Hyvän vastauksen piirteet: FI – Maantiede
21.9.2023
Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 9.11.2023
Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.
Maantieteen kokeessa arvioidaan maantieteellisten tietojen ja taitojen itsenäistä hallintaa ja kykyä niiden soveltamiseen kunkin tehtävän edellyttämässä kontekstissa.
Maantieteen kokeen tehtävät ovat monipuolisia
Osa tehtävistä perustuu laajojen aihepiirien hallintaan, ja niihin vastataan useimmiten esseellä. Esseevastaukset tulee laatia siten, että tehtävän aihekokonaisuus on jäsennelty ja asiasisältö on johdonmukainen. Tehtävässä edellytetyt tietosisällöt asetetaan laajempiin asiayhteyksiin. Syysuhteita tarkastellaan asianmukaisesti eri näkökulmista ja väitteet perustellaan selkeästi. Opitut asiasisällöt, perustellut kannanotot ja mielipiteet erotetaan toisistaan.
Usein tehtävät perustuvat aineistoihin, jotka voivat olla esimerkiksi karttoja, paikkatietoaineistoja, kuvia, videoita, tilastoja, diagrammeja, kaavioita tai tekstejä. Aineistoja tulkitaan ja käytetään tarkoituksenmukaisesti ja niihin viitataan vastauksessa.
Tehtävät voivat edellyttää myös tiedon prosessointia, kuten aineistojen muokkaamista, laskemista ja analyysiä, piirtämistä, diagrammien ja muiden kaavioiden laatimista sekä merkintöjen piirtämistä valmiisiin kuviin. Tehtävissä arvioidaan kokelaan kykyä käyttää maantieteelle tyypillisiä työkaluja tarkoituksenmukaisesti.
Vastausten arvioinnin lähtökohtia
Vastauksissa tulee noudattaa tehtävänantoa. Tehtävässä voidaan edellyttää esimerkiksi vertailua, arviointia, analyysiä ja pohdintaa tai erilaisia esitystapoja, ja näitä korostetaan myös arvioinnissa. Erityisesti soveltamista ja kehittelyä edellyttävissä tehtävissä arvostetaan luovaa ongelmanratkaisu- ja ideointikykyä. Osassa tehtävistä voidaan edellyttää myös lyhyttä ja tiivistä vastaamista, jolloin ylipitkä vastaus vähentää pisteitä.
Vastauksen pituus ja tietosisältöjen määrä eivät sinänsä ole ansioita, erityisesti mikäli esitetyt tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäolennaisia tai kokelas on käsittänyt tehtävän väärin. Vastauksen arvoa alentaa myös se, jos vastauksessa on selviä asiavirheitä tai ajatukset on ilmaistu epäselvästi tai epätarkasti. Käsitteiden epäjohdonmukainen tai virheellinen käyttö vähentää sekin pisteitä.
Niin ikään vastauksen arvoa alentavia tekijöitä ovat sen rakentuminen pelkästään tai pääsääntöisesti mielipiteiden varaan, samojen asioiden toistaminen tai aineistojen epätarkoituksenmukainen käyttö tai käyttämättä jättäminen. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös suomenkielisen asiatekstin kirjoittamiseen, erityisesti suomenkielisen paikannimistön ja käsitteistön hallintaan.
Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet
Kunkin tehtävän arviointi- ja pisteitysohjeessa täsmennetään arvioinnin kohteet ja määritetään, miten pisteet kyseisessä tehtävässä jakautuvat. Tehtäväkohtaisen arvioinnin alussa on yleisemmän tason kuvaus, jossa kerrotaan tehtävän kannalta olennaiset arvioinnin kohteet. Tämän jälkeen annetaan yksityiskohtaisempi pisteitysohje, jossa määritellään vaadittavat asiasisällöt ja tuotokset.
Mikäli kyseessä on moniosainen tehtävä, pisteet määritetään osakohtaisesti (1.1, 1.2, 1.3 jne.). Jos kyseessä on esseevastaus, ohjeessa kuvataan, mikä on olennaista ja miten pisteitä jaetaan. Jos tehtävässä edellytetään tiedon prosessointia ja työkalujen käyttöä, tuotosten pisteitys kuvataan erikseen.
Osa 1: 20 pisteen tehtävä
1. Karttatulkintaa 20 p.
1.1 Maanpeite 2 p.
- Alue on pääosin metsän peitossa. (2 p.)
1.2 Pinnanmuodot 2 p.
- Tuomiovuori (b) näkyy Minas Tirithin kaupunkiin (a). (2 p.)
1.3 Jokiverkko 2 p.
- Anduin (e) laskee etelästä pohjoiseen. (2 p.)
1.4 Sää ja ilmasto 2 p.
- Lebenninin alueen säätä lämmittää usein lämmin laskutuuli. (2 p.)
1.5 Tieverkko 2 p.
- Mordorin eteläosassa on tiheä tieverkko. (2 p.)
1.6 Alueiden välinen vuorovaikutus 2 p.
- Morannon (f) on keskeinen liikenteen solmukohta. (2 p.)
1.7 Ilmansuuntia 2 p.
- Minas Tirith (a) sijaitsee Mordorin itäpuolella. (2 p.)
1.8 Mittakaava 2 p.
- Suhdelukumittakaava sopisi mittakaavajanaa paremmin tähän karttaan, jota voidaan suurentaa ja pienentää. (2 p.)
1.9 Etäisyydet ja pinta-alat 2 p.
- Nindalf (g) on kooltaan noin 3 000 hehtaaria. (2 p.)
1.10 Korkeuskäyrät 2 p.
- Ephel Duathin vuoriston (h) korkein kohta sijaitsee noin 800 metriä merenpinnan yläpuolella. (2 p.)
Osa 2: 20 pisteen tehtävät
2. Sateen ja kuivuuden syntyminen 20 p.
2.1 Kuvaile kaikki kolme sadetyyppiä ja nimeä kullekin sadetyypille yksi ominainen esiintymisalue. 15 p.
Kunkin sadetyypin kuvauksesta 5 p.: sadetyypin nimeämisestä 1 p., syntytavan kuvauksesta 3 p. ja esimerkkialueesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:
Konvektiosade (5 p.):
- Syntyy, kun aurinko lämmittää voimakkaasti maanpintaa, jolloin maa puolestaan alkaa lämmittää yläpuolellaan olevaa ilmaa.
- Lämmennyt ilma kohoaa ylöspäin, jolloin sen sisältämä kosteus alkaa tiivistyä kumpu- ja ukkospilviksi.
- Lämmin ilma voi sisältää suuren määrän vesihöyryä, joten tyypillinen konvektiosade on raju ja lyhytaikainen ukkoskuuro.
- Esimerkkejä esiintymisalueista: Yleisimpiä trooppisilla alueilla, kuten Amazonin alueella ja Kongon altaassa. Myös Suomessa kesäisin helteisinä iltapäivinä.
Orografinen sade / vuoristosade (5 p.):
- Syntyy, kun mereltä puhaltava kostea ilmamassa kohtaa rannikon tai vuorenrinteen ja kohoaa ylöspäin.
- Kohoava ilmamassa viilenee, ja siinä oleva kosteus tiivistyy sateiksi rannikon tai vuoren merenpuoleisille rinteille.
- Vuoriston ylittänyt ilmamassa puolestaan kuivuu ja lämpenee, minkä takia vuoriston suojapuolella on vähäsateista ja kuivaa.
- Esimerkkejä esiintymisalueista: tyypillisiä esimerkiksi Norjan ja Kanadan länsirannikoilla.
Rintamasade (5 p.):
- Syntyy liikkuvien matalapaineiden yhteydessä, kun lämpimän rintaman kohoavat ilmamassat saavat aikaan pitkäaikaisia ja heikkoja sateita.
- Sade syntyy, kun lämpimän ilman alle työntyvä kylmä ilmamassa pakottaa lämpimän ja kostean ilman kohoamaan ylös, jolloin ilmamassa jäähtyy ja kosteus alkaa tiivistyä.
- Yleensä lämpimän rintaman jälkeen saapuvan kylmän rintaman sateet ovat pääasiassa voimakkaita kuurosateita.
- Esimerkkejä esiintymisalueista: tyypillisesti keskileveyksillä polaaririntamassa, esimerkiksi Suomessa ja muualla Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa.
Sateen olomuodoista eli sateen tyypeistä (vesisade, lumisade jne.) ei anneta pisteitä.
2.2 Nimeä yksi maailman kuivimmista alueista, jossa vuotuinen sademäärä on erittäin pieni, ja pohdi syitä kyseisen alueen kuivuuteen. 5 p.
Esimerkkialueen nimeämisestä 1 p. ja syiden pohtimisesta yhteensä 4 p. (hyvin selitetystä syystä 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p.). Esimerkkejä sisällöistä:
Alue-esimerkkejä: Atacama, Kalifornian aavikot, Namibin aavikko, Kalahari, Sahara, Arabian aavikot, Gobi, Australian keskiosien aavikot, Thar, Taklimakan, napa-alueet.
Esimerkkejä kuivuuden syistä:
- Kylmät merivirrat aiheuttavat kuivuutta rannikoilla, sillä ne viilentävät yläpuolellaan olevaa ilmamassaa, mikä puolestaan vähentää ilman kykyä sitoa kosteutta. Siten kylmien merivirtojen vaikutusalueella sijaitsevat rannikot saavat hyvin vähän sateita. (Atacama, Namib, Sahara, Kalifornian aavikot.)
- Pysyvän korkeapaineen alueilla, kuten hepoasteilla ja napa-alueilla on hyvin kuivaa, sillä siellä on laskevia ilmavirtauksia eikä sateita näin ollen synny. (Sahara, Atacama, Arabian aavikot, Kalahari, Australian aavikot, Etelämantereen keskiosat.)
- Mantereiden keskiosissa ja vuoristojen suojapuolella on usein hyvin vähäsateista, sillä mantereiden keskiosat eivät saa mereltä tulevaa kosteutta ja vuoristosateita esiintyy vain vuoriston merenpuoleisilla alueilla. (Saharan keskiosat, Gobi, Australian aavikot, Atacama.)
- Napa-alueiden kylmyysaavikot ovat vähäsateisia vallitsevan korkeapaineen takia. Lisäksi alhainen lämpötila laskee ilmankosteutta ja aiheuttaa siten kuivuutta. Kylmyysaavikoilla ei ole myöskään jäätiköitä, jotka voisivat kesän aikana sulaessaan luovuttaa kosteutta.
3. Luonnolliset ja ihmisen aiheuttamat muutokset ilmastossa 20 p.
3.1 Määrittele käsite kasvihuoneilmiö. 4 p.
Ydinmääritelmästä 2 p. ja täydentävistä tiedoista 2 p. Esimerkki ydinmääritelmästä: ”Kasvihuoneilmiö syntyy ilmakehän kasvihuonekaasujen sitoessa ja heijastaessa maasta tulevaa säteilyä takaisin maan pinnalle, jolloin maapallon pintaosat ja alailmakehä lämpenevät.”
Esimerkkejä täydentävistä tiedoista (1–2 p./kohta):
- Vastauksessa on mainittu yhteen pisteeseen vähintään kaksi ja kahteen pisteeseen neljä kasvihuonekaasua (esim. hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi eli ilokaasu, vesihöyry).
- Auringosta maanpinnalle tuleva säteily on lyhytaaltoista ja maanpinnalta lähtevä säteily pitkäaaltoista.
- Kasvihuoneilmiö on luonnollinen maapallon lämpötasapainoa säätelevä ilmiö, jota ihmisen toiminta on huomattavasti voimistanut.
3.2 Kuvaile, mitkä ihmisen toiminnasta riippumattomat tekijät aiheuttavat muutoksia ilmastossa. 10 p.
Hyvin selitetystä tekijästä 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:
Sykliset muutokset maan kiertoradassa:
- Sykliset muutokset maan kiertoradassa ja akselikulmassa (Milankovitchin syklit) vaikuttavat maapallolle tulevan säteilyn määrään ja näin ollen ilmastoon.
- Maapallon kiertorata vaihtelee soikeasta lähes pyöreään (eksentrisyys) noin 100 000 vuoden välein.
- Maapallon akselin kaltevuuskulma vaihtelee noin 41 000 vuoden välein.
- Maapallon akselissa esiintyy hyrräliikettä (prekessio) noin 23 000 vuoden välein.
Muut tekijät:
- Auringon aktiivisuuden muutokset voivat vaikuttaa ilmastoon.
- Mannerten liikkeiden aiheuttamat maanpinnan muotojen muutokset ohjaavat ilmakehän liikkeitä, jotka vaikuttavat ilmastoon.
- Mannerten liikkeet aiheuttavat muutoksia merivirroissa.
- Tulivuoren purkausten nostamat tuhkapilvet voivat aiheuttaa ilmaston viilenemisen (toisaalta purkautuvat kasvihuonekaasut voimistavat kasvihuoneilmiötä).
- Katastrofit, kuten asteroidien törmäykset, voivat aiheuttaa ilmaston viilenemisen nostamalla pienhiukkasten määrää ilmakehässä.
3.3 Pohdi, miten luonnollisten tekijöiden aiheuttama ilmastonmuutos eroaa ihmisen toiminnan aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. 6 p.
Hyvin selitetystä erosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Jos vertailuasetelma puuttuu, vastauksesta voi saada enintään 5 p.
Esimerkkisisältöjä:
- Ihmisen toiminnan voimistaman kasvihuoneilmiön ja sitä seuranneen ilmastonmuutoksen on saanut aikaan ennen näkemättömän nopeasti yksittäinen laji, kun taas aikaisemmat ilmastossa tapahtuneet muutokset ovat tapahtuneet pitkällä aikajänteellä (esim.kiertoradan muutosten pitkä aikajänne tai mannerten liikkeiden hitaus).
- Fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvien kasvihuonekaasujen nopealle lisääntymiselle ei löydy vertailukohtaa aikaisemmin ilmastossa tapahtuneista luonnollisista muutoksista.
- Ihmisen toiminnan aiheuttamat maankäytön muutokset, kuten maanviljely ja metsähakkuut, ovat vaikuttaneet maapallon hiilensidontakykyyn heikentävästi eli ovat osaltaan lisänneet kasvihuonekaasujen määrää, mikä nopeuttaa ilmastossa tapahtuvia muutoksia.
- Kasvihuonekaasujen lisääntymisestä seuraa poikkeuksellisen nopea lämpötilojen nousu verrattuna luonnollisiin ilmastossa tapahtuviin muutoksiin.
- Luonnollisten tapahtumien aiheuttamat niin sanotut äkilliset muutokset ovat johtaneet maapallon ilmaston viilenemiseen, kun vastaavasti ihmisen toiminnan aiheuttama äkillinen muutos on johtanut ilmaston lämpenemiseen.
- Ihmisen toiminnan aiheuttaman muutoksen nopeus heikentää eliöiden mahdollisuuksia sopeutua elinympäristössään tapahtuviin muutoksiin, kun taas luonnollisista tekijöistä johtuva muutos on hitaampaa, jolloin eliöillä on paremmat mahdollisuudet sopeutua (lukuun ottamatta äkillisiä katastrofien aiheuttamia muutoksia).
- Ihmisen vaikutus ilmastoon voi aiheuttaa poikkeaman niin sanottuun luonnolliseen ilmastosykliin esimerkiksi siten, että seuraava jääkausi ei ala luonnollisen syklin mukaisesti.
4. Matkailun kehittyminen 20 p.
4.1 Pohdi diagrammia hyödyntäen, miten matkailijamäärät ovat kehittyneet globaalisti vuosien 1990–2022 aikana ja mistä diagrammissa näkyvät muutokset johtuvat. 10 p.
Matkailussa tapahtuneiden muutosten kuvaamisesta 4–6 p. ja muutosten syiden pohtimisesta 4–6 p. Hyvin selitetystä muutoksesta tai syystä 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Jotta vastauksesta saisi täydet pisteet, tulee kuvailla sekä pitkän aikavälin kehitystä että COVID-19-pandemian aiheuttamaa muutosta. Esimerkkisisältöjä:
Muutokset (4–6 p.):
- Matkailu kasvoi pitkällä aikavälillä huomattavasti vuodesta 1995 vuoteen 2020 ennen COVID-19-pandemian alkua.
- Matkustajamäärien kasvu pysähtyi hetkellisesti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alussa ja lopussa (noin vuosina 2000–2003 ja 2008–2009).
- Matkustajamäärät laskivat huomattavasti vuosina 2020 ja 2021.
- Matkailijamäärät ovat lähteneet jälleen nousuun vuonna 2022.
Muutosten syyt (4–6 p.):
- Nouseva elintaso on pitkällä aikavälillä mahdollistanut sen, että yhä laajemmalla joukolla on varaa matkustaa.
- Erityisesti Aasian keskiluokkaistuminen on lisännyt matkustajien määrää globaalilla tasolla.
- Matkailuun liittyvien palvelujen hintojen lasku on tehnyt matkailusta taloudellisesti mahdollista yhä laajemmalle joukolle.
- Liikenneyhteyksien parantuminen on helpottanut matkailua.
- Pandemiat (esim. SARS 2000-luvun alussa) ovat vähentäneet matkailun suosiota lyhyellä aikavälillä.
- Talouskriisit (esimerkiksi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa) ovat hillinneet matkailua tilapäisesti hintojen nousun sekä kuluttajien taloudellisen epävarmuuden ja taloustilanteen heikentymisen seurauksena.
- Syyskuun 2001 terrori-iskut Yhdysvalloissa vaikuttivat lentoliikenteen turvatoimiin ja matkustushalukkuuteen globaalisti.
- COVID-19-pandemiasta johtuvat rajoitukset ja huoli tartunnoista johtivat matkailun globaaliin vähenemiseen vuosina 2020–2021.
- COVID-19-pandemiasta johtuvien rajoitusten poistuttua vähitellen matkailijoiden määrä kääntyi nousuun vuoden 2022 aikana.
- Matkailu on palautumassa nopeasti entiselle tasolleen vuodesta 2022 lähtien pandemian aikana patoutuneen matkailupaineen seurauksena.
- Vuonna 2022 matkailuun saattoi vaikuttaa Ukrainan sota ja energiakriisi.
4.2 Kuvaile matkailun paikallisia ja globaaleja vaikutuksia. 10 p.
Paikallisten vaikutusten kuvaamisesta 4–6 p. ja globaalien vaikutusten kuvaamisesta 4–6 p. Hyvin selitetystä vaikutuksesta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:
Paikalliset vaikutukset (4–6 p.):
- Ympäristöongelmat kohdealueella (roskaaminen, luontokohteiden kuluminen ja niiden tuhoaminen lomakeskusten tieltä).
- Paikallisten kulttuurien ja elinkeinojen tuhoutuminen kansainvälisen turismiteollisuuden seurauksena kohdealueella (esim. suurten hotelliketjujen vaikutuksesta).
- Luonto- ja kulttuurikohteiden kunnostaminen ja suojeleminen matkailijoiden houkuttelemiseksi alueelle.
- Työllisyyden lisääntyminen matkailuun liittyvien tehtävien parissa.
- Paikalliset taloudelliset vaikutukset matkailijoiden tuomien tulojen ja työpaikkojen seurauksena.
- Tartuntatautien leviäminen paikalliseen yhteisöön matkailijoiden mukana.
- Kasvavan turismin seurauksena rikollisuuden lisääntyminen kohdealueella.
- Matkailun kohdealueen yksipuoliseksi muuttuneen elinkeinorakenteen herkkyys globaaleille muutoksille.
- Matkailutulojen kasautuminen kansainvälisille suuryrityksille paikallisten toimijoiden sijaan.
Globaalit vaikutukset (4–6 p.):
- Erilaisiin kulttuureihin tutustuminen matkailun kautta.
- Energiankulutuksen ja luonnonvarojen käytön kasvu lisääntyneen matkailun seurauksena.
- Päästöjen lisääntymisen vaikutus kasvihuonekaasujen määrään ilmakehässä ja siten ilmastonmuutokseen.
- Matkailuun liittyvän kulutuksen globaalit talousvaikutukset.
- Tartuntatautien ja vieraslajien leviäminen matkakohteiden välillä.
5. Aluesuunnittelu Suomessa 20 p.
5.1 Kuvaile, miten maankäyttöä ohjataan eri kaavatasoilla Suomessa. 10 p.
Kaavataso on selitetty hyvin ja käsitteitä täsmällisesti käyttäen, enintään 4 p./kaavataso: kaavatason nimestä 1 p., aluetason kuvaamisesta 1 p., kaavan laatijasta 1 p. ja kaavan sisällöstä 1 p. Täysiin pisteisiin vaaditaan, että kaikkia kolmea kaavatasoa on käsitelty. Esimerkkisisältöjä:
- Maakunnan liitto laatii maakuntakaavan, joka ohjaa maankäyttöä maakuntatasolla. Kaavassa esitetään tärkeimmät maankäytön muodot, kuten asuinalueet, liikenneväylät, virkistys‐ ja suojelualueet, teollisuusalueet, maa‐ ja metsätalousalueet sekä suuret kaupan keskittymät.
- Kunta laatii yleiskaavan, joka ohjaa yleispiirteisesti yhdyskuntarakennetta ja maankäyttöä. Siinä määrätään esimerkiksi asumisen, liikenneväylien, teollisuuden, palveluiden ja virkistysalueiden sijoittumisesta. Yleiskaava voidaan tehdä koko kunnan alueesta tai osayleiskaavana vain osasta kuntaa.
- Kunta laatii asemakaavan, joka ohjaa rakentamista yksityiskohtaisesti jollakin pienemmällä alueella kunnan sisällä. Asemakaavassa käsitellään esimerkiksi rakennusoikeutta, rakennusten kokoa ja niiden sijoittumista tontille sekä joskus myös rakennusten väriä.
Seuraavista yhteensä enintään 2 korvaavaa pistettä:
- Kunnat voivat ohjata ranta‐alueiden maankäyttöä rantayleiskaavalla ja ranta‐asemakaavalla.
- Kaavoitukseen vaikuttavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maankäyttö- ja rakennuslaki.
- Alueiden käytön suunnitteluun vaikuttavat myös kansainväliset sopimukset, kuten ilmasto- ja suojelutavoitteet.
- Osayleiskaava on kuntaa pienempää aluetta koskeva kaava, jonka avulla voidaan tehdä vain yhtä aluetta koskevia yleiskaavatason päivityksiä.
5.2 Kuvaile, miten asukkaat voivat Suomessa vaikuttaa oman lähiympäristönsä aluesuunnitteluun ja kaavoitukseen. Voit hyödyntää vastauksessasi aineistoa . 10 p.
Hyvin selitetty huomio 2 p., pintapuolinen kuvaus 1 p. Esimerkkisisältöjä:
Asukkaat voivat vaikuttaa muun muassa
- tekemällä aloitteen kaavasta tai kaavamuutoksesta sekä esittämällä mielipiteensä kaavaluonnoksesta
- tekemällä muistutuksia ja huomautuksia kaavaehdotuksista ja valituksia päätöksistä
- äänestämällä kuntavaaleissa
- seuraamalla aktiivisesti kaavan toimivuutta ja kunnanvaltuuston keskustelua
- hyödyntämällä sähköisiä, mm. karttapohjaisia, osallistumismahdollisuuksia, kuten tekemällä osallistavan suunnittelun tai osallistuvan budjetoinnin (mm. asukasbudjetti) ehdotuksia tai äänestämällä suunnitelmaehdotuksista
- toimimalla aktivistina esimerkiksi sosiaalisen median ryhmissä tai ottamalla kantaa mediassa
- tekemällä vaikuttamistyötä sidosryhmien tai järjestötoiminnan kautta
- seuraamalla kaavasuunnitelmien kehittymistä esimerkiksi kunnan karttapalvelusta
- jakamalla suunnittelijoille kokemuksiaan osallistavaan paikkatietoon perustuvissa palveluissa.
Osa 3: 30 pisteen tehtävät
6. Biodiversiteetin väheneminen viheliäisenä ongelmana 30 p.
Viheliäisillä ongelmilla (engl. ”wicked problem”) tarkoitetaan ongelmia, jotka ovat monimutkaisia ja joiden ratkaiseminen on vaikeaa luonnon, yhteiskunnan ja talouden vuorovaikutuksen takia. Niiden ratkaisemiseen käytetyillä toimenpiteillä voi olla sekä etuja että haasteita. Biodiversiteetin väheneminen ja ihmisen toiminnan aiheuttama ilmastonmuutos ovat esimerkkejä viheliäisistä ongelmista.
6.1 Määrittele käsite biodiversiteetti. 4 p.
Esimerkki määritelmästä: Biodiversiteetti tarkoittaa biologista (eli elollista) monimuotoisuutta (elonkirjoa) eli eliölajiston, elinympäristöjen ja geneettistä monimuotoisuutta. (4 p.)
6.2 Pohdi, mitkä tekijät aiheuttavat biodiversiteetin vähenemistä Suomessa. 8 p.
Perustellen selitetystä keskeisestä tekijästä, jonka vaikutusmekanismi on kuvattu 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkejä sisällöistä:
- Biologista monimuotoisuutta vähentävät eniten tehometsätalous ja tehomaatalous.
- Biologista monimuotoisuutta vähentävät myös kaivostoiminta ja turvetuotanto.
- Metsälajisto on köyhtynyt luonnontilaisten metsien hakkuiden takia. Metsät hakataan entistä nuorempina, ja lahopuun osuus on pienentynyt.
- Maaseudun perinneympäristöt, kuten niityt, ovat vähentyneet tuotantoeläinten vähentyneen määrän ja laiduntamisessa tapahtuneiden muutosten takia.
- Elinympäristöt ovat heikentyneet happamoitumisen, rehevöitymisen ja vesistöjen umpeen kasvamisen takia.
- Lajien elinympäristöjä häviää, pirstoutuu tai muuttuu rakentamisen takia, kun esimerkiksi uusia teitä tai asuinalueita rakennetaan.
- Kemialliset haittavaikutukset, kuten ympäristömyrkyt, torjunta-aineet ja lääkejäämät, vähentävät biologista monimuotoisuutta.
- Ilmastonmuutos uhkaa lajeja erityisesti pohjoisilla alueilla, koska ne eivät ehdi sopeutua muuttuviin elinolosuhteisiin.
- Rahtikuljetusten, meriliikenteen painolastivesien ja matkailijoiden mukana tulevat vieraslajit voivat syrjäyttää muita lajeja ja siten vaikuttaa biodiversiteettiin.
6.3 Kuvaile toimenpiteitä, joilla valtio tai yksittäinen kunta voivat hillitä biodiversiteetin vähenemistä Suomessa. 6 p.
Perustellen selitetystä biodiversiteettiin kytketystä toimenpiteestä, joka on kytketty joko valtioon tai kuntaan Suomessa 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkejä sisällöistä:
- Valtio voi perustaa uusia suojelualueita ja huolehtia siitä, että suojelualueet ovat riittävän laajoja ja toisiinsa kytkeytyneitä, jotta niistä olisi hyötyä biodiversiteetin säilyttämisessä.
- Valtio voi säädellä ja ohjata lajien suojelua lainsäädännön avulla.
- Valtio voi lainsäädännöllä säädellä metsien uudistamista ja rajoittaa hakkuita.
- Valtio voi säädellä ympäristölle haitallisten aineiden, kuten vaarallisten torjunta-aineiden, käyttöä lainsäädännöllä.
- Valtio voi ohjata kulutusta kohtuullisemmaksi ja luontoa vähemmän kuormittavaksi esimerkiksi lainsäädännöllä ja verotuksella esimerkiksi siten, että biodiversiteettiin heikentävästi vaikuttavien tuotteiden saatavuus heikkenee tai hinta nousee.
- Valtio voi ohjata kaavoitusta valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ja kunnat voivat rajoittaa kaavoituksella maankäyttöä luontoarvoiltaan tärkeillä alueilla.
- Valtio ja kunnat voivat suosia omissa hankinnoissaan ekologisesti kestäviä tuotteita (esim. sertifioituja tuotteita, joiden vaikutus biodiversiteettiin on muita pienempi).
- Valtio ja kunnat voivat tukea ja rahoittaa elinympäristöjen ennallistamista. Ennallistamisella pyritään palauttamaan ihmisen muokkaamat ympäristöt takaisin luonnontilaisen kaltaisiksi.
- Valtio ja kunnat voivat viestinnän ja koulutuksen avulla lisätä ihmisten tietoutta biodiversiteetin vähenemisestä.
- Kunnat voivat säilyttää tärkeitä elinympäristöjä esimerkiksi vähentämällä niittämistä taajamissa.
6.4 Valitse osatehtävässä 6.3 kuvailemistasi toimenpiteistä yksi ja kirjoita se aineiston mukaiseen taulukkoon. Kuvaile taulukossa lyhyesti yhteensä kuutta valitsemasi toimenpiteen etua ja haastetta eri näkökulmista. Liitä kuvakaappaus taulukostasi vastauskenttään. 12 p.
Loogisesta ja riittävästi selitetystä edusta tai haasteesta 2 p., suppeasti selitetystä edusta tai haasteesta 1 p. Jokaisesta taulukon esimerkkisolusta (esimerkit 1–6) voi saada enintään 2 p., seuraavin ehdoin:
- Jos kokelas on nimennyt taulukossa jonkin muun oikean toimenpiteen kuin osatehtävässä 6.3 mainitsemansa toimenpiteen, voi tehtävästä saada enintään 8 p.
- Jos toimenpidettä ei ole nimetty taulukossa, jos nimetty toimenpide on hyvin ympäripyöreä tai jos taulukossa nimetty toimenpide on kuvattu epämääräisesti tehtävässä 6.3 niin, että toimenpiteen etujen ja haasteiden loogisuuden arviointi kestävyyden eri tasoilla on vaikeaa, voi tehtävästä saada enintään 6 pistettä.
- Jos kokelas on valinnut täysin virheellisen ja biodiversiteetin kannalta haitallisen toimenpiteen, voi tehtävästä saada enintään 2 pistettä.
- Jos kokelas on nimennyt taulukkoon useita toimenpiteitä, osatehtävä arvioidaan niistä ensimmäisen mukaan.
- Jos taulukko on epäselvä (mm. epäselvä otsikointi), kokelaan pistemäärästä voidaan vähentää jopa 50 %.
- Muussa kuin taulukkomuodossa annetusta vastauksesta 0 pistettä.
Esimerkkivastaus:
Toimenpide, jolla valtio tai yksittäinen kunta voi hillitä biodiversiteetin vähenemistä Suomessa: Uuden suojelualueen perustaminen | |
---|---|
Esimerkki 1. Toimenpiteen etu ekologisesta näkökulmasta: Riittävän laaja suojelualue lisää (tai säilyttää) eliölajiston monimuotoisuutta, kun luonnontilainen elinympäristö laajenee (tai säilyy). |
Esimerkki 2. Toimenpiteen haaste ekologisesta näkökulmasta: Liian pienellä suojelualueella ekosysteemien monimuotoisuus voi jäädä vähäiseksi, jolloin myös lajiston monimuotoisuus pysyy alhaisena. |
Esimerkki 3. Toimenpiteen etu sosiaalisesta tai kulttuurisesta näkökulmasta: Perustamalla uusi suojelualue voidaan turvata kulttuurisesti arvokkaiden maisemien ja kulttuuriperinnön säilymistä. |
Esimerkki 4. Toimenpiteen haaste sosiaalisesta tai kulttuurisesta näkökulmasta: Suojelualueen perustaminen voi rajoittaa paikallisten asukkaiden toimintaa, kuten vapaa-ajan metsästystä ja kalastusta. |
Esimerkki 5. Toimenpiteen etu taloudellisesta näkökulmasta: Monimuotoiset ekosysteemit tuottavat erilaisia ekosysteemipalveluja, joilla on mittava taloudellinen merkitys. Kasvien pölyttäminen on yksi esimerkki ekosysteemipalveluista. |
Esimerkki 6. Toimenpiteen haaste taloudellisesta näkökulmasta: Suojelualueen perustaminen voi (lyhyellä tähtäimellä ja paikallisesti) vähentää metsätaloutta ja kaivostoimintaa ja niistä saatavia tuloja. |
7. Kuusamon alueen ratahanke 30 p.
7.1 Kuvaile raideliikenteen etuja ja haittoja verrattuna tieliikenteeseen. 6 p.
Hyvin perustellusta edusta tai haitasta tieliikenteeseen verraten 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta tai vertailun puuttuessa 1 p. Täysiin pisteisiin vaaditaan sekä etujen että haittojen käsittelyä. Vertailuasetelman puuttuessa voi saada vain puolet saavutetusta pistemäärästä.
Esimerkkisisältöjä:
- Raideliikennettä voidaan pitää turvallisempana kuin tieliikennettä, sillä onnettomuudet ovat harvinaisempia.
- Raideliikenne on energiatehokkaampaa ja saastuttaa vähemmän kuin tieliikenne niin henkilö- kuin tavaraliikenteessäkin.
- Raideliikenne on tehokkaampi liikennemuoto kuin tieliikenne, sillä se kattaa myös metro- ja raitiotieliikenteen, joka sopii lyhyillä matkoilla esimerkiksi kaupunkien lähiliikenteessä suurten ihmismäärien kuljettamiseen.
- Raideliikenne vähentää ruuhkia kaupungeissa ja on siten tieliikennettä nopeampi keskipitkillä matkoilla ja kaupunkiseutujen liikenteessä.
- Raideliikenne ei ole niin joustavaa kuin tieliikenne, sillä raideliikenteen aikataulut ja asemien sijainti rajoittavat matkustamista ja asemilta matkaa on jatkettava toisella tavalla.
- Raideliikenne on etenkin tavaraliikenteen osalta kustannustehokkaampi, sillä sen kuljetuskapasiteetti suhteessa kuluihin on alhaisempi kuin tieliikenteen.
- Tavaraliikenteessä junien lastaus ja purku onnistuvat vain osalla asemista, mikä hankaloittaa ja hidastaa tavaroiden liikkumista verrattuna tieliikenteeseen.
- Raideliikenne sopii tieliikennettä paremmin sellaisten raskaiden ja suurten lastien kuljettamiseen, joiden toimitusaika on pitkä.
- Raiteiden rakennuskustannukset ovat suuret verrattuna maanteihin, minkä vuoksi raideverkko on yleensä harva ja siten saavutettavuus paikoin heikko.
7.2 Rautatieyhteyttä Kuusamoon on suunniteltu jo 1800-luvun lopulta lähtien. Vuosikymmenien aikana hanke on saanut sekä kannatusta että vastustusta ja radasta on tehty erilaisia kannattavuuslaskelmia. Uuden radan rakentamiskustannukset ovat eräiden arvioiden mukaan noin viisi miljoonaa euroa kilometriä kohden. Valitse kartan reittivaihtoehdoista A–C mielestäsi järkevin. Arvioi valitsemasi reittivaihtoehdon etuja ja haittoja karttojen perusteella vertaamalla sitä kahteen muuhun vaihtoehtoon. 12 p.
Tehtävässä ei ole yhtä oikeaa reittivaihtoehtoa, vaan kaikki vaihtoehdot (A–C) hyväksytään.
Kypsästä ja loogisesti jäsennellystä vastauksesta 2 pistettä, valitun reittivaihtoehdon nimeämisestä 1 piste ja vertaillen kirjoitetuista perusteluista 9 pistettä. Hyvin kuvatusta perustelusta muihin vaihtoehtoihin verraten 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Täysiin pisteisiin vaaditaan vähintään kolmen kartan hyödyntämistä vastauksessa. Jotta tehtävästä saisi täydet pisteet, tulee kuvata valittua ratavaihtoehtoa sekä etujen että haittojen näkökulmasta. Vertailuasetelman puuttuessa voi saada vain puolet saavutetusta pistemäärästä.
Esimerkkisisältöjä:
- Reitin pituus ja rakentamiskustannukset: Reittivaihtoehto A Kemijärven kautta olisi lyhin ja pelkän linnuntie-etäisyyden perusteella kustannuksiltaan edullisin. Reittivaihtoehto B Oulusta olisi kallein, sillä se edellyttäisi pisimmän radan rakentamista. Reittivaihtoehto C Kontiomäeltä olisi lähes yhtä pitkä kuin Oulusta rakennettava rata, ja siten kustannukset olisivat lähes yhtä suuret. (Kartta 7.A.)
- Vesistöjen sijainti: Reitillä A Kemijärveltä Kuusamoon on eniten suuria järvialueita, mikä hankaloittaisi radan suunnittelua ja rakentamista. Muilla ratavaihtoehdoilla suuria järvialueita ei ole tai ne olisi helpompi kiertää (kartta 7.A).
- Korkeuserot: Reitillä B korkeuseroja on vähemmän kuin reitillä C. Sen perusteella reitin B rakentamiskustannukset voivat olla pienemmät kuin reitin C.
- Tavaraliikenteen määrä: Reittivaihtoehto C Kajaanin ja Kontiomäen kautta Kuusamoon olisi tavaraliikenteen kannalta kannattavin, sillä verrattuna muihin vaihtoehtoihin tavaraliikennettä kulkee eniten tätä kautta (kartta 7.B).
- Henkilöliikenteen määrä: Ouluun saapuvat kaikkein suurimmat henkilöliikenteen matkustajavirrat, minkä vuoksi reittivaihtoehdon B rakentaminen Oulun kautta palvelisi junamatkustajia parhaiten ja olisi siten järkevin vaihtoehto. Reittivaihtoehdot A ja C eivät palvelisi kovin suuria matkustajamääriä eivätkä siten olisi järkeviä. (Kartta 7.B.)
- Luonnonsuojelualueet: Kaikki reittivaihtoehdot A–C sivuavat paikoin nykyisiä luonnonsuojelualueita ja olisivat siten haitallisia luonnolle ja ympäristölle. Kontiomäen kautta kulkevan vaihtoehdon C reitille osuu useita pieniä luonnonsuojelualueita, joiden huomioiminen radan suunnittelu- ja rakennusvaiheessa olisi haastavaa. Reittivaihtoehtojen A ja B kohdalle osuu muutamia suurempia luonnonsuojelualueita, joiden kiertäminen voisi olla helpompaa toteuttaa. (Kartta 7.C.)
- Väestöntiheys: Väestöntiheys on suurempi Oulun alueella kuin Itä-Lapissa ja Kainuussa, ja siten Oulun seudulla on enemmän mahdollisia matkustajia. Tämä puoltaisi reittivaihtoehtoa B Oulun kautta. (Kartta 7.D.)
- Aluepolitiikka: Yhteydet joko Kemijärven (A) tai Kajaanin ja Kontiomäen (C) kautta Kuusamoon voisivat olla aluepoliittisesti kannatettavia vaihtoehtoja, koska ne voisivat lisätä Itä-Lapin ja Kainuun alueen houkuttelevuutta ja vähentää niiden muuttotappiota. Uusi rata voisi myös lisätä painetta rakentaa Itä-Lapin, Koillismaan ja Kainuun kattava rengasrata ja siten kehittää aluetta entisestään. (Kartta 7.D.)
Myös muihin tietoihin perustuvat olennaiset perustelut hyväksytään.
7.3 Pohdi uuden ratayhteyden vaikutuksia ihmisen toimintaan ja luontoon Kuusamon alueella pitkällä aikavälillä. 12 p.
Kypsästä ja loogisesti jäsennellystä vastauksesta 2 p. ja vaikutuksista yhteensä enintään 10 p.: vaikutuksista ihmisen toimintaan 4–6 p. ja vaikutuksista luontoon 4–6 p. Hyvin kuvatusta vaikutuksesta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:
Vaikutukset ihmisen toimintaan (4–6 p.):
- Liikkumisen mahdollisuudet monipuolistuvat, jolloin Kuusamon saavutettavuus muun Suomen näkökulmasta paranisi.
- Liikkumismahdollisuuksien monipuolistuminen voi vähentää yksityisautoilua ja siten pienentää porokolareiden ja muiden liikenneonnettomuuksien määrää.
- Rakennusvaiheessa ratahanke parantaisi alueen työllisyystilannetta, sillä radan rakentaminen vaatii paljon työvoimaa.
- Liikennemuotojen monipuolistuminen voi kasvattaa matkustajien ja turistien määrää (entisestään), mikä puolestaan voi parantaa matkailuelinkeinon mahdollisuuksia ja lisätä matkailutuloja alueella.
- Kuusamon-rata mahdollistaisi laajemman työssäkäyntialueen. Tämä lisäisi paikallisen väestön työskentelymahdollisuuksia, työvoiman liikkuvuutta sekä alueen vetovoimaa työssäkäynti- ja matkailualueena.
- Maantieliikenteen kuljetukset vähenisivät, mikä voi vaikuttaa ammattikuljettajien työllisyyteen negatiivisesti.
- Lisääntynyt matkailijoiden määrä voidaan kokea häiritsevänä ja alueen elämysarvoa heikentävänä.
- Rautatien välittömässä läheisyydessä melu ja tärinä voidaan kokea häiritsevänä ja alueen arvoa vähentävänä seikkana.
Vaikutukset luontoon (4–6 p.):
- Junaliikenteen lisääntymisen myötä yksityisautoilu ja lentomatkustaminen voivat vähentyä, ja sitä kautta liikkumisen hiilidioksidipäästöt pienenevät. Tämä auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta.
- Rautatien välittömässä läheisyydessä melu ja tärinä häiritsevät luonnonympäristöä ja eläimistöä.
- Rautatien rakentaminen voi vaikuttaa kielteisesti eläinten luontaiseen liikkumiseen alueella.
- Rautatien rakennusvaiheessa luonnonympäristö voi vahingoittua rata-alueen läheisyydessä.
- Rautatie saattaa edellyttää siltojen rakentamista ja maanpinnan muokkausta laajalti, mikä vaikuttaa merkittävästi luonnonmaisemaan, kallio- ja maaperään, vesistöihin ja siten geodiversiteettiin.
- Mahdollisten junaonnettomuuksien seuraukset luonnonympäristölle voivat olla suuren kuljetuskapasiteetin takia vakavat, etenkin jos tavarajunissa kuljetetaan vaarallisia aineita.
- Rautatien rakentaminen voi lisätä matkailua ja rakentamista alueella, mikä osaltaan saattaa vaikuttaa kielteisesti alueen ympäristöön.
8. Karttakuvan kehittyminen 30 p.
8.1 Nimeä kaksi aluetta, alueet 1 ja 2, jotka on merkitty kaikkiin karttoihin . Pohdi, mikä luonnonmaantieteellinen tekijä on vaikuttanut eniten ihmisen toiminnan kehittymiseen näillä kahdella alueella.6 p.
Alueen nimeämisestä 1 p./alue ja ihmisen toiminnan kehittymiseen eniten vaikuttaneen luonnonmaantieteellisen tekijän kuvaamisesta 2 p./alue. Mikäli vastauksessa käsitellään useampaa kuin yhtä tekijää yhtä aluetta kohden, vain ensimmäinen arvioidaan.
Alue 1
Nimeäminen: hyväksytään Niilin suisto, Niili, Egypti, Kairo.
Hyväksyttäviä vaihtoehtoja eniten vaikuttaneeksi luonnonmaantieteelliseksi tekijäksi sekä perusteluja esitetyille tekijöille:
- Niilin makea vesi, vuotuiset tulvat ja tulvien tuoma liete ovat mahdollistaneet alueella tuottoisan maanviljelyn, joka puolestaan on edesauttanut ihmisen toiminnan (Egyptin korkeakulttuuri) kehittymistä alueella.
- Niilin varrella ja suistoalueella vallitsee vesistön vaikutuksesta miellyttävä ilmasto verrattuna ympäröivään aavikkoon, mikä on edistänyt asutuksen keskittymistä alueelle.
- Niili on toiminut tärkeänä kulkuväylänä Afrikan sisäosista Saharan läpi Välimerelle, mikä on mahdollistanut ihmisten ja tavaran kuljetuksen ja siten luonut edellytyksiä kaupankäynnille tällä alueella.
Alue 2
Nimeäminen: hyväksytään Apenniinien niemimaa, Italia, Rooma.
Hyväksyttäviä vaihtoehtoja eniten vaikuttaneeksi luonnonmaantieteelliseksi tekijäksi sekä perusteluja esitetyille tekijöille:
- Apenniinien niemimaalla vallitseva välimerenilmasto on miellyttävä ympäri vuoden, mikä on edistänyt alueen asuttamista.
- Maanviljelyn harjoittaminen alueella on pitkän kasvukauden ansiosta tuottoisaa, mikä on edesauttanut ihmisen toiminnan kehittymistä ja keskittymistä (kaupunkien synty, roomalaiskulttuuri).
- Keskeinen sijainti Välimerellä on edistänyt kaupankäyntiä muualle Eurooppaan, Afrikkaan ja Aasiaan.
- Niemimaan pitkä rannikko on mahdollistanut kalastuksen ja merenkulun, mikä on edistänyt asutuksen kehittymistä alueelle.
- Tulivuoritoiminta on vaikuttanut alueen maaperän hedelmällisyyteen.
8.2 Analysoi, miten aineistojen esittämä karttakuva maailmasta on muuttunut varhaisimmasta kartasta uusimpaan. Pohdi lisäksi, millaista maailmankuvaa kartat ilmentävät. 12 p.
Vastauksen loogisesta jäsentelystä 2 p. ja sisällöistä yhteensä enintään 10 p.: karttakuvan muutoksen kuvaamisesta 4–6 p. ja karttojen ilmentämän maailmankuvan selittämisestä 4–6 p. Perusteltu huomio 2 p., pintapuolinen kuvaus 1 p. Esimerkkisisältöjä:
Karttakuvan muutos (4–6 p.):
- Varhaisimmassa kartassa (8.A) Välimeren alue ja Lähi-itä ovat korostuneet, kun taas myöhemmissä kartoissa on enemmän yksityiskohtia myös muilta alueilta ja mantereilta.
- Varhaisimmassa kartassa (8.A) myös Välimeren ja Lähi-idän merialueet, vuoristot sekä suurimmat joet ovat korostuneet, kun taas myöhemmissä kartoissa ne on esitetty yhdenvertaisempina muiden merien, jokien ja vuoristojen kanssa.
- Euroopan pohjoisosia, Afrikan eteläosia tai Aasian itäosia ei voi erottaa varhaisimmasta kartasta (8.A) eikä maa-alueiden muodosta voi päätellä, mitkä alueet ovat kyseessä. Uudemmat kartat ovat näiltä osin jo tarkempia.
- Kartassa 8.B on nähtävissä karttaa 8.A enemmän yksityiskohtia Euroopasta, Afrikasta ja Aasiasta. Tunnettuja vuoristoja sekä rannikoiden ja jokien yksityiskohtia kuvataan aiempaa tarkemmin.
- Kartassa 8.B Suomi ja muut Pohjoismaat on jo kuvattu, mutta kuvaus ei vastaa todellisuutta. Kartassa 8.C Suomi ja Pohjoismaat on kuvattu tarkemmin.
- Kartassa 8.C karttakuva on jo huomattavasti tarkentunut, sillä Eurooppa, Pohjois- ja Etelä-Amerikka sekä Itä- ja Kaakkois-Aasia kuvataan totuudenmukaisemmin.
- Kartoituksen kehittymisen myötä kartan 8.C vääristymät eivät ole enää niin suuria kuin aiemmissa kartoissa, ja niinpä aineiston uusin kartta antaa jo lähes totuudenmukaisen kuvan mantereiden muodosta.
Karttojen ilmentämä maailmankuva (4–6 p.):
- Kartat 8.A–C kuvastavat tekijöidensä maailmankuvaa. Eri kartantekijöiden kartat ovat voineet näyttää erilaisilta ja korostaa eri piirteitä, sillä kartan laatiminen perustui hyvin pitkään ihmiseltä toiselle siirtyviin kertomuksiin. Esimerkiksi Kiinassa maailmankuva on voinut olla hyvin erilainen kuin Euroopassa ja Afrikassa.
- Varhaisin kartta (8.A) ilmentää islamilaisen kulttuuripiirin kartografiaa, marokkolaisen laatijansa sekä kaupankävijöiden ja merenkulkijoiden maailmankuvaa. Siksi läheiset ja tunnetut alueet, kuten Välimeri ja Lähi-itä, ovat korostuneet ja käsitys muista alueista on jäsentymätön.
- Kartan 8.A aikaisessa maailmankuvassa pohjoisorientaatio ei ollut vielä vakiintunut, sillä Afrikka esitettiin alun perin kartan yläosassa. Toisaalta esimerkiksi Australiassa käytetään edelleen usein eteläorientoituneita karttoja.
- Karttaan 8.A verrattuna yksityiskohtaisempi kartta 8.B kertoo maailmankuvan laajentumisesta italialaisesta näkökulmasta. Löytöretkien ja kaupankäynnin laajenemisen myötä kaukaisempia alueita alettiin tuntea paremmin ja tarve niiden tarkalle kuvaamiselle lisääntyi.
- Kartta 8.C ilmentää alkavaa siirtomaa-ajan eurooppalaista maailmankuvaa, jolloin kartografian ja luonnontieteiden kehityksen myötä alueita osattiin kuvata jo hyvin totuudenmukaisesti.
- Kartta 8.C ilmentää vahvasti renessanssin ajan kartoitusta, murrosta keskiajan maailmankuvasta, uskonnon murenemista ja antiikin ihailua (näkyy etenkin kartan koristuksissa, joissa kuvataan antiikin Kreikan neljää elementtiä: tuli, ilma, maa, vesi).
- Eurooppa-keskeinen maailmankuva ei ollut karttojen laatimisen aikaan vielä vakiintunut, sillä kartoissa maanosa ei ole keskeisellä paikalla. Eurooppa-keskeisyys vakiintui vähitellen siirtomaa-aikakaudella.
- Karttojen ilmentämä maailmankuva kuvaa aikaa ennen kansallisvaltioajattelua, koska nykyisen kaltaiset valtioiden rajat puuttuvat.
- Kartat ovat kautta aikain olleet propagandan ja vallan välineitä ja siten ilmentäneet tekijöidensä motiiveja ja maailmankuvaa. Tästä kertovat esimerkiksi kartan 8.A Italian eteläosien ja Sisilian korostaminen sekä kartan 8.C aluejako mantereisiin erilaisin värisymbolein.
8.3 Pohdi, miksi maailmankartoissa on virheitä ja vääristymiä. Kuvaile lisäksi, millaiset keksinnöt ja uudistukset ovat mahdollistaneet nykyisen kartoituksen kehittymisen. 12 p.
Vastauksen loogisesta jäsentelystä 2 p. ja sisällöistä yhteensä enintään 10 p.: karttojen virhelähteiden kuvaamisesta 4–6 p. ja kartoitustekniikan uudistusten kuvaamisesta 4–6 p. Hyvin selitetystä huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Tehtävää voi lähestyä joko historiallisesta näkökulmasta ja aineiston 8.A–C kautta tai yleisellä tasolla. Esimerkkisisältöjä:
Karttojen virhelähteet (4–6 p.):
- Historiallisia näkökulmia karttojen virhelähteisiin:
- Kartoittamattomilta alueilta oli vain vähän tietoa ja lähdemateriaalia, kartantekijöillä oli usein vain toisen käden tietoa (kartantekijät eivät välttämättä matkustaneet itse).
- Alueita oli vaikeaa kartoittaa, koska liikkuminen varsinkin maata pitkin on voinut olla haastavaa liikennevälineiden rajallisuuden vuoksi (kartantekijät matkasivat usein meriteitse).
- Kartoitus oli vaikeaa säiden vuoksi esimerkiksi myrskyisillä ja kylmillä alueilla.
- Virheet kertautuivat: kun karttoja oli vähän, uusien karttojen piirtäjät käyttivät virheellisiä vanhempia karttoja.
- Siirtomaahistoria ja eurosentrismi (ja afrosentrismi) ovat vaikuttaneet virheisiin ja vääristymiin tietyillä alueilla.
- Kaikki vanhoissa kartoissa kuvatut asiat eivät pohjanneet todellisuuteen, vaan uskomukset, legendat ja toiveet saattoivat olla suuressa roolissa.
- Maapallon pinnan kuvaaminen tasolla aiheuttaa aina jonkinlaisia virheitä, sillä kolmiulotteista pallon pintaa ei voi kuvata kaksiulotteisella karttatasolla ilman virheitä.
- Kun maapallon kolmiulotteinen pinta kuvataan tasolla, joko suunnat, pinta-alat tai etäisyydet vääristyvät, mikä tulee karttaa laatiessa huomioida käyttämällä erilaisia karttaprojektioita tai niiden yhdistelmiä.
- Karttaprojektiota valittaessa tulee huomioida, että sen pohjalta laaditulla kartalla vain yksi ominaisuus, suunta, pinta-ala tai etäisyys, voi olla oikein.
- Pienimittakaavaisissa kartoissa projisoinnista johtuvat virheet kasvavat siten, että mitä laajempaa pinta-alaa kartta kuvaa, sitä suurempia virheet ovat.
- Laadittaessa karttaa maanpinnasta tulee karttaa väistämättä yleistää jättämällä pois yksityiskohtia. Näin ollen kartta ei koskaan esitä täysin totuudenmukaista kuvausta maastosta.
- Kartan laatimisessa yleistämisen haasteena on päättää, mitä maastossa esiintyviä yksityiskohtia esimerkiksi poistetaan, pehmennetään tai liioitellaan, jotta kartta olisi helppolukuinen ja selkeä. Yleistysaste riippuu siitä, millainen mittakaava kartassa on käytössä.
- Kartan laatimisen haasteena on myös värien ja karttasymboliikan suunnittelu. Värien ja symboliikan tulisi olla kuvaavia ja yleisesti hyväksyttyjä siten, että kartta olisi mahdollisimman helppolukuinen.
- Kartan laatimisen taustalla on aina jonkinlainen motiivi. Näin ollen kartat palvelevat aina jonkin tahon intressejä, eivätkä ne koskaan ole neutraaleja kuvauksia maailmasta. Esimerkiksi hallinnon, politiikan, kulttuurin, talouden ja tieteen edustajien intressit ovat erilaisia.
- Haasteena on myös karttojen vanhentuminen. Usein kartan julkaisun aikaan niiden esittämä alue on jo saattanut muuttua. Nykyään digitaalisten karttojen päivittäminen on huomattavasti nopeampaa kuin paperikarttojen päivittäminen aiemmin.
Paikanmäärityksen, laivanvalmistuksen ja kartoitustekniikan uudistukset (4–6 p.):
- Historiallinen näkökulma kartoituksen kehittymiseen:
- Paikanmääritysmenetelmien ja -välineiden kehittyminen.
- Kompassin käyttöönotto ja erannon ymmärtäminen mahdollistivat tarkemman paikanmäärityksen ja sen myötä tarkemman kuvan maailmasta.
- Laivanrakennuksen kehittyminen ja kestävämmät laivat mahdollistivat pääsyn uusille alueille.
- Painotekniset uudistukset paransivat karttojen piirtotarkkuutta ja kasvattivat tuotantoa.
- Projektioiden kehittyminen helpotti karttojen laatimista. Projektio-oppi ja vanhimmat projektiot ovat peräisin antiikin ajalta, ja monet nykyiset projektiot ovat peräisin löytöretkien ajalta.
- Suurten löytöretkien aikaisena merenkulun uudistuksena myös leveys- ja pituuspiirit alettiin esittää kartalla, vaikka ne oli alun perin määritetty jo antiikin Kreikassa (Eratosthenes, noin v. 240 eaa.).
- Ilmakuvaus on vanhin kaukokartoitustapa, ja se suoritetaan joko lentokoneesta, helikopterista tai droonista. Ilmakuvauksessa vain kuvan keskipiste on suoraan ylhäältä päin kuvattu, jolloin muut pisteet on kuvattu hieman vinosti. Näin syntyneet ilmakuvien vääristymät korjataan tietokoneohjelmien avulla.
- Ilmakuvia ovat myös ortokuvat, joissa kaikki pisteet on kuvattu suoraan ylhäältä päin, minkä vuoksi niitä voidaan käyttää suoraan karttapohjina.
- Väri-infrapunakuvat eli väärävärikuvat ovat ilmakuvaukseen liittyvä uudistus, jossa hyödynnetään näkyvän valon lisäksi kohteiden heijastamaa lähi-infrapunasäteilyä kasvillisuuden kartoituksessa.
- Laserkeilauksessa maaston pintaa mitataan lasersäteiden avulla. Tuloksena saadaan kolmiulotteinen malli esimerkiksi maaston korkeudesta tai puustosta. Koska laserkeilaus perustuu laitteen lähettämiin lasersäteisiin, se ei ole perinteisen ilma- tai satelliittikuvauksen tavoin riippuvainen ympäristön valaistusolosuhteista.
- Satelliittikuvia alettiin käyttää kaukokartoituksessa Nasan Landsat-satelliittien myötä 1970-luvulla. Ne mahdollistavat laajojen alueiden tarkan kuvauksen, sillä samoja alueita voidaan kuvata muutaman vuorokauden välein. Satelliittikuvien avulla voidaan seurata nopeita muutoksia, kuten jäiden liikkeitä ja säätä, tai hitaita muutoksia, kuten kasvillisuuden tai kaupunkiasutuksen leviämistä.
- Kolmiomittaus, joka kehitettiin 1500–1600-luvuilla, on yhä käytössä oleva maanmittausmenetelmä, jossa kolmen kiintopisteen avulla mitataan etäisyyksiä ja maanpinnan korkeutta.
9. Pienen saaren maantiedettä 30 p.
9.1 Laadi taulukkoaineistosta yhteensä kolme diagrammia: yksi diagrammi ilmastosta, yksi väestörakenteesta ja yksi viennistä. Liitä vastauskenttään kuvakaappaukset diagrammeista. 12 p.
Kustakin diagrammista enintään 4 p. seuraavasti:
- Looginen diagrammityyppi oikeasta aineistosta 2 p.:
- Ilmasto: ilmastodiagrammi (yhdistelmädiagrammi kahdella y-akselilla)
- Väestörakenne: väestöpyramidi (pinottu kaksisuuntainen palkkidiagrammi)
- Vienti: ympyrädiagrammi tai pylväsdiagrammi
- Diagrammin selitteistä yhteensä 2 p.:
- Muuttujat yksiselitteisesti tunnistettavia 1 p. (esim. diagrammi sisältää selitteen).
- Selitetekstit (otsikko ja yksiköt) riittäviä 1 p. (esim. diagrammin otsikko sisältää vähintään taulukon otsikossa annetut tiedot ja akselien muuttujat ja niiden yksiköt on nimetty).
Mikäli kokelas on laatinut samasta aineistosta useamman kuin yhden diagrammin, vain ensimmäinen arvioidaan. Ilmastodiagrammista annetaan enintään 2 p. (diagrammityyppi valittu epäloogisesti), jos arvosarjat on esitetty jollain muulla tavalla kuin lämpötila viivana ja sademäärä pylväinä tai jos arvosarjojen värit on valittu epäloogisesti. Väestöpyramidista annetaan enintään 3 p., jos vaaka-akselin selitteissä on negatiivisia lukuarvoja.
Esimerkit täysiin pisteisiin oikeuttavista diagrammeista:
9.2 Päättele, mikä karttaan merkityistä saarista A–F vastaa taulukkoaineistoa . Kirjoita vastauskenttään saaren kirjain ja saaren nimi.2 p.
Oikea kirjain 1 p. ja oikea nimi vastauskentässä 1 p. Saari on E. Mauritius.
9.3 Laadi osatehtävässä 9.2 nimeämästäsi saaresta jäsennelty maantieteellinen aluekuvaus. Hyödynnä vastauksessasi taulukkoaineistoa ja sen pohjalta laatimiasi diagrammeja. 16 p.
Esseen esitystavasta 2 p. ja sisällöistä yhteensä enintään 14 p.: aineistoihin perustuvista kuvauksista 6–10 p. ja maantieteellisten yleistysten tekemisestä 4–8 p. Kustakin perustellen ja käsitteitä täsmällisesti käyttäen kuvatusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Osatehtävästä voi saada enintään 10 p., mikäli kaikkia aineiston näkökulmia (ilmasto, väestö, elinkeinot) ei ole käsitelty.
Esseen esitystapa (2 p.): Vastaus yltää 2 pisteeseen, kun se on rajattu tehtävänannon mukaisesti ja kirjoitettu maantieteellisestä näkökulmasta, teksti on jäsennelty loogisesti ja vastauksen kieli on sujuvaa. 1 p., jos näissä on joitain puutteita, 0 p. jos on merkittäviä puutteita.
Vaikka saari olisi osatehtävässä 9.2 nimetty väärin, osatehtävästä 9.3 voi saada pisteitä loogisista, aineistoon perustuvista huomioista ja päätelmistä (mutta ei muista väärään saareen liittyvistä kuvauksista). Tällaisen vastauksen maksimipistemäärä on 12 p.
Aineistoihin perustuva kuvaus (6–10 p.), esimerkkisisältöjä:
- Sijainti: Mauritius sijaitsee Intian valtameren länsiosissa eteläisellä pallonpuoliskolla lähellä Kauriin kääntöpiiriä. Lähimmät naapurivaltiot ovat Réunion ja Madagaskar lännessä.
- Sijainti: saari sijaitsee avomerellä lähes 2 000 kilometrin päässä Afrikan rannikosta ja on siten maantieteellisesti varsin eristynyt.
- Ilmasto: vuoden keskilämpötila on noin 24 °C, lämpötila on tasainen ympäri vuoden, korkeimmat lämpötilat ovat tammi-helmikuussa.
- Ilmasto: vuoden keskisademäärä on noin 1 800 millimetriä, sadekausi on tammi-maaliskuussa, kuiva kausi on kesä-marraskuussa.
- Väestö: saaren väkiluku on noin 1,3 miljoonaa, lapsia syntyy aiempaa vähemmän, työikäisiä on paljon suhteessa vanhuksiin ja lapsiin.
- Väestö: työikäisessä väestössä on muutamia huomattavasti muita suurempia ikäluokkia, 25–29-vuotiaat, 40–44-vuotiaat ja 55–59-vuotiaat.
- Elinkeinot: vienti painottuu halpoihin raaka-aineisiin ja jalosteisiin sekä arvokkaisiin kaivannaisiin.
- Elinkeinot: Viennin perusteella tärkeitä elinkeinoja ovat kalastus, plantaasiviljely, vaateteollisuus ja kaivostoiminta. Aineiston ulkopuolelta tiedetään, että myös matkailu on tärkeä elinkeino Mauritiuksella.
Maantieteelliset yleistykset (aineiston tietojen suhteuttaminen laajempaan kontekstiin, 4–8 p.), esimerkkisisältöjä:
- Mauritiuksen ilmasto on tyypillinen päiväntasaajan eteläpuolella sijaitsevalle alueelle ja trooppiselle ilmastovyöhykkeelle. Päiväntasaajan matalapaine tuo alueelle runsaita kesäsateita tammi-maaliskuussa.
- Sijainti Intian valtamerellä tuo mukanaan meri-ilmaston eli vähentää lämpötilan ja sademäärän vaihteluita.
- Mauritius on väestörakenteensa perusteella väestöllisen muuntumisen mallin neljännessä eli pysähtyneen väestönkasvun vaiheessa. (Myös kolmas, hidastuvan väestönkasvun vaihe hyväksytään, koska nuorten työikäisten määrä on edelleen suuri ja vanhusten määrä pieni.)
- Siirtotyöläisten suuri määrä näkyy väestörakenteessa ja kertoo naapurimaihin verrattuna vauraasta maasta.
- Viennin ja elinkeinojen perusteella talous on monipuolinen, mutta perustuu halpatyövoimaan ja siirtotyöläisiin. Tämä kertoo luonnonvaroiltaan rikkaasta, suhteellisen vauraasta kehittyvästä maasta, jolla on todennäköisesti siirtomaamenneisyys.
- Väestörakenteen ja elinkeinojen perusteella Mauritius on kehittyvä maa, joka ei kuitenkaan kuulu maailman vähiten kehittyneiden maiden joukkoon.