Hyvän vastauksen piirteet: FI – Ortodoksinen uskonto

29.3.2023

Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 16.5.2023

Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.

Uskonnonopetuksen keskeinen tehtävä on tukea opiskelijan uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen muodostumista. Uskonnonopetuksessa tutustutaan uskontoihin ja uskonnollisuuden ilmenemismuotoihin sekä uskonnottomuuteen. Ortodoksisessa uskonnonopetuksessa perehdytään ortodoksisen kirkon ja kristillisyyden kehittymisen vaiheisiin. Opetukseen kuuluvat myös ortodoksisen kirkon keskeiset opilliset ja eettiset periaatteet. Lisäksi tarkastellaan merkittäviä kristillisiä kirkkoja ja muita uskontoja. Uskontoja tarkastellaan osana kulttuuria, kulttuuriperintöä ja yhteiskuntaa sekä yksilön ja yhteisön elämää.

Uskonnon kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista kokelaan tulee vastata viiteen. Koe on kaksiosainen. Osassa 1 on kuusi tehtävää. Kustakin tehtävästä saa 0–20 pistettä. Osassa 2 on kolme tehtävää, joista kustakin saa 0–30 pistettä. Osan 1 tehtävistä voi vastata kolmeen, neljään tai viiteen ja osan 2 tehtävistä korkeintaan kahteen. Kokeen maksimipistemäärä on 120. Sen saavuttaminen edellyttää, että kokelas vastaa kolmeen osan 1 tehtävään ja kahteen osan 2 tehtävään.

Koe sisältää luonteeltaan ja vaatimustasoltaan erilaisia tehtäviä. Osa tehtävistä edellyttää tiivistä ja lyhyttä vastaamista, osa puolestaan laajojen aihepiirien hallintaa ja esseemuotoista vastausta. Tehtävät voivat sisältää aineistoja, kuten tekstejä, kuvia, videoita, karttoja, diagrammeja, kaavioita ja tilastoja. Aineistojen tietoja tulee käyttää, soveltaa ja arvioida asianmukaisesti. Jos tehtävään kuuluu aineistoa, siihen on yleensä viitattava. Tehtäviin voi sisältyä merkkimäärärajoituksia, jolloin kyse on vastauksen suositeltavasta enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä ja ilmaisu selkeää. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.

Uskonnon kokeessa arvioidaan kokelaan tiedollista osaamista, tiedon käsittelyä ja vastauksen esitystapaa. Tiedollisen osaamisen osalta arvioidaan sitä, kuinka hyvin kokelas hallitsee uskonnon oppimäärän asiasisällöt ja keskeisen uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevan käsitteistön. Lisäksi arvioidaan sitä, miten vastauksen sisältö vastaa tehtävänantoa ja miten onnistuneesti vastaus on rajattu. Kaikissa tehtävissä arvioinnin lähtökohtana on se, että vastausten tulee noudattaa tehtävänantoa. Mikäli tehtävässä edellytetään esimerkiksi vertailua, tätä korostetaan myös arvioinnissa. Tietosisältöjen suuri määrä ei ole ansio, jos tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäolennaisia. Asiavirheet ja käsitteiden virheellinen käyttö vähentävät vastauksen arvoa.

Tiedon käsittelyn osalta arvioidaan kokelaan taitoa esittää, analysoida, arvioida ja soveltaa uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevaa tietoa. Huomiota kiinnitetään esitettyjen näkökohtien vakuuttavuuteen, perusteluihin ja asioiden problematisointiin. Onnistunut vastaus ilmentää uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevien tietojen itsenäistä hallintaa, taitoa kehitellä tietoa aiemmin omaksuttujen tietojen pohjalta sekä kykyä arvioida asioita analyyttisesti monista eri näkökulmista. Lisäksi asiasisällöt, perustellut kannanotot ja mielipiteet on erotettu selkeästi toisistaan.

Esitystavan osalta arvioidaan vastauksen johdonmukaisuutta, eheyttä ja tyylillistä sujuvuutta. Vastauksessa arvostetaan sujuvaa ja huoliteltua suomenkielistä asiatekstiä. Samojen asioiden toistaminen sekä epäselvä tai sekava ilmaisutapa vähentävät vastauksen arvoa.

Tiedollisen osaamisen tarkemmat kriteerit esitetään kunkin tehtävän kohdalla erikseen. Hyvän vastauksen piirteissä kuvataan kaksi erillistä arvioinnin kiintopistettä: hyvä vastaus, jolla saa noin 50 prosenttia kokonaispistemäärästä, sekä kiitettävä vastaus, jolla saa noin 80 prosenttia kokonaispistemäärästä. Moniosaisten tehtävien pisteet määritetään osakohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu. Mikäli tehtävä koostuu tavanomaista useammista osioista, pisteityksestä annetaan erilliset ohjeet. Laajoissa esseetehtävissä hyvän vastauksen piirteet ovat aina vain suuntaa antavia. Ne sisältävät lähinnä lukio-opintoihin liittyviä keskeisiä näkökohtia, mutta niiden lisäksi kokelaiden vastaukset voivat sisältää muita olennaisia seikkoja.

Yleisesti ottaen tiedollisen osaamisen ääripäitä edustavat vastaukset, jotka eivät sisällä lainkaan aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja käsitteitä, ja vastaukset, jotka osoittavat aihealueen erinomaista hallintaa. Viimeksi mainituille tunnusomaista on esimerkiksi se, että käsitteitä on käytetty asiantuntevasti ja luontevasti ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuolisia ja täsmällisiä. Näiden ääripäiden väliin sijoittuu niin kutsuttu hyvä vastaus, joka sisältää joitakin aihealueen kannalta olennaisia asioita ja jossa käsitteiden käyttö ja määrittely on pääosin asianmukaista. Tällainen vastaus voi kuitenkin sisältää myös yksittäisiä asiavirheitä.

Tyypillisesti tiedollinen osaaminen, tiedon käsittely ja esitystapa kytkeytyvät vastauksissa toisiinsa, sillä aihekokonaisuuden kannalta olennaisten tietojen hahmottaminen, asianmukaisten käsitteiden käyttö, argumentaation johdonmukaisuus ja tyylillinen sujuvuus liittyvät yhteen. Alla esitetään erityisesti tiedon käsittelyä ja esitystapaa koskevat yleiset, suuntaa antavat kuvaukset, jotka havainnollistavat arviointiin vaikuttavia tekijöitä.

Heikot vastaukset ovat tyyliltään sekavia ja rakenteeltaan jäsentymättömiä. Ne vastaavat tehtävänantoon vain osittain tai eivät lainkaan. Tällaisissa vastauksissa tehtävän aineistoa ei hyödynnetä eikä esitettyjä näkemyksiä perustella pätevästi. Pistemäärältään tällaiset vastaukset jäävät tyypillisesti alle neljäsosaan kokonaispistemäärästä.

Alle puoleen kokonaispistemäärästä jäävät myös sellaiset vastaukset, joissa on esitetty yksi tai useampi aihealueen kannalta olennainen asia ja käsite mutta jotka ovat rakenteeltaan jäsentymättömiä ja tyyliltään sekavia. Tällaisiin vastauksiin voi sisältyä myös toistoa, liioittelua, epäuskottavia perusteluja ja luettelomaisuutta.

Hyvä vastaus on sellainen, jolla saa noin puolet kokonaispistemäärästä. Tällainen vastaus noudattaa pääosin tehtävänantoa, ja siinä esitetään useita aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja näkökulmia. Tehtävään kuuluvaa aineistoa on hyödynnetty joiltain osin, ja vastauksessa on merkkejä tiedon soveltamisesta ja kehittelystä. Vastauksessa on nähtävissä pyrkimys johdonmukaiseen rakenteeseen ja asioiden perustelemiseen. Vastaus saattaa kuitenkin olla paikoin jäsentymätön ja luettelomainen, ja perustelut voivat olla pintapuolisia.

Kiitettävä vastaus on sellainen, jolla saa noin 80 prosenttia kokonaispistemäärästä. Tällaisessa vastauksessa useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat ja näkökulmat on onnistuttu liittämään johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Vastaus on tehtävänannon mukainen ja kieliasultaan huoliteltu. Vastauksessa esitetyt perustelut ovat selkeitä ja monipuolisia, ja tietoa sovelletaan ja kehitellään uskottavasti.

Kaikkein korkeimpiin pistemääriin yltäville vastauksille on edellä mainittujen asioiden lisäksi tyypillistä se, että niistä ilmenee aihealueen syvällinen ymmärtäminen ja kyky liittää asiat laajempiin yhteyksiin. Tehtävään sisältyviä aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen. Vastaukset ovat perusteluiltaan vakuuttavia ja kokonaisuutena hyvin argumentoituja. Ne voivat sisältää myös kekseliäitä ja yllättäviäkin näkökulmia sekä avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin.

Uskonnon ylioppilaskokeen arviointi
Pistemäärätalle 25 %25–50 %50 % hyvä vastaus80 % kiitettävä vastausyli 80 %
Tiedollinen osaaminen: Arvioidaan opetussuunnitelman edellyttämän asiasisällön tuntemusta, käsitteiden asianmukaista ja täsmällistä käyttöä, sisällön ja tehtävänannon vastaavuutta sekä vastauksen rajausta.Vastaus sisältää hyvin vähän tai se ei sisällä lainkaan aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja käsitteitä.Vastauksessa on esitetty yksi tai useampi aihealueen kannalta olennainen asia ja käsite.Vastaus sisältää useita aihealueen kannalta olennaisia asioita. Käsitteiden käyttö ja määrittely on pääosin asianmukaista. Vastaus voi sisältää myös yksittäisiä asiavirheitä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä).Vastaus osoittaa aihealueen kiitettävää hallintaa. Käsitteitä on käytetty asiantuntevasti ja luontevasti, ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuolisia ja täsmällisiä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä).Vastaus osoittaa aihealueen syvällistä ymmärtämistä ja kykyä liittää asiat laajempiin yhteyksiin.
Tiedon käsittely ja esitystapa: Arvioidaan kokelaan taitoa esittää, analysoida, arvioida ja soveltaa tietoa. Esitystapaa arvioidaan vastauksen johdonmukaisuuden, eheyden ja tyylillisen sujuvuuden näkökulmista.Vastaus on tyyliltään sekava ja rakenteeltaan jäsentymätön. Se vastaa tehtävänantoon vain osittain, tai se ei vastaa siihen lainkaan. Tehtävän aineistoa ei hyödynnetä eikä esitettyjä näkemyksiä perustella pätevästi.Vastaus on rakenteeltaan jäsentymätön ja tyyliltään sekava. Se voi sisältää toistoa, liioittelua, epäuskottavia perusteluja ja luettelomaisuutta.Vastaus noudattaa pääosin tehtävänantoa. Siinä on esitetty useita aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja näkökulmia. Tehtävän aineistoa on hyödynnetty joiltain osin, ja vastauksessa on merkkejä tiedon soveltamisesta ja kehittelystä. Vastauksesta näkyy pyrkimys johdonmukaiseen rakenteeseen ja asioiden perustelemiseen, mutta se voi olla paikoin jäsentymätön ja luettelomainen. Perustelut voivat olla pintapuolisia.Vastauksessa useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat ja näkökulmat on liitetty johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Vastaus on tehtävänannon mukainen ja kieliasultaan huoliteltu. Esitetyt perustelut ovat selkeitä ja monipuolisia. Tietoa sovelletaan ja kehitellään uskottavasti.Vastauksessa tehtävän aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen. Perustelut ovat vakuuttavia ja hyvin argumentoituja. Vastaus voi sisältää kekseliäitäkin näkökulmia ja avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin.

Osa 1: 20 pisteen tehtävät

1. Väittämiä uskonnoista 20 p.

Alla on 20 väittämää (1.1–1.20) ryhmiteltyinä neljään aihepiiriin. Valitse kustakin sopivin vastausvaihtoehto. Oikea vastaus 1 p., väärä vastaus –1 p., ei vastausta 0 p. Vastattuasi väittämään voit vaihtaa vastausvaihtoehtoa, mutta et voi jättää väittämää enää kokonaan ilman vastausta. Jos olet aloittanut tehtävään vastaamisen, mutta et haluakaan jättää tehtävää arvosteltavaksi, merkitse jokaiseen väittämään vaihtoehto ”En vastaa”.

1.1 Orientaalisiksi kirkoiksi kutsutaan kristillisiä kirkkoja, jotka 1 p.

  • ovat apostoli Paavalin perustamia.  (-1 p.)
  • eivät hyväksy Khalkedonin kirkolliskokouksessa määriteltyä oppia Kristuksen kahdesta luonnosta.  (1 p.)
  • ovat eronneet molemminpuolisilla kirkonkirouksilla Rooman patriarkaatista.  (-1 p.)

1.2 Katolikos on kirkollinen arvonimi, jota käyttää 1 p.

  • Antiokian patriarkaatin johtaja.  (-1 p.)
  • Armenian apostolisen kirkon johtaja.  (1 p.)
  • katolisen kirkon johtaja.  (-1 p.)

1.3 Rastafarit liittyvät läheisesti 1 p.

  • Georgian kirkkoon.  (-1 p.)
  • Intian tuomaskristittyihin.  (-1 p.)
  • Etiopian kirkkoon.  (1 p.)

1.4 Maroniittikirkko toimii pääasiassa 1 p.

  • Libanonissa.  (1 p.)
  • Islannissa.  (-1 p.)
  • Iranissa.  (-1 p.)

1.5 Egyptin koptilainen kirkko pitää itseään 1 p.

  • Konstantinopolin patriarkaatin perinteen jatkajana.  (-1 p.)
  • Antiokian patriarkaatin perinteen jatkajana.  (-1 p.)
  • Aleksandrian patriarkaatin perinteen jatkajana.  (1 p.)

1.6 Vuodesta 2022 alkaen Suomen ortodoksisessa kirkossa on 1 p.

  • kolme piispantoimea.  (-1 p.)
  • neljä piispantoimea.  (1 p.)
  • viisi piispantoimea.  (-1 p.)

1.7 Suomen ortodoksisen kirkon viimeisimmät hallinnolliset muutokset ovat koskeneet 1 p.

  • luostareiden lukumäärää.  (-1 p.)
  • hiippakuntien lukumäärää.  (-1 p.)
  • seurakuntien lukumäärää.  (1 p.)

1.8 Pyhittäjä Johannes Sonkajanrantalainen oli ammatiltaan 1 p.

  • lääkäri.  (-1 p.)
  • pappi.  (-1 p.)
  • opettaja.  (1 p.)

1.9 Valamon munkki Herman teki lähetystyötä 1800-luvun alussa 1 p.

  • Siperiassa.  (-1 p.)
  • Alaskassa.  (1 p.)
  • Grönlannissa.  (-1 p.)

1.10 Lintulan luostari on tunnettu siitä, että siellä tehdään 1 p.

  • kirkkoviiniä.  (-1 p.)
  • kirkkokynttilöitä.  (1 p.)
  • kirkkotaidetta.  (-1 p.)

1.11 Apostolien teoissa kerrotaan 1 p.

  • juutalaisuuden synnystä.  (-1 p.)
  • helluntain tapahtumista.  (1 p.)
  • Jeesuksen lapsuudesta.  (-1 p.)

1.12 Ortodoksisen kirkon alttarievankeliumikirjan tekstit ovat peräisin 1 p.

  • Vanhasta testamentista.  (-1 p.)
  • Uudesta testamentista.  (1 p.)
  • Vanhasta ja Uudesta testamentista.  (-1 p.)

1.13 Vedakirjallisuus on 1 p.

  • hindujen pyhien kirjojen kokonaisuus.  (1 p.)
  • taolaisten pyhien kirjojen kokonaisuus.  (-1 p.)
  • metodistien pyhien kirjojen kokonaisuus.  (-1 p.)

1.14 Suura tarkoittaa 1 p.

  • Koraanin sisällysluetteloa.  (-1 p.)
  • Koraanin uutta käännöstä.  (-1 p.)
  • Koraanin lukua.  (1 p.)

1.15 Pentateukki tarkoittaa kirjakokoelmaa, johon kuuluvat 1 p.

  • kungfutselaisuuden klassikot.  (-1 p.)
  • psalmit ja sananlaskut.  (-1 p.)
  • Mooseksen kirjat.  (1 p.)

1.16 Maailman väestöstä kristittyjä on 1 p.

  • yli puolet.  (-1 p.)
  • noin kolmasosa.  (1 p.)
  • noin kymmenesosa.  (-1 p.)

1.17 Islam on kannattajamäärältään maailman 1 p.

  • suurin uskonto.  (-1 p.)
  • toiseksi suurin uskonto.  (1 p.)
  • kolmanneksi suurin uskonto.  (-1 p.)

1.18 Hinduja on maailmassa 1 p.

  • noin 200 miljoonaa.  (-1 p.)
  • noin miljardi.  (1 p.)
  • noin kaksi miljardia.  (-1 p.)

1.19 Kristittyjen lukumäärä maailmassa on viimeisten 50 vuoden aikana 1 p.

  • lisääntynyt.  (1 p.)
  • vähentynyt.  (-1 p.)
  • pysynyt suunnilleen samana.  (-1 p.)

1.20 Suomessa katolisen kirkon jäseniä on 1 p.

  • noin 500.  (-1 p.)
  • noin 15 000.  (1 p.)
  • noin 50 000.  (-1 p.)

2. Ortodoksiset järjestöt 20 p.

Suomen ortodoksinen kirkko tekee yhteistyötä useiden ortodoksisten järjestöjen kanssa.

Valitse kaksi ortodoksista järjestöä ja tarkastele, miten niiden toiminta tukee ortodoksisen kirkon työtä. Hyödynnä vastauksessasi kuvia 2.A, 2.B, 2.C ja 2.D.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti kokelas tarkastelee kahta valitsemaansa ortodoksista järjestöä ja niiden toiminnan merkitystä kirkon työn näkökulmasta.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas nimeää kaksi ortodoksista järjestöä ja kuvailee niiden toimintaa. Vastauksessa tuodaan esille vähintään kaksi kirkon toimintaa tukevaa toimintamuotoa.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas tarkastelee monipuolisesti kahta valitsemaansa ortodoksista järjestöä ja niiden toiminnan merkitystä kirkon työn näkökulmasta.

Vastuksessa voidaan tarkastella seuraavia järjestöjä ja niiden toimintaa:

Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunta (PSHV)

  • vanhin Suomen ortodoksisen kirkon järjestöistä (perustettu v. 1885)
  • tekee töitä aikuisväestön parissa (tiistaiseurat, kirkkokuorot, ikonimaalaus)
  • järjestää leirejä ja tapahtumia aikuisille
  • diakoniatyö ja maahanmuuttajatyö osa toimintaa
  • vuosijuhlat kokoavat eri toimintamuotoja yhteen

Ortodoksisten nuorten liitto (ONL)

  • keskittyy lapsi- ja nuorisotyöhön
  • julkaisee Tuohustuli-lehteä
  • järjestää vuosittain nuorille vuosijuhlat ja festivaalit (Kulmakivi)
  • kouluttaa leirinohjaajia ja kristinoppikoulun isoisia
  • tuottaa lapsille koulutusmateriaalia

Filantropia

  • kansainvälisen diakonian ja lähetystyön järjestö
  • toimii Ugandassa, Keniassa, Etiopiassa ja Syyriassa
  • kerää avustuksia vuosittain (mm. paastokeräykset)
  • järjestää myös kotimaassa koulutuksia ihmisoikeuksista

Pienempiä järjestöjä

  • Ortodoksinen opiskelijaliitto
  • teologian opiskelijoiden ainejärjestö Pistis
  • Ortodoksisten opettajien liitto
  • Suomen ikonimaalarit
  • Valamon ystävät ja Lintulan luostarin ystävät
  • Puroniemen ystävät

Pienet järjestöt toimivat oman toimialansa mukaan (esim. ikonimaalaus).

3. Luonnonsuojelun etiikka 20 p.

Pohdi luonnon hyödyntämistä ja luonnonsuojelua ortodoksisen etiikan näkökulmasta. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmia 3.A, 3.B ja 3.C.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja oivaltavasti kokelas pohtii luonnon hyödyntämistä ja luonnonsuojelua ortodoksisen etiikan näkökulmasta. Vastauksessa hyödynnetään tehtävän aineistoa.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas pohtii luonnonsuojelua kahdesta ortodoksisen etiikan näkökulmasta. Vastauksessa hyödynnetään vähintään yhtä aineistoa.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas pohtii luonnonsuojelua monipuolisesti ja oivaltavasti ortodoksisen etiikan näkökulmasta. Vastauksessa hyödynnetään kaikkia tehtävän aineistoja.

Vastauksessa voidaan tuoda esiin esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

  • Ortodoksisen etiikan lähtökohtana ovat kymmenen käskyä, rakkauden kaksoiskäsky, kultainen sääntö, vuorisaarna, evankeliumit ja lähetyskirjeet.
  • Raamatun luomiskertomuksessa ihmiselle annettiin ympäristöön liittyvä tehtävä: viljele ja varjele.
  • Jumala loi ihmisen elämään sopusoinnussa luonnon kanssa, ei riistämään sitä.
  • Korinttilaiskirjeessä Paavalilla on ajatus ihmisestä Jumalan työtoverina.
  • Ortodoksisen etiikan keskeinen ajatus on käsitys ihmisestä Jumalan kuvana. Ihmisellä on vapaa tahto ja pyrkimys hyvään.
  • Eettisen näkökulman huomioiminen voi olla ristiriidassa kansantaloudellisen näkökulman kanssa.
  • ”Jatkuva tuska ja anteeksianto” tekstikatkelmassa 3.A: huoli luonnon tilasta ja pienimmän pahan tie. Tarvitsemme mineraaleja, joiden tuottamisessa on tehtävä kompromisseja luonnonsuojelullisten kysymysten suhteen. Voiko luonnonsuojelulla vaarantaa toisen elinkeinon?
  • Valistusajan ajattelussa luonto nähtiin välineenä, siitä sai ottaa kaiken hyödyn irti.
  • Miten luonnonsuojelun huomioon ottaminen vaikuttaa yksilöön ja yhteiskuntaan: luontomatkailu, luonnossa liikkuminen, marjastus, sienestys, kalastus; luonnonsuojelun vuoksi pitää myös pystyä luopumaan mm. turhista lentomatkoista.

Ansiona pidetään, mikäli kokelas kiinnittää huomiota myös siihen, miten luonnonsuojelu näkyy ortodoksisessa liturgisessa elämässä ja kirkon elämässä (luomista ylistävät psalmit, akatistos luomakunnalle, kirkkovuoden alku luonnonsuojelun päivänä).

4. Uskontojen käsitteitä 20 p.

Tehtävä koostuu neljästä osasta, jotka arvioidaan erikseen. Kustakin osasta voi saada enintään 5 pistettä. Vastauksissa arvioidaan sitä, osaako kokelas selittää asianmukaisia termejä käyttäen, miten tehtävänannossa mainitut käsitteet liittyvät toisiinsa. Kussakin kohdassa käsitteiden avaamisesta voi saada yhden pisteen per käsite ja käsitteiden välisen suhteen selittämisestä korkeintaan kolme pistettä. Vastauksen enimmäispituus kussakin kohdassa on 500 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.

4.1 Selitä lyhyesti, miten seuraavat käsitteet liittyvät toisiinsa: samsara ja karma. 5 p.

Vastauksen pituus on enintään 500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Samsaralla tarkoitetaan jälleensyntymisen kiertokulkua, päättymätöntä syntymisen ja tuhoutumisen prosessia. Karmalla tarkoitetaan oppia syyn ja seurauksen yhteydestä. Karman lain mukaan elävien olentojen nykyinen olotila on seurausta menneisyydessä tehdyistä teoista ja nykyiset teot vaikuttavat seuraaviin jälleensyntymiin. Käsitteet liittyvät erityisesti Intian uskontoihin. Käsitteiden tulkinnassa on kuitenkin eroja eri uskonnoissa ja niiden suuntauksissa.

4.2 Selitä lyhyesti, miten seuraavat käsitteet liittyvät toisiinsa: kaste ja konfirmaatio. 5 p.

Vastauksen pituus on enintään 500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Kasteen mysteeriossa eli sakramentissa ihminen liitetään kirkon jäseneksi. Kasteessa ihminen syntyy uudesti Pyhän Hengen kautta. Kaste toimitetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Mirhalla voitelun mysteeriossa (sakramentti) vahvistetaan kaste ja se vastaa läntisen perinteen konfirmaatiota. Mirhalla voitelu suoritetaan välittömästi kasteen jälkeen. Toisesta kristillisestä kirkosta ortodoksiseen kirkkoon liittäminen tapahtuu mirhalla voitelun kautta. Kastetta ei uusita. Mirhalla voideltaessa kastettava saa Pyhän Hengen lahjan sinetin.

4.3 Selitä lyhyesti, miten seuraavat käsitteet liittyvät toisiinsa: ramadan ja id al-fitr. 5 p.

Vastauksen pituus on enintään 500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Ramadan on islamilaisen kalenterin yhdeksäs kuukausi, jolloin vietetään paastoa (saum), joka on yksi muslimien viidestä uskonnollisesta velvollisuudesta. Id al-fitr on kolmipäiväinen juhla, jota vietetään paastokuukauden päättymisen kunniaksi. Juhlaan kuuluu muun muassa lahjojen antaminen ja vierailut ystävien ja sukulaisten luona. Sekä sunni- että šiiamuslimit viettävät ramadan-kuukauden paastoa ja id al-fitr -juhlaa.

4.4 Selitä lyhyesti, miten seuraavat käsitteet liittyvät toisiinsa: kami ja kamidana. 5 p.

Vastauksen pituus on enintään 500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Kami on šintolaisuudessa pyhyyttä ja kunnioitusta herättävä olento tai asia. Kameja palvotaan monilla eri tavoilla. Kamidana on kotialttari, joka on tarkoitettu kamien palvontaan. Yleensä se on seinälle sijoitettu hyllykkö, jolle on asetettu symbolisia esineitä, kuten peilejä. Palvonta koostuu tyypillisesti rukouksesta ja ruoan tai kukkien tarjoamisesta. Ennen palvontaa puhdistetaan kädet ja suu. Monissa japanilaisissa kodeissa on sekä kamidana että butsudan eli buddhalainen kotialttari.

5. Pyhä Henki 20 p.

Tehtävä koostuu kahdesta osasta, jotka arvioidaan erikseen.

5.1 Selitä lyhyesti, miten ortodoksinen kirkko määrittelee Pyhän Hengen. 5 p.

Vastauksen pituus on enintään 500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten täsmällisesti kokelas selittää ortodoksisen kirkon määritelmän Pyhästä Hengestä. Tehtävästä voi saada enintään 5 pistettä. Yhdestä oikeasta määritelmästä voi saada enintään 2 pistettä. Määritelmien ansiokkaasta esitystavasta voi saada 1 pisteen, jolloin yhden määritelmän sisältävän vastauksen pistemäärä voi nousta 3 pisteeseen ja kaksi näkökulmaa sisältävän vastauksen vastaavasti 5 pisteeseen. Alla on esitetty esimerkkejä sellaisista määritelmistä, joista voi saada pisteitä tässä mainitun periaatteen mukaan.

Vastauksen enimmäispituus on 500 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.

Vastauksessa voidaan tuoda esille esimerkiksi seuraavia määritelmiä:

  • Pyhä Henki lähtee Isästä, Pojan kautta.
  • Pyhä Henki on yhtä Isän ja Pojan kanssa.
  • Pyhä Henki ei lähde sekä Isästä että Pojasta.
  • Pyhä Henki on kolminaisuusopin yksi osa eli yksi Jumalan persoona.
  • Kolminaisuusoppi on kristinuskon perusta.
  • Oppi Pyhästä Hengestä on määritelty toisessa kirkolliskokouksessa (Konstantinopolissa vuonna 381).
  • Ortodoksinen kirkko ei hyväksy filioque-oppia.

5.2 Esittele, miten Pyhä Henki tulee esille ortodoksisessa rukouselämässä, ikonitaiteessa ja jumalanpalveluksissa. Havainnollista vastaustasi esimerkeillä. 15 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja laajasti kokelas esittelee Pyhän Hengen ilmenemistä ortodoksisen kirkon perinteessä.

Hyvässä vastauksessa (8 p.) kokelas esittelee vähintään kaksi esimerkkiä siitä, miten Pyhä Henki tulee esille ortodoksisessa rukouselämässä, ikonitaiteessa tai jumalanpalveluksissa.

Kiitettävässä vastauksessa (12 p.) kokelas esittelee havainnollisesti ja monipuolisesti sitä, miten Pyhä Henki tulee esille ortodoksisessa rukouselämässä, ikonitaiteessa ja jumalanpalveluksissa. Vastaus sisältää vähintään yhden esimerkin näistä jokaisesta.

Vastauksessa voidaan tuoda esille esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

  • Rukouksissa on tekstejä, jotka tarkastelevat Pyhää Henkeä (Taivaallinen kuningas, rukous Pyhälle Kolminaisuudelle, Isä meidän -rukous, nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus).
  • Ikonitaiteessa Pyhä Henki tulee esille Kristuksen kasteen ikonissa (kyyhkynen) ja helluntain ikonissa (tulenlieskat).
  • Jumalanpalvelusten liturgiassa rukoillaan Pyhää Henkeä pyhittämään ehtoollislahjat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Pyhä Henki on mukana myös muissa sakramenteissa (mirhalla voitelu) ja pyhissä toimituksissa.

6. Asiakirja Suomen ortodoksisesta kirkosta 20 p.

Laissa Suomen ortodoksisesta kirkosta (aineisto 6.A) viitataan päätösasiakirjaan (aineisto 6.B), jossa Suomen ortodoksisen kirkon asema ortodoksisessa kirkkoperheessä on määritelty.

Tehtävä koostuu kahdesta osasta, jotka arvioidaan erikseen.

6.1 Ekumeenisen patriarkaatin päätöksessä (aineisto 6.B) määritellään Suomen ortodoksisen kirkon ja ekumeenisen patriarkaatin väliseen yhteyteen liittyviä sääntöjä. Esittele kaksi tuon päätösasiakirjan säännöistä. 5 p.

Vastauksen pituus on enintään 500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten täsmällisesti kokelas esittelee Suomen ortodoksisen kirkon ja ekumeenisen patriarkaatin väliseen kanoniseen toimintaan liittyviä sääntöjä. Tehtävästä voi saada maksimissaan 5 pistettä. Yhdestä oikeasta säännöstä voi saada enintään 2 pistettä. Sääntöjen ansiokkaasta esitystavasta voi saada 1 pisteen, jolloin yhden määritelmän sisältävän vastauksen pistemäärä voi nousta 3 pisteeseen ja kaksi sääntöä sisältävän vastauksen vastaavasti 5 pisteeseen. Alla on esitetty esimerkkejä säännöistä, joista voi saada pisteitä tässä mainitun periaatteen mukaan.

Vastauksen enimmäispituus on 500 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.

Vastauksessa voidaan tuodaan esille esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

  • Päätosasiakirjan nimi on tomos.
  • Päätösasiakirjassa Suomen ortodoksinen kirkko liitetään Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen autonomisena kirkkokuntana eli sisäisesti itsenäisenä kirkkona.
  • Suomen ortodoksisesta kirkosta käytetään nimitystä arkkipiispakunta.
  • Arkkipiispakunta voidaan jakaa hiippakuntiin.
  • Arkkipiispan arvonimi on hänen piispanistuimensa kaupungin nimi, jota seuraa ilmaus ”ja koko Suomen”.
  • Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka vahvistaa arkkipiispan vaalin tuloksen.
  • Jos kolmen piispan kanoninen määrä ei toteudu esimerkiksi piispan vihkimisessä, voidaan piispoja kutsua muualta patriarkaatin alueelta.
  • Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan puolesta rukoillaan jumalanpalveluksissa.
  • Sakramentteja varten pyhä mirhavoide saadaan Konstantinopolin ekumeenisesta patriarkaatista.
  • Oikeustapauksissa piispat voivat vedota Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin.
  • Kirkon olot voidaan säätää Suomen lakien mukaan edellyttäen, että ne eivät ole kirkon opin ja kanonien vastaisia.

6.2 Esittele ekumeenisen patriarkaatin päätöksen (aineisto 6.B) antamiseen johtaneita syitä ja sitä, millaisia vaikutuksia päätöksellä on ollut Suomen ortodoksisen kirkon asemaan ja hallintoon. 15 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja jäsentyneesti kokelas esittelee päätösasiakirjan antamiseen johtaneita syitä sekä niiden kanonisia eli kirkon elämään ja hallintoon liittyviä vaikutuksia Suomen ortodoksisen kirkon ja ekumeenisen patriarkaatin välisessä suhteessa.

Hyvässä vastauksessa (8 p.) kokelas esittelee kolmea päätösasiakirjan antamiseen johtanutta syytä Suomen ortodoksisen kirkon historiassa sekä niistä kirkon asemalle ja hallinnolle aiheutuneita seurauksia.

Kiitettävässä vastauksessa (12 p.) kokelas pohtii jäsentyneesti ja monipuolisesti päätösasiakirjan antamiseen vaikuttaneita syitä. Hän esittelee päätösasiakirjan sisältöä huomioiden samalla sen, millaisia seurauksia asiakirjasta on aiheutunut kirkon asemalle ja hallinnolle eri vuosikymmeninä.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

  • Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen vuonna 1917 katkaisivat Suomen ortodoksisen hiippakunnan yhteydet Moskovan patriarkaattiin.
  • Itsenäisessä maassa ortodoksien asema tuli järjestää laillisesti uudestaan.
  • Valtiovalta tuki kirkon suomalaistumista, ja myös ortodoksien kirkolliskokous halusi Moskovan patriarkaatista riippumatonta asemaa.
  • Asetus Suomen kreikkalaiskatolisesta kirkkokunnasta annettiin vuonna 1918, mutta se ei määritellyt ortodoksien kanonista asemaa suhteessa Moskovan patriarkaattiin.
  • Moskovan patriarkaatilta saatiin autonominen asema vuonna 1921, mutta tilanne oli epätyydyttävä.
  • Tilanne kärjistyi luottamuspulaksi suomalaisten ja venäläisten välillä ajanlaskuun ja apulaispiispan valintaan liittyneiden seikkojen takia.
  • Suomalaiset etsivät valtiovallan tuella uutta kanonista asemaa Konstantinopolista. Patriarkka Meletios IV vahvisti Suomen ortodoksisen kirkon autonomisen aseman ja kanonisen perustan suhteessa ekumeeniseen patriarkaattiin tomos-asiakirjalla 6.7.1923.
  • Tomoksen myötä vähemmistökirkko sai autonomisen aseman, johon Moskovan patriarkaatti ei voinut enää puuttua.
  • Moskovan patriarkaatti yritti saada Suomen ortodoksisen kirkon liittymään takaisin alaisuuteensa 1940-luvulla. Tässä myös onnistuttiin joksikin aikaa Valamon luostarin osalta.

Erityisenä ansiona pidetään, jos vastauksessa tarkastellaan Suomen ortodoksisen kirkon asemaa suhteessa viimeaikaisiin tapahtumiin Konstantinopolin ja Moskovan patriarkaatin välisissä suhteissa ja ekumeenisen patriarkaatin Suomen ortodoksisen kirkon piispoihin kohdistuneissa toimissa.

Osa 2: 30 pisteen tehtävät

7. Ortodoksinen kirkko ja patriarkaattien jännitteet 30 p.

Tehtävä koostuu kahdesta osasta, jotka arvioidaan erikseen.

7.1 Kuvaile ortodoksisen kristillisyyden levinneisyyttä ja ominaispiirteitä. 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten jäsentyneesti ja monipuolisesti kokelas kuvailee ortodoksisen kristillisyyden levinneisyyttä ja ominaispiirteitä.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas kuvailee pääpiirteissään oikein ortodoksisen kristillisyyden keskeiset kannatusalueet sekä esittelee vähintään kolme ortodoksisen kristillisyyden ominaispiirrettä.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas kuvailee jäsentyneesti ja monipuolisesti ortodoksisen kristillisyyden levinneisyyttä ja ominaispiirteitä.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

  • Ortodoksisen kristillisyyden edustajia on noin 270 miljoonaa.
  • Ortodoksinen kristillisyys on levinnyt ympäri maailmaa, mutta sen suurimmat kannatusalueet ovat Venäjällä, Balkanin niemimaalla ja Lähi-idässä.
  • Merkittävimmät patriarkaatit ovat Konstantinopolin, Aleksandrian, Antiokian, Jerusalemin, Moskovan, Serbian, Romanian, Georgian ja Bulgarian patriarkaatit.
  • Ortodoksisia kirkkoja on myös esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Keniassa.
  • Ortodoksisen kristillisyyden mukaan sen juuret ulottuvat Jeesuksen ja Jerusalemin alkuseurakunnan aikaan.
  • Ortodoksisen kirkon perinteisiä kannatusalueita selittää osaltaan kirkon historia: Ortodoksisen kristillisyyden historiassa merkittävä vaihe oli Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan aika (400-luvulta 1400-luvulle). Lännen katolisen kirkon ja idän ortodoksisen kirkon erkaantumiskehitys kulminoitui kirkkojen eroon vuonna 1054, jolloin kirkkojen edustajat julistivat toisensa kirkonkiroukseen eli pannaan, joka kumottiin vuonna 1965.
  • Ortodoksinen kirkko on paikallisten kirkkojen yhteenliittymä; Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka on ortodoksisten piispojen keskuudessa ”ensimmäinen vertaistensa joukossa”.
  • Ortodoksisessa kristillisyydessä on autokefaalisia eli täysin itsenäisiä ja muista paikalliskirkoista hallinnollisesti riippumattomia kirkkoja sekä autonomisia eli sisäisistä asioistaan itsenäisesti päättäviä, mutta jonkin patriarkaatin alaisuudessa toimivia kirkkoja.
  • Suomen ortodoksinen kirkko on autonominen kirkko, joka kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen ja jolla on noin 55 000 jäsentä.
  • Ortodoksisessa kristillisyydessä noudatetaan yleensä juliaanista kalenteria, mutta Suomen ortodoksisessa kirkossa on käytössä gregoriaaninen kalenteri.
  • Ortodoksiseen kristillisyyteen on vakiintunut seitsemän mysteeriota: kaste, mirhavoitelu, ehtoollinen, katumus, pappeus, avioliitto ja sairaanvoitelu.
  • Pappeuteen voidaan vihkiä vain miehiä, piispan tulee olla naimaton tai leski.
  • Munkki- ja nunnaluostarit ovat tärkeä osa ortodoksisuutta.
  • Keskeisin pyhä toimitus on ehtoollinen eli eukaristia, ja tärkein jumalanpalvelus on ehtoollisjumalanpalvelus eli liturgia.
  • Ortodoksiselle kristillisyydelle tyypillisiä esineitä ovat esimerkiksi ikonit ja tuohukset.
  • Ortodoksiselle kristillisyydelle leimallisia piirteitä ovat esimerkiksi seisominen jumalanpalveluksessa, ristisaatot, suitsuttaminen ja laulaminen ilman säestystä.

7.2 Selitä Moskovan ja Konstantinopolin patriarkaattien välistä suhdetta ja sen historiallisia taustatekijöitä. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmaa 7.A. 10 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten jäsentyneesti ja monipuolisesti kokelas selittää Moskovan ja Konstantinopolin patriarkaattien välistä suhdetta ja sen historiallisia taustatekijöitä.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas kuvailee Moskovan ja Konstantinopolin patriarkaattien suhteeseen liittyvää jännitettä ja esittää sille vähintään yhden historiallisen taustatekijän.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas selittää jäsentyneesti ja monipuolisesti Moskovan ja Konstantinopolin patriarkaattien välistä suhdetta ja sen historiallisia taustatekijöitä. Kokelas osoittaa ymmärtävänsä tehtävän aineiston keskeisen sisällön.

Ansiona pidetään, mikäli kokelas tarkastelee ajankohtaisin esimerkein Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan vaikutusta Moskovan ja Konstantinopolin patriarkaattien väliseen suhteeseen.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

  • Moskovan ja Konstantinopolin patriarkaatin suhde on ollut aika ajoin jännitteinen, erityisesti viime vuosina. Venäjän kirkko on jäsenmäärältään suurin ortodoksinen kirkko, ja sitä johtaa Moskovan patriarkka. Konstantinopolin ekumeenisella patriarkalla on puolestaan ortodoksisten patriarkkojen keskuudessa asema ”ensimmäisenä vertaistensa joukossa”.
  • Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti sijaitsee Istanbulissa, muslimienemmistöisessä Turkissa, ja sen poliittinen asema on ollut epävakaa Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan kukistumisen (v. 1453) jälkeen. Moskovan ruhtinaskunnasta on Bysantin eli ”toisen Rooman” kukistumisen jälkeen käytetty nimitystä ”kolmas Rooma”.
  • Ukrainan ortodoksinen kirkko kuului aiemmin Moskovan patriarkaatin alaisuuteen, mutta otti etäisyyttä siitä Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991.
  • Aiemmin autonomisena kirkkona Moskovan patriarkaatin alaisuudessa toiminut Ukrainan ortodoksinen kirkko julistautui itsenäiseksi eli autokefaaliseksi kirkoksi 1990-luvun alkupuolella.
  • Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka tunnusti Ukrainan ortodoksisen kirkon aseman autokefaalisena kirkkona vuonna 2019, mikä aiheutti välirikon Moskovan patriarkaatin kanssa.
  • Moskovan patriarkka Kirill on myötäillyt Venäjän presidentti Vladimir Putinia esimerkiksi Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa. Ortodoksisten kirkkojen piirissä eri puolilla maailmaa on laajasti vastustettu patriarkka Kirillin näkemyksiä Venäjän toimien oikeutuksesta.

8. Luostarien merkitys Suomessa 30 p.

Tehtävä koostuu kahdesta osasta, jotka arvioidaan erikseen.

8.1 Esittele luostareiden toimintaa Suomessa ennen ja nykyään. 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten jäsentyneesti ja monipuolisesti kokelas esittelee luostareiden toimintaa Suomessa ennen ja nykyään.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas esittelee vähintään kolme asiaa, jotka liittyvät luostareiden toimintaan Suomessa ennen tai nykyään.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas tarkastelee jäsentyneesti ja monipuolisesti luostareiden toimintaa Suomessa. Vastaus sisältää sekä historiaan että nykypäivään liittyviä näkökohtia. Ansiona pidetään, mikäli kokelas tarkastelee myös muita kuin kristillisiä luostareita.

Vastauksessa voidaan tuoda esille esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

  • Ensimmäiset luostarit perustettiin Suomeen keskiajalla. Katolisia luostareita toimi tuolloin Turussa, Naantalissa, Viipurissa, Raumalla ja Kökarissa. Sääntökuntia olivat fransiskaanit, dominikaanit ja birgittalaiset.
  • Keskiajan Suomessa katolinen luostarielämä oli vireää. Luostarit toimivat kulttuurin, koulutuksen ja sivistyksen keskuksina. Niillä oli suuri merkitys esimerkiksi kirjallisuuden ja kirkkotaiteen kehitykselle. Luostareilla oli merkittävä rooli myös yhteiskunnallisessa työssä, muun muassa köyhien ja sairaiden hoidossa. Luostarien yhteydessä oli usein koulu.
  • Luostarit sukupuolittuneina ympäristöinä: omat yhteisönsä miehille ja naisille. Erityisesti naisille luostarielämä tarjosi historiallisesti mahdollisuuden toisenlaiseen elämäntapaan, joka poikkesi yhteiskunnallisista odotuksista esimerkiksi sukupuoli- ja perheroolien osalta.
  • Reformaation myötä katolisia luostareita lakkautettiin 1500-luvulla alkupuoliskolla. Rakennukset saattoivat jäädä muuhun käyttöön, ja osa tuhoutui.
  • Nykypäivän katolisen kirkon sääntökuntia ja luostariyhteisöjä Suomessa ovat birgittalaissisaret Turussa, dominikaaniveljien konventti Helsingissä sekä Rakkauden lähetyssisarten yhteisö Helsingissä. Espoon karmeliittaluostari suljettiin vuonna 2021.
  • Heinävedellä toimii ortodoksinen Valamon luostari miehille ja Lintulan luostari naisille.
  • Valamon luostari (Kristuksen kirkastumisen luostari) sijaitsi aiemmin Valamon saaristossa Laatokalla. Kun alue luovutettiin Neuvostoliitolle toisen maailmansodan aikana, luostari siirrettiin Heinävedelle vuonna 1940. Luostariin saapui munkkeja myös Petsamon ja Konevitsan luovutettujen alueiden luostareista.
  • Lintulan luostari (Pyhän Kolminaisuuden luostari) on perustettu Kivennavan Lintulassa Karjalankannaksella. Luostarin asukkaat evakuoitiin Suomeen talvisodan yhteydessä vuonna 1939. Luostari sijoitettiin Palokin kylään Heinävedelle vuonna 1946. Luostari on Pohjoismaiden ainoa ortodoksinen nunnaluostari.
  • Suomessa toimii myös evankelis-luterilainen luostari, Enonkosken luostariyhteisö, joka on perustettu vuonna 1994. Lisäksi on Ekumeeninen karmeliittaluostariyhteisö, jolla on yhteys Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
  • Kristinuskon lisäksi myös muilla uskonnoilla on luostariyhteisöjä Suomessa: buddhalainen Liên Tâm -luostari Turun seudulla sekä Krishna-yhteisö Helsingissä.
  • Luostarielämäntapa on yhtäältä säilynyt samanlaisena ja toisaalta muuttunut eri aikakausina.
  • Luostareissa on usein mahdollista vierailla tutustumassa tai liittyä niiden toimintaan maallikkojäsenenä. Valamon luostarissa turismi on merkittävä tulonlähde.
  • Suomesta myös matkustetaan ulkomaille luostareihin, joissa vietetään lyhyempiä tai pidempiä aikoja uskontoa harjoittaen (esim. kristillinen Taizé-yhteisö Ranskassa, hindulainen Äiti Amman ashram Intiassa).

8.2 Suomalaisessa mediassa on viime vuosina nostettu esiin nuorten aikuisten keskuudessa virinnyttä kiinnostusta luostariyhteisöihin. Pohdi, mitkä syyt voivat saada nykyihmisen valitsemaan luostarielämän. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmia 8.A ja 8.B. 10 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten jäsentyneesti ja monipuolisesti kokelas pohtii syitä, joiden vuoksi osa nykyihmisistä valitsee luostarielämän.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas esittää vähintään kolme uskottavaa syytä siihen, miksi yksilö voi hakeutua luostarielämään. Vastauksessa hyödynnetään tehtävän aineistoja.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas pohtii jäsentyneesti ja monipuolisesti syitä, jotka voivat saada nykyihmisen hakeutumaan luostariin. Esimerkkeinä esitetään uskonnolliseen vakaumukseen, yksilön kokemukseen sekä yleisemmin yhteiskunnan ja yksilön suhteeseen liittyviä syitä. Vastauksessa hyödynnetään oivaltavasti tehtävän aineistoja.

Vastauksessa voidaan esittää esimerkiksi seuraavia syitä luostarielämään hakeutumiselle:

  • Uskontoon liittyvinä syinä voidaan mainita esimerkiksi halu omistautua uskonnolliselle elämäntavalle ja uskonnon harjoittamiselle, halu keskittyä toistuvaan ja säännölliseen hartauden harjoittamiseen, halu elää uskonnollisten arvojen mukaista elämää sekä halu liittyä kiinteästi osaksi uskonnollista yhteisöä.
  • Yksilöllisiä syitä voivat olla hengellinen etsintä, halu painottaa hengellistä elämää muiden osa-alueiden sijasta, yhteisöllisen elämäntavan kaipuu, kestävämmän tai pelkistetyn elämäntavan etsiminen sekä halu vetäytyä ympäröivästä maailmasta. Vastauksessa voidaan mainita aineistoja hyödyntäen myös yksilöllisiä elämäntilanteita, jotka voivat olla syitä luostariin hakeutumiseen.
  • Yhteiskunnallisina syinä voidaan mainita esimerkiksi luostarielämä vastapainona nyky-yhteiskunnalle tai elämän hektisyydelle, työ- ja suorituskeskeisyydelle tai yhteiskunnan vallitseville normeille ja ihanteille.
  • Myös nykypäivänä luostarielämään liittyy sääntöjä, joihin tulee sitoutua. Tällaisia ovat esimerkiksi naimattomuus, kuuliaisuus ja sitoutuminen materiaalisesti niukkaan tai kohtuulliseen elämäntapaan. Nämä voivat joko houkutella tai karkottaa ihmisiä heidän pohtiessaan luostarielämään sitoutumista. Arkielämä luostarissa ei kuitenkaan poikkea kaikelta osin elämästä luostarin ulkopuolella. Tämä voi madaltaa kynnystä harkita luostariin hakeutumista.
  • Vastauksessa voidaan myös käsitellä askeesia historiallisena ilmiönä eri uskonnoissa ja verrata sitä luostarielämään nykypäivänä. Lisäksi vastauksessa voidaan lähestyä luostarielämäntapaa historiallisesta näkökulmasta ja verrata sitä nykypäivään.

9. Ekumenia ja kirkon toiminta 30 p.

Tehtävä koostuu kahdesta osasta, jotka arvioidaan erikseen.

9.1 Selitä, mitä ekumenialla ja uskontodialogilla tarkoitetaan ja miten ne eroavat toisistaan. Havainnollista vastaustasi esimerkeillä. 10 p.

Vastauksessa arvioidaan, miten kokelas määrittelee ekumenian ja uskontodialogin käsitteet ja havainnollistaa vastaustaan esimerkeillä.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas tuntee ekumenian ja uskontodialogin käsitteiden merkityksen. Hän ymmärtää ekumeenisen toiminnan kristillisten kirkkojen välisen yhteyden rakentajana. Hän osaa nimetä vähintään yhden esimerkin ekumeenisesta toiminnasta. Kokelas ymmärtää uskontodialogin uskontojen välisenä vuoropuheluna ja osaa antaa yhden esimerkin. Hän ymmärtää uskontodialogin ekumeenista toimintaa laajemmaksi, kaikkia uskontoja koskevaksi toiminnaksi.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas osaa tarkastella ekumeniaa ja uskontodialogia monipuolisemmin sekä osaa mainita useampia esimerkkejä ekumeenisesta toiminnasta ja uskontodialogista.

9.2 Pohdi, mitä ekumenia ja uskontodialogi merkitsevät monikulttuuriselle yhteiskunnalle. Hyödynnä vastauksessasi kuvaa 9.A ja tekstikatkelmaa 9.B. 20 p.

Vastauksessa arvioidaan, miten kokelas pohtii ekumenian ja uskontodialogin merkitystä monikulttuuriselle yhteiskunnalle aineistojen 9.A ja 9.B avulla.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas tarkastelee vähintään kahdesta näkökulmasta ekumeenisen toiminnan ja uskontodialogin merkitystä monikulttuurisen yhteiskunnan kannalta. Vastauksessa on hyödynnetty tehtävän aineistoja.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas tarkastelee jäsentyneesti ja monipuolisesti ekumeenisen toiminnan ja uskontodialogin merkitystä monikulttuurisen yhteiskunnan kannalta. Vastauksessa on hyödynnetty tehtävän aineistoja.

Vastauksessa voidaan tuoda esille seuraavia näkökohtia:

Ekumenia:

  • Ekumeenisen liikkeen juuret ovat 1800-luvulla, mutta kristinuskon hajaannus ja kirkkojen välisen yhteistyön pohtiminen alkoivat 1900-luvulla.
  • Säännöllinen kanssakäyminen ja asioiden eteenpäin vieminen edellyttävät, että ekumeeninen liike on järjestäytynyt: Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) on maailmanlaajuinen kirkkojen yhteistyöelin. Suomessa sitä edustaa Suomen ekumeeninen neuvosto (SEN).
  • Katolinen kirkko ei kuulu Kirkkojen maailmanneuvostoon, mutta on esimerkiksi Suomen ekumeenisen neuvoston jäsen. Maailman suurimman kristillisen kirkon osallistuminen KMN:n työhön toisi lisää uskottavuutta ekumeenisille pyrkimyksille.
  • Yhteistä ymmärrystä vahvistavia ekumeenisen toiminnan muotoja ovat yhteiset oppikeskustelut, yhteiset tapahtumat ja kokoukset, ekumeeninen rukousviikko sekä uskontojohtajien yhteiset kokoukset.
  • SEN on julkaissut ekumenian hyvät käytänteet, joiden perustana on toisen kristillisen kirkon arvostava kohtaaminen.
  • Muun muassa seuraavia yhteiskuntarauhaa lisääviä tekijöitä voidaan pitää ekumenian saavutuksina: kirkot ovat lähentyneet vuoropuhelun kautta (esim. ortodoksit ja orientaaliset ortodoksit), vähemmistökirkkojen asema on parantunut, yhteisiä julkilausumia on annettu ja lainsäädännössä on huomioitu vähemmistökirkot.
  • Yksi haasteista on ehtoollisyhteyden puuttuminen: ortodoksien näkökulmasta ehtoollinen on päämäärä, ei väline kirkkojen ykseydelle.

Uskontodialogi:

  • Uskontodialogin kautta pyritään luomaan suhteita muihin uskontoihin. Yhteistyötä on erityisesti abrahamilaisten uskontojen (juutalaisuus, kristinusko ja islam) kesken.
  • Suomessa uskonnolliset johtajat tapaavat säännöllisesti ja antavat muun muassa yhteisiä julkilausumia.
  • Monikulttuurisessa yhteiskunnassa keskustelua käydään monella tasolla ja pystytään säilyttämään uskontorauha. Uskontodialogia käyvät Suomessa sekä uskonnolliset johtajat että järjestötoimijat (esim. SEN, USKOT-foorumi, FOKUS ry).
  • Toisen ymmärtäminen ja arvostava kohtaaminen on tie rauhaan.
  • Uskontodialogi heijastuu perhe-elämään: perheet ovat usein sekä ekumeenisia että monikulttuurisia.
  • Jokaisella on oikeus tunnustautua oman kulttuurinsa edustajaksi ja käyttää ulkoisia merkkejä (risti, kipa jne.).
  • Monikulttuurisessa uskontodialogissa käytetään ekumeenisesta toiminnasta tuttuja toimintamuotoja (esim. yhteiset tapahtumat).
  • Monikulttuuriset juhlat (yksi uskontodialogin muoto) auttavat kotoutumisessa.