Hyvän vastauksen piirteet: FI – Äidinkieli ja kirjallisuus, lukutaidon koe

12.9.2022

Lopulliset koekohtaiset sisältökuvaukset 10.11.2022

Nämä lopulliset koekohtaiset sisältökuvaukset vastaavat äidinkielen lukutaidon kokeen osalta Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettuja lopullisia hyvän vastauksen piirteitä. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, äidinkielen koetta koskevissa määräyksissä olevista kriteereistä sekä lopullisista koekohtaisista sisältökuvauksista ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista, muista arvostelua koskevista määräyksistä.

https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Ohjeet/Koekohtaiset/aidinkieli_ja_kirjallisuus_maaraykset.pdf?v=040320

Lopulliset koekohtaiset sisältökuvaukset eivät välttämättä kuvaa kaikkia tehtävässä hyväksyttyjä sisältöjä. Vastauksessa voi olla muitakin kuin kuvauksessa mainittuja sisältöjä, eikä erinomaisessakaan suorituksessa tarvitse olla kaikkia esille nostettuja havaintoja ja päätelmiä aineistojen kielellisistä, visuaalisista ja auditiivisista piirteistä. Arviointi perustuu kriteereissä kuvattuun kokonaisuuteen. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.

Osa 1: Asia- ja mediatekstit

1. Urheilu-uutisoinnin muutoksia 30 p.

Tutustu uutisiin miesten keihäänheiton loppukilpailuista olympialaisissa vuosina 1920, 1964 ja 2021 (aineistot 1.A, 1.B ja 1.C).

Tehtävän molemmat osat rakentuvat aineistojen vertailun ja niiden eri-ikäisyyteen liittyvien havaintojen ja tulkintojen varaan. Aineistoja on kolme, joten niistä on mahdollista löytää yksinkertaisten erojen lisäksi myös laajempia kehityskulkuja. Kummankin osan tehtävänanto edellyttää tekstien vertailua ja havaintojen tekemistä kaikista kolmesta aineistosta. Vertailevan vastauksen voi rakentaa monella tavalla. Uutisten kuvilla on tehtävänsä niin urheilijoiden kuvaamisessa kuin tekstilajin piirteinä, mutta erityisesti ne liittyvät tehtävään 1.2. Molemmissa osatehtävissä kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa osoittaa esimerkiksi kontekstualisointi historian tapahtumiin ja muuttuneisiin journalistisiin käytänteisiin.

1.1 Vertaile, miten urheilijoita kuvataan teksteissä (aineistot 1.A, 1.B ja 1.C). Vastauksen sopiva pituus on noin 2 000 merkkiä. 12 p.

Ensimmäisessä osassa tehtävänä on vertailla, miten eri-ikäisissä aineistoissa kuvataan urheilijoita.

Havaintoja voi tehdä esimerkiksi seuraavista tekstien yhtäläisyyksistä:

  • Urheilijat mainitaan nimeltä.
  • Kaikissa uutisissa mainitaan tavalla tai toisella urheilijoiden menestykseen liittyneitä ennakko-odotuksia (on toiwottu urheilijoillemme parasta onnea; asetti nimittäin kaikki itseensä asetetut epäilykset päälaelleen; ainoa kultamitalisuosikki).
  • Suorituksiin liittyviä vastoinkäymisiä mainitaan: aineistossa 1.B Norjan heittäjien heittovaikeudet, aineistossa 1.C Vetterin ongelmat heittopaikan pehmeän alustan kanssa.
  • Kahdessa vanhimmassa keihäänheitto nostetaan lajina erityisasemaan (wanha jalo urheilu; vanha paraatilaji), mikä nostaa heittäjät perinteen tai kansallisen kunnian puolustajiksi.
  • Urheilijat esitetään kamppailijan roolissa (nyt oli meidän poikain näytettäwä maailmalle 1.A; Nevala vastasi haasteeseen 1.B; Etelätalo kamppaili sisulla jatkoon 1.C).

Havaintoja voi tehdä esimerkiksi seuraavista tekstien välisistä eroista:

  • Vanhimmissa teksteissä 1.A ja 1.B urheilijat esitetään ennen kaikkea maansa ja kansansa edustajina, lähes kansallissankareina (meidän pojat; neljä suomalaista; heimoveljemme). Nykyuutisessa 1.C he ovat vain yksilöitä (Lassi Etelätalo, Neeraj Chopra) ja menestys tai tappio nähdään yksilösuorituksena, osana näytöstä ja urheiluviihdettä, jossa on ennakkosuosikkeja ja yllättäjiä.
  • Toisin kuin vanhemmissa teksteissä nykyuutisen 1.C urheilijoilla on oma ääni: heitä siteerataan ja heidän tuntemuksiaan ja kokemuksiaan kuvataan muutenkin kuin urheilun piirissä (olin todella epäonninen; Vuosaaressa Helsingissä asuvan Etelätalon perheeseen syntyi vuodenvaihteessa tytär). Henkilökuvaa luodaan myös kuvilla ja kuvateksteillä, kuten myös aineistossa 1.B. Sen sijaan vanhimmassa uutisessa 1.A kuvia ei ole lainkaan.
  • Vanhimmassa tekstissä urheilijoista puhutaan itsestään selvästi miehinä (ne miehet, jotka Suomi sinne on lähettänyt). Nykyuutisessa on lyhyt maininta naisurheilijasta.
  • Uusimmassa aineistossa urheilija ei ponnistele yksin, vaan häntä auttaa valmentaja, joka on ollut tukemassa ja selkärankana.
Päätelmiä

Kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa osoittaa esimerkiksi sen huomioiminen, miten uutisteksti heijastaa kulloisenkin yhteiskunnan asenteita ja odotuksia urheilijoita kohtaan (esimerkiksi kansallissankaruus ja sukupuoli). Havaintoja voi yhdistää esimerkiksi seuraaviin kehityskulkuihin: urheilijoiden yksilöllistymiseen, uutisten viihteellistymiseen ja nationalismin vähenemiseen. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa myös eri aineistoissa käytettyjen keinojen ja piirteiden erilaisuuden kytkeminen tekstien arvo- ja sisältövalintoihin, esimerkiksi urheilijoiden kuvaamiseen meidän poikina ja maansa tai kansansa edustajina tai mainintaan suomalaisten urheilullisista aikaansaannoksista täällä lumiemme keskellä.

1.2 Analysoi kolmen aineiston (1.A, 1.B ja 1.C) perusteella, miten urheilu-uutiset ovat muuttuneet 101 vuoden aikana. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 500 merkkiä. 18 p.

Tehtävänä on analysoida esimerkkitekstien perusteella sitä, miten urheilu-uutiset ovat muuttuneet aineistojen edustaman ajanjakson kuluessa. Aineistot ovat vuosilta 1920 (1.A), 1964 (1.B) ja 2021 (1.C).

Tekstien välisten erojen lisäksi havaintoja voi tehdä myös yhtäläisyyksistä. Esimerkiksi kilpailullisuuden ja menestyksen korostaminen on nähtävissä kaikissa aineistoissa, ja se liittyy kiinteästi koko urheilun ja siten urheilu-uutisten luonteeseen. Kulttuurista lukutaitoa voi osoittaa myös vertaamalla aineistoja nykyaikaisen uutisen tekstilajipiirteisiin esimerkiksi rakenteen, uutiskysymysten ja uutiskriteerien kautta.

Aineistoista voi tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja:

Sisältövalinnat
  • Uusin teksti keskittyy selvimmin itse kilpailun tapahtumiin yksityiskohtineen, vanhin eniten kilpailun kontekstiin, asetelmaan, merkitykseen yms.
  • Aineisto 1.A on sisällöltään suppein, sähkösanomatyylinen, eikä siinä kuvata urheilusuorituksia. Aineistossa 1.B kilpailua ja sen eri vaiheita selostetaan kronologisessa järjestyksessä. Aineistossa 1.C keskitytään ennen muuta kilpailun dramaattisiin käänteisiin.
  • Vain uusimmassa aineistossa 1.C on käytetty urheilijoiden haastatteluja.
  • Kaikki aineistot täyttävät uutiskriteerit (esimerkiksi ajankohtaisuus, paikallisuus ja merkittävyys).
Rakenne ja ulkoasu
  • Vanhin teksti ei noudata nykyuutisen tyypillistä rakennetta vaan alkaa taustoittavalla johdannolla ja esittää tärkeimmät asiat vasta loppupuolella. Uusimmissa teksteissä varsinaiset uutisoitavat asiat tulevat esille jo uutiskärjessä eli pääotsikossa.
  • Eri aineistojen pää- ja alaotsikot ovat keskenään erilaisia. Aineiston 1.A otsikointi on hyvin tiivistä, kenties kustannussyistä lyhyttä tekstiä jaksottavaa, ja otsikoiden lopussa on piste. Uudempien aineistojen otsikot kiteyttävät kilpailun tuloksen kiireiselle, silmäilevälle lukijalle.
  • Vanhimmassa uutisessa urheilijoista ei ole kuvia, aineistossa 1.B on mustavalkoinen valokuva voiton juhlinnasta, aineistossa 1.C värivalokuvia itse urheilusuorituksesta. Kuviin liittyvät kuvatekstit heijastavat osaltaan urheilu-uutisten viihteellistä näkökulmaa, aineistossa 1.B myös kansallishengen välittämistä.
Esitystapa
  • Urheilu-uutisissa toimittajan näkökulma ja suhtautuminen tulevat ilmi selvemmin kuin sanomalehtiuutisissa yleensä. Aineistoista uusin, 1.C, on selvästi lähimpänä neutraalin uutistekstin ihannetta, 1.A puolestaan kauimpana siitä. Erityisesti nationalistinen ote on heikentynyt. Aineistoissa 1.A ja 1.B käytetään esimerkiksi kansallistunteeseen vetoavaa monikon 1. persoonaa (mitä me saamme aikaan, menestystämme). Aineistossa 1.C sitä ei enää esiinny.
  • Aineistossa 1.A toimittaja ei kerro tapahtumista silminnäkijänä. Aineistossa 1.B on yksityiskohtaista kuvausta voittosuorituksesta, jopa urheiluselostuksen piirteitä. Aineistossa 1.C puolestaan on jopa reportaasin piirteitä (esimerkiksi tilannekuvat tapahtumapaikalta ja haastattelujen luoma moniäänisyys).
  • Esitystapa on aineistossa 1.A toteava, kun taas aineistoissa 1.B ja 1.C kuvaileva (sunnuntain kilpailut päättyiwät siten, että neljä suomalaista saawutti korkeimmat tulokset; [Nevalan keihäs] kaivautui stadionin nurmikkoon Kulcsarin merkin taakse, ja kenttäkuulutus totesi suomalaisen siirtyneen johtoon; Etelätalo oli putoamassa kolmelta viimeiseltä kierrokselta, mutta kamppaili sisulla jatkoon).
  • Vanhimmassa tekstissä toimittajat ovat näkyvissä tiedon välittäjinä (niinkuin olemme kertoneet, eilen saamamme sähkösanoma kertoo), kahdessa uudemmassa toimittajiin ei viitata eivätkä he tule tekstissä näkyvästi esille.
  • Erityisesti aineistossa 1.A on vanhahtavalta kalskahtavia ilmauksia, esimerkiksi se maa, jonka osalle tulee siellä useammat pisteet ja tähän wanhaan jaloon urheiluun. Myös aineistossa 1.B on joitakin nykykielessä kenties epätavallisia ilmauksia, esimerkiksi heimoveljemme ja ja niin tuli lähtöpassi.
Päätelmiä

Kulttuurista lukutaitoa osoittaa havaintojen abstrahoiminen tekstilajitasolle yksittäisiä tekstejä koskevien konkreettisten havaintojen lisäksi. Kulttuurista lukutaitoa voi osoittaa myös historiallisen kontekstin huomioimisella: vuonna 1920 Suomi oli äskettäin itsenäistynyt ja urheilumenestyksellä oli tärkeä siihen liittyvä yhteiskunnallinen merkitys. Kriittistä lukutaitoa osoittaa sen havaitseminen, että urheilijoiden ja heidän menestyksensä kuvaamisella luodaan kuvaa kansasta, joka on heidän kaltaisensa: voimakas ja menestyvä. Samoin kriittistä lukutaitoa osoittaa havainto, että eriaikaisissa teksteissä urheilullisuus ja menestyminen kytketään osin eri asioihin. Vanhimmassa aineistossa urheilu kytkeytyy ennen muuta kansallistunteeseen ja sen rakentamiseen, uusimmassa puolestaan puhutaan urheilusta viihteenä.

2. Luontodokumentin vaikuttavuus 30 p.

Tutustu dokumenttielokuvan lyhennelmään (aineisto 2.A), joka käsittelee suomalaisia ikimetsiä. Analysoi ja arvioi aineistoa vaikuttamaan pyrkivänä tekstinä. Vastauksen sopiva pituus on noin 4 500 merkkiä.

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa analysoidaan luontodokumentin lyhennelmää vaikuttamaan pyrkivänä tekstinä ja tehdään monipuolisia havaintoja siinä käytetyistä kielellistä ja audiovisuaalisista keinoista. Vastaukselta odotetaan myös keinojen arviointia suhteessa tekstin tavoitteeseen ja kohderyhmiin.

Kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa osoittaa havaintojen liittäminen nykyisille dokumenttielokuville ja luonto-ohjelmille tyypillisiin piirteisiin. Niitä ovat muun muassa sidos luonnonsuojelusta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä tutkitun tiedon ja viihteellisyyden yhdistäminen. Kriittinen lukutaito tulee esille myös arvioinnin näkökulmien valinnasta ja esitetyistä perusteluista sekä sen huomaamisesta, että dokumenttielokuvat eivät vain kuvaa todellisuutta vaan esittävät tulkinnan siitä. Dokumentin tekijän näkökulman ja valintojen merkitys on suuri. Kriittistä lukutaitoa osoittaa siis esimerkiksi sen huomaaminen, mitä dokumentissa ei tuoda esille.

Aineistona oleva dokumenttielokuvan lyhennelmä käsittelee suomalaisia ikimetsiä, ja sen tavoitteena on lisätä katsojien tietoa niistä ja vaikuttaa heidän asenteisiinsa mutta myös viihdyttää katsojia. Tekstin näkökulma on luonnonsuojelullinen. Pääteesinä voi pitää esimerkiksi väitettä ikimetsät ovat arvokkaita ja tarvitsevat suojelua. Tekstin esisopimuksena on esimerkiksi oletus, että katsojat tuntevat luonnonmetsän ja talousmetsän eron ja ovat kiinnostuneita luonnosta. Taustaoletuksena on, että luontoarvot, kestävä kehitys ja tulevista sukupolvista huolehtiminen ovat katsojille tärkeitä arvoja.

Selostajan puheessa ja elokuvan audiovisuaalisessa kerronnassa esiintyvät vaikuttamisen keinot vetoavat vahvemmin katsojan tunteisiin kuin järkeen.

Teesiä tuetaan järkiperusteluilla. Argumenttien pohjaksi esitetään

  • faktoja (esimerkiksi hömötiainen on luokiteltu uhanalaiseksi, Suomeen on suunniteltu lukuisia uusia tehdashankkeita)
  • syy-seuraussuhteita (ihmisten toiminta on johtanut luontoarvojen vähentymiseen, lajien vähenemiseen ja metsätyyppien katoamiseen).

Erilaisten keinojen avulla on rakennettu tunneperusteluja, jotka vetoavat esimerkiksi

  • sääliin (esimerkiksi tiaisten on vaikea löytää ravintoa, pesimärauha rikkoutuu)
  • vastuuntuntoon (kuvaukset ihmisen toiminnan seurauksista, vastuu tulevista sukupolvista; Uusi ikimetsä saattaa kukoistaa täällä aikaisintaan neljänsadan, viidensadan vuoden kuluttua. Ehkä ei koskaan; Meillä on vastuu)
  • syyllisyyden tunteisiin (metsiä käsiteltiin vuosikymmeniä rankasti; valtaosa hienoimmista luonnonmetsistä ehdittiin hakata aukoiksi; kuvat tehtaista, puunkäsittelystä ja hakkuuaukoista)
  • esteettisyyteen tai kauneuselämykseen (rauhallinen tunnelma, viipyilevät kuvat ja äänimaailma, metsän äänet, rauhoittava selostajan ääni ja tunteikas äänensävy).

Dokumentissa käytetään paljon retorisia keinoja, jotka vetoavat ensisijaisesti katsojan tunteisiin. Kerronnasta voi tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja:

  • vastakkainasettelu (luonto – ihminen, suojelu – tuhoaminen, luonnonmukaisuus – teknologia, rahan arvostus – luonnon arvostus)
  • tunteisiin vetoavat sanat (ainutlaatuinen, harvinainen, valtava ahdinko, uhanalainen) ja audiovisuaalinen kerronta (kauniit herkät lähikuvat metsistä ja eläimistä – etäkuvat tuhotuista metsistä; tunnelmaltaan vaihtuva musiikki, luonnon äänet)
  • vertaukset ja metaforat, kuvakieli (kirveenkoskemattomat metsät, helmi, metsä, johon voi sukeltaa)
  • lähentäminen (katsoja voi tuntea asettuvansa metsän sisälle, pääsee lähelle katsomaan, lentämään metsien ja aukkohakkuiden yli) ja kohdentaminen me-muotojen avulla (Meidän elinaikanamme Suomeen ei synny yhtään uutta vanhaa metsää.)
  • eläinten inhimillistäminen (rapsutteleva karhu, poikasiaan syöttävä lintu, kömpelö kovakuoriainen, hömötiainen joka metsän asukkina, jonka ruoka-aittana ovat aarniometsien naavaiset oksat)
  • uhkakuvien luominen (Sadat eliölajit ovat vaarassa hävitä meiltä kokonaan. Metsäalueet hupenevat ja pirstoutuvat.).

Myös tekstin rakennetta voi tarkastella vaikuttamisen keinona. Se etenee ikimetsien kuvauksista ihmisen toiminnan ja sen haittavaikutusten kuvaukseen ja loppuu suoraan vetoomukseen ikimetsien suojelun puolesta.

Arvioinnin näkökulmia

Aineistossa käsitellään ikimetsiä vahvojen visuaalisten kuvien ja vastakkainasettelujen avulla sekä vedotaan ensisijaisesti katsojien tunteisiin. Arvioinnissa voi ottaa esille esimerkiksi sen, ettei katkelmasta juuri löydy kaksipuoleisen argumentaation piirteitä eikä teesiä tai perusteluja vastustavia ääniä. Asiaa ei tarkastella esimerkiksi metsäteollisuuden tai metsänomistajien näkökulmasta. Keinojen onnistuneisuutta on mahdollista arvioida suhteessa kohderyhmään sekä dokumenttielokuvalle ja luonto-ohjelmille tyypillisiin piirteisiin. Vastauksessa voi esimerkiksi arvioida vahvan tunteisiin vetoamisen ja vastakkainasettelujen sekä kerronnan toimivuutta ja vakuuttavuutta eri kohderyhmien kannalta. Arvioita voi esittää myös siitä, miten hyvin keinot palvelevat tekstin tavoitetta ja täyttävät dokumenttielokuvan odotuksia.

    Osa 2: Kaunokirjalliset ja muut fiktiiviset tekstit

    3. Proosan pyrkimysten tulkintaa 30 p.

    Analysoi Vihan hedelmät -romaanin luvun (aineisto 3.A) kerrontaa ja kertojan pyrkimyksiä vaikuttaa lukijan yhteiskunnallisiin näkemyksiin. Vastauksen sopiva pituus on noin 4 500 merkkiä.

    Tehtävä liittyy John Steinbeckin Vihan hedelmät -romaanin lukuun, jonka kerrontaa ja kertojan pyrkimyksiä analysoidaan. Vastauksessa tarkastellaan kaunokirjallisuudelle ominaisia keinoja rakentaa kertomus niin, että se vaikuttaa lukijan tapaan ajatella yhteiskuntaa. Tällöin tärkeää on kiinnittää huomiota paitsi asiasisältöön myös kerronnallisiin ratkaisuihin, tyyliin ja sävyihin. Kertojan pyrkimysten analyysissa olennaista on huomata, että kerronnassa tapahtuu kesken kaiken voimakas käänne, joka (viimeistään) paljastaa alun hersyttelevän puhetavan ironisuuden ja kertojan kritiikin kohteen.

    Kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa osoittaa kyky lukea jo kirjan nimessä näkyvää symboliikkaa ja tulkita lukua allegoriana esimerkiksi vapaan markkinatalouden seurauksista. Tätä kautta vastauksessa voi syntyä myös kytkös nykypäivän tehotuotantoon ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Vaikka vastauksessa voi olla muitakin nykymaailmaan liittyviä tulkintoja, koekohtainen sisällönkuvaus on kirjoitettu niin, että taustana on 1930-luvun lama ja Steinbeckin tekstin yhteiskunnallinen kantaaottavuus.

    Kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa osoittava erityisansio on, jos vastauksessa luodaan yhtymäkohtia muuhun yhteiskuntaan vaikuttamaan pyrkivään kirjallisuuteen, kuten 1800-luvun realismiin tai tendenssikirjallisuuteen.

    Havaintoja kerronnasta
    • Luvussa on ulkopuolinen, tilannetta välimatkan päästä tarkasteleva eli niin sanottu kaikkitietävä kertoja.
    • Luvun kerronta on kuvailevaa ja vetoaa niin näkö-, tuoksu- kuin tuntoaistiinkin: Täyteläisen vihreät kukkulat ovat pyöreitä ja pehmeitä kuin naisen rinnat. – – laakson täyttää äitelä mätänemisen haju. Miljöön kuvailu muodostaa ison osan kerronnasta.
    • Luvussa ei ole päähenkilöitä; ihmisistä puhutaan lähinnä ryhminä, kuten kasvinjalostajat ja viljelijät.
    • Luvun juoni on yksinkertainen, ja siinä korostuvat syysuhteet tuotannon tehostamisen ja ylituotannon välillä.
    • Luvun alussa luonnon hedelmällisyyttä kuvataan paikoin jopa eroottiseen sävyyn. Aluksi kertoja kehuu kasvinjalostajien ja viljelijöiden viisautta, valtaa ja voimaa. Kasvua tehostetaan kaikin mahdollisin nykyaikaisen tieteen keinoin. Hedelmät kasvavat entistä suuremmiksi, happamat hedelmät muuttuvat aiempaa makeammiksi, uusia lajeja kehitetään. Nämä ”miehet” suorastaan pakottavat maan tuottamaan.
    • Kerronnan aikajänne on yhden kasvukauden pituinen.
    • Kerronnassa voidaan havaita moniäänisyyttä, ihmisten repliikkejä tai ajatuksia: Kyllä siitä juovuksiin tulee, Emme pysty maksamaan palkkoja, emme minkäänlaisia palkkoja.
    • Kerronnassa tapahtuu käänne. Kerronnan sävy muuttuu, kun tekstissä kuullaan viljelijän kommentti tehostamisen aiheuttamasta kirsikoiden hinnan laskusta: Hemmetti, ei niitä kannata ruveta sillä hinnalla poimimaan. Puuhun jäävistä ja maahan pudonneista hedelmistä tulee lintujen ja hyönteisten ruokaa. Kun kauppa tyrehtyy, loppuu myös palkanmaksu, samoin pienviljelijöiden ansaintamahdollisuudet. Käänteen myötä alkupuolen maalaileva, ”miehiä” kehuva äänensävy muuttuu (tai paljastuu) ironiseksi: pilaantuneista rypäleistä ei saa tehtyä viiniä, mutta kyllä siitä juovuksiin tulee. Ironia näkyy siinäkin, että saman virkkeen sisällä sekä kehutaan kasvinjalostajien taitoa että kerrotaan tuon toiminnan katastrofaalisista seurauksista: Ja asiantuntevat miehet ovat tehneet työtään, punninneet asioita huolellisesti, ja hedelmät mätänevät maassa, ja viinisammioissa pilalle menevän mehun haju myrkyttää ilman.
    Kertojan pyrkimyksistä

    Kertoja ei ole neutraali tarkkailija vaan aktiivinen tekstin toimija, joka yrittää vaikuttaa lukijaan. Tämä tulee esiin kerronnan käänteestä, sävyjen muutoksista ja myös suorista kannanotoista (Miehet, jotka kykenevät jalostamaan puita ja tekemään siemenistä suuria ja satoisia, eivät keksi kuinka nälkäiset saisivat syödäkseen heidän tuotteitaan.).

    Kertoja pyrkii avaamaan lukijan silmät osoittamalla tehomaataloudessa piilevän rakenteellisen ongelman eli ylituotannon ja sen seuraukset: samalla kun markkinatalouden logiikan mukaisesti ”ylimääräiset” hedelmät tuhotaan, suuri osa ihmisistä näkee nälkää. Näin luvun voi tulkita kapitalismin kritiikiksi.

    Hedelmäsymboliikan avulla kertoja tuo näkyviin tarinan allegorisen eli vertauskuvallisen merkityksen: kuvatessaan hedelmäviljelmien kohtaloa kertoja puhuu myös laajemmasta yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Luvun viimeisessä, teoksen nimeen viittaavassa virkkeessä kertoja vertaa ihmisten sisällä kasvavaa vihaa luvun alussa kuvattuun hedelmien viljelyyn: Vihan hedelmät kasvavat ja kypsyvät ihmisten mielissä, ne kypsyvät korjattavaksi.

    Kerronnassa voidaan havaita myös muita yhteiskuntakriittisiä pyrkimyksiä. Kertojan pyrkimyksiä voidaan lukea esimerkiksi yleisluontoisena kannanottona ihmisen ja luonnon suhteeseen. Kertoja toistaa mies-sanaa, joka toimii avaimena feministiseen lukutapaan: tieteen asein varustautuneet miehet – tai abstraktimmin patriarkaatti – käyttävät luontoa sumeilematta hyväkseen.

      4. Runo nuoresta miehestä 30 p.

      Tutustu Eino Leinon kirjoittamaan runoon Tumma (aineisto 4.A). Voit käyttää apunasi aineistoa 4.B, jossa Leinon runo on lausuttuna ja kuvitettuna. Huom.! Vastaa kuitenkin vain Leinon tekstin eli aineiston 4.A pohjalta.

      Kaksiosainen tehtävä liittyy Eino Leinon runoon Tumma. Ensimmäisessä osassa pyydetään kuvaamaan runon nimihenkilön elämänpiiriä. Tehtävänannon mukainen vastaus keskittyykin runon miljööstä paljastuviin piirteisiin: havaintoja tehdään erityisesti kulttuurista ja yhteisöstä. Tehtävän jälkimmäisessä osassa analysoidaan Tumman henkilökuvaa. Esille tuodaan keinoja, joilla se on rakennettu, sekä tulkitaan Tumman ominaispiirteitä ja suhteita muihin ihmisiin. Kriittisen ja kulttuurisen lukutaidon arvioinnissa keskeiseksi nousee, miten vastauksessa tulkitaan Tumman vaikeuksien syitä ja niiden ratkeamista. Ongelmia voi tarkastella esimerkiksi psykologisessa tai kasvatuksellisessa kontekstissa. Kulttuurista lukutaitoa osoittavat myös vastauksesta ilmenevät tiedot ja näkemykset suomalaisesta muinaiskulttuurista, runon keinoista ja kirjallisuuden traditiosta.

      4.1 Kuvaa kulttuuria ja yhteisöä, jossa Leinon Tumma-runon (aineisto 4.A) nimihenkilö elää. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 000 merkkiä. 12 p.

      Runo Tumma on Leinon kokoelmasta Helkavirsiä, jonka useimmat runot sijoittuvat kristinuskoa edeltäneeseen pakanuuden aikaan. Tummakin elää muinaissuomalaisessa kulttuurissa, jonka piirteistä runon puhuja tuo esille esimerkiksi seuraavat:

      • Elinkeinot: Runossa mainittuja elinkeinoja olivat karjanhoito (Pani äiti paimenehen), kalastaminen (Pantihin kalan kutuhun) ja maanviljely, johon liittyy kaskeaminen (Pantihin palon tekohon).
      • Mytologia: Tumma elää kulttuurissa, jossa ihmiset ajattelivat muun muassa haltijoiden, pirujen ja muiden hirviöiden kansoittavan luontoa.
      • Suhde luontoon: Ihmiset olivat riippuvaisia luonnosta ja sitä hallitsevien voimien suosiosta. Siksi niitä piti lepytellä, kuten isän neuvoista paljastuu: Lehto laululla lepytä; Ahti uhreilla aseta. Ihmisen täytyi kuitenkin myös oppia hallitsemaan vaarallisia luonnonvoimia: Tuli kytke kahlehisin.
      • Käsitys kuolemasta: Suomalaisten muinaisuskontoon kuului ajatus, että vainajat asuvat Tuonelassa, jonka Leino on kuvitellut maanalaiseksi paikaksi.

      Kuvaa Tumman elinpiiristä täydentävät kohdat, joista voi tehdä havaintoja ja päätelmiä muinaissuomalaisesta yhteisöstä:

      • Yhteisön rakenne: Runossa mainitaan perhe (äiti ja isä), suku ja kylä. Yhteisön osaksi voi ajatella myös vainajat. Vainajien lepopaikka oli muinaissuomalaisille tärkeä, koska siellä saattoi keskustella vainajien kanssa ja pyytää heiltä apua.
      • Sukupuoliroolit: Tumman äidille on kirjoitettu perinteinen hoivaavan naisen rooli. Isänkin roolia voi pitää vanhojen arvojen mukaisena: Hän antaa määräyksensä lyhyinä käskyinä. Isän ohjeet perustuvat ennen eläneiden miesten kokemuksiin, joilla hän yrittää liittää Tumman aiempien sukupolvien ketjuun.
      • Yksilö ja yhteisö: Muinaissuomalaisessa yhteisössä jokaisen oli tehtävä osansa, jotta kaikki selviäisivät. Kun Tumma ei pärjää töissään, hän on yhteisölle hyödytön, tyhjä. Siksi oma suku sanelee hänelle kuolemantuomion. Voikin päätellä, että suvulla on paljon valtaa ja että yhteisön lait ovat kovat. Suhteita on myös kyläyhteisöön. Entisaikojen tapaan nuorilla oli ilmeisesti tapana kokoontua tanssimaan ja leikkimään, koska äiti vie Tumman kylän kisoille. Tumman yritys osallistua kylän toimintaan epäonnistuu.

      4.2 Analysoi Tumma-runon (aineisto 4.A) nimihenkilön henkilökuvaa. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 500 merkkiä. 18 p.

      Runo kertoo Tummaksi nimetyn miehen kehitystarinan nuoruuden kriisivaiheesta aikuisuuteen asti. Runon alkuosa käsittelee nimihenkilön vaikeuksia, loppupuoli keskustelua isän kanssa ja sitä seurannutta seestymistä. Tumman henkilökuva muuttuu runon edetessä. Runon puhuja luo Tummasta henkilökuvan esimerkiksi luonnehtimalla hänen persoonaansa ja toimintaansa, määrittelemällä hänen roolejaan (paimen, mies) ja kuvaamalla hänen näkyjään. Runossa on myös puhujan kommentteja ja tapahtumien kerrontaa sekä dialogeja, jotka paljastavat Tumman epätoivoisuuden. Jyhkeä runomitta, jonka Leino muokkasi kalevalamitan pohjalta, korostaa Tumman raskassoutuista persoonaa.

      Tumman henkilökuva runon alkupuolella
      • Tumma kamppailee vaikeuksissaan. Puhuja menee suoraan niiden syyhyn: nimihenkilö on mielenlaadultaan synkeä (tumma) ja arka (syntymässä säikähtänyt). Kaikkialla hän näkee vain kauheuksia.
      • Arkea ja ihmissuhteita ohjaavat pelokkuus ja ylivirittynyt herkkyys, joka estää normaalin elämän. Kun äiti vie poikansa muiden ihmisten joukkoon kylän kisoille, niistä tulee kaikkein pahin koettelemus: Kolkkoja kotona näin ma, / kamalampia kylässä!
      • Toiminnan kuvaukset tuovat esille Tumman sisäisen kaaoksen ja ahdistuksen: tuli outona tupahan, / haasteli haralla hapsin; tuli vauhkona tupahan, / sanoi silmin seisovaisin.
      • Näkyjen yksityiskohtaiset ja aistivoimaiset kuvaukset osoittavat Tumman mielikuvituksen voiman: Sylki kyyt kyventä, liskot / puhui liekkiä punaista, / Syöjätär porossa keitti, / Kehno käänti kattilata.
      • Tumma herättää muissa vastakkaisia tunteita, kuten voi päätellä seuraavista luonnehdinnoista: äidille hän on maammon marja ja poloinen poika, isälle heimon helmi, suvulle tyhjä eli tarpeeton mies.
      • Dialogeissa Tumma on valittaja ja anelija: Oi emoni, älä minua / pane karjan paimenehen!
      • Tumma on riippuvainen äidistään. Hän ei yritä ratkaista itse ongelmiaan vaan menee valittamaan niitä äitinsä helmoihin. Kun äidin keinot eivät auta, Tumma päättää tehdä itsemurhan: Paras on minun paeta, / paras mennä näiltä mailta, / mennä Kalman karsikkohon, / piillä Tuonelan pihoille! Ajatusta voi pitää merkkinä epätoivosta ja pessimismistä.
      Tumman henkilökuva runon loppupuolella
      • Keskustellessaan isänsä kanssa Tumma on epätoivoinen pyytelijä: Oi isoni, ota minutkin / kera Kalman kartanoihin. Keskustelu kääntää Tumman elämän suunnan ja tekee hänestä toisenlaisen. Isä kuvailee elämän Tuonelassa maanpäällisiä oloja paljon ankeammaksi ja paljastaa keinoja, joiden varassa aiemmat sukupolvet ovat selvinneet. Esi-isät ovat kyllä säikkyneet, mutta toki aikansa elivät, eli he eivät antaneet peloilleen ylivaltaa.
      • Viimeinen säkeistö kertoo, millainen Tumma on Tuonelta palaamisen jälkeen. Hän tuli miesnä hiljaisena. Tästedes hän pystyy tekemään töitä ja elämään sopusoinnussa luonnon kanssa. Näkyjen pahat henget ovat vaihtuneet sinipiioiksi eli hyviksi luonnonhengiksi.
      • Viimeisen säkeistön kieli heijastaa Tumman tasaantumista säikystä nuoresta elämänsä hallitsevaksi aikuiseksi. Seestyminen näkyy muun muassa leppoisissa sananvalinnoissa: hymysuin hyreksi ja talon töitä toimitteli.
      • Muita ihmisiä runon lopussa ei mainita, ja runon puhuja kertoo vain kotipiiriin sijoittuvista Tumman askareista. Onkin mahdollista tulkita, että Tumma jää yhteisössään syrjästäkatsojaksi. Voi myös päätellä, ettei riippuvuus vanhemmista ole enää voimakasta, koska näitäkään ei mainita.
      Tulkinnan näkökulmia
      • Tumman ongelmat – psyyken herkkyys ja sosiaalinen arkuus, riippuvuus erityisesti äidistä, oman identiteetin etsiminen – ovat tuttuja nuorille ajasta toiseen.
      • Tumman elämäntie etenee vaikeuksien kautta voittoon.
      • Tumman elämäntie eroaa Helkavirsien monien muiden sankareiden kohtalosta: hän ei tuhoudu, kuten esimerkiksi korskea Ylermi tai petturi Räikkö Räähkä, vaan oppii elämään tyynesti ei iloiten eikä surren mutta kuitenkin nostaen etusijalle hyvät päivät. Isän ohjeiden mukaisesti hänestä tulee osa sukupolvien ketjua ja hän tekee niin kuin esi-isätkin ennen.
      • Tumma kuuluu Tuonelta palanneisiin sankareihin, kuten esimerkiksi Kalevalan Lemminkäinen ja Tolkienin Gandalf. Kuoleman mailla Tumma saa viisautta, joka auttaa häntä sisäiseen eheyteen, mielenrauhaan.