Hyvän vastauksen piirteet: FI – Filosofia
27.3.2024
Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 14.5.2024
Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.
Filosofian ylioppilaskokeen vastausten arviointi
Ylioppilaskoe mittaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Kevään 2024 filosofian kokeen laadinnassa on otettu huomioon Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2015 (LOPS15) ja Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2019 (LOPS19).
Reaaliaineen ylioppilaskokeen arvioinnissa on otettava huomioon tehtävän kognitiivinen vaativuus. Tehtävänlaadinnassa on otettu huomioon Bloomin kognitiivisia oppimistavoitteita koskeva taksonomia sekä Andersonin ja Krathwohlin siitä kehittämä muunnelma. Niiden perusteella tehtävässä vaadittavan kognitiivisen prosessin vaativuutta arvioidaan kuusiportaisella hierarkkisella asteikolla: muistaa / palauttaa mieleen, ymmärtää/käsittää, soveltaa, analysoida, arvioida ja luoda (syntetisoida). Kaksi ylintä tasoa ovat taksonomioissa eri järjestyksessä.
Filosofia on yleistä, abstraktia ajattelua. Siksi pelkkä asian ymmärtäminen voi usein olla hyvin vaativa suoritus. Tämän takia mainittuja Bloomin taksonomian luokituksia ei pidä filosofian arvioinnissa pitää kaavamaisen hierarkkisina. Tiedollisen osaamisen eri ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta limittäisiä, vaikka määrittelyä, kuvailua ja selittämistä vaativat tehtäväosiot ovat yleensä suppeampia kuin erittelyä, pohdintaa ja arviointia vaativat.
Filosofinen ajattelu voidaan yleensä jäsentää sarjaksi avoimia kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia. Tästä johtuen filosofian kokeessa arvioidaan yhtäältä kokelaan kykyä hahmottaa filosofisia kysymyksiä, toisaalta hänen kykyään ymmärtää ja arvioida niihin annettuja vastauksia. Mikäli tehtävässä pyydetään arvioimaan jotakin filosofista väitettä, olennainen osa vastausta on tarkastella, mihin kysymykseen kyseinen väite vastaa. Kun kokelas on hahmottanut oikein taustalla olevan filosofisen kysymyksen, hänellä on selkeä lähtökohta arvioida väitteen perusteita ja pohtia, onko kysymykseen vaihtoehtoisia vastauksia.
Ylioppilaskokeessa arvioitava filosofinen ajattelu ilmaistaan kielellisesti. Siksi arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös ajattelun ilmaisemiseen monella tasolla tekstin kirjallisesta vaikuttavuudesta kappalejakoon. Kyse ei kuitenkaan ole äidinkielen tehtävästä, ja hyvä kirjallinen esitys on hyvän filosofian vastauksen tunnusmerkki vain siinä määrin kuin se ilmentää hyvää filosofista ajattelua. Hyvä filosofinen vastaus perustuu huolelliseen ajatteluun. Se tarkoittaa vastauksessa useita eri piirteitä. Tärkeimmät niistä ovat vastauksen osuvuus, eheys ja vakuuttavuus.
Osuvuus eli relevanssi ja asiaankuuluvuus on hyvän vastauksen ydin. Hyvät tiedot ja ymmärrys sekä johdonmukainen argumentaatio eivät tuota edes hyväksyttävää vastausta, jos ne eivät liity tehtävään. Tämän vuoksi osuvuus on alla listatuista ulottuvuuksista tärkein.
Eheys liittyy vastauksen rakenteeseen. Kokelaan kyky jäsentää käsitteellisesti ongelmia ja ratkaisuja sekä arvioida perusteluja ilmenee vastauksen johdonmukaisuutena ja moniulotteisuutena. Eheä vastaus on myös selkeä. Filosofisessa ajattelussa kysymykset ja vastaukset on pystyttävä muotoilemaan selvästi.
Vakuuttavuus tarkoittaa filosofiassa ennen kaikkea argumentaation hyvää laatua. Sen ytimessä ovat filosofisesti hyväksyttävät lähtökohdat sekä riittävä yhteys väitteiden ja perustelujen välillä.
Osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ohella hyvä filosofinen ajattelu näkyy käsitteiden ja teorioiden hallinnassa sekä ilmiökentän tuntemuksessa. Vastauksen muodolliset ja sisällölliset ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta osittain päällekkäisiä silloin, kun vastaus täyttää relevanssin minimivaatimukset eli osuu tehtävänantoon. Vastaus voi olla tiedollisesti hyvä, mutta ajattelun ilmaiseminen saattaa olla heikkoa tai toisin päin. Ulottuvuudet eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia toisistaan, koska esitystapa, käsitteiden käyttö ja ilmiökentän hallinta liittyvät yhteen.
Filosofian tehtävien luonteen vuoksi vastauksen kypsyyttä koskevat seikat ovat erityisen tärkeässä asemassa. Ylioppilastutkintolautakunta on antanut kypsyyden osoittamisesta ohjeet reaaliaineiden kokeiden määräyksissä. On hyvä huomata, että määräysten mukaan epäolennaisten näkökohtien käsittely heikentää vastauksen arvoa.
Alla oleva taulukko voi auttaa filosofian ylioppilaskokeen vastausten arvioinnissa osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden näkökulmista. Niiden ja vastauksen sisältöön liittyvien seikkojen avulla muodostetaan yksi kokonaisarvio, joka esitetään tehtäväosiosta annettavalla pistemäärällä.
| Arvioinnin ulottuvuus | /Pistemäärä 0 | 25 % | 50 % | 75 % | 100 % |
|---|---|---|---|---|---|
| Osuvuus | Vastaus ei lainkaan vastaa tehtävään; tehtävä on ymmärretty ratkaisevasti väärin. | Vastaus liittyy osin kysymyksen alaan, mutta on epäselvä, harhaileva tai sivussa asiasta. | Tehtävään vastataan asiaankuuluvasti. | Vastauksessa ilmenee selkeä ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään olennaisimmat seikat. | Vastauksessa ilmenee erinomainen ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään kattavasti tarpeelliset seikat ja vain ne. |
| Eheys | Vastaus on hajanainen ja sekava. | Vastauksessa on yksi asiaan selvästi liittyvä seikka. Vastauksen ainekset ovat kuitenkin muuten satunnaisia tai sekavia. | Vastauksessa on useita asiaan kuuluvia seikkoja, mutta niitä ei ole onnistuttu liittämään yhdeksi kokonaisuudeksi. Vastaus jää usein luettelomaiseksi. | Tehtävänantoon kuuluvia näkökulmia on liitetty toisiinsa johdonmukaisesti ja monipuolisesti. Tuloksena on koherentti kokonaisuus, joka vastaa kysymykseen. | Vastauksessa tehtävänantoon liittyvät relevantit aineistoelementit on suhteutettu toisiinsa. Käsitteet ja perustelut muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, joka vastaa tehtävään liittyviin kysymyksiin ja ottaa tarvittaessa huomioon myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja. |
| Vakuuttavuus | Vastauksessa ei ole perusteluja tai niillä ei ole yhteyttä esitettyihin väitteisiin. | Vastauksessa esitetyt perustelut liittyvät jotenkin väitteisiin, mutta niiden yhteys jää epäselväksi. | Vastausta on perusteltu siten, että lähtökohdat ovat järkeviä ja perustelujen ja johtopäätöksen välillä on selvä yhteys. | Vastauksessa on tarkasteltu useimpia relevantteja perusteluja, niitä on problematisoitu ja eritelty järkevästi ja argumentit on rakennettu oikein. | Relevanttien perustelujen problematisointi ja erittely on osuvaa ja osoittaa omaperäistä oivaltavaa ajattelua tai syvällistä perinteen tuntemusta. |
Filosofian ylioppilaskokeen pistemäärät
Filosofian kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista kokelaan tulee vastata viiteen. Koe on kaksiosainen. Osassa 1 on kuusi tehtävää. Kustakin tehtävästä saa 0–20 pistettä. Osassa 2 on kolme tehtävää, joista saa 0–30 pistettä kustakin. Osan 1 tehtävistä voi vastata kolmesta viiteen ja osan 2 tehtävistä nollasta kahteen. Kokeen maksimipistemäärä on 120. Sen saavuttaminen edellyttää, että kokelas vastaa kolmeen osan 1 tehtävään ja kahteen osan 2 tehtävään.
Hyvän vastauksen piirteiden pisteohjeissa mainitaan kaksi tai kolme erillistä arvioinnin kiintopistettä eli pistekynnystä, joiden on tarkoitus helpottaa arviointia. Kynnysten lukumäärä riippuu tehtäväosion enimmäispistemäärästä, joka on kaikissa tapauksissa viidellä jaollinen. Suppeimmassa eli 5 pisteen tehtäväosiossa on kaksi kynnystä, jotka ovat 2:n ja 4:n pisteen eli 40 %:n ja 80 %:n kohdalla. Jos tehtävästä tai sen osasta annettava pistemäärä on 10 tai enemmän, käytetään kolmea kiintopistettä: 25–30 %, 50–60 % ja 75–80 %. Jos tehtävästä tai sen osasta annetaan yli 10 pistettä, on esitetty myös luonnehdinta huippupisteistä. Sen tarkoituksena on tuoda esiin seikkoja, jotka helpottavat vastauksen sijoittamista ylimmän pisteluokan (75–100 %) sisällä.
Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet
Koska filosofian kokeessa arvioidaan kokelaan omaa filosofista ajattelua, vastaukset voivat avautua moniin suuntiin lähes kaikissa tehtävissä. Sen vuoksi hyvän vastauksen piirteiden kuvaukset ovat aina vain suuntaa antavia. Samasta syystä hyvän vastauksen piirteissä esitellään tehtävään liittyviä filosofisia seikkoja laajasti ja osin myös lukiokurssien ulkopuolelta. Tarkoituksena on antaa vastauksia arvosteleville opettajille lisävihjeitä siitä, millaiset filosofiset pohdinnat voivat perustellusti kuulua vastaukseen. Lukiokursseihin liittyvät ja kokelaiden osaamiselta vaadittavat seikat on mainittu pisteitysohjeiden yhteydessä. Näissä osioissa on hyvin suppeasti huomioitu yllä olevassa taulukossa mainitut osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ulottuvuudet. Arvioinnissa on kuitenkin osiokohtaisesti syytä tarkastella niin sisällöllisiä kuin taulukossa kuvattuja ulottuvuuksia.
Tehtäviin liittyy erilaisia aineistoja. Kussakin tehtäväosiossa on ilmoitettu, miten aineistoa käytetään. Jos aineiston käytöstä ei anneta ohjeita tai käytön ilmoitetaan olevan vapaaehtoista, esimerkiksi ”voit hyödyntää aineistoa”, kyseessä on virikeaineisto. Tällöin aineiston käyttämättä jättäminen on hyväksyttävää eikä vähennä pisteitä. On tosin hyvä huomata, että tällaisissakin tehtävissä aineisto antaa informaatiota ja että vastauksen tulee olla yhtä monipuolinen, vaikka aineistoa ei olisi hyödynnetty. Jos osiossa kehotetaan käyttämään aineistoa, mutta näin ei kuitenkaan ole tehty, vähennetään aina vähintään yksi piste ja vastauksesta saatava pistemäärä voi olla korkeintaan 75 % osion maksimipistemäärästä. Aineiston käytöstä voidaan antaa myös yksityiskohtaisempia ohjeita, joissa esimerkiksi kehotetaan erittelemään tai vertailemaan aineistoa tai etsimään sieltä joitain erityisiä piirteitä, kuten argumentteja. Tällöin ohjeistuksen noudattamatta jättämisestä seuraava suora pistevähennys on useimmiten suurempi.
Tehtäväosiot jakautuvat kahteen luokkaan. Kun osiosta annetaan 10 pistettä tai enemmän, se arvostellaan esseemuotoisena vastauksena, ellei tehtävänannossa erikseen muuta ilmoiteta. Esseemuotoisella vastauksella tarkoitetaan vastausta, jossa on esseen rakenne: alussa aiheen, ongelman tai väitteen napakka esittely, keskiosassa asian monipuolinen käsittely ja lopussa käsittelyyn perustuvat päätelmät. Esseen pituudesta ei voi antaa mitään ehdottomia ohjeita, sillä vastauksen arvo riippuu sen sisällöstä ja sopiva pituus riippuu monista asioista, kuten käsiteltävän asian luonteesta ja kokelaan tekemistä rajauksista. On kuitenkin hyvä huomata, että 10 pisteen tehtäväosiossa hyvän esseen ei tarvitse olla yhtä laaja ja monipuolinen kuin 20 pisteen tehtäväosiossa. Mikäli osiosta annetaan vähemmän kuin 10 pistettä, vastauksen ei tarvitse olla muodoltaan essee. Alle 10 pisteen osioissa käytetään merkkimäärärajoituksia. Kyse on enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa. Tämän lisäksi pisteitä luonnollisesti vähennetään, jos vastaus ei pysy asiassa.
Moniosioisten tehtävien pisteet määritetään osiokohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu.
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Kriittinen ajattelu 20 p.
Kriittinen ajattelu on keskeinen taito filosofiassa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Kriittisyys ei tarkoita samaa kuin vastustaminen, vaikka julkisessa keskustelussa ne usein samaistetaan.
Erittele, mitä kriittisellä ajattelulla tarkoitetaan filosofiassa.
Filosofiassa kriittinen ajattelu hahmottaa asiayhteydet tilannetajuisesti, etsii perusteita, tuottaa perusteltuja arvostelmia ja korjaa tarvittaessa itseään. Viimeksi mainittu piirre liittyy kriittisen ajattelun reflektiiviseen eli itseään tarkastelevaan puoleen. Filosofiassa korostuva kriittisen ajattelun ulottuvuus on myös perusteluiden ja päättelyn johdonmukaisuuden ja pätevyyden arviointi. Onko väitteillä perusteluja? Jos niitä on, millaisia ne ovat? Entä seuraavatko esitetyt väitteet tai uskomukset perusteluista?
Kriittinen ajattelu korostuu filosofian lisäksi monissa muissakin yhteyksissä, esimerkiksi suomalaisen koululaitoksen yleisissä tavoitteissa ja useissa lukion oppiaineissa. Muun muassa tästä syystä kriittiselle ajattelulle ei ole helppo esittää mitään kattavaa määritelmää, vaikka on selvää, että paljon siitä, mitä julkisessa keskustelussa, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, väitetään kriittiseksi ajatteluksi, ei täytä olennaisimpia kriteerejä. Kriittisen ajattelun keskeisinä filosofisina ominaispiirteinä voidaan pitää esimerkiksi seuraavia:
- Kriittinen ajattelu problematisoi ja kyseenalaistaa vakiintuneita ajattelu- ja toimintatapoja.
- Kriittinen ajattelu pystyy arvioimaan argumenttien pätevyyttä ja erottelemaan huonot argumentit hyvistä.
- Kriittisessä ajattelussa ymmärretään erot asioiden ja tilanteiden luonteessa. Kaikkea tietoa, mahdollisuuksia ja toimintaa ei aseteta samalle viivalle. Tähän liittyvät tieto-opilliset kysymykset todistusaineistosta, varmuudesta ja luotettavuudesta.
- Yhteiskunnallisesta näkökulmasta kriittiseen ajatteluun kuuluu myös mediakriittisyys, lähdekriittisyys jne. Ne edellyttävät, että ymmärtää, mikä tekee eri lähteistä luotettavan tai epäluotettavan.
- Kriittinen ajattelu käsittää itsereflektiivisen ja rakentavan itsekriittisen ajattelun. Kriittinen ajattelija ei suhtaudu kriittisesti vain muiden tuottamaan tietoon, vaan myös omiin kykyihinsä tiedon ja ymmärryksen tuottajana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita itsensä aliarvioimista.
- Kriittiseen ajatteluun kuuluu myös ymmärrys siitä, milloin kriittisen ajattelun taidot ovat tarpeen ja milloin taas eivät. Elämässä on monia hetkiä, jolloin nopea tai intuition mukainen toiminta on asianmukaisempaa kuin tilanteen kriittinen tarkastelu.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää eritellä, mitä kriittisellä ajattelulla tarkoitetaan filosofiassa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas tekee huomioita siitä, millaista kriittinen ajattelu on filosofiassa.
10 pisteen vastauksessa kokelas erittelee, mitä kriittisellä ajattelulla tarkoitetaan filosofiassa.
15 pisteen vastauksessa kokelas erittelee monipuolisesti ja johdonmukaisesti, mitä kriittisellä ajattelulla tarkoitetaan filosofiassa.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää kriittisen ajattelun erittelyä esimerkiksi käsittelemällä esimerkkejä filosofian historiasta (kuten kritiikin etymologia tai kritiikin ja analysoivan tutkimuksen yhteys mm. Kantin kritiikeissä) tai tarkastelemalla kriittistä ajattelua itseään kriittisesti.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) sisältöön ”johdonmukaisen argumentaation ja pätevän päättelyn perusteet ja niiden harjoitteleminen suullisesti ja kirjallisesti”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) sisältöihin ”mitä filosofia on, filosofinen kysymyksenasettelu sekä ajattelu filosofian perinteessä ja ajankohtaisissa aiheissa”.
2. Totuuden muuntelu 20 p.
Elokuvakatkelmassa Churchill muuntelee totuutta. Hänen oikeutuksensa totuuden muuntelulle on kansalaisten innostaminen ja heidän järkytyksensä minimoiminen tilanteessa, jossa Saksa on saanut yliotteen toisen maailmansodan alussa. Totuuden muuntelu on pehmennetty muotoilu valehtelemisesta. Vastauksessa pitää pohtia kysymystä totuuden muuntelusta – tai valehtelusta – normatiivisen etiikan teorioiden näkökulmasta. Aineisto ja tehtävän kysymyksenasettelu liittyvät selkeästi yhteiskuntaan, joten vastauksen tulee painottua yhteiskunnalliseen eikä yksilön moraalisia valintoja koskevaan näkökulmaan.
Kantilaisessa velvollisuusetiikassa valehtelu on yksi tyypillinen esimerkki kategorisen imperatiivin vastaisesta toiminnasta, joka on eettisesti tuomittavaa. Valehtelun universalisointi tekee valehtelun mahdottomaksi. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että jos kaikki valehtelevat koko ajan, kukaan ei puhu totta. Silloin ei voi myöskään tahallisesti poiketa totuudesta. Kantilaisessa velvollisuusetiikassa kyse on siitä, että ihmisen vapaus perustuu järjelliseen ja totuudelliseen toimintaan moraalilain alaisuudessa. Jos tästä poiketaan – esimerkiksi valehtelemalla yhteiseksi hyväksi – ihmisen vapaus ja sen myötä moraali on menetetty.
Normatiivisen etiikan teorioissa, joissa seuraukset tulee ottaa huomioon tekojen hyvyyttä arvioitaessa, kysymys totuuden muuntelun oikeutuksesta on visaisempi. Tällöin on ehkä mahdollista erotella toisistaan varsinainen valehteleminen ja totuuden muuntelu, joka ymmärretään niin sanotuiksi valkoisiksi valheiksi. Esimerkiksi joissain utilitarismin muodoissa voidaan ajatella, että suurimman mahdollisen hyödyn saavuttaminen kaikille asianosaisille saattaa oikeuttaa totuuden muuntelun.
Hyve-etiikassa kysymys totuuden muuntelusta liittyy siihen, millainen on hyveellisyyttä määrittävä ihmisihanne. Perinteisissä hyve-etiikan malleissa ehdoton totuudessa pysyminen on kuitenkin alisteista hyveellisen ihmisen harkinnalle. Siten totuuden muuntelu lienee joissain tilanteissa oikeutettua kuten seurausetiikassakin.
Aineiston Churchill ja hänen vaimonsa oikeuttavat totuuden muuntelun sillä, että totuus on kansalaisille vahingollinen – joko se tuhoaa heidän mielenrauhansa tai saa heidät toimimaan omaa etuaan vastaan. Nykyaikaisissa liberalistisissa demokratioissa, joissa ajatellaan kansalaisten itse parhaiten tietävän oman hyvänsä, tällainen oikeutus on hyvin ongelmallinen. Sitä voinee perustella lähinnä jonkinlaisella poikkeustilalla kuten aineistossa sodalla. Tällöin herää kysymys, millä perusteella oikeutetaan, että poikkeustila vallitsee. Vastauksessa tulisi ottaa jokin kanta tähän kysymykseen, sillä tehtävässä pyydetään pohtimaan, voiko tällaisia yhteiskunnallisia tilanteita olla olemassa. Aineiston esimerkkiä sotatilanteesta voi hyödyntää vastauksessa.
Koska aineisto ja tehtävänanto kytkeytyvät yhteiskunnallisiin tilanteisiin, vastauksessa voi käsitellä normatiivisen etiikan näkökohtien lisäksi myös yhteiskuntafilosofisia teemoja. Filosofian perinteessä totuuden muunteluun on suhtauduttu yhteiskuntafilosofiassa myönteisemmin kuin moraalifilosofiassa. Machiavellin ruhtinasta tai Hobbesin Leviathania ei totuudessa pysyminen sido, ja myös käytännön yhteiskunnallisessa toiminnassa ajatellaan joskus, että vahvan johtajan ylläpitämä järjestys on tärkeämpää kuin totuudessa pysyminen. Myös silloin, kun aidosti pyritään kansalaisten parhaaseen, on toisinaan esitetty, että kansalaisille voidaan kertoa muunneltua totuutta. Platonin Valtiossa esitetään niin sanottu jalo valhe, jotta kansalaiset hyväksyisivät yhteiskunnallisen järjestyksen, joka on heidän omaksi parhaakseen.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia etiikan teorioiden näkökulmasta, onko olemassa yhteiskunnallisia tilanteita, joissa totuuden muuntelu on oikeutettua. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas tekee vähintään yhden johonkin etiikan teoriaan liittyvän huomion siitä, onko olemassa yhteiskunnallisia tilanteita, joissa totuuden muuntelu on oikeutettua.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii vähintään kahden etiikan teorian näkökulmasta, onko olemassa yhteiskunnallisia tilanteita, joissa totuuden muuntelu on oikeutettua. Kokelas hyödyntää vastauksessaan aineistoa.
15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi liittämällä sen asiantuntevasti filosofian perinteeseen, laajentamalla sitä yhteiskuntafilosofisiin näkökulmiin tai esittämällä osuvia esimerkkejä yhteiskunnallisista tilanteista, joissa kysymys totuuden muuntelusta on relevantti.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Etiikka (FI2) sisältöihin ”moraalia tarkasteleva normatiivinen ja soveltava etiikka; hyveet, seuraukset, oikeudet ja velvollisuudet” sekä moduulin Yhteiskuntafilosofia (FI3) sisällöistä esimerkiksi kohtiin ”yhteiskuntajärjestyksen oikeuttaminen” ja ”kansalaisoikeudet ja oikeusvaltio”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Etiikka (FI2) sisältöihin ”moraali ja sitä pohtiva normatiivinen ja soveltava etiikka; hyve-, seuraus-, sopimus-, oikeus- ja velvollisuusetiikan perusteet” sekä kurssin Yhteiskuntafilosofia (FI3) sisällöistä esimerkiksi kohtiin ”yhteiskuntajärjestyksen ja yhteiskunnallisten instituutioiden olemassaolo ja oikeuttaminen: yksilö- ja yhteisökeskeiset teoriat yhteiskunnasta” ja ”vallan oikeuttaminen”.
3. Käsitteellinen ja empiirinen totuus 20 p.
Tehtävässä on tarkoitus selvittää, vaatiiko väitteen totuuden selvittäminen empiiristä tarkastelua vai ratkeaako totuus käsitteellisesti ilman empiiristä tarkastelua. Väitteen totuus selviää käsitteellisesti, jos väitteen täydellinen ymmärtäminen jo kertoo, onko se totta vai ei. On hyvä huomata, että se, pitääkö väite paikkansa, ei vaikuta tähän tarkasteluun.
3.1 Yksikään joutsen ei ole musta. 1 p.
- Väitteen totuuden selvittäminen vaatii empiiristä tarkastelua. (1 p.)
Joutsenten väri on empiirinen kysymys.
3.2 Suomessa ei ole mustia joutsenia. 1 p.
- Väitteen totuuden selvittäminen vaatii empiiristä tarkastelua. (1 p.)
Se, minkä värisiä joutsenia Suomessa on, on empiirinen kysymys.
3.3 Yksikään neliö ei ole pyöreä. 1 p.
- Väitteen totuus voidaan selvittää käsitteellisesti. (1 p.)
Neliö ei suorakulmaisena tasokappaleena voi olla pyöreä.
3.4 Suomessa ei ole pyöreitä neliöitä. 1 p.
- Väitteen totuus voidaan selvittää käsitteellisesti. (1 p.)
Koska pyöreitä neliöitä ei voi olla olemassa, niitä ei ole Suomessa.
3.5 Tieto ei ole arvaus. 1 p.
- Väitteen totuus voidaan selvittää käsitteellisesti. (1 p.)
Tiedon käsitteeseen kuuluu, ettei se ole arvaus. Tiedolla täytyy olla jonkinlainen oikeutus, muuten se ei ole tietoa.
3.6 Sininen ja keltainen ovat värejä. 1 p.
- Väitteen totuus voidaan selvittää käsitteellisesti. (1 p.)
Sininen ja keltainen ovat tietynlaisia värejä, joten käsitteiden ymmärtämisestä seuraa, että tietää väitteen pitävän paikkansa.
3.7 Suomi on valtio. 1 p.
- Väitteen totuuden selvittäminen vaatii empiiristä tarkastelua. (1 p.)
Käsitteellisesti valtio on alueellinen, hallinnollinen ja poliittinen kokonaisuus. Sen selvittäminen, täyttääkö Suomi valtion kriteerit, vaatii empiiristä tutkimusta. Suomi on ollut valtio itsenäistymisestään lähtien, mutta Venäjän alaisena suuriruhtinaskuntana se ei ollut valtio.
3.8 Kaikki liittovaltiot ovat valtioita. 1 p.
- Väitteen totuus voidaan selvittää käsitteellisesti. (1 p.)
Liittovaltiot muodostavat tietynlaisina valtioina valtioiden osajoukon ja ovat siten välttämättä valtioita.
3.9 Kaikki valtiot ovat liittovaltioita. 1 p.
- Väitteen totuuden selvittäminen vaatii empiiristä tarkastelua. (1 p.)
Periaatteessa voisi vallita tilanne, jossa kaikki valtiot ovat liittovaltioita, mutta näin ei tällä hetkellä ole. Esimerkiksi Suomi on valtio muttei liittovaltio.
3.10 Jotkut liittovaltiot ovat demokratioita. 1 p.
- Väitteen totuuden selvittäminen vaatii empiiristä tarkastelua. (1 p.)
Periaatteessa voisi vallita tilanne, jossa mikään liittovaltio ei ole demokratia, mutta näin ei tällä hetkellä ole.
3.11 Demokratiassa kansalla on määritelmällisesti valtaa. 1 p.
- Väitteen totuus voidaan selvittää käsitteellisesti. (1 p.)
Demokratia tarkoittaa kansan valtaa, joten väite pätee käsitteellisesti riippumatta siitä, mikä tilanne erilaisissa demokratioiksi kutsutuissa valtioissa on.
3.12 Joissain demokratioissa on presidentti. 1 p.
- Väitteen totuuden selvittäminen vaatii empiiristä tarkastelua. (1 p.)
Voi olla, että demokratiassa on presidentti, kuten esimerkiksi Suomessa, tai että siinä ei ole presidenttiä, kuten esimerkiksi Ruotsissa.
3.13 Tarja Halonen voitti presidentinvaalit vuonna 2006. 1 p.
- Väitteen totuuden selvittäminen vaatii empiiristä tarkastelua. (1 p.)
Pitää tietää, kuka voitti presidentinvaalit vuonna 2006.
3.14 Tarja Halonen voitti presidentinvaalit vuonna 2018. 1 p.
- Väitteen totuuden selvittäminen vaatii empiiristä tarkastelua. (1 p.)
Pitää tietää, kuka voitti presidentinvaalit vuonna 2018.
3.15 Jos presidentti Niinistö on syntynyt presidentti Halosen jälkeen ja presidentti Halonen on syntynyt presidentti Ahtisaaren jälkeen, niin presidentti Niinistö on syntynyt presidentti Ahtisaaren jälkeen. 1 p.
- Väitteen totuus voidaan selvittää käsitteellisesti. (1 p.)
”Olla syntynyt jälkeen” on transitiivinen relaatio, jolloin käsitteellisesti seuraa, että jos x on syntynyt y:n jälkeen ja y on syntynyt z:n jälkeen, niin x on syntynyt z:n jälkeen.
3.16 Kun väite kieltää itsensä, 1 p.
- väitteen totuus voidaan selvittää käsitteellisesti. (1 p.)
Itsensä kieltävä väite ei voi pitää paikkaansa.
3.17 Kun väite sisältää aposteriorista tietoa, 1 p.
- väitteen totuuden selvittäminen vaatii empiiristä tarkastelua. (1 p.)
Se, että tieto on aposteriorista, tarkoittaa, että sen totuuden selvittäminen vaatii empiiristä tarkastelua.
3.18 Kun väitteen totuus on loogisesti välttämätöntä, 1 p.
- väitteen totuus voidaan selvittää käsitteellisesti. (1 p.)
Loogisesti välttämättömät totuudet eivät voi olla olematta tosia, joten niiden totuuden selvittäminen ei vaadi empiiristä tutkimusta.
3.19 Kun väite on analyyttinen, 1 p.
- väitteen totuus voidaan selvittää käsitteellisesti. (1 p.)
Väitteen analyyttinen totuus seuraa väitteestä itsestään.
3.20 Kun väitteen totuudesta seuraa loogisesti tiettyjen presidentinvaalien voittaja, 1 p.
- väitteen totuuden selvittäminen vaatii empiiristä tarkastelua. (1 p.)
Tiedon siitä, kuka voitti tietyt presidentinvaalit, pitää sisältyä väitteeseen, jotta se voi loogisesti seurata väitteestä.
LOPS19:n moduulissa ja LOPS15:n kurssissa ja Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) on kohta: ”keskeisiä filosofisia peruskysymyksiä ja -erotteluja: – – käsitteellinen ja empiirinen – –”.
4. Moraalin tunnuspiirteet 20 p.
4.1 Selitä lyhyesti, mitä moraalin velvoittavuus tarkoittaa. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Moraalinormit eivät ole pelkkiä suosituksia, vaan velvoittavia sääntöjä tai määräyksiä. Kukaan ei saa aiheuttaa toiselle tarpeetonta kärsimystä, koska se on moraalisesti väärin. Säännöllinen liikunta on yleinen suositus, mutta ei velvoittava sääntö tai määräys. Siispä ”älä aiheuta tarpeetonta kärsimystä” on moraalinormi, mutta ”liiku säännöllisesti” ei ole.
4.2 Selitä lyhyesti, mitä moraalin riippumattomuus tarkoittaa. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Moraalinormit ovat itsenäisiä, eivätkä ne riipu muista normijärjestelmistä, kuten lainsäädännöstä tai tavoista. Moraali ei esimerkiksi riipu lainsäädännöstä. Laki ei määritä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin, vaan laki voi olla moraaliton. Vastaavasti tavat eivät voi määrittää, mikä on moraalisesti oikein tai väärin, ja jotkin tavat voivat olla moraalittomia.
4.3 Selitä lyhyesti, mitä moraalin yleisyys tarkoittaa. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Moraalinormit velvoittavat kaikkia moraaliagentteja eli omista teoistaan moraalisessa vastuussa olevia toimijoita. Moraalinormit ovat siis yleispäteviä ja ne vallitsevat kaikkialla. Suomen laki pätee vain Suomessa, mutta varastaminen, murhaaminen ja seksuaalinen väkivalta ovat väärin kaikkialla. Vastaavasti yksilöillä voi olla henkilökohtaisia normeja, kuten tapa herätä joka aamu seitsemältä, mutta tämä normi ei päde kaikkiin moraaliagentteihin. Kokelas voi huomauttaa, että moraalin yleisyydestä on kuitenkin kiistelty. Tällainen huomio voidaan katsoa eduksi, mutta vastauksesta ei voi saada kolmea pistettä ilman yleisyyden selittämistä yleisellä tasolla.
4.4 Selitä lyhyesti, mitä moraalin ylivertaisuus tarkoittaa. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Moraalinormit ovat ensisijaisia ja perustavia muihin normeihin verrattuna. Tästä seuraa, että moraalinormeja pitää noudattaa, vaikka siitä aiheutuisi esimerkiksi taloudellista tappiota. Vastaavasti, jos moraali on lain kanssa ristiriidassa, on noudatettava moraalia eikä lakia.
Tehtävissä 4.1–4.4 annetuissa selityksissä asiaa tulee tarkastella yleisellä tasolla. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
2 pisteen vastauksessa kokelas esittää oikeansuuntaisia huomioita.
4 pisteen vastauksessa kokelas antaa tarkan ja selkeän selityksen.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Etiikka (FI2) sisältöihin ”moraalin luonne normijärjestelmänä; moraalin, lakien ja tapojen ero; moraalinen objektivismi, relativismi, subjektivismi” sekä ”moraalia tarkasteleva normatiivinen ja soveltava etiikka”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Etiikka (FI2) sisältöihin ”moraali ja sitä pohtiva normatiivinen ja soveltava etiikka” sekä ”moraalin luonne normijärjestelmänä ja sen ero juridisiin ja tapanormeihin perustuviin järjestelmiin, moraalinen relativismi”.
5. Yksilön vapaus konservatismissa ja liberalismissa 20 p.
Aineistossa kuvataan yksilön vapautta konservatiivisesta ja liberalistisesta näkökulmasta korostaen erityisesti yksilön ja yhteisön välistä suhdetta. Yksilön ja yhteisön välinen suhde tai jännite onkin keskeinen konservatiivisia ja liberalistisia teorioita erottava piirre. Konservatiivit korostavat yhteisön merkitystä paitsi yksilön ja hänen persoonansa muotoutumisessa, myös yksilön elämän ohjaamisessa. Liberalisteille yksilön vapaus päättää itse elämästään, arvoistaan ja valinnoistaan on tärkeää.
Vastauksessa tulee esittää jokin kuvaus konservatismista ja liberalismista ja niiden keskeisistä eroista. Yksilön vapautta tulee sitten tarkastella suhteessa näihin kuvauksiin. Aineisto tarjoaa lähtökohtia vertailuun. Vastauksessa voi tarkastella sitä, missä määrin yksilö on yhteisönsä tuote ja sidoksissa kasvuympäristöönsä ja perheeseensä tai historiallisiin, kulttuurisiin ja uskonnollisiin perinteisiin. Toisaalta kokelas voi pohtia myös sitä, millainen yhteiskunta olisi, mikäli yksilön ajateltaisiin olevan täysin sidottu näihin lähtökohtiin, eikä hänellä olisi lainkaan vapautta tehdä yhteisön näkemyksistä riippumattomia valintoja omassa elämässään.
Vastauksessa on mahdollista tarkastella yksilön vapauden näkökulmasta myös laajemmin jotain aineistossa mainittua seikkaa, kuten perhettä, kotiseutua, uskontoa tai sukupuolta. Vastausta voi laajentaa myös vapauden käsitteen tarkasteluun, kunhan huomio pysyy konservatismin ja liberalismin käsittelyssä.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää vertailla konservatismin ja liberalismin käsityksiä yksilönvapaudesta ja esittää oma näkemyksensä siitä, millä tavoin yksilö voi olla vapaa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas tekee huomioita konservatismin ja liberalismin yksilön vapautta koskevista käsityksistä tai esittää oman näkemyksensä siitä, millä tavoin yksilö voi olla vapaa.
10 pisteen vastauksessa kokelas vertailee konservatismin ja liberalismin käsityksiä yksilön vapaudesta ja esittää oman näkemyksensä siitä, millä tavoin yksilö voi olla vapaa. Kokelas hyödyntää vastauksessaan aineistoa.
15 pisteen vastauksessa kokelas vertailee johdonmukaisesti ja monipuolisesti konservatismin ja liberalismin käsityksiä yksilön vapaudesta ja esittää oman kattavan näkemyksensä siitä, millä tavoin yksilö voi olla vapaa.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi laajentamalla sitä konservatismia, liberalismia tai yksilön vapautta koskevien filosofisten teorioiden tarkasteluun. Vastausta voi syventää myös liittämällä pohdinta ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin tai maailmanpoliittisiin tapahtumiin.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Yhteiskuntafilosofia (FI3) sisältöön ”poliittiset ihanteet: liberalismi, sosialismi, anarkismi, konservatismi, nationalismi”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Yhteiskuntafilosofia (FI3) sisältöön ”poliittiset ihanteet ja niiden toteuttaminen; konservatismi, liberalismi ja sosialismi”.
6. Tieteellisen tutkimuksen piirteitä 20 p.
Aineistossa esitetyt väitteet koskevat tieteen luotettavuutta. Väitteet ovat tarkoituksella osin ristiriitaisia. Vaikka Tiedebarometrin väitteet koskevatkin nimenomaan tieteen luotettavuutta, ne käsittelevät myös muita tieteellisen tutkimuksen ominaispiirteitä. Osa väitteistä linkittyy selvästi tieteellisen tutkimuksen kriteereihin, joita ovat muun muassa riippumattomuus, itseään korjaavuus, edistyvyys ja kriittisyys. Väitteissä viitataan tutkijoiden riippumattomuuteen (rahoittajista), virheiden tekemiseen ja erimielisyyteen sekä erilaisiin tulkintoihin. Kaikki nämä kuuluvat olennaisesti tieteellisen tutkimuksen luonteeseen. Esimerkiksi erimielisyyden ja erilaiset tulkinnat voi liittää ajatukseen siitä, että uuden tiedon karttuessa aiempaa ymmärrystä ja tulkintaa korjataan. Vastausta voi kohdentaa tieteen kriteerien suuntaan ja käsitellä niitä laajemmin kuin aineisto tarjoaa.
Toinen aineistosta ilmenevä seikka liittyy tieteen päämääriin ja eettisiin näkökohtiin. Väitteissä esitetään, että tutkijat tekevät työtään yhteiseksi hyväksi. Tätä näkemystä tieteestä on myös kritisoitu tieteentutkimuksessa. Tutkijoita puolestaan sitovat tietyt eettiset periaatteet, jotka säätelevät muun muassa tutkimusmenetelmiä ja koehenkilöiden kohtelua. Tieteen etiikka on yksi mahdollinen tarkastelunäkökulma tehtävään vastatessa.
Vastauksessa on mahdollista ottaa kantaa väitteisiin sisältyviin ristiriitoihin. Vaikka tieteessä pyritään objektiivisuuteen, tutkijan omat kiinnostuksen kohteet ja intressit vaikuttavat silti esimerkiksi tutkimuskohteiden tai tutkimuksen näkökulman valintaan. Yhden tutkimuskohteen ja tutkimusnäkökulman valitessaan tutkija sulkee samalla pois muita näkökulmia. Tiede ja tieteellinen tutkimus ovat alttiita inhimillisille virheille ja väärinkäytöksille siinä missä kaikki muukin toiminta, mutta muun muassa näiden syiden vuoksi tieteellinen tutkimus on tarkasti määriteltyä ja säänneltyä.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää kuvata tieteellisen tutkimuksen ominaispiirteitä aineistossa esitettyjen väitteiden pohjalta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas tekee huomioita tieteellisen tutkimuksen ominaispiirteistä.
10 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee asianmukaisesti tieteellisen tutkimuksen ominaispiirteitä aineistossa esitettyjen väitteiden pohjalta.
15 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee monipuolisesti ja johdonmukaisesti tieteellisen tutkimuksen ominaispiirteitä aineistossa esitettyjen väitteiden pohjalta.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi liittämällä sen tieteenfilosofisiin näkemyksiin, tieteen tai tutkimuksen etiikkaa koskeviin näkökohtiin tai ottamalla ymmärrystä osoittaen kantaa väitteissä esiintyviin ristiriitoihin.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Totuus (FI4) ja erityisesti sen sisältöön ”tieteellisen tutkimuksen luonne ja menetelmiä sekä tieteellinen päättely; tieteen etiikka”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Tieto, tiede ja todellisuus (FI4) ja erityisesti sen sisältöön ”tieteellisen tutkimuksen luonne ja menetelmät”.
Osa 2: 30 pisteen tehtävät
7. Tosiasiaväitteet, moraaliväitteet ja mielipiteet 30 p.
7.1 Selitä, mikä on tosiasiaväite, ja anna sellaisesta oma esimerkki. Voit hyödyntää vastauksessasi tekstiä . 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Tosiasiaväite esittää jonkin objektiivisen asiantilan. Tosiasiaväite on joko tosi tai epätosi riippuen siitä, vallitseeko sen kuvaama tosiasia vai ei. Esimerkiksi ”Helsinki on Suomen nykyinen pääkaupunki” ja ”Turku on Suomen nykyinen pääkaupunki” ovat molemmat tosiasiaväitteitä, mutta ensimmäinen niistä on tosi ja toinen epätosi. Se, että jollain yksilöllä on jokin mielipide, on tosiasia, ja sitä voidaan kuvata tosiasiaväitteellä. Esimerkiksi jos Liisan mielestä mustikat ovat hyviä, niin sitten on tosiasia, että Liisan mielestä mustikat ovat hyviä. Mielipiteen sisältö ei kuitenkaan ole tosiasia. ”Mustikat ovat hyviä” ei siis ole objektiivinen, yksilöstä riippumaton asiantila.
Utun esimerkit tosiasiaväitteistä ovat ”TikTokissa ja X-viestipalvelussa levitetään virheellistä informaatiota ja suoranaisia valheita” ja ”TikTok kerää tietoja käyttäjistään”. Hän toteaa, että tosiasiat koskevat yksilöistä riippumatonta todellisuutta, ja ne ovat tosia tai epätosia huolimatta siitä, mitä yksilö uskoo.
Sen selittämisestä, mikä tosiasiaväite on, voi saada korkeintaan 3 pistettä. Esimerkistä voi saada korkeintaan 2 pistettä. Jos esimerkki on kopioitu suoraan aineistosta, vastauksesta vähennetään piste. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
7.2 Selitä, mikä on moraaliväite, ja anna sellaisesta oma esimerkki. Voit hyödyntää vastauksessasi tekstiä . 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Moraaliväitteet ilmaisevat, että jokin on hyvää tai pahaa, oikein tai väärin. Moraaliväitteessä ei kuitenkaan välttämättä esiinny mitään tiettyä sanaa, kuten ”hyvä” tai ”oikein”. Moraaliväitteet ovat normatiivisia ja muita velvoittavia. Normaalitilanteessa niiden esittäjä edellyttää, että myös muut toimivat moraaliväitteen sanelemalla tavalla. Esimerkiksi ”valehtelu on väärin” ja ”samanlaisia pitäisi kohdella samalla tavoin” ovat moraaliväitteitä.
Utun esimerkki moraaliväitteestä on ”Toisten uhkailu X-viestipalvelussa on väärin”. Hän toteaa, ettei se kerro vain väitteen esittäneestä yksilöstä. Utun mukaan tällaisen väitteen esittäjä vaatii, että kaikki toimivat esitetyn väitteen mukaan. Mikäli uhkailu on väärin, kukaan ei saa uhkailla ja uhkailu on aina tuomittavaa. Tämä viittaa moraaliväitteiden velvoittavuuteen ja yleisyyteen.
Sen selittämisestä, mikä moraaliväite on, voi saada korkeintaan 3 pistettä. Esimerkistä voi saada korkeintaan 2 pistettä. Jos esimerkki on kopioitu suoraan aineistosta, vastauksesta vähennetään piste. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
7.3 Selitä, mikä on mielipide, ja anna sellaisesta oma esimerkki. Voit hyödyntää vastauksessasi tekstiä . 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Mielipide on yksilön subjektiivinen käsitys. Eri ihmisten toisistaan poikkeavat mielipiteet eivät ole ristiriidassa keskenään, koska ne kertovat vain jotain esittäjänsä käsityksistä. Jos jonkun mielestä maksalaatikko on hyvää ja toisen mielestä ei, tässä ei ole ristiriitaa, koska on mahdollista, että yksi henkilö pitää maksalaatikosta samalla kun toinen ei pidä siitä. Esimerkiksi ”suklaa on hyvää” ja ”Taylor Swift on lempilaulajani” ovat tyypillisiä mielipideväitteitä.
Utun esimerkit mielipiteistä ovat ”en halua käyttää TikTokkia tai X-viestipalvelua” ja ”en halua henkilökohtaisia tietojani jonkin yrityksen tai valtion haltuun”. Hän toteaa, että mielipiteet ovat subjektiivisia, eivätkä eri yksilöiden toisistaan poikkeavat mielipiteet ole ristiriidassa keskenään.
Sen selittämisestä, mikä mielipide on, voi saada korkeintaan 3 pistettä. Esimerkistä voi saada korkeintaan 2 pistettä. Jos esimerkki on kopioitu suoraan aineistosta, vastauksesta vähennetään piste. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
7.4 Pohdi, miksi mielipiteiden erottaminen moraaliväitteistä ja tosiasiaväitteistä on yhteiskunnallisesti tärkeää. Voit hyödyntää vastauksessasi tekstiä . 15 p.
Koska mielipiteet ovat luonteeltaan subjektiivisia, niiden tueksi ei yleensä vaadita perusteita. Toisin sanoen mielipiteitä ei tarvitse tavallisesti oikeuttaa. Sen sijaan tosiasiaväitteet ja moraaliväitteet vaativat oikeutuksen, koska ne koskevat objektiivisia eli yksilöistä riippumattomia tai intersubjektiivisia eli yksilöiden välisiä asioita.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa voi käydä niin, että perusteettomia mielipiteitä pidetään samanarvoisina ja yhtä velvoittavina kuin tosiasia- tai moraaliväitteitä. Tällöin lähes mielivaltaisesta tai sattumanvaraisesta väitteiden esittämisestä on tullut mahdollista poliittisessa keskustelussa, mistä voi olla useita kauaskantoisia seurauksia. Mahdollinen seuraus on se, että luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin rapautuu ja poliittinen keskustelu kärjistyy.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia, miksi mielipiteiden erottaminen moraaliväitteistä ja tosiasiaväitteistä on yhteiskunnallisesti tärkeää. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas esittelee hajanaisia huomioita siitä, miksi mielipiteiden erottaminen moraaliväitteistä ja tosiasiaväitteistä on yhteiskunnallisesti tärkeää.
8 pisteen vastauksessa kokelas pohtii, miksi mielipiteiden erottaminen moraaliväitteistä ja tosiasiaväitteistä on yhteiskunnallisesti tärkeää.
12 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa vaikkapa tarkastelemalla oivaltavasti esimerkkejä viimeaikaisesta poliittisesta keskustelusta tai analysoimalla syvällisesti mielipiteiden eroa moraali- ja tosiasiaväitteistä.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) sisältöön ”objektiivinen ja subjektiivinen”, moduulin Etiikka (FI2) sisältöön ”moraalin luonne normijärjestelmänä”, moduulin Yhteiskuntafilosofia (F3) sisältöön ”yhteiskuntajärjestyksen oikeuttaminen” sekä moduulin Totuus (FI4) sisältöön ”kieli, merkitys ja totuus” ja erityisesti tavoitteeseen ”osaa erottaa mielipiteet tosiasiaväittämistä ja ymmärtää tarpeen perustella tosiasiaväittämät”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) sisältöön ”objektiivinen ja subjektiivinen”, kurssin Etiikka (FI2) sisältöihin ”moraalin luonne normijärjestelmänä ja sen ero juridisiin ja tapanormeihin perustuviin järjestelmiin” sekä kurssin Yhteiskuntafilosofia (F3) sisältöön ”yhteiskuntajärjestyksen ja yhteiskunnallisten instituutioiden olemassaolo ja oikeuttaminen”.
8. Martha Nussbaumin eläinetiikka 30 p.
8.1 Esittele tekstikatkelman avulla Nussbaumin eläinetiikan keskeisiä piirteitä. 10 p.
Nussbaumin mukaan jokaisella elävällä olennolla on oikeus arvokkaaseen olemassaoloon. Hänestä ei ole aivan selvää, mitä arvokkaaseen olemassaoloon tarkalleen ottaen sisältyy, mutta ainakin on ilmeistä, ettei se ole kärsimystä, nöyryytystä tai riistetyksi tulemista. Nussbaumin mukaan siis kaikilla olennoilla on oikeus olla kokematta tällaisia asioita.
Nussbaum luonnehtii arvokasta olemassaoloa myös siten, että siihen kuuluu mahdollisuus toteuttaa niitä toimintoja, jotka ovat olennoille tärkeitä ja joihin niillä on sisäsyntyinen kyky. Mikäli olennoille ei anneta tällaista mahdollisuutta, niille aiheutetaan eräänlainen ennenaikainen kukoistuksen kuolema. Kukoistus on varsinkin hyve-etiikassa sovellettu käsite, joka tarkoittaa itsessään arvokasta tilaa, joka saavutetaan elämällä lajille tyypillisellä tavalla.
Nussbaum ehdottaa, että ihmisillä on vahva moraalinen peruste edistää elävän olennon kukoistamista, kun sen arvioidaan olevan olennaista elävän olennon arvokkaalle elämälle. Ilmeisesti hänen mukaansa jokaisella elävällä olennolla on siis oikeus toteuttaa itselleen tärkeitä luonnollisia toimintoja ja ihmisillä on velvollisuus edistää tätä.
Kaikki nämä Nussbaumin huomiot pätevät sekä ihmisiin että muihin eläimiin. Aineistosta saa jopa sellaisen vaikutelman, että eläinten oikeuksia voidaan Nussbaumin mukaan puolustaa vastaavalla tavalla, jolla ihmisten oikeuksia puolustetaan.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää tekstikatkelman avulla esitellä Nussbaumin eläinetiikan keskeisiä piirteitä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
3 pisteen vastauksessa kokelas esittää aineiston pohjalta vähintään yhden oikeansuuntaisen huomion Nussbaumin eläinetiikasta.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittelee tekstikatkelman avulla Nussbaumin eläinetiikan keskeisiä piirteitä.
8 pisteen vastauksessa kokelas esittelee johdonmukaisesti ja monipuolisesti Nussbaumin eläinetiikkaa.
8.2 Pohdi eläinten moraalista asemaa jonkin Nussbaumin näkemyksestä poikkeavan eettisen teorian näkökulmasta. 20 p.
Kokelas voi perustaa pohdintansa esimerkiksi velvollisuuseettiseen tai utilitaristiseen normatiivisen etiikan teoriaan. Vertailukohdaksi sopii myös erityinen eläineettinen teoria, kuten Tom Reganin velvollisuuseettinen tai Peter Singerin utilitaristinen teoria.
Reganin mukaan kaikki olennot, jotka haluavat, suosivat, tuntevat ja odottavat asioita, ovat ”elämän subjekteja”, joilla on itseisarvo. Hän esittää, että esimerkiksi kaikki vuoden ikäiset nisäkkäät täyttävät nämä kriteerit. Eläinten moraalisen aseman vuoksi ihmiset eivät saa kohdella eläimiä pelkästään välineinä vaan aina myös päämäärinä sinänsä.
Singer puolestaan korostaa eläinten kykyä kokea kipua ja kärsimystä. Tämän kyvyn vuoksi eläimillä on hänen mukaansa samanlainen moraalinen asema kuin ihmisillä. Eläimen satuttaminen on siis periaatteessa yhtä väärin kuin ihmisen, sillä molemmat ovat tuntevia olentoja. Singer pyrkii maksimoimaan kaikkien tuntevien olentojen onnellisuuden ja minimoimaan niiden kärsimyksen.
Mikäli kokelas lähestyy kysymystä utilitaristisesta näkökulmasta, hän voi käsitellä myös erilaisten tarpeiden ja intressien suhteellista merkitystä. Halua tai tarvetta välttää kärsimystä ja pysyä hengissä pidetään useimmiten tärkeämpänä kuin halua syödä lihaa tai käyttää kauneus- ja nahkatuotteita. Tällaisille hyödykkeille on myös vaihtoehtoja. Sen sijaan esimerkiksi eläinkokeiden korvaaminen lääketeollisuudessa on vaikeaa, ja vastauksessa voi käsitellä utilitaristisesta näkökulmasta vaikkapa sitä, kuinka paljon hyvinvointia eläinkokeilla voidaan tuottaa suhteessa aiheutettuun kärsimykseen.
Vastauksessa on mahdollista käsitellä myös näkemyksiä, joiden mukaan eläimillä ei ole itsenäistä moraalista asemaa, vaan niiden asemaa tarkastellaan aina suhteessa ihmisiin. Esimerkiksi joidenkin teorioiden mukaan ihmiset eroavat muista eläimistä ja siksi eläimiin voidaan suhtautua hyödykkeinä tai omaisuutena. Tällaisen näkökannan ottaminen edellyttää kuitenkin ihmisten poikkeuksellisuuden perustelua, joka ei välttämättä ole helppoa. Muut eläimet ovat myös esimerkiksi tuntevia olentoja, joista osalla on hyvinkin monimutkaisia kognitiivisia toimintoja ja sosiaalisia suhteita. Lisäksi pelkän eroavuuden osoittaminen ihmisen ja muiden eläinten välillä ei riitä, vaan vastauksessa pitäisi myös perustella, miksi juuri tämä eroavuus on moraalisesti oleellinen. Esimerkiksi pelkkään geneettiseen perimään vetoamista voitaisiin moittia spesismistä eli lajisorrosta tai -syrjinnästä.
Filosofian piirissä on kuitenkin esitetty, että kyky normatiiviseen ajatteluun – kuten moraalisuuteen – tekee ihmisistä aina osapuolia moraalisen arvon määrittämisessä. Vaikka tämä pitäisi paikkansa, siitä ei seuraa, että eläimiä voisi kohdella mielivaltaisesti vain siksi, että ne eivät ole sellaisia moraalisia toimijoita kuin ihmiset. Päinvastoin moraalitaju juuri asettaa ihmiset vastuuseen toiminnastaan tavalla, joka ei koske olentoja, jotka eivät kykene moraaliin.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia eläinten moraalista asemaa jonkin Nussbaumin näkemyksestä poikkeavan eettisen teorian näkökulmasta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää hajanaisia huomioita eläinten moraalisesta asemasta.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii selkeästi ja ymmärrettävästi eläinten moraalista asemaa jonkin Nussbaumin näkemyksestä poikkeavan eettisen teorian näkökulmasta.
15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi antamalla osuvia esimerkkejä tai pohtimalla syvällisesti eläinten moraalista asemaa Nussbaumin näkemyksestä poikkeavan eettisen teorian näkökulmasta.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Etiikka (FI2) sisältöihin ”moraalia tarkasteleva normatiivinen ja soveltava etiikka; hyveet, seuraukset, oikeudet ja velvollisuudet” sekä ”ympäristöä ja luontoa koskevia eettisiä kysymyksiä, kuten ilmastonmuutos ja eläinten oikeudet”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Etiikka (FI2) sisältöihin ”hyve-, seuraus-, sopimus-, oikeus- ja velvollisuusetiikan perusteet” sekä ”eläimiä ja ympäristöä koskevia eettisiä kysymyksiä”.
9. Henki ja aine laajentuneen mielen teoriassa 30 p.
9.1 Kuvaile tekstikatkelmassa esitettyä laajentuneen mielen teoriaa ja arvioi sen uskottavuutta. 15 p.
Laajentuneen mielen teorian (engl. extended mind theory) keskeinen väite on, että kognitiivisia tai henkisiä toimintoja saatetaan joskus toteuttaa sellaisten aineellisten esineiden tai asioiden avulla, jotka eivät ole osa ihmisen ruumista. Esimerkkinä tästä on muistikirja, joka toimii ikään kuin ulkoisena muistina.
Älypuhelimet ovat tuoneet ulkoiset muistin jatkeet lähes kaikkien suomalaisten lukiolaisten arkeen tavalla, joka tekee laajentuneen mielen teoriasta uskottavan. Teorian uskottavuutta voi puolustaa myös muunlaisilla argumenteilla. Esimerkiksi jos mieli tai henki oletetaan aineettomaksi ja jollain tavoin ihmisille yhteiseksi, sen rajautuminen yksittäisiin ruumiisiin vaatii erityisiä perusteluita.
Argumentoiminen laajentuneen mielen teoriaa vastaan voi perustua esimerkiksi siihen, että mieli on aineeton ja käyttää aina erilaisia itsensä ulkoisia muistivälineitä, olipa kysymys aivojen pitkäkestoisesta muistista tai älypuhelimesta. Mielen osallistuminen aineelliseen maailmaan voi olla jopa käsitteellisesti ongelmallista, kuten Descartesin substanssidualismissa, jossa ulottuvaisuus ja ajattelu kuuluvat eri substansseille. Toinen mahdollinen argumentaatiolinja laajentuneen mielen teoriaa vastaan on materialistinen mielen ja aivojen olennaista identiteettiä korostava teoria.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää kuvailla tekstikatkelmassa esitettyä laajentuneen mielen teoriaa ja arvioida sen uskottavuutta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee aineistossa esitettyä laajentuneen mielen teoriaa tai esittää arvion sen uskottavuudesta tai esittää hajanaisia huomioita molemmista.
8 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee aineistossa esitettyä laajentuneen mielen teoriaa ja arvioi sen uskottavuutta.
12 pisteen vastauksessa kokelaan kuvaus on kattava ja arvio perusteltu. Vastaus osoittaa, että kokelas ymmärtää hyvin aihepiirin filosofisia kysymyksenasetteluja.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi kytkeä pohdintansa esimerkiksi filosofian perinteeseen.
9.2 Arvioi laajentuneen mielen teorian vaikutusta filosofiseen kysymykseen hengen ja aineen suhteesta. 15 p.
Kysymys hengen ja aineen suhteesta on uuden ajan filosofiassa usein jäsennetty mieli–ruumis-ongelman avulla. Sen keskiössä on kahden olemuksellisesti erilaisen substanssin eli mielen ja ruumiin vuorovaikutus. Hengen ja aineen suhteen pohdiskelu on kuitenkin viimeisen sadan vuoden aikana muuttanut muotoaan. Yksi syy on se, että käsityksemme aineesta on muuttunut. Luonnontieteen kehityksen myötä ainetta ei enää ensisijassa jäsennetä aistein havaittavina kolmiulotteisina kappaleina ja monet uudet asiat on pystytty selittämään aineellisina. Laajentuneen mielen teoria haastaa perinteisen kysymyksenasettelun toisella tavoin. Riippumatta siitä, onko ajattelija dualisti, idealisti vai materialisti, on perinteisesti ollut melko yleistä ajatella, että mielen ja materian yhteiselo kytkeytyy yksittäisen ihmisen ruumiiseen. Tämän oletuksen haastamisella on suuria vaikutuksia koko henkeä ja ainetta koskevaan keskusteluun.
Laajentuneen mielen teoria esittää, että mieli voi laajentua materiaaliseen ympäristöön, kuten muistikirjaan, puhelimeen, kodin sisustukseen jne. Näin teoria haastaa suoraan Descartesin substanssidualismin, koska mieli ja materia, toisin sanoen henki ja aine, ovat olennaisesti yhteen kietoutuneita. Jos aineen ja hengen suhdetta jäsennetään yhdenlaisten substanssien avulla, esimerkiksi emergenssin ja reduktion käsitteiden kautta, laajentuneen mielen teoria voi olla helpompi ottaa osaksi ontologiaa. Koko jako henkeen ja aineeseen voidaan myös kyseenalaistaa ja esittää, että jokin muu filosofinen erottelu saattaisi olla mielekkäämpi.
Laajentuneen mielen teorian myötä myös raja minun ja ympäristöni välillä hämärtyy: päivittäisissä toimissamme ei ole selvää, mihin minuus päättyy ja mistä muu maailma alkaa. Tässä laajentuneen mielen teoria tulee lähelle klassisen fenomenologian käsitystä mielestä ja materiasta. Tämän käsityksen mukaan mieltä, kehoa ja ympäristöä ei voida selvästi erottaa. Mielen rajojen haastamisella on joka tapauksessa vaikutusta myös elämäntapaa ja sen merkityksellisyyttä koskeviin filosofisiin kysymyksenasetteluihin.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää arvioida laajentuneen mielen teorian vaikutusta filosofiseen kysymykseen hengen ja aineen suhteesta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa esitetään joitakin pohdintoja laajentuneen mielen teorian vaikutuksesta filosofiseen kysymykseen hengen ja aineen suhteesta.
8 pisteen vastauksessa kokelas arvioi laajentuneen mielen teorian vaikutusta filosofiseen kysymykseen hengen ja aineen suhteesta.
12 pisteen vastauksessa kokelaan arvio on monipuolinen ja johdonmukainen.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi esimerkiksi kytkeä pohdintansa filosofian perinteeseen tai tarkastella laajentuneen mielen teorian vaikutuksia muihin filosofian osa-alueisiin.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) sisältöön ”keskeisiä filosofisia peruskysymyksiä ja -erotteluja: henki ja aine” sekä moduulin Etiikka (FI2) sisältöön ”filosofisia teorioita elämän hyvyydestä ja merkityksellisyydestä sekä hyvästä elämäntavasta”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy vastaavien kurssien samoihin sisältöihin ja lisäksi kurssin Tieto, tiede ja todellisuus (FI4) sisältöön ”metafysiikan keskeiset kysymykset ja käsitteet”.