Hyvän vastauksen piirteet: FI – Äidinkieli ja kirjallisuus, lukutaidon koe

Tehtävän aineistona on Matti Tolosen kirjoittama kalaöljyn terveysvaikutuksia käsittelevä teksti, joka on ilmestynyt Hymy-lehden verkkosivujen Terveys Hymy -mainosliitteessä. Tehtävässä pyydetään analysoimaan ja arvioimaan keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan lukijaan. Vastauksessa odotetaan kiinnitettävän huomiota tekstin argumentaatioon ja retoriikkaan ja niiden toimivuuteen suhteessa tekstin tavoitteeseen, tekstilajiin ja oletettuun lukijakuntaan.

Kriittistä lukutaitoa osoittaa esimerkiksi sen huomaaminen, miten kirjoittaja asemoi itsensä suhteessa muihin lääketieteen toimijoihin ja rakentaa vastakkainasetteluja heidän kanssaan. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa sen ymmärtäminen, että kyseessä on advertoriaali eli markkinoiva teksti, joka on laadittu lehtijutun tai uutisen muotoon. Advertoriaali-käsitteen käyttöä ei edellytetä.

Teksti on suunnattu terveydestään kiinnostuneille lukijoille ja erityisesti niille, jotka saattavat harkita kalaöljyn käyttöä sydänterveytensä edistämiseksi. Tekstin tarkoituksena on vakuuttaa lukijat kalaöljyn hyödyistä sydänkohtausten ehkäisemisessä ja samalla edistää kirjoittajan maahantuoman tuotteen myyntiä.

Tekstin vaikuttamiskeinoista voidaan tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja.

Tekstin pääväite tulee esille jo otsikossa: Kalaöljy ehkäisee sydänkohtauksia.

Kirjoittaja vetoaa järkeen ja perustelee väitettään

• vetoamalla asiantuntijoiden näkemyksiin (arvostettujen sydänprofessorien artikkelit)
• arvostettuihin julkaisuihin (Yhdysvaltain johtava yleislääketieteen lehti, Suomen lääkärilehti)
• viittaamalla kansainvälisiin, huippuyliopistoissa tehtyihin tutkimuksiin (Uudet kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet – –)
• esittelemällä konkreettisia tutkimustuloksia (sydänkohtaukset vähenivät 25 %) ja syy-seuraussuhteita (statiinihoitoa saaville kehittyy vähemmän plakkeja kuin verrokeille)
• korostamalla tieteellisiä menetelmiä (laaja kliininen satunnaistettu lumekontrolloitu kaksoissokkokoe)
• korostamalla kirjoittajan asiantuntemusta käyttämällä lääketieteellistä sanastoa (seerumin triglyseridit, statiinit, fibraatit).

Kirjoittaja vetoaa myös lukijoiden tunteisiin ja tarpeisiin.

• Tekstissä rakennetaan vastakkainasetteluja kirjoittajan ja muiden alan kotimaisten toimijoiden välille (Suomen ravitsemuseliitti, THL, Duodecim, Suomen lääkärilehti ja valtamedia ovat vähätelleet – –; professorit ja dosentit ovat toitottaneet, ettei kalaöljyllä ole mitään positiivista vaikutusta).
• Kirjoittaja kuitenkin toteaa, että he ovat olleet väärässä (Nyt tällaiset väitteet on osoitettu tuulesta temmatuiksi) ja korostaa oman näkemyksensä oikeellisuutta (Nyt siis tiedetään varmuudella – – tutkimus mullisti sydänlääkäreiden käsitykset).
• Sananvalinnat korostavat kirjoittajan kielteisesti värittynyttä suhtautumista vastanäkemysten esittäjiin (ravitsemuseliitti, valtamedia) ja näkemysten esittämiseen (tuulesta temmatut väitteet, dosentit ovat toitottaneet jatkuvasti).
• Kirjoittaja korostaa asiantuntijuuttaan ja markkinoi epäsuorasti myös omaa tuotettaan (Toin vuonna 2003 Suomeen uudenlaisen kalaöljyn) ja korostaa sen vaikuttavuutta (tulokset yllättivät asiantuntijatkin).
• Turvallisuuden tunteeseen vedotaan korostamalla tuotteen puhtautta (valmistetaan – – puhtaista sillinsukuisista kaloista – – poistuvat kaikki epäpuhtaudet – – puhdas EPA jää jäljelle) ja toteamalla, että tuote on saanut Yhdysvaltain lääkeviraston hyväksynnän.
• Kirjoittaja tehostaa sanomaansa toistamalla useita kertoja kalaöljyn hyödyllisyyttä ja tehokkuutta ja käyttämällä vahvoja sanoja (mullisti, yllättivät asiantuntijatkin, tiedetään varmuudella).
• Kirjoittaja nostaa esiin tuotteen hankinnan helppouden: sitä saa Suomessa ihan tavallisista ruokakaupoista.

Teksti on julkaistu aikakauslehden verkkosivuston mainosliitteessä. Ulkoasultaan, rakenteeltaan (otsikko, väliotsikot, ingressi) ja pääosin tyyliltäänkin se muistuttaa tietopainotteista artikkelia. Toisaalta tekstin alku muistuttaa esimerkiksi iltapäivälehden uutista, sillä siinä nostetaan esiin uusi havainto ja herätetään lukijan kiinnostus viittaamalla ristiriitaan ja näkemyseroihin. Teksti verhoaa mainosmaisuutensa ja markkinoimistavoitteensa asia-artikkelin tai tutkimusuutisen asuun. Tekstistä löytyy myös tavanomaisempia markkinointitekstin piirteitä kuten tuotteen uutuuden, mullistavuuden, tehokkuuden, luotettavuuden ja helpon saatavuuden korostaminen. Tekstin advertoriaalinen luonne paljastuu näiden piirteiden yhdistelmästä, jonka avulla pyritään vaikuttamaan erilaisiin lukijoihin.

Vaikuttamiskeinojen arviointia

Tekstissä käytettyjä vaikuttamiskeinoja odotetaan arvioitavan suhteessa tekstin tavoitteeseen, tekstilajiin ja oletettuun lukijakuntaan. Esille voi nostaa esimerkiksi lähteiden valintaan, argumentaation toimivuuteen ja vakuuttavuuteen liittyviä seikkoja ja pohtia tekstikokonaisuuden ja eri tekstilajipiirteiden käytön toimivuutta suhteessa tekstin tavoitteisiin. Lisäksi vastauksessa voi pohtia yleisemmällä tasolla advertoriaalien asemaa ja merkitystä mediatekstien kentässä.

Tehtävässä pyydetään analysoimaan keskustelun ilmapiiriä ja osallistujien roolia sen rakentamisessa. Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa kiinnitetään huomiota sekä toimittajan että puoluejohtajien toimintaan ja huomataan puoluejohtajien rooli ilmapiirin kiristämisessä. Huomiota kiinnitetään sekä verbaaliseen että nonverbaaliseen vuorovaikutukseen.

Arviointi kohdistuu kokelaan taitoon tehdä havaintoja puheenjohtajatentin ilmapiiristä, osallistujien tavoista osallistua sen rakentamiseen sekä taitoon yhdistää havaintonsa poliittisen puheenjohtajatentin kontekstiin. Kriittistä lukutaitoa osoittaa ilmapiirin yhdistäminen puoluejohtajien väliseen kilpailuun suosiosta ja tavoitteisiin erottua ja voittaa vaaleissa. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa sen huomaaminen, että puheenjohtajatentissä keskeistä ei ole yhteisymmärryksen saavuttaminen ja luottamuksellisen ilmapiirin luominen, vaan vastakkainasettelujen kärkeväkin korostaminen. Puheenjohtajatentti on äänestäjille suunnattu ryhmäviestintätilanne, jossa puheenjohtajilla on paljon pelissä. Televisioidun puheenjohtajatentin kohdeyleisö ovat katsojat, joiden huomiota tavoitellaan räväkkyydellä.

Keskustelun ilmapiiriä voi luonnehtia etenkin alkuun asialliseksi ja tehtäväorientoituneeksi. Asiallista ilmapiiriä rakentavat

• osallistujien huoliteltu ulkoasu ja pääsääntöisesti hillitty käytös
• puheenjohtajien (lähinnä Marinin ja Orpon) tapa odottaa toimittajalta puheenvuoroa
• keskustelun kahdenvälisyys: keskustelua käydään toimittajan ja kunkin puheenjohtajan välillä, mikä voi näkyä lähetyksen kotiyleisölle etenkin oman suosikin miellyttävänä ja rakentavana esiintymisenä
• omien kantojen perusteleminen assertiivisesti eli jämäkästi (esimerkiksi kohdassa, jossa Marin kiistää Purran tavan vertailla Suomen tilannetta Tanskaan ja Ruotsiin)
• yhteisymmärryksen osoittaminen toimittajalle nyökkäilemällä ja hymyilemällä (Marin ja Orpo).

Jo katkelman alkupuolella puheenjohtajatentissä ilmenee myös jännitteitä. Etenkin puheenjohtajat rakentavat jännittynyttä ilmapiiriä mielipide-erojensa ympärille.

• Purra kiertää toimittajan kysymykset ja käyttää poliitikkostrategiaa arvioimalla toimittajan kysymyksen väärin muotoilluksi sen sijaan että vastaisi siihen.
• Puheenjohtajat kiistävät toistensa väitteitä vastaväitteillä. Purra kiistää Orpon väitteen suomalaisten työllistämisestä ensisijaisena toimena, joka on jäänyt kokoomukselta tekemättä. Purra kiistää ihmissoikeusnäkökulmat työvoimateemaan liittymättöminä. Marin kiistää Purran esittämät työvoimapulan ratkaisukeinot riittämättöminä.
• Osallistujat kyseenalaistavat kilpailijoiden väitteitä retorisilla tai epäsuorilla jatkokysymyksillä (Purran kysymys Orpolle: kielitaidosta viis. Tarvetta on psykologeista ja opettajista, otatteko te näihinkin Euroopan ulkopuolelta maahanmuuttajia. Purran kommentti Marinille: Ei tässä nyt puhuta mistään ihmisen arvosta. Marinin kommentti Purralle siitähän sinä puhut, kelpaako muualta tullut psykologiksi, autonkuljettajaksi).
• Osallistujat asettelevat sanoja toisen suuhun, kärjistämällä toistensa väitteitä. Orpo antaa ymmärtää, että eläkeiän nostaminen 80 vuoteen ja robotit vanhainkodissa ovat perussuomalaisten vaihtoehto. Marin tulkitsee, ettei maahanmuuttaja kelpaa Purralle siivoojaksi tai junankuljettajaksi.
• Osallistujat syyttelevät toisiaan (Purra: Täällä vaan luetellaan että kuinka paljon tarvitaan, tahot kilpailevat, aina puhutaan Euroopan ulkopuolisesta maahanmuutosta. Orpo: Tämäkö on se perussuomalaisten maailma. Pitää olla ratkaisuja. Ei voi sanoa vain ”ei”. Purran kommentti Orpolle: Tällaisia heittelyitä jälleen. Marin: Siitähän sinä puhut...).
• Marin valittaa Purran tavasta osallistua keskusteluun, minkä voi nähdä myös epäsuorana toimittajan arvosteluna, sillä toimittajan odotuksenmukaiseen rooliin kuuluu puheenvuorojen tasapuolinen jakaminen.

Toimittajan rooli keskusteluilmapiirin rakentajana näkyy

• keskeisen mielipide-eron tuomisessa keskusteluun (Toimittajan mukaan kokoomus ja SDP kannattavat työperäistä maahanmuuttoa, Perussuomalaiset vastustaa.)
• puheenvuorojen antamisessa pääasiassa Purralle ja tämän tenttaamisessa jatkokysymyksillä, mikä koettelee muiden kärsivällisyyttä
• puheenjohtajien kiistelyn hyssyttelynä ja erotuomariksi asettumisena (nuhtelua noh noh, hillintää no niin, nyt tähän väliin...; minä asetan täällä kysymykset; hyvät rouvat, no niin, otetaan tähän väliin tilastoja; puheoikeuden haltijasta muistuttelu).

Ilmapiirin kireyttä luodaan myös nonverbaalisilla keinoilla:

• Osallistujat keskeyttävät toisiaan, ja etenkin Purra huutelee toimittajan ja toisten puheenjohtajien puheenvuorojen päälle.
• Osallistujat pudistelevat päätään toisten puheenjohtajien (Marin, Orpo) ja toimittajankin (Purra) väitteille.
• Osallistujat hymyilevät monimielisesti (Purra, Orpo).
• Osallistujat puhuvat kireällä äänellä (Purra, Marin)
• Etenkin Purra puhuu nopeasti ja sanoja erityisesti painottaen, minkä voi kuulla erimielisyytenä.
• Puheenjohtajat kiristelevät leukaperiään (Marin, Purra, Orpo).

Analyysissä voi myös kiinnittää huomiota monien rakentavan vuorovaikutuksen piirteiden (esimerkiksi hyväksyvän kuuntelemisen ja rennon vitsailun) puuttumiseen, ja se voidaan tulkita juuri puheenjohtajatentin kulttuurista kontekstia vasten.

Kaksiosaisen tehtävän aineistona on katkelma Milja Sarkolan romaanista Pääomani. Romaanin minäkertojana on nimettömäksi jäävä, näytelmäkirjailijana ja ohjaajana työskentelevä päähenkilö, joka pyrkii elämässään ja ihmissuhteissaan rahan, hyödyn ja turvallisuuden maksimointiin. Tehtävänannon ensimmäisessä osassa pyydetään analysoimaan romaanikatkelman kerrontaa. Jälkimmäisessä osassa tehtävänä on tulkita romaanikatkelmaa suhteessa romaanin nimeen.

Aineistona on Kati Kovácsin sarjakuva, jossa tunnettu surrealistitaiteilija Salvador Dalí yrittää piristää masentunutta vaimoaan Galaa, mutta vasta ohikulkevan tytön totuus vai tehtävä -leikki parantaa masennuksen.

Tehtävässä pyydetään analysoimaan ja tulkitsemaan sarjakuvan huumoria. Huumori rakentuu sekä sarjakuvan yllättävistä ja absurdeista sisällöistä että liioittelevasta ja karikatyyrisestä ilmaisusta, ja vastauksessa odotetaan havaintoja molemmista. Sarjakuvassa tarinaa kerrotaan multimodaalisesti kielen ja visuaalisten elementtien avulla. Analyysissa voi käyttää niin kerronnan (tarina, hahmot, miljöö, draama), kuvan (kuvakoot, kuvakulmat) ja kielen (sanasto, kielikuvat) käsitteistöä. Sarjakuvassa on myös runsaasti intertekstuaalisia viittauksia.

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa sarjakuvan huumorista esitetään tulkinta, joka sidotaan sarjakuvan sisältöjen ja keinojen analyysiin. Kulttuurista ja kriittistä lukutaitoa osoittaa esimerkiksi sarjakuvan asettaminen taiteen tai taidehistorian kontekstiin. Kulttuurisesta ja kriittisestä lukutaidosta kertovat myös vaikkapa kulttuurisilla stereotypioilla leikkimisen tai humoristisesti esitetyn sukupuoliasetelman tunnistaminen sekä havainto siitä, että sarjakuvassa esitetään kritiikkiä taiteilijaneromyyttiä kohtaan.

Huumoria rakennetaan sarjakuvassa esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

Tarina

• Lähtöasetelmassa on koominen yllätys: tunnettu taiteilijapariskunta kipuilee tylsistymisen kourissa ja tuntematon nuori tyttö tarjoaa ikkunasta apuaan.
• Ratkaisu on yllättävä ja absurdi: tyttö ratkaisee tilanteen totuus vai tehtävä -leikillä.
• Tarinassa on täysin absurdi käännekohta: Dalí munii munan.
• Draaman kaari tukee humoristista asetemaa: alussa on naurettava konflikti, joka ratkeaa koomisesti.
• Alun ja lopun esirippukuvitus ja teatterivertaus korostavat draamatulkintaa.
• Tarinan loppua voi tulkita vaikkapa suhteessa sananlaskuun totuus tulee lapsen suusta.
• Koko sarjakuva on mahdollista rinnastaa johonkin tunnettuun satuun tai tarinaan, jossa turhamainen hahmo pudotetaan jalustaltaan (esimerkiksi Keisarin uudet vaatteet).

Hahmot

• Hahmot ovat sarjakuvalle tyypillisiä karikatyyrejä, joiden piirteet ovat yksinkertaistettuja ja kärjistettyjä.
• Dalín ja Galan hahmot sarjakuvassa muistuttavat ulkoisesti todellisia esikuviaan: Dalílla on kippurat viikset ja takakampaus, molempien kasvonpiirteet ja pukeutuminen ovat tunnistettavia.
• Piirrostyyli liioittelee hahmojen ilmeitä ja tekee niistä yliampuvia: Gala on jatkuvasti kyllästyneen näköinen, Dalí tuskastunut ja epätoivoinen, tyttö ilkikurisen näköinen.
• Dalín hahmo alkaa muistuttaa surrealistisen kuvataiteen hahmoja, kun hän yrittää munia.
• Humoristista liioittelua korostetaan sarjakuvallisesti apuviivoilla, äännähdyksillä, pisaroilla ja muilla efekteillä.
• Dalí erityisesti on koominen hahmo, joka pudotetaan jalustaltaan: Galan ”sankarikseen” nimittämä suuri taiteilija haluaa olla nero mutta osoittautuu huomionkipeäksi pillittäjäksi, ja tällä tavoin sarjakuva pilkkaa perinteistä taiteilijaneromyyttiä.
• Dalín miehisyys asettuu myös pilkan kohteeksi: hän ei kykene tyydyttämään vaimoaan, on miehenä ”munaton”.
• Hahmot leikittelevät kulttuurisilla stereotypioilla: Gala edustaa satiirisesti slaavilaista melankolisuutta ja Dalí intohimoista latinorakastajaa ja taiteilijaa, jota vaivaa taiteellinen ja seksuaalinen kyvyttömyys.
• Nuori tyttö edustaa tarinassa paradoksaalisesti järkeä: hän ratkaisee tarinan ongelman ja paljastaa totuuden Dalísta laittamalla tämän munimaan ja sanomalla lopussa näkemyksensä taiteilijasta.

Miljöö

• Miljöökuvauksessa on yllättäviä ja huvittavia yksityiskohtia, kuten ulkoseinien koristeet, oviaukon muotoilu ja oven yläpuolella pyllistävä hahmo, silmät ja kotilot avaus- ja päätösruutujen esiripuissa sekä sykkivä timanttisydän.
• Sarjakuvassa leikitellään venäläisen kulttuurin stereotyyppisellä kuvastolla: tyttö maalaa Dalín munimaan munaan suolakurkun, vodkapullon, kaalia ja karhunpään.
• Tuttujen yksityiskohtien tunnistaminen voi huvittaa lukijaa: esirippujen silmät ja kotilot ovat suoria viittauksia Dalín surrealistiseen taiteeseen, miljöönä toimiva Teatre Museu Dalí on olemassa oleva ja suosittu turistikohde, joka myös nimetään sarjakuvan päätösruudussa, ja ”venäläinen pääsiäismuna” viittaa venäläisen korusepän Peter Carl Fabergén tunnettuihin jalokivikoristeltuihin pääsiäismuniin, joita hän teki erityisesi tsaariperheelle 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.
• Miljöön teatterivertaus voi toimia metaforana ”vähemmän vakavalle”: tapahtumat ovat vain teatteria eivät totisinta totta.

Kieli

• Sanastossa leikitellään sekoittamalla suomea, espanjaa ja venäjää.
• Gala puhuu hassulla venäläisellä aksentilla: se olla, dá, dá, ma.
• Dalín sanastossa toistuu espanja etenkin rakkauden kielenä, ja mielistellessään Galaa hän käyttää hassua espanjan ja italian sekoitusta: Amorosa Gala atomica superiore.
• Kieli viittaa osaltaan kulttuurisiin stereotypioihin: Galan sisällä on valtava ikävä venäläinen pääsiäismuna ja Espanjassa hihkutaan Olé!, kun Dalí onnistuu munimaan munan.
• Kielessä on vitsikkyyttä, esimerkiksi kun Gala pohtii minussa on epäilys kohtaan se tyttö, ja ironiaa, kun tyttö tuumii surrealistisen oviaukon edessä: Erittäin vakavasti masentuneiden kämppä. Hetihän sen huomaa.
• Munan voi ymmärtää kaksimielisesti viittaavan myös miehen sukuelimeen. Dalílta puuttuu muna, ennen kuin tyttö saa hänet munimaan.

Tulkinta

Sarjakuvasta voi esittää monia tulkintoja, jotka rakentuvat esimerkiksi edellä kuvattujen kulttuuristen stereotypioiden varaan. Intertekstuaaliset viittaukset eivät välttämättä ole itsessään koomisia, mutta niiden mahdollinen tunnistaminen voi vahvistaa tulkintaa ja humoristista lukukokemusta. Huumorin kannalta on kuitenkin olennaista, että sarjakuva selvästi nauraa miehiselle taiteilijaneromyytille ja leikittelee sukupuoliasetelmalla. Taiteilijaneromies (Dalí) on riippuvainen naisen (Galan) hyväksynnästä ja suorastaan kerjää sitä. Ilman hyväksyntää hän on epätoivoinen munaton mies. Tyttö kannustaa Dalín munimaan ja löytämään munansa, mikä tekee Dalísta hetkeksi taas sankarin. Dalí olettaa, että tyttö ei osaa maalata, mutta tyttö osoittaakin, että myös naiset voivat olla taiteilijoita, mikä saa Dalín kiroamaan munimansa munan — hän ei olekaan ainoa taiteilijanero talossa. Lopulta tyttö myös sanoo suoraan, mitä ajattelee Dalísta.

Munimisen voi esimerkiksi tulkita rinnastavan synnyttämisen ja taiteellisen luomisen toisiinsa, mikä osaltaan korostaa naisellista luomisvoimaa ja rikkoo miehistä neromyyttiä. Muna voi tulkinnoissa toimia myös miehisen uhon ja seksuaalisuuden koomisena symbolina, kun huomionkipeä taiteilijamies pudotetaan sarjakuvassa jalustaltaan: aluksi Dalílta puuttuu muna, sitten hän onnistuu sen munimaan, mutta muna ei ole erityinen ilman tytön taiteellista panosta. Toisaalta huumori on itsessään usein monitulkintaista, ja ihmiset kokevat eri asioita hauskoiksi, joten sarjakuva mahdollistaa monia erilaisia tulkintoja.