Hyvän vastauksen piirteet: FI – Filosofia
22.9.2022
Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 10.11.2022
Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.
Filosofian ylioppilaskokeen vastausten arviointi
Ylioppilaskoe mittaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Syksyn 2022 filosofian koe on laadittu vuoden 2015 lukion opetussuunnitelman perusteiden pohjalta (LOPS15).
Reaaliaineen ylioppilaskokeen arvioinnissa on otettava huomioon tehtävän kognitiivinen vaativuus. Tehtävänlaadinnassa on otettu huomioon Bloomin kognitiivisia oppimistavoitteita koskeva taksonomia sekä Andersonin ja Krathwohlin siitä kehittämä muunnelma. Niiden perusteella tehtävässä vaadittavan kognitiivisen prosessin vaativuutta arvioidaan kuusiportaisella hierarkkisella asteikolla: muistaa / palauttaa mieleen, ymmärtää/käsittää, soveltaa, analysoida, arvioida ja luoda (syntetisoida). Kaksi ylintä tasoa ovat taksonomioissa eri järjestyksessä.
Filosofia on yleistä, abstraktia ajattelua. Siksi pelkkä asian ymmärtäminen voi usein olla hyvin vaativa suoritus. Tämän takia mainittuja Bloomin taksonomian luokituksia ei pidä filosofian arvioinnissa pitää kaavamaisen hierarkkisina. Tiedollisen osaamisen eri ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta limittäisiä, vaikka määrittelyä, kuvailua ja selittämistä vaativat tehtäväosiot ovat yleensä suppeampia kuin erittelyä, pohdintaa ja arviointia vaativat.
Filosofinen ajattelu voidaan yleensä jäsentää sarjaksi avoimia kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia. Tästä johtuen filosofian kokeessa arvioidaan yhtäältä kokelaan kykyä hahmottaa filosofisia kysymyksiä, toisaalta hänen kykyään ymmärtää ja arvioida niihin annettuja vastauksia. Mikäli tehtävässä pyydetään arvioimaan jotakin filosofista väitettä, olennainen osa vastausta on tarkastella, mihin kysymykseen kyseinen väite vastaa. Kun kokelas on hahmottanut oikein taustalla olevan filosofisen kysymyksen, hänellä on selkeä lähtökohta arvioida väitteen perusteita ja pohtia, onko kysymykseen vaihtoehtoisia vastauksia.
Ylioppilaskokeessa arvioitava filosofinen ajattelu ilmaistaan kielellisesti. Siksi arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös ajattelun ilmaisemiseen monella tasolla tekstin kirjallisesta vaikuttavuudesta kappalejakoon. Kyse ei kuitenkaan ole äidinkielen tehtävästä, ja hyvä kirjallinen esitys on hyvän filosofian vastauksen tunnusmerkki vain siinä määrin kuin se ilmentää hyvää filosofista ajattelua. Hyvä filosofinen vastaus perustuu huolelliseen ajatteluun. Se tarkoittaa vastauksessa useita eri piirteitä. Tärkeimmät niistä ovat vastauksen osuvuus, eheys ja vakuuttavuus.
Osuvuus eli relevanssi ja asiaankuuluvuus on hyvän vastauksen ydin. Hyvät tiedot ja ymmärrys sekä johdonmukainen argumentaatio eivät tuota edes hyväksyttävää vastausta, jos ne eivät liity tehtävään. Tämän vuoksi osuvuus on alla listatuista ulottuvuuksista tärkein.
Eheys liittyy vastauksen rakenteeseen. Kokelaan kyky jäsentää käsitteellisesti ongelmia ja ratkaisuja sekä arvioida perusteluja ilmenee vastauksen johdonmukaisuutena ja moniulotteisuutena. Eheä vastaus on myös selkeä. Filosofisessa ajattelussa kysymykset ja vastaukset on pystyttävä muotoilemaan selvästi.
Vakuuttavuus tarkoittaa filosofiassa ennen kaikkea argumentaation hyvää laatua. Sen ytimessä ovat filosofisesti hyväksyttävät lähtökohdat sekä riittävä yhteys väitteiden ja perustelujen välillä.
Osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ohella hyvä filosofinen ajattelu näkyy käsitteiden ja teorioiden hallinnassa sekä ilmiökentän tuntemuksessa. Vastauksen muodolliset ja sisällölliset ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta osittain päällekkäisiä silloin, kun vastaus täyttää relevanssin minimivaatimukset eli osuu tehtävänantoon. Vastaus voi olla tiedollisesti hyvä, mutta ajattelun ilmaiseminen saattaa olla heikkoa tai toisin päin. Ulottuvuudet eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia toisistaan, koska esitystapa, käsitteiden käyttö ja ilmiökentän hallinta liittyvät yhteen.
Filosofian tehtävien luonteen vuoksi vastauksen kypsyyttä koskevat seikat ovat erityisen tärkeässä asemassa. Ylioppilastutkintolautakunta on antanut kypsyyden osoittamisesta ohjeet reaaliaineiden kokeiden määräyksissä (https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Ohjeet/Koekohtaiset/fi_reaaliaineiden_kokeiden_maaraykset.pdf). On hyvä huomata, että määräysten mukaan epäolennaisten näkökohtien käsittely heikentää vastauksen arvoa.
Alla oleva taulukko voi auttaa filosofian ylioppilaskokeen vastausten arvioinnissa osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden näkökulmista. Niiden ja vastauksen sisältöön liittyvien seikkojen avulla muodostetaan yksi kokonaisarvio, joka esitetään tehtäväosiosta annettavalla pistemäärällä.
| Arvioinnin ulottuvuus | /Pistemäärä 0 | 25 % | 50 % | 75 % | 100 % |
|---|---|---|---|---|---|
| Osuvuus | Vastaus ei lainkaan vastaa tehtävään; tehtävä on ymmärretty ratkaisevasti väärin. | Vastaus liittyy osin kysymyksen alaan, mutta on epäselvä, harhaileva tai sivussa asiasta. | Tehtävään vastataan asiaankuuluvasti. | Vastauksessa ilmenee selkeä ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään olennaisimmat seikat. | Vastauksessa ilmenee erinomainen ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään kattavasti tarpeelliset seikat ja vain ne. |
| Eheys | Vastaus on hajanainen ja sekava. | Vastauksessa on yksi asiaan selvästi liittyvä seikka. Vastauksen ainekset ovat kuitenkin muuten satunnaisia tai sekavia. | Vastauksessa on useita asiaan kuuluvia seikkoja, mutta niitä ei ole onnistuttu liittämään yhdeksi kokonaisuudeksi. Vastaus jää usein luettelomaiseksi. | Tehtävänantoon kuuluvia näkökulmia on liitetty toisiinsa johdonmukaisesti ja monipuolisesti. Tuloksena on koherentti kokonaisuus, joka vastaa kysymykseen. | Vastauksessa tehtävänantoon liittyvät relevantit aineistoelementit on suhteutettu toisiinsa. Käsitteet ja perustelut muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, joka vastaa tehtävään liittyviin kysymyksiin ja ottaa tarvittaessa huomioon myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja. |
| Vakuuttavuus | Vastauksessa ei ole perusteluja tai niillä ei ole yhteyttä esitettyihin väitteisiin. | Vastauksessa esitetyt perustelut liittyvät jotenkin väitteisiin, mutta niiden yhteys jää epäselväksi. | Vastausta on perusteltu siten, että lähtökohdat ovat järkeviä ja perustelujen ja johtopäätöksen välillä on selvä yhteys. | Vastauksessa on tarkasteltu useimpia relevantteja perusteluja, niitä on problematisoitu ja eritelty järkevästi ja argumentit on rakennettu oikein. | Relevanttien perustelujen problematisointi ja erittely on osuvaa ja osoittaa omaperäistä oivaltavaa ajattelua tai syvällistä perinteen tuntemusta. |
Filosofian ylioppilaskokeen pistemäärät
Filosofian kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista kokelaan tulee vastata viiteen. Koe on kaksiosainen. Osassa 1 on kuusi tehtävää. Kustakin tehtävästä saa 0–20 pistettä. Osassa 2 on kolme tehtävää, joista saa 0–30 pistettä kustakin. Osan 1 tehtävistä voi vastata kolmesta viiteen ja osan 2 tehtävistä nollasta kahteen. Kokeen maksimipistemäärä on 120. Sen saavuttaminen edellyttää, että kokelas vastaa kolmeen osan 1 tehtävään ja kahteen osan 2 tehtävään.
Hyvän vastauksen piirteiden pisteohjeissa mainitaan kaksi tai kolme erillistä arvioinnin kiintopistettä eli pistekynnystä, joiden on tarkoitus helpottaa arviointia. Kynnysten lukumäärä riippuu tehtäväosion enimmäispistemäärästä, joka on kaikissa tapauksissa viidellä jaollinen. Suppeimmassa eli 5 pisteen tehtäväosiossa on kaksi kynnystä, jotka ovat 2:n ja 4:n pisteen eli 40 %:n ja 80 %:n kohdalla. Jos tehtävästä tai sen osasta annettava pistemäärä on 10 tai enemmän, käytetään kolmea kiintopistettä: 25–30 %, 50–60 % ja 75–80 %. Jos tehtävästä tai sen osasta annetaan yli 10 pistettä, on esitetty myös luonnehdinta huippupisteistä. Sen tarkoituksena on tuoda esiin seikkoja, jotka helpottavat vastauksen sijoittamista ylimmän pisteluokan (75–100 %) sisällä.
Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet
Koska filosofian kokeessa arvioidaan kokelaan omaa filosofista ajattelua, vastaukset voivat avautua moniin suuntiin lähes kaikissa tehtävissä. Sen vuoksi hyvän vastauksen piirteiden kuvaukset ovat aina vain suuntaa antavia. Samasta syystä hyvän vastauksen piirteissä esitellään tehtävään liittyviä filosofisia seikkoja laajasti ja osin myös lukiokurssien ulkopuolelta. Tarkoituksena on antaa vastauksia arvosteleville opettajille lisävihjeitä siitä, millaiset filosofiset pohdinnat voivat perustellusti kuulua vastaukseen. Lukiokursseihin liittyvät ja kokelaiden osaamiselta vaadittavat seikat on mainittu pisteitysohjeiden yhteydessä. Näissä osioissa on hyvin suppeasti huomioitu yllä olevassa taulukossa mainitut osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ulottuvuudet. Arvioinnissa on kuitenkin osiokohtaisesti syytä tarkastella niin sisällöllisiä kuin taulukossa kuvattuja ulottuvuuksia.
Tehtäviin liittyy erilaisia aineistoja. Kussakin tehtäväosiossa on ilmoitettu, miten aineistoa käytetään. Jos aineiston käytöstä ei anneta ohjeita tai käytön ilmoitetaan olevan vapaaehtoista, esimerkiksi ”voit hyödyntää aineistoa”, kyseessä on virikeaineisto. Tällöin aineiston käyttämättä jättäminen on hyväksyttävää eikä vähennä pisteitä. On tosin hyvä huomata, että tällaisissakin tehtävissä aineisto antaa informaatiota ja että vastauksen tulee olla yhtä monipuolinen, vaikka aineistoa ei olisi hyödynnetty. Jos osiossa kehotetaan käyttämään aineistoa, mutta näin ei kuitenkaan ole tehty, vähennetään aina vähintään yksi piste ja vastauksesta saatava pistemäärä voi olla korkeintaan 75 % osion maksimipistemäärästä. Aineiston käytöstä voidaan antaa myös yksityiskohtaisempia ohjeita, joissa esimerkiksi kehotetaan erittelemään tai vertailemaan aineistoa tai etsimään sieltä joitain erityisiä piirteitä, kuten argumentteja. Tällöin ohjeistuksen noudattamatta jättämisestä seuraava suora pistevähennys on useimmiten suurempi.
Tehtäväosiot jakautuvat kahteen luokkaan. Kun osiosta annetaan 10 pistettä tai enemmän, se arvostellaan esseemuotoisena vastauksena, ellei tehtävänannossa erikseen muuta ilmoiteta. Esseemuotoisella vastauksella tarkoitetaan vastausta, jossa on esseen rakenne: alussa aiheen, ongelman tai väitteen napakka esittely, keskiosassa asian monipuolinen käsittely ja lopussa käsittelyyn perustuvat päätelmät. Esseen pituudesta ei voi antaa mitään ehdottomia ohjeita, sillä vastauksen arvo riippuu sen sisällöstä ja sopiva pituus riippuu monista asioista, kuten käsiteltävän asian luonteesta ja kokelaan tekemistä rajauksista. On kuitenkin hyvä huomata, että 10 pisteen tehtäväosiossa hyvän esseen ei tarvitse olla yhtä laaja ja monipuolinen kuin 20 pisteen tehtäväosiossa. Mikäli osiosta annetaan vähemmän kuin 10 pistettä, vastauksen ei tarvitse olla muodoltaan essee. Alle 10 pisteen osioissa käytetään merkkimäärärajoituksia. Kyse on enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa. Tämän lisäksi pisteitä luonnollisesti vähennetään, jos vastaus ei pysy asiassa.
Moniosioisten tehtävien pisteet määritetään osiokohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu.
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Käsitykseni filosofian luonteesta 20 p.
Filosofia voidaan ymmärtää monin eri tavoin.
Valitse alla olevista käsitteistä neljä ja esitä niiden avulla käsityksesi siitä, mitä filosofia on.
- totuus
- olemassaolo
- argumentaatio
- viisaus
- hyvä elämä
- tieto
- tiede
- arvot
- vapaus
- oikeudenmukaisuus
Filosofian luonteen pohtimisessa on useita mahdollisia suuntia. Voi tarkastella esimerkiksi filosofian kysymyksiä, metodia tai tavoitteita. Tehtävänannossa annetut käsitteet voi kytkeä näihin aiheisiin eri tavoin.
Lukiolaisille kenties tutuin filosofiakäsitys on sokraattinen näkemys filosofiasta viisauden rakastamisena. Tästä näkökulmasta myös totuuden ja tiedon etsiminen on keskeistä. Sokraattisen näkemyksen mukaan filosofia on yksilön ajattelua ja argumentaatiota edistävää toimintaa, jonka voidaan kenties arvioida johtavan hyvään elämään.
Filosofian voi myös ymmärtää aristoteelisesti olevaisen perimmäistä luonnetta koskevaksi tutkimukseksi tai kantilaisittain tiedon mahdollisuutta koskevaksi tutkimukseksi. Näistä näkökulmista filosofian ytimessä olisivat olemassaoloon tai tietoon liittyvät kysymykset. Kummassakin tapauksessa on oleellista selventää sitä, mikä on filosofian ja tieteiden suhde.
Edelleen filosofiaa voi lähestyä eräänlaisena terapeuttisena toimintana hellenistisen ajan filosofikoulujen tai esimerkiksi myöhemmän Wittgensteinin tapaan. Tällöin on mahdollista korostaa sitä, että filosofinen tutkimus palvelee väärinkäsityksistä eroon pyrkimistä ja sitä kautta hyvän elämän tavoittelua. Marxilaisesta näkökulmasta tarkasteltuna filosofian tehtävänä on yhteiskuntakritiikki ja filosofiassa korostuvat ihmisten vapauteen ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset. Eksistentialisteillekin yhteiskuntakritiikki on tärkeää. Heidän lähtökohtanaan ovat yksilön olemassaolon luonteeseen ja vapauteen liittyvät kysymykset.
Hyvä vastaus ei ole vain luettelo erilaisista filosofian määritelmistä. Vaikka kokelas tarkastelisi vastauksessaan useampaa näkemystä filosofiasta, hänen tulee päätyä yhteen käsitykseen. Sitä voi perustella esimerkiksi huomauttamalla, että kyseinen käsitys ottaa kantaa kaikista tärkeimpiin filosofisiin kysymyksiin. Hyvässä vastauksessa käytettyjen käsitteiden suhteet on ymmärretty oikein ja niiden asema tarkastellussa filosofiakäsityksessä on ilmaistu selvästi.
Tehtävässä annetaan kymmenen erilaista filosofiaan liittyvää käsitettä, joista on valittava neljä. Useampia käsitteitä saa hyödyntää, mutta siitä ei palkita pisteityksessä. Vastauksessa arvioidaan käsitteiden oikeaa ja johdonmukaista käyttöä sekä taitoa perustella filosofiakäsitys yhtenäisen esseen muodossa.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelas esittää valitsemiaan neljää käsitettä hyödyntäen käsityksensä siitä, mitä filosofia on. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää tunnistettavan käsityksen filosofiasta ja käyttää ymmärrettävästi vähintään kahta käsitettä tai käyttää filosofista ymmärrystä osoittaen vähintään neljää annetuista käsitteistä.
10 pisteen vastauksessa kokelas esittää käsityksen filosofiasta ja käyttää ymmärrettävästi neljää käsitettä.
15 pisteen vastauksessa kokelas esittää monipuolisen, johdonmukaisen ja perustellun käsityksen filosofian luonteesta. Hän hyödyntää vastauksessaan oivaltavasti neljää käsitettä.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi vertaamalla esittämäänsä käsitystä filosofisesta perinteestä löytyviin näkemyksiin.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) ja erityisesti sen sisältöihin ”mitä filosofia on, filosofisten kysymysten ja filosofisen ajattelun luonne filosofian perinteessä ja ajankohtaisiin ongelmiin sovellettuna” sekä ”johdonmukaisen argumentaation ja pätevän päättelyn perusteet ja niiden harjoitteleminen suullisesti ja kirjallisesti”.
2. Filosofiset väitteet 20 p.
Alla on kymmenen monivalintatehtävää 2.1–2.10. Valitse kussakin kohdassa sopivin vastausvaihtoehto. Oikea vastaus 2 p., väärä vastaus 0 p., ei vastausta 0 p.
Vastattuasi alakohtaan voit vaihtaa vastausvaihtoehtoa, mutta et voit jättää kohtaa enää kokonaan ilman vastausta. Jos olet aloittanut tehtävään vastaamisen, mutta et haluakaan jättää sitä arvosteltavaksi, merkitse kuhunkin kohtaan vaihtoehto ”En vastaa”.
2.1 Väite ”Yksikään aviopuoliso ei ole naimaton” ilmaisee Immanuel Kantin mukaan 2 p.
- analyyttistä apriorista tietoa. (2 p.)
Analyyttinen apriorinen tieto on Kantin mukaan tietoa, joka ei tarvitse kokemusta, ja se perustuu pelkästään käsitteiden välisiin suhteisiin. On käsitteellinen tosiasia, ettei yksikään aviopuoliso ole naimaton ja ettei tällaisten seikkojen tietäminen edellytä kokemusta.
2.2 Ontologisen fysikalismin kannattajat ovat metafyysisiä 2 p.
- monisteja. (2 p.)
Monismin mukaan on olemassa vain yhdenlaisia substansseja, esimerkiksi aineellisia tai henkisiä. Ontologinen fysikalismi on filosofinen näkemys, jonka mukaan kaikki olemassa oleva on pohjimmiltaan fysikaalista. Dualistien mukaan on olemassa kahdenlaisia substansseja, ja pluralistien mukaan niitä on tätäkin enemmän.
2.3 Periaate ”Jokaista järjellistä olentoa pitäisi kohdella päämääränä sinänsä eikä vain välineenä” kuuluu erityisesti 2 p.
- velvollisuusetiikkaan. (2 p.)
Esitetty periaate on yksi tapa muotoilla Immanuel Kantin velvollisuusetiikan kategorinen imperatiivi.
2.4 John Rawlsin mukaan yhteiskunnallisen eriarvoisuuden on koiduttava huonoimmassa asemassa olevien eduksi. Tätä kutsutaan 2 p.
- eroperiaatteeksi. (2 p.)
Vapausperiaatteen mukaan kaikilla on oltava samanlainen oikeus suurimpaan määrään vapauksia, jotka sopivat yhteen muiden ihmisten vapauksien kanssa. Sen sijaan yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen mukaan kaikilla on oltava yhtäläinen oikeus pyrkiä avoimiin asemiin ja virkoihin yhteiskunnassa.
2.5 Valitse seuraavista väitteistä se, joka kuvaa empirismin kannattajaa: 2 p.
- Empiristi voi olla idealisti tai materialisti. (2 p.)
Empirismin mukaan kokemus on tiedon lähde. Se ei ota suoraan kantaa siihen, mikä maailman ontologinen luonne on. Empiristeistä esimerkiksi George Berkeley oli idealisti ja W. V. O. Quine oli materialisti.
2.6 Tiedon klassisen määritelmän nojalla 2 p.
- tieto edellyttää uskomusta. (2 p.)
Klassisen tiedon määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Sen nojalla yksi tiedon ehdoista on, että se on uskomus. Jos subjekti ei usko johonkin asiaan, klassisen määritelmän mukaan hän ei voi tietää sitä, koska uskomusehto ei toteudu.
2.7 Valitse seuraavista väitteistä se, joka kuvaa oikein pätevää päättelyä: 2 p.
- Pätevän päätelmän johtopäätös ei voi olla epätosi samalla, kun sen premissit ovat tosia. (2 p.)
Pätevän päätelmän johtopäätös ei ole aina välttämätön totuus. Esimerkiksi seuraava päätelmä on pätevä: (1) Jos tänään on lauantai, minun ei tarvitse mennä töihin. (2) Tänään on lauantai. (JP) Siispä minun ei tarvitse mennä töihin. Johtopäätös ”Minun ei tarvitse mennä töihin” ei kuitenkaan ole välttämätön totuus. Induktiivinen päättely ei ole pätevää, koska sen premissien totuus ei takaa johtopäätöksen totuutta.
2.8 Seurausetiikan kannattaja uskoo, että 2 p.
- tekojen seuraukset määrittävät niiden moraalisen arvon. (2 p.)
Seurausetiikan mukaan tekojen seuraukset määrittävät niiden moraalisen arvon.
2.9 Valitse seuraavista väitteistä se, joka kuvaa Jean-Jacques Rousseaun käsitystä luonnontilasta: 2 p.
- Omistusoikeuden keksiminen merkitsi ihmisten siirtymistä pois luonnontilasta. (2 p.)
Rousseaun mukaan luonnontilassa ei ollut omistusoikeutta. Ajatus kaikkien sodasta kaikkia vastaan kuvaa paremmin Thomas Hobbesin näkemystä luonnontilasta, ja muun muassa John Locke on puolustanut ajatusta, jonka mukaan omistusoikeus on luonnollinen oikeus.
2.10 Fallibilismi on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan 2 p.
- empiirinen tieto ei ole ehdottoman varmaa. (2 p.)
Fallibilismin mukaan tieto on erehtyväistä eli se ei ole ehdottoman varmaa. Yleensä fallibilistit pyrkivät hylkäämään skeptisismin pehmentämällä tiedolle asetettuja vaatimuksia.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kaikkiin kursseihin.
3. Tiede ja tieto 20 p.
Suomen Akatemian videossa kuvataan tieteellisen tiedon syntyprosessia ja perustellaan, miksi tieteellinen tieto on mielipiteitä ja henkilökohtaisia kokemuksia luotettavampaa. Videossa esitetään tieteellisen tiedon keskeiset tunnuspiirteet. Hyvässä vastauksessa videon väitteet liitetään tieteen tunnuspiirteisiin ja niitä kuvataan mielekkäästi. Vastauksessa erotetaan tieteellinen tieto näiden tunnuspiirteiden perusteella arkitiedosta, joka perustuu esimerkiksi yksilön kokemuksiin tai yhteisön perinteeseen. Vastaus ei koostu pelkästään aineiston referoinnista, vaan tieteen tunnuspiirteitä kuvataan aineistoa laajemmin ja omin sanoin. Aineistossa mainitun tutkitun tiedon saa samaistaa tieteelliseen tietoon.
Aineistosta voi poimia seuraavia tieteellisen tiedon tunnuspiirteitä:
- Tieteellisen tiedon hankintaprosessi on järjestelmällistä ja suunnitelmallista toimintaa.
- Tieteellinen tieto on puolueetonta, eikä se perustu subjektiivisiin mielipiteisiin (objektiivisuus, autonomisuus).
- Tieteellinen tieto rakentuu aiemman tutkimuksen perustalle (edistyvyys).
- Tieteellinen tutkimus asetetaan kriittisen arvioinnin kohteeksi (kriittisyys, julkisuus, vertaisarviointi).
- Tutkittu tieto myös muuttuu, kun tutkimuskohteesta saadaan lisää tietoa (edistyvyys, itseään korjaavuus).
- Tieteellinen tutkimus voi toisinaan tuottaa odottamattomia tuloksia ja kokonaan uutta tietoa (edistyvyys, itseään korjaavuus).
Vastaus tehtävään on essee, jossa pitää aineistoa hyödyntäen verrata tieteellistä tietoa arkitietoon. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas vertaa tieteellistä tietoa arkitietoon tarkastelemalla joitakin tieteellisen tiedon tunnuspiirteitä.
10 pisteen vastauksessa kokelas nimeää joitakin tieteellisen tiedon tunnuspiirteitä ja vertaa tieteellistä tietoa arkitietoon aineistoa hyödyntäen.
15 pisteen vastauksessa kokelas esittelee aineistoa hyödyntäen tieteen tunnuspiirteitä monipuolisesti ja johdonmukaisesti sekä vertaa tieteellistä tietoa arkitietoon.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas esittää eheän ja kattavan kuvauksen arkitiedon ja tieteellisen tiedon eroista sekä syventää vastaustaan esimerkiksi huomioimalla joitakin eroja eri tieteenalojen tiedon välillä ja pohtimalla sitä, mikä niiden suhde on arkitietoon.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Tieto, tiede ja todellisuus (FI4) ja erityisesti sen sisältöön ”tieteellisen tutkimuksen luonne ja menetelmät”.
4. Velvollisuudet ja onnellisuus 20 p.
Tehtävän aineistona on katkelma Sami Pihlströmin teoksesta Ota elämä vakavasti. Negatiivisen ajattelijan opas. Aineistossa Pihlström asettuu vastustamaan erityisesti näkemyksiä, joissa moraali linkitetään ”hyvän mielen” tai ”hyvän ilmapiirin” tuottamiseen. Tällaisia näkemyksiä esitetään Pihlströmin mukaan esimerkiksi hänen self help -kirjallisuudeksi kutsumissaan elämänhallintaoppaissa tai laajemmin lähestymistavassa, jossa hyviä tekoja perustellaan sillä, että ne ovat joko tekijälleen tai hänen yhteisölleen tavalla tai toisella hyödyllisiä. Kyseisten lähestymistapojen lisäksi aineistossa viitataan Aristoteleen ja Immanuel Kantin radikaalisti erilaisiin näkemyksiin moraalia määrittävistä tekijöistä.
Vastaus on luontevinta liittää hyve-etiikkaan ja velvollisuusetiikkaan. Onnellisuus on hyve-etiikan klassisessa muodossa keskeinen käsite. Hyve-etiikassa on pohjimmiltaan kyse onnellisuuteen pyrkimisestä siinä mielessä, että siinä tavoitellaan oman elämän täydellistymistä suhteessa määriteltyyn ihmisluontoon ja siihen liittyvään hyvän elämän ihanteeseen. On hyvä kuitenkin huomata, että perinteisessä hyve-etiikassa ei ole kyse onnellisuudesta tunnetilana tai ”hyvänä mielenä”, vaan ihmisluonnon täydellistymisestä ja hyvän elämän kokonaisuuden saavuttamisesta.
Velvollisuusetiikka puolestaan nimensä mukaisesti pitää velvollisuutta moraalin perustana ja moraalia keskeisesti määrittävänä tekijänä. Olennaista on se, että ihmisellä on velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan, eikä onnellisuuden tai hyvän elämän tavoittelulla ole sijaa moraalista puhuttaessa. Aineistossa moraalinen velvollisuus tulkitaan hyvin vaativaksi: se voi vaatia jopa oman hengen vaarantamisen. Voi myös huomauttaa, että perinteinen hyve-etiikka ja tekstikatkelmassa mainittu ”hyvä olo” tai ”hyvä ilmapiiri” edustavat hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mikä määrittää moraalia. Aineistosta välittyvää hyvin vaativaa tai jopa mahdottomaksi tulkittavaa näkemystä velvollisuusetiikasta voi myös arvioida kriittisesti. Aineiston viittauksia onnellisuuteen ja hyvää mieltä tuottavaan tekoon voi tulkita myös seurauseettisesti.
Vastaus tehtävään on essee, jossa verrataan velvollisuuksia ja onnellisuutta moraalia määrittävinä tekijöinä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas tekee huomioita velvollisuudesta ja onnellisuudesta moraalia määrittävinä tekijöinä. Vaihtoehtoisesti hän tarkastelee perusteellisemmin joko velvollisuutta tai onnellisuutta moraalia määrittävänä tekijänä.
10 pisteen vastauksessa kokelas vertaa velvollisuutta ja onnellisuutta moraalia määrittävinä tekijöinä. Hän hyödyntää vastauksessaan aineistoa.
15 pisteen vastauksessa kokelas vertaa velvollisuutta ja onnellisuutta moraalia määrittävinä tekijöinä johdonmukaisesti ja monipuolisesti sekä liittää vastauksensa hyve-etiikkaan ja velvollisuusetiikkaan. Hän hyödyntää vastauksessaan aineistoa.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi liittämällä sen filosofian perinteeseen tai uudempaan filosofiseen keskusteluun hyve-etiikasta, velvollisuusetiikasta tai moraalipsykologiasta. Hän voi myös arvioida kriittisesti aineistossa esitettyä näkemystä.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Etiikka (FI2) ja erityisesti sen sisältöihin ”moraali ja sitä pohtiva normatiivinen ja soveltava etiikka; hyve-, seuraus-, sopimus-, oikeus- ja velvollisuusetiikan perusteet”.
5. ”Jokainen on oman onnensa seppä” 20 p.
Tehtävässä on annettu kolme erilaista aineistoa, jotka käsittelevät tuloeroja sekä vanhempien vaikutusta lasten tulevaisuuteen erilaisia mittareita käyttäen. Aineistojen avulla on arvioitava johdannossa annettua sanontaa ihmisestä oman onnensa seppänä.
Aineisto 5.A kuvaa sitä, miten vanhempien akateemisuus vaikuttaa lasten akateemisen koulutuksen todennäköisyyteen. Kuvion perusteella vaikutus on suuri ja sen pitkään jatkunut väheneminen on loppunut. Kuvio esittää vakuuttavan näytön kodin vaikutuksesta lasten tulevaan koulutustasoon. Aineisto 5.B käsittelee samaa teemaa toisesta näkökulmasta erittelemällä sitä, kuinka todennäköisesti lapsi jää perusasteen koulutuksen varaan, jos vanhemmilla on perusasteen koulutus tai jos he ovat työttömiä tai nostavat toimeentulotukea. Aineisto 5.C esittää erittäin huolestuttavan faktan vanhempien mielenterveysongelmien yleisyydestä ja niiden vaikutuksista lapsiin. Aineistojen 5.A–5.C perusteella perhetausta vaikuttaa vahvasti lapsen koulutukseen ja hyvinvointiin. Siten aineistot asettavat kyseenalaiseksi käsityksen jokaisesta oman onnensa seppänä.
Yhteiskuntafilosofian näkökulmasta sanonnan arviointiin voi käyttää esimerkiksi John Rawlsin sosiaaliliberalistista oikeudenmukaisuusteoriaa. Myös muut liberalismin suuntaukset tarjoavat sopivia näkökulmia samoin kuin sosialismin eri suuntaukset. Niitä hyödyntäen voi arvioida, kuinka suuri vastuu yksilöllä pitäisi olla omasta elämästään ja minkälaista turvaverkkoa yhteiskunnan on jäsenilleen vähintäänkin tarjottava. Edelleen mahdollisuuksien ja lopputuloksen tasa-arvon käsitteet antavat hyviä työkaluja tehtävänannon ja aineiston käsitteelliseen hahmottamiseen.
Vaikka aineistot viittaavat suhteellisen vahvaan tosiasialliseen yhteyteen vanhempien sosioekonomisen ja terveydellisen tilanteen sekä lasten tulevaisuuden välillä, voi hyvässä vastauksessa asettua myös aineistoa vastaan ja puolustaa yksilön mahdollisuutta ja vastuuta muokata elämästään halutun kaltainen. Tästäkin näkökulmasta on oleellista erottaa tosiasiat siitä, miten asioiden pitäisi olla. On mahdollista argumentoida, että vaikka vaikutus on tilastollisesti ilmeinen, se ei ole yhteiskunnallisesti ongelmallinen. Näin argumentoisi libertaristi, jonka mukaan yksilöillä on eri lähtökohdat, mutta valtion ei pidä puuttua niihin.
Hyvässä vastauksessa aineiston tulkinta yhdistyy sujuvasti valittuun teoreettiseen näkökulmaan. On hyvä huomata, että vanhempien vaikutuksen kiistäminen aineistojen valossa on virhe.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää aineistoa hyödyntäen arvioida yhteiskuntafilosofisesta näkökulmasta, onko sanonta ihmisestä oman onnensa seppänä hyväksyttävä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää muutamia asiaankuuluvia huomioita sanonnasta, jonka mukaan jokainen on oman onnensa seppä.
10 pisteen vastauksessa kokelas arvioi sanonnan hyväksyttävyyttä. Hän hyödyntää aineistoa ja ainakin yhtä yhteiskuntafilosofista näkökulmaa.
15 pisteen vastauksessa kokelas arvioi monipuolisesti ja johdonmukaisesti sanonnan hyväksyttävyyttä. Hän hyödyntää aineistoa ja vähintään kahta yhteiskuntafilosofista näkökulmaa.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi vertailemalla Suomen tilannetta johonkin muuhun maahan ja pohtimalla ideologisia syitä maiden välisten erojen taustalla.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Yhteiskuntafilosofia (FI3) ja erityisesti sen sisältöihin ”oikeudenmukaisuuden eri muodot, niiden perusteleminen ja soveltaminen” ja ”poliittiset ihanteet ja niiden toteuttaminen: vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus; konservatismi, liberalismi ja sosialismi; kansallisvaltiot ja globaali näkökulma”.
6. Perspektivismi ja objektiivinen tieto 20 p.
Saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen (1844–1900) mukaan kaikki käsitykset ovat sidoksissa johonkin näkökulmaan, emmekä voi tarkastella asioita ikään kuin kaikkitietävän Jumalan näkökulmasta. Tätä Nietzschen näkemystä kutsutaan perspektivismiksi. Joidenkin filosofien mukaan näkökulmaan sidottu tieto ei voi olla objektiivista, toisten mukaan voi.
Pohdi, voiko objektiivista tietoa olla olemassa.
Friedrich Nietzschen (1844–1900) perspektivismi on filosofinen näkemys, jonka mukaan kaikki käsitykset ovat sidoksissa yksilöiden tai yhteisöjen näkökulmiin. Yhden tulkinnan mukaan tällainen tieto ei voi olla objektiivista. Toiseen tulkinnan mukaan perspektivismi ei kuitenkaan poissulje objektiivista tietoa. Esimerkiksi sisäiset realistit kannattavat tällaista tulkintaa. Nietzsche itse hylkää subjektivismin, mutta hänen suhdettaan objektiiviseen tietoon on tulkittu eri tavoin. Vastauksessa voidaan pohtia perspektivismiä, mutta se ei ole välttämätöntä. Hyvä vastaus ei siis edellytä Nietzschen filosofian tuntemista. On kuitenkin etu, jos vastauksessa huomioidaan, että objektiivinen tieto voidaan ymmärtää kahdella eri tavalla: se on väistämättä sidoksissa johonkin näkökulmaan tai se on yksittäisistä näkökulmista riippumatonta.
Kaikkitietävän Jumalan näkökulman voi tulkita olevan tiedollisesti paras näkökulma johonkin yksittäiseen asiaan tai sisältävän kaikki mahdolliset tiedolliset näkökulmat. Tällaisena se on jonkinlainen tiedon ihanne tai raja-arvo, jota erehtyväisten yksilöiden tai yhteisöjen näkökulmat voivat parhaimmillaan lähestyä. Voi myös ajatella Nietzschen tapaan, että Jumalan näkökulmassa ei ole kyse varsinaisesti näkökulmasta ollenkaan.
Hyvässä vastauksessa määritellään, mitä objektiivinen tieto on. Objektiivisuus voidaan ymmärtää esimerkiksi riippumattomuutena yksilöiden näkökulmista tai enemmän kantilaisittain jonain, minkä yksilöt (välttämättä) jakavat. Vastaukset, joissa objektiivisuus ymmärretään intersubjektiivisuuden kautta, ovat siis hyväksyttäviä. Toisaalta voidaan myös argumentoida, että objektiivinen tieto on saavuttamatonta, mutta intersubjektiivinen ei ole.
Objektiivisen tiedon olemassaoloa on mahdollista perustella esimerkiksi seuraavilla argumenteilla:
- Voi vedota Platonin käsitykseen tiedosta, jonka mukaan varsinainen tieto on ikuista, muuttumatonta ja objektiivista. Matemaattinen tieto on esimerkki tällaisesta tiedosta. Vastauksessa voi argumentoida, että matemaattisen tiedon olemassaolo jo itsessään on todiste sen puolesta, että objektiivista tietoa on olemassa. Lisäksi voi esittää, että jokainen riittävillä kognitiivisilla kyvyillä varustettu henkilö pystyy saavuttamaan matemaattista tietoa.
- Voi esittää jaon subjektiiviseen ja objektiiviseen tietoon. Esimerkiksi John Locken (1632–1704) mukaan ominaisuudet voidaan jakaa kahteen luokkaan: primaareihin ja sekundaarisiin. Primaarit ominaisuudet, esimerkiksi kappaleen koko ja muoto, ovat matemaattisesti mitattavia. Ne eivät ne ole riippuvaisia kenestäkään yksittäisestä havaitsijasta tai edes tutkijayhteisöstä, toisin kuin sekundaariset ominaisuudet, kuten kappaleen väri tai maku. Primaarit ominaisuudet ovat näin objektiivisia, vaikka sekundaariset eivät olisikaan.
- Voi puolustaa objektiivisen tiedon olemassaoloa pragmaattisesta näkökulmasta. Jotkin asiat toimivat käytännössä ja toiset eivät. Metallit esimerkiksi johtavat sähköä, ja siksi niistä voidaan rakentaa sähkövirralla toimivia laitteita. Metalleilla on nämä ominaisuudet riippumatta siitä, miten jäsennämme ne käsitteellisesti. Emme voi yksinkertaisesti päättää, mikä toimii ja mikä ei. Näin ollen käytännössä toimivia seikkoja koskeva tieto ei ole täysin subjektiivista.
Objektiivisen tiedon olemassaolo on kuitenkin mahdollista myös kyseenalaistaa esimerkiksi seuraavin tavoin:
- Voi argumentoida, että kaikki maailmaa ja itseämme koskeva tietomme on aina rajallista ja että se rajoittuu johonkin tiettyyn näkökulmaan. Esimerkiksi näemme huonekalut aina osittain ja tietystä kulmasta, emme koskaan kokonaisina. Tätä ovat painottaneet Nietzschen lisäksi empiristit, antiikin skeptikot ja fenomenologit.
- Voi vedota René Descartesin (1596–1650) skeptisiin hypoteeseihin, kuten ilkeään demoniin tai uniargumenttiin, jotka lopulta tekevät subjektiivisesta tietoisuudesta kaiken tiedon perustan. Descartesin skeptisiä hypoteeseja voi käyttää tiedon epäilyyn, vaikka ei hyväksyisi hänen filosofiansa muita puolia. On hyvä huomata, että Descartesin yritystä oikeuttaa arkiuskomuksemme tältä pohjalta on yleisesti pidetty vähemmän onnistuneena kuin hänen järjestelmällisen epäilyn metodiaan.
- Voi esittää erilaisia empiirisiä argumentteja relativismin puolesta. Esimerkiksi uskomukset ja käsitykset vaihtelevat kulttuurista toiseen, näyttää olevan aitoja toistaiseksi ratkeamattomia erimielisyyksiä ja on olemassa teoreettista alimääräytyneisyyttä. Voi argumentoida, että nämä seikat sopivat paremmin yhteen sen kanssa, että tieto on subjektiivista eikä objektiivista.
Vastaus tehtävään on essee, jossa pitää pohtia, voiko objektiivista tietoa olla olemassa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita objektiivisen tiedon mahdollisuudesta.
10 pisteen vastauksessa kokelas käsittelee monipuolisesti jotain objektiivisen tiedon olemassaoloa puolustavaa tai vastustavaa kantaa. Vaihtoehtoisesti hän käsittelee melko hyvin perusteita sekä objektiivisen tiedon olemassaolon puolesta että sitä vastaan.
15 pisteen vastauksessa kokelas käsittelee johdonmukaisesti ja monipuolisesti eri näkökantoja objektiivisen tiedon olemassaolon puolesta ja sitä vastaan.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi yhdistämällä sen filosofian historiaan.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Tieto, tiede ja todellisuus (FI4) sisältöihin ”todellisuuden ilmeneminen ja hahmottaminen” sekä ”tiedon mahdollisuus ja rajat, tiedon oikeuttaminen”.
Osa 2: 30 pisteen tehtävät
7. Moraalin yleispätevyys 30 p.
7.1 Selitä, millaisia käsityksiä moraalista Iivin ja Pajun keskustelussa () tulee esille. 15 p.
Tehtävän aineistona on kuvitteellinen keskustelu, jossa ystävykset Iivi ja Paju edustavat erilaisia käsityksiä moraalin luonteesta. Paju näyttää kannattavan moraalista relativismia, kun taas Iivi puolustaa moraalin yleispätevyyttä eli moraalin universaalia luonnetta. Vastauksessa tulee nimetä ja selittää keskustelussa esiintyviä erilaisia näkökantoja.
Pajun esittämät väitteet edustavat moraalista relativismia. Relativismin voi jakaa kulttuurirelativismiin ja subjektivismiin. Kulttuurirelativismin mukaan moraaliset arvostelmat perustuvat kunkin yhteisön, yhteiskunnan tai kulttuurin tulkintaan siitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin. Subjektivistisen kannan mukaan moraaliset arvostelmat perustuvat pohjimmiltaan kunkin yksilön omiin näkemyksiin. Paju esittää keskustelussa väitteitä kummankin näkemyksen puolesta.
Iivi puolestaan näyttää edustavan kantaa, jossa moraalia pidetään yleispätevänä tai universaalina. Universaalisuutta pidetään useimmiten yhtenä moraalin tunnuspiirteenä. Sen mukaan käsityksiä moraalisesta oikeasta ja väärästä ei voi perustella vetoamalla yhteisöjen tulkintoihin tai subjektiivisiin näkemyksiin, vaan moraalisten normien on oltava yleistettäviä. Moraalisäännöt koskevat samanlaisissa tilanteissa kaikkia ihmisiä yhtäläisesti, kulttuurista tai henkilökohtaisista näkemyksistä riippumatta. Moraalin yleispätevyyden sijaan vastauksessa voi tarkastella myös objektivismia subjektivismin vastakohtana.
Relativismin ja universalismin lisäksi keskustelusta voi havaita myös deskriptiivisen ja normatiivisen käsityksen, vaikkakin tämä on implisiittisempää. Paju näyttää esittävän deskriptiivisen näkemyksen todetessaan, että jokaisessa yhteiskunnassa on omat tapansa, perinteensä ja moraalinorminsa. Iivi puolestaan edustaa normatiivista kantaa esittäessään, että samaa sukupuolta olevien parisuhteiden kieltäminen on moraalisesti väärin.
Vastaus tehtävään on essee, jossa pitää selittää, millaisia käsityksiä moraalista Iivin ja Pajun keskustelussa tulee esille. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas tekee jonkin oikeansuuntaisen huomion ainakin yhdestä keskustelussa esitetystä näkemyksestä.
8 pisteen vastauksessa kokelas tuo ilmi, että keskustelussa on kyse relativismista, ja hän selittää relativistista näkemystä oikeansuuntaisesti.
12 pisteen vastauksessa kokelas selittää vastakohdan relativismin ja universalismin (tai objektivismin) välillä sekä erottaa toisistaan kulttuurirelativismin ja subjektivismin.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas kuvaa tarkasti ja ymmärrystä osoittaen kulttuurirelativismin ja subjektivismin keskeiset piirteet ja selittää, miten ne eroavat moraalin universaalisuutta (tai objektiivisuutta) korostavasta näkemyksestä. Ansioksi katsotaan myös normatiivisen ja deskriptiivisen erottelun havaitseminen aineiston keskustelussa ja erottelun kuvaaminen asianmukaisesti.
7.2 Pohdi, miten Pajun esittämiä käsityksiä moraalista () voi kritisoida. 15 p.
Vastauksen lähtökohdan muodostavat kohdassa 7.1 nimetyt ja selitetyt relativismin eri muodot. Pajun esittämät näkökannat edustavat sekä kulttuurirelativistista että subjektivistista näkemystä moraalista.
Paju ajattelee, että moraalia koskevat näkemykset vaihtelevat eri yhteiskunnissa ja että näin sen tulee ollakin. Ajatukseen sisältyy relativismille usein ominainen ristiriita, jonka mukaan moraalin perusta on yhteisöjen omissa tulkinnoissa moraalisesti oikeasta ja väärästä, mutta yleisesti on kuitenkin moraalisesti väärin puuttua muiden yhteiskuntien moraalisiin näkemyksiin. Näin olisi olemassa ainakin yksi yleispätevä moraalinen normi, joka kieltäisi toisten yhteisöjen moraalikäsitysten arvostelemisen tai niihin puuttumisen. Tämä ristiriita sisältyy myös Pajun näkemykseen.
Yksi relativismia vastaan esitetty kritiikki on se, että se sivuuttaa universaalisuuden vaatimuksen. Moraalissa pyritään yleispätevyyteen, henkilöistä riippumattomaan perusteluun ja kaikkia sitoviin sääntöihin. Tätä universaalisuuden vaatimusta pidetään useimmiten yhtenä moraalin tunnuspiirteenä, sillä on olemassa periaatteita, joiden yleispätevyyttä ei voi järkevästi kiistää. Yksi tällainen periaate on esimerkiksi se, ettei pidä tuottaa tarpeetonta kärsimystä millekään tuntevalle oliolle. Muita moraalin tunnuspiirteitä ovat esimerkiksi ylivertaisuus suhteessa muihin arvoihin tai näkökohtiin sekä käskevyys (tai normatiivisuus) erotuksena deskriptiivisyydestä eli kuvailevuudesta. Yksi tapa rakentaa vastaus onkin tarkastella relativismia näiden tunnuspiirteiden avulla.
Pajun näkemystä voi arvostella siitä, että siinä sekoitetaan vallitsevan tilanteen kuvaus ja moraalin normatiiviset vaatimukset. Vastauksessa voi viitata Humen giljotiiniin: siitä, miten asiat ovat, ei voi suoraan johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla.
Käytännön tasolla relativistisia näkemyksiä voi arvostella siitä, että johdonmukaisesti sovellettuina ne johtavat helposti välinpitämättömyyteen tai jopa nihilismiin moraalisissa kysymyksissä. Jos käsitykset oikeasta ja väärästä ovat sidoksissa yhteisöjen tulkintoihin tai henkilökohtaisiin valintoihin, mikään ei oikeastaan ole oikein tai väärin, kuten Iivi toteaa. Miksi siis pitäisi välittää muiden ihmisten tai yhteiskuntien tekemisistä, vaikka ne näyttäisivätkin oman moraalisen käsityksen mukaan vääriltä?
Vastaus tehtävään on essee, jossa tulee pohtia, miten Pajun esittämiä käsityksiä moraalista voi kritisoida. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas esittää jonkin kriittisen huomion moraalirelativismista.
8 pisteen vastauksessa kokelas esittää useita kriittisiä huomioita moraalirelativismista suppeasti tai yhden kriittisen huomion syvällisesti perustellen.
12 pisteen vastauksessa kokelas kritisoi johdonmukaisesti ja monipuolisesti sekä kulttuurirelativismia että subjektivismia.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan liittämällä sen esimerkiksi moraalin tunnuspiirteisiin tai tarkastelemalla aihetta jonkin ajankohtaisen yhteiskunnallisen esimerkin kautta. Ansioksi katsotaan myös asianmukaisten näkökantojen esittäminen relativismin puolustukseksi.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Etiikka (FI2) ja erityisesti sen sisältöihin ”moraalin luonne normijärjestelmänä” ja ”moraalinen relativismi”.
8. Koulutus ja naisten yhteiskunnallinen asema 30 p.
8.1 Nimeä ja määrittele videon pohjalta kolme yhteiskuntafilosofista käsitettä, joilla voi arvioida tyttöjen koulutuksen merkitystä. 15 p.
Tehtävän aineistona on YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon video, joka kampanjoi tyttöjen koulutuksen puolesta. Vastauksessa voidaan nimetä ja määritellä esimerkiksi seuraavat käsitteet, jotka soveltuvat tyttöjen koulutuksen merkityksen arviointiin:
- Oikeus, oikeudet ja ihmisoikeudet. Oikeuksilla tarkoitetaan yleensä yksilön intresseihin tai tahtoon perustuvaa vaadetta saada jotakin. Oikeuksiin liittyvä tematiikka on keskeinen, kun tarkastellaan sitä, mitä itse kullekin on turvattava yhteiskunnassa. Koulutus on yksi keskeisistä ihmisoikeuksista, joka pitäisi turvata kaikille sukupuolesta tai muista tekijöistä riippumatta.
- Tasa-arvo. Tasa-arvolla tarkoitetaan sukupuolten – tai laajemmin yhteiskunnan kaikkien jäsenten – yhdenvertaista kohtelua. Lähtökohtien tasa-arvo edellyttää minimissään sitä, että ketään ei aseteta muita huonompaan asemaan sukupuolen, ihonvärin, uskonnon, etnisen taustan tai muiden vastaavien tekijöiden vuoksi.
- Vapaus. Vapaudella voidaan tarkoittaa esimerkiksi toiminnan esteiden poissaoloa (negatiivinen vapaus) tai mahdollisuutta ja kykyä toimia jollakin tavalla (positiivinen vapaus). Tyttöjen ja naisten asemaa voi pohtia siitä näkökulmasta, onko tytöillä vapaus käydä koulua ja valita ammattinsa.
- Valta ja autonomia. Vallalla tarkoitetaan esimerkiksi voimaa tai kykyä saada joku muu tekemään jotakin, mitä tämä ei omasta halustaan tai tahdostaan tekisi. Autonomialla tarkoitetaan itsemääräämisoikeutta tai valtaa tehdä itseä koskevia päätöksiä. Tyttöjen mahdollisuutta käydä koulua voi tarkastella yhteiskunnallisen vallan näkökulmasta: Kuka yhteiskunnassa päättää siitä, ketkä saavat osallistua koulutukseen ja keitä pidetään yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä? Onko tytöillä ja naisilla päätösvaltaa heitä itseään koskevissa asioissa?
- Hyöty. Hyödyllä voidaan tarkoittaa esimerkiksi halujen tai intressien tyydyttymistä. Yksilön tasolla kyse voi olla esimerkiksi nautinnon saavuttamisesta, yhteiskunnan tasolla turvallisuudesta tai toimivuudesta. Aineiston videolla tyttöjen koulutusta perustellaan yhteiskunnallisella hyödyllä. Yhteiskunta hyötyy siitä, että sen kaikki jäsenet osallistuvat tasavertaisesti yhteiskunnan rakentamiseen.
- Oikeudenmukaisuus. Oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan yleisellä tasolla samanlaisten kohtelemista samalla tavalla. Se voi tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi hyödykkeiden tasapuolista jakoa osapuolten kesken (distributiivinen oikeudenmukaisuus) tai saman menettelyn soveltamista kaikkiin asianosaisiin, esimerkiksi työnhakijoihin (proseduraalinen oikeudenmukaisuus). Oikeudenmukaisuus liittyy useampaan jo edellä mainittuun käsitteeseen. Tyttöjen koulutusta voi käsitellä oikeudenmukaisuuskysymyksenä: onko oikeudenmukaista, että sukupuolen kaltaiset tekijät määrittävät, mikä henkilölle on yhteiskunnassa sallittua ja mahdollista?
Vastaus tehtävään on essee, jossa nimetään ja määritellään aineiston pohjalta kolme yhteiskuntafilosofista käsitettä, joilla voi arvioida tyttöjen koulutuksen merkitystä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas nimeää ja määrittelee yhden aiheeseen liittyvän yhteiskuntafilosofisen käsitteen.
8 pisteen vastauksessa kokelas nimeää ja määrittelee kolme aiheeseen liittyvää yhteiskuntafilosofista käsitettä. Määrittelystä käy jotenkin ilmi, miten käsitteet soveltuvat tyttöjen koulutuksen merkityksen arviointiin.
12 pisteen vastauksessa kokelas nimeää ja määrittelee kolme aiheeseen liittyvää yhteiskuntafilosofista käsitettä. Määrittelystä käy selkeästi ilmi, miten käsitteet soveltuvat tyttöjen koulutuksen merkityksen arviointiin.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas määrittelee käsitteet erinomaisesti ja osoittaa oivaltavasti, miten niitä voidaan soveltaa tyttöjen koulutuksen merkityksen arviointiin.
8.2 Perustele yhteiskuntafilosofisesta näkökulmasta, miksi naisten pitää saada osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Hyödynnä perustelussa käsitteitä, jotka määrittelit kohdassa 8.1. 15 p.
Hyvässä vastauksessa kohdassa 8.1 valittuja käsitteitä tai joitakin niistä sovelletaan naisten yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumisen perustelemiseen. Yhteiskunnallinen toiminta on luontevaa ymmärtää toiminnaksi politiikassa, työelämässä tai erilaisissa kansalaisjärjestöissä. Koulutus on useissa tapauksissa edellytys tällaiseen toimintaan osallistumiselle. Vastauksessa on mahdollista tarkastella aihetta syvällisemmin yhden tai muutaman käsitteen avaamasta näkökulmasta. Kokelas voi keskittyä esimerkiksi tasa-arvoon ja oikeuksiin tai yhteiskunnalliseen valtaan. Vaihtoehtoisesti vastauksessa voi käsitellä aihetta useita käsitteitä suppeammin hyödyntäen. Olennaista on käsitteiden oikea, johdonmukainen ja ymmärrystä osoittava käyttö.
Esimerkkejä kyseeseen tulevista vastauslinjoista on hahmoteltu edellä käsitteiden määrittelyn yhteydessä. Vastausta on mahdollista laajentaa yhteiskuntafilosofisten teorioiden suuntaan, ja sen voi liittää esimerkiksi yksilö- ja yhteisökeskeisten teorioiden tai liberalismin ja konservatismin käsittelyyn. Edelleen on mahdollista liittää vastaus ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin naisten asemasta.
Vastaus tehtävään on essee, jossa perustellaan yhteiskuntafilosofisesta näkökulmasta, miksi naisten pitää saada osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas tekee huomioita naisten yhteiskunnallisesta osallistumisesta ja käyttää jotain kohdassa 8.1 määrittelemäänsä yhteiskuntafilosofista käsitettä.
8 pisteen vastauksessa kokelas perustelee asianmukaisesti ja määrittelemiään käsitteitä tai käsitettä käyttäen, miksi naisten pitää saada osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan.
12 pisteen vastauksessa kokelas perustelee monipuolisesti ja johdonmukaisesti, miksi naisten pitää saada osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän käyttää perusteluissaan valitsemiaan käsitteitä ymmärrystä osoittaen.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi liittämällä sen yhteiskuntafilosofian perinteeseen tai teorioihin tai tarkastelemalla asiaa ajankohtaisten keskustelujen valossa.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Yhteiskuntafilosofia (FI3) ja erityisesti sen sisältöihin ”poliittiset ihanteet ja niiden toteuttaminen: vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus” sekä ”ajankohtaisia yhteiskuntafilosofisia kysymyksiä: – – kestävän tulevaisuuden rakentaminen”.
9. Descartes ja Elisabeth 30 p.
9.1 Selitä, millä perusteilla Elisabeth kritisoi Descartesin substanssidualismia (). 10 p.
Tiettävästi prinsessa Elisabeth esitti ensimmäisenä kenties kaikkein yleisimmän kritiikin, jolla kartesiolaista substanssidualismia on vastustettu: Miten sielu ja ruumis ovat vuorovaikutuksessa keskenään? Miten sielu voi liikuttaa raajoja, jos se on ruumiista täysin irrallinen substanssi?
Ruumis, joka on Descartesin mukaan aineellinen substanssi, on ulotteinen: se on tietyn muotoinen, ja sillä on pituus, korkeus ja leveys. Jokaisella kolmiulotteisella muodolla on myös pinta. Elisabeth ehdottaa, että aineelliset kappaleet, kuten ihmisen keho, pystyvät liikuttamaan toisia aineellisia kappaleita ainoastaan kosketuksen tai muotonsa kautta.
Ainakin ensi silmäyksellä vaikuttaa siltä, että aineeton substanssi ei pysty koskettamaan aineellisia kappaleita eikä sillä ole muotoa tai tilavuutta. Koska Descartesin mukaan sielu on juuri aineeton substanssi, sielun ja ruumiin välisen vuorovaikutuksen mahdollisuus pitäisi selittää jotenkin hänen teoriassaan.
Vastaus tehtävään on essee, jossa selitetään, millä perusteilla Elisabeth kritisoi Descartesin substanssidualismia. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
3 pisteen vastauksessa kokelas tekee joitakin huomioita Elisabethin esittämästä kritiikistä.
5 pisteen vastauksessa kokelas selittää Elisabethin kritiikkiä ja osoittaa ongelmakohdaksi sielun ja ruumiin välisen vuorovaikutuksen.
8 pisteen vastauksessa kokelas esittää johdonmukaisen ja monipuolisen selityksen Elisabethin kritiikistä. Hän tarkastelee sielun ja ruumiin erilaisia ominaisuuksia sekä aineettoman substanssin mahdollisuutta liikuttaa aineellista.
9.2 Pohdi, miten Descartesin substanssidualismin ongelmat voitaisiin välttää. 20 p.
Descartesin aikana substanssidualismi pyrittiin pelastamaan monin tavoin. Tunnetuimpia näistä ratkaisuista lienevät erilaiset parallelismin muodot, joissa sielu (tai mieli) ja ruumis eivät ole suoraan vuorovaikutuksessa keskenään. Esimerkiksi Gottfried Wilhelm Leibniz (1646–1716) ehdotti, että Jumala on asettanut eri substanssit toimimaan harmoniassa keskenään. Ne ovat kuin kaksi kelloa, jotka ovat samassa ajassa. Maailmassa ei ole siis oikeita syy-seuraussuhteita, vaan tapahtumat vain näyttävät saavan aikaiseksi toisia tapahtumia. Läheistä sukua Leibnizin teorialle on Nicolas Malebranchen (1638–1715) okkasionalismi, jonka mukaan Jumala aina erikseen liikuttaa ruumista sielun tahdon mukaisesti.
Descartes itse pyrki ratkaisemaan ongelman väittämällä, että sielu ja ruumis ovat vuorovaikutuksessa toisensa kanssa ja että tämä tapahtuu käpyrauhasen välityksellä. Descartesin ratkaisua on yleisesti ottaen pidetty epätyydyttävänä. Vaikka hän olisi paikallistanut vuorovaikutuksen tapahtumispaikan oikein käpyrauhaseen, se ei kuitenkaan vielä kerro, miten se on mahdollista.
Vastauksessa ei tarvitse olettaa, että kartesiolainen substanssidualismi pitäisi paikkansa. Yksi mahdollinen vastausvaihtoehto on, että substanssien erillisyys ja niiden erilaiset ominaisuudet tekevät vuorovaikutuksen mahdottomaksi. Tällöin kokelaan on kuitenkin esiteltävä jokin vaihtoehtoinen malli, jolla sielun ja ruumiin välisen vuorovaikutuksen voisi selittää.
Eräs vastaus ongelmaan on epifenomenalismi, jonka mukaan aineelliset syyt riittävät selittämään kaikki tapahtumat. Tämän näkemyksen mukaan aineelliset syyt siis saavat aikaan sielun (tai mielen) tapahtumat, mutta tietoisuus ei itse vaikuta ruumiin toimintoihin. Syy-seuraussuhde kulkee siis vain yhteen suuntaan. Vaikutelma siitä, että sielu vaikuttaisi ruumiiseen, on siten eräänlainen illuusio.
Toinen suosittu ratkaisu on ominaisuusdualismi. Sen mukaan on olemassa vain yksi substanssi, mutta tällä samalla substanssilla on materiaalisia ja mentaalisia ominaisuuksia. Muita tyypillisiä ratkaisuja ovat muut monismin muodot, kuten fysikalismi, idealismi ja neutraali monismi. Monismissa on vain yhdentyyppisiä substansseja ja substanssin ominaisuudet kattavat kaiken olemassa olevan.
Vastaus tehtävään on essee, jossa pohditaan, miten Descartesin substanssidualismin ongelmat voitaisiin välttää. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita sielu–ruumis-ongelman mahdollisista ratkaisuista tai vaihtoehdoista.
10 pisteen vastauksessa kokelas esittää yhden perustellun ratkaisun sielu–ruumis-ongelmaan tai käsittelee useampia ratkaisuja melko hyvin. Esitelty ratkaisu tai ratkaisut suhteutetaan substanssidualismiin.
15 pisteen vastauksessa kokelas esittää johdonmukaisesti ja monipuolisesti yhden tai useamman ratkaisun sielu–ruumis-ongelmaan ja suhteuttaa ne substanssidualismiin.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi kytkemällä pohdiskelunsa filosofian historiaan, nykyfilosofiaan tai kognitiotieteeseen.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) kohtaan ”keskeisiä filosofisia peruskysymyksiä ja -erotteluja: henki ja aine”.