Hyvän vastauksen piirteet: FI – Äidinkieli ja kirjallisuus, lukutaidon koe

Tehtävän aineistona on Helsingin yliopiston opiskelijarekrytoinnissa käytetty piirrosvideo. Videoesityksessä samanaikaisesti etenevien ilmaisukeinojen – puhutun tekstin, piirroskuvituksen ja siihen liittyvän tekstauksen – avulla pyritään vaikuttamaan hakijoiden koulutus- tai uravalintaa koskevaan päätöksentekoon ja markkinoimaan samalla Helsingin yliopistoa.

Tehtävässä arvioidaan vastaajan taitoa lukea multimodaalista tekstiä. Tehtävänannossa pyydetään analysoimaan ja arvioimaan videon vaikuttamaan pyrkiviä ilmaisukeinoja. Piirrosvideossa puhe ja kuvitus tuottavat omia merkityksiään ja niillä on omat tehtävänsä, mutta esityskokonaisuuden kannalta olennaista on se, miten eri ilmaisukeinot toimivat siinä yhdessä. Tästä syystä tehtävänannon mukaisessa vastauksessa ilmaisukeinoja suhteutetaan toisiinsa.

Vastauksessa kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa osoittaa muun muassa sen havaitseminen, miten puhuttua tekstiä ja piirroskuvitusta rinnakkain kuljettavalla esitystavalla pyritään välittämään tiiviisti tietoa opiskelusta Helsingin yliopistossa ja samalla rakentamaan kuvaa moninaisesta, moniarvoisesta ja monia mahdollisuuksia tarjoavasta korkeakouluyhteisöstä. Tarkasteltujen ilmaisukeinojen suhteuttaminen esityksen tavoitteisiin ja kohderyhmään on hyvä lähtökohta sekä keinojen analyysille että niiden arvioinnille. Kriittistä lukutaitoa ilmentää myös piirrosvideon tarkastelu tekstilajikehyksessä: esimerkiksi sen arviointi, kuinka se toimii markkinoivana ja ohjailevana tekstilajina.

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa ilmaisukeinoja eritellään yhdessä ja erikseen ja tehdään päätelmiä siitä, missä suhteessa ne ja niiden välittämät merkitykset ovat toisiinsa nähden (esimerkiksi dominoiko toinen ilmaisukeino, milloin ja miksi) ja ovatko niiden tuottamat merkitykset samansuuntaisia vai eri suuntiin vieviä.

Aineistossa on paljon havainnoitavaa, ja havaintojen ryhmittelyn voi tehdä monilla vaihtoehtoisilla tavoilla. Kaikkia alla olevia havaintoja ei edellytetä parhaissakaan vastauksissa.

Ilmaisukeinoista ja niiden tehtävistä voi tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja ja päätelmiä:

Puhe

• Välittää videon keskeisen asiasisällön (neljä faktaa opinnoista Helsingin yliopistossa).
• Luo esitykselle struktuuria, esimerkiksi johdattelemalla kokonaisuuteen ja sen osiin (Yliopisto-opinnot ovat harvoin suoraviivaisia. Katsotaan, miksi se on hyvä asia. Ensinnäkin - -).
• Tuo esiin esityksen keskeiset argumentaatiotavat ja argumentaatiota tukevat retoriset kielen keinot.
  • Esityksen teesi, esim. a) Helsingin yliopisto tarjoaa yksilöllisen, vapaan ja mielekkään reitin hyvään työpaikkaan tai b) Valitse rohkeasti opiskelupaikaksesi monien mahdollisuuksien Helsingin yliopisto.
  • Keskeisiä argumentointitapoja: vastakkainasettelu (tuubitutkinto vai sydämen valinta), yleistyksien esittäminen (yliopistoissa oppii kriittistä ajattelua), järkeen ja tunteisiin vetoaminen (viittaukset akateemisiin arvoihin, valinnanvapauteen, moninaisuuteen jne.).
  • Retorisia keinoja: mm. luetelmat (etenkin nelikohtainen lista faktoista), vastaanottajan puhuttelu, lukumäärien esittäminen (lukiossasi on valittavana kolmisenkymmentä ainetta, yliopistossa kolmesataa), suostuttelumääritelmät (sinusta tulee asiantuntija; luetelman kohtien nimeäminen faktoiksi).
• Kaiuttaa Helsingin yliopiston virallista ääntä.

Kuvitus ja siihen sisältyvät tekstatut sanat

• Tuottavat esitykseen sivumerkityksiä, erityisesti viihdyttävää, humoristista, leikillistä ja rentoa sävyä tai vaikutelmaa.
  • Puhutun tekstin hauskanpito vs. kuvitukseen tekstattu puhekielen sana bileet ja siihen liittyvät piirrokset: esim. oluttuoppi; puheessa mainitun tulevaisuus vs. piirroksen lentävä auto; monikielisyys homonyymisenä piirroksena.
  • Afrikan tähti -pelilaudan mallinen reitti vs. puheessa mainitut valintamahdollisuudet.
  • Metaforat, kuten tuubi tutkinnon määritteenä (vrt. putkitutkinto).
  • Akateemisia perinteitä tai arvoja kuvaavat symbolit rennosti piirrettyinä: papyruskäärö, tohtorinhattu, pylväsfasadi, käsitekartta… (ei mainita puheessa).
• Laajentavat, täsmentävät ja lisäävät puhutun tekstin merkityksiä.
  • Tekstatut sanat täydentämässä tai tarkentamassa puhuttua, esim. Ilmastonmuutoksen ratkaisu.
  • Tekstatut esimerkit puheessa mainituista taidoista: markkinointi, ajanhallinta tai esim. niiden oppimisen kontekstista: järjestö.
• Välittävät näin sivu- tai lisämerkityksiä tuottamalla leppoisaa kuvaa opiskelusta Helsingin yliopistossa.

Puhe ja kuvitus yhdessä

• Herättävät ja ylläpitävät vastaanottajan huomiota sekä parantavat esityksen seurattavuutta ja retorista vaikuttavuutta.
  • Esimerkiksi koko esitysformaatti, kysymysmuotoinen otsikko puhuttuna ja tekstattuna, aloituksen metaforinen kuva tuubista.
  • Eri ilmaisukeinojen simultaaninen eteneminen: vrt. tarinan ja sen kanssa rinnatusten etenevän piirroskuvituksen lumo huomion vangitsijana.
• Vetoavat laajaan ja moninaiseen kohderyhmään (hakijajoukkoon).
  • Esimerkiksi yliopistoyhteisön moniarvoisuuden ja moninaisuuden osoittaminen useiden puhuttujen ja piirrettyjen esimerkkien avulla: esim. raskaan musiikin kuuntelija, eläinaktivistit.
  • Yhteisössä opittavien moninaisten taitojen maininta (opit vaikka mitä) vs. niitä tarkentava tekstaus (mm. organisointi, viestintä).
• Helpottavat kokonaisuuden ja sen olennaisten osien hahmottamista.
  • Esimerkiksi nelikohtainen lista ja sen varassa eteneminen, piirretyt risteykset vs. puheessa mainitut valintakohdat opintojen aikana.
  • Olennaisen osoittaminen ja korostaminen: puheessa ensinnäkin vs. piirroksessa numero 1, tiettyjen painokkaiden sanojen toisto puheessa (työtehtävät) vs. niiden tekstaus piirroksessa (sana työ x 3 papyruskääröllä), kohosteiset metaforat puhuttuina ja piirrettyinä, kuten tuubi, sydämen valinta.
• Havainnollistavat ja konkretisoivat asiasisältöä sekä virittävät oivalluksia.
  • Esimerkkejä on lukuisia, kuten metafora tuubi piirrettynä, lukion oppiaineiden tekstaus: matematiikka, kielet.
  • Esimerkiksi piirroksiin tyypitellyt henkilöhahmot moninaisuutta ilmentämässä (metsästäjä aseen kanssa, eteläpohjalainen jussipaidassa, delfiinipiirros esittämässä eläinaktivistia) tai sydämen piirtäminen elimen muotoon.
  • Esityksen osien numerointi.
  • Värien käyttö (tehostava punainen ja sininen väritys mustavalkoisella pohjalla; sininen symboloimassa järkeä ja punainen tunnetta).
  • Tekstattujen osien tai kuvituksen koon vaihtelu puheen pää- ja sivuasioita merkitsemässä.
• Lisäävät vuorovaikutteisuuden tuntua lähettäjän ja vastaanottajan välillä.
  • Esimerkiksi eteneminen yhdessä tai rinnakkain puheessa kuvatusta vaiheesta toiseen samanaikaisesti esiin piirtyvällä polulla.
• Madaltavat vastaanottajan kynnystä toimia.
  • Hakijan yllyttäminen ja kannustaminen puhuttelun ja suoran imperatiivimuotoisen kehotuksen avulla vs. verkko-osoitteen esittely ja some-kuvakkeiden esittäminen piirroksina.
• Tukevat vastaanottajan muistia ja esityksen pysymistä kohderyhmän mielessä.
  • Esimerkiksi neljän kohdan lista puhuttuna ja numeroin esitettynä.
  • Tiettyjen sisältöjen korostaminen esimerkiksi tuubi, polku ja sydän metaforina sekä puheessa että piirroksina, some-sovellusten kuvakkeet piirrettyinä videon lopussa.
  • Erottelevat ja korostavat värit, tekstauksen ja kuvituksen koko, esimerkkien listaus piirroksessa tekstaamalla tehostamassa puhutun tekstin painokkaita kohtia.
• Mahdollistavat runsaan ja monipuolisesti perustellun asiasisällön esittämisen lyhyessä ajassa.
  • Informaation ja perustelujen määrän lisääminen lyhytkestoiseen esitykseen, esimerkiksi puhetta täydentävien piirrosten ja tekstattujen sanojen avulla (esim. tekstatut listat oppiaineista ja opittavista taidoista: ajanhallinta, neuvottelutaidot).

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa ilmaisukeinoja arvioidaan sekä erikseen että multimodaalisena esityskokonaisuutena suhteessa videon markkinointitavoitteisiin. Samoin pohditaan, mikä on oletetun kohderyhmän vaikutus käytettyjen keinojen valintaan.

Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania (1847) pidetään rakkausromaanin varhaisena edustajana. Siinä on useita piirteitä, joista on tullut myöhempien rakkausromaanien ja myös romanttisen draaman konventioita. Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa tehdään havaintoja ja päätelmiä katkelmassa esiintyvistä piirteistä, jotka ovat rakkausromaaneille tyypillisiä. Näihin kuuluvat muun muassa päähenkilön intohimoisten tunteiden kuvaus, rakastavaisten suhdetta hankaloittavat esteet sekä rakkausavioliiton ihanne, joka yleistyi 1800-luvulla yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten myötä. Kokelas voi tunnistaa genren tunnusmerkkejä paitsi lukemansa kaunokirjallisuuden myös näkemiensä romanttisten elokuvien tai sarjojen pohjalta. Esimerkiksi yleisöä puhutteleva kertojanääni on rakkausromaanien lisäksi ominainen myös Bridget Jonesin ja Bridgertonin kaltaisille audiovisuaalisille teoksille.

Kulttuurista lukutaitoa osoittaa havaintojen suhteuttaminen romaanin historialliseen miljööseen tai kirjallisuushistorialliseen viitekehykseen, jolloin tulkinnassa voivat korostua esimerkiksi viktoriaanisen Englannin luokkaerot tai romantiikan tyylikauden erityispiirteet. Myös tulkinnat katkelman metatasosta eli pienoisnäytelmästä, jota kertoja romaanissa seuraa, osoittavat kulttuurista lukutaitoa.

Romaanikatkelmasta voi tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja:

Rakkausromaaneille tyypillinen minäkertoja

• Romaanin minäkertoja Jane on nainen.
• Jane on rakastunut saavuttamattomalta tuntuvaan herra Rochesteriin, ja hänen ajatuksensa pyörivät tämän ympärillä.
• Jane rakastaa salaa, mutta uskoutuu tunteistaan lukijalle.
• Jane herättää sivustaseuraajana ja altavastaajana sympatiaa, mikä on keino houkutella (nais)lukija henkilöhahmon puolelle.

Aiheena on romanttinen, heteroseksuaalinen rakkaus

• Katkelma kuvaa Janen romanttisia tunteita, joista hän kertoo suoraan: Olenhan jo kertonut oppineeni rakastamaan herra Rochesteria.
• Katkelma keskittyy kolmiodraamaan: päähenkilöön, hänen rakkautensa kohteeseen ja heidän välissään olevaan neiti Ingramiin.
• Rakkautta ja avioliittoa käsitellään myös metafiktiivisesti, katkelmaan upotetun pienoisnäytelmän avulla: Rochester ja Ingram näyttelevät häitä ja kosintaa ”itämaisina” hahmoina. Näin vihjataan, että heidän välillään on mahdollisesti avioliittoon johtava suhde kertojan jäädessä ulkopuoliseksi – eli ikään kuin romanttisen teoksen lukijan tai katsojan rooliin.
• Orientalistinen eksotiikka tuo katkelmaan eroottisen sävyn, mutta rakkautta kuvataan viktoriaanisen Englannin soveliaisuussääntöjen mukaisesti ja rakkausromaanin lajityypille ominaisesti romanttisena eikä niinkään seksuaalisena tunteena.

Katkelmassa on rakkauden ja muiden tunteiden kuvausta

• Janen sisäisestä puheesta käyvät ilmi hänen rakastuneisuutensa aiheuttamat voimakkaat tunteet: Nämä olosuhteet eivät pystyneet jäähdyttämään eivätkä hävittämään rakkauttani. Jane tuntee myös ahdistusta: olin jatkuvasti kiihdyksissä ja jännittynyt. Rochesterin ja neiti Ingramin seuraaminen tuottaa hänelle sietämätöntä tuskaa. Tunteisiin keskittyminen on rakkausromaanin lisäksi myös muun romantiikan kirjallisuuden piirre.
• Tunteita kuvataan konventionaalisten kielikuvien avulla. Jane käyttää symbolina sydäntä ja tulta: hän puhuu sydämen laskemisesta jalkojen juureen, rikkiraadellusta sydämestä sekä rakkauden tulen sytyttämisestä. Tekstissä viitataan myös Amorin nuoliin, jotka alituisesti kimmahtivat herra Rochesterin rinnasta.
• Rakkautta kuvataan myös ulkopuolisen näkökulmasta. Jane panee merkille Rochesterin ja Ingramin läheisyyden ja flirttailun: kuulen heidän kuiskailevan keskenään, näen heidän vaihtelevan katseita.
• Janen rakkaus on romantiikan kirjallisuudelle ominaisesti ylevää. Hän väittää, ettei ole mustasukkainen, vaan vain tuskissaan siitä, ettei Rochesterin ja Ingramin välinen tunne ole aito. Päähenkilön ja sitä myötä romaanin ihanteena on siis rakkausavioliitto.

Minäkertoja ja hänen rakkautensa kohde eivät näennäisesti sovi toisilleen

• Päähenkilöt kuuluvat eri yhteiskuntaluokkiin: herra Rochester on vauras aatelismies, jonka kartanossa järjestetään isoja juhlia, ja kotiopettaja Jane on hänen työntekijänsä. Luokkaeroon vihjataan jo alussa: Jane kiinnittää rouva Dentin korua ikään kuin palvelijan roolissa.
• Herra Rochester on karismaattinen hahmo, jolla on tummat silmät ja mustanpuhuva iho. Jane kuvailee häntä ihaillen terävänäköiseksi, mutta huomaa myös hänen ylpeät ja ivalliset piirteensä. Synkät miessankarit ovat etenkin viktoriaanisessa romantiikassa tyypillisiä hahmoja.
• Janen ulkomuotoa kuvataan Ingramin silmin: Jane on ”tyhmän näköinen” eli ilmeisesti ulkonäöltään tavanomainen.
• Rochester hallitsee tilannetta, kun taas Jane on seurueessa ulkopuolinen, vetäytyvä: Onneksi hän ei vaatinut minua mukaan, kuten olin melkein pelännyt hänen tekevän, vaan sain palata hiljaa tavalliselle paikalleni.

Pääparin rakkauden välillä on esteitä

• Janen pohdinnasta ilmenee, että taloudelliset edut ja poliittiset syyt vaikuttavat yläluokkaan kuuluvien puolisonvalintaan; hänellä ei siis vaatimattomana kotiopettajana näytä olevan mahdollisuuksia.
• Rochester vaikuttaa jo valinneen puolisonsa: ”Neiti Ingram kuuluu tietysti minulle”; Ymmärsin, että herra Rochester aikoi naida neiti Ingramin hänen syntyperänsä takia.

Päähenkilöiden rakkaussuhde ei kuitenkaan ole mahdoton

• Rochester pyytää Janea alussa mukaan kuvaelmaan, eli hän vaikuttaa olevan kiinnostunut tästä jollain tavalla.
• Rochester ei Janen havaintojen perusteella rakasta neiti Ingramia.
• Jane antaa ymmärtää olevansa parempi kumppani: Ingram ei ole Rochesterin arvoinen, vaan pinnallinen ja epäempaattinen. Kauneudestaan, asemastaan ja loistavista avuistaan huolimatta hän on Janeen verrattuna alamittainen.
• Jane kuvaa Ingramin yrityksiä valloittaa Rochester turhamaiseksi ja itsetyytyväiseksi pöyhistelyksi. Jane itse säilyttää itsehillintänsä ja arvokkuutensa palavista tunteistaan huolimatta. Toisin kuin Ingram, hän tietää, miten miehen voisi voittaa puolelleen: valloitus olisi voinut tapahtua kaikessa hiljaisuudessa ilman aseitakin.
• Ingramin epäaito ja Janen aito, uhrautuva rakkaus asetetaan vastakkain: jos Ingram olisi Rochesterin arvoinen, Jane hyväksyisi heidän suhteensa. Jane siis ajattelee ensisijaisesti rakastettunsa tunteita, ei omiaan. Näin lukijan sympatia haetaan jälleen kertojan puolelle.
• Katkelmassa ei paljasteta, mihin suuntaan juoni etenee, mutta asetelma luo rakkausromaanin lajille tyypillisen odotushorisontin: lukija odottaa, että päähenkilön teeskentelemättömyyden ja epäitsekkyyden palkintona on herra Rochesterin rakkaus.

Tehtävän aineistona on kaksi katkelmaa Maria Turtschaninoffin romaanista Suomaa. Romaanikatkelmien miljöönä on Nevabacka-niminen paikka eri aikoina. Se sijaitsee alueella, jossa paikannimet ovat usein sekoitus suomea ja ruotsia. Aineistossa 4.A eletään esimodernia aikaa, mikä käy ilmi aineistosta 4.B, jossa mainitaan, että Nevabacka raivattiin vasta 1600-luvun jälkipuolella. Matts Mattsinpoika on asettumassa asumaan Nevabackaan. Aineistossa 4.B ollaan nykyajassa. Nevabackan maatilan perinyt Stina tarkastelee ympäristöä yhdessä metsää arvioivan miehen kanssa. Aineistot osoittavat, että eri aikoina eläneiden ihmisten suhteet elinympäristöönsä poikkeavat toisistaan, mutta niissä on myös yhteisiä piirteitä.

Tehtävässä pyydetään analysoimaan ja vertailemaan henkilöhahmojen suhdetta katkelmissa kuvattuun elinympäristöön. Analyysin odotetaan keskittyvän päähenkilöihin. Jälkimmäisessä katkelmassa esiintyvän miehen suhdetta elinympäristöön ei odoteta käsiteltävän, mutta sen käsittelyä ei pidetä kuitenkaan virheenä.

Kulttuurista lukutaitoa osoittavassa vastauksessa osataan tulkita katkelmien ajallista ja kulttuurista kontekstia ja kytkeä henkilöhahmojen tavat suhtautua elinympäristöönsä oman aikansa arvoihin ja ajatusmaailmaan.

Henkilöhahmojen suhteesta katkelmissa kuvattuun elinympäristöön voidaan tehdä esimerkiksi seuraavanlaisia havaintoja ja päätelmiä:

Omistus- ja hyötysuhde

• Molemmissa katkelmissa korostuu elinympäristön omistaminen ja hyödyntäminen. Mattsille Nevabacka näyttäytyy ensisijaisesti elinkeinona. Hän aikoo raivata maan viljeltäväksi ja rakentaa omin käsin itselleen talon. Stinalle paikka tarjoaa lisätienestiä: maatilalla on rahassa mitattava arvonsa, jota Stina ja nimeämätön mies pyrkivät arvioimaan. Alueella on tervahaudan jäänteitä, jotka ovat merkkejä aiemmasta tavasta käyttää metsää taloudellisesti hyödyksi.
• Hyötysuhteessa on kuitenkin eroja: Ensimmäisessä katkelmassa eletään omavaraistalouden aikakautta, jolloin ihmiset olivat pitkälti riippuvaisia luonnosta. Maatilan perustaminen ja viljely ovat Mattsille elinehto, keino turvata itselleen toimeentulo. Nevabacka on hänelle sekä työmaa että koti. Stina ei ole samalla tavalla riippuvainen Nevabackasta.
• Molemmille hahmoille luonnon hyödyntäminen tuo iloa: Matts saa syvää tyydytystä luonnonyhteydestä ja tilanhoidosta: Täällä oli kaikkea, mitä hänenlaisensa mies tarvitsi. Stinalle ilo tulee virkistäytymisestä, kuten marjanpoiminnasta.
• Elinympäristöä muokataan katkelmissa eri tavoin: Mattsin työnteko noudattelee luonnon kiertokulkua. Hän olisi yhtä uuttera kuin toukokuun kuu ja nousisi ennen aamunkoittoa tekemään työtä. Toisessa katkelmassa mies sanoo, että aluetta pitäisi hoitaa nykyaikaisin metsänhoitomenetelmin (Siellä pitäisi tehdä avohakkuu), joissa puut kaadetaan ja kuljetetaan pois metsäkoneiden avulla. Stina kuitenkin empii ja miettii vanhanaikaista, vähemmän totaalista ratkaisua (metsä siementäisi itsensä), jonka mies nimeää poimintahakkuuksi.

Emotionaalinen suhde

• Molemmilla henkilöhahmoilla on vahva tunneside Nevabackaan. Sodasta selvinneelle Mattsille se on turvasatama ja ainoa elinpiiri. Maatilan perineelle Stinalle Nevabacka merkitsee lapsuuden ja nuoruuden turvapaikkaa, jonne hän pakeni perheen ongelmia.
• Nevabackalla on suuri vaikutus Mattsin identiteettiin. Elämä siellä merkitsee hänelle riippumattomuutta, mahdollisuutta päättää omista asioistaan ja olla asettamatta itseään vaaraan hallitsijoiden takia. Hän loisi oman elämän, ja siinä elämässä päätökset tekisi hän itse, eivät upseerit ja kuninkaat. Laajempi yhteiskunta näyttäytyy kaukaisena sotana ja kuninkaiden mielivaltana, joista Matts haluaa eroon. Hän eläisi niin kuin itse hyväksi näki. Mattsin aikaan alueella asuu ihmisiä harvakseltaan (lähimmässä kylässä oli vain kaksi savua). Ihmisten vähäisyydestä ja töiden paljoudesta johtuen hänellä ei ole aikaa etsiä itselleen puolisoa ja saada näin jälkikasvua.
• Stinan arjessa Nevabacka ei ole yhtä keskeinen paikka. Hänen tunnesiteensä siihen on luonteeltaan nostalginen, eli se on saanut alkunsa lapsuuskokemuksista. Kerronta on paikoin aukkoista, mutta kerrotun perusteella voi päätellä esimerkiksi niin, että Nevabacka on ollut Stinan lapsuuskesien rakas lomapaikka, jossa hän on myöhemminkin viettänyt vapaa-aikaansa. Miljöökuvauksessa korostuu, kuinka lapsuudesta alkanut kiintymys Nevabackaan jatkuu yhä: Pysyvältä tuntui vain Nevabacka. Lapsuuden kokemukset lisäävät hänen haluaan suojella alueen luontoa.
• Molempien henkilöhahmojen tunteet Nevabackaa kohtaan ovat voimakkaita: Mattsin suhtautuminen on kokonaisvaltaista, ja se näkyy hänen vahvana halunaan muokata maa käyttöönsä ja kykynään kuvitella, mitä siellä tekisi: Hän näki mielessään, mihin rakentaisi tuvan ja mihin raivaisi ensimmäisen pellon. Tunne saa fyysisiä piirteitä, sillä hän iloitsee jokaisesta lapion ja rautakangen heilautuksesta. Ottaessaan tilan nimen sukunimekseen siitä tulee osa hänen identiteettiään. Stinalle Nevabacka merkitsee vakautta ja jatkuvuutta, josta luopuminen tuntuu hyvin vaikealta: Ajatus, ettei enää koskaan palaisi tänne, ettei enää koskaan poimisi puolukoita tältä harjulta, tekee yllättävän kipeää.

Luontosuhde

• Luonnolla on henkilöhahmoille perustavalla tavalla erilainen merkitys. Nykyajan kaupunkilaisena Stina suhtautuu metsä- ja suoluontoon rentouttavana poikkeamana arjesta. Mattsin tarina puolestaan osoittaa, kuinka konkreettisilla tavoilla esimodernin ajan ihmiset tiedostivat riippuvuutensa luonnosta. Nevabackaan asettuvalle Mattsille alue on aluksi koskematonta luontoa, joka ei antaudu helpolla. Kerronnassa korostuu luonnon tekemä vastarinta: Kannot eivät tahtoneet nousta pellosta, vaikka kuinka kampesi. Matts näkee itsensä osana luontoa mutta korostaa omaa valtaansa suhteessa elinympäristöön: Maa oli neitseellistä, ja hän oli valmis taivuttamaan sen tahtoonsa ja kylvämään siihen siemenen, niin että se tuottaisi runsaan sadon.
• Molemmat henkilöhahmot näkevät luonnon arvon ja oman roolinsa suhteessa sen vaalimiseen, mutta luonnon merkitys ilmenee heille eri tavoin. Mattsin ajattelussa luonto on voima, jolta saattoi pyytää hädän tullen apua: Mutta joskus ei vain ollut ketään muuta, kenen puoleen kääntyä. Hänen uskonsa yliluonnollisiin voimiin kielii myös kunnioituksesta luontoa kohtaan. Samalla luonto herättää Mattsissa myös pelkoa: Aina nevaa lähestyessään hän tunsi luissaan, kuinka häntä pidettiin silmällä.
• Stinalle Nevabackan luonto näyttäytyy itseisarvona ja suojelun kohteena, mutta hän tarkkailee sitä fyysisen ja ajallisen etäisyyden päästä, kaupunkilaisen silmin, osaamatta tulkita kaikkia luonnon merkkejä. Kuusesta tulee hyönteisten, sammalten ja jäkälien ruokaa. Nevabackan myydessään hän menettäisi päätäntävaltansa sen asioissa. Stina joutuukin punnitsemaan tarkasti arvojaan ja päätöstensä seurauksia sekä luonnolle että hänen omalle suhteelleen Nevabackaan: Puolukkaharju ehkä hakataan sileäksi, eikä hänellä ole siihen nokan koputtamista.
• Laajempi katkelmien välillä tapahtunut muutos ihmisten luontosuhteissa näkyy siinä, että Mattsin aikana luontoa muokataan lihasvoimalla, Stinan aikana koneellisesti.

Suhde elinympäristön pysyvyyteen

• Mattsille asettuminen Nevabackaan piirtää hänen elinpiirinsä rajat, kaupungissa kasvaneelle Stinalle taas tuo paikka edustaa pysyvyyttä elinpiirin muuttuessa. Paikat pysyivät siinä, missä olivat aina olleet, ja ne toivottivat hänet tervetulleeksi tuttuudellaan eivätkä vaatineet häneltä mitään.
• Henkilöhahmojen suhde elinympäristöönsä heijastaa laajaa historiallista muutosta: maaseudulla on nykyisin eri merkitys kuin esimodernina aikana.