei lainkaan vastaa tehtävään; tehtävä on ymmärretty ratkaisevasti väärin.Vastaus liittyy osin kysymyksen alaan, mutta on epäselvä, harhaileva tai sivussa asiasta.Tehtävään vastataan asiaan­kuuluvasti.Vastauksessa ilmenee selkeä ymmärrys tehtävän­annosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään olennaisimmat seikat.Vastauksessa ilmenee erin­omainen ymmärrys tehtävän­annosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään kattavasti tarpeelliset seikat ja vain ne.
EheysVastaus on hajanainen ja sekava.Vastauksessa on yksi asiaan selvästi liittyvä seikka. Vastauksen ainekset ovat kuitenkin muuten satunnaisia tai sekavia.Vastauksessa on useita asiaan kuuluvia seikkoja, mutta niitä ei ole onnistuttu liittämään yhdeksi kokonaisuudeksi. Vastaus jää usein luettelo­maiseksi.Tehtävänantoon kuuluvia näkö­kulmia on liitetty toisiinsa johdon­mukaisesti ja moni­puolisesti. Tuloksena on koherentti kokonaisuus, joka vastaa kysymykseen.Vastauksessa tehtävän­antoon liittyvät relevantit aineisto­elementit on suhteutettu toisiinsa. Käsitteet ja perustelut muodostavat johdon­mukaisen kokonaisuuden, joka vastaa tehtävään liittyviin kysymyksiin ja ottaa tarvittaessa huomioon myös vaihto­ehtoisia lähestymis­tapoja.
VakuuttavuusVastauksessa ei ole perusteluja tai niillä ei ole yhteyttä esitettyihin väitteisiin.Vastauksessa esitetyt perustelut liittyvät jotenkin väitteisiin, mutta niiden yhteys jää epäselväksi.Vastausta on perusteltu siten, että lähtö­kohdat ovat järkeviä ja perustelujen ja johto­päätöksen välillä on selvä yhteys.Vastauksessa on tarkasteltu useimpia relevantteja perusteluja, niitä on problematisoitu ja eritelty järkevästi ja argumentit on rakennettu oikein.Relevanttien perustelujen problematisointi ja erittely on osuvaa ja osoittaa oma­peräistä oivaltavaa ajattelua tai syvällistä perinteen tuntemusta.

Filosofian ylioppilaskokeen pistemäärät

Filosofian kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista kokelaan tulee vastata viiteen. Koe on kaksiosainen. Osassa 1 on kuusi tehtävää. Kustakin tehtävästä saa 0–20 pistettä. Osassa 2 on kolme tehtävää, joista saa 0–30 pistettä kustakin. Osan 1 tehtävistä voi vastata kolmesta viiteen ja osan 2 tehtävistä nollasta kahteen. Kokeen maksimipistemäärä on 120. Sen saavuttaminen edellyttää, että kokelas vastaa kolmeen osan 1 tehtävään ja kahteen osan 2 tehtävään.

Hyvän vastauksen piirteiden pisteohjeissa mainitaan kaksi tai kolme erillistä arvioinnin kiintopistettä eli pistekynnystä, joiden on tarkoitus helpottaa arviointia. Kynnysten lukumäärä riippuu tehtäväosion enimmäispistemäärästä, joka on kaikissa tapauksissa viidellä jaollinen. Suppeimmassa eli 5 pisteen tehtäväosiossa on kaksi kynnystä, jotka ovat 2:n ja 4:n pisteen eli 40 %:n ja 80 %:n kohdalla. Jos tehtävästä tai sen osasta annettava pistemäärä on 10 tai enemmän, käytetään kolmea kiintopistettä: 25–30 %, 50–60 % ja 75–80 %. Jos tehtävästä tai sen osasta annetaan yli 10 pistettä, on esitetty myös luonnehdinta huippupisteistä. Sen tarkoituksena on tuoda esiin seikkoja, jotka helpottavat vastauksen sijoittamista ylimmän pisteluokan (75–100 %) sisällä.

Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet

Koska filosofian kokeessa arvioidaan kokelaan omaa filosofista ajattelua, vastaukset voivat avautua moniin suuntiin lähes kaikissa tehtävissä. Sen vuoksi hyvän vastauksen piirteiden kuvaukset ovat aina vain suuntaa antavia. Samasta syystä hyvän vastauksen piirteissä esitellään tehtävään liittyviä filosofisia seikkoja laajasti ja osin myös lukiokurssien ulkopuolelta. Tarkoituksena on antaa vastauksia arvosteleville opettajille lisävihjeitä siitä, millaiset filosofiset pohdinnat voivat perustellusti kuulua vastaukseen. Lukiokursseihin liittyvät ja kokelaiden osaamiselta vaadittavat seikat on mainittu pisteitysohjeiden yhteydessä. Näissä osioissa on hyvin suppeasti huomioitu yllä olevassa taulukossa mainitut osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ulottuvuudet. Arvioinnissa on kuitenkin osiokohtaisesti syytä tarkastella niin sisällöllisiä kuin taulukossa kuvattuja ulottuvuuksia.

Tehtäviin liittyy erilaisia aineistoja. Kussakin tehtäväosiossa on ilmoitettu, miten aineistoa käytetään. Jos aineiston käytöstä ei anneta ohjeita tai käytön ilmoitetaan olevan vapaaehtoista, esimerkiksi ”voit hyödyntää aineistoa”, kyseessä on virikeaineisto. Tällöin aineiston käyttämättä jättäminen on hyväksyttävää eikä vähennä pisteitä. On tosin hyvä huomata, että tällaisissakin tehtävissä aineisto antaa informaatiota ja että vastauksen tulee olla yhtä monipuolinen, vaikka aineistoa ei olisi hyödynnetty. Jos osiossa kehotetaan käyttämään aineistoa, mutta näin ei kuitenkaan ole tehty, vähennetään aina vähintään yksi piste ja vastauksesta saatava pistemäärä voi olla korkeintaan 75 % osion maksimipistemäärästä. Aineiston käytöstä voidaan antaa myös yksityiskohtaisempia ohjeita, joissa esimerkiksi kehotetaan erittelemään tai vertailemaan aineistoa tai etsimään sieltä joitain erityisiä piirteitä, kuten argumentteja. Tällöin ohjeistuksen noudattamatta jättämisestä seuraava suora pistevähennys on useimmiten suurempi.

Tehtäväosiot jakautuvat kahteen luokkaan. Kun osiosta annetaan 10 pistettä tai enemmän, se arvostellaan esseemuotoisena vastauksena, ellei tehtävänannossa erikseen muuta ilmoiteta. Esseemuotoisella vastauksella tarkoitetaan vastausta, jossa on esseen rakenne: alussa aiheen, ongelman tai väitteen napakka esittely, keskiosassa asian monipuolinen käsittely ja lopussa käsittelyyn perustuvat päätelmät. Esseen pituudesta ei voi antaa mitään ehdottomia ohjeita, sillä vastauksen arvo riippuu sen sisällöstä ja sopiva pituus riippuu monista asioista, kuten käsiteltävän asian luonteesta ja kokelaan tekemistä rajauksista. On kuitenkin hyvä huomata, että 10 pisteen tehtäväosiossa hyvän esseen ei tarvitse olla yhtä laaja ja monipuolinen kuin 20 pisteen tehtäväosiossa. Mikäli osiosta annetaan vähemmän kuin 10 pistettä, vastauksen ei tarvitse olla muodoltaan essee. Alle 10 pisteen osioissa käytetään merkkimäärärajoituksia. Kyse on enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä. Huomattava merkkimäärän ylittäminen vähentää pisteitä. Merkkimäärältään rajoitetuissa tehtävissä merkkimäärän huomattavasta ylityksestä voi menettää enintään 2 pistettä. 25–50 %:n ylitys aiheuttaa 1 pisteen vähennyksen ja yli 50 %:n ylitys 2 pisteen vähennyksen. Vähennys ei kuitenkaan voi olla enempää kuin 50 % tehtäväosion maksimipistemäärästä. Tämän lisäksi pisteitä luonnollisesti vähennetään, jos vastaus ei pysy asiassa.

Moniosioisten tehtävien pisteet määritetään osiokohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu.

Osa 1: 20 pisteen tehtävät

1. Filosofia ja tiede 20 p.

Tieteen kriteereiksi annetaan usein edistyvyys, julkisuus, autonomisuus, kriittisyys ja objektiivisuus. Näiden vaatimusten pohjalta voi kehitellä hyvän määritelmän. Samoin käsitykset teorioiden falsifioitavuudesta ja testattavuudesta sekä tiedeyhteisön asemasta toimivat hyvinä rakennuspalikoina määriteltäessä, mitä tiede on. Hyvässä vastauksessa määritelmän tulisi kattaa kaikki tieteenalat. Voi myös ottaa kannan, ettei kaiken kattavaa määritelmää voi esittää, ja perustella tämän näkemyksen.

Filosofian määrittelyä voi lähestyä esimerkiksi tarkastelemalla sanan kirjaimellista merkitystä, ’viisauden rakastamista’. Tällöin on täsmennettävä, mitä viisaudella ja rakkaudella tarkoitetaan. Filosofian voi toisaalta määritellä käsitteellisen ajattelun, keskustelun ja järjen käytön kautta. On myös mahdollista lähteä liikkeelle kuvailemalla filosofian osa-alueita, kuten etiikkaa ja epistemologiaa. Edelleen voi tarkastella erilaisia filosofisia kysymyksiä vaikkapa vapaasta tahdosta varman tiedon mahdollisuuteen ja sitä, miten niiden käsittely on muuttunut historian saatossa. Määritelmän tulisi olla kuitenkin lähtökohtaisesti yleinen. Toisaalta voi perustella, miksi yleistä määritelmää ei ole mahdollista esittää.

Hyvässä vastauksessa pohdinnan lopputulos rakentuu johdonmukaisesti määritelmien perusteella. Jos filosofiaa pitää tieteenä, on mielekästä korostaa filosofisten menetelmien yhteyttä tieteellisiin menetelmiin. Edelleen voi huomauttaa, että filosofia on yliopistoissa opiskeltava ja tutkittava aine, kuten mikä tahansa muukin tiede. Vastakkaista näkökulmaa voi kehitellä esimerkiksi pitämällä filosofiaa ennemmin ajattelun taitona tai tekemisenä kuin varsinaisena akateemisena oppiaineena. Filosofia voidaan yhdistää myös kokonaisvaltaiseen tapaan ymmärtää maailma sekä elämäntapoihin. Jos filosofiaa ei pidä tieteenä, vastauksessa voi painottaa filosofian henkilökohtaisuutta.

Vastaus kysymykseen on essee, jossa tulee määritellä sekä filosofia että tiede ja pohtia, onko filosofia tiede. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita filosofiasta ja tieteestä. Vaihtoehtoisesti hän määrittelee joko filosofian tai tieteen asianmukaisesti.

10 pisteen vastauksessa kokelas määrittelee sekä filosofian että tieteen ymmärrettävällä tavalla ja esittää näkemyksen niiden välisestä suhteesta.

15 pisteen vastauksessa kokelas esittää johdonmukaisen ja perustellun määritelmän sekä filosofiasta että tieteestä ja pohtii monipuolisesti niiden välistä suhdetta.

Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi syventää käsittelyä esimerkiksi liittämällä pohdintansa tieteenfilosofiseen keskusteluun tai osoittamalla, että filosofia ja tiede voidaan määritellä useammalla tavalla, joten niiden välinen suhde jää monitulkintaiseksi.

Tehtävä liittyy LOPS15:ssä kurssin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) sisältöihin ”mitä filosofia on, filosofisten kysymysten ja filosofisen ajattelun luonne filosofian perinteessä ja ajankohtaisiin ongelmiin sovellettuna” ja ”tiedon ja informaation, arkitiedon ja tieteellisen tiedon sekä tieteen ja pseudotieteen ero”.

    2. Etiikan käsitteet 20 p.

    2.1 Selitä, mitä tarkoittaa hyve. Vastauksen enimmäispituus on 750 merkkiä. 5 p.

    Hyve on luonteenpiirre, joka mahdollistaa hyvän elämän toteutumisen. Hyveiden kehittyminen edellyttää harjoitusta, sillä vasta harjoittelun avulla hyveistä muodostuu pysyviä luonteenpiirteitä tai taipumuksia toimia niin, että hyvä elämä on mahdollista. Antiikin hyve-etiikassa hyveet liittyivät nimenomaan hyvään elämään ja sen toteutumiseen. Uudemmassa keskustelussa hyve nähdään usein käyttäytymispiirteenä, joka mahdollistaa minkä tahansa päämäärän saavuttamisen tai tietyn tehtävän suorittamisen mahdollisimman hyvin.

      2.2 Selitä, mitä tarkoittaa kategorinen imperatiivi. Vastauksen enimmäispituus on 750 merkkiä. 5 p.

      Kategorinen imperatiivi on Immanuel Kantin velvollisuusetiikan keskeinen periaate. Sen mukaan tulee toimia vain sellaisten periaatteiden mukaisesti, joiden voi tahtoa tulevan yleiseksi moraalilaiksi. Toisen muotoilun mukaan jokaista tulee kohdella päämääränä sinänsä eikä pelkästään välineenä. Taustalla on ajatus, että järkensä avulla jokainen pystyy ymmärtämään moraalin vaatimukset ja päätyisi siten samanlaisessa tilanteessa samanlaisiin periaatteisiin. Näin muodostetut moraaliperiaatteet ovat yleistettäviä, ja ne velvoittavat yhtä lailla jokaista moraalista toimijaa. Täysien pisteiden vastauksessa kokelas tuo ilmi sen, että kategorisesta imperatiivista on useampi kuin yksi muotoilu.

        2.3 Selitä, mitä tarkoittaa moraalin velvoittavuus. Vastauksen enimmäispituus on 750 merkkiä. 5 p.

        Moraalin velvoittavuutta voi lähestyä kahdesta näkökulmasta. Yhtäältä moraali määrittää sitä, miten yksilön tai yhteisön pitää toimia jossakin tilanteessa. Moraalia ilmaiseva kieli ei pelkästään kuvaa sitä, miten asiat ovat, vaan se käskee toimimaan, kehottaa, kiittää ja tuomitsee. Toisaalta moraalin vaatimukset ylittävät kaikki muut näkökohdat, kuten henkilökohtaiset edut tai arvot. Valinta- tai ristiriitatilanteissa moraalisten arvojen tai normien mukainen toiminta on asetettava esimerkiksi esteettisten tai taloudellisten arvojen edelle. Moraali nähdään velvoittavana kaikissa normatiivisen etiikan teorioissa, vaikkakin ne perustelevat moraalin vaatimukset eri tavalla.

          2.4 Selitä, mitä tarkoittaa moraalirelativismi. Vastauksen enimmäispituus on 750 merkkiä. 5 p.

          Moraalirelativismin mukaan ei ole olemassa yleispäteviä moraalisia periaatteita, arvoja tai totuuksia. Moraalirelativisti voi perustella kantaansa joko vetoamalla yksilöiden erilaisiin moraalisiin näkemyksiin, jolloin on kyse moraalisubjektivismista, tai erilaisten yhteisöjen piirissä vallitseviin näkemyksiin, jolloin yleensä puhutaan kulttuurirelativismista. Moraalirelativismin voi ymmärtää metaeettisesti tai normatiivisesti. Näiden eroa ei tarvitse selittää, mutta niiden sekoittaminen vähentää vastauksen arvoa.

            Tehtävissä 2.1–2.4 annetuissa selityksissä asiaa tulee tarkastella yleisellä tasolla. Pelkän esimerkin antamalla voi saavuttaa korkeintaan 2 pistettä. Tehtävässä on merkkimäärärajoitus.

            2 pisteen vastauksessa kokelas esittää oikeansuuntaisia huomioita.

            4 pisteen vastauksessa kokelas antaa tarkan ja selkeän selityksen.

            LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Etiikka (FI2) ja erityisesti sen sisältöihin ”moraali ja sitä pohtiva normatiivinen ja soveltava etiikka; hyve-, seuraus-, sopimus-, oikeus- ja velvollisuusetiikan perusteet” sekä ”moraalin luonne normijärjestelmänä ja sen ero juridisiin ja tapanormeihin perustuviin järjestelmiin, moraalinen relativismi”.

            3. Päättelyn pätevyys 20 p.

            3.1 Jos isä on ehtinyt käymään kaupassa, niin minun ei tarvitse käydä siellä. Isä ei ole ehtinyt käymään kaupassa. Minun on siis mentävä kauppaan. 1 p.

            • Päätelmä ei ole loogisesti pätevä.  (1 p.)

            3.2 On vain kaksi mahdollista syytä siihen, että Jamilah palautti kirjan kirjastoon: kirjan laina-aika oli loppunut, tai hän ei pitänyt teoksesta. Kirjan laina-aika oli loppunut. Siispä Jamilah piti teoksesta. 1 p.

            • Päätelmä ei ole loogisesti pätevä.  (1 p.)

            3.3 Jos Arturo opiskelee filosofiaa, niin hän on lukenut kaikki Hannah Arendtin teokset. Arturo opiskelee filosofiaa. Siispä hän on lukenut kaikki Hannah Arendtin teokset. 1 p.

            • Päätelmä on loogisesti pätevä.  (1 p.)

            3.4 Kaikki kypsät tomaatit ovat punaisia. Tämä tomaatti on punainen. Siispä se on kypsä. 1 p.

            • Päätelmä ei ole loogisesti pätevä.  (1 p.)

            3.5 Yksikään nisäkäs ei ole eläin. Kaikki koirat ovat nisäkkäitä. Siispä yksikään koira ei ole eläin. 1 p.

            • Päätelmä on loogisesti pätevä.  (1 p.)

            3.6 Jos isä on ehtinyt käymään kaupassa, niin minun ei tarvitse käydä siellä. Isä ei ole ehtinyt käymään kaupassa. Minun on siis mentävä kauppaan. 3 p.

            Päätelmä ei ole loogisesti pätevä. Vastaesimerkki voi olla tilanne, jossa premissit ovat tosia ja johtopäätös epätosi: joku muu on voinut käydä kaupassa isän sijaan.

            Päätelmän looginen rakenne on seuraava: (1) Jos A on totta, niin B on totta. (2) A ei ole totta. (JP) Siispä B ei ole totta. Vaihtoehtoisesti rakenne voidaan ymmärtää seuraavasti: (1) Jos A on totta, niin B ei ole totta. (2) A ei ole totta. (JP) Siispä B on totta. Kyseessä on etujäsenen kielto -niminen virhepäätelmä. Vastaesimerkki voi myös olla päätelmä, jolla on sama looginen rakenne ja jonka premissit ovat tosia, mutta johtopäätös on selvästi epätosi: Jos Tove Jansson on Ruotsin kansalainen, niin hän on ihminen. Tove Jansson ei ole Ruotsin kansalainen. Siispä Tove Jansson ei ole ihminen.

              3.7 On vain kaksi mahdollista syytä siihen, että Jamilah palautti kirjan kirjastoon: kirjan laina-aika oli loppunut, tai hän ei pitänyt teoksesta. Kirjan laina-aika oli loppunut. Siispä Jamilah piti teoksesta. 3 p.

              Päätelmä ei ole loogisesti pätevä. Vastaesimerkki voi olla tilanne, jossa premissit ovat tosia, mutta johtopäätös on epätosi: on mahdollista, että Jamilah ei välittänyt kirjasta ja kirjan laina-aika päättyi sattumalta samalla.

              Päätelmän looginen rakenne on seuraava: A on totta tai B on totta. A on totta. Siispä B ei ole totta. Vastaesimerkki voi myös olla päätelmä, jolla on sama rakenne ja jonka premissit ovat tosia, mutta sen johtopäätös on selvästi epätosi: Söin kaiken lempiruokani, koska pidin siitä tai koska minulla oli nälkä. Minulla oli nälkä. En siis pitänyt lempiruuastani.

                3.8 Jos Arturo opiskelee filosofiaa, niin hän on lukenut kaikki Hannah Arendtin teokset. Arturo opiskelee filosofiaa. Siispä hän on lukenut kaikki Hannah Arendtin teokset. 3 p.

                Päätelmä on loogisesti pätevä. Päätelmän looginen rakenne on seuraava: (1) Jos A on totta, niin B on totta. (2) A on totta. (JP) Siispä B on totta. Rakenteeltaan päättely on niin sanotun modus ponens- eli etujäsenen myöntö -päättelysäännön mukainen. Tämän muotoisessa päätelmässä yksi premisseistä on ehtolause ja toinen puolestaan ilmaisee, että ehtolauseen etujäsenen ilmaisema ehto todella pitää paikkansa. Koska ehto toteutuu, myös takajäsen on tosi. Toinen samanmuotoinen päätelmä on esimerkiksi tällainen: ”Jos olen ihminen, niin olen eläin. Olen ihminen. Olen siis eläin.”

                  3.9 Kaikki kypsät tomaatit ovat punaisia. Tämä tomaatti on punainen. Siispä se on kypsä. 3 p.

                  Päätelmä ei ole loogisesti pätevä. Vastaesimerkki voi olla tilanne, jossa premissit ovat tosia ja johtopäätös epätosi: tomaatti on voitu maalata punaiseksi.

                  Päätelmän looginen rakenne on seuraava: Jokainen joukkojen A ja B jäsen on myös joukon C jäsen. X on joukkojen A ja C jäsen. Siispä X on joukon B jäsen. Vastaesimerkki voi myös olla päätelmä, jolla on sama rakenne ja jonka premissit ovat tosia mutta jonka johtopäätös on selvästi epätosi: Kaikilla vihaisilla ihmisillä on voimakkaita tunteita. Tällä iloisella ihmisellä on voimakkaita tunteita. Siispä tämä iloinen ihminen on vihainen.

                  Vastausta voi havainnollistaa käyttämällä diagrammimenetelmää. Eulerin diagrammien avulla esitettyinä päätelmän premissit ja johtopäätös ovat seuraavat:

                    3.10 Yksikään nisäkäs ei ole eläin. Kaikki koirat ovat nisäkkäitä. Siispä yksikään koira ei ole eläin. 3 p.

                    Päätelmä on loogisesti pätevä. Se, että ensimmäinen premissi on epätosi, ei vaikuta päätelmän pätevyyteen. Päätelmän ensimmäisen premissin mukaan nisäkkäiden ja eläinten joukot ovat tosistaan täysin irrallisia. Niillä ei siis ole yhtään yhteistä jäsentä: joukot eivät leikkaa, eikä kumpikaan niistä ole toisen osajoukko. Toisen premissin mukaan koirien joukko kuuluu kokonaisuudessaan nisäkkäiden joukkoon eli koirien joukko on nisäkkäiden joukon osajoukko. Koska kaikki koirat ovat nisäkkäiden joukon jäseniä eikä yksikään nisäkkäiden joukon jäsen kuulu eläinten joukkoon, yksikään koirien joukon jäsen ei kuulu eläinten joukkoon.

                    Vastausta voi havainnollistaa käyttämällä diagrammimenetelmää. Eulerin diagrammien avulla esitettyinä päätelmän premissit ja johtopäätös ovat seuraavat:

                    Vastaukseksi riittää johtopäätöksen piirtäminen, kunhan siinä on esitetty nisäkkäiden ja koirien joukkojen väliset suhteet kuten yllä. Lisäksi vastauksessa pitää selkeästi nimetä eri joukot. Eulerin diagrammien sijaan voi käyttää esimerkiksi Vennin diagrammeja. Vastauksessa ei tarvitse käyttää diagrammimenetelmää.

                      Tehtävä liittyy LOPS15:ssä kurssin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) sisältöön ”johdonmukaisen argumentaation ja pätevän päättelyn perusteet”.

                      4. Elollisen luonnon monimuotoisuus 20 p.

                      Elollisen luonnon monimuotoisuus voidaan nähdä arvona, jonka vaaliminen on ihmisen velvollisuus. Tämä velvollisuus on mahdollista perustella eri tavoin. Tehtävänannossa vedotaan ihmislajista riippumattomiin intresseihin, jotka pitäisi ottaa huomioon moraalisessa toiminnassa. Hyvässä vastauksessa annetaan mielekäs tulkinta näistä intresseistä ja arvioidaan perustelun pitävyyttä utilitaristisista lähtökohdista. Vastauksessa utilitarismia ei oteta annettuna vaan selvennetään sitä, mitä sillä tarkoitetaan.

                      Voisi ajatella, että yksi kaikille elollisille lajeille yhteinen intressi on lisääntyminen ja elämän säilyttäminen. Utilitaristi voi tulkita tämän olevan yleistä hyvää tai hyötyä, jonka maksimoimisen hän katsoo olevan kaiken toiminnan päämäärä ja ihmisten tapauksessa moraalisen toiminnan oikeellisuuden kriteeri. On selvää, että vain rationaaliset agentit voivat päättää tavoitella tätä päämäärää harkintansa perusteella, mutta on mielekästä olettaa, että myös muut elävät olennot pyrkivät lisääntymään ja pysyttelemään hengissä. Sitä voi pitää yleisenä biologisena intressinä, joka saa toki kunkin lajin tapauksessa erilaisia ilmenemismuotoja.

                      Hyvässä vastauksessa huomioidaan, että tehtävänannon perustelussa intresseistä puhutaan lajin eikä yksilöiden tasolla. Biodiversiteettiä koskeva väite liittyy näin lajien monimuotoisuuteen, ei yksilöiden määrään. Biodiversiteetin vaalimiseen ei siis kuulu ajatusta siitä, että yksittäisiä eläviä olentoja tulisi suojella sillä perusteella, että niillä on intressi lisääntyä ja säilyä olemassa. Tässä suhteessa biodiversiteetin vaaliminen kyseisen intressin nojalla eroaa eläinten suojelusta utilitaristisin perustein, koska jälkimmäisessä tapauksessa utilitaristit saattavat vedota yksittäisten eläinten kykyyn tuntea kipua ja kärsimystä. Tällä tavalla eläinten oikeuksia on puolustanut muun muassa Peter Singer.

                      Hyvässä vastauksessa tuodaan esille myös joitakin utilitarismin heikkouksia. Ensinnäkin voisi huomauttaa, etteivät eri lajien intressit ole yhteismitallisia, vaikka abstraktilla tasolla lisääntymistä ja elämän säilyttämistä olisikin mahdollista pitää yhteisinä tavoitteina. Toiseksi kritiikki voisi perustua siihen, ettei mitään normeja ole mahdollista perustella vetoamalla intresseihin, yleiseen hyvään tai hyötyyn, sillä tällainen tarkastelu asettaa lähtökohtaisesti vähemmistöön jäävien intressit toissijaisiksi. Ei siis voitaisi sanoa, että utilitaristinen oikeutus olisi reilu kaikkia osapuolia kohtaan. Erityisesti ihmislajin tapauksessa voi huomauttaa, että biodiversiteetin kannalta olisi edullisempaa, ettei ihminen olisi maapallolla aiheuttamassa massiivista lajien sukupuuttoa.

                      Vastaus tehtävään on essee, jossa pitää utilitarismin näkökulmasta arvioida väitettä, jonka mukaan biodiversiteettiä pitäisi vaalia, koska muillakin lajeilla kuin ihmisellä on intressejä, jotka on otettava huomioon moraalisessa toiminnassa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

                      5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita väitteestä tai sen yhteydestä utilitarismiin.

                      10 pisteen vastauksessa kokelas arvioi väitettä utilitarismin näkökulmasta. Arviossa käsitellään lajien intressejä tai biodiversiteettiä lajien monimuotoisuuden näkökulmasta.

                      15 pisteen vastauksessa kokelas arvioi väitettä johdonmukaisesti ja monipuolisesti utilitarismin näkökulmasta. Arviossa käsitellään asianmukaisesti biodiversiteettiä ja lajien intressejä.

                      Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää käsittelyä esimerkiksi huomioimalla utilitarismin eri suuntauksia tai suhteuttamalla biodiversiteettiä koskevan keskustelun eläinten oikeuksista käytyyn keskusteluun.

                      LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Etiikka (FI2) sisältöihin ”hyve-, seuraus-, sopimus-, oikeus- ja velvollisuusetiikan perusteet” sekä ”eläimiä ja ympäristöä koskevia eettisiä kysymyksiä”.

                        5. Marx ja oikeudenmukainen yhteiskunta 20 p.

                        Karl Marx tunnetaan sosialismin ja kommunismin teorian kehittäjänä. Tehtävä keskittyy hänen esittämäänsä väitteeseen siitä, että oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa ”jokainen saa tarpeidensa mukaan ja tekee kykyjensä mukaan”. Hyvässä vastauksessa ei tarvitse osoittaa Marxin teorian tuntemusta sosialismin tai kommunismin perusajatuksia laajemmin. Väite liitetään yhtäältä yhteisen hyvän jakamiseen yhteiskunnan jäsenille, toisaalta heille asetettuihin velvollisuuksiin. Väitteen mukaan jakoperiaatteena toimivat kunkin tarpeet, kun taas velvollisuudet määräytyvät kunkin kykyjen mukaan. Hyvässä vastauksessa huomioidaan, ettei ole ongelmatonta määrittää kunkin tarpeita ja kykyjä. Vaihtoehtona on esimerkiksi kohdella kaikkia samoin.

                        Hyvän jakamisen yhteydessä on luontevaa käsitellä sitä, mistä yhteinen hyvä tai yhteiskunnalliset resurssit muodostuvat. Ovatko kaikki resurssit yhteiskunnan omaisuutta, vai onko yksilöillä oikeus yksityisomaisuuteen, jonka tuotosta valtio verottaa ja kerää näin jaettavia resursseja? Velvollisuuksiin liittyy puolestaan kysymys yksilön vapaudesta päättää itse, miten hän kykyjänsä käyttää. Onko esimerkiksi lahjakkailla velvollisuus hankkia korkeakoulutus? Sosialismi ja kommunismi antavat näihin kysymyksiin eri vastauksen kuin liberalismi.

                        Marxin väitteessä korostuu yksilön merkitys yhteisön jäsenenä. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa jokainen tekee sen, minkä pystyy. Jotkut pystyvät tekemään enemmän, toiset vähemmän. Osa pystyy tekemään vaikeampia ja yleensä arvokkaammaksi ajateltuja töitä, mutta suhteessa koko yhteisöön kaikilla töillä on arvoa ja kaikki tekevät töitä yhteisen hyvän eteen. Näin solidaarisuus nousee keskeiseksi arvoksi. Marxin lähestymistavan vahvuuksina voisi pitää heikkojen ja vähempiosaisten tukemista, yhteisöllisyyttä ja taloudellista tasa-arvoa. Toisaalta se vaatii vankkaa sitoutumista yhteisön arvoihin ja tavoitteisiin.

                        Marxin väitettä voi kritisoida esimerkiksi siitä, että sen taustalla oleva käsitys ihmisluonnosta on liian yhteisö- ja työkeskeinen. Ei ole realistista olettaa, että kaikki ihmiset olisivat valmiita ponnistelemaan yhteiseksi hyväksi. Voi olla myös erittäin vaikeaa perustella, että ihminen toteuttaisi perimmäistä luontoaan juuri tekemällä työtä yhteiseksi hyväksi. Olisi myös haasteellista ratkaista, miten tulisi kohdella sellaisia ihmisiä, jotka eivät toimi oletetun ihmisluonnon mukaisesti. Reaalisosialismissa harjoitettuja pakkokeinoja, kuten pakkotyötä, ei voi oikeuttaa, jos hyväksytään vapaus yhtenä ihmisyyttä määrittävänä tekijänä.

                        Vastaus kysymykseen on essee, jossa tulee arvioida Marxin väitteen vahvuuksia ja heikkouksia oikeudenmukaisen yhteiskunnan periaatteena. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

                        5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita Marxin väitteen vahvuuksista ja heikkouksista tai arvioi asianmukaisesti vahvuuksia tai heikkouksia.

                        10 pisteen vastauksessa kokelas arvioi väitteen vahvuuksia ja heikkouksia. Arviosta välittyy ymmärrys oikeudenmukaisuuden käsitteestä.

                        15 pisteen vastauksessa tulee esiin selkeä ymmärrys oikeudenmukaisuudesta ja arvio Marxin väitteestä on johdonmukainen ja monipuolinen.

                        Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää käsittelyä esimerkiksi kuvaamalla Marxin ajattelun historiallista kontekstia tai tarkastelemalla väitteen tulkintaa myöhemmässä marxilaisessa yhteiskuntafilosofiassa.

                        Tehtävä liittyy LOPS15:ssä kurssin Yhteiskuntafilosofia (FI3) sisältöihin ”oikeudenmukaisuuden eri muodot, niiden perusteleminen ja soveltaminen” ja ”poliittiset ihanteet ja niiden toteuttaminen: vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus; konservatismi, liberalismi ja sosialismi; kansallisvaltiot ja globaali näkökulma”.

                          6. Käsityksiä tiedosta 20 p.

                          6.1 Selitä, miten tekstissä 6.A esiintyvien keskustelijoiden käsitykset tiedosta eroavat toisistaan. 10 p.

                          Keskustelun lähtökohtana on klassinen tiedon määritelmä ”Tieto on perusteltu tosi uskomus” tai ”Tieto on tosi uskomus yhdessä selityksen kanssa”. Keskustelussa otetaan annettuna totuus- ja uskomusehdot. Kyse on nyt siitä, miten kolmas ehto tulisi ymmärtää.

                          Iidan mielestä tosi uskomus on tietoa, jos se on syntynyt luotettavalla tavalla. Hän kaiketi olettaa, että yksittäisen uskomuksen luotettavuutta ei tarvitse erikseen perustella, jos vain on käytetty yleisesti ottaen luotettavaa tapaa hankkia uskomus. Ei ole täysin selvää, pitääkö Iidan mielestä henkilön itsensä olla tietoinen siitä, että hän käyttää luotettavaa menetelmää. Näin jää avoimeksi, voivatko aistihavainnot olla tiedon lähteenä, jos henkilö ei itse totea aistihavaintojen olevan normaalitapauksessa luotettavia. Iidan näkemys on yhteensopiva sen kanssa, että tiedon lähteenä on luotettava asiantuntija eli tiedollinen auktoriteetti. Lopun viittaus opettajaan voidaan tulkita kahdella tavalla: joko henkilön täytyy olla tietoinen siitä, että opettajan asiantuntemukseen nojaaminen on tiedollisesti oikeutettua, tai sitten ei tarvitse olla, mutta kyseinen uskomus ”1 + 2 = 3” on oikeutettu, koska opettaja asiantuntemuksellaan takaa sen totuuden. Tietoteoreettisesti Iida edustaa reliabilismia. Tätä termiä ei tarvitse tuntea.

                          Pihlan mielestä mikään yksittäinen tosi uskomus ei voi olla tietoa, ellei henkilö itse onnistu perustelemaan sitä jotenkin. Tämä koskee niin aistihavaintoihin perustuvia uskomuksia kuin muitakin uskomuksia. Tällainen tulkinta saattaa johtaa perustelujen jatkumiseen äärettömästi, kuten Iida huomaa: ”Eihän perusteluille tulisi loppua – –.” Vaihtoehtoisesti perustelut muodostavat kehän, joka voi olla hyvä- tai huonolaatuinen. Hyvässä vastauksessa Pihlan tietoteoreettisen kannan voi jättää näillä perustein avoimeksi tai sitten hänen kantansa on mahdollista määrittää seuraavasti: Jos Pihla on sitä mieltä, että perustelujen kehä voi olla hyvälaatuinen, jolloin todet uskomukset muodostaisivat toisiaan kannattelevan verkon, hänen voi tulkita kannattavan koherentialismia. Termiä ei tarvitse tuntea. Jos Pihla on sitä mieltä, että perustelut johtavat joko äärettömyyteen tai huonolaatuiseen kehään, hänen voi tulkita olevan skeptikko. Skeptikon mielestä tiedolta vaaditaan aina perusteluja, mutta millään todella uskomuksella ei ole riittäviä perusteluja.

                          Niilon mielestä on itsestään selviä tosia uskomuksia, niin sanottuja itsessään oikeutettuja uskomuksia eli perususkomuksia. Tällaiseen kantaan viitataan tietoteoreettisena fundamentalismina, mutta termiä ei tarvitse tuntea. Niilon kannan voi tulkita eroavan Iidan kannasta siten, että Niilon mainitsema itsestäänselvyys ei liity toden uskomuksen muodostumisen tapaan, vaan itse uskomuksen sisältöön. Niilon kannan voi tulkita eroavan myös Pihlan kannasta siten, että Niilo olettaa tiettyjen tosien uskomusten olevan itsessään oikeutettuja. Näin ollen kyseiset uskomukset eivät vaatisi enää mitään muita perusteluja.

                          Vastaus tehtävään on essee, jossa pitää selittää, miten keskustelijoiden käsitykset tiedosta eroavat toisistaan. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

                          3 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita eroista keskustelijoiden käsityksissä.

                          5 pisteen vastauksessa kokelas selittää asianmukaisesti, miten keskustelijoiden käsitykset eroavat toisistaan. Selityksestä välittyy ymmärrys kustakin käsityksestä.

                          8 pisteen vastauksessa kokelas selittää johdonmukaisesti ja monipuolisesti, miten keskustelijoiden käsitykset eroavat toisistaan. Selityksestä välittyy selkeä ja tarkka ymmärrys kustakin käsityksestä.

                            6.2 Valitse tekstissä 6.A esiintyvien keskustelijoiden käsityksistä yksi ja perustele, miksi se on mielestäsi vakuuttavampi kuin kaksi muuta. 10 p.

                            Perustelussa on mielekästä hyödyntää keskustelussa esitettyjä kriittisiä näkökohtia. Mikään käsitys tiedosta ei ole ongelmaton. Siksi hyvässä vastauksessa otetaan huomioon myös valitun käsityksen ongelmat ja perustellaan, miksi ne eivät kuitenkaan ole yhtä vakavia kuin vaihtoehtoisten käsitysten.

                            Iidan käsitys tiedosta vastaa pitkälle sitä, mitä ihmiset arkielämässään pitävät tietona. Myös tieteellisen tutkimuksen tuloksia voidaan Iidan käsityksen mukaan pitää tietona. Ongelmana on kuitenkin varmistua siitä, että yleisesti luotettavana pidetty tapa hankkia tosia uskomuksia toimii kussakin yksittäistapauksessa. Virhelähteitä on nimittäin lukuisia. Tätä taustaa vasten voisi esittää, että Iidan käsitys saattaa asettaa kolmannen ehdon liian helpoksi täyttää.

                            Pihlan käsitys tiedosta välttää Iidan käsityksen ongelmat. Herää kuitenkin kysymys, asettaako Pihla puolestaan perusteluehdon liian vaativaksi. Tämä riippuu siitä, miten Pihlan kantaa tarkemmin ottaen tulkitaan. Skeptikko ei pitäisi lähtökohtaisesti ongelmallisena tiukkaa perusteluehtoa. Hänen mukaansa saattaa hyvinkin käydä niin, että tietoa ei voi saavuttaa mistään asiasta. Se, onko asia todella näin, tulee ratkaista kuitenkin tapauskohtaisesti. Vaihtoehtoisen tulkinnan mukaan perusteluehto voi täyttyä, vaikka perustelut olisivatkin kehälliset, jos kehällisyys on hyvälaatuista, kuten esimerkiksi ristiriidattomien, toisiinsa yhteen liittyvien ja selitysvoimaisten tosien uskomusjoukkojen tapauksissa on. Ainakin tieteelliset teoriat täyttävät tyypillisesti tämän ehdon. Tieteellisiä teorioita on kuitenkin monenlaisia. Siksi on muun muassa ratkaistava, ovatko kaikki teorian muodostavat väitteet yhtä lailla oikeutettuja.

                            Niilon käsityksestä seuraa, etteivät kaikki väitteet ole oikeutuksen suhteen samalla viivalla. Asiaa voi valaista esimerkkien avulla. Matematiikassa tämä tarkoittaisi sitä, että teoreemojen oikeutus perustuu siihen, että ne voidaan johtaa loogisesti aksioomista, kun taas aksioomat ovat itsessään oikeutettuja perususkomuksia. Iidan viimeisestä puheenvuorosta voi kuitenkin huomata, että edes uskomusta väitteen ”1 + 2 = 3” totuuteen ei voida pitää perususkomuksena. Näin on siksi, että väitteen totuus pitää todistaa joidenkin perustavampien väitteiden eli käytännössä joukko-opin aksioomien nojalla. Kyse on näin matemaattisesti ajatellen johdannaisesta totuudesta. Niilon haasteena olisi siten edelleen osoittaa, että perususkomuksia on tosiaan olemassa. Se ei ole mahdotonta, jos voidaan esimerkiksi ajatella, että aksioomat ovat peruskäsitteiden merkitystä koskevia sopimuksia. On kuitenkin huomattava, että tällaiset sopimukset voidaan tulkita muutenkin kuin perususkomuksiksi niin kuin fundamentalistit tekevät.

                            Vastaus tehtävään on essee, jossa pitää valita keskustelijoiden käsityksistä yksi ja perustella, miksi se on omasta mielestä vakuuttavampi kuin kaksi muuta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

                            3 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita valitsemansa käsityksen puolesta tai vaihtoehtoisia käsityksiä vastaan.

                            5 pisteen vastauksessa kokelas esittää asiaankuuluvia perusteita valitsemansa käsityksen puolesta ja vaihtoehtoisia käsityksiä vastaan.

                            8 pisteen vastauksessa kokelas perustelee johdonmukaisesti ja monipuolisesti, miksi hänen valitsemansa käsitys on vakuuttavampi kuin vaihtoehtoiset käsitykset.

                              LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Tieto, tiede ja todellisuus (FI4) sisältöihin ”tiedon mahdollisuus ja rajat, tiedon oikeuttaminen”.

                              Osa 2: 30 pisteen tehtävät

                              7. Moraali ja politiikka 30 p.

                              7.1 Erittele tekstikatkelman 7.A avulla Beauvoirin käsitystä moraalista ja politiikasta sekä arvioi sitä. 15 p.

                              Beauvoirin perinteisen moraalin kritiikki kohdistuu ensisijaisesti kristinuskon moraalikäsityksiin ja – kuten tekstikatkelmassa tuodaan esille – Immanuel Kantin etiikkaan. Nämä moraalikäsitykset tavoittelevat hänen mukaansa pelkkiä subjektiivisia päämääriä, kuten oman sielun tai omantunnon puhtautta. Näin ne estävät ihmisen poliittista toimintaa pikemmin kuin tukevat sitä. Beauvoir ei kuitenkaan hyväksy myöskään utilitarismia, jonka hän yhdistää realistisen politiikan keinoista piittaamattomaan hyödyntavoitteluun. Beauvoirin ihmisen vapautta korostava moraalikäsitys on kritiikistä huolimatta lähempänä kantilaisia kuin utilitaristisia käsityksiä. Realistinen politiikka, jota usein kutsutaan reaalipolitiikaksi ja josta on esimerkkinä ranskalaisten yhteistoimintamiesten toimet saksalaismiehityksen aikana, erehtyy kieltämällä ihmisen vapauden. Se syyllistyy usein kyynisiin ratkaisuihin, jolloin ajatellaan, että päämäärä pyhittää keinot. Beauvoirin tarkastelussa reaalipolitiikka kieltää yksilön valinnanvapauden ja sen mukanaan tuoman vastuun. Silloin toiminnan olosuhteita pidetään pakottavana tilanteena, johon toimijan on alistuttava.

                              Beauvoirin vaatima autenttinen moraali tunnustaa yhtäältä ihmisen vapauden ja toisaalta sen, että ihminen elää aina historiallisessa ja poliittisessa tilanteessa, jota hän ei pysty pakenemaan. Tilanne ei kuitenkaan määrää ihmisen toimintaa, vaan ihmisen vapaasti asettamat päämäärät ovat luonteeltaan sellaisia, että ne pyrkivät ylittämään annetut olosuhteet. Tunnustaessaan nämä molemmat ehdot, vapauden ja sitoutuneisuuden tilanteeseen, autenttinen moraali on samalla realistisin moraalikäsitys. Realistinen moraalitoimija joutuu tunnustamaan, että moraaliset ratkaisut eivät ole ”puhtaita”. Abstraktit moraaliperiaatteet, kuten Kantin kategorinen imperatiivi, eivät toteudu maailmassa sellaisenaan (toisin kuin perinteisessä moraalissa ajatellaan). Moraalisten päämäärien tavoittelusta ei kuitenkaan pidä luopua (toisin kuin realistisessa politiikassa tehdään), vaan täytyy hyväksyä, että tähän pyrkimykseen sisältyy inhimilliselle toiminnalle ominainen välttämätön ristiriita.

                              Beauvoirin käsityksen arviointi voi perustua kokelaan omaan argumentaatioon tai vertailuun muiden moraalikäsitysten kanssa.

                              Vastaus tehtävään on essee, jossa Beauvoirin käsitystä moraalista ja politiikasta pitää eritellä ja arvioida tekstikatkelman avulla. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

                              4 pisteen vastauksessa kokelas erittelee lyhyesti yhtä keskeistä tekstikatkelmassa esitettyä väitettä, esimerkiksi Beauvoirin käsitystä vapaudesta, tai mainitsee kaksi väitettä.

                              8 pisteen vastauksessa kokelas erittelee vähintään kahta tekstikatkelmassa esitettyä väitettä ja osoittaa erottavansa Beauvoirin esittämän kritiikin tämän omasta moraalikäsityksestä. Arviointi voi perustua joko kokelaan omaan argumentaatioon tai vertailuun muiden moraalikäsitysten kanssa.

                              12 pisteen vastauksessa kokelas erittelee monipuolisesti tekstikatkelman keskeisimmät väitteet ja kuvaa sekä Beauvoirin esittämän kritiikin että tämän oman moraalikäsityksen pääpiirteet. Vastaus on hyvin argumentoitu kokonaisuus, jossa kokelas voi nojautua omiin argumentteihinsa tai hyödyntää vertailua muihin moraalikäsityksiin.

                              Huippupisteiden vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä Beauvoirin moraalikäsityksen paikan moraaliteorioiden kentässä.

                                7.2 Valitse jokin yhteiskunnallinen vastakkainasettelu ja pohdi toimintavaihtoehtoja Beauvoirin moraalikäsityksen valossa. 15 p.

                                Hyvässä vastauksessa valittu yhteiskunnallinen vastakkainasettelu voi olla päivänpolttava, pitkäaikainen tai historiaan sijoittuva. Se voi olla joko paikallinen tai globaali. Toimintavaihtoehtojen pohdinta osoittaa ymmärrystä Beauvoirin moraalikäsityksen pääpiirteistä: toimija on samanaikaisesti vapaa ja sidottu tilanteeseensa. Kaikki yhteiskunnalliset ongelmat eivät sovellu yhtä hyvin Beauvoirin moraalikäsitystä hyödyntävän pohdinnan lähtökohdaksi, vaan tarvitaan vastakkainasettelu, jossa sekä yksilön asettamilla päämäärillä että annetuilla olosuhteilla on merkitystä. Siksi esimerkin valinta on itsessään todiste siitä, miten hyvin Beauvoirin esittämät näkökohdat on ymmärretty.

                                Vastaus tehtävään on essee, jossa pitää valita jokin yhteiskunnallinen vastakkainasettelu ja pohtia toimintavaihtoehtoja Beauvoirin moraalikäsityksen valossa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

                                4 pisteen vastauksessa kokelas esittelee jonkin yhteiskunnallisen vastakkainasettelun ja yhden toimintavaihtoehdon, joita on mielekästä pohtia Beauvoirin moraalikäsityksen valossa.

                                8 pisteen vastauksessa kokelaan yhteiskunnallisen vastakkainasettelun valinta ja esittely osoittavat hänen ymmärtäneen Beauvoirin moraalikäsityksen pääpiirteet. Kokelas pohtii syvällisesti yhtä toimintavaihtoehtoa tai pintapuolisesti vähintään kahta.

                                12 pisteen vastauksessa kokelaan yhteiskunnallisen vastakkainasettelun valinta ja toimintavaihtoehtojen monipuolinen pohdinta osoittavat Beauvoirin moraalikäsityksen syvällistä ymmärtämistä.

                                Huippupisteiden vastauksessa pohdintaa voi syventää esimerkiksi käsittelemällä sellaisia Beauvoirin moraalikäsityksen rajoitteita, jotka ilmenevät kokelaan valitsemassa yhteiskunnallisessa vastakkainasettelussa.

                                  Tehtävä liittyy LOPS15:ssä kurssin Etiikka (FI2) sisältöihin ”moraali ja sitä pohtiva normatiivinen ja soveltava etiikka; hyve-, seuraus-, sopimus-, oikeus- ja velvollisuusetiikan perusteet” ja ”etiikka ja yksilön moraaliset ratkaisut: ihmissuhteet ja elämänvalinnat” sekä kurssiin Yhteiskuntafilosofia (FI3), erityisesti sen sisältöön ”yhteiskunnalliset jännitteet ja ristiriidat sekä niiden ratkaiseminen: oikeusvaltio ja sen vaihtoehdot, yhteiskuntajärjestyksen luhistuminen – sodat, sisällissodat, terrori sekä holokausti ja muut kansanvainot yhteiskuntafilosofisina ongelmina”.

                                  8. Demokratian luonne 30 p.

                                  8.1 Selitä demokratian luonnetta ja pohdi demokratian perustana olevia arvoja ja ihanteita. 15 p.

                                  Hyvässä vastauksessa esitetään ainakin jonkinlainen yleinen kuvaus tai määritelmä demokratiasta. Demokratian voi määritellä kansanvallaksi, ja sen keskeisiä piirteitä ovat esimerkiksi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, tietynlaiset demokratiaa turvaavat poliittiset instituutiot, kansalaisvapaudet ja oikeusvaltioperiaate. Demokratian voi määritellä myös esimerkiksi julkiseen keskusteluun perustuvaksi päätöksenteon muodoksi (ns. deliberatiivinen demokratia). Demokratiaa voi tarkastella myös historiallisesta näkökulmasta ja todeta esimerkiksi, että vaikka antiikin Kreikan kaupunkivaltioita pidetäänkin eräänlaisena demokratian lähtökohtana, antiikin tunnetuimmat filosofit Platon ja Aristoteles eivät suhtautuneet kansanvallan ajatukseen kovinkaan suopeasti. Jotta demokratia voisi heidän mukaansa toteutua kunnolla, kansalaisilla pitäisi olla tietoa siitä, mikä on yhteiseksi hyväksi. Vastauksessa voi tarkastella myös erilaisia demokratian muotoja, kuten suoraa tai edustuksellista demokratiaa.

                                  Demokratian luonnetta määrittää olennaisesti kansalaisten oikeus osallistua päätöksiin, jotka koskevat heidän elämäänsä. Jokaisella on yhtäläinen oikeus vaikuttaa, eikä kenelläkään yleensä ole muita enempää valtaa päätöksenteossa. Demokratian taustalla ovat siis vahvasti yhdenvertaisuuden ja tasavaltaisuuden ihanteet. Niiden lisäksi myös vapaus ja tasa-arvoisuus kuuluvat demokraattisten arvojen tai ihanteiden ytimeen.

                                  Hyvässä vastauksessa tarkastellaan useampaa kuin yhtä edellä mainittua ihannetta. Voi myös pohtia kansalaisvapauksia, vähemmistöjen suojaa sekä suvaitsevaisuutta ja muiden mielipiteiden kunnioittamista – tai ainakin sietämistä. Hyvässä vastauksessa tunnistetaan demokratian yhteys ihmisoikeuksiin tai vallan keskittymistä ja väärinkäyttöä estäviin rakenteisiin ja instituutioihin, vaikka jälkimmäistä seikkaa sopii tarkastella yksityiskohtaisemmin kohdassa 8.2.

                                  Demokratiaa voi luonnehtia myös välineellisen hyödyn näkökulmasta. On mahdollista esittää, että koska demokratiassa huomioidaan kaikkien mielipiteet, on sillä paremmat mahdollisuudet tuottaa päätöksiä, jotka ovat yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta hyviä. Vastauksessa on myös mahdollista esittää, että demokraattinen hallintomuoto pakottaa ihmiset ajattelemaan ja tekemään päätöksiä itsenäisesti. Siten demokratia sekä edellyttää että edistää aktiivista kansalaisuutta. Näin on ainakin silloin, kun demokratiaa tarkastellaan ihanteellisimmassa muodossaan.

                                  Vastaus tehtävään on essee, jossa pitää selittää demokratian luonnetta ja pohtia demokratian perustana olevia arvoja ja ihanteita. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

                                  4 pisteen vastauksessa kokelas esittää jonkin selityksen demokratian luonteesta tai osoittaa tuntevansa joitakin demokratian taustalla vaikuttavia arvoja.

                                  8 pisteen vastauksessa kokelas esittää asianmukaisen selityksen demokratian luonteesta ja tarkastelee yleisellä tasolla joitakin demokratian taustalla vaikuttavia arvoja.

                                  12 pisteen vastauksessa kokelas esittää selkeän ja asianmukaisen selityksen demokratian luonteesta sekä pohtii johdonmukaisesti ja monipuolisesti demokratian taustalla vaikuttavia ihanteita ja arvoja.

                                  Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi liittämällä sen demokratian luonnetta koskevaan yhteiskuntafilosofiseen keskusteluun tai tarkastelemalla demokratian perustana olevien arvojen ja ihanteiden historiallista muutosta tai yhteyttä ihmisoikeuksiin.

                                    8.2 Kuvaile demokratiaan kohdistuvia uhkia ja arvioi demokratian rakentamisen ja säilyttämisen edellytyksiä. Hyödynnä vastauksessasi aineistoja 8.A ja 8.B. 15 p.

                                    Aineistoissa (8.A ja 8.B) esitetään yksi esimerkki tilanteesta, jossa demokratia on uhattuna. Hyvässä vastauksessa tarkastellaan, mikä juuri näiden aineistojen kuvaamassa tilanteessa vaarantaa tai on vaarantanut demokratian. Esimerkkejä ovat valheisiin perustuvien väitteiden jatkuva toistaminen, yleinen tiedon, totuuden ja tieteen vastaisuus, pyrkimys henkilökohtaisen vallan säilyttämiseen ohi demokraattisen prosessin tai aineistoissa kuvatussa tilanteessa suoranainen yllyttäminen demokraattisen prosessin kumoamiseen.

                                    Myös demokraattiseen järjestelmään itseensä sisältyvien heikkouksien voi nähdä uhkaavan demokratiaa. Tällaisia ovat esimerkiksi poliittisen päätöksenteon karkaaminen kauas kansalaisten arjesta tai tehottomalta vaikuttava päätöksenteko, kun päätökset vaativat neuvottelua ja kompromisseja. Edelleen vaalikausista johtuva politiikan lyhytjännitteisyys voi saada päätöksenteon näyttämään tehottomalta, vaikka juuri päättäjien vaihtaminen onkin kansalaisten keskeinen vaikuttamisen tapa.

                                    Hyvässä vastauksessa suoranaisia demokratian uhkia voidaan tarkastella myös muiden esimerkkien kuin aineistossa kuvatun tapauksen avulla. Vastauksessa voi käsitellä esimerkkejä eurooppalaisista nyky-yhteiskunnista tai maista, joissa vasta tavoitellaan demokratiaa. Uhkina voi pitää esimerkiksi vallan keskittämistä, kansalaisvapauksien ja mielenilmaisujen rajoittamista, todistetun ja tieteellisen tiedon vähättelyä, tiedon ja keksityn tai kuvitellun rajan hämärtämistä sekä vihapuhetta ja tarkoituksellista vastakkainasettelua yhteiskunnan eri ryhmien välillä. Nämä on luontevaa yhdistää kohdassa 8.1 tarkasteltuihin demokratian arvoihin ja ihanteisiin. Ne ovat uhkia juuri siksi, että ne vaarantavat demokratian perustana olevat arvot.

                                    Demokratian rakentamista ja suojaamista voi tarkastella esimerkiksi demokratiaa turvaavien instituutioiden kautta. Näitä ovat muun muassa oikeuslaitos, lakeja säätävät elimet, vapaa ja riippumaton tiedonvälitys sekä riippumattomat tiede- ja tutkimuslaitokset. Myös totuuden, tutkitun tiedon ja tieteen merkitystä voi käsitellä. Huomiota voi kiinnittää niin ikään siihen, millaisia tietoja ja taitoja demokratia edellyttää kansalaisilta. Demokratiassa kansalaisten tulisi olla riittävän koulutettuja ja valistuneita, mikä puolestaan korostaa kansalaisten yhdenvertaisia koulutusmahdollisuuksia ja riittävän laadukasta peruskoulutusta. Edelleen asiaa voi tarkastella aktiivisen kansalaisuuden avulla. Demokratiassa korostuvat ”aktiivisen kansalaisen hyveet”, kuten yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen ja niihin vaikuttaminen. Näitä hyveitä voi harjoitella kuten mitä tahansa muitakin hyveitä. Vastauksessa voi mainita, että aktiivista kansalaisuutta on demokraattisissa yhteiskunnissa myös pyritty tukemaan. Tästä on melko tuoreena esimerkkinä vaikkapa Suomessa toteutettu kansalaisaloitteen mahdollisuus.

                                    Hyvässä vastauksessa voi tarkastella useita edellä mainittuja demokratiaan kohdistuvia uhkia ja demokratian säilyttämisen edellytyksiä suppeammin tai keskittyä joihinkin uhkiin ja edellytyksiin syvällisemmin.

                                    Vastaus tehtävään on essee, jossa pitää aineistoa hyödyntäen kuvailla demokratiaan kohdistuvia uhkia ja arvioida demokratian rakentamisen ja säilyttämisen edellytyksiä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

                                    4 pisteen vastauksessa kokelas tekee huomioita joistakin demokratiaan kohdistuvista uhista tai demokratian rakentamisen ja säilyttämisen edellytyksistä. Vaihtoehtoisesti hän käsittelee jotain uhkaa tai edellytystä perusteellisemmin.

                                    8 pisteen vastauksessa kokelas esittelee asianmukaisesti demokratiaan kohdistuvia uhkia ja arvioi demokratian rakentamisen ja säilyttämisen edellytyksiä. Hän hyödyntää vastauksessaan aineistoa.

                                    12 pisteen vastauksessa kokelas esittää selkeän ja perustellun kuvauksen demokratiaa uhkaavista tekijöistä ja arvioi demokratian rakentamisen ja säilyttämisen edellytyksiä. Hän hyödyntää vastauksessaan aineistoa.

                                    Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi liittämällä sen kohdassa 8.1 esittämäänsä demokratian luonnehdintaan taikka tarkastelemalla laajemmin jotain demokraattista järjestelmää uhkaavaa seikkaa tai demokratian rakentamisen ja säilyttämisen edellytystä. Vastausta voi syventää myös liittämällä sen esimerkiksi yhteiskuntafilosofiseen keskusteluun aktiivisesta kansalaisuudesta ja demokraattisen kansalaisen hyveistä.

                                      LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Yhteiskuntafilosofia (FI3) ja erityisesti sen sisältöihin ”demokratian muodot ja kilpailijat” sekä ”yhteiskunnalliset jännitteet ja ristiriidat sekä niiden ratkaiseminen: oikeusvaltio ja sen vaihtoehdot”.

                                      9. Hermeneuttinen menetelmä 30 p.

                                      9.1 Erittele tekstikatkelman 9.A perusteella, miten tulkinta hermeneuttisen menetelmän mukaan etenee. 15 p.

                                      Vaikka Gadamer kirjoittaa aineistossa vain tekstien tulkinnasta, hermeneuttista menetelmää voi soveltaa myös esimerkiksi puheen, viittomakielen ja muun viestinnän tulkitsemiseen. Aineistossa hän esittää seuraavat huomiot hermeneuttisesta menetelmästä:

                                      1. Tulkitseminen kulkee kehässä: kokonaisuus on ymmärrettävä tai tulkittava yksityiskohdista käsin ja yksityiskohdat kokonaisuudesta käsin.
                                      2. Ymmärtämisen tai onnistuneen tulkinnan kriteeri on, että tekstin yksityiskohdat ja kokonaisuus ovat yhteensopivia. Mikäli yksityiskohdat ja kokonaisuus ovat ristiriidassa keskenään, tulkinta on epäonnistunut.
                                      3. Tulkinta etenee siten, että tekstin yksityiskohtien merkitysten perusteella laaditaan luonnostelma koko tekstin merkityksestä. Myös tekstin yksityiskohtien tulkinta perustuu siihen, että tekstiä luetaan peilaten kirjoitusta odotuksiin siitä, millainen kokonaisuuden merkitys on.
                                      4. Tulkitsija korjaa luonnostelmaansa tai ennakkokäsitystään koko tekstin merkityksestä sitä mukaa kun hän syventyy tekstin uusiin yksityiskohtiin. Mikäli tulkitsija ei korjaa tällä tavalla ennakkokäsityksiään, hän ei onnistu tulkitsemaan tai ymmärtämään tekstiä oikein.
                                      5. Tulkinnan lähtökohtana on, että tekstissä esitetyt väitteet pitävät paikkansa. Tulkitsijan on siis hyväksyttävä se mahdollisuus, että hänen ennakkokäsityksensä ovat väärässä ja että tekstissä esitetyt väitteet ovat tosia. Vasta silloin, kun tekstin totena pitäminen epäonnistuu, kirjoittajan näkemykset pyritään selittämään psykologisesti tai sidottuina omaan aikakauteensa.

                                      Vastaus tehtävään on essee, jossa eritellään Gadamerin kuvausta hermeneuttisen menetelmän mukaisesta tulkitsemisesta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

                                      4 pisteen vastauksessa kokelas esittää aineiston pohjalta vähintään yhden oikean huomion hermeneuttisen menetelmän mukaisesta tulkinnasta. Hermeneuttisen kehän ajatusta ei tarvitse ilmaista selkeästi tai lainkaan.

                                      8 pisteen vastauksessa kokelas ilmaisee selkeästi ja ymmärrettävästi ajatuksen tulkinnan kulkemisesta kehässä. Sen mukaan kokonaisuus ja yksityiskohdat on ymmärrettävä suhteessa toisiinsa.

                                      12 pisteen vastauksessa kokelas erittelee johdonmukaisesti ja monipuolisesti Gadamerin esitystä hermeneuttisen menetelmän mukaisesta tulkinnasta. Kokelas tuo esille tulkinnan kehämäisyyden lisäksi useita yllä mainituista hermeneuttisen tulkinnan piirteistä.

                                      Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi liittämällä hermeneuttisen menetelmän filosofian perinteeseen tai havainnollistamalla aineiston erittelyä selkeillä ja hyvin perustelluilla esimerkeillä.

                                        9.2 Arvioi, kuinka hyvin hermeneuttinen menetelmä kuvaa sitä, miten tulkitsit tekstikatkelmaa 9.A. 15 p.

                                        Hyvä vastaus tehtävään edellyttää itsereflektiota: on tarkkailtava omaa aineistontulkintaprosessiaan ja verrattava sitä Gadamerin kuvaukseen onnistuneen tulkinnan etenemisestä. Hyvässä vastauksessa on myös perusteltava, miksi Gadamerin kuvaus tulkitsemisesta on osuva tai virheellinen. Tässä on hyvä huomata, että Gadamer ei esitä kuvausta mistä tahansa tulkintaprosessista vaan juuri onnistuneesta sellaisesta. Mikäli siis vastauksessa todetaan, ettei Gadamerin kuvaus tulkinnan etenemisestä ole hyvä, pitäisi vastauksessa tuoda esille, miksi aineiston tulkinta oli kuitenkin mahdollista.

                                        Vastauksessa voi ensiksikin tarkastella yksittäisten sanojen, lauseiden, virkkeiden tai kappaleiden tulkinnan muodostumista. Tässä on keskeistä arvioida, vaikuttavatko ne toistensa merkityksiin Gadamerin esittämällä tavalla.

                                        Toiseksi vastauksessa voi arvioida omien odotusten ja ennakkotietojen vaikutusta tulkintaan. Lukija tuntee suomen kielen sanojen merkityksiä, ja hän on saattanut opintojensa aikana tai muuten kuulla Gadamerista ja hermeneutiikasta. On luontevaa tarkastella, miten nämä ennakkotiedot vaikuttivat tulkintaan ja muuttuivatko ne tulkinnan edetessä. Edelleen voi pohtia, muuttuiko tulkinta mahdollisten ristiriitojen vuoksi.

                                        Kolmanneksi voi pohtia, oliko oman tulkinnan lähtökohtana se, että Gadamer on oikeassa väitteissään. Oletus, että kirjoitettu sanoma pitää paikkansa, vastaa suurin piirtein joidenkin analyyttisten filosofien, kuten Donald Davidsonin, kannattamaa suopeuden periaatetta. Filosofi David Henderson on kuitenkin tarjonnut sen oheen tai tilalle selitettävyyden periaatetta, jonka mukaan oleellista ei ole uskomusten rationaalisuus tai totuus vaan selitettävyys. Olennaista on siis se, että lukija pystyy selittämään, miksi kirjoittaja esitti juuri tällaisia väitteitä, eikä se, ovatko ne tosia. Hermeneuttista menetelmää voi kritisoida esimerkiksi tällaisesta näkökulmasta, mikäli tulkinta eteni pikemminkin selitettävyyden periaatteen mukaisesti.

                                        Vastaus tehtävään on essee, jossa arvioidaan Gadamerin kuvausta hermeneuttisen menetelmän mukaisesta tulkitsemisesta suhteessa kokelaan omaan tulkintaan tehtävän aineistosta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

                                        4 pisteen vastauksessa kokelas vertaa aineiston tulkitsemistaan ainakin yhteen Gadamerin menetelmän kuvauksen kohtaan ja perustelee, miksi kuvaus vastaa tai ei vastaa sitä. Vastauksessa ei tarvitse käsitellä hermeneuttisen kehän ajatusta.

                                        8 pisteen vastauksessa kokelas kertoo selkeästi perustellen, etenikö hänen tulkitsemisprosessinsa kehämäisesti niin, että tekstin kokonaisuus ja yksityiskohdat tulkittiin suhteessa toisiinsa.

                                        12 pisteen vastauksessa kokelas vertaa johdonmukaisesti ja monipuolisesti omaa tulkitsemisprosessiaan ja Gadamerin esitystä hermeneuttisesta menetelmästä ja kertoo perustellen, vastasivatko ne toisiaan. Kokelas arvioi tulkinnan kehämäisyyden lisäksi useita yllä mainituista hermeneuttisen tulkinnan piirteistä.

                                        Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää käsittelyä esimerkiksi pohtimalla, etenisikö jonkin muun tyyppisen tekstin tulkitseminen enemmän tai vähemmän hermeneuttisen menetelmän mukaisesti. Vaihtoehtoisesti kokelas pohtii, voisiko jokin muu menetelmä kuvata hänen tulkintaansa paremmin.

                                          LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Tieto, tiede ja todellisuus (FI4) sisältöön ”selittäminen ja tieto luonnon- ja ihmistieteissä – – ymmärtäminen ja tulkinta”.