Hyvän vastauksen piirteet: FI – Elämänkatsomustieto

29.3.2023

Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 16.5.2023

Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.

Elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeen vastausten arviointi

Ylioppilaskoe mittaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Kevään 2023 elämänkatsomustiedon kokeen laadinnassa on otettu huomioon Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2015 (LOPS15) ja Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2019 (LOPS19).

Elämänkatsomustieto on perustaltaan monitieteinen oppiaine. Sen tiedeperustaan kuuluu ihmis-, kulttuuri- ja yhteiskuntatieteitä sekä filosofia. Elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeessa arvioidaan opiskelijan kykyä tarkastella ja ilmaista katsomuksellisia aiheita monipuolisesti ja taitavasti. Niin ikään arvioidaan hänen laaja-alaista katsomuksellista ymmärrystään. Katsomukselliset kysymykset ovat usein henkilökohtaisia, mutta niiden pohdiskelun perustana ovat ajattelun tiedolliset hyveet: kriittisyys, johdonmukaisuus, ristiriidattomuus ja systemaattisuus.

Ylioppilaskokeessa arvioitava katsomuksellinen ajattelu ilmaistaan kielellisesti. Siksi arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös ajattelun ilmaisemiseen monella tasolla tekstin kirjallisesta vaikuttavuudesta kappalejakoon. Kyse ei kuitenkaan ole äidinkielen tehtävästä, ja hyvä kirjallinen esitys on hyvän elämänkatsomustiedon vastauksen tunnusmerkki vain siinä määrin kuin se ilmentää hyvää katsomuksellista ajattelua. Tämä tarkoittaa vastauksessa useita eri piirteitä. Tärkeimmät niistä ovat vastauksen osuvuus, eheys ja vakuuttavuus.

Osuvuus eli relevanssi ja asiaankuuluvuus ovat hyvän vastauksen ydin. Hyvät tiedot ja ymmärrys sekä osuva argumentaatio eivät tuota edes hyväksyttävää vastausta, jos ne eivät liity tehtävään. Tämän vuoksi osuvuus on alla listatuista ulottuvuuksista tärkein.

Eheys liittyy vastauksen rakenteeseen. Kokelaan taito jäsentää ongelmia ja ratkaisuja käsitteellisesti sekä hänen kykynsä ymmärtää ja arvioida perusteluja ilmenevät vastauksen johdonmukaisuutena ja moniulotteisuutena. Eheä vastaus on selkeä ja hyvin jäsennelty.

Vakuuttavuus tarkoittaa elämänkatsomustiedossa monipuolisten ja katsomuksellisesti olennaisten lähtökohtien ja näkökulmien johdonmukaista käsittelyä. Vastauksen tietoperusta on riittävän laaja ja tehtävänannon sitä vaatiessa ajankohtainen. Tosiasiaväittämät, perustellut kannanotot ja pelkät mielipiteet erotetaan selvästi toisistaan, ja esitettyjen väitteiden ja perustelujen välillä on selvä yhteys. Osuvat ja tyypillisesti ajankohtaiset esimerkit ovat elämänkatsomustiedolle ominaisia. Ne tekevät vastauksesta vakuuttavan.

Osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ohella hyvä katsomuksellinen ajattelu näkyy käsitteiden ja teorioiden hallinnassa sekä ilmiökentän tuntemuksessa. Vastauksen muodolliset ja sisällölliset ulottuvuudet ovat elämänkatsomustiedossa lähes poikkeuksetta osittain päällekkäisiä silloin, kun vastaus täyttää relevanssin minimivaatimukset eli sopii tehtävänantoon. Vastaus voi olla tiedollisesti hyvä, mutta ajattelun ilmaiseminen saattaa olla heikkoa, tai toisin päin. Ulottuvuudet eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia toisistaan, koska esitystapa, käsitteiden käyttö ja ilmiökentän hallinta liittyvät yhteen.

Elämänkatsomustiedon tehtävien luonteen vuoksi vastauksen kypsyyttä koskevat seikat ovat erityisen tärkeässä asemassa. Ylioppilastutkintolautakunta on antanut kypsyyden osoittamisesta ohjeet reaaliaineiden kokeiden määräyksissä (https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Ohjeet/Koekohtaiset/fi_reaaliaineiden_kokeiden_maaraykset.pdf). On hyvä huomata, että määräysten mukaan epäolennaisten näkökohtien käsittely heikentää vastauksen arvoa.

Alla oleva taulukko voi auttaa elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeen vastausten arvioinnissa osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden näkökulmista. Nämä ja vastauksen sisältöön liittyvät seikat muodostavat yhden kokonaisarvion, joka esitetään tehtävänosasta annettavalla pistemäärällä.

Arvioinnin ulottuvuus	/Pistemäärä 0	25 %	50 %	75 %	100 %
Osuvuus	Vastaus ei lainkaan vastaa tehtävään; tehtävä on ymmärretty ratkaisevasti väärin.	Vastaus liittyy osin kysymyksen alaan, mutta on epäselvä, harhaileva tai sivussa asiasta.	Tehtävään vastataan asiaankuuluvasti.	Vastauksessa ilmenee selkeä ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään olennaisimmat seikat.	Vastauksessa ilmenee erinomainen ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään kattavasti tarpeelliset seikat ja vain ne.
Eheys	Vastaus on hajanainen ja sekava.	Vastauksessa on yksi asiaan selvästi liittyvä seikka. Vastauksen ainekset ovat kuitenkin muuten satunnaisia tai sekavia.	Vastauksessa on useita asiaan kuuluvia seikkoja, mutta niitä ei ole onnistuttu liittämään yhdeksi kokonaisuudeksi. Vastaus jää usein luettelomaiseksi.	Tehtävänantoon kuuluvia näkökulmia on liitetty toisiinsa johdonmukaisesti ja monipuolisesti. Tuloksena on koherentti kokonaisuus, joka vastaa kysymykseen.	Vastauksessa tehtävänantoon liittyvät relevantit aineistoelementit on suhteutettu toisiinsa. Käsitteet ja perustelut muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, joka vastaa tehtävään liittyviin kysymyksiin ja ottaa tarvittaessa huomioon myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja.
Vakuuttavuus	Vastauksessa ei ole perusteluja tai niillä ei ole yhteyttä esitettyihin väitteisiin.	Vastauksessa esitetyt perustelut liittyvät jotenkin väitteisiin, mutta niiden yhteys jää epäselväksi.	Vastausta on perusteltu siten, että lähtökohdat ovat järkeviä ja perustelujen ja johtopäätöksen välillä on selvä yhteys.	Vastauksessa on tarkasteltu useimpia relevantteja perusteluja, niitä on problematisoitu ja eritelty järkevästi ja argumentit on rakennettu oikein.	Relevanttien perustelujen problematisointi ja erittely on osuvaa ja osoittaa omaperäistä oivaltavaa ajattelua tai syvällistä perinteen tuntemusta.

Elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeen pistemäärät

Elämänkatsomustiedon kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista kokelaan tulee vastata viiteen. Koe on kaksiosainen. Osassa 1 on kuusi tehtävää. Kustakin tehtävästä saa 0–20 pistettä. Osassa 2 on kolme tehtävää, joista saa 0–30 pistettä kustakin. Osan 1 tehtävistä voi vastata 3:sta 5:een ja osan 2 tehtävistä 0:sta 2:een. Kokeen maksimipistemäärä on 120. Sen saavuttaminen edellyttää, että kokelas vastaa kolmeen osan 1 tehtävään ja kahteen osan 2 tehtävään.

Hyvän vastauksen piirteiden pisteohjeissa mainitaan kaksi tai kolme erillistä arvioinnin kiintopistettä eli pistekynnystä, joiden on tarkoitus helpottaa arviointia. Kynnysten lukumäärä riippuu tehtäväosion enimmäispistemäärästä, joka on kaikissa tapauksissa viidellä jaollinen. Suppeimmassa eli 5 pisteen tehtäväosiossa on kaksi kynnystä, jotka ovat 2:n ja 4:n pisteen eli 40 %:n ja 80 %:n kohdalla. Jos tehtävästä tai sen osasta annettava pistemäärä on 10 tai enemmän, käytetään kolmea kiintopistettä: 25–30 %, 50–60 % ja 75–80 %. Jos tehtävästä tai sen osasta annetaan yli 10 pistettä, on esitetty myös luonnehdinta huippupisteistä. Sen tarkoituksena on tuoda esiin seikkoja, jotka helpottavat vastauksen sijoittamista ylimmän pisteluokan (75–100 %) sisällä.

Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet

Koska elämänkatsomustiedon kokeessa arvioidaan kokelaiden omaa katsomuksellista ajattelua, vastaukset voivat avautua moniin suuntiin lähes kaikissa tehtävissä. Sen vuoksi hyvän vastauksen piirteiden kuvaukset ovat aina vain suuntaa antavia. Samasta syystä hyvän vastauksen piirteissä esitellään tehtävään liittyviä katsomuksellisia seikkoja laajasti ja osin myös lukiokurssien ulkopuolelta. Tarkoituksena on antaa vastauksia arvosteleville opettajille lisävihjeitä siitä, millaiset katsomukselliset pohdinnat voivat perustellusti kuulua vastaukseen. Lukiokursseihin liittyvät ja kokelaiden osaamiselta vaadittavat seikat on mainittu pisteitysohjeiden yhteydessä. Näissä osioissa on hyvin suppeasti huomioitu yllä olevassa taulukossa mainitut osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ulottuvuudet. Arvioinnissa on kuitenkin osiokohtaisesti syytä tarkastella niin sisällöllisiä kuin yllä olevaan taulukkoon liittyviä ulottuvuuksia.

Tehtäviin liittyy erilaisia aineistoja. Kussakin tehtävän osiossa on ilmoitettu, miten aineistoa käytetään. Jos aineiston käytöstä ei anneta ohjeita tai käytön ilmoitetaan olevan vapaaehtoista (esimerkiksi ”voit hyödyntää aineistoa”), kyseessä on virikeaineisto. Tällöin aineiston käyttämättä jättäminen on hyväksyttävää eikä vähennä pisteitä. On toki hyvä huomata, että aineisto tällaisissakin tehtävissä antaa informaatiota ja että vastauksen tulee olla yhtä monipuolinen, vaikka aineistoa ei olisi hyödynnetty. Jos osiossa kehotetaan käyttämään aineistoa, mutta näin ei kuitenkaan ole tehty, vähennetään aina vähintään yksi piste ja vastauksesta saatava pistemäärä voi olla korkeintaan 75 % osion maksimipistemäärästä. Aineiston käytöstä voidaan antaa myös yksityiskohtaisempia ohjeita, joissa esimerkiksi kehotetaan erittelemään tai vertailemaan aineistoa tai etsimään sieltä joitain erityisiä piirteitä, kuten argumentteja. Tällöin ohjeistuksen noudattamatta jättämisestä seuraava suora pistevähennys on useimmiten suurempi.

Tehtäväosiot jakautuvat kahteen luokkaan. Kun osiosta annetaan 10 pistettä tai enemmän, se arvostellaan esseemuotoisena vastauksena, ellei tehtävänannossa erikseen muuta ilmoiteta. Esseemuotoisella vastauksella tarkoitetaan vastausta, jossa on esseen rakenne: alussa aiheen, ongelman tai väitteen napakka esittely, keskiosassa asian monipuolinen käsittely ja lopussa käsittelyyn perustuvat päätelmät. Mikäli osiosta annetaan vähemmän kuin 10 pistettä, vastauksen ei tarvitse olla muodoltaan essee. Alle 10 pisteen osioissa käytetään merkkimäärärajoituksia. Kyse on enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa. Tämän lisäksi pisteitä luonnollisesti vähennetään, jos vastaus ei pysy asiassa.

Moniosioisten tehtävien pisteet määritetään osiokohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu.

Osa 1: 20 pisteen tehtävät

1. Ihmisten ennakkokäsitykset 20 p.

Ihmisen tiedostamattomat ennakkokäsitykset saattavat vaikuttaa hänen ajatteluunsa ja toimintaansa. Nämä tiedostamattomat käsitykset eivät aina ole yhteneväisiä tietoisten asenteiden kanssa. Ihminen esimerkiksi saattaa tietoisella tasolla kannattaa sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta silti arvioida eri sukupuolta olevien työnhakijoiden ansioita eriarvoisesti.

Pohdi vähintään yhden esimerkin avulla, millä tavoin erilaiset ennakkokäsitykset saattavat vaikuttaa omaan ajatteluusi ja toimintaasi.

Tiedostamattomia ennakkokäsityksiä on tutkittu yhtenä hypoteesina, joka auttaisi selittämään sen, miksi naisten ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien voi olla vaikea edetä monilla urapoluilla. Yleensä tutkimusasetelma on ollut sellainen, että koehenkilöt arvioivat ansioluetteloita, joissa nimet paljastavat hakijoiden sukupuolen ja etnisen taustan. Yhdysvaltalaisten opiskelijoiden keskuudessa tehdyssä klassisessa tutkimuksessa Philip Goldberg (1968) osoitti, että varsinkin naispuoliset opiskelijat suosivat miesten nimillä varustettuja ansioluetteloita silloinkin, kun ne olivat heikompia tai samanlaisia kuin naisten nimillä varustetut ansioluettelot. Myöhemmissä tutkimuksissa on saavutettu jonkin verran samankaltaisia tuloksia, mutta Goldbergin tuloksia on myös kritisoitu.

Tiedostamattomat ennakkokäsitykset ovat erityisen mielenkiintoisia silloin, kun ne eroavat tietoisista asenteista. Tutkimukset näyttävät, että tiedostamattomat ja tietoiset asenteet korreloivat, mutta korrelaation vahvuus vaihtelee. Onkin esitetty lisähypoteesi, jonka mukaan tietoiset ja tiedostamattomat asenteet perustuvat erilaisiin kognitiivisiin rakenteisiin. On melko selkeää näyttöä siitä, että tiedostamattomat ennakkokäsitykset ovat vahvimmillaan, kun koehenkilö on stressin tai ulkoisten häiriötekijöiden vaikutuksen alainen. Jonkin verran tutkimusnäyttöä on myös siitä, että tiedostamattomat ennakkokäsitykset vaikuttavat käyttäytymiseen, mutta siitä ei ole selkeää näyttöä, että tiedostamattomat ennakkokäsitykset ”voittaisivat” tietoiset asenteet toiminnan määrittäjinä.

Tehtävässä arvioidaan ensisijaisesti kokelaan kykyä pohtia omia ennakkokäsityksiään ja niiden vaikutuksia ajatteluun ja toimintaan. Tehtävään voi vastata vain yhden esimerkin avulla, jos esimerkki on osuva ja mahdollistaa ennakkokäsitysten monipuolisen käsittelyn. Kokelaalta ei edellytetä aikaisempia tieteellisiä tietoja aihepiiristä. Tehtävään voi vastata kiitettävästi myös niin, että kieltää tiedostamattomien ennakkokäsitysten olemassaolon joko yleisesti tai omalla kohdallaan. Silloin vastausta täytyy kuitenkin perustella siten, että myös näyttö näiden ennakkokäsitysten olemassaolosta otetaan huomioon.

Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia vähintään yhden esimerkin avulla, millä tavoin erilaiset ennakkokäsitykset saattavat vaikuttaa hänen omaan ajatteluunsa ja toimintaansa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

5 pisteen vastauksessa kokelas kuvaa jonkin itseensä mahdollisesti vaikuttavan ennakkokäsityksen ja antaa siitä esimerkin.

10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii esimerkin tai esimerkkien avulla, miten erilaiset ennakkokäsitykset saattavat vaikuttaa hänen omaan ajatteluunsa ja toimintaansa.

15 pisteen vastauksessa kokelas syventää vastaustaan erittelemällä mahdollisia vaikutuksia ajatteluunsa ja toimintaansa. Esimerkkiä tai esimerkkejä sovelletaan tavalla, joka osoittaa syvällistä kykyä itsearviointiin.

Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi syventää pohdintaansa esimerkiksi arvioimalla tietoisten asenteiden ja tiedostamattomien ennakkokäsitysten välistä suhdetta. Lisäesimerkit eivät sellaisenaan tuo lisäpisteitä, mutta useamman osuvan ja toisiaan täydentävän esimerkin pohdinta on luonteva tapa kehitellä kattavaa vastausta.

Lukion opetussuunnitelman perusteissa vuodelta 2015 (LOPS15) tehtävä liittyy kurssin Maailmankatsomus ja kriittinen ajattelu (ET1) sisältöön ”tyypillisiin informaation käsittelyyn ja ympäröivän todellisuuden jäsentämiseen liittyvien kognitiivisten vääristymien tarkastelu sekä omassa että muiden ajattelussa”.

Lukion opetussuunnitelman perusteissa vuodelta 2019 (LOPS19) tehtävä liittyy moduulin Minä ja yhteiskunta (ET2) sisältöön ”kriittinen ajattelu ja väitteiden järkiperäinen perustelu: ympäröivän todellisuuden jäsentäminen ja sen erilaiset vääristymät”.

2. Ihmisoikeusasiakirjat 20 p.

Alla on kymmenen kysymystä tai väittämää ihmisoikeuksista (2.1–2.10). Valitse kussakin kohdassa sopivin vastausvaihtoehto. Oikea vastaus 2 p., väärä vastaus 0 p., ei vastausta 0 p. Vastattuasi kysymykseen tai väittämään voit vaihtaa vastausvaihtoehtoa, mutta et voi jättää kohtaa enää kokonaan ilman vastausta. Jos olet aloittanut tehtävään vastaamisen, mutta et haluakaan jättää tehtävää arvosteltavaksi, merkitse jokaiseen kohtaan vaihtoehto ”En vastaa”.

Ihmisoikeudet eivät ole ainoastaan elämänkatsomustiedon keskeisimpiä tavoite- ja sisältöalueita, vaan ne määrittävät lainsäädännön ja opetussuunnitelman perusteiden kautta myös koulun koko toimintaa sekä lukiossa että perusopetuksessa.

2.1 Vaikka ihmisoikeuksia voidaan erityisissä tapauksissa rajoittaa, ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ihmisille 2 p.

pelkän ihmisyyden perusteella. (2 p.)

2.2 Mikä seuraavista väittämistä ei ihmisoikeusasiakirjojen mukaan pidä paikkaansa? 2 p.

Ihmisoikeudet ovat riippuvaisia lainsäädännöstä. (2 p.)

Ihmisoikeudet ovat sekä juridisia että moraalisia oikeuksia. Esimerkiksi Suomessa ihmisoikeuksista säädetään perustuslaissa, ja tällöin puhutaan perusoikeuksista. Ihmisoikeudet toimivat kuitenkin myös lainsäädännön moraalisuuden takeena, ja siksi ne eivät riipu lainsäädännöstä.

2.3 Ihmisoikeuksien jakamattomuus tarkoittaa sitä, että 2 p.

ihmisoikeudet ovat riippuvaisia toisistaan eikä joitain niistä tule asettaa toisten edelle vaan ne sovitetaan yhteen harkintaa käyttäen. (2 p.)

Eri ihmisoikeudet voivat kyllä joutua törmäyskurssille, jolloin toista ei pidä asettaa toisen edelle. Tämä ei kuitenkaan tee niistä toimimattomia, vaan ne sovitetaan kussakin tilanteessa yhteen harkintaa käyttäen.

2.4 Ihmisoikeuksien perustana on ihmisarvo, josta on todettu: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Lainaus on 2 p.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta (1948). (2 p.)

Viimeisten reilun 70 vuoden ihmisoikeusajattelussa YK:n yleismaailmallisella julistuksella on ollut perustava rooli. Sen ensimmäinen pykälä on hyvin tunnettu.

2.5 YK:n ihmisoikeussopimuksista laajimmin allekirjoitettu on 2 p.

yleissopimus lapsen oikeuksista. (2 p.)

YK:n ihmisoikeussopimuksista laajimmin allekirjoitettu on yleissopimus lapsen oikeuksista.

2.6 YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus ei mainitse oikeutta 2 p.

terveelliseen ympäristöön. (2 p.)

Vuonna 1948 ympäristökysymyksiä ei vielä otettu huomioon YK:n asiakirjoissa.

2.7 YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista määritellään, että lapsia eivät ole 2 p.

yli 18-vuotiaat. (2 p.)

Lasten oikeuksien sopimuksen mukaan lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat.

2.8 Elämänkatsomustieto-oppiaineen perustamista vauhditti erityisesti 2 p.

kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen perustuva valitus YK:n ihmisoikeuskomitealle. (2 p.)

Elämänkatsomustiedon perustamista vuonna 1985 vauhditti erityisesti Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteerin Erkki Hartikaisen johdolla vuonna 1978 YK:n ihmisoikeuskomitealle tehty valitus uskonnottomien silloisen oppiaineen (uskontojen historia ja siveysoppi) uskonnonvapautta loukkaavasta sisällöstä.

2.9 Ensisijainen vastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta on ihmisoikeusasiakirjojen mukaan 2 p.

valtioilla, koska ne ovat ihmisoikeussopimusten osapuolia. (2 p.)

Ihmisoikeussopimusten osapuolina valtioilla on ensisijainen vastuu.

2.10 Ihmisoikeuskasvatukseen ei kuulu YK:n ihmisoikeusasiakirjojen mukaan 2 p.

ihmisten voimaannuttaminen siten, että he voivat nauttia omista oikeuksistaan. (2 p.)
sekä kouluttajien että oppijoiden vakuuttaminen ihmisoikeuksista luonnollisina oikeuksina. (2 p.)

Tehtävässä hyväksytään kaksi oikeaa vastausta, koska oikeaksi vastaukseksi ajateltu ”sekä kouluttajien että oppijoiden vakuuttaminen ihmisoikeuksista luonnollisina oikeuksina” on muotoiltu niin väljästi, että se ei ole selvästi yhteensopimaton ihmisoikeuskasvatuksen kanssa. Lukion opetussuunnitelman perusteiden (sekä 2015 että 2019) perusteella lukiolaisilta ei myöskään edellytetä tietoa, että ihmisoikeuskasvatuksen tavoitteisiin kuuluu ihmisoikeuksia varten tapahtuva kasvatus, ”johon kuuluu ihmisten voimaannuttaminen siten, että he voivat nauttia omista oikeuksistaan ja käyttää niitä sekä kunnioittaa ja puolustaa muiden oikeuksia” (Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskasvatusta koskeva julistus, artikla 2c, epävirallinen suomennos). Kaksi muuta vastausta ovat selvästi vääriä, ne viittaavat edellä mainitun julistuksen kohtiin 2a ja 2b, mutta ovat selviä myös Lukion opetussuunnitelman perusteissa (sekä 2015 että 2019) mainittujen asiakirjojen – YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistus, Lapsen oikeuksien sopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimus – perusteella.

LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Ihminen, identiteetti ja hyvä elämä (ET2) ja erityisesti sen sisältöihin ”ihmisarvo, ihmisen arvokkuus ja ihmisoikeudet, ihmisoikeusasiakirjoja: YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, Lapsen oikeuksien sopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimus”.

LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Minä ja yhteiskunta (ET2) ja erityisesti sen sisältöihin ”ihmisarvo, ihmisen arvokkuus ja ihmisoikeudet; ihmisoikeusasiakirjat, kuten YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, Lapsen oikeuksien sopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimus; ihmisoikeusloukkaukset, kuten holokausti”.

3. Kansalaistottelemattomuus 20 p.

Kansalaistottelemattomuus on toimintaa, jossa lakia rikotaan tai sitä jätetään noudattamatta tarkoituksena vaikuttaa jonkin merkittävänä pidetyn yhteiskunnallisen epäkohdan korjaamiseen. Kansalaistottelemattomuuden ajatellaan yleensä olevan väkivallatonta. Lisäksi se on avointa ja näkyvää, ja siihen liittyy valmius kärsiä toiminnasta mahdollisesti koituvat seuraukset.

Anna esimerkki kansalaistottelemattomuudesta ja pohdi antamasi esimerkin avulla, voivatko laittomat teot olla oikeutettuja.

Tehtävä mahdollistaa monenlaisia vastauslinjoja. Klassiset, historialliset esimerkit lakien rikkomisesta tai laittomasta toiminnasta liittyvät epäoikeudenmukaisiin tai autoritaarisiin yhteiskuntajärjestelmiin, kuten Etelä-Afrikan apartheidjärjestelmään tai Yhdysvaltojen rotuerottelupolitiikkaan, fasismin vastustamiseen toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen tai toisinajatteluun Neuvostoliitossa. Autoritaariset tai ihmisten epäoikeudenmukaiseen luokitteluun nojaavat valtiot eivät kuitenkaan ole hävinneet maailmasta, joten vastauksessa on hyvin mahdollista antaa myös ajankohtaisia esimerkkejä ja tarkastella niitä.

Lain noudattamatta jättäminen tai protestointi olemassa olevia lakeja vastaan koskettaa myös demokraattisia yhteiskuntia. Tällöin pyritään yleensä vaikuttamaan johonkin sellaiseen asiaan, joka koetaan vääräksi tai jota ei ole otettu riittävästi huomioon lainsäädännössä. Esimerkkejä tällaisesta toiminnasta voivat olla vaikkapa ilmastonmuutokseen liittyvä protestointi, eläinten oikeuksien puolustaminen tai turvapaikanhakijoiden pakkopalautusten vastustaminen.

Olipa valittu lähestymistapa mikä vain, keskeistä on annetun esimerkin osuvuus ja perustelujen johdonmukaisuus. Lähtökohtaisesti laittomat teot eivät ole oikeutettuja, vaan ne ovat yksinkertaisesti rikoksia. Siksi vastauksessa tulee pohtia, millaisissa tilanteissa lakien rikkominen voisi tulla tai on tullut kyseeseen ja millaisin perustein toimintaa voisi puolustaa tai vastustaa. Puolustavaa näkökulmaa voi perustella esimerkiksi toteamalla, että autoritaarisissa tai totalitaristisissa yhteiskunnissa se voi olla ainoa tapa asettua mielivaltaa tai kansalaisten eriarvoista kohtelua vastaan. Demokraattisissa yhteiskunnissa kansalaistottelemattomuutta voi puolustaa esimerkiksi sillä, että sen tulisi olla viimeinen keino vaikuttaa jonkin merkittävän yhteiskunnallisen epäkohdan ratkaisuun, kun kaikki muut keinot on jo käytetty.

Vastauksessa on mahdollista puolustaa myös kantaa, jonka mukaan laittomat teot eivät ole koskaan oikeutettavissa. Tätä voi perustella esittämällä, että lakeja rikkomalla ei välttämättä saavuteta tavoiteltua päämäärää, vaan laiton toiminta voi ennemmin vain lisätä epävakautta yhteiskunnassa. Ei voida tietää, mihin lakien rikkominen johtaa, ja on mahdotonta määritellä, missä kulkee oikeutetun lain rikkomisen ja pelkän rikollisuuden välinen raja.

Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää antaa esimerkki kansalaistottelemattomuudesta ja pohtia sen avulla, voivatko laittomat teot olla oikeutettuja. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

5 pisteen vastauksessa kokelas antaa jonkin asianmukaisen esimerkin kansalaistottelemattomuudesta tai esittää jonkin perustelun joko laittoman teon oikeutuksen puolesta tai sitä vastaan.

10 pisteen vastauksessa kokelas antaa asianmukaisen esimerkin kansalaistottelemattomuudesta ja pohtii esimerkin avulla, voivatko laittomat teot olla oikeutettuja.

15 pisteen vastauksessa kokelas antaa oivaltavan esimerkin kansalaistottelemattomuudesta ja pohtii esimerkin avulla johdonmukaisesti ja monipuolisesti, voivatko laittomat teot olla oikeutettuja.

Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää aiheen käsittelyä vaikkapa liittämällä sen laajempaan historialliseen kontekstiin. Vastausta on mahdollista laajentaa myös tarkastelemalla väkivaltaisten tekojen oikeutusta joissakin ääritilanteissa.

LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Yksilö ja yhteisö (ET3) ja erityisesti sen sisältöön ”yhteiskunnalliset rakenteet ja modernin länsimaisen yhteiskunnan erityispiirteet sekä näiden vaikutus yksilön elämään”.

LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Minä ja yhteiskunta (ET2) ja erityisesti sen sisältöihin ”yhteiskunnassa toimimisen ja aktiivisen kansalaisuuden tiedollisia perusteita: yhteiskunnalliset rakenteet, sosiaaliset tosiasiat, modernin länsimaisen yhteiskunnan erityispiirteet – – sekä näiden vaikutus yksilön elämään”.

4. Maailmanperintökohteet 20 p.

Maailmanperintökohde voidaan lisätä Unescon luetteloon, jos sillä on yleismaailmallisesti erityinen kulttuuri- tai luonnonperintöarvo. Kohteen pitää olla eheä kokonaisuus, jolla on kansainvälisesti ainutlaatuista merkitystä. Itävallan Unesco-komission videolla (aineisto 4.A) kerrotaan lyhyesti maailmanperintöluettelosta ja sen historiasta.

Pohdi, miksi kulttuuri- ja luonnonperinnön kansainvälinen suojeleminen on tärkeää. Hyödynnä vastauksessasi aineistoa 4.A.

Monet merkittävät kulttuuri- ja luontokohteet ovat tuhoutuneet esimerkiksi sotien, ihmisten asuinsijojen leviämisen ja erilaisten luonnonkatastrofien myötä. Maailmanperintöluettelo perustettiin sen takaamiseksi, että erityisen merkittävinä pidetyt kohteet säilyisivät myös tuleville sukupolville. Kulttuuriperintö perustuu tietoisiin valintoihin: on valittu tiettyjä kohteita, joiden muistamista pidetään erityisen tärkeänä. Luonnonperintökohteet on samaan tapaan valittu niiden poikkeuksellisen luonnonarvon perusteella.

Kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämistä on puolustettu useilla erilaisilla argumenteilla. Ensinnäkin perintökohteet antavat tietoa. Ne kertovat historiallisista tapahtumista ja mahdollistavat sen ymmärtämisen, miksi nykytilanne on sellainen kuin se on. Perintö kertoo myös yksilöille siitä, millaiset historialliset syiden ja seurausten ketjut ovat muovanneet heistä sellaisia kuin he ovat. Maailmanperintökohteet siis auttavat meitä ymmärtämään vallitsevaa tilannetta ja itseämme. Näin niillä on koulutuksellista arvoa.

Maailmanperintökohteet ovat myös psykologisesti merkityksellisiä. Ne auttavat yksilöiden identiteetin rakentamisessa. Monet kokevat ylpeyttä oman kulttuurinsa merkittävistä saavutuksista ja oman maansa luonnonalueista. Toisaalta perintökohteet ovat koko ihmiskunnan yhteistä perintöä, joka yhdistää jokaista ihmistä.

Kohteiden valinta perustuu tietyille arvoille, jotka valinnan myötä korostuvat. Kohteet ovat yleensä harvinaisia, jopa ainutlaatuisia, tai esteettisesti arvokkaita. Ne voivat siis tuottaa nautintoa niihin tutustuville. Perintökohteista on myös taloudellista hyötyä niille aluille, joissa suojeltu kohde sijaitsee, koska ne lisäävät turismia. Toisaalta turismi voi olla perinnön säilyttämisen kannalta myös haitallista, eivätkä taloudelliset perusteet ole mukana kohteiden valintakriteereissä. Perintökohteilla on nähty olevan myös itseisarvo. Kulttuurinen ja luonnon moninaisuus on itsessään tärkeää ja suojelemisen arvoista.

Toisinaan säilyttämisen perusteena ei kuitenkaan ole se, että kohde liittyisi johonkin hyvään. Esimerkiksi Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri on lisätty maailmanperintökohteisiin, jotta holokaustin hirveydet eivät unohtuisi. On myös argumentoitu, että luettelon ylläpitäminen ja kohteiden suojelu ovat velvollisuuksia menneitä sukupolvia kohtaan. Emme saa unohtaa sitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut.

Unescon maailmanperintökohteiden valintakriteerit (englanniksi): http://whc.unesco.org/en/criteria/.

Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia, miksi kulttuuri- ja luonnonperinnön kansainvälinen suojeleminen on tärkeää. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

5 pisteen vastauksessa kokelas esittää jonkin huomion, jolla hän perustelee kulttuuri- tai luonnonperinnön tärkeyttä.

10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii, miksi kulttuuri- ja luonnonperinnön kansainvälinen suojeleminen on tärkeää. Vastauksessa hyödynnetään aineistoa.

15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta perustelee monipuolisesti ja johdonmukaisesti kulttuuri- ja luonnonperinnön kansainvälistä suojelemista.

Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää aiheen käsittelyä esimerkiksi pohtimalla, millaisia ongelmia maailmanperintöluetteloon ja sen ylläpitämiseen voi liittyä.

LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Kulttuurit katsomuksen muovaajina (ET4) ja erityisesti sen sisältöihin ”kulttuuriperintö: tapakulttuurin monet muodot, kulttuurinen itseilmaisu, kulttuurin vaikutus yksilön maailmankuvaan ja elämänkatsomukseen, Unescon maailmanperintöohjelma”.

LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Kulttuurit (ET3), joka sisältää esimerkiksi kohdan ”Unescon maailmanperintöohjelma”.

5. Russellin uskontokritiikki 20 p.

Artikkelissaan Onko Jumalaa olemassa? (1952) (aineisto 5.A) filosofi Bertrand Russell kritisoi uskonnollista uskoa ja tapoja suhtautua uskonnolliseen uskoon.

5.1 Erittele, miten Russell kritisoi uskonnollista uskoa (aineisto 5.A). 10 p.

Russell käsittelee tekstikatkelmassa todistustaakkaa. Hänen mukaansa teistit siirtävät todistustaakan epäreilusti epäilijöiden harteille. Russell näyttää ajattelevan, että uskovilla on velvollisuus todistaa omat oppinsa. Hänen mukaansa he eivät voi vain olettaa olevansa lähtökohtaisesti oikeassa tai oikeutettuja uskomaan Jumalan olemassaoloon.

Russellin mukaan on virheellistä ajatella, ettei sellaisia väitteitä, joita ei pystytä osoittamaan epätosiksi, voisi epäillä. Hän havainnollistaa tätä kuuluisalla ajatuskokeellaan Aurinkoa kiertävästä teekannusta, jota ei voi havaita. Ilmeisesti Russellin mielestä on selvää, ettei tällaiseen teekannuun tarvitse uskoa, vaikka olisi mahdotonta todistaa, ettei sitä ole olemassa.

Tästä huolimatta Russell huomauttaa, että joissain olosuhteissa teekannun olemassaolon epäileminen saattaisi näyttää omituiselta. Näin voisi olla silloin, kun suuri osa ihmisistä kannattaisi teekannun olemassaoloa, sen olemassaoloa olisi kauan pidetty totena, muinaiset kirjoitukset väittäisivät teekannun olevan olemassa, sen olemassaoloa pidettäisiin pyhänä totuutena, teekannusta opetettaisiin viikoittain ja lapset kasvatettaisiin uskomaan teekannuun. Mitä luultavimmin Russell ajattelee, että usko Jumalaan nojautuu samanlaisiin perusteisiin.

Vaikka ihmisillä saattaisi olla psykologinen taipumus pitää teekannun epäilyä outona pitkien perinteiden, yleisen mielipiteen ja erilaisten auktoriteettien – kuten pyhien tekstien – vuoksi, Russell ei kuitenkaan pidä tällaisia perusteita hyvinä. Hän perustelee tätä sillä, että ihmiset uskovat eri asioihin eri puolilla maailmaa.

Russell antaa ymmärtää esimerkkien kautta, että oikeastaan mille tahansa uskonnolliselle tai poliittiselle käsitykselle löytyy vastustajansa ja puolustajansa ja että kumpiakin on suuria määriä. Hän vaikuttaa ajattelevan, että uskomusten taustalla on ihmisten välinen sosiaalinen vuorovaikutus eli juuri yleinen mielipide, pyhät kirjoitukset, oppien järjestelmällinen opettaminen lapsille ja niin edelleen.

Vastaus on tehtävään essee, jossa kokelaan pitää eritellä, miten Russell kritisoi uskonnollista uskoa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

3 pisteen vastauksessa kokelas esittää jonkin oikeansuuntaisen huomion Russellin uskontokritiikistä.

5 pisteen vastauksessa kokelas erittelee vähintään kahta piirrettä Russellin uskonnollisen uskon kritiikistä. Kokelas hyödyntää vastauksessaan aineistoa.

8 pisteen vastauksessa kokelas erittelee monipuolisesti ja johdonmukaisesti sitä, miten Russell kritisoi uskonnollista uskoa.

5.2 Arvioi, onko Russellin uskontokritiikki (aineisto 5.A) hyvin perusteltua. 10 p.

Russellin argumentaatiossa on vahvuutensa ja heikkoutensa. Käytännössä hän väittää teistien syyllistyvän epämuodollisiin virhepäätelmiin. Todistustaakan siirtäminen Russellin kuvaamalla tavalla on tietämättömyyteen vetoamista, mikä on epäreilu argumentointistrategia. Hyvässä argumentaatiossa ei voi mielivaltaisesti vain olettaa olevansa lähtökohtaisesti oikeassa, koska kuka tahansa voisi periaatteessa tehdä niin. Siksi kaikkien eri näkemysten edustajien on annettava perusteita omalle käsitykselleen.

Myös muut Russellin esimerkit liittyvät tyypillisiin virhepäätelmiin. Yleiseen mielipiteeseen vetoaminen on usein argumentaatiovirhe, koska suuri osa ihmisistä voi olla väärässä. Perinteeseen vetoamisessa on sama ongelma: jokin uskomus, jota on pitkään pidetty totena, voikin olla epätosi. Tämä pätee myös auktoriteettiin vetoamiseen. Mikäli auktoriteetin luotettavuudesta tarkasteltavassa asiassa ei ole selvyyttä, siihen nojaaminen ei ole oikeutettua.

Lisäksi Russellin huomio siitä, että erilaiset näkemykset vaihtelevat ihmisryhmittäin ja maantieteellisen alueen mukaan, osoittaa näihin näkemyksiin uskomisen ongelmallisuuden. Tietysti on mahdollista, että joku tietyllä alueella sijaitseva ryhmä on oikeassa ja muut väärässä, mutta tämä on pystyttävä perustelemaan. Olisi mielivaltaista olettaa, että juuri tämä ihmisjoukko on oikeassa perustelematta, miksi he ovat oikeassa ja muut väärässä.

Vaikka Russellin perusteilla on puolensa, voidaan myös argumentoida, että hän on itse syyllistynyt virhepäätelmiin. On esimerkiksi sanottu, että Russell muotoilee vastustamastaan teistisestä kannasta olkinuken ja että hänen teekannuvertauksensa on virheellinen analogia.

Teekannuanalogiaa on väitetty virheelliseksi, koska Aurinkoa kiertävää teekannua vastaan on hyviä perusteita. Teekannu tuskin olisi päätynyt mitään tuntemaamme reittiä ulkoavaruuteen. Vaikka nykyisin voisimme lähettää teekannun avaruuteen, se olisi hyvin kallista ja siitä olisi todennäköisesti uutisoitu laajasti. Siksi on todennäköistä, ettei näin ole tehty.

Tosin on hyvä huomata, että Russell kirjoitti tekstinsä aikana, jolloin avaruusmatkailu ei ollut vielä mahdollista. Hän ei siis varmaankaan ajatellut, että teekannu olisi päätynyt kiertoradalleen luonnollisia reittejä. Luultavasti Russell valitsi esimerkin pikemminkin sen vuoksi, että kukaan tuskin pitäisi Aurinkoa kiertävää teekannua uskottavana.

Toinen vahvempi peruste teekannuanalogiaa vastaan on se, että toisin kuin Russellin teekannua, Jumalaa käytetään tiettyjen havaintojen selittämiseen. Jumalan avulla selitetään esimerkiksi sitä, miksi mitään on ylipäätään olemassa tai miten elämä on mahdollista.

On myös jossain määrin kyseenalaista, kuvaako Russell oikein tai reilusti teistien argumentaatiota. Nykyisessä uskonnonfilosofisessa keskustelussa harvoin syyllistytään tietämättömyyteen vetoamiseen. Sen sijaan Jumalan olemassaolon puolesta on esitetty lukuisia argumentteja. Tässä mielessä näyttää siltä, että Russell saattaa syyllistyä olkinukkeargumentaatioon: hän sijoittaa uskovien suuhun väitteitä, joita he eivät todennäköisesti esittäisi tai joita vain pieni osa uskovista käyttäisi argumentoinnissa näkemyksensä puolesta.

Ylipäätään Russell tuntuu suhtautuvan uskonnolliseen uskoon aivan kuin se olisi jonkinlainen epäonnistunut tieteellinen teoria tai väite. Näyttää kuitenkin siltä, että moni uskonnollinen ihminen ei pidä uskonnollisia väitteitä tai uskonnonharjoittamista verrannollisena tieteelle. Sen sijaan uskonnossa on olennaisempaa tietynlainen tapa ajatella ja toimia. Uskonto ei siis välttämättä pyri olemaan mikään tosien väitteiden kokoelma vaan pikemminkin tapa elää ja olla maailmassa.

Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää arvioida, onko Russellin uskontokritiikki hyvin perusteltua. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

3 pisteen vastauksessa kokelas esittää jonkin oikeansuuntaisen huomion Russellin uskontokritiikin vahvuuksista tai heikkouksista.

5 pisteen vastauksessa kokelas arvioi johdonmukaisesti Russellin uskontokritiikin hyviä tai huonoja puolia. Vaihtoehtoisesti kokelas arvioi suppeasti yhden hyvän ja yhden huonon puolen Russellin kritiikistä.

8 pisteen vastauksessa kokelas arvioi monipuolisesti ja johdonmukaisesti Russellin uskontokritiikkiä.

LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Uskonnot ja uskonnottomuus (ET5), erityisesti kohtaan ”uskontokritiikki”.

6. Lukiokoulutuksen tulevaisuus 20 p.

Vuonna 2021 julkaistun Valtioneuvoston koulutuspoliittisen selonteon (aineisto 6.A) mukaan syntyvyyden väheneminen Suomessa aiheuttaa vähitellen suuressa osassa maata vaikeuksia toteuttaa lukiokoulutus lähiopetuksena. Korvaavia opetusmuotoja järjestettäessä on tarkoitus hyödyntää koronaviruspandemian yhteydessä saatuja kokemuksia etäopetuksesta ja digitaalisen teknologian käytöstä.

Pohdi lukio-opintojen tulevaisuutta ja arvioi tilannetta vuoden 2040 Suomessa. Hyödynnä vastauksessasi Valtioneuvoston koulutuspoliittista selontekoa (aineisto 6.A) ja omia lukiokokemuksiasi.

Tehtävässä on osittain kyse tulevaisuuden ennakoinnista. Olennaista on, että kokelas osoittaa osaavansa arvioida teknologian ja teknisen muutoksen roolia kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Lisäksi kyse on sen ymmärtämisestä, että vaikka tulevaisuutta on vaikea ennustaa, siihen voidaan vaikuttaa arvoilla, teoilla ja valinnoilla.

Arvio vuoden 2040 lukiolaisten määrästä on melko luotettava, koska tämä ikäluokka syntyy 2020-luvun alkupuolella. Toki jokin dramaattinen yhteiskunnallinen muutos, kuten suuri ympäristökatastrofi tai sota, voi muuttaa tilannetta merkittävästi. Teknologisen kehityksen ennustaminen 2040-luvulle asti ei ole yhtä helppoa. Todennäköisesti erilaiset digitaaliset ratkaisut yleistyvät ja monipuolistuvat, mutta on vaikea arvioida, millainen vaikutus tällä on lukiokoulutukseen.

Olennainen tekijä on lukioverkon harventuminen suuressa osassa Suomea ja siitä mahdollisesti seuraava etäopetus ja -opiskelu. Autioituvan maaseudun ja kasvukeskusten tilanne on erilainen, mutta etä- ja digiopetuksen yleistyminen voi hyvin koskea useimpia opiskelijoita. Kehitys saattaa helposti johtaa erilaisiin alueellisiin ja muihin yhdenvertaisuusongelmiin. Omakohtaiset tai lähipiirin kokemukset koronaviruspandemian aikaisesta etäopiskelusta voivat tarjota aineistoa tulevien ongelmien ja mahdollisuuksien arvioimiseen.

Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia lukio-opintojen tulevaisuutta ja arvioida tilannetta vuoden 2040 Suomessa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitain asiaankuuluvia näkökohtia lukio-opintojen tulevaisuudesta. Hän hyödyntää Valtioneuvoston koulutuspoliittista selontekoa tai omia lukiokokemuksiaan, tai hän osoittaa ymmärtävänsä tehtävän johdannossa mainitun ongelman luonteen.

10 pisteen vastauksessa kokelas arvioi lukio-opintojen tulevaisuutta vuoden 2040 Suomessa ja hyödyntää aineistoa ja omia lukiokokemuksiaan, joiden ei tarvitse liittyä koronaviruspandemiaan. Hän osoittaa ymmärtävänsä tehtävän johdannossa mainitun ongelman luonteen.

15 pisteen vastaus on johdonmukainen ja monipuolinen. Kokelas osoittaa ymmärtävänsä tulevaisuuden ennustamisen haasteet ja merkityksen.

Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi hyödyntää esimerkiksi

syvällistä ja monipuolista omakohtaisten lukiokokemusten erittelyä
tietoja tulevaisuudentutkimuksesta
digitaalisen kehityksen tuntemusta
muista oppiaineista – esimerkiksi maantieteestä ja yhteiskuntaopista – saatuja tietoja
perehtyneisyyttä koulutuspolitiikkaan.

LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Teknologia, maailmankatsomukset ja ihmiskunnan tulevaisuus (ET6), erityisesti kohtiin ”– – ihmisen suhde – – teknologiseen kehitykseen; – – tulevaisuuden tutkimus”.

LOPS19:ssa tehtävä liittyy moduuliin Tulevaisuus (ET6), erityisesti kohtiin ”tulevaisuuden tutkimus, heikot ja vahvat signaalit, tulevaisuustyö; mahdollisia, todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuuden skenaarioita” ja ”– – teknologian kehittyminen, erityisesti digitalisaatio”.

Osa 2: 30 pisteen tehtävät

7. Hyvä elämä ja hyvä kuolema 30 p.

Kuolema on jokaisen elämän väistämätön päätepiste. Monen mielestä hyvä elämä edellyttää myös hyvää loppua eli hyvää kuolemaa.

7.1 Kuvaile hyvä elämä ja pohdi sen näkökulmasta, millainen on hyvä kuolema. Voit hyödyntää vastauksessasi tekstikatkelmaa 7.A. 15 p.

Hyvä elämä voidaan kuvailla eri tavoin. Kuvailu voi esimerkiksi käsitellä hyvän elämän yleisiä ehtoja tai jotain yksittäistä hyvää elämää. Hyvän kuoleman pohdinta hyvän elämän näkökulmasta mahdollistaa monenlaisia vastauslinjoja. Kysymykseen voivat tulla esimerkiksi seuraavat näkökulmat:

uskonnollisen tai uskonnottoman elämänkatsomuksen vaikutus käsitykseen hyvästä elämästä ja kuolemasta sekä elämän ja kuoleman suhteesta (esim. näkemys elämästä valmistautumisena kuolemaan: ajatus taivaasta, synnistä, ikuisesta elämästä, karmasta, uudelleensyntymästä eli reinkarnaatiosta, nirvanasta jne.)
kulttuurin vaikutus kuoleman kohtaamiseen ja näkemykseen hyvästä kuolemasta (esim. kuoleman piilottaminen, kuolleen ruumiin käsitteleminen, sureminen, juhliminen, kuolleiden näkyminen arjessa ja juhlassa)
yksilön itsemääräämisoikeus elämässä ja kuolemassa (eutanasia, itsemurha, testamentti, aineiston perusteella myös elämäntarinan tai elämäntyön jatkuminen jälkipolvien elämässä, yhteisössä tai yhteiskunnassa jne.)
biologiaan perustuva ajatus kuolleen ruumiin elämästä (ihminen toimijana kuolee, mutta ihmisen ruumiin prosessit jatkuvat, kunnes ruumis katoaa ja lakkaa olemasta).

Vastauksessa voi pohtia myös elämän ja kuoleman määritelmiä.

Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää kuvailla hyvä elämä ja pohtia sen näkökulmasta, millainen on hyvä kuolema. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

4 pisteen vastauksessa kokelas esittää huomioita hyvästä elämästä tai hyvästä kuolemasta.

8 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee hyvää elämää ja pohtii sen näkökulmasta, millainen on hyvä kuolema.

12 pisteen vastauksessa kokelaan esittämä kuvaus ja siihen perustuva pohdinta on monipuolista ja johdonmukaista. Vastaus muodostaa eheän kokonaisuuden.

Huippupisteiden vastauksessa kokelas laajentaa pohdintaansa tarkastelemalla hyvän elämän ja hyvän kuoleman suhdetta useammasta näkökulmasta. Vastausta voi syventää myös käsittelemällä esimerkiksi hyvän kuoleman poliittista ulottuvuutta, kuten sitä, ketkä päättävät kuolemasta ja siitä, keiden annetaan kuolla ja millä tavalla. Myös kuoleman medikalisoituminen ja kuolemaan suhtautuminen militaarisissa yhteyksissä ovat mahdollisia syventäviä tarkastelunäkökulmia.

7.2 Tekstikatkelmassa 7.A todetaan: ”Kun ihminen kuolee, hänellä on aina takanaan kokonainen elämä, kuoli hän missä iässä tahansa.” Pohdi tämän ajatuksen merkitystä ja esitä oma näkemyksesi asiasta. 15 p.

Aineistossa kuvataan ihmisen elämää hänen omana tarinanaan, ja vastauksessa onkin luontevaa pohtia, milloin ihmisen elämäntarinasta tulee valmis tai kokonainen. Voi esimerkiksi todeta, että elämä on aina tavallaan valmis, sillä siitä muodostuu eletty kokonaisuus juuri sen mittaisena kuin se on. Ei siis voi sanoa, että elämä olisi ”jäänyt kesken”, vaikka henkilö kuolisi nuorena tai äkillisesti, koska tämä oli juuri se elämä tai tarina, jonka hän koki. Jokaisella ihmisellä on elämäntarina, jonka eletty elämä muodostaa, ja jokaisen tarina on yhtä merkityksellinen elämän pituudesta riippumatta. Aineistossa esitetty ajatus näyttäisi edustavan tämän tapaista näkemystä.

Toisaalta voi esittää, että äkillisesti tai hyvin nuorena päättynyt elämä ei ole päässyt täyteen kukoistukseensa. Äkillisen kuoleman kohdatessa vaikka onnettomuudessa moni asia on väistämättä kesken eikä henkilö ole voinut valmistautua kuolemaan kuten hyvä kuolema ehkä edellyttäisi. Hyvin nuorena kuoleva ei koskaan ehdi saavuttaa potentiaaliaan.

Hyvässä elämässä niin kuin hyvässä kuolemassakin on myös sosiaalinen ulottuvuus. Tarkastelussa voi huomioida mahdollisuuden hyvästellä läheiset tai muulla tavalla valmistautua kuolemaan. Esimerkiksi iäkkäiden isovanhempien läheiset voivat henkisesti totuttautua ajatukseen kuolemasta. Samoin kuolemansairaat ja heidän läheisensä voivat käsitellä kuolemaan liittyviä tunteita yhdessä. Toisaalta kuolemaa ei voi koskaan varmasti ennustaa, joten tässä mielessä elämän saattaminen täydellisen valmiiksi on aina jossain määrin sattumanvaraista.

Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia aineistossa esitettyä ajatusta ”Kun ihminen kuolee, hänellä on aina takanaan kokonainen elämä, kuoli hän missä iässä tahansa” sekä esittää asiasta oma näkemyksensä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

4 pisteen vastauksessa kokelas esittää huomioita aineistossa esitetystä ajatuksesta.

8 pisteen vastauksessa kokelas esittää perusteltuja huomioita aineistossa esitetystä ajatuksesta sekä oman tulkintansa siitä.

12 pisteen vastauksessa kokelas pohtii aineistossa esitettyä ajatusta useammasta eri näkökulmasta ja esittää oman tulkintansa ymmärrettävästi ja perustellusti.

Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi syventää pohdintaansa esimerkiksi käsittelemällä aiheeseen liittyviä teemoja (esim. ihmiselämän narratiivisuus, aikakäsitykset, kuolemaan liittyvät tunteet) ja/tai käytännön esimerkkejä. Pohdinta voi koskea myös sitä, onko hyvän kuoleman ajatus yhteensopiva läheisen kuolemaan liittyvän kokemuksen kanssa.

LOPS2015:ssä tehtävä liittyy kurssiin Ihminen, identiteetti ja hyvä elämä (ET2) ja erityisesti sen sisältöihin ”ihmisen olemassaolon peruskysymyksiä: – – vanheneminen ja kuolema” sekä ”erilaisia käsityksiä hyvästä elämästä”.

LOPS2019:ssä tehtävä liittyy moduuliin Minä ja hyvä elämä (ET1) ja erityisesti sen sisältöihin ”hyvän elämän tekijöitä ja ulottuvuuksia: tarpeet, onnellisuus, elämän merkityksellisyys, hyvinvointi ja toimintavalmiudet, erilaisia hyvän elämän malleja” sekä ”ihmisen olemassaolon peruskysymyksiä: – – vanheneminen ja kuolema”.

8. Urheilu ja nationalismi 30 p.

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue, jota kutsutaan Huuhkajiksi, saavutti historiallisen paikan vuonna 2021 pelattuun EM-lopputurnaukseen. Saavutuksen kunniaksi ja pelaajien kannustamiseksi Yle keräsi yhteen kannatushuutoja (aineisto 8.A). Eläköitynyt diplomaatti Vesa Jaakola käsittelee kirjoituksessaan Urheilussa parasta nationalismia (aineisto 8.B) nationalismin historiaa, sen eri lajeja ja penkkiurheilua.

8.1 Selitä, mitä nationalismi on, ja valitse aineistosta 8.A tai 8.B selitykseesi sopiva esimerkki. 10 p.

Nationalismi eli kansallisuusaate on ajattelutapa tai ideologia, joka korostaa kansojen, kansakuntien tai valtioiden kulttuurillista ja poliittista merkitystä. Nationalismiin liittyy usein myös yksilön identiteettiä vahvistava tunne ja kokemus yhteisöstä, jota yhdistävät esimerkiksi arvot, tavat tai kulttuuri. Nationalismissa olennaista on oman valtion tai kansan korostaminen suhteessa toisiin.

Vastauksessa nationalismin käsitettä voidaan lähestyä esimerkiksi jaottelemalla se Vesa Jaakolan tavoin poliittiseen, kulttuuriseen ja etniseen nationalismiin. Poliittinen nationalismi pyrkii takaamaan jonkin kansan itsemääräämisoikeuden.

Kulttuurinationalismissa puolestaan pyritään edistämään jotain kulttuuriperinnettä, johon voi liittyä esimerkiksi sille ominaisia tapoja, kulttuurisia piirteitä tai oma kieli. Kulttuurinationalistit eivät välttämättä pyri itsehallintoon, vaan pikemminkin suojelemaan omaksi kokemaansa kulttuuria.

Etniset nationalistit erottavat kansakunnat toisistaan kulttuurin, kielen ja uskonnon lisäksi myös oletettujen geneettisten piirteiden nojalla. Etnonationalismi kytkeytyy helposti rasismiin, kuten Jaakola tekstissään toteaa.

Selkein aineistosta löytyvä esimerkki nationalismin ilmenemisestä koskee jalkapallon EM-kisoissa virinnyttä kansallishenkeä. Moni suomalainen kannusti oman maansa pelaajia juuri siksi, että he edustivat kisoissa Suomea.

Jaakolan tekstissä annetaan muitakin esimerkkejä nationalismista. Hänen mukaansa maailmansodat, Katalonian ja Skotlannin itsenäistymispyrkimykset, Pohjois-Korean kulttuurinen eristäytyminen sekä ihmisten syrjiminen esimerkiksi ihonvärin vuoksi voivat kaikki olla esimerkkejä nationalismista.

Mikäli vastauksessa käsitellään syrjintää nationalismin ilmenemismuotona, siitä on tultava ilmi vähintään epäsuorasti, ettei nationalismi automaattisesti johda rasismiin eikä kaikki rasismi perustu nationalismiin.

Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää selittää, mitä nationalismi on, ja valita aineistoista selitykseen sopiva esimerkki. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

3 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita nationalismin luonteesta.

5 pisteen vastauksessa kokelas kuvaa nationalismia selkeästi ja ymmärrettävästi. Kokelas havainnollistaa selitystään esimerkillä, jonka hän on valinnut jommastakummasta aineistosta.

8 pisteen vastauksessa kokelas kuvaa nationalismia monipuolisesti ja johdonmukaisesti. Kokelas havainnollistaa selitystään esimerkillä, jonka hän on valinnut jommastakummasta aineistosta.

8.2 Pohdi, mitä hyviä ja huonoja puolia nationalismilla voi olla. Hyödynnä vastauksessasi aineistoja 8.A ja 8.B. 20 p.

Nationalismilla voi olla lukuisia hyviä ja huonoja puolia. Nationalismin mukanaan tuoma yhteenkuuluvuuden tunne rakentaa solidaarisuutta hyvinkin erilaisten ihmisten välille, ja se voi myös lisätä yhteistyöhalua ja tahtoa auttaa muita. Valtioiden sisäinen kulttuurinen ja sosiaalinen vaihtelu on merkittävää, ja nationalismi voi sitoa yhteen ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä olisi toistensa kanssa tekemisissä. Esimerkiksi Ylen julkaisemalla videolla näkyy, että hyvin erilaiset ihmiset kannustavat Suomen jalkapallomaajoukkuetta. Eroistaan huolimatta he voivat kokea urheilun kautta yhteenkuuluvuutta.

Nationalismi voi muutenkin uskonnon, taiteen tai tieteen tavoin tuoda merkitystä yksilöiden elämään. Henkilö saattaa kokea olevansa osa jotain itseään suurempaa ja merkityksellisempää, ja sen vuoksi hän on valmis työskentelemään oman valtionsa hyvinvoinnin puolesta.

Nationalismi ei automaattisesti tarkoita vihamielistä suhtautumista toisiin valtioihin tai ihmisryhmiin. Vesa Jaakola ehdottaa kirjoituksessaan, että kansojen erimielisyydet voitaisiin ratkaista urheilun keinoin aseellisten yhteenottojen sijaan. Jaakolan idea on sukua olympialaisille, joiden ideologiana oli alun perin rauhan edistäminen ja eri kansojen tuominen yhteen. Taistelun sijaan ongelmat voitaisiin siis ratkoa kilvoittelulla, ja toisten menestys voisi katkeroittamisen sijaan kannustaa yrittämään kovemmin tulevaisuudessa.

Toisaalta nationalismilla voi olla myös useita huonoja puolia. Jaakola mainitsee sodat yhtenä huonon nationalismin seurauksena ja rasismin toisena. Nationalismiin sisältyy lähes väistämättä jonkinlainen jako meihin ja muihin. Tällainen jaottelu saattaa rajoittaa yhteistyötä toisten kanssa ja toiseuttaa muiden valtioiden kansalaisia tai ihmisiä, joiden etninen tausta on erilainen. Muut saattavat näyttäytyä jollain tapaa eksoottisina tai oman valtion asukkaita tai oman etnisen ryhmän jäseniä huonompina. Tällöin heidät kategorisoidaan ulkoapäin tavalla, jolla he eivät välttämättä haluaisi tulla nähdyksi, tai heidät ylipäätään erotetaan ”meistä”, mikä itsessään voi tuntua sulkemiselta ulkopuolelle.

Nationalismi toimii yleensä myös identiteetin rakennusosana. Tämä voi olla hyvä tai huono asia. Monesti identiteettiin saattaa sisältyä stereotyyppisiä näkemyksiä, jotka rajoittavat yksilön käsitystä itsestään. Esimerkiksi Suomen jalkapallomaajoukkueen kannatushuudossa lauletaan ironisesti: ”On meillä sauna, viina ja kirves.” Todennäköisesti kyseessä on tapa hyväntahtoisesti nauraa suomalaisiin liitetyille stereotypioille. Toisaalta moni saattaa todella ajatella, että suomalaiset ovat taipuvaisia väkivaltaisuuteen ja liialliseen alkoholinkäyttöön. Tämä saattaa vaikuttaa siihen, miten ihmiset näkevät itsensä tai naapurinsa.

Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää aineistoa hyödyntäen pohtia, mitä hyviä ja huonoja puolia nationalismilla voi olla. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

5 pisteen vastauksessa kokelas pohtii vähintään yhtä nationalismin hyvää tai huonoa puolta. Vaihtoehtoisesti hän käsittelee lyhyesti sekä hyviä että huonoja puolia.

10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii perustellen nationalismin hyviä ja huonoja puolia. Vastauksessa hyödynnetään aineistoja.

15 pisteen vastauksessa kokelas pohtii monipuolisesti ja johdonmukaisesti perustellen nationalismin hyviä ja huonoja puolia.

Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi vertaamalla nationalismia vaikkapa johonkin sille vaihtoehtoiseen ajattelutapaan tai poliittiseen ideologiaan. Toinen mahdollisuus on pohtia tilanteita, joissa nationalismi ylitetään, esimerkiksi kun koetaan laajempaa kansainvälistä yhteenkuuluvuutta.

LOPS2019:ssä tehtävä liittyy moduuleihin Kulttuurit (ET3) ja Katsomukset (ET4), jälkimmäisessä erityisesti kohtaan ”poliittisia maailmankatsomuksia, kuten liberalismi, sosialismi ja nationalismi”.

9. Uskonnon määrittely ja eletty uskonto 30 p.

Filosofi ja psykologi William James edustaa perinteistä tapaa lähestyä uskontoja määritelmän kautta (aineisto 9.A). Uskontotieteilijät Kim Knibbe ja Helena Kupari puolestaan esittelevät lähestymistavan, jota kutsutaan eletyksi uskonnoksi (aineisto 9.B).

9.1 Vertaile Jamesin (aineisto 9.A) sekä Knibben ja Kuparin (aineisto 9.B) tapaa lähestyä uskontoja. 15 p.

William Jamesin määritelmä ja eletyn uskonnon lähestymistapa poikkeavat toisistaan selvästi. On tärkeä huomata, että Jamesin määritelmän tai luonnehdinnan mukaan uskonnossa on kyse psykologisesta tilasta eli uskosta. Uskontoa ei ole ilman uskonnollista uskoa sellaiseen järjestykseen, jota ei voi havaita. Lisäksi James väittää, että toinen olennainen piirre uskonnossa on usko korkeimpaan hyvään eli siihen, mikä on kaikkein arvokkainta. James väittää, että uskonnoissa tämä korkein hyvä saavutetaan saattamalla oma ja mahdollisesti myös muiden elämä ”sopusointuiseen yhteyteen” sen järjestyksen kanssa, jota ei voi havaita.

Sen sijaan eletyn uskonnon lähestymistapa ei lähde liikkeelle yksilöiden psykologiasta tai uskomuksista. Olennaisempaa on se, miten uskontoa harjoitetaan käytännössä. Periaatteessa tämä lähestymistapa mahdollistaa siis sen, ettei uskonnollinen ihminen usko lainkaan uskonnon piirissä esitettyihin väitteisiin, kuten jonkinlaiseen näkymättömään järjestykseen. Uskonnolliselle ihmiselle uskonnon piirissä esitettyjen väitteiden tehtävänä ei välttämättä ole kuvata maailmaa samalla tavalla kuin esimerkiksi tieteelliset väitteet tekevät.

Puhuttaessa eletystä uskonnosta olennaista on se, miten uskonto koetaan ja kohdataan, sekä se, miten se ilmenee erilaisissa tilanteissa. Olennaista näissä tilanteissa lienee yksilön vuorovaikutus ympäristönsä ja muiden ihmisten kanssa esimerkiksi erilaisten rituaalien välityksellä. Vaikka kokemuksien ja tulkintojen kautta myös yksilön sisäisillä mielentiloilla on olennainen osuus, paino tuntuu kuitenkin olevan pääasiassa yhteisöllisyydessä ja siinä, mitä ihmiset tekevät. Tämä poikkeaa jälleen Jamesin uskokeskeisestä lähestymistavasta.

Lisäksi eletyn uskonnon lähestymistapa ei pohjaudu valmiiseen uskonnon määritelmään, vaan uskonto määrittyy erilaisten toimintamallien, käytäntöjen ja tapojen kautta. Ilmeisesti uskonnolla ei siis ole selkeitä rajoja, ja se, mikä lasketaan uskonnoksi, voi kattaa hyvinkin laajoja elämänalueita.

Kummallakin lähestymistavalla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Jamesin määritelmä esimerkiksi edellyttää uskoa, joka täyttää tietyt ehdot. Kaikilla uskonnollisilla ihmisillä ei kuitenkaan välttämättä ole tällaista uskoa.

Eletyn uskonnon lähestymistapa onnistuu kiertämään Jamesin määritelmän ongelmat, ja se pystyy hyvin kattamaan uskonnon moninaisen ja muuttuvan luonteen. Lisäksi uskontotieteessä on painotettu sitä, että uskonnon erottaminen täysin omaksi elämänalueekseen on hyvin länsimaalainen tapa ymmärtää uskonto. Ohitettujen ongelmien tilalle syntyy kuitenkin toisia. Tuntuu järkevältä olettaa, etteivät kaikki inhimilliset kokemukset ja tulkinnat tai päivittäiset käytännöt ja sosiaaliset mallit ole uskonnollisia, mutta ilman uskonnon määritelmää on vaikeaa käsitteellisesti erottaa uskonto muusta eletystä elämästä.

Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää vertailla Jamesin sekä Knibben ja Kuparin lähestymistapaa uskontoihin. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.

4 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita Jamesin määritelmästä, eletyn uskonnon lähestymistavan luonteesta tai molemmista.

8 pisteen vastauksessa kokelas vertailee Jamesin sekä Knibben ja Kuparin lähestymistapaa uskontoihin.

12 pisteen vastauksessa kokelas vertailee monipuolisesti ja johdonmukaisesti Jamesin sekä Knibben ja Kuparin lähestymistapaa uskontoihin.

Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi tarkastelemalla Jamesin sekä Knibben ja Kuparin lähestymistavan ongelmia ja vahvuuksia erilaisten uskontojen ja uskonnottomuuden tapauksissa.

9.2 Tarkastele kolmea tyypillistä uskonnon piirrettä. Pohdi, voivatko ne esiintyä uskonnottomissa katsomuksissa. 15 p.

Uskonnon tyypillisiä piirteitä voidaan tarkastella nykyisen uskontotieteen tai arkikokemuksen näkökulmasta. Vastauksessa voi hyödyntää myös Jamesin määritelmää tai Knibben ja Kuparin kuvausta eletystä uskonnosta. Erityiseksi ansioksi katsotaan, mikäli vastauksessa käsitellään uskontoa laajemmin kuin tyypillisestä länsimaalaisesta viitekehyksestä, jossa painotetaan usein uskoa Jumalaan ja uskonnon erillisyyttä muusta elämästä.

Tyypillisiä uskonnon piirteitä ovat esimerkiksi

pyhän eli sakraalin ja maallisen eli profaanin erottaminen
hengelliset johtajat, jotka toimivat auktoriteetteina metafyysisissä, moraalisissa tai muissa teologisissa kysymyksissä
perustavanlaatuisten metafyysisten ja moraalisten käsitysten hyväksyminen tosiksi, vaikka niitä ei voisikaan täysin vahvistaa tai kumota
jako tämänpuoleiseen eli immanenttiin ja tuonpuoleiseen eli transsendenttiin
yliluonnolliset intentionaaliset toimijat, kuten jumalat tai enkelit
käsitys yleisestä olemassaolon järjestyksestä
ajatus elämän objektiivisesta perimmäisestä tehtävästä
sosiaalinen yhteisö, kuten seurakunta
ihmeet ja muut yliluonnolliset tapahtumat
kuoleman jälkeinen elämä
uskonnolliset kokemukset
sielunvaellus
pyhät tekstit
symbolit
rituaalit.

Piirteinä voidaan esittää myös kolme Ninian Smartin tunnetun luonnehdinnan mukaisesta uskonnon seitsemästä ulottuvuudesta: käytäntöjen ja rituaalien, kokemuksen ja tunteen, kertomusten ja myyttien, opin ja filosofian, etiikan ja säädösten, yhteisöjen ja instituutioiden sekä materiaalinen ulottuvuus.

Osa uskonnolle tyypillisistä piirteistä voi liittyä toisia helpommin uskonnottomiin katsomuksiin. Esimerkiksi yliluonnollisten toimijoiden olemassaolo on vaikea sovittaa yhteen uskonnottomuuden kanssa. Sen sijaan yhteisöt sekä moraaliset ja metafyysiset auktoriteetit – kuten filosofit, poliittiset johtajat tai tieteenharjoittajat – ovat tyypillisiä niin uskonnoissa kuin uskonnottomissa katsomuksissa. Uskonnottomuus ei myöskään välttämättä sulje pois kaikkea yliluonnollista. Vaikka yksilö ei harjoittaisikaan mitään uskontoa, hän saattaa uskoa esimerkiksi kummituksiin.

Vastaus tehtävään on periaatteessa essee, jossa kokelaan pitää tarkastella kolmea tyypillistä uskonnon piirrettä ja pohtia, voivatko ne esiintyä uskonnottomissa katsomuksissa. Kunkin uskonnolle tyypillisen piirteen esittelystä voi saada enintään 5 pistettä. Vastaukselta ei huippupisteitä lukuun ottamatta edellytetä esseen rakennetta eikä arvioinnissa siten hyödynnetä kaikilta osin edellä kuvattua arviointitaulukkoa, koska kutakin piirrettä voi tarkastella pitkälle erillisenä tapauksenaan.

LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Maailmankatsomus ja kriittinen ajattelu (ET1) ja erityisesti sen sisältöihin ”erilaisia maailmankatsomuksia – esimerkiksi sekulaareja, uskonnollisia, poliittisia ja elämäntapaan liittyviä – sekä niiden piirteiden ja perusoletusten tutkimista eri tieteiden tarjoamin välinein”, kurssiin Ihminen, identiteetti ja hyvä elämä (ET2) ja erityisesti sen sisältöihin ”luonnon- ja ihmistieteellisiä, sekulaareja ja uskonnollisia, filosofisia ja populaarikulttuuriin kuuluvia ihmiskäsityksiä ja -ihanteita” sekä kurssiin Katsomusten maailma (ET5) ja erityisesti sen sisältöihin ”katsomuksen ja uskonnon sekä uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden tutkiminen, määritteleminen ja selittäminen, käsityksiä uskontojen alkuperästä”.

LOPS2019:ssä tehtävä liittyy moduuliin Uskonnot ja uskonnottomuus (ET5), erityisesti kohtiin “uskonnon sekä uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden tutkiminen, määritteleminen ja selittäminen” ja “uskonnon ja uskonnottomuuden näkyminen ja vaikutus arkielämässä”.