Hyvän vastauksen piirteet: FI – Psykologia

22.9.2022

Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 10.11.2022

Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.

Psykologian kokeessa arvioinnin keskeisenä perusteena on vastauksen ankkuroiminen empiiriseen, tutkimuspohjaiseen tietoon ja keskeisiin psykologian teorioihin. Ihmisen kehitystä, tiedonkäsittelyä, psyykkistä hyvinvointia ja persoonallisuutta tutkitaan psykologiassa useasta toisiaan täydentävästä näkökulmasta, kuten biologisesta, kognitiivisesta tai sosiokulttuurisesta. Kokelaan tulisi osata luontevasti hyödyntää eri näkökulmista tuotettua tieteellistä tietoa psyykkisten ilmiöiden ja prosessien erittelyssä.

Psykologian kokeessa arvioidaan kokelaiden valmiutta ymmärtää psykologisen tiedon luonnetta ja tiedonmuodostusta, mukaan lukien tutkimusten luotettavuuden ja pätevyyden arvioiminen. Tehtävä voi edellyttää ajankohtaisten psykologian tutkimustulosten arviointia tai tutkimussuunnitelman laatimista.

Psykologian tehtäviin liittyy psykologisten ilmiöiden kuvailemista, arvioimista, pohtimista ja selittämistä sekä erilaisten näkökulmien vertailua. Useassa tehtävässä on myös ainerajat ylittäviä mahdollisuuksia. Osa tehtävistä sisältää joko kirjallista aineistoa tai videoaineistoa, joka tulee yhdistää tehtävänannon mukaisesti psykologiseen tietoon.

Digitaalisessa kokeessa tehtävät jakautuvat kolmeen osaan: 1 perustehtävät (esim. määrittele, kuvaile, selitä), 2 soveltavat tehtävät ja 3 kehittelytehtävät (esim. pohdi, vertaile, arvioi, suunnittele). Hyvän vastauksen kriteerit poikkeavat toisistaan osissa 1, 2 ja 3. Osan 1 tehtävissä kokelaalta edellytetään pääosin tiedollista osaamista, mutta osien 2 ja 3 tehtävät vaativat jo enemmän tiedonkäsittelyä. Psykologisen tiedon soveltamista vaaditaan sekä osassa 2 että 3, mutta osassa 3 painotetaan erityisesti kehittelyä, jolloin vastaus voi sisältää oivaltavia tarkastelutapoja sekä tiedon ja selitystapojen arviointia.

Keskeisenä arvioinnin kohteena on se, kuinka syvällisesti kokelas ymmärtää psykologista tietoa, kuinka hän osaa soveltaa sitä ja missä määrin hän pystyy tarkastelemaan sitä kriittisesti. Pelkkä oppimateriaalin sisältöjen toistaminen ei mahdollista parhaisiin arvosanoihin pääsemistä. Osa tehtävistä edellyttää valmiutta analysoida ajankohtaisia tapahtumia ja ilmiöitä psykologisen tiedon varassa. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota erityisesti kypsyyden osoittamiseen ja psykologisen tiedon hallintaan. Kokelaan tulisi vastata kysymyksiin tehtävänannon mukaisesti. Esitetyt asiat ja väitteet tulisi perustella vastauksessa selkeästi. Arvioinnissa kiinnitetään lisäksi huomiota siihen, kuinka jäsentynyt ja johdonmukainen kokonaisuus vastaus on.

Ohessa on arviointitaulukko, josta ilmenevät 20 ja 30 pisteen vastauksen arviointikriteerit. Hyvän vastauksen piirteissä on myös kuvailtu, millaisia piirteitä sisältävät 20 pisteen tehtävissä 9–11 pisteen ja 15–17 pisteen vastaukset ja 30 pisteen tehtävissä 13–16 pisteen ja 22–25 pisteen vastaukset.

Tiedollinen osaaminen 10 / 15 p.
Vastauksessa esitetty psykologinen tieto ja käsitteistö
Vastaus ei sisällä lainkaan psykologista tietoa tai käsitteistöä. Välttävä:
Vastaus sisältää niukasti psykologista tietoa ja käsitteistöä. Psykologisen tiedon hallinta on vain välttävää.
Tyydyttävä:
Vastauksessa esitetään joitakin mielekkäitä psykologiseen tietoon perustuvia ajatuksia ja käsitteitä. Tiedon hallinta on tyydyttävää.
Hyvä:
Vastaukseen sisältyy pääosin mielekästä psykologista tietoa ja käsitteistöä. Tiedon hallinta on hyvää, mutta osittain rajoittunutta.
Kiitettävä:
Vastaukseen sisältyy monipuolista psykologista tietoa ja käsitteistöä. Tiedon hallinta on kiitettävää.
Erinomainen:
Vastaukseen sisältyy syvällistä ja monipuolista psykologista tietoa ja käsitteistöä. Tiedon hallinta on erinomaista.
Tiedonkäsittely 10 / 15 p.
Tehtävänannon noudattaminen, aineiston käyttö ja vastauksen rakentaminen
Vastaus ei ole tehtävänannon mukainen. Aineistoa ei hyödynnetä lainkaan tai sitä tulkitaan täysin virheellisesti. Vastaus on sekava ja jäsentymätön. Välttävä:
Vastaus on vain osittain tehtävänannon mukainen. Aineistoon sisältyvää informaatiota toistellaan tai sitä tulkitaan osittain väärin. Vastaus on luetteleva ja katkelmallinen.
Tyydyttävä:
Vastauksessa on tehtävänannon kannalta puutteita. Aineiston hyödyntäminen on kaavamaista ja mekaanista. Vastaus on paikoitellen jäsentynyt, mutta asiat jäävät irrallisiksi.
Hyvä:
Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen, mutta osa tekstistä jää irralliseksi. Aineistoa on hyödynnetty melko hyvin. Vastaus on jäsentynyt.
Kiitettävä:
Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen. Aineistoa on hyödynnetty hyvin. Vastaus muodostaa kiitettävän kokonaisuuden.
Erinomainen:
Vastaus on tehtävänannon mukainen. Aineistoa on hyödynnetty erinomaisesti. Vastaus muodostaa erinomaisesti jäsennellyn kokonaisuuden.
Soveltaminen, kehitteleminen ja arviointi
Psykologista tietoa ei sovelleta, kehitellä tai arvioida lainkaan. Asioita ei perustella, tai perustelut eivät ole päteviä. Välttävä:
Psykologisen tiedon soveltamisesta, kehittelystä ja arvioinnista on vähäisiä merkkejä. Perusteluja on niukasti.
Tyydyttävä:
Psykologisen tiedon soveltamisesta, kehittelystä ja arvioinnista on selkeitä merkkejä. Väitteitä on perusteltu, mutta osa perusteluista on puutteellisia.
Hyvä:
Psykologisen tiedon soveltaminen, kehittely ja arviointi on hyvää. Perusteluja on useissa kohdissa ja ne ovat paikkansa pitäviä.
Kiitettävä:
Psykologista tietoa sovelletaan, kehitellään ja arvioidaan kiitettävästi. Perustelut ovat selkeitä ja vakuuttavia.
Erinomainen:
Psykologisen tiedon soveltaminen, arviointi ja erityisesti kehittely on erinomaista ja johdonmukaista. Perusteluja on kattavasti ja ne ovat erittäin vakuuttavia.
Kriteereitä vastaavat pisteet Välttävä Tyydyttävä Hyvä Kiitettävä Erinomainen
20 pisteen tehtävät 1–4 p.5–8 p.9–12 p.13–16 p.17–20 p.
30 pisteen tehtävät 1–6 p.7–12 p.13–18 p.19–24 p.25–30 p.

Osa 1: 20 pisteen tehtävät

1. Monivalintatehtävä 20 p.

Alla on 20 väittämää (1.1–1.20) ryhmiteltyinä neljään aihepiiriin. Merkitse kustakin väittämästä, onko se oikein vai väärin. Oikea vastaus 1 p., väärä vastaus –1 p., ei vastausta 0 p.

Monivalintatehtävä ei ole pakollinen, ja siihen voi jättää vastaamatta. Vastattuasi väittämään voit vaihtaa vastausvaihtoehtoa, mutta et voi jättää väittämää enää kokonaan ilman vastausta. Jos olet aloittanut tehtävään vastaamisen, mutta et haluakaan jättää sitä arvosteltavaksi, valitse jokaisessa väittämässä vaihtoehto ”En vastaa”.

1.1 Pintasuuntautuneessa opiskelussa pyritään luetun ymmärtämiseen. 1 p.

  • Oikein  (-1 p.)
  • Väärin  (1 p.)

1.2 Skinner osoitti tutkimuksillaan, että palkkiot ja rangaistukset edistävät oppimista tehokkaasti. 1 p.

  • Oikein  (1 p.)
  • Väärin  (-1 p.)

1.3 Neisser esitti, että sisäinen malli johtaa odotusten toteutumiseen ihmisen toiminnassa. 1 p.

  • Oikein  (-1 p.)
  • Väärin  (1 p.)

1.4 Bandura on tutkinut sosiaalista oppimista. 1 p.

  • Oikein  (1 p.)
  • Väärin  (-1 p.)

1.5 Behavioristit tutkivat, mitä ihmisen mielessä tapahtuu oppiessa. 1 p.

  • Oikein  (-1 p.)
  • Väärin  (1 p.)

1.6 Persoonallisuuden piirre tarkoittaa suhteellisen pysyvää tapaa käyttäytyä ja ajatella. 1 p.

  • Oikein  (1 p.)
  • Väärin  (-1 p.)

1.7 Big five -teorian piirteet ovat ekstroversio, aktiivisuus, neuroottisuus, avoimuus ja tunnollisuus. 1 p.

  • Oikein  (-1 p.)
  • Väärin  (1 p.)

1.8 Defenssi- eli puolustusmekanismit ovat osa sosiokognitiivista persoonallisuusteoriaa. 1 p.

  • Oikein  (-1 p.)
  • Väärin  (1 p.)

1.9 Psykodynaaminen persoonallisuusteoria painottaa tiedostamattomien tarpeiden merkitystä. 1 p.

  • Oikein  (1 p.)
  • Väärin  (-1 p.)

1.10 Maslow on yksi tunnetuimmista humanistisen persoonallisuusteorian edustajista. 1 p.

  • Oikein  (1 p.)
  • Väärin  (-1 p.)

1.11 Ilo, suru, pelko ja viha ovat kaikki perustunteita. 1 p.

  • Oikein  (1 p.)
  • Väärin  (-1 p.)

1.12 Kaikki tunteet ovat universaaleja. 1 p.

  • Oikein  (-1 p.)
  • Väärin  (1 p.)

1.13 Mieliala on mielihyvän tai mielipahan sävyttämä lyhytkestoinen tila. 1 p.

  • Oikein  (-1 p.)
  • Väärin  (1 p.)

1.14 Tunteet syntyvät aina ajattelun tuloksena. 1 p.

  • Oikein  (-1 p.)
  • Väärin  (1 p.)

1.15 Limbinen järjestelmä on tärkeä tunteiden synnyssä ja säätelyssä. 1 p.

  • Oikein  (1 p.)
  • Väärin  (-1 p.)

1.16 Parasympaattinen hermosto on aktiivinen unessa. 1 p.

  • Oikein  (1 p.)
  • Väärin  (-1 p.)

1.17 Vireystilaa on helpointa pitää yllä tehtäessä helppoja ja samanlaisena toistuvia työtehtäviä. 1 p.

  • Oikein  (-1 p.)
  • Väärin  (1 p.)

1.18 REM-unen ja syvän unen aikana aivojen sähköinen toiminta on vähäistä, mutta kevyessä unessa aivojen sähköinen toiminta muistuttaa valvetilaa. 1 p.

  • Oikein  (-1 p.)
  • Väärin  (1 p.)

1.19 Univaje heikentää ihmisen kognitiivista suorituskykyä ja laskee mielialaa. 1 p.

  • Oikein  (1 p.)
  • Väärin  (-1 p.)

1.20 Tiede on yksiselitteisesti onnistunut selittämään, miksi ihmisten pitää nukkua. 1 p.

  • Oikein  (-1 p.)
  • Väärin  (1 p.)

2. Tutkimustehtävä 20 p.

Alla kuvataan erään psykologisen tutkimuksen toteutus. Täydennä aukkokohdat yhdellä tutkimusmenetelmiin liittyvällä sanalla, joka sopii parhaiten tieteellistä tutkimusta kuvaavaan tekstiin. Sana voi olla myös yhdyssana.

2.1 2 p.

  • hypoteesi (2 p.)
  • olettamus (2 p.)
  • oletus (2 p.)

Ei hyväksytä:
– väite

2.2 2 p.

  • riippumaton (2 p.)

Hyväksytään myös:
– selittävä
– x-muuttuja

2.3 2 p.

  • riippuva (2 p.)

Hyväksytään myös:
– selitettävä
– y-muuttuja

2.4 2 p.

  • eettisyydestä (2 p.)
  • etiikasta (2 p.)

2.5 2 p.

  • otos (2 p.)
  • näyte (2 p.)

Ei hyväksytä:
– perusjoukko (Tutkimuksen perusjoukko määriteltiin tekstin ensimmäisessä lauseessa, joten kohta 2.5 viittaa yksiselitteisesti otokseen, ei perusjoukkoon.)

2.6 2 p.

  • satunnaistettiin (2 p.)
  • arvottiin (2 p.)
  • randomisoitiin (2 p.)

2.7 2 p.

  • standardoitu (2 p.)
  • normitettu (2 p.)

2.8 2 p.

  • reliabiliteetti (2 p.)

Myös muut oikeaan käsitteeseen yksiselitteisesti viittaavat ilmaisut hyväksytään. Vain yhden kirjaimen poikkeama oikeasta kirjoitusasusta sallitaan.

2.9 2 p.

  • häiriömuuttujat (2 p.)
  • häiriötekijät (2 p.)
  • kontrollimuuttujat (2 p.)
  • kovariaatit (2 p.)
  • moderaattorit (2 p.)
  • mediaattorit (2 p.)

Ei hyväksytä:
– muuttujat
– tekijät

2.10 2 p.

  • validiteettia (2 p.)

Myös muut oikeaan käsitteeseen yksiselitteisesti viittaavat ilmaisut hyväksytään. Vain yhden kirjaimen poikkeama oikeasta kirjoitusasusta sallitaan.

3. Porkkanan havaitseminen 20 p.

Selitä, millaiset tiedonkäsittelyn vaiheet ihminen käy läpi, kun hän näkee oheisen kuvan ja tunnistaa siinä olevan kasviksen porkkanaksi. Kuvaa myös, missä hermoston osissa tiedonkäsittely tapahtuu.

Ansiokkaassa vastauksessa kuvataan, miten tiedonkäsittely etenee alkaen tiedon saapumisesta aistinelimiin ja päättyen kohteen tunnistamiseen muistin avulla.

Ensimmäiseksi porkkanasta heijastuva valo osuu silmien verkkokalvolla sijaitseviin sauva- ja tappisoluihin, jotka muuttavat valoärsykkeen hermoimpulsseiksi.

Aistitieto kulkee silmistä näköhermon kautta talamukseen. Talamus lähettää tiedon eteenpäin aivokuorelle. Talamus on myös yhteydessä autonomiseen hermostoon ja aivojen syviin osiin, mikä mahdollistaa hyvin nopeat reaktiot voimakkaita tunteita aiheuttaviin ärsykkeisiin. Todennäköisesti porkkana ei kuitenkaan juuri aktivoi näitä yhteyksiä.

Aivokuorella aistitieto saapuu ensimmäisenä takaraivon näköaivokuorelle, missä primaariset ja sekundaariset näköalueet analysoivat aistitiedosta havaitun kohteen muotoa, väriä ja liikettä. Tästä prosessoinnista syntyy alustava havainto kohteesta paikallaan olevana oranssina puikkona.

Näköaivokuoren jälkeen havainnon prosessointi jatkuu muilla aivokuoren alueilla. Merkittävimmät näistä ovat ohimolohkoihin suuntautuva asioita tunnistava ns. mikä-reitti sekä päälakilohkoon suuntautuva tilan hahmottamiseen liittyvä ns. miten-reitti. Havaittu asia tunnistetaan käsittelemällä havaintoa mikä-reitillä, jolloin sitä verrataan muistissa oleviin representaatioihin. Jos havaitsijalla on muistissaan representaatio porkkanasta, havainto yhdistyy representaatioon ja kohde tunnistetaan porkkanaksi.

9–11 p. Vastaus perustuu pääosin mielekkääseen psykologiseen tietoon. Havainnon syntymisen vaiheet on esitetty oikein ja tiedonkäsittely on sijoitettu enimmäkseen oikeisiin hermoston osiin. Vastauksessa on kuitenkin joitakin rajoituksia ja epätarkkuuksia.

15–17 p. Vastaus osoittaa kiitettävää tiedon hallintaa. Havainnon syntymisen vaiheet on selitetty monipuolisesti ja niihin liittyvä tiedonkäsittely on sijoitettu tarkasti oikeisiin hermoston osiin. Vastaus muodostaa kiitettävästi jäsennellyn kokonaisuuden.

Osa 2: 20 pisteen tehtävät

4. Lasten kehitys sijaissynnytyksen jälkeen 20 p.

Vuoden 2020 toukokuussa Yle uutisoi koronapandemiasta johtuvien matkustuskieltojen mukanaan tuomasta ongelmasta, joka liittyi sijaissynnytyksiin. Itä-Euroopassa sijaitsevassa hotellissa oli kymmeniä vastasyntyneitä lapsia, jotka odottivat ulkomaalaisia vanhempiaan noutamaan heitä. Syntyneet lapset eivät päässeet suunnitellusti vanhempiensa luokse, kun koronapandemia sulki rajat. Uudet vanhemmat pystyivät näkemään vauvansa vain valokuvissa ja videopuheluiden välityksellä.

Sijaissynnytyksiä tarjoavan yrityksen video (aineisto 4.A) kuvaa tilannetta hotellissa, jossa lapset odottavat vanhempiaan.

Aineistossa 4.B on tietoruutu siitä, mitä sijaissynnytys tarkoittaa.

Selitä kehityspsykologisia käsitteitä ja teorioita hyödyntäen, miten kuvattu odotustilanne voi vaikuttaa syntyneen lapsen kehitykseen.

Hyvä vastaus pohjaa ymmärrykseen siitä, mikä merkitys varhaisella vuorovaikutuksella on lapsen kehitykselle. Vastauksessa voidaan pohtia lapsen saaman vuorovaikutuksen riittävyyttä ja laatua kiintymyssuhteen kehittymisen näkökulmasta. Onko lapsen tarpeisiin pystytty vastaamaan oikea-aikaisesti ja riittävästi, ja miten tämä vuorovaikutus on yhteydessä kehittyvään kiintymyssuhteeseen? Vastauksessa on mahdollista pohtia myös virikeympäristön merkitystä lapsen kognitiiviselle kehitykselle. Kokelas voi kuvata vaikkapa sitä, miten varhainen vuorovaikutusympäristö on yhteydessä kielen kehitykseen esimerkiksi vauvan varhaiseen jokelteluun vastaamisen kautta. Hyvässä vastauksessa voidaan nostaa esille myös lasten synnynnäisten yksilöllisten ominaisuuksien, kuten temperamentin tai stressinsäätelytaitojen, roolia suojaavina tai riskitekijöinä tässä epätyypillisessä tilanteessa. Hyvässä vastauksessa on mahdollista pohtia myös etäällä olevien vanhempien kiintymyksen kehittymisen haasteita, mutta tämä näkökulma on kuitenkin kytkettävä lapsen myöhempään kehitykseen. Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että hotellissa vietetyn odotusajan pituudella on myös vaikutusta. Vastauksessa voi hyödyntää esimerkiksi tietoa, jota on saatu adoptiolapsista tehdyistä tutkimuksista, tai tietoa aivojen varhaisen muovautuvuuden merkityksestä oman äidinkielen äänteiden erottelussa.

Aineisto saattaa ohjata tarkastelemaan sijaissynnytystä laajasta näkökulmasta. Kokelas voi ajautua pohtimaan sijaissynnytyksen eettistä oikeutusta tai tilannetta sijaissynnyttäjän näkökulmasta. Kysymyksessä kuitenkin pyydetään kokelasta arvioimaan vain kuvatun odotustilanteen merkitystä lapsen kehityksen kannalta.

9–11 p. Vastauksessa tarkastellaan aineiston kuvaaman tilanteen vaikutuksia lapsen kehitykseen hyödyntäen pääosin mielekkäitä psykologisia käsitteitä ja teorioita. Tiedon hallinta on hyvää, mutta osittain rajoittunutta. Vastaus on tehtävänannon mukainen, mutta siinä voi olla myös irralliseksi jääviä kohtia. Psykologisen tiedon kehittely on hyvää. Perusteluja on useassa kohdassa, ja ne ovat paikkansa pitäviä.

15–17 p. Vastauksessa on monipuolista psykologista tietoa, joka hyödyntää annettua aineistoa erinomaisesti. Vastaus muodostaa kiitettävän kokonaisuuden. Psykologista tietoa sovelletaan kiitettävästi ja perustelut ovat kattavia ja vakuuttavia.

5. Aivopuoliskon puuttuminen 20 p.

Katso video 5.A. Selitä, miksi videolla esiintyvä nainen voi elää melko tavanomaista elämää, vaikka suuri osa hänen toisesta aivopuoliskostaan puuttuu.

Videolla nuori nainen kertoo, miten aivopuoliskon leikkaus lapsuudessa on vaikuttanut hänen toimintakykyynsä. Hyvä vastaus rakentuu tyypillisimmin plastisiteetin eli muovautuvuuden käsitteen varaan. Vastauksessa voidaan pohtia aivoalueiden välisten yhteyksien ja toimintojen uudelleenjärjestäytymistä sekä lateralisaatiota. Jotkin kognitiiviset toiminnot ovat hyvin lateralisoituneita, ja videolla esiintyvää naista tarkkailemalla on mahdollista päätellä, kumpaan aivopuoliskoon leikkaus on kohdistunut; kielelliset toiminnot sujuvat, mutta motoriikassa on toispuolisia haasteita. Vastauksessa voidaan hyödyntää tätä havaintoa ja pohtia, millainen toimintakyky olisi tilanteessa, jossa leikkaus olisi kohdistunut toiseen aivopuoliskoon.

Vastauksessa on mahdollista käsitellä myös sitä, miten vähitellen kehittyvän ja äkillisesti syntyvän aivovaurion vaikutukset eroavat toisistaan. Niin ikään voi tuoda esiin sen, että aivojen plastisiteetti on suurinta lapsuudessa. Lapsuudenaikaisen leikkauksen ansiosta videolla esiintyvän naisen myöhempi kehitys on ollut melko tavanomaista, kun kohtausoireita on leikkauksesta alkaen ollut vähemmän.

Vastauksessa voidaan käsitellä myös muita kuin aivoihin liittyviä seikkoja, kuten yksilöön ja ympäristöön liittyviä kehitystä tukevia piirteitä. Esimerkiksi yksilön temperamentti, personallisuus ja hänen kiintymyssuhteensa tai ulkoisen ympäristön tarjoamat virikemahdollisuudet saattavat olla yhteydessä toimintamalleihin, jotka tukevat aktiivista kuntoutumiseen sitoutumista.

9–11 p. Vastauksessa selitetään pääosin mielekkään psykologisen tiedon ja käsitteistön avulla, miksi ihminen voi elää melko tavanomaista elämää, vaikka suuri osa toisesta aivopuoliskosta puuttuisi. Tiedon hallinta on hyvää. Vastaus on jäsentynyt, mutta se jää osittain rajoittuneeksi.

15–17 p. Vastauksessa selitetään monipuolisesti eritellen, miksi ihminen voi elää melko tavanomaista elämää, vaikka suuri osa toisesta aivopuoliskosta puuttuisi. Psykologisen tiedon ja käsitteistön hallinta on kiitettävää, ja vastaus muodostaa eheän kokonaisuuden.

6. Mielenterveyshäiriöiden puhkeaminen 20 p.

Aineiston 6.A kuvaajissa on kuvattu, kuinka todennäköisyys sairastua ensimmäisen kerran eri mielenterveyshäiriöihin vaihtelee iän mukaan. Valitse yksi kuvaajissa esitetyistä mielenterveyshäiriöistä ja kuvaile sen keskeisiä piirteitä. Pohdi, miksi todennäköisyys sairastua valitsemaasi mielenterveyshäiriöön on suurimmillaan tietyssä iässä ja kehitysvaiheessa.

Aineistossa 6.A käytetään lähteenä kansainvälistä tieteellistä artikkelia, joka käyttää englanninkielistä käsitettä ”mental health disorders” kattamaan kaikki diagnoosit, jotka kuuluvat Suomessakin käytössä olevassa ICD-10 –diagnoosien teknisessä raportointi- ja luokittelujärjestelmässä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt –yläluokan alle. Artikkelissa tätä termiä käytettiin yläkäsitteenä, jonka alle myös ADHD ja autismikirjo niputettiin. Tehtävänantoon ja aineiston kuvaukseen on päätynyt artikkelista tämä käännös kattamaan kaikki aineiston esimerkit, vaikka autismikirjoa tai ADHD:ta ei psykologiassa tai lääketieteessä nähdä mielenterveyden häiriöinä.

ADHD:n ja autismikirjon otsikointi mielenterveyden häiriöksi on tehtävässä virhe ja luokittelujärjestelmän käyttämä luokan nimi ei kuvaa sitä, miten psykologia tieteenalana näkee autismikirjon ja ADHD:n. Aineistossa mukana olevat autismikirjo ja ADHD ovat kehityksellisiä ilmiöitä tai kehityksellisiä häiriöitä, joilla on tunnistettu varhainen neurobiologinen tausta. Autismi on siten ihmisen synnynnäinen ominaisuus, mutta psykologian näkökulmasta on tärkeää hahmottaa, että esimerkiksi autismikirjolla olevilla ihmisillä voi olla autismiin liittyviä suoria ja epäsuoria vaikeuksia, jotka voivat vaatia tukitoimia. Tukitoimien järjestäminen edellyttää yhteiskunnassa diagnoosia ja tällainen diagnoosi tehdään todennäköisimmin aineistossa esitetyn ikäjakauman esittämänä ajankohtana.

Vaikka autismikirjo ja ADHD ovat tehtävässä virheellisen otsikon alla, vastaaja ei menetä pisteitä, jos hän käsittelee niitä vastauksessaan tehtävänannon käyttämien käsitteiden kautta. Lisäansiona voidaan kuitenkin pitää, mikäli vastaaja on kriittisesti käsitellyt mielenterveyshäiriökäsitteen käyttöä koetehtävässä ja hyvässä vastauksessa tulee käsitellä valitun häiriön erityispiirteitä, joihin kuuluu autismikirjon ja ADHD:n kohdalla synnynnäisyys.

Hyvässä vastauksessa valitun häiriön keskeisimmät piirteet on kuvailtu selkeästi. Diagrammia on tulkittu oikein, ja vastauksesta käy ilmi, missä iässä kyseinen häiriö todennäköisimmin todetaan ensimmäisen kerran. Aineistossa esitetyt tulokset sairastumisiästä viittaavat kaikkien häiriöiden kohdalla niiden todennäköisimpään toteamisen ajankohtaan, eli ajankohtaan, jolloin henkilölle on asetettu diagnoosi. Jos kirjoittaja kuvaa diagnoosin asettamisiän sijaan sairastumisikää tehtävässä käytetyn sanamuodon mukaisesti, se ei johda pistevähennyksiin. Monien häiriöiden kohdalla siihen liittyviä oireita on voinut esiintyä jo ennen diagnoosin saamista ja lähes kaikkiin häiriöihin tiedetään liittyvän varhaisia neurobiologisia riskitekijöitä. Erityisesti autismikirjon ja ADHD kohdalla kyse on synnynnäisistä neurobiologisista tekijöistä, jotka yksilöllä on ollut jo ennen diagnoosin saamista. Hyvässä vastauksessa tämä näkökulma tulee esiin.

Vastauksessa ei tarvitse käsitellä todennäköisyyden tarkkuutta (ts. luottamusväliä). Hyvässä vastauksessa hyödynnetään psykologista tietoa valitun häiriön taustasta selittämään, miksi häiriö todennäköisesti todetaan ensimmäisen kerran juuri tietyssä iässä.

Hyvässä vastauksessa häiriön ilmaantumisikää osataan pohtia hyödyntäen monia psykologian osa-alueita, kuten kehityspsykologiaa, neuropsykologiaa, sosiaalipsykologiaa ja persoonallisuuspsykologiaa. Kulttuurinenkin näkökulma saattaa tulla kyseeseen. Hyvässä vastauksessa voidaan pohtia myös yhteiskunnan normeja ja oletuksia häiriöiden diagnosoinnissa. Häiriöiden toteamisen ajankohtaan saattaa vaikuttaa esimerkiksi se, millaisia terveyspalveluita ympäristössä on ollut tarjolla.

9–11 p. Valittu häiriö on kuvattu pääosin oikein, mutta tarkastelussa on joitain rajoitteita. Diagrammista on osattu poimia ikä, jossa kyseinen häiriö todetaan suhteellisesti todennäköisimmin. Vastaus on pääosin tehtävänannon mukainen. Psykologista tietoa on sovellettu hyvin pohdittaessa valitun häiriön toteamisikää. Perusteluja on useissa kohdissa, ja ne ovat paikkansa pitäviä. Perusteluissa on kuitenkin joitain rajoitteita.

15–17 p. Vastauksessa on monipuolista tietoa valitusta häiriöstä ja diagrammista on osattu poimia ikä, jossa kyseinen häiriö todetaan suhteellisesti todennäköisimmin. Vastauksesta käy ilmi, että kokelas hahmottaa diagrammin perusteella, miten toteamisen todennäköisyys muuttuu suhteessa ikään. Psykologista tietoa häiriön taustasta sovelletaan kiitettävästi suhteessa diagrammin osoittamaan häiriön todennäköiseen toteamisikään. Perustelut ovat selkeitä ja vakuuttavia.

Osa 3: 30 pisteen tehtävät

7. Käyttäytymisen muuttaminen 30 p.

Tutustu tekstiin 7.A, jossa kuvataan hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raporttia. Ilmastonmuutoksen etenemiseen voi jokainen kuluttaja vaikuttaa valinnoillaan. Psykologiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että oman käyttäytymisen pysyvä muuttaminen ei ole kovin helppoa. Pohdi, miksi käyttäytymisen muuttaminen pysyvästi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi voi olla haastavaa.

Hyvä vastaus pohjautuu tietoon siitä, mitkä psykologiset prosessit ovat aktiivisia silloin, kun ihminen säätelee omaa toimintaansa. Hyvässä vastauksessa voidaan erotella tavoitteellinen toiminta ja automatisoituneet toiminnot. Tavoitteelliseen toimintaan voi liittää esimerkiksi toiminnanohjausprosessit. Hyvin rutinoituneiden ja automatisoituneiden tapojen muuttaminen vaatii paljon tietoista toiminnanohjausta. Hyvässä vastauksessa on mahdollista pohtia myös aivojen muovautuvuutta uusien tapojen oppimisessa. Käyttäytymisen muutos saattaa lähteä liikkeelle yksilön motivoitumisesta ja siitä, että yksilö kokee voivansa vaikuttaa omilla valinnoillaan ympäristöönsä. Vastakohtana voisi olla avuttomuuden tai toivottomuuden kokemus, jolloin yksilö ajattelee, että hänen valinnoillaan ei ole merkitystä. Myös opitun avuttomuuden käsitettä on mahdollista soveltaa.

Toivottomuuden kokemus voi liittyä esimerkiksi taipumukseen nähdä tulevaisuus pessimistisesti tai persoonallisuuteen, jossa yksilö kokee negatiiviset tunteet voimakkaasti. Omien arvojen tiedostaminen voi auttaa käyttäytymisen pysyvän muutoksen motivoinnissa. Usein arvot ja teot ovat kuitenkin ristiriidassa, jolloin ihminen saattaa kokea kognitiivista dissonanssia ja motiiviristiriitoja.

Joskus ihminen on toiminnassaan epärationaalinen. Yksilö voi esimerkiksi pyrkiä hillitsemään ilmastonmuutosta lukuisilla arjen valinnoillaan, mutta toisaalta hän saattaa käyttäytyä päinvastaisesti toisissa yhteyksissä. Ilmastonmuutos haastaa ihmiset tarkastelemaan omaa toimintaansa niin monella eri osa-alueella, että niiden kaikkien hallitseminen voi olla hankalaa. Hyvässä vastauksessa on mahdollista pohtia ihmisen rationaalisuutta, ajatteluprosesseja ja esimerkiksi emootioiden merkitystä käyttäytymisen muutoksessa. Ilmastoahdistus voi motivoida ihmisiä muuttamaan käytöstään, mutta se voi myös lamaannuttaa silloin kun yksilö kokee pystyvyyden tunteen puutetta tai toivottomuutta. Ilmastoon liittyvät uhat saattavat myös tulla torjutuiksi ihmisen mielessä. Hyvässä vastauksessa voidaan pohtia torjuntaan vaikuttavia tekijöitä tai syitä siihen, miksi ihminen voi epäonnistua pyrkimyksissään.

Yksilö ei toimi ainoastaan yksin, vaan myös yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä. Ympäristön makro- ja mikrotason tekijät vaikuttavat erittäin paljon yksilön valintoihin ja mahdollisuuksiin muuttaa käytöstään. Yksilön käyttäytymisen muutokseen saattavat vaikuttaa esimerkiksi identifioituminen johonkin viiteryhmään tai vaikkapa yhteiskunnan ohjauskeinot, kuten ilmastoystävällisiä valintoja ohjaava veropolitiikka.

Yksilölle on usein tärkeää toimia yhteisön normien mukaisesti. Yleinen välinpitämättömyys saattaa tarttua, tai yhteisön ohjausvaikutus voi johdattaa positiiviseen suuntaan. Hyvässä vastauksessa pohditaan yhteiskunnan ja yksilön suhdetta ja sitä, miten se voi vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen. Taloudellisten resurssien tai tiedon puute saattaa myös rajata ihmisen toimintaa.

13–16 p. Vastauksessa esitetään psykologiseen tietoon perustuva näkemys siitä, miksi käyttäytymisen muuttaminen on hankalaa. Vastaus on jäsennelty kokonaisuus. Tiedollinen sisältö on hyvä, mutta perustelut voivat olla osittain puutteelliset.

22–25 p. Näkemys perustuu monipuoliseen psykologiseen tietoon, ja se on kauttaaltaan hyvin perusteltu. Aiheeseen liittyviä seikkoja kehitellään psykologisen tiedon pohjalta erinomaisesti, ja vastaus muodostaa kiitettävän kokonaisuuden. Hyvässä vastauksessa käsitellään oivaltavasti esimerkiksi yksilön ja yhteiskunnan suhdetta käyttäytymisen muutoksessa.

8. Kehittyvä ihminen 30 p.

Kehityspsykologia on psykologian osa-alue, jonka avulla on mahdollista ymmärtää ihmisen psyykkistä kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Arvioi erilaisia tutkimusmenetelmiä, joilla ihmisen psyykkistä kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä voidaan tutkia tieteellisesti. Minkälaista tietoa kehityksestä saadaan käyttämällä erilaisia tutkimusmenetelmiä?

Hyvässä vastauksessa ihmisen kehitystä tarkastellaan ilmiönä, jossa on ihmisten välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Esimerkiksi tutkimalla lapsen ajattelun kehitystä kokeellisissa tutkimuksissa Piaget kehitti teorian siitä, miten ihmisen ajattelu kehittyy ja miten ajattelun kehitys on yhteydessä eri ikäkausiin. Kuitenkin samalla kun tutkitaan ihmisiä yhdistäviä kehityksen piirteitä, yksilöllisen vaihtelun tutkiminen tai kehityksen ennustaminen onkin vaikeampaa.

Hyvässä vastauksessa voi olla esimerkkejä erilaisista tutkimusmenetelmistä tai tunnetuista tutkimuksista. Tutkimusmenetelmiä voi arvioida tutkimusasetelman (esim. kokeelliset tutkimukset tai korrelaatiotutkimukset, poikittaistutkimukset ja pitkittäistutkimukset) tai tiedonkeruumenetelmän (esimerkiksi havainnointi, kyselylomakkeet, erilaiset kognitiiviset testit, aivokuvantaminen ja geneettiset menetelmät) näkökulmasta. Hyvässä vastauksessa arviointi liittyy kunkin mainitun menetelmän mahdollisuuksiin tuottaa pätevää ja luotettavaa tietoa ihmisen kehityksestä.

Ihminen kehittyy ja kasvaa sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössä. Tutkimatta tätä ympäristöä ihmisen kehitystä ei voidakaan kokonaan ymmärtää. Kehitysympäristö on mahdollista jakaa esimerkiksi mikro- ja makrotasoon. Ympäristön merkityksestä ihmisen kehityksessä saadaan tietoa vaikkapa mikroympäristöä arvioimalla (esimerkiksi vanhemman sensitiivisyyden tutkiminen) tai vertailemalla lapsia ja kasvuympäristöjä eri kulttuureissa.

Myös erilaisia aivokuvantamismenetelmiä sekä fysiologisia mittauksia hyödynnetään ihmisen kehityksen ja kehitykseen liittyvien haasteiden tutkimuksessa. Esimerkiksi kielen kehittymistä ja kielen erottamisen ongelmia voidaan tutkia aivosähkökäyrällä ja aivojen kehittymistä ja ikääntymiseen liittyvää aivojen rappeutumista PET-kuvauksella.

Perimä–ympäristö- eli nature–nurture-kiista viittaa kysymykseen siitä, mikä osuus ihmisen kehittyvistä ominaisuuksista on seurausta ympäristöstä ja mikä perimästä. Ympäristön roolia ihmisen kehityksessä voidaan selvittää esimerkiksi kaksostutkimuksissa. Niiden tekemistä kuitenkin vaikeuttaa se, että yleensä kaksosilla on samankaltaisen perimän lisäksi samankaltainen kasvuympäristö. Siksi ympäristön ja perimän vaikutuksen erottelu ei ole kaksosillakaan helppoa. Tästä huolimatta kaksostutkimukset ovat yksi parhaista menetelmistä saada tietoa ympäristön ja perimän vaikutuksista ihmisen ominaisuuksiin. Vertailemalla identtisten ja epäidenttisten kaksosten piirteiden yhteneväisyyttä voidaan laskennallisesti erottaa ympäristön vaikutus kehitykseen.

Erityisesti identtiset kaksoset ovat perimältään lähes täysin samanlaisia, ja siten voidaan ajatella, että erot tällaisten henkilöiden välillä johtuvat lähinnä ympäristöstä. Psykologian historia tuntee myös tutkimuksia, joissa on tarkasteltu eri perheissä kasvaneita identtisiä kaksosia. Tällaisten tutkimusasetelmien toteutus ei kuitenkaan nykypäivänä ole edes mahdollista, koska kaksosten erottaminen toisistaan adoptiossa tutkimustarkoitukseen on epäeettistä.

Nykytiedon valossa ymmärretään, että ihmisen kehittyviin psyykkisiin ominaisuuksiin vaikuttavat sekä perimä että ympäristö. On kuitenkin vaikeaa saada tarkkaa tutkimustietoa siitä, missä suhteessa ympäristö ja perimä vaikuttavat ja millaista vuorovaikutusta geenien ja ympäristön välillä on. Esimerkiksi lapsen temperamentti kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Samanlaiset piirteet vauvaiässä saattavat johtaa erilaisille kehityspoluille (multifinaliteetin käsite), ja vastaavasti erilaiset kehityspolut voivat johtaa samankaltaiseen lopputulokseen (ekvifinaliteetin käsite).

13–16 p. Vastauksessa arvioidaan erilaisia kehityspsykologisia tutkimusmenetelmiä. Psykologisen tiedon ja psykologisen tutkimuksen tekemiseen liittyvän käsitteistön hallinta on hyvää. Psykologista tietoa on perusteltu ja arvioitu useissa kohdissa.

22–25 p. Vastauksessa tutkimusmenetelmien mahdollisuuksia ja rajoituksia arvioidaan kattavasti ja niihin liittyvän psykologisen tiedon soveltaminen ja kehittely on erinomaista. Yksilön ja ympäristön vuorovaikutus huomioidaan kattavasti. Vastauksesta käy ilmi, että yksilöllisten kehityspolkujen aiheuttama vaihtelu on ymmärretty.

9. Hyvinvointi e-urheilussa 30 p.

E-urheilu eli videopelien pelaaminen kilpailumielessä on nykyään ammattimaista kansainvälistä toimintaa, ja parhaat ammattipelaajat ansaitsevat suuria summia rahaa.

Suomalainen psykologi Mia Stellberg on toiminut hyvin menestyneen e-urheilujoukkue Astraliksen urheilupsykologina vuodesta 2016. Haastattelussa (aineisto 9.A) hän kertoo hyvinvointiin liittyvistä haasteista, joita ammattipelaajat kohtaavat.

Valitse aineistosta yksi biologinen, yksi sosiaalinen ja yksi psykologinen tekijä, jotka uhkaavat ammattipelaajan psyykkistä hyvinvointia. Selitä psykologisen tiedon valossa, miksi kyseiset tekijät ovat uhka psyykkiselle hyvinvoinnille, ja pohdi, millaisilla toimilla pelaajien psyykkistä hyvinvointia voisi tukea.

Käytä vastauksessasi alaotsikoita, joilla tuot selvästi esille biologisen, sosiaalisen ja psykologisen näkökulman.

Hyvässä vastauksessa aineistosta on poimittu kolme selkeästi toisistaan poikkeavaa tekijää, jotka uhkaavat ammattipelaajan psyykkistä hyvinvointia ja selitetty, miksi kyseiset tekijät ovat uhka psyykkiselle hyvinvoinnille. Lisäksi pohditaan, miten pelaajaa voisi auttaa selviytymään kyseisistä haasteista. Otsikointi tuo biologisen, sosiaalisen ja psykologisen näkökulman selvästi esille. Vaikka vastauksessa on kolme näkökulmaa, ansiokkaassa vastauksessa huomataan myös, että pelaajien kokemat haasteet ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Aineistossa mainittuja haasteita ovat seuraavat:

Biologinen: Työ on fyysisesti raskasta, koska se sisältää paljon matkustamista. Tästä seuraa aikaerorasitusta ja vaikeuksia saada riittävästi unta. Myös liian suuri harjoittelumäärä rasittaa fyysisesti.

Riittävä palautuminen on ihmisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Lepo ja erityisesti riittävä määrä hyvälaatuista unta auttavat ylläpitämään vireystilaa ja emotionaalista tasapainoa. Lepo ja uni saavat ihmisen sietämään paremmin stressiä, ja ne lisäävät myös kognitiivista suorituskykyä. Riittävä uni on ammattipelaajalle tärkeää myös harjoittelusta oppimisen ja parhaan mahdollisen kilpailusuorituksen kannalta.

Ammattipelaajien hyvinvointia voi tukea huolehtimalla siitä, että heille jää riittävästi aikaa levätä ja palautua. Unen laatua voi edistää muun muassa varaamalla unelle tarpeeksi aikaa ja pyrkimällä säännölliseen vuorokausirytmiin. Matkustamisen aikana aikaerorasitusta voi pyrkiä lievittämään kirkkaalla valolla aamulla ja melatoniinilla illalla.

Sosiaalinen: Ammattipelaajat ovat vielä nuoria, tyypillisesti 18–25-vuotiaita, ja siten he ovat ikävaiheessa, jossa aivojen kehitys on yhä käynnissä. Nuoret rakentavat identiteettiään, ja sosiaalisten suhteiden merkitys on nuorena erityisen suuri. Kuitenkin ammattipelaajien elämäntapa poikkeaa heidän ikätovereistaan, koska he viettävät paljon aikaa matkoilla ja harjoituksissa ja ansaitsevat suuria summia rahaa. He ovat pelipiireissä julkisuuden henkilöitä, joiden toimintaa seurataan ja kommentoidaan tarkasti netissä.

Tavallisesta poikkeava elämäntapa on riski hyvinvoinnille, koska oman identiteetin muodostaminen vaatii enemmän työtä ja vertaissuhteiden solmiminen saattaa olla vaikeaa. Lisäksi julkisuuden sekä suurten tulojen ja talouden hallinta voi olla erityisesti nuorille hankalaa, koska heidän harkintakykynsä ja hallintakeinonsa eivät ole vielä aikuisen tasolla.

Erilainen elämäntapa ei väistämättä johda psyykkisiin ongelmiin, mutta on tärkeää, että nuorella olisi elämänpiirissään häntä tukevia ja hänet hyväksyviä aikuisia sekä saman ikäryhmän nuoria, joiden kanssa hän voi kokea yhteenkuuluvuutta. On tärkeää, että ammattipelaaja ei jää yksin ja että hän pystyy jakamaan kokemuksiaan muiden kanssa. Olisi hyödyllistä puhua jonkun kanssa myös vaikeista ja ahdistavista asioista, kuten mahdollisesta nettikiusaamisesta.

Psykologinen: Ammattipelaajan työ on erittäin stressaavaa. Kognitiivisesti kuormittavaa harjoittelua on paljon, ja kilpailuun liittyy suorituspaineita, jotka ammattipelaajilla ovat hyvin konkreettisia, koska heidän tulonsa ja uransa jatkuminen riippuvat heidän suoriutumisestaan.

Lyhtyaikainen stressi lisää suorituskykyä, ja se voi auttaa tekemään huippusuorituksia esimerkiksi kilpailutilanteessa. Pitkään jatkunut stressi on kuitenkin keholle raskasta ja sillä on negatiivisia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia. Siksi ammattipelaajien olisi tärkeää oppia hallitsemaan omaa stressiään, niin että stressitaso pääsee laskemaan kilpailujen välillä ja etteivät suorituspaineet kasva lamauttaviksi.

Hyviä stressinhallintakeinoja ovat esimerkiksi liikunta, sosiaalinen tuki ja riittävä lepo, minkä vuoksi ammattipelaajan elämän haasteet kietoutuvatkin yhdeksi kokonaisuudeksi. Stressiä voi pyrkiä helpottamaan myös erilaisilla tekniikoilla, kuten tietoisella läsnäololla (mindfulness). Ihmiset pyrkivät automaattisesti hallitsemaan stressiä ja negatiivisia tunteita yksilöllisillä hallinta- ja puolustuskeinoilla, ja osa näistä keinoista on parempia kuin toiset. Siten ammattipelaajalle on tärkeää tuntea stressinhallintakeinoja ja etsiä itselleen sopivat menetelmät.

Vastaus arvostellaan kokonaisuutena, mutta siinä tulee olla kolme näkökulmaa. Jos näkökulmia on vain yksi, enimmäispistemäärä on 10, ja jos niitä on vain kaksi, enimmäispistemäärä on 20.

13–16 p. Vastauksessa on tunnistettu kolme ammattipelaajien psyykkistä hyvinvointia uhkaavaa tekijää ja syitä niiden ongelmallisuudelle on perusteltu pääosin mielekkäällä psykologisella tiedolla. Psyykkistä hyvinvointia tukevia ideoita kehitellään jonkin verran, ja ideat perustuvat enimmäkseen psykologiseen tietoon. Kokonaisuus on jäsennelty, mutta osa tekstistä ja ideoista jää irralliseksi.

22–25 p. Vastauksessa tunnistetaan kolme ammattipelaajien psyykkistä hyvinvointia uhkaavaa tekijää ja niiden aiheuttamia haasteita hyvinvoinnille selitetään monipuolisen psykologisen tiedon avulla. Psyykkistä hyvinvointia tukevia ideoita kehitellään psykologisen tiedon pohjalta erinomaisesti, ja vastaus muodostaa kiitettävän kokonaisuuden.