Hyvän vastauksen piirteet: FI – Terveystieto
21.9.2023
Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 9.11.2023
Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.
Terveystieto oppiaineena rakentuu monitieteiselle tietoperustalle ja kokonaisvaltaiselle ymmärrykselle terveydestä ja sen yksilöllisistä, yhteisöllisistä, yhteiskunnallisista ja globaaleista edellytyksistä. Terveyden moniulotteisuuden vuoksi siihen liittyviä teemoja tulee lähestyä eri näkökulmista. Hyvässä vastauksessa tarkasteluun on osattu valita tehtävän kannalta olennaiset näkökulmat, ja siinä osoitetaan asiatietojen laajaa hallintaa.
Terveystiedon reaalikoe edellyttää monipuolista tiedonkäsittelyä ja kykyä itsenäiseen kriittiseen ajatteluun. Hyvässä vastauksessa käsitteitä käytetään täsmällisesti. Tehtävän niin vaatiessa terveyteen ja sairauteen liittyvää tietoa on pystytty soveltamaan, analysoimaan ja arvioimaan ja se on osattu asettaa laajempiin asiayhteyksiin. Tehtäviin liittyviä aineistoja hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti ja niihin viitataan vastauksessa. Hyvässä vastauksessa asioiden välisiä yhteyksiä, syysuhteita ja vuorovaikutusmekanismeja tarkastellaan asianmukaisesti ja esitetyt väitteet perustellaan monipuolisesti ja selkeästi. Lisäksi vastauksessa annetaan havainnollistavia esimerkkejä ja hyödynnetään ajankohtaista tietoa tehtävänannon rajoissa. Hyvässä vastauksessa terveyteen liittyviä ilmiöitä ja tietoja sekä tiedonmuodostusta arvioidaan monipuolisesti ja kriittisesti.
Tulkinnoille, johtopäätöksille ja terveyteen liittyvälle eettiselle arvopohdinnalle on luonteenomaista ehdollisuus ja avoimuus. Toisin sanoen hyvässä vastauksessa punnitaan vaihtoehtoisia näkemyksiä tai huomioidaan poikkeuksia ja erityistapauksia, joita tarkastellaan kriittisesti suhteessa kulttuuriin ja eri aikakausien yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Terveystiedon yleissivistävän luonteen ohella terveystiedon aihepiireille on ominaista henkilökohtaisuus ja kokemuksellisuus. Kokemuksellista tietoa tulee analysoida ja perustella teorioiden tai tutkimuspohjaisen tiedon avulla.
Hyvä vastaus on jäsennelty, johdonmukaisesti etenevä ja asiassa pysyvä kokonaisuus. Teksti on sujuvaa ja kieliasultaan virheetöntä.
Pisteitys
Tehtäväkohtainen maksimipistemäärä on 20 tai 30 pistettä. Tehtävät pisteitetään asiatietojen hallinnan (osa 1) tai asiatietojen hallinnan ja tiedonkäsittelyn (osat 2 ja 3) perusteella. Asiatietojen hallinta arvostellaan tehtäväkohtaisten kriteerien mukaan. Tiedonkäsittelyn arvostelu perustuu taulukon 1 kriteereihin. Tiedonkäsittelyn arvostelukohteet ovat samanarvoisia, ja niistä muodostuva keskiarvo annetaan kokonaislukuna.
Hyvän vastauksen luonnehdinnassa on kuvattu kunkin vastauksen keskeinen asiasisältö. Kokelas voi saada pisteitä myös sellaisista relevanteista tiedoista tai näkökulmista, joita tehtäväkohtaisissa kuvauksissa ei tuoda esille. Jos muuten pisteitä tuottavassa vastauksessa ilmenee useita pieniä virheitä, voidaan asiasisällön hallinnan pistemäärästä vähentää enintään 3 pistettä (20 pisteen tehtävät) tai 5 pistettä (30 pisteen tehtävät). Jos vastauksessa on yksittäinen, hyvin perustavanlaatuinen virhe, voidaan asiasisällön hallinnan pistemäärästä vähentää enintään 5 pistettä (20 pisteen tehtävät) tai 8 pistettä (30 pisteen tehtävät).
Vastauksen pituus tai tietosisältöjen määrä eivät ole ansioita, jos vastauksessa esitetyt tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäoleellisia tai kokelas on käsittänyt tehtävän väärin. Tehtävänantoon liittymätön teksti jätetään huomioimatta tiedonkäsittelyn arvostelussa (taulukko 1). Mikäli vastaus sisältää runsaasti tehtävänantoon liittymättömiä seikkoja, voidaan vastauksen kokonaispistemäärästä vähentää enintään 5 pistettä. Joissakin tehtävissä vastauksen enimmäispituus on rajoitettu. Ylityksestä tehdään pistevähennys reaaliaineiden kokeiden määräysten ja ohjeiden mukaisesti.
| Tiedonkäsittelyn arvostelukohteet | 0 (0) p. | 2 (3) p. | 4 (6) p. | 6 (9) p. | 8 (12) p. | 10 (15) p. |
|---|---|---|---|---|---|---|
|
Käsitteiden käyttö Keskeisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö Muiden käsitteiden asianmukainen käyttö | Käsitteitä ei ole valittu eikä määritelty. | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö satunnaista ja heikkoa | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinnassa ja käytössä joitakin puutteita, määrittely pintapuolista | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö pääosin asianmukaista | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö asianmukaista | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö asiantuntevaa ja luontevaa |
| Tiedon käyttö tehtävänannon mukaisesti | ||||||
| Soveltaminen, esim. käyttäminen, muuttaminen, oletusten tekeminen, aineistojen hyödyntäminen | Tietoa ei sovelleta, aineistoa ei hyödynnetä | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa niukkaa ja heikkoa tai aineistoa toistavaa | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa pintapuolista | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa pääosin asianmukaista | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa asianmukaista | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa monipuolista ja luontevaa |
| Analysointi, esim. vertailu, erottelu, luokittelu, ristiriitojen ja piilomerkitysten osoittaminen, olennaisen erottaminen epäolennaisesta, suhteiden tarkastelu (yhteydet, syysuhteet, vuorovaikutusmekanismit) | Tietoa ei analysoida | Tiedon analysointi satunnaista ja niukkaa | Tiedon analysointia paikoittain, otteeltaan pintapuolista | Tiedon analysointi pääosin monipuolista ja johdonmukaista | Tiedon analysointi monipuolista ja johdonmukaista | Tiedon analysointi systemaattista, kokonaisvaltaista ja oivaltavaa |
| Arviointi, esim. suhteuttaminen, yleistäminen, yhdistäminen, arvottaminen, valitseminen, toteutettavuus, vaikuttavuus | Tietoa ei arvioida | Tiedon arviointi satunnaista ja niukkaa | Tiedon arviointia paikoittain, otteeltaan pintapuolista | Tiedon arviointi pääosin monipuolista ja johdonmukaista | Tiedon arviointi monipuolista ja johdonmukaista | Tiedon arviointi systemaattista, kokonaisvaltaista ja oivaltavaa |
| Luominen, esim. kehittäminen, suunnitteleminen, tuottaminen, ongelmien asettaminen ja ratkaisu, johtopäätösten tekeminen | Suunnitelmat ja mallit puuttuvat, ongelmia ei aseteta tai ratkaista, johtopäätöksiä ei tehdä | Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen tai ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen sattumanvaraista ja heikkoa, johtopäätökset ylimalkaisia tai liioittelevia | Suunnitelmat ja vaihtoehtoiset mallit niukkoja, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen pintapuolista, johtopäätökset pintapuolisia | Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen pääosin monipuolista, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen pääosin uskottavaa, johtopäätökset pääosin asianmukaisia | Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen monipuolista, tiedon käsitteellistäminen, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen uskottavaa, johtopäätökset asianmukaisia | Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen oivaltavaa ja uskottavaa, tiedon käsitteellistäminen sekä ongelmien asettaminen ja niiden ratkaiseminen vakuuttavaa, johtopäätökset loogisia ja jäsentyneitä |
|
Argumentaatio Väitteiden perustelu teorioiden, tutkimustiedon, faktojen ja esimerkkien avulla | Asioita ei perustella, perustelut eivät ole päteviä | Perusteluja niukasti, perusteleminen ylimalkaista, rajoittunutta, liioittelevaa tai epäuskottavaa | Perusteluja paikoittain, perustelut toteavia, yksinkertaisia tai pintapuolisia, perusteluissa paikoin puutteita tai virheitä | Perusteluja useissa kohdissa, perustelut pääosin paikkansa pitäviä | Perusteluja useissa kohdissa, perustelut uskottavia ja selkeitä | Perusteluja kattavasti, perustelut monipuolisia ja vakuuttavia |
|
Kokonaisuus Jäsentyneen ja johdonmukaisen vastauksen rakentaminen | Vastaus on sekava, samoja asioita toistetaan eri kohdissa | Vastaus on heikosti jäsennelty, ja se voi sisältää joitakin ristiriitaisuuksia, kokonaisuus hahmottuu heikosti | Vastaus on jäsennelty, mutta asiat jäävät irrallisiksi | Vastaus on pääosin johdonmukainen, ja sitä on yritetty hahmottaa kokonaisuutena | Vastaus on johdonmukainen ja muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden | Vastaus on johdonmukainen ja muodostaa yhtenäisen, kiitettävästi jäsennellyn, asiassa pysyvän ja helposti ymmärrettävän kokonaisuuden |
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Ravintoaineet 20 p.
Alla on 20 väittämää ravintoaineista. Merkitse kunkin väittämän kohdalla, onko se oikein vai väärin. Vastattuasi väittämään voit vaihtaa vastausvaihtoehtoa, mutta et voi jättää väittämää enää kokonaan ilman vastausta. Jos olet aloittanut tehtävään vastaamisen, mutta et haluakaan jättää tehtävää arvosteltavaksi, merkitse jokaiseen väittämään vaihtoehto ”En vastaa”. Oikea vastaus 1 p., väärä vastaus 0 p., ei vastausta 0 p.
1.1 C-vitamiini edistää raudan imeytymistä. 1 p.
- Oikein (1 p.)
1.2 C-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini. 1 p.
- Väärin (1 p.)
1.3 C-vitamiinia ei muodostu elimistössä. 1 p.
- Oikein (1 p.)
1.4 C-vitamiini estää hapettumisreaktioita elimistössä. 1 p.
- Oikein (1 p.)
1.5 Suomessa kaikille suositellaan D-vitamiinilisää. 1 p.
- Väärin (1 p.)
1.6 D-vitamiinia ei muodostu elimistössä. 1 p.
- Väärin (1 p.)
1.7 D-vitamiini edistää luustoterveyttä. 1 p.
- Oikein (1 p.)
1.8 Lihavalmisteet ovat hyviä D-vitamiinin lähteitä. 1 p.
- Väärin (1 p.)
1.9 Riittämätön kalsiumin saanti altistaa luuston haurastumiselle. 1 p.
- Oikein (1 p.)
1.10 Riittävä kalsiumin saanti edellyttää maitotuotteiden käyttöä. 1 p.
- Väärin (1 p.)
1.11 Aikuisten kalsiumin saantisuositus on 1 500 mg vuorokaudessa. 1 p.
- Väärin (1 p.)
1.12 Kalsiumilla on tärkeä tehtävä hampaiden kunnon ylläpitämisessä. 1 p.
- Oikein (1 p.)
1.13 Rauta osallistuu hapen kuljetukseen elimistössä. 1 p.
- Oikein (1 p.)
1.14 Hedelmällisessä iässä olevien naisten raudan saantisuositus on suurempi kuin miesten. 1 p.
- Oikein (1 p.)
1.15 Täysjyväruisleipä on hyvä raudan lähde. 1 p.
- Oikein (1 p.)
1.16 Liian vähäisen raudan saannin oireena voi esiintyä muun muassa väsymystä. 1 p.
- Oikein (1 p.)
1.17 Useat elimet tarvitsevat jodia. 1 p.
- Väärin (1 p.)
1.18 Jodi on välttämätön kilpirauhasen normaalille toiminnalle. 1 p.
- Oikein (1 p.)
1.19 Kasvikset ovat hyviä jodin lähteitä. 1 p.
- Väärin (1 p.)
1.20 Riittävän jodin saannin turvaamiseksi on tärkeää käyttää jodioitua suolaa runsaasti. 1 p.
- Väärin (1 p.)
2. Tutkimuskäsitteet 20 p.
2.1 Empiirinen tutkimus 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 900 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Empiirinen eli kokemusperäinen tutkimus perustuu tutkimuskohteen havainnointiin ja mittaamiseen. Empiirisessä tutkimuksessa konkreettinen ja koottu tutkimusaineisto on keskeinen ja toimii tutkimuksen tekemisen lähtökohtana. Empiirinen aineisto voi olla hyvin monenlaista (blogeja, kyselyaineistoja, lehden yleisönosaston kirjoituksia jne.).
Empiirisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmiä ovat esimerkiksi tutkittavilta kerätyt päiväkirjat, havainnointi, haastattelu, kysely, mittaukset ja kokeet. Kerätty aineisto, joka voi olla määrällistä tai laadullista, analysoidaan, jolloin voidaan saada uutta tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Myös aineiston analyysi on joko laadullista tai tilastollista.
Esimerkkejä empiirisestä terveystutkimuksesta ovat muun muassa lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia selvittävä THL:n Kouluterveyskysely sekä vaikkapa haastattelututkimus, jossa kartoitetaan terveyskeskuksessa hoitoa saaneiden kokemuksia saamastaan hoidosta.
2.2 Kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 900 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus on tieteellisen tutkimuksen menetelmäsuuntaus, jossa pyritään ymmärtämään tutkimuskohteen laatua, ominaisuuksia ja merkityksiä kokonaisvaltaisesti.
Tutkimuskysymys määrittelee aineiston keruu- ja analysointimenetelmän. Aineiston keruumenetelmä voi olla esimerkiksi haastattelu (yksilö-, ryhmähaastattelu), havainnointi (toiminnan tarkkailu, videointi) tai erilaisten dokumenttien tutkiminen (lehtiartikkelit, päiväkirjat, terveyskertomukset). Perinteisiä kvalitatiivisen tutkimuksen analyysimenetelmiä ovat teemoittelu ja tyypittely. Kvalitatiivista tutkimusta on esimerkiksi haastattelututkimus, jossa selvitetään työikäisten käsitystä omasta terveydestään ja sen hoitamisesta, tai havainnointitutkimus, jossa tutkija tarkastelee kouluikäisten ruokailua.
2.3 Pitkittäistutkimus 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 900 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Pitkittäistutkimukseksi kutsutaan tutkimusstrategiaa, jossa tarkoituksena on tutkia muutosta ja sen kehittymistä pitkän aikavälin, jopa vuosikymmenten, kuluessa. Tutkimusote perustuu saman tutkimuskohteen seuraamiseen, muutosten havaitsemiseen ja esimerkiksi muutokseen vaikuttaneiden tekijöiden ja sen seurausten analysoimiseen. Tutkimuksessa kerätyt tiedot voivat olla laadullisia, määrällisiä tai kumpaakin.
Pitkittäistutkimuksesta voidaan hahmottaa erilaisia tyyppejä, kuten interventio- ja kohorttitutkimus. Pitkittäistutkimusaineistoja voidaan tarkastella erilaisten laadullisten ja tilastollisten menetelmien avulla.
Pitkittäistutkimusta on esimerkiksi interventiotutkimus, jossa selvitetään kuusi kuukautta kestävän voimaharjoittelun vaikutusta iäkkäiden lihasvoimaan, taikohorttitutkimus, jossa selvitetään tupakoimattomien, vähän tupakoivien ja paljon tupakoivien riskiä saada keuhkosyöpä.
2.4 Tapaus-verrokkitutkimus 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 900 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Tapaus-verrokkitutkimuksessa verrataan henkilöitä, joilla on tutkittava sairaus tai oire (tapaukset), mahdollisimman samanlaisiin koehenkilöihin, joilla kyseistä sairautta tai oiretta ei ole (verrokit). Tavoitteena on tyypillisesti selvittää tutkittavien ominaispiirteiden tai erilaisten altistumisten yhteyttä sairauteen. Molemmilta ryhmiltä selvitetään taustatekijät ja terveystiedot, kuten perimä, elintavat ja altisteet, sekä pyritään löytämään oireille tai sairastumiselle altistavat tekijät.
Tapaus-verrokkitutkimuksessa kerätään aineistoa esimerkiksi erilaisista rekistereistä sekä kyselyin, haastatteluin tai mittaamalla. Aineisto analysoidaan erilaisten tilastomenetelmien avulla.
Tapaus-verrokkitutkimusasetelmaa käytetään esimerkiksi silloin, kun halutaan selvittää, aiheuttaako matkapuhelimen käyttö päänsärkyä ja huimausta tai aiheuttaako runsas tyydyttyneen rasvan määrä ruokavaliossa sydän- ja verisuonitauteja.
Pisteitys
Määritelmästä saa 0–4 pistettä ja oikein kuvatusta esimerkistä 1 pisteen. Esimerkkinä voi olla jokin nimetty tutkimus, relevantti tutkimusaihe tai tutkimusaineisto, jota kuvaillaan terveystutkimuksen tutkimusaiheen kautta. Jokaisesta käsitteestä voi saada enintään 5 pistettä.
Merkkimäärärajan ylityksestä tehdään pistevähennys reaalikokeiden määräysten ja ohjeiden mukaisesti: 1–30 % merkkimäärän ylityksestä vähennetään 1 piste, yli 30 % ylityksestä 2 pistettä (5 pisteen tehtävästä).
3. Muutosvaihemalli 20 p.
3.1 Esitä muutosvaihemallin eri vaiheet yksinkertaisella kaaviolla. Liitä kuvakaappaus tekemästäsi kaaviosta vastauskenttään. 5 p.
Kaaviossa on kuvattu oikeassa järjestyksessä muutosvaihemallin kaikki viisi vaihetta (esiharkintavaihe, harkintavaihe, valmistautumisvaihe, toimintavaihe, ylläpitovaihe) sekä muutoksen suunta ja repsahdukset.
Kaavio: Muutosvaihemallin vaiheet, muutoksen suunta ja repsahdukset
Pisteitys
Kaaviossa on kuvattu oikeassa järjestyksessä muutosvaihemallin kaikki viisi vaihetta (esiharkintavaihe, harkintavaihe, valmistautumisvaihe, toimintavaihe, ylläpitovaihe) sekä muutoksen suunta (nuolin, numeroin, kirjaimin, pystysuoraan tai vasemmalta oikealle). (5 p.)
3.2 Sijoita muutosvaihemallin vaiheiden nimet mallitaulukon mukaiseen taulukkoon ja selitä kukin vaihe lyhyesti. Jatka taulukkoa tarpeen mukaan. Liitä kuvakaappaus tekemästäsi taulukosta vastauskenttään. 15 p.
TAULUKKO: Muutosvaihemalli (Prochaska & DiClemente)
| Muutosvaihemallin vaihe | Selitys muutosvaihemallin vaiheesta |
|---|---|
| 1. esiharkintavaihe | Esiharkinta on tilanne, jossa yksilö ei koe, että jokin tietty terveysongelma koskisi häntä ajankohtaisena itselleen. Hän ei tunnista tai koe tarvetta muuttaa käytöstään taikka hänellä ei ole voimavaroja siihen tai hän ei jostain muusta syystä kykene muutokseen. |
| 2. harkintavaihe | Yksilö tunnistaa muutoksen tarpeen, mutta ei ole vielä tietoinen muutosprosessista. Harkintavaiheessa yksilö pohtii muutoksen hyötyjä ja haittoja. Kun hän kokee hyödyt haittoja suuremmiksi, terveyskäyttäytymisen muutosprosessi voi jatkua. |
| 3. valmistautumisvaihe | Yksilö on valmis muutokseen. Hän etsii tietoa ja keinoja muutoksen toteuttamiseksi ja päättää ryhtyä toimeen. Muutosprosessi kokonaisuutena on vielä epäselvä. Keskeistä usko itseen ja sosiaalinen tuki. |
| 4. toimintavaihe | Toimintavaiheessa yksilö muuttaa terveyskäyttäytymistään, mutta muutos ei ole vielä vakiintunut osaksi arkea, vaan repsahduksia (muutosvaihemallissa siirtymiä taaksepäin) voi tulla, kuten muutoksen muissakin vaiheissa. Keskeistä usko itseen ja sosiaalinen tuki. |
| 5. ylläpitovaihe | Ylläpitovaihe voi kestää pitkään. Sen aikana yksilön on tietoisesti tarkkailtava käyttäytymistään, jottei repsahduksia tule. Yksilöllä on kuitenkin keinoja säädellä käyttäytymistään, jos repsahdus tapahtuu. Repsahdus voi olla myös oppimistilanne. Ylläpitovaiheessa yksilö omaksuu uuden käyttäytymisen osaksi arkeaan, elämäntavaksi. Keskeistä usko itseen ja sosiaalinen tuki. |
Pisteitys
Taulukossa muutosvaihemallin vaiheet on selitetty asianmukaisesti. Kunkin vaiheen kuvaamisesta voi saada korkeintaan 3 pistettä. (15 p.)
Osa 2: 20 pisteen tehtävät
4. Aivoterveys 20 p.
Kerro, ovatko seuraavat viisi aivoterveyteen liittyvää väittämää oikein vai väärin vai kumpaakin. Perustele vastauksesi. Arvioi ja perustele jokainen väite vastauksessa erikseen omana tekstikappaleena.
- Uni on välttämätöntä aivoterveydelle.
- Valvominen vuorokauden ajan vaurioittaa aivoja pysyvästi.
- Kaikki liikuntalajit ovat hyväksi aivoille.
- Alkoholin käyttö ei vaikuta aivoterveyteen.
- Tupakan nikotiini vaikuttaa aivoihin.
Uni on välttämätöntä aivoterveydelle.
OIKEIN – Ihminen ei tule toimeen ilman unta. Jokainen elollinen olento tarvitsee unen ja valveillaolon vaihtelua. Univaje vaikuttaa nopeasti aivojen toimintaan. Reaktiot hidastuvat ja keskittyminen, tarkkaavaisuus ja huomiokyky huononevat. Nämä tekijät altistavat onnettomuuksille.
Valvominen vuorokauden ajan vaurioittaa aivoja pysyvästi.
VÄÄRIN – Haitallisuudestaan huolimatta vuorokauden ajan valvominen ei aiheuta aivoissa konkreettisia rakennemuutoksia, jotka näkyisivät esimerkiksi magneetti- tai röntgenkuvissa. Aivojen toimintakyky elpyy, kun unta saa jälleen riittävästi.
Kaikki liikuntalajit ovat hyväksi aivoille.
OIKEIN – Säännöllisellä liikkumisella on positiivinen vaikutus aivoterveyteen. Aivot saavat tehokkaammin energiaa ja happea, kun ripeä liikunta nostaa sydämen sykettä. Liikkuminen lisää aivojen kasvutekijöitä, ja sillä on suoria vaikutuksia hermosolujen muodostumiseen. Aerobinen liikunta nopeuttaa ajattelua ja parantaa tarkkaavaisuutta sekä toiminnanohjausta ja muistia. Liikunta edistää myös mielenterveyttä ja voi toimia stressin hallinnan keinona.
VÄÄRIN – Liikuntalajit, joissa päähän voi kohdistua toistuvasti eriasteisia iskuja, ovat riskilajeja aivoterveyden kannalta, koska niissä liikkuja voi saada aivotärähdyksen, aivovamman tai etenevän aivorappeuman. Riskialttiita liikuntalajeja ovat esimerkiksi nyrkkeily, jääkiekko, jalkapallo ja kamppailulajit.
Alkoholin käyttö ei vaikuta aivoterveyteen.
VÄÄRIN – Alkoholin juominen lisää aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa. Mitä enemmän alkoholia käytetään, sitä suurempi riski on. Myöskään kohtuullisena pidetty alkoholinkäyttö ei ole aivoille terveellistä.
Pitkään jatkuneesta alkoholinkäytöstä tai voimakkaasta kertahumalasta aiheutuu aivojen toiminnallisia tai rakenteellisia muutoksia, joiden seurauksena älylliset toiminnot alkavat heiketä. Ihmiselle voi tulla muistivaikeuksia, tiedon prosessointi hidastuu, toiminnan ohjaus vaikeutuu ja persoonallisuus muuttuu. Humalatilaan liittyy selvästi suurentunut onnettomuusriski.
Alkoholin käyttö raskauden aikana voi vahingoittaa myös sikiön aivoja.
Tupakan nikotiini vaikuttaa aivoihin.
OIKEIN – Nikotiini muuttaa aivojen rakennetta ja muodostaa uusia nikotiinireseptoreita. Aivot alkavat vaatia suurempia annoksia nikotiinia, ja tarve tupakoida voimistuu.
Tupakka vaikuttaa aivoihin myös verenkierron kautta. Nikotiini ja häkä aiheuttavat verisuonten supistumista, mikä voi pahimmillaan johtaa aivoverenkiertohäiriöön. Hapen kuljetus heikkenee. Tupakka myös moninkertaistaa kohonneen verenpaineen haittavaikutukset.
Raskauden aikainen tupakointi tai voimakas altistuminen tupakansavulle vaikuttaa sikiön aivoihin ja aiheuttaa sikiölle nikotiiniriippuvuuden.
Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan kussakin väittämässä pistein 0–2. Pelkästä väittämän toteamisesta oikeaksi tai vääräksi ilman perustelua ei saa pisteitä. Pisteet 0–2 tulevat oikeasta vastauksesta ja perustelun näkökulmien määrästä. Väitteessä ”kaikki liikuntalajit ovat hyväksi aivoille” hyväksytään vaihtoehdot: väärin, oikein, molemmat.
Tiedonkäsittely arvioidaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteerien mukaan (argumentointi). Jokaisen väittämän vastauksen tiedonkäsittely (argumentoinnin laatu) arvioidaan erikseen pistein 0–2. Yhden pisteen saa, kun perusteluja on paikoittain, perustelut ovat toteavia, yksinkertaisia tai pintapuolisia tai kun perusteluissa on paikoin puutteita. Kaksi pistettä saa, kun perustelut ovat uskottavia ja selkeitä.
5. Terveysriskikäsite 20 p.
Terveysriski on terveystutkimuksissa käytettävä tilastolliseen todennäköisyyteen perustuva tapa arvioida aiemman tiedon perusteella jonkin asian, oireen, sairauden tai kuoleman todennäköisyyttä tiettyyn ryhmään kuuluvilla henkilöillä. Terveysriskin käsitettä käytetään objektiivisena väestötason tutkimuskäsitteenä, ja se ilmaisee riskiarvioinnin avulla syntynyttä riskin raja-arvoa. Arkipuheessa riski on subjektiivisesti arvioitu ja koettu käsite, jolloin riski on suhteellista. Riskitekijöistä lähtevä tarkastelu on sairauslähtöistä ja korostaa yksittäistä riskitekijää eikä tarkastele ihmistä fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena.
Tekstiaineistossa A terveysriskillä tarkoitetaan tutkimuskäsitteenä tietyn tapahtuman (tässä sairastumisen) tilastollista todennäköisyyttä. Epidemiologisessa eli väestöön kohdistuvassa tutkimuksessa riski pyritään mittaamaan ja määrittämään numeraalisesti ja sitä tarkastellaan objektiivisesti väestötasolla. Pitkittäistutkimuksissa riski ilmoitetaan esimerkiksi kahden ryhmän riskien suhteena. Näistä toinen toimii vertailuryhmänä. Esimerkissä vertailuryhmänä on normaalipainoisten ryhmä. Muiden ryhmien riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen verrataan normaalipainoisten riskiin. Terveysriskien selvittäminen ja arvioiminen on tutkimuksena tärkeää, koska tiedon avulla tunnistetaan riskit. Syntynyttä tietoa voidaan hyödyntää ennaltaehkäisyssä.
Tekstiaineisto B sisältää tilannekohtaiseen riskin arviointiin liittyvää tietoa. Terveysriskillä tarkoitetaan tekstissä vaaralle altistumisesta aiheutuvan haitan mahdollisuutta ja todennäköisyyttä. Altistumisen aiheuttama riski riippuu sekä vaaran luonteesta että altistumisen laadusta. Altistumisen voimakkuudesta riippuu, aiheutuuko altisteesta terveysriskiä. Altisteille voidaan määrittää terveysperusteiset raja-arvot eli suurimmat sallitut enimmäispitoisuudet tai altistusajat, joita ei tule ylittää. Raja-arvo on pitoisuus, josta ei ole terveyshaittaa, vaikka altistus olisi jatkuvaa. Esimerkkitekstissä altistuminen riippuu esiintymän sinileväpitoisuudesta ja altistumisen laadusta tai kestosta. Eri riskien vertailu on vaikeaa, koska niihin liittyvät olosuhteet ja tutkittavat sairaudet voivat olla hyvin erilaisia. Numeraaliseen perusteluun liittyvä riskitieto koetaan helposti vaikeaksi ymmärtää.
Tekstiaineisto C kuvaa subjektiivista riskikäsitystä eli yksilön henkilökohtaista kokemusta terveysriskistä. Riskikäsitys syntyy, kun yksilön uskomukset, asenteet, arvostukset, tunteet sekä kulttuuriset ja sosiaaliset seikat yhdistyvät toiminnan koettuihin hyötyihin ja haittoihin (aineistossa fysiologiset vaikutukset, kuten rentoutumisen kokemus ja koettu hyöty, kumoavat riskit ja haitat). Riski-sanan rinnalla käytetään vaara- ja uhka-sanoja. Mediasta saatu käsitys vaikuttaa riskin kokemukseen (aineistossa ”terveyslehtien uutisointi”). Riskikäsitykseen ja riskien hyväksyttävyyteen vaikuttavat riskien ominaisuudet, kuten tuttuus, kontrolloitavuus tai havainnoitavuus (”osaan seurata suun terveyttä”). Myös oma terveydentila ja persoonallisuuden piirteet voivat vaikuttaa siihen, miten riski koetaan. Henkilökohtainen riski koetaan pienemmäksi kuin riski yleensä. Riskiin liittyvä tieto (”tiedän kyllä”) muovaa riskikäsitystä, mutta ihmisillä on taipumus yliarvioida tiettyjä riskejä ja aliarvioida toisia riippumatta asiantuntijoiden näkemyksestä (aineistossa vertailu tupakkaan, suvussa pitkään tupakoineita). Riskikäsitys vaikuttaa siihen, millaisia toimia ollaan valmiita tekemään riskin vähentämiseksi. Tekstiesimerkissä pohtija on riskistä eri mieltä kuin terveydenhuollon edustaja. Hän vähättelee sitä ja vertailee itseään muihin ja käyttämäänsä nuuskaa muiden käyttämiin tuotteisiin eikä tunnista riskiä. Nuuskan käyttöön liittyvä riski on vapaaehtoisesti otettu ja siten hallituksi koettu riski.
Pisteitys (20 p.)
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–10.
3 pistettä
Vastauksessa on tunnistettu aineiston avulla yksi riskikäsitteen piirre (esimerkiksi kokemuksellisuus, suhteellisuus tai täsmällisyys, altistuminen ja annoksen suuruus, annoksen ja haitan keskinäinen riippuvuus, mitattavuus/tilastollinen todennäköisyys, vaaraa, uhkaa tai haittaa aiheuttava tekijä, itse aiheutettu ja tietoinen vs. itsestä riippumaton riski, riskin arvioinnin luotettavuus, riskin käsitteen seuraukset).
6 pistettä
Vastauksessa on tunnistettu aineiston avulla kolme riskikäsitteen piirrettä (esimerkiksi kokemuksellisuus, suhteellisuus tai täsmällisyys, altistuminen ja annoksen suuruus, annoksen ja haitan keskinäinen riippuvuus, mitattavuus/tilastollinen todennäköisyys, vaaraa, uhkaa tai haittaa aiheuttava tekijä, itse aiheutettu ja tietoinen vs. itsestä riippumaton riski, riskin arvioinnin luotettavuus, riskin käsitteen seuraukset).
9 pistettä
Vastauksessa on tunnistettu aineiston avulla viisi riskikäsitteen piirrettä (esimerkiksi kokemuksellisuus, suhteellisuus tai täsmällisyys, altistuminen ja annoksen suuruus, annoksen ja haitan keskinäinen riippuvuus, mitattavuus/tilastollinen todennäköisyys, vaaraa, uhkaa tai haittaa aiheuttava tekijä, itse aiheutettu ja tietoinen vs. itsestä riippumaton riski, riskin arvioinnin luotettavuus, riskin käsitteen seuraukset).
Lisäansio: subjektiivisen ja objektiivisen riskin käsitteitä on käytetty.
Kokonaispistemäärästä vähennetään kolme pistettä, mikäli aineistoa ei ole hyödynnetty lainkaan.
Tiedonkäsittely arvioidaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).
6. Väestön terveyden mittarit 20 p.
Kuvassa vertaillaan väestötutkimusten ja terveydenhuollon rekistereiden tuottamaa tietoa keskeisistä terveysongelmista. Molempia tiedonlähteitä tarvitaan sairauksien ennaltaehkäisyssä, resurssien ja palveluiden suunnittelussa sekä toimintatapojen arvioinnissa. Eroja näiden lähteiden esittämissä tiedoissa voidaan tarkastella esimerkiksi väestön terveyttä koskevan tiedon alkuperän, sisällön sekä luotettavuuden näkökulmista.
Tiedon alkuperä: Väestötutkimuksen aineistona on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama FinTerveys 2017 -tutkimus. FinTerveys-tutkimuksen tavoitteena on tuottaa ajankohtaista tietoa yli 18-vuotiaiden Suomessa asuvien terveydestä ja hyvinvoinnista sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. Väestötutkimuksessa otokseen valittu vastaaja vastaa lomakkeen kysymyksiin sekä osallistuu laboratoriotutkimuksia sisältävään terveystarkastukseen.
Terveydenhuollon rekistereitä (esimerkiksi hoitoilmoitusrekisteri Hilmo) ylläpitää Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ja niihin kerätään tietoa asiakkaiden ja potilaiden terveyspalveluiden käytöstä. Terveydenhuollon ammattilainen kirjaa rekisteriin esimerkiksi potilaan käynnin syyn ja diagnoosin sekä mahdolliset lääkemääräykset. Omakanta-palvelu on valtakunnallinen potilastiedon sähköinen arkisto, jossa myös kansalainen pääsee katsomaan omia tietojaan.
Väestötutkimuksessa tieto on pääosin valtakunnallista tai alueellista. Toistettava väestötutkimus antaa tietoa myös siitä, mihin suuntaan tutkittavat asiat ovat kehittymässä. Aineistossa esitetyn väestötutkimuksen tieto on vuodelta 2017, eli rekisteritutkimuksen tieto voi olla tuoreempaa. Esimerkiksi masennukseen on voitu viime vuosina hakea apua aiempaa enemmän julkisen keskustelun takia. Lisäksi rekisteritutkimuksesta on mahdollista saada paikallista tietoa ja jatkuvan tiedonkeruun ansiosta myös ilmiöiden kehityssuunnista kertovaa aikasarjaa.
Tiedon sisältö: FinTerveys 2017 -tutkimuksessa ja rekisteritiedoissa kerätään toisistaan eroavaa tietoa. Väestötutkimuksissa seurataan kansantautien riskitekijöitä, elintapoja, oireita, toimintakykyä ja koettua terveyttä. Rekistereihin puolestaan kerätään terveydenhuollon käyntisyyt, diagnoosit ja lääkitystiedot. Niihin ei kerry terveysriskeihin ja terveyskäyttäytymiseen liittyviä tietoja, kuten tietoja henkilön painosta.
Kuvassa on nähtävissä erityisen iso ero lihavuuteen ja verenpaineeseen liittyvissä prosenttiosuuksissa: väestötutkimuksessa 25 % suomalaisista määritellään BMI-tietojen perusteella lihavaksi, rekisteritiedoissa vain yhdellä prosentilla kävijöistä on käynnin syynä lihavuus. Terveysriskit, kuten juuri lihavuus, ovat harvoin syy, jonka takia hoitoon hakeudutaan, jolloin sitä ei kirjata rekisteriin ja ero väestökyselyn ja rekisterin tietojen välillä on suuri. FinTerveys 2017 -tutkimuksessa ihmiset eivät itse arvioineet lihavuuttaan, vaan se laskettiin tutkimuksessa mitattujen pituuden ja painon avulla, jolloin subjektiivinen kokemus tai painon kaunistelu jäivät mahdollisesti vähäisemmiksi kuin itse ilmoittaen. Verenpaine taas on rekisteritietojen mukaan 12 %:lla väestöstä käynnin syynä, mutta väestötutkimuksessa 43 % ilmoittaa kohonneista arvoista tai lääkityksestä. Korkea verenpaine on harvoin ensisijainen hoitoon hakeutumisen syy, mutta kyselytutkimuksissa ihmiset voivat kuitenkin ilmoittaa kohonneista verenpainearvoista.
Diabeteksen ja astman tapauksessa prosentuaaliset tiedot ovat rekistereissä ja väestötutkimuksessa lähes samansuuruiset. Masennuksen osalta rekisteritieto on neljä prosenttiyksikköä suurempi kuin väestötutkimuksesta saatu tieto. Diabetes ja astma ovat usein hoitoon hakeutumisen yhteydessä kirjattavia diagnooseja. Kyselytutkimuksessakin vastaajat voivat vastata diabetesta tai astmaa koskeviin kysymyksiin ilman stigmaa ja osaavat kertoa diagnoosistaan, joten tiedot ovat molemmilla tavoilla kerättynä hyvin vastaavanlaisia.
Tiedon luotettavuus: Rekistereiden kattavuus ja laatu on Suomessa erinomainen. Rekisteritietoja ei ole väestöstä, joka ei käytä julkisia terveyspalveluja tai käyttää esimerkiksi verenpaineen hoidossa sellaisia yksityisiä terveydenhuollon toimijoita, joilta tieto ei siirry rekistereihin.
Väestötutkimuksien kohteena on koko väestö, josta otetaan otanta tutkimusta varten. FinTerveys 2017 -tutkimuksen osallistumisprosentti oli korkea (otos noin 10 000, vastausprosentti 71 %). Väestötutkimuksiin osallistuvat aktiivisemmin korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevat, naiset ja iäkkäämmät sekä ne, joilla ei ole mielenterveyden haasteita. Yleinen osallistumattomuuden syy on ajan tai mielenkiinnon puute. Se, että kuvassa on pienempi prosenttiosuus masennuksen kohdalla väestötutkimuksessa kuin rekistereissä, voi johtua esimerkiksi siitä, että tieto masennuksesta tallentuu rekistereihin diagnoosin ja lääkityksen vuoksi, mutta masentuneet jättävät vastaamatta väestölle suunnattuihin kyselytutkimuksiin yleisemmin kuin muu väestö. Masennuksen ilmoittamiseen kyselylomakkeessa liittyy myös arkuutta. Kyselyihin voi liittyä myös vastaamisen vaikeutta tai kysymysten väärinymmärtämistä. Esimerkiksi selkeät diagnosoidut sairaudet, kuten astma, on kyselyissä helppo ilmoittaa, jolloin rekisteritieto ja väestötutkimuksen tieto vastaavat toisiaan. Väestötutkimuksilla on Suomessa pitkä tutkimusperinne ja kyselylomakkeet ovat hyvin testattuja, mikä lisää tutkimusten luotettavuutta.
Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–10.
3 pistettä
Vastauksessa on analysoitu syitä väestötutkimuksen ja terveydenhuollon rekisteritietojen eroihin yhdestä näkökulmasta (tiedon alkuperä, sisältö, luotettavuus). Analysoituja syitä on yhteensä kaksi. Vastauksen voi rakentaa myös niin, että tarkastelee aineistoa lähteittäin.
6 pistettä
Vastauksessa on analysoitu syitä väestötutkimuksen ja terveydenhuollon rekisteritietojen eroihin kahdesta näkökulmasta. Analysoituja syitä on yhteensä neljä.
9 pistettä
Vastauksessa on analysoitu syitä väestötutkimuksen ja terveydenhuollon rekisteritietojen eroihin kolmesta näkökulmasta. Analysoituja syitä on yhteensä kuusi.
Tiedonkäsittely arvioidaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).
Osa 3: 30 pisteen tehtävät
7. Priorisointi 30 p.
Priorisointi tarkoittaa sananmukaisesti asioiden ensisijaistamista eli asettamista tärkeysjärjestykseen. Terveydenhuollossa tarvitaan priorisointia, koska käytettävissä olevat voimavarat eivät riitä kaikkien tärkeinä tai hyödyllisinä pidettyjen asioiden tekemiseen. Priorisoinnin tarve liittyy muun muassa terveysteknologian kehittymiseen, medikalisaatioon ja väestön ikääntymiseen sekä siihen, että hoitoja ja niiden tuloksellisuutta koskevat vaatimukset ovat kasvaneet. Priorisoinnissa on kyse siitä, miten käytettävissä olevat resurssit jaetaan oikeudenmukaisesti ja käytetään niin, että ne tuottavat mahdollisimman paljon terveyshyötyjä.
Priorisointipäätöksiä tehdään terveyspalveluissa eri tasoilla:
- Päätökset siitä, miten terveydenhuollon voimavarat jaetaan yhteiskunnan eri lohkojen kesken, tehdään valtion ja hyvinvointialueiden budjeteissa.
- Siitä, miten terveydenhuollon voimavarat jaetaan eri toimintojen kesken, päätetään puolestaan hyvinvointialueiden ja sairaaloiden tasolla. Valtakunnallisesti tätä päätöksentekoa ohjataan yhtenäisillä hoidon perusteilla ja suosituksilla.
- Terveydenhuollon ammattilaiset tekevät yhteistyötä pohtiessaan priorisointiin liittyviä vaihtoehtoja ja ratkaisuja, jotka koskevat potilasryhmien ja yksittäisten potilaiden hoitoa.
- Yksilötasolla priorisointia tehdään, kun ihmiset pohtivat, käyttävätkö he rahansa terveydenhuollon palveluihin ja lääkkeisiin vai johonkin muuhun. Tietyn toimenpiteen tai hoidon osalta priorisointi voi perustua myös arvoihin (esim. abortti, kieltäytyminen elämänlaatua heikentävästä hoidosta).
Terveydenhuollossa priorisoinnin tulee kaikilla tasoilla perustua eettisesti hyväksyttäviin periaatteisiin.
Arvojen osalta keskeisimpänä voidaan pitää ihmisarvon periaatetta: kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, ja heillä on samat oikeudet riippumatta heidän ominaisuuksistaan tai asemastaan yhteiskunnassa. Potilaan hoito on järjestettävä hänen vakaumuksensa mukaisesti ja hänen yksityisyyttään kunnioittaen.
Oikeuksien kannalta tärkeä periaate on, että yhtäläisessä hoidon tarpeessa oleville tulee antaa yhtäläinen hoito. Potilaalla on oikeus saada tietoa, ja potilaan itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Potilaalla on oikeus (ilman syrjintää) saada tilansa edellyttämää hyvää hoitoa terveydenhuollon kulloistenkin voimavarojen mukaan.
Seurauksien näkökulmasta priorisoinnissa noudatettava periaate on kustannusvaikuttavuus: valitaan sellaiset toimintatavat, jotka käytettyihin resursseihin suhteutettuna tuovat potilaille eniten terveyttä tai elämänlaatua. Yksittäisen potilaan hoito voi siis olla vaikuttavaa, mutta ei riittävän kustannusvaikuttavaa, jotta sitä olisi perusteltua järjestää verovaroin rahoitetussa julkisessa terveydenhuollossa.
Motiivien osalta on oleellista, että hoitopäätökset perustuvat tutkittuun tietoon ja potilaan tilaan.
Terveydenhuollon ammattietiikkaan kuuluu velvollisuus hoitaa potilasta kaikissa tilanteissa, antaa potilaalle tietoa hänen terveydentilastaan ja hoitovaihtoehdoista sekä kuunnella potilaan tahtoa.
Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0−15.
4 pistettä
Vastauksessa on analysoitu priorisointia eettisesti yhdestä näkökulmasta (esimerkiksi arvot, oikeudet, seuraukset, motiivit, velvollisuudet, normit). Vastauksessa ei edellytetä eettisten näkökulmien nimeämistä.
7 pistettä
Priorisointikäsite on määritelty oikein ja priorisointia on analysoitu eettisesti kahdesta näkökulmasta.
10 pistettä
Vastauksessa on analysoitu priorisointia eettisesti kolmesta näkökulmasta. Eettiset näkökulmat on nimetty asianmukaisesti.
13 pistettä
Vastauksessa on analysoitu priorisointia eettisesti neljästä näkökulmasta.
Tiedonkäsittely arvioidaan pistein 0–15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).
8. Melun vaikutus opiskelukykyyn 30 p.
8.1 Selitä, miten melu vaikuttaa opiskelukykyyn. 8 p.
Melu on ei-toivottua ääntä, joka koetaan epämiellyttäväksi tai häiritseväksi tai joka on kuulolle haitallista. Äänen kokeminen meluksi on hyvin yksilöllistä. Siihen, kuinka suurta haittaa melusta on, vaikuttavat äänen fysikaaliset ominaisuudet, kuten voimakkuus, taajuus, kapeakaistaisuus ja impulssimaisuus. Melun haitallisuuteen vaikuttavat myös vuorokaudenaika ja paikka sekä ihmisen yksilölliset ominaisuudet, kuten meluherkkyys ja asenne äänilähdettä kohtaan. Ääni muuttuu meluksi, kun siihen liittyy negatiivisia tunteita, epämiellyttävyyttä, häiritsevyyttä tai terveydellisiä riskejä.
Opiskelukyky on kokonaisuus, joka koostuu opiskelijan voimavaroista, opiskelutaidoista, opetuksesta ja ohjauksesta sekä opiskeluympäristöstä. Opiskelukykyä voidaan pitää opiskelijan työkykynä, jossa eri tekijät vaikuttavat myös toinen toisiinsa.
Esimerkkejä opiskelukyvyn osa-alueista, joihin melu vaikuttaa negatiivisesti:
- Opiskelijan omat voimavarat:
- Melu väsyttää, ärsyttää ja kuormittaa.
- Ihmisen elimistö reagoi meluun, vaikka hän itse ei välttämättä sitä tiedosta.
- Melu saattaa vaikeuttaa nukahtamista ja voi herättää kesken unien.
- Melu voi myös heikentää unen laatua vaikuttamalla unen vaiheiden luonnolliseen rytmiin sekä unen syvyyteen ja kestoon. Syvän unen vaiheet lyhenevät.
- Unen häiriintyminen tai varsinaiset unihäiriöt heikentävät kognitiivisia kykyjä.
- Lapsilla pitkäaikainen melualtistus voi johtaa muun muassa kielellisen kehityksen häiriöihin.
- Melu lisää stressireaktion voimakkuutta. Tämä ilmenee muun muassa verenpaineen, sydämen sykkeen ja stressihormonipitoisuuksien kohoamisena. Pitkittynyt elimistön stressitila voi aiheuttaa haitallisia muutoksia rasva-aineenvaihdunnassa, nostaa veren hyytymistekijöiden pitoisuuksia sekä heikentää immuunijärjestelmän toimintaa ja siten edesauttaa tulehdusten kehittymistä.
- On mahdollista, että melualtistuksen aiheuttama pitkittynyt psyykkinen stressi johtaa vakavampiin terveyshaittoihin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin.
- Opiskelutaidot:
- Keskittymis- ja suorituskyky heikkenevät.
- Kognitiiviset toiminnot, kuten kirjoittaminen ja lukeminen sekä erityisesti monimutkaisten tehtävien tekeminen, vaikeutuvat.
- Muistivirheet lisääntyvät.
- Opetus ja ohjaus:
- Toisten puheesta on vaikeampi saada selvää ja ohjeiden kuuleminen vaikeutuu.
- Voi syntyä väärinkäsityksiä tai vaaratilanteita.
- Vuorovaikutus ja palautteen antaminen toisille vähenevät.
- Melu estää henkilökohtaisen ohjauksen.
- Melu vaikuttaa myös opettajaan.
- Opiskeluympäristö:
- Kuulovaurioriskin aiheuttavan melutason rajaksi on määritelty 80–85 desibeliä.
- Kuulovammaa ja kuulon heikentymistä on vaikea huomata itse, koska hitaasti etenevässä kuulovammassa korvan aistinsolut tuhoutuvat yksitellen.
- Akuutti meluvamma voi syntyä äkillisestä, voimakkaasta äänestä, kuten laukauksesta tai räjähteestä lähellä korvaa.
- Melualtistus voi aiheuttaa tinnitusta. Korvien soimisella eli tinnituksella tarkoitetaan kuulohavaintoa, joka ei ole lähtöisin ulkoisesta äänestä. Se voi olla esimerkiksi vinkuva, kohiseva, suriseva, sihisevä tai viheltävä ääni, joka jatkuvana kuormittaa mielenterveyttä.
- Ihmisten meluherkkyys vaihtelee – toiset kokevat melun häiritsevämpänä, reagoivat siihen voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin melulle vähemmän herkät henkilöt. Meluherkkyys saattaa voimistaa melun vaikutuksia terveyteen.
Pisteitys
Jokaisesta opiskelukyvyn osa-alueesta (omat voimavarat, opiskelutaidot, opetus ja ohjaus, opiskeluympäristö) ja niihin liittyvistä esimerkeistä voi saada maksimissaan 2 pistettä. Melun vaikutuksista opiskelukyvyn eri osa-alueisiin voi saada enintään 8 pistettä. Osa-alueiden nimeämistä ei edellytetä.
8.2 Miten opiskeluympäristön melualtistusta voidaan vähentää? Sovella vastauksessasi WHO:n terveyden edistämisen mallia (Kanada, Ottawan konferenssi 1986). 22 p.
Melua voidaan vähentää kolmella tavalla: estetään melun syntyminen, vähennetään melun leviämistä sekä vaimennetaan melua. Opiskeluympäristön melualtistuksen vähentämistä voi jäsentää WHO:n terveyden edistämisen mallin viiden toiminta-alueen avulla.
| WHO:n terveyden edistämisen toiminta-alueet | Esimerkkejä melualtistuksen vähentämisestä |
|---|---|
| Terveyttä edistävä yhteiskuntapolitiikka |
|
| Terveyttä tukevien ympäristöjen luominen |
|
| Terveyspalvelujen tehostaminen ja kehittäminen |
|
| Yhteisöllisyyden ja yhteisöllisen toiminnan vahvistaminen |
|
| Terveysosaamisen kehittäminen |
|
Pisteitys
5 pistettä
Vastauksessa on esitelty melualtistuksen vähentämistä neljän esimerkin avulla (taulukon oikea sarake) ja käytetty tässä hyväksi kahta WHO:n terveyden edistämisen toiminta-aluetta (vasen sarake).
8 pistettä
Vastauksessa on esitelty ja perusteltu melualtistuksen vähentämistä kuuden esimerkin avulla (taulukon oikea sarake) ja käytetty tässä hyväksi kolmea WHO:n terveyden edistämisen toiminta-aluetta (vasen sarake).
12 pistettä
Vastauksessa on esitelty ja perusteltu melualtistuksen vähentämistä kahdeksan esimerkin avulla (taulukon oikea sarake) ja käytetty tässä hyväksi kaikkia WHO:n terveyden edistämisen toiminta-alueita (vasen sarake).
Asiasisällön hallinnasta voi saada enintään 12 pistettä.
Tiedonkäsittely arvioidaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteet, argumentaatio, kokonaisuus).
9. Yksinäisyys 30 p.
Miten sosiaalisen median käyttö voi vaikuttaa nuoren kokemuksiin yksinäisyydestä? Perustele näkemyksesi. Hyödynnä vastauksessasi tekstiä ja videota .
Sosiaalisina olentoina ihmiset tarvitsevat yhteenkuuluvuuden ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia ja yhteyttä toisiin ihmisiin. Vuonna 2021 Suomessa neljäsosa tytöistä ja joka kymmenes poika tunsi itsensä yksinäiseksi. Yksinäisyys on kielteinen subjektiivinen kokemus, jota useimmat ihmiset ajoittain kokevat. Ongelmaksi yksinäisyys muodostuu, jos se pitkittyy ja ihminen kokee, ettei hän voi tehdä sille mitään. Pitkittynyt eli kroonistunut yksinäisyys voi muokata kielteisemmäksi tapaa, jolla yksinäiseksi itsensä kokeva havainnoi muita ihmisiä, sekä sitä, kuinka mahdolliseksi hän kokee merkityksellisten suhteiden luomisen. Yksinäisyys voi myös passivoida, tai se saatetaan kokea häpeällisenä, mikä myös voi haitata yksinäisyyden hellittämistä. Yksinäisyyden tunne on eri asia kuin yksin oleminen, joka usein on vapaaehtoista ja toivottua (sosiaalinen eristyneisyys).
Yksinäisyys voidaan jakaa sosiaaliseen yksinäisyyteen, jolloin ihminen tuntee olonsa ulkopuoliseksi muiden seurassa, sekä emotionaaliseen yksinäisyyteen, jolloin ihminen kokee, ettei hänellä ole läheisiä ihmissuhteita. Joku voi olla yksin pitkään tuntematta itseään yksinäiseksi, toinen puolestaan voi kokea itsensä yksinäiseksi myös muiden seurassa. Yksinäisyyden kokeminen voi johtua monista kulttuurisista ja yhteiskunnallisista sekä perheeseen ja myös perimän aiheuttamaan alttiuteen liittyvistä syistä. Tutkimusten mukaan yksinäisyydellä on monenlaisia terveysvaikutuksia, ja siksi yksinäisyyden vähentäminen onkin sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta tärkeää.
Sosiaalinen media on merkittävä osa nuorten ja nuorten aikuisten elämää. Sosiaalinen media tarjoaa digitaalisen alustan, jossa voi osallistua tuottamalla sisältöä, jakamalla kokemuksia, kuvia tai tarinoita, kommunikoimalla muiden kanssa sekä verkostoitumalla ja muodostamalla yhteisöjä. Sosiaaliselle medialle tyypillisiä piirteitä ovat helppokäyttöisyys, maksuttomuus, muuttuvuus ja vaikea ennustettavuus.
Miten sosiaalinen media lievittää yksinäisyyden kokemusta:
- Some mahdollistaa monipuolisen osallistumisen, jolloin voi löytää samanhenkisiä ihmisiä. Tämä voi vähentää yksinäisyyden tunnetta ja auttaa pääsemään pois yksinäisyyden kehästä (esim. opiskeluryhmät, keskusteluryhmät, harrastusryhmät, työhön liittyvät ryhmät). (Tekstiaineisto: esim. ”minulla ei ole ketään”; video: esim. nähdyksi ja kuulluksi tuleminen.)
- Some mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman vuorovaikutuksen, joten esimerkiksi syrjäinen asuinpaikka ei ole esteenä kanssakäymiselle. (Tekstiaineisto: esim. ”viikkoja, etten puhu perheen lisäksi muille kuin kaupan kassalle”, ystävän ulkomaille muuttaminen.)
- Sosiaalisen median välityksellä nuori voi löytää asiantuntija-apua ja keinoja helpottaa yksinäisyyttä (tietoja, taitoja, kontakteja). (Video: esim. ”ei ole helppo vain hankkia kavereita”.)
- Nuori voi saada muilta somen käyttäjiltä mallia siihen, miten toimitaan tavoilla, jotka estävät tai eivät ainakaan lisää yksinäisyyttä. Näitä voivat olla esimerkiksi somekriittisyyden oppiminen, yhteisöllisyyden kehittäminen sekä somen käytön vähentäminen, mikä puolestaan antaa tilaa huomata muualla kuin somessa olevat vuorovaikutusmahdollisuudet.
- Somesta voi löytää esikuvia ja ihmisten tarinoita, joista voi saada sellaisen tunteen, ettei olekaan niin yksin ja erilainen tai eristyksissä kuin ajatteli olevansa. (Video on tästä esimerkki.)
- Some voi mahdollistaa itseilmaisun, mikä saattaa helpottaa yksinäisyyden tunnetta ja vuorovaikutuksen syntymistä tai syvenemistä. (Tekstiaineisto: esim. ”en ole ujo tai sulkeutunut, minulla ei vain ole ketään”; video: esim. tulla hyväksytyksi omana itsenään.)
- Aktiivinen somen käyttö, kuten sisällön tuottaminen ja muiden sisältöjen kommentointi, yleensä vahvistaa vuorovaikutustaitoja ja lisää kommunikointia muiden kanssa, jolloin yksinäisyys voi vähentyä.
Miten sosiaalinen media vahvistaa yksinäisyyden kokemusta:
- Some saattaa vahvistaa ulkopuolisuuden tunteita, mikä voi pahentaa yksinäisyyden kokemusta. Somessa itsensä yksinäiseksi kokeva nuori voi jäädä paitsi yhteisöllisyyden kokemuksista ja siitä tunteesta , että on tärkeä osa ryhmää. (Tekstiaineisto: esim. suljettiin pois yhteisistä ryhmistä somesta.)
- Somessa voi helposti syntyä väärinkäsityksiä, koska sanaton viestintä on puutteellista. Pahimmillaan tämä voi aiheuttaa ihmisten etääntymistä toisistaan ja yksinäisyyttä.
- Ulossulkeminen voi olla kiusaamista (somekiusaaminen, syrjiminen, vihapuhe) tai tahatonta, mutta se voi synnyttää tunteen omasta merkityksettömyydestä. Tämä voi osaltaan lisätä yksinäisyyden kokemusta ja vaikuttaa niin, että itseään ei enää näe tutustumisen arvoisena ihmisenä. (Video: esim. viesteihin ei vastata.)
- Jos muilla näyttää olevan runsaasti vuorovaikutusta somessa, oma yksinäisyys ja erillisyys voi tuntua entistä vaikeammalta. Sosiaalisen median runsas käyttö voi passivoida tai hankaloittaa kasvokkaisten kontaktien syntymistä, jolloin saattaa olla vaikea lähteä kohtaamaan muita ihmisiä. Kasvokkaiseen kohtaamiseen liittyvät pelot ja epävarmuudet voivat lisääntyä.
- Sosiaalisessa mediassa ollaan usein ”omassa kuplassa”, ja eri alustojen hyödyntämät algoritmit voivat edesauttaa näiden kuplien muodostumista. Yhtäältä voi olla hankalaa päästä sisälle tällaisiin ryhmiin, ja toisaalta voi olla hankalaa päästä niistä pois, mikä saattaa vaikeuttaa itselle sopivien ja omaa yksinäisyyttä helpottavien ryhmien ja ihmisten löytämistä. (Video: esim. kukaan ei ota mukaan, ei tule nähdyksi tai kuulluksi.)
- Sosiaalinen media voi luoda yhdenmukaisuuden paineita, joihin reagoidessaan nuori ei välttämättä pysty tuomaan esiin tai toteuttamaan vuorovaikutuksessa omia tarpeitaan ja toiveitaan, vaan saattaa sen sijaan kokea erillisyyttä ja yksinäisyyttä.
- Yksinäinen voi käyttää sosiaalista mediaa intensiivisesti ja addiktoitua (toiminnallinen riippuvuus). Someaddiktio heikentää hyvinvointia ja voi aiheuttaa esimerkiksi masennusta, joka puolestaan voi johtaa yksinäisyyden kokemuksiin tai hankaloittaa yksinäisyydestä irti pääsemistä.
- Sosiaalisen median kuvallinen viestintä on usein tarkoin harkittua ja kuvat käsiteltyjä. Vaikka ymmärtäisi somen epätodenmukaisuuden, saattaa oma elämä näyttäytyä huonompana kuin muiden. Tämä voi vahvistaa kokemusta yksinäisyydestä, varsinkin jos somen käyttö on passiivista selailua.
- Somessa toimivia on vaikea tunnistaa, jolloin nuori voi tahtomattaan joutua tekemisiin sellaisten somenkäyttäjien kanssa, joiden tarkoituksena on muiden käyttäjien arvostelu ja halventaminen. Mediakriittisyyden puute saattaa entisestään voimistaa yksinäisyyden kokemuksia somessa.
Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0−15.
4 pistettä
Vastauksessa on esitelty neljää tapaa, jolla sosiaalisen median käyttö vaikuttaa nuoren yksinäisyyden kokemiseen.
7 pistettä
Vastauksessa on esitelty kuutta tapaa, jolla sosiaalisen median käyttö vaikuttaa nuoren yksinäisyyden kokemiseen. Vastauksessa on mainittu sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Myös jokin muu vaikutusten asianmukainen luokitus hyväksytään (esimerkiksi lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutukset).
10 pistettä
Vastauksessa on esitelty kahdeksaa tapaa, jolla sosiaalisen median käyttö vaikuttaa nuoren yksinäisyyden kokemiseen. Vastauksessa on mainittu sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia.
13 pistettä
Vastauksessa on esitelty kymmentä tapaa, jolla sosiaalisen median käyttö vaikuttaa nuoren yksinäisyyden kokemiseen. Vastauksessa on mainittu sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia.
Mikäli kumpaakaan aineistoa ei ole hyödynnetty, vähennetään kokonaispistemäärästä viisi pistettä. Mikäli on hyödynnetty vain toista aineistoa, vähennetään kokonaispistemäärästä kolme pistettä.
Jos vastaus käsittelee sosiaalisen median käyttöä yleisellä tasolla liittämättä käyttöä yksinäisyyteen, se ei täytä tehtävänantoa.
Tiedonkäsittely arvioidaan pistein 0–15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, argumentointi, kokonaisuus).