Hyvän vastauksen piirteet: FI – Äidinkieli ja kirjallisuus, lukutaidon koe (näkövammaiset)

Tehtävän aineistona on Helsingin yliopiston verkkosivuilla julkaistu teksti, jonka avulla pyritään vaikuttamaan hakijoiden koulutus- tai uravalintaa koskevaan päätöksentekoon ja markkinoimaan Helsingin yliopistoa opiskelupaikkana. Teksti on suunnattu ensisijaisesti nuorille aikuisille, jotka harkitsevat korkeakouluopintoja.

Tehtävässä pyydetään analysoimaan ja arvioimaan tekstiä nimenomaan vaikuttamaan pyrkivänä tekstinä, joten tehtävänannon mukaisessa vastauksessa keskitytään tekstissä käytettyyn argumentointiin ja retorisiin keinoihin. Tekstin rakennetta on mahdollista analysoida markkinointiteksteille tyypillisten rakenteiden, esimerkiksi AIDA-mallin avulla.

Kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa osoittaa keinojen abstrahointi ja ryhmittely sisällön toistamisen sijaan. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa myös tekstin tunnistaminen markkinointitekstiksi. Keinoja ja niiden onnistuneisuutta arvioidaan suhteessa tekstin tavoitteeseen ja oletettuun kohderyhmään.

Tekstissä käytetään monenlaisia vaikuttamisen ja houkuttelun keinoja, jotka liittyvät argumentaatioon ja sitä tukeviin retorisiin keinoihin ja tekstin rakenteeseen. Kaikkia alla olevia havaintoja ei edellytetä parhaissakaan vastauksissa. Aineistossa käytetyistä vaikuttamisen keinosta voi tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja ja päätelmiä:

Argumentaatio

Tekstin teesinä voi pitää esimerkiksi väitettä Helsingin yliopisto on erinomainen opiskelupaikka. Tekstin esisopimuksena on se, että lukija tuntee jo jonkin verran yliopistomaailmaa, esimerkiksi kandi- ja maisteritutkinnon ja tiedekorkeakoulun käsitteet. Taustaoletuksena on, että lukija on kiinnostunut yliopisto-opinnoista, arvostaa tiedettä, tutkimusta ja kansainvälisyyttä, mutta on kiinnostunut myös opiskelijaelämästä.

Argumentaatiossa vedotaan pääosin järkeen, eli käytetään logokseen liittyviä keinoja, esimerkiksi faktapohjaisia väittämiä ja tarkkoja numerotietoja. Tekstin teesiä perustellaan vetoamalla tutkittuun tietoon, esimerkiksi menestykseen yliopistovertailuissa, joissa yliopisto sijoittuu sadan maailman parhaan yliopiston joukkoon ja kuuluu yhden prosentin parhaimmistoon. Myös koulutuksen hyötyjä perustellaan tutkimustiedon avulla: uraseurantakyselyn mukaan 91 % vuonna 2012 Helsingin yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista oli töissä viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Lukujen ja faktojen avulla perustellaan myös yliopiston kansainvälisyyttä.

Yliopiston erinomaisuutta perustellaan vetoamalla yliopiston ethokseen eli hyvään maineeseen, erityisyyteen, suuruuteen ja perinteisiin. Yliopiston kerrotaan olevan vanhin ja monipuolisin tiedekorkeakoulu, ainoa suomalainen yliopisto, joka kuuluu tutkimusyliopistojen liittoon, siellä on lukuisia ohjelmia, paljon opiskelijoita ja henkilökuntaa. Hyvään maineeseen vedotaan myös nostamalla esiin yliopiston tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä periaatteita ja tavoitteita.

Tunteisiin vetoavia eli pathokseen liittyviä keinoja käytetään melko vähän, mutta yliopiston erinomaisuutta perustellaan muun muassa mahdollisuudella liittyä opiskelijoiden suureen joukkoon, osallistua aktiivisesti opiskelijaelämään, saada palveluja ja kokea olonsa turvalliseksi, esimerkiksi kohdissa 7, 8 ja 10.

Tekstissä vedotaan eniten tiedollisiin arvoihin, joita ovat esimerkiksi tieto, oppineisuus ja viisaus. Perusteluissa vedotaan myös sosiaalisiin arvoihin, kuten tarpeeseen kuulua yhteisöihin ja verkostoitua ja eettisiin arvoihin, kuten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Esillä on myös yksilön menestymiseen liittyviä arvoja esimerkiksi kohdassa, jossa nostetaan esiin henkilökohtainen ohjaus ja työllistymismahdollisuudet.

Retorisia keinoja

Argumentaatiota tuetaan erilaisten retoristen keinojen avulla. Tekstissä käytetään paljon superlatiiveja, esimerkiksi vanhin, laajin, suurin, paras, ja positiivisia adjektiiveja, esimerkiksi korkealaatuinen, johtava, kukoistava, huippu. Yliopistoa kuvataan kielikuvan avulla akateemisen yrittäjyyden kehdoksi.

Lukijaa puhutellaan sinä-muodossa, mikä on tavallista nimenomaan markkinoiville teksteille. Lukijalle annetaan lupauksia, esimerkiksi valmistuminen huippuyliopistosta antaa sinulle hyvät eväät työelämään, saat lukuisia palveluja ja etuja. Läheisyyttä ja inhimillisyyttä tekstiin tuo myös se, että yliopistosta puhutaan me-muodossa, ikään kuin ihmisenä, esimerkiksi uskomme tieteen voimaan, tavoitteenamme on tuottaa tietoa.

Muutamia määritelmiä ei perustella lainkaan, joten ne voivat vaikuttaa suostuttelumääritelmiltä, esimerkiksi olemme edelläkävijöitä ilmastotutkimuksessa, samoin faktana esitetty mielipide opiskelijaelämä on tärkeä osa opiskelukokemusta.

Jokaisen kohdan lopussa keskeinen sisältö kiteytetään puhuttelemalla lukijaa ja asemoimalla hänet tulevaisuuteen, esimerkiksi kun valitset opiskelupaikaksesi Helsingin yliopiston, pääset uusimman tutkimustiedon äärelle ja saat opetusta huippututkijoilta. Lukijan toiminta oletetaan itsestään selväksi käyttämällä kun-konjunktiota ehdollisen jos-konjunktion sijaan.

Tekstin rakenne

Aineiston analysoinnissa voi hyödyntää markkinointiteksteille tyypillistä AIDA-mallia, jonka mukaisesti ensin kiinnitetään huomio, ylläpidetään kiinnostusta, luodaan tarve ja sen jälkeen kehotetaan toimintaan. Lukijan huomio kiinnitetään otsikolla, joka lupaa tarjota kymmenen hyvää syytä opiskella Helsingin yliopistossa. Kiinnostusta ylläpidetään kymmenen väittämän avulla, joilla myös herätellään halua opiskella juuri Helsingin yliopistossa. Listamuoto houkuttelee lukemaan tekstiä eteenpäin kohta kerrallaan, ja sivun lopussa lukijalle tarjoutuu mahdollisuus toimintaan, kun hänelle tarjotaan linkkejä, joiden kautta hän voi saada lisätietoa koulutukseen hakeutumisesta.

Keinojen arviointi

Keinojen toimivuutta arvioidaan suhteessa tekstin tavoitteeseen ja kohderyhmään. Vastauksessa voi esimerkiksi pohtia, miten perustelut onnistuvat vakuuttamaan lukijan tai miten esimerkiksi lukijan suora puhuttelu toimii. Huomiota voi tehdä myös listamuodon valinnasta tekstin vaikuttamiskeinoksi. Listamuotoisuus tuo mieleen erilaiset ranking- ja Top 10 -listaukset, jotka voivat olla tuttuja lukijakunnalle. Toisaalta huomiota voi kiinnittää siihen, missä järjestyksessä asiat luetellaan. Ne eivät välttämättä ole lukijakunnan kannalta tärkeysjärjestyksessä, esimerkiksi yliopiston tutkimusansiot mainitaan ensimmäisenä ja mukava opiskelukaupunki viimeisenä.

Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania (1847) pidetään rakkausromaanin varhaisena edustajana. Siinä on useita piirteitä, joista on tullut myöhempien rakkausromaanien ja myös romanttisen draaman konventioita. Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa tehdään havaintoja ja päätelmiä katkelmassa esiintyvistä piirteistä, jotka ovat rakkausromaaneille tyypillisiä. Näihin kuuluvat muun muassa päähenkilön intohimoisten tunteiden kuvaus, rakastavaisten suhdetta hankaloittavat esteet sekä rakkausavioliiton ihanne, joka yleistyi 1800-luvulla yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten myötä. Kokelas voi tunnistaa genren tunnusmerkkejä lukemansa kaunokirjallisuuden pohjalta.

Kulttuurista lukutaitoa osoittaa havaintojen suhteuttaminen romaanin historialliseen miljööseen tai kirjallisuushistorialliseen viitekehykseen, jolloin tulkinnassa voivat korostua esimerkiksi viktoriaanisen Englannin luokkaerot tai romantiikan tyylikauden erityispiirteet. Myös tulkinnat katkelman metatasosta eli pienoisnäytelmästä, jota kertoja romaanissa seuraa, osoittavat kulttuurista lukutaitoa.

Romaanikatkelmasta voi tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja:

Rakkausromaaneille tyypillinen minäkertoja

• Romaanin minäkertoja Jane on nainen.
• Jane on rakastunut saavuttamattomalta tuntuvaan herra Rochesteriin, ja hänen ajatuksensa pyörivät tämän ympärillä.
• Jane rakastaa salaa, mutta uskoutuu tunteistaan lukijalle.
• Jane herättää sivustaseuraajana ja altavastaajana sympatiaa, mikä on keino houkutella lukija henkilöhahmon puolelle.

Aiheena on romanttinen, heteroseksuaalinen rakkaus

• Katkelma kuvaa Janen romanttisia tunteita, joista hän kertoo suoraan: Olenhan jo kertonut oppineeni rakastamaan herra Rochesteria.
• Katkelma keskittyy kolmiodraamaan: päähenkilöön, hänen rakkautensa kohteeseen ja heidän välissään olevaan neiti Ingramiin.
• Rakkautta ja avioliittoa käsitellään myös metafiktiivisesti, katkelmaan upotetun pienoisnäytelmän avulla: Rochester ja Ingram näyttelevät häitä ja kosintaa itämaisina hahmoina. Näin vihjataan, että heidän välillään on mahdollisesti avioliittoon johtava suhde kertojan jäädessä ulkopuoliseksi – eli ikään kuin romanttisen teoksen lukijan tai katsojan rooliin.
• Orientalistinen eksotiikka tuo katkelmaan eroottisen sävyn, mutta rakkautta kuvataan viktoriaanisen Englannin soveliaisuussääntöjen mukaisesti ja rakkausromaanin lajityypille ominaisesti romanttisena eikä niinkään seksuaalisena tunteena.

Katkelmassa on rakkauden ja muiden tunteiden kuvausta

• Janen sisäisestä puheesta käyvät ilmi hänen rakastuneisuutensa aiheuttamat voimakkaat tunteet: Nämä olosuhteet eivät pystyneet jäähdyttämään eivätkä hävittämään rakkauttani. Jane tuntee myös ahdistusta: olin jatkuvasti kiihdyksissä ja jännittynyt. Rochesterin ja neiti Ingramin seuraaminen tuottaa hänelle sietämätöntä tuskaa. Tunteisiin keskittyminen on rakkausromaanin lisäksi myös muun romantiikan kirjallisuuden piirre.
• Tunteita kuvataan konventionaalisten kielikuvien avulla. Jane käyttää symbolina sydäntä ja tulta: hän puhuu sydämen laskemisesta jalkojen juureen, rikkiraadellusta sydämestä sekä rakkauden tulen sytyttämisestä. Tekstissä viitataan myös Amorin nuoliin, jotka alituisesti kimmahtivat herra Rochesterin rinnasta.
• Rakkautta kuvataan myös ulkopuolisen näkökulmasta. Jane panee merkille Rochesterin ja Ingramin läheisyyden ja flirttailun: kuulen heidän kuiskailevan keskenään, näen heidän vaihtelevan katseita.
• Janen rakkaus on romantiikan kirjallisuudelle ominaisesti ylevää. Hän väittää, ettei ole mustasukkainen, vaan vain tuskissaan siitä, ettei Rochesterin ja Ingramin välinen tunne ole aito. Päähenkilön ja sitä myötä romaanin ihanteena on siis rakkausavioliitto.

Minäkertoja ja hänen rakkautensa kohde eivät näennäisesti sovi toisilleen

• Päähenkilöt kuuluvat eri yhteiskuntaluokkiin: herra Rochester on vauras aatelismies, jonka kartanossa järjestetään isoja juhlia, ja kotiopettaja Jane on hänen työntekijänsä. Luokkaeroon vihjataan jo alussa: Jane kiinnittää rouva Dentin korua ikään kuin palvelijan roolissa.
• Herra Rochester on karismaattinen hahmo, jolla on tummat silmät ja mustanpuhuva iho. Jane kuvailee häntä ihaillen terävänäköiseksi, mutta huomaa myös hänen ylpeät ja ivalliset piirteensä. Synkät miessankarit ovat etenkin viktoriaanisessa romantiikassa tyypillisiä hahmoja.
• Janen ulkomuotoa kuvataan Ingramin silmin: Jane on ”tyhmän näköinen” eli ilmeisesti ulkonäöltään tavanomainen.
• Rochester hallitsee tilannetta, kun taas Jane on seurueessa ulkopuolinen, vetäytyvä: Onneksi hän ei vaatinut minua mukaan, kuten olin melkein pelännyt hänen tekevän, vaan sain palata hiljaa tavalliselle paikalleni.

Pääparin rakkauden välillä on esteitä

• Janen pohdinnasta ilmenee, että taloudelliset edut ja poliittiset syyt vaikuttavat yläluokkaan kuuluvien puolisonvalintaan; hänellä ei siis vaatimattomana kotiopettajana näytä olevan mahdollisuuksia.
• Rochester vaikuttaa jo valinneen puolisonsa: ”Neiti Ingram kuuluu tietysti minulle”; Ymmärsin, että herra Rochester aikoi naida neiti Ingramin hänen syntyperänsä takia.

Päähenkilöiden rakkaussuhde ei kuitenkaan ole mahdoton

• Rochester pyytää Janea alussa mukaan kuvaelmaan, eli hän vaikuttaa olevan kiinnostunut tästä jollain tavalla.
• Rochester ei Janen havaintojen perusteella rakasta neiti Ingramia.
• Jane antaa ymmärtää olevansa parempi kumppani: Ingram ei ole Rochesterin arvoinen, vaan pinnallinen ja epäempaattinen. Kauneudestaan, asemastaan ja loistavista avuistaan huolimatta hän on Janeen verrattuna alamittainen.
• Jane kuvaa Ingramin yrityksiä valloittaa Rochester turhamaiseksi ja itsetyytyväiseksi pöyhistelyksi. Jane itse säilyttää itsehillintänsä ja arvokkuutensa palavista tunteistaan huolimatta. Toisin kuin Ingram, hän tietää, miten miehen voisi voittaa puolelleen: valloitus olisi voinut tapahtua kaikessa hiljaisuudessa ilman aseitakin.
• Ingramin epäaito ja Janen aito, uhrautuva rakkaus asetetaan vastakkain: jos Ingram olisi Rochesterin arvoinen, Jane hyväksyisi heidän suhteensa. Jane siis ajattelee ensisijaisesti rakastettunsa tunteita, ei omiaan. Näin lukijan sympatia haetaan jälleen kertojan puolelle.
• Katkelmassa ei paljasteta, mihin suuntaan juoni etenee, mutta asetelma luo rakkausromaanin lajille tyypillisen odotushorisontin: lukija odottaa, että päähenkilön teeskentelemättömyyden ja epäitsekkyyden palkintona on herra Rochesterin rakkaus.

Tehtävän aineistona on kaksi katkelmaa Maria Turtschaninoffin romaanista Suomaa. Romaanikatkelmien miljöönä on Nevabacka-niminen paikka eri aikoina. Se sijaitsee alueella, jossa paikannimet ovat usein sekoitus suomea ja ruotsia. Aineistossa 4.A eletään esimodernia aikaa, mikä käy ilmi aineistosta 4.B, jossa mainitaan, että Nevabacka raivattiin vasta 1600-luvun jälkipuolella. Matts Mattsinpoika on asettumassa asumaan Nevabackaan. Aineistossa 4.B ollaan nykyajassa. Nevabackan maatilan perinyt Stina tarkastelee ympäristöä yhdessä metsää arvioivan miehen kanssa. Aineistot osoittavat, että eri aikoina eläneiden ihmisten suhteet elinympäristöönsä poikkeavat toisistaan, mutta niissä on myös yhteisiä piirteitä.

Tehtävässä pyydetään analysoimaan ja vertailemaan henkilöhahmojen suhdetta katkelmissa kuvattuun elinympäristöön. Analyysin odotetaan keskittyvän päähenkilöihin. Jälkimmäisessä katkelmassa esiintyvän miehen suhdetta elinympäristöön ei odoteta käsiteltävän, mutta sen käsittelyä ei pidetä kuitenkaan virheenä.

Kulttuurista lukutaitoa osoittavassa vastauksessa osataan tulkita katkelmien ajallista ja kulttuurista kontekstia ja kytkeä henkilöhahmojen tavat suhtautua elinympäristöönsä oman aikansa arvoihin ja ajatusmaailmaan.

Henkilöhahmojen suhteesta katkelmissa kuvattuun elinympäristöön voidaan tehdä esimerkiksi seuraavanlaisia havaintoja ja päätelmiä:

Omistus- ja hyötysuhde

• Molemmissa katkelmissa korostuu elinympäristön omistaminen ja hyödyntäminen. Mattsille Nevabacka näyttäytyy ensisijaisesti elinkeinona. Hän aikoo raivata maan viljeltäväksi ja rakentaa omin käsin itselleen talon. Stinalle paikka tarjoaa lisätienestiä: maatilalla on rahassa mitattava arvonsa, jota Stina ja nimeämätön mies pyrkivät arvioimaan. Alueella on tervahaudan jäänteitä, jotka ovat merkkejä aiemmasta tavasta käyttää metsää taloudellisesti hyödyksi.
• Hyötysuhteessa on kuitenkin eroja: Ensimmäisessä katkelmassa eletään omavaraistalouden aikakautta, jolloin ihmiset olivat pitkälti riippuvaisia luonnosta. Maatilan perustaminen ja viljely ovat Mattsille elinehto, keino turvata itselleen toimeentulo. Nevabacka on hänelle sekä työmaa että koti. Stina ei ole samalla tavalla riippuvainen Nevabackasta.
• Molemmille hahmoille luonnon hyödyntäminen tuo iloa: Matts saa syvää tyydytystä luonnonyhteydestä ja tilanhoidosta: Täällä oli kaikkea, mitä hänenlaisensa mies tarvitsi. Stinalle ilo tulee virkistäytymisestä, kuten marjanpoiminnasta.
• Elinympäristöä muokataan katkelmissa eri tavoin: Mattsin työnteko noudattelee luonnon kiertokulkua. Hän olisi yhtä uuttera kuin toukokuun kuu ja nousisi ennen aamunkoittoa tekemään työtä. Toisessa katkelmassa mies sanoo, että aluetta pitäisi hoitaa nykyaikaisin metsänhoitomenetelmin avohakkuina, joissa puut kaadetaan ja kuljetetaan pois metsäkoneiden avulla. Stina kuitenkin empii ja miettii vanhanaikaista, poimintahakkuuksi nimettyä vähemmän totaalista ratkaisua, jossa metsä siementäisi itsensä.

Emotionaalinen suhde

• Molemmilla henkilöhahmoilla on vahva tunneside Nevabackaan. Sodasta selvinneelle Mattsille se on turvasatama ja ainoa elinpiiri. Maatilan perineelle Stinalle Nevabacka merkitsee lapsuuden ja nuoruuden turvapaikkaa, jonne hän pakeni perheen ongelmia.
• Nevabackalla on suuri vaikutus Mattsin identiteettiin. Elämä siellä merkitsee hänelle riippumattomuutta, mahdollisuutta päättää omista asioistaan ja olla asettamatta itseään vaaraan hallitsijoiden takia. Hän loisi oman elämän, ja siinä elämässä päätökset tekisi hän itse, eivät upseerit ja kuninkaat. Laajempi yhteiskunta näyttäytyy kaukaisena sotana ja kuninkaiden mielivaltana, joista Matts haluaa eroon. Hän eläisi niin kuin itse hyväksi näki. Mattsin aikaan alueella asuu ihmisiä harvakseltaan, sillä lähimmässä kylässä oli vain kaksi savua. Ihmisten vähäisyydestä ja töiden paljoudesta johtuen hänellä ei ole aikaa etsiä itselleen puolisoa ja saada näin jälkikasvua.
• Stinan arjessa Nevabacka ei ole yhtä keskeinen paikka. Hänen tunnesiteensä siihen on luonteeltaan nostalginen, eli se on saanut alkunsa lapsuuskokemuksista. Kerronta on paikoin aukkoista, mutta kerrotun perusteella voi päätellä esimerkiksi niin, että Nevabacka on ollut Stinan lapsuuskesien rakas lomapaikka, jossa hän on myöhemminkin viettänyt vapaa-aikaansa. Miljöökuvauksessa korostuu, kuinka lapsuudesta alkanut kiintymys Nevabackaan jatkuu yhä: Pysyvältä tuntui vain Nevabacka. Lapsuuden kokemukset lisäävät hänen haluaan suojella alueen luontoa.
• Molempien henkilöhahmojen tunteet Nevabackaa kohtaan ovat voimakkaita: Mattsin suhtautuminen on kokonaisvaltaista, ja se näkyy hänen vahvana halunaan muokata maa käyttöönsä ja kykynään kuvitella, mitä siellä tekisi: Hän näki mielessään, mihin rakentaisi tuvan ja mihin raivaisi ensimmäisen pellon. Tunne saa fyysisiä piirteitä, sillä hän iloitsee jokaisesta lapion ja rautakangen heilautuksesta. Ottaessaan tilan nimen sukunimekseen siitä tulee osa hänen identiteettiään. Stinalle Nevabacka merkitsee vakautta ja jatkuvuutta, josta luopuminen tuntuu hyvin vaikealta: Ajatus, ettei enää koskaan palaisi tänne, ettei enää koskaan poimisi puolukoita tältä harjulta, tekee yllättävän kipeää.

Luontosuhde

• Luonnolla on henkilöhahmoille perustavalla tavalla erilainen merkitys. Nykyajan kaupunkilaisena Stina suhtautuu metsä- ja suoluontoon rentouttavana poikkeamana arjesta. Mattsin tarina puolestaan osoittaa, kuinka konkreettisilla tavoilla esimodernin ajan ihmiset tiedostivat riippuvuutensa luonnosta. Nevabackaan asettuvalle Mattsille alue on aluksi koskematonta luontoa, joka ei antaudu helpolla. Kerronnassa korostuu luonnon tekemä vastarinta: Kannot eivät tahtoneet nousta pellosta, vaikka kuinka kampesi. Matts näkee itsensä osana luontoa mutta korostaa omaa valtaansa suhteessa elinympäristöön: Maa oli neitseellistä, ja hän oli valmis taivuttamaan sen tahtoonsa ja kylvämään siihen siemenen, niin että se tuottaisi runsaan sadon.
• Molemmat henkilöhahmot näkevät luonnon arvon ja oman roolinsa suhteessa sen vaalimiseen, mutta luonnon merkitys ilmenee heille eri tavoin. Mattsin ajattelussa luonto on voima, jolta saattoi pyytää hädän tullen apua: Mutta joskus ei vain ollut ketään muuta, kenen puoleen kääntyä. Hänen uskonsa yliluonnollisiin voimiin kielii myös kunnioituksesta luontoa kohtaan. Samalla luonto herättää Mattsissa myös pelkoa: Aina nevaa lähestyessään hän tunsi luissaan, kuinka häntä pidettiin silmällä.
• Stinalle Nevabackan luonto näyttäytyy itseisarvona ja suojelun kohteena, mutta hän tarkkailee sitä fyysisen ja ajallisen etäisyyden päästä, kaupunkilaisen silmin, osaamatta tulkita kaikkia luonnon merkkejä. Kuusesta tulee hyönteisten, sammalten ja jäkälien ruokaa. Nevabackan myydessään hän menettäisi päätäntävaltansa sen asioissa. Stina joutuukin punnitsemaan tarkasti arvojaan ja päätöstensä seurauksia sekä luonnolle että hänen omalle suhteelleen Nevabackaan: Puolukkaharju ehkä hakataan sileäksi, eikä hänellä ole siihen nokan koputtamista.
• Laajempi katkelmien välillä tapahtunut muutos ihmisten luontosuhteissa näkyy siinä, että Mattsin aikana luontoa muokataan lihasvoimalla, Stinan aikana koneellisesti.

Suhde elinympäristön pysyvyyteen

• Mattsille asettuminen Nevabackaan piirtää hänen elinpiirinsä rajat, kaupungissa kasvaneelle Stinalle taas tuo paikka edustaa pysyvyyttä elinpiirin muuttuessa. Paikat pysyivät siinä, missä olivat aina olleet, ja ne toivottivat hänet tervetulleeksi tuttuudellaan eivätkä vaatineet häneltä mitään.
• Henkilöhahmojen suhde elinympäristöönsä heijastaa laajaa historiallista muutosta: maaseudulla on nykyisin eri merkitys kuin esimodernina aikana.