Hyvän vastauksen piirteet: FI – Äidinkieli ja kirjallisuus, lukutaidon koe

14.3.2023

Lopulliset koekohtaiset sisältökuvaukset 16.5.2023

Nämä lopulliset koekohtaiset sisältökuvaukset vastaavat äidinkielen lukutaidon kokeen osalta Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettuja lopullisia hyvän vastauksen piirteitä. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, äidinkielen koetta koskevissa määräyksissä olevista kriteereistä sekä lopullisista koekohtaisista sisältökuvauksista ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista, muista arvostelua koskevista määräyksistä.

https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Ohjeet/Koekohtaiset/aidinkieli_ja_kirjallisuus_maaraykset.pdf?v=040320

Lopulliset koekohtaiset sisältökuvaukset eivät välttämättä kuvaa kaikkia tehtävässä hyväksyttyjä sisältöjä. Vastauksessa voi olla muitakin kuin kuvauksessa mainittuja sisältöjä, eikä erinomaisessakaan suorituksessa tarvitse olla kaikkia esille nostettuja havaintoja ja päätelmiä aineistojen kielellisistä, visuaalisista ja auditiivisista piirteistä. Arviointi perustuu kriteereissä kuvattuun kokonaisuuteen. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.

Osa 1: Asia- ja mediatekstit

1. Kannan ottamisen keinot 30 p.

Tarkastele Kari Enqvistin kolumnia (aineisto 1.A) kantaa ottavana tekstinä.

Kaksiosaisen tehtävän aineistona on Kari Enqvistin kolumni, joka on julkaistu Ylen uutisten verkkosivuilla joulukuussa 2021, jolloin Suomessa käytiin vilkasta keskustelua koronaviruspandemian rajoittamistoimista. Vastauksessa ei edellytetä kolumnissa viitatun Eino Leinon Helkavirsien Tumma-runon tarkempaa tuntemista.

1.1 Analysoi tekstin (aineisto 1.A) tavoitetta ja kohderyhmää: mikä on tekstin teesi ja kenelle teksti on suunnattu? Vastauksen sopiva pituus on noin 2 000 merkkiä. 12 p.

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa tuodaan esiin tekstin tavoite ja teesi ja tehdään päätelmiä tekstin kohderyhmästä muun muassa tekstin sisällön, käytettyjen perustelu- ja vaikuttamiskeinojen sekä tekstin julkaisukanavan perusteella.

Kulttuurista ja kriittistä lukutaitoa osoittavassa vastauksessa tuodaan esiin, miten kannanoton sisältämät, etenkin eetokseen perustuvat, vakuuttamisen ja vaikuttamisen keinot ovat yhteydessä tekstin lukijakuntaan. Kriittinen lukija huomaa, ettei Enqvist käytä kantansa perusteluissa tieteellistä tutkimustietoa, mikä selittyy kolumnin tekstilajilla ja on yhteydessä myös oletettuun lukijakuntaan. Kulttuurista lukutaitoa on yhdistää tekstin tavoitteet ajankohtaiseen keskusteluun ja laajemmin yhteiskunnallisen tai poliittisen päätöksenteon käytänteisiin.

Tekstin tavoite ja teesi

Tekstin tavoitteena on herätellä suomalaisia huomaamaan yhteiskunnallisen tai poliittisen päätöksenteon turhanarkaileva ja hidasteleva luonne ja esittää toimintatapaan muutosta. Kolumnissaan Enqvist ehdottaa toimenpiteenä koronapassin välitöntä käyttöönottoa Suomessa. Tekstin teesi kohdentuu kuitenkin laajemmin yhteiskunnalliseen päätöksentekoon Suomessa. Teesinään Enqvist esittää, että muun muassa koronatoimia koskevasta ongelmallisesta päätöksentekotavasta tulisi viimein luopua. Teesi käy ilmi jo tekstin otsikosta ja ingressistä, mutta väittämää tuetaan ja perustellaan läpi koko tekstin.

Teesiään Enqvist perustelee muun muassa esimerkeillä ja vahvoilla vastakkainasetteluilla. Olennaista Enqvistin perustelutavassa on tekstiin rakentuva vastakkainasettelu lakiin, säädöksiin ja sääntöihin tukeutuvan suomalaisen päätöksenteon ja käytännön järkeen perustuvan ongelmanratkaisun välillä. Perusteluissa asettuvat vastakkain myös viivyttely ja toiminta, kuvitelmat ja todellisuus, fakta ja fiktio.

Kohderyhmä

Tekstin kohderyhmään voidaan laajasti katsoa kuuluvan ajankohtaisista asioista kiinnostuneita, aikuisia suomalaisia. Kohderyhmänä voidaan myös pitää suomalaisia ylimmän tason yhteiskunnallisia päätöksentekijöitä, joiden toimintaan kirjoittaja haluaa suoraan vaikuttaa.

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa kohderyhmästä esitetään tekstihavainnoin perusteltu, uskottava näkemys.

Kohderyhmän voi tunnistaa esimerkiksi tekstin sisällöllisen ja kielellisen tarkastelun avulla. Sisällöllisesti kolumnin perusteluina käytetyt esimerkit ja esimerkiksi vierasperäinen tai abstrakti sanasto (mm. eetos, legalismi, farssi, strategia) pyrkivät vetoamaan koulutettuun lukijakuntaan, joka tuntee kirjallisuutta sekä Suomen ja maailman historiaa. Sanastossa on myös puhe- ja arkikielen ilmauksia (kekkerit, riennot; so sue me!), jotka keventävät kannanottoa. Kohderyhmän määrittelyssä myös tekstin julkaisupaikalla Ylen sivuilla on merkitystä. Kolumnin lukijakuntaan voi kuulua kirjoittajan kolumneja vakituisesti seuraavia lukijoita.

1.2 Analysoi tekstin (aineisto 1.A) retorisia keinoja. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 500 merkkiä. 18 p.

Tehtävänmukaisessa vastauksessa eritellään ja tulkitaan kolumnin monipuolisia ja monitasoisia, kielellisiä retorisia keinoja. Kriittistä lukutaitoa osoittaa niiden suhteuttaminen tekstin tavoitteeseen ja oletettuun kohderyhmään sekä kantaa ottavan kolumnin tekstilajiin. Toisin sanoen Enqvistin kolumnista havainnoituja retorisia keinoja tarkastellaan suhteessa niiden tehtäviin tekstissä tai sen osassa. Kulttuurista lukutaitoa vastauksessa osoittaa esimerkiksi intertekstuaalisuuden tunnistaminen ja pohdinta.

Kolumniin rakentuu vastakkainasettelu ei-toivotun ja toivotun toimintatavan välillä. Väittämäänsä Enqvist tehostaa monipuolisilla retorisilla keinoilla. Hän vahvistaa asetelmaa retorisesti kielen ja tekstin eri tasoilla: äänne-, sanasto-, lause- ja tekstitasolla. Keinoilla pyritään vetoamaan sekä järkeen että tunteeseen.

Käytettyjä retorisia keinoja ovat esimerkiksi:

äänteet, sananvalinnat ja sanojen sävyt:
- päätöksenteon toimimattomuutta osoittavat vahvoja konnotaatioita sisältävät sanat (kitinää, juridista jupinaa; säätää ’arpoa, jahkailla’)
- toiminnan ja lopputulosten sattumanvaraisuutta tähdentävät ilmaisut (tuuri, säkä; illuusio)
- fiktioon viittaava sanasto (farssi, saaga, illuusio ja verbi kuvitella) korostamassa tekstissä esitettyä ristiriitaa todellisuuden ja hyväksi kuvitellun toimintatavan välillä
kielikuvat, vertaukset dramatisoimassa tai ironisoimassa tapahtumia (tarrauduimme pykäliin terrierin sinnikkyydellä; ulkoisten tapahtumien vyöry pyyhkäisi yli suomalaisen vitkuttelun)
lähentävien pronominien käyttö lukijaan ja yhteisöllisyyteen vetoamiseksi (mon. 1. p. me kolumnin alussa ja lopussa, esim. Suomessa voimme olla ylpeitä monista asioista)
toisto, kärjistäminen esim. päättäjien jahkailun havainnollistajana (hyvin, hyvin vaikeaa)
toistuvasti käytetty modus: konditionaali luomassa kuvaa virkamiesten turhista kuvitelmista, vaihtoehtoisista todellisuuksista tai seurauksista (tulisi kesä; tulisi syksy; kaikki olisivat saaneet rokotteen)
verbivalinnat osoittamassa teksti(laji)n ohjailevuutta (pitäisi tulla, tulisi) ja vahvaa velvoittavuutta (tulee saada)
kieltolause ja sen toistaminen osoittamassa subjektiivista kantaa ja vahvaa kontrastia (En halua kuulla; En halua joutua)
kehotukset, epäsuorat ehdotukset ohjailemassa lukijan toimintaa tai ajatuksia (voimme EK:n johtajan tavoin heiluttaa kapinalippua ja ruveta vaatimaan)
vastakkainasettelujen osoittaminen esimerkiksi ajanilmauksilla (en enää, viimeinkin) ja mutta-konjunktioiden avulla (Suomi on toki selvinnyt suhteellisen hyvin. Mutta voi kysyä - -)
intertekstuaalinen viittaus Leinon Tumma-runoon toimii kehyksenä koko tekstille ja analogiana toivotulle lopputulemalle
- Tummaa voidaan pitää myös vertauskuvana Suomelle; runoparafraasissa mainitut Tuonen autiot illat taas toimivat kielikuvana koetuille koronarajoituksille
tarinallistaminen: tarinalla suomalaisten virkamiesten toimista keväästä 2021 syksyyn ja osoitetaan kausaalisuhteita ja tapahtumien vääjäämättömyyttä
- tehokeinoina tarinassa ovat mm. toisto, kärjistäminen
lopun retorinen kysymys (Eikö se jo riittäisi?) vahvistamassa Enqvistin kantaa ja vetoamassa lukijoihin
rinnasteisten tapausesimerkkien esittäminen päätöksenteon vaikeudesta osoittamassa suomalaisten arkailua esimerkiksi lain edessä ja vetoamassa samalla sekä järkeen että tunteisiin: runossa esitetty Tumman tapaus, sortovuodet, Viron itsenäistymisen aika, pandemian alkuvaiheet Tanskassa.

2. Artikkelin henkilökuvaus 30 p.

Erittele artikkelin Satulinnan emäntä (aineisto 2.A) henkilökuvauksen keinoja ja analysoi kriittisesti päähenkilöstä rakentuvaa kuvaa. Vastauksen sopiva pituus on noin 4 500 merkkiä.

Aineistona on Gloria-lehden Elämäntyyli-osastossa ilmestynyt artikkeli Satulinnan emäntä, jossa kuvataan matkailuyrittäjä Leija Grafin elämää Etelä-Ruotsissa. Tehtävänannossa pyydetään erittelemään artikkelin henkilökuvauksen keinoja ja analysoimaan kriittisesti artikkelissa rakentuvaa kuvaa päähenkilöstä. Kriittisyydellä tehtävänannossa tarkoitetaan sitä, että vastaus ei jää pelkän kuvailun tasolle vaan siinä mennään syvemmälle ja pohditaan esimerkiksi toimittajan valintoja ja esimerkiksi henkilökuvauksen uskottavuutta, realistisuutta tai tarkoitushakuisuutta.

Kriittistä lukutaitoa osoittavat esimerkiksi artikkelin julkaisukontekstin, tavoitteen, kohderyhmän ja artikkelin arvomaailman pohdinta sekä kuvaukseen sisältyvien ristiriitaisuuksien, vastakkainasettelujen tai stereotypioiden huomaaminen. Kriittiseen lukutaitoon liittyy myös sen huomaaminen, mitä tekstissä ei kerrota (esimerkiksi monet mahdolliset arkiset ongelmat, vastoinkäymiset). Kulttuurista lukutaitoa osoittavat esimerkiksi artikkelin intertekstuaalisuuden havaitseminen sekä havaintojen ja tulkintojen yhdistäminen laajemmin kulttuuriseen ja ajalliseen kontekstiin ja arvoihin.

Henkilökuvauksen keinoja

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa kiinnitetään huomiota kielellisiin, visuaalisiin ja kerronnallisiin henkilökuvauksen keinoihin. Keinoista voi nostaa esiin esimerkiksi

henkilöiden luonnehdinnat, tyypittely ja nimittämistavat, sitaatit
miljöön kuvaukset, yksityiskohtien runsas kuvailu, artikkelin kuvitus
elämäntavan ja henkilöiden välisten suhteiden kuvaukset
tarinallistaminen, elämäkerrallisuus ja intertekstuaaliset viittaukset.

Kuva päähenkilöstä

Artikkelin päähenkilö on Leija, satulinnan emäntä, jota kuvataan suoraan luonnehdintojen ja kuvituksen avulla ja epäsuorasti muiden henkilöiden, miljöön ja elämäntavan kuvausten avulla.

Ominaisuuksia

Leija on kansainvälinen, menestyvä ja palkittu liikenainen, luksusmatkailun legenda. Leijan elämää kuvataan tuhkimotarinaksi: matkaksi tavallisesta espoolaisen perheen tytöstä Ruotsin kuninkaan palkitsemaksi liikenaiseksi.
Leijalla on suomalaista sisua, hän on taitava tulevaisuuden ennustaja ja vahva nainen, joka ui vastavirtaan. Toisaalta kuvauksessa korostuu vahvasti usko kohtaloon erityisesti rakkausasioissa: kohtalo vie ja tuo, asiat tapahtuvat kuin itsestään: häntä on tie vienyt, kohtalo toi hänen elämäänsä puolison, hän uskoo kohtaloonsa ja on tukeutunut rakkausasioissa meedioon.
Leijalle ylellisyys on tärkeää, ja hän arvostaa erityiskohtelua: se on hänen matkailuyrityksensä liikeidea, hänen kotinsa, elämäntapojensa ja vaatetuksensa ylellisyyttä tuodaan esiin sekä tekstissä että erityisesti kuvituksessa.
Leija nauttii laittautumisesta ja ostaa ylellisiä merkkivaatteita ulkomailta; Hän istuu japanilaisen sermin alla upeassa iltaleningissä, jonka hän on hankkinut Pariisista Diorin liikkeestä.
Leijan puolison, Åken kuvauksen avulla vahvistetaan päähenkilön piirteitä. Hänet kuvataan yläluokkaiseksi mieheksi univormussa, jonka kohtalo toi Leijan elämään. Hän sanoo syntyneensä toisessa kädessään onki ja toisessa pyssy. Hän on kotoisin varakkaasta suvusta: hänen isovanhempansa omistivat muun muassa liinavaatetehtaan. Åke pukeutuu ylelliseen aamutakkiin, metsästysasuun tai smokkiin ja tarjoilee Leijalle illallista ja kehuu puolisoaan.
Tekstissä mainitaan myös puutarhuri ja linnan huollosta vastaava pariskunta, jotka asemoivat Leijan esihenkilöksi, emännäksi, joka kontrolloi heidän tekemisiään.
Henkilökuvaukseen liittyvät kiinteästi myös miljöön ja elämäntavan kuvaukset.
Pariskunta asuu isossa hulppeassa ja vanhassa linnassa, joka nimetään otsikossa satulinnaksi. Kuvauksessa korostuvat ylellisyys, historiallisuus ja yhteys kuninkaallisiin. Kuvissa näytetään kristallikruunuja, antiikkihuonekaluja, pitsiä, upeita kattauksia, kynttelikköjä ja taidetta.
Linna sijaitsee paikalla, jossa vesistö houkuttelee lintuja, turistit ihailevat harvinaista tulppaanipuuta; alueella on maan pisin rantaviiva ja ravintolat ovat tunnettuja merenelävistään. Pihalla tepastelevat riikinkukot, jotka on nimetty Leijan isovanhempien mukaan. Paikka on kuin Ruotsin Hanko.
Artikkelissa ei juurikaan kuvata työntekoa tai tavanomaisia arkisia asioita, niihin viitataan vain ohimennen (työvaatteet vaihdetaan juhlaviin, ruokaa laitetaan, Åken siivoamista kontrolloidaan). Kuvat kertovat aivan muuta tarinaa – kuvissa on pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Leija sisustaa, matkustelee, tekee etätöitä vastailemalla sähköposteihin puutarhassa ja nauttii laittautumisesta. Åke juttelee riikinkukoille aamiaisella tai puistossa kävellessään, käy paljon kalassa tai metsällä.
Pariskunta pukeutuu illallisella kauniisti tosiaan varten, ja vieraita varten Åke pukeutuu smokkiin. Kuvassa Åke tarjoilee ruokaa puolisolleen. Ruokalistalla on usein peuraa, sorsaa tai villisikaa.

Kriittistä luentaa

Kriittinen lukija kiinnittää huomiota artikkelin julkaisupaikkaan ja tarkastelee toimittajan ja kuvaajan valintojen vaikutuksia henkilökuvan rakentumiseen. Artikkeli on ilmestynyt Gloria-lehdessä, joka on suunnattu ensisijaisesti naisille. Sen tavoitteena on viihdyttää ja rakentaa tietynlaista kiiltokuvamaista unelmakuvaa menestyksestä ja yrittäjänaisen satumaisesta elämästä. Vastauksessa voi pohtia sisältö- ja kuvavalintojen tarkoitushakuisuutta ja tarinan uskottavuutta. Teksti on mahdollista tulkita myös satiiriseksi.

Kotia kuvataan satulinnaksi ja yrityksen menestystä tuhkimotarinaksi. Artikkelissa käytetään tyypittelyjä (emäntä, legenda, mies univormussa, palvelijat) ja hyödynnetään vauraiden suomenruotsalaisten ja yläluokkaisten ruotsalaisten elämäntapaan liittyviä stereotypioita.

Artikkelista voi havaita myös mainosmaisia piirteitä. Artikkelissa korostetaan aitouden merkitystä (Aitous on luksusta), mutta kuvissa korostuu lavastaminen (stylisti stailasi Leijan kuvauksiin, kuvat ovat poseerauskuvia). Artikkelista voi havaita intertekstuaalisia viittauksia satuihin, kartanoromanttisiin kertomuksiin, saippuasarjoihin tai chick lit -genreen.

Kriittinen lukija huomaa, että artikkeli kaiuttaa muun muassa taloudellisia arvoja (rikkauksien kuvailu, yrityksen koko ja menestyminen), ylellisyyden ihannointia (linnan ja elämäntavan kuvaukset, yhteydet kuninkaallisiin), perinteiden arvostusta (linnan historia, tapakulttuurin esittely, isovanhempien mukaan nimetyt riikinkukot) ja esteettisiä arvoja (kauniit maisemat ja sisustukset, ylelliset juhla-asut, asetelmat, kattaukset). Artikkelissa tulee esiin yhteiskuntaluokkien välisiä eroja (linnan emäntä, kuninkaallisten kanssa seurusteleva pariskunta, palvelusväki) ja ristiriitainen naiskuva (yhtäältä vahva menestyvä yrittäjä ja kontrolloiva linnan emäntä, toisaalta kohtaloon ja ennustuksiin uskova, romanttinen, laittautumista rakastava, tapahtumien vietävissä oleva nainen).

Osa 2: Kaunokirjalliset ja muut fiktiiviset tekstit

3. Romaanin tunnelma ja henkilöhahmot 30 p.

Tutustu lukuun Elena Ferranten romaanista Loistava ystäväni (aineisto 3.A).

Kaksiosaisen tehtävän aineistona on romaanin luku, jossa kaksi samanikäistä mutta luonteeltaan erilaista tyttöä päätyy etsimään nukkejaan pimeästä kellarista. Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa (3.1) tehdään havaintoja ja päätelmiä luvun tunnelmasta sekä (3.2) esitetään perusteltuja tulkintoja kahden erilaisen lapsen jännitteisestä suhteesta. Vastaukselta ei edellytetä koko teoksen tai teossarjan tuntemusta.

3.1 Erittele keinoja, joilla romaanin luvussa (aineisto 3.A) luodaan tunnelmaa. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 000 merkkiä. 12 p.

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa tehdään havaintoja ja päätelmiä keinoista, joilla romaanin lukuun luodaan tunnelmaa. Tunnelma osoitetaan keinojen perusteella jännittäväksi, pelottavaksi tai uhkaavaksi. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa uhkaavan tunnelman kytkeminen kauhu- tai jännityskertomuksille tyypillisiin piirteisiin tai tapahtuma-ajan historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiin.

Tunnelmaa luodaan luvussa esimerkiksi seuraavin keinoin:

Miljöön kuvaus

Tapahtumapaikalla kerrotaan olevan lasten parissa puoleensavetävä mutta pahaenteinen maine: jokaista lasta sekä houkutti että kauhistutti ajatus kellariin menemisestä.
Miljöön kuvailussa vedotaan eri aisteihin pelottavan tunnelman luomiseksi: pimeyden lävistävä vähäinen valo osui joihinkin tunnistettaviin esineisiin, sandaalieni alla tuntui jotain narskuvaa, kuulin Lilan kumean äänen.
Miljöön yksityiskohdista kaasunaamarit vihjaavat väkivallan uhkaan: toisesta maailmansodasta on kulunut vasta vähän aikaa.

Kerronta

Tunnelmaa kiristetään kerrontaa hidastamalla: kellarissa vietetystä ajasta kerrotaan tarkasti, vaikka tapahtumiin kuluu tuskin varttia kauempaa.
Minäkertoja kertoo pelon tuntemuksistaan suoraan: pelkäsin, luultavasti minulta pääsi aito kauhunhuuto, vapisin ja voihkin yhä pelosta, kumarruin sydän sykähtäen, ajatus nukesta kellarin lattialla kaikkien siellä asuvien petojen keskellä sai minut epätoivon valtaan.
Kerronnassa on jännitystä luovia aukkoja. Lukijalle ei esimerkiksi kerrota, miksi lapset pelkäävät kellaria ja don Achillea.

Henkilökuvaus

Henkilökuvaus luo väkivallan uhkaa. Toinen päähenkilö on saanut otsaansa haavan. Minäkertoja on epävarma arvaamattomasta toveristaan: tiesin että Lila oli paha.
Uhkaavan vaikutelman saa varsinkin don Achillesta, joka laahusti, raahautui siellä kaiken romun seassa, ikään kuin hän olisi yksi kellarissa asuvista pedoista. Minäkertoja pelkää don Achillea niin, että juoksee lopussa karkuun ja jättää rakkaan nukkensa kellariin.
Uhkaavuutta luo henkilöhahmojen ikä ja aikuisten puuttuminen. Lilan isä mainitaan lyhyesti, mutta luvussa ei ole turvallisia aikuisia lohduttamassa pelokasta lasta.

Genrepiirteet

Miljöön yksityiskohdat ovat kauhu- ja jännityskertomuksista tuttuja: ovi riippui yhden saranan varassa, ympärillämme kohosi outoja tummia hahmoja, tuijotimme varjoihin. Kaasunaamari saa Lilan näyttämään aaveelta tai hirviöltä: hänellä oli nyt valtavat kasvot, suuret pyöreät silmäkuopat eikä suuta lainkaan, vain musta leuka, joka riippui alas rinnalle.

3.2 Tulkitse romaanin luvun (aineisto 3.A) tyttöjen välistä suhdetta. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 500 merkkiä. 18 p.

Tehtävänannon mukaisesti vastauksessa tulee keskittyä hahmojen välisen suhteen tulkintaan, jossa on keskeistä huomata tyttöjen suhteen jännitteisyys. Kulttuurista, tekstilajin mukaista lukutaitoa osoittaa sen havaitseminen, että hahmojen erilainen luonne ja minäkertojan sisäinen ristiriita luovat romaaniin jännitettä ja syvyyttä.

Tekstissä on monenlaisia suoria ja epäsuoria vihjeitä tyttöjen välisen orastavan ystävyyden laadusta ja heidän suhtautumisestaan toisiinsa. Henkilöhahmojen suhteesta voi tehdä esimerkiksi seuraavia tulkintoja:

Ystävyyssuhde on aluillaan

Päähenkilöt, minäkertoja ja Lila, ovat koulutovereita mutta eivät tunne toisiaan vielä kovin hyvin.
Jo alkuasetelma paljastaa, että tyttöjen välit ovat jännitteiset: minäkertoja on ollut Lilan apuna tappelussa, mutta tapahtuneesta ei ole puhuttu jälkeenpäin eikä Lila ole kiittänyt avusta.
Tytöt harkitsevat ystävystymistä viestimällä toisilleen sanattomasti: Näimme pihalla yhä useammin. – – Jossain vaiheessa kokeilimme saattaa nuket yhteen nähdäksemme tulivatko ne toimeen keskenään. Nuket toimivat proosan motiiveina ja ystävyyden koettelun symboleina.

Minäkertojan suhde Lilaan on ristiriitainen

Tapahtumat on kerrottu minäkertojan näkökulmasta. Lukija saa tietää hänen suhteestaan Lilaan suoraan, mutta Lilan ajatuksista ja tunteista voi tehdä päätelmiä vain hänen tekojensa perusteella.
Minäkertoja sanoo tietävänsä, että Lila on paha, mutta tuntee silti vetoa tähän.
Tyttöjen välistä suhdetta määrittääkin kertojan sisäinen ristiriita. Hän kokee ahdistusta nukkensa menettämisestä, mutta ajatus Lilan kanssa riitautumisesta huolestuttaa häntä vielä enemmän.
Sisäinen ristiriita ilmaistaan vertauksen avulla: Olin kuin kuristuneena kahden kärsimyksen väliin.

Tyttöjen keskinäinen suhde on jännitteinen

Jännitettä pidetään yllä juonen avulla: jokainen Lilan keksimä koettelemus on edellistä pelottavampi. Näillä rohkeuskokeilla Lila testaa, kuinka pitkälle minäkertoja on häntä valmis seuraamaan.
Halu tehdä Lilaan vaikutus pakottaa minäkertojan voittamaan pelkonsa, ottamaan riskejä ja piilottamaan tunteensa: Hillitsin epätoivoni, pidin sen kostuneiden silmieni reunoilla.
Lopussa juonen jännite laukeaa, kun lapset juoksevat kellarista pois. Hahmojen välisen suhteen jännite ja minäkertojan sisäinen ristiriita sen sijaan eivät ratkea katkelmassa.
Romaanin nimi kuitenkin vihjaa, että tyttöjen erityislaatuinen ystävyys on kertomuksen keskeinen teema.

Lilalla on suhteessa valta-asema

Suhteen epätasapaino perustuu hahmojen erilaiseen luonteeseen. Lila on impulsiivinen ja rohkea: Hän etsii nukkeaan määrätietoisesti, kokeilee kaasunaamaria ja uskaltaa tunnustella pimeän kellarin lattiaa. Arpeaan hän esittelee kuin voitonmerkkiä. Minäkertoja on harkitsevaisempi ja pelokkaampi: hän seuraa Lilaa, taipuu tämän oikkuihin eikä uskalla jäädä kellariin yksin.
Lilasta voi saada aggressiivisen kuvan: hän teki hyökkäävän eleen joka viesti: mitä siinä tuijotat, huolehdi vain omista asioistasi.
Ylpeä Lila vaikuttaa tottuneen siihen, että minäkertoja tottelee häntä ja on altavastaajan asemassa. Siksi hän yllättyy, kun tämä rohkaistuukin heittämään Nu-nuken kellariin: Lila katsoi minua kuin ei olisi uskoa silmiään.
Vaikka Lila on suhteen dominoiva osapuoli, hän tuntuu tarvitsevan minäkertojaa ainakin rohkeutensa yleisöksi.

4. Laulun sanoituksen tulkintaa 30 p.

Tulkitse Madonreikä-sanoitusta (aineisto 4.A) nykymaailman kuvauksena. Voit kuunnella sanoituksen halutessasi myös laulettuna (aineisto 4.B).

Tehtävän aineistona on Edu Kettusen Madonreikä-sanoitus, jossa kuvataan tilanteita ja tunnelmia eri puolilla maailmaa sanoituksen puhujan näkökulmasta. Tehtävässä pyydetään tulkitsemaan sanoitusta kuvauksena nykymaailmasta. Tehtävänanto ei edellytä musiikkiesityksen tai sävellyksen huomioon ottamista.

Arviointi kohdistuu erityisesti vastauksessa osoitettuun taitoon luoda eheä ja perusteltu tulkinta sanoituksesta tehtyjen havaintojen pohjalta. Havaintoja voi tehdä muun muassa sanoituksessa mainituista paikoista, tapahtuma-ajoista ja tunnelmista sekä niiden välillä liikkumisesta miljöön käsitteen avulla. Lisäksi voi tarkastella myös kielikuvia, toistoa ja muita runokielen keinoja sekä sanoituksen puhujan tunteita. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa eheän temaattisen tulkinnan tekeminen nykymaailman kuvauksesta sanoituksessa.

Nykymaailma tehtävän rajauksena mahdollistaa erilaisia tulkintavaihtoehtoja. Sanoituksen voi tulkita esimerkiksi globalisaation tai maailman medioituneisuuden kuvaukseksi, tai tulkinnassa voi painottua sanoituksen puhujan yritys löytää paikkansa muuttuvassa maailmassa.

Tulkinnat voivat jäsentyä esimerkiksi seuraavien havaintojen kautta:

Sanoituksen puhuja pohtii paikkaansa nykymaailmassa. Nykymaailma suodattuu sanoitukseen irrallisina havaintoina (tuo psykedeelisyys / sotkee mun pään). Puhujan suhtautumistapa nykymaailman koettelemiin ihmisiin on myötätuntoinen.
Nykymaailma saa pohtimaan isoja elämänkysymyksiä: pikkujätkän (mahdollisesti puhujan itsensä) saavuttama ymmärrys siitä, että tää on kaikki tässä tää / on itsestä kiinni / elämä ja maailmankaikkeus / ja kaikki. Sanoituksessa näkyy myös toive löytää selityksiä olemassaolon suuriin kysymyksiin ja niihin liittyvien vakaumusten pohtiminen: glory halleluja / voi kun uskois jumalaan.
Nykymaailma on epätietoisuuden ja hämmennyksen tilassa, ja sitä varjostaa konfliktin uhka. Jotain huolestuttavaa on tapahtunut mutta siitä ei kerrota tarkemmin: onpa ollut outo maaliskuu, maailma on ymmällään, olemisen kiikkeryys, psykedeelisyys sotkee mun pään, ne puhdistelee aseitaan. Hämmennyksen voi tulkita pahaenteiseksi, jolloin siinä voi nähdä myös dystopian piirteitä.
Nykymaailma on rajaton, monipaikkainen ja samanaikainen (tornio, pello, piilijärvi, bagdad). Sanoituksen puhuja liikkuu suvereenisti ympäri maailman, eri ulottuvuuksissa ja muistoissaan; yhtäältä ollaan sisällä baarissa tai matkalla Suomessa ja lapsuuden Piilijärvellä, toisaalta kosmonauttina vitivalkoisessa tyhjyydessä. Laulun Madonreikä-nimen voi tulkita avaruustutkimuksesta ja tieteisfiktiosta tutuksi oikopoluksi, jonka avulla voi siirtyä nopeasti ajasta ja paikasta toiseen: aika ryömii kuviosta toiseen / baarin tapetilla. Sanoituksessa meren yllä kadonneiden katoamista selitetään madonreiän ja aikaloukun avulla. Maailman monimuotoisuus näkyy myös moni- tai sekakielisyytenä: glory halleluja.
Nykyaika kuroo umpeen ajallisia ja paikallisia etäisyyksiä. Yhtäältä miljöitä luonnehtii syrjäisyys ja paikallisuus (laitamilla bagdadin, näillä syrjäisillä maanteillä, näillä mailla, baarissa), toisaalta sanoituksessa korostuu myös avaruuden mittakaava: Stratosfäärin ulapoilla, vitivalkoisessa tyhjyydessä, taivaan huimaavat syvyydet ja etäisyydet päihdyttävät.
Nykymaailma on medioitunut. Paikallisista tapahtumista on tullut globaaleja: koko maailma on ymmällään / meren yllä kadonneista. Meille lähinnä televisiosta tutut Bagdadin asemiehet puhdistavat aseitaan television edessä. Madonreikää voi tulkita nopean tiedonvälityksen metaforana.
Nykymaailma saa sanoituksen puhujan kokemaan vieraantuneisuutta ja herättää kysymyksen kuulumisesta eli yksilön ja paikan suhteesta: mä leijun vitivalkoisessa / tyhjyydessä / kuin kosmonautti muistoineni.
Nykymaailmaa luonnehtii tietynlainen maskuliinisuus eli kysymykset siitä, mikä on miehen (poika, sotilaat) rooli: kohtaloonsa tyytyneet, / rohkeat miehet / joille toivois jotain paljon parempaa / miehisyyden pakkopaidan remmit.

Kokeen aikana paljastui, että kokeelle tyypillinen merkkimäärää koskeva suositus oli jäänyt tehtävänannosta vahingossa pois. Äidinkielen kokeessa ei ole käytössä merkkimääriin liittyviä pistevähennyksiä. Suosituksen puuttuminen otetaan kuitenkin tämän tehtävän arvioinnissa huomioon niin, että merkkimäärään ei kiinnitetä huomiota.