Hyvän vastauksen piirteet: FI – Maantiede

Useissa oppikirjoissa ei olla huomioitu sitä, että Gini-kerroin voidaan ilmoittaa myös asteikolla 0–100. Oppikirjojen mukaan Gini-kerroin voi saada arvoja ainoastaan välillä 0–1, josta seuraisi, että väittämä olisi osittain väärin.

Väittämä on virheellinen, koska Namibiassa vallitsee kuiva subtrooppinen ilmasto.

Kunkin käsitteen täsmällisestä määritelmästä 2 p.

Esimerkit määritelmistä:

• Tornado on voimakas, laajuudeltaan paikallinen ja pieni (halkaisijaltaan noin 50–500 metriä) pyörteinen myrskytuuli (1 p.), joka esiintyy yleensä ukkospilvien yhteydessä (1 p.).
• Trooppinen pyörremyrsky on laaja (halkaisijaltaan jopa 1 000 kilometriä) ja usein tuhoisa hirmumyrsky (1 p.), joka syntyy merialueilla lämpimän vesimassan ylle muodostuvasta matalapaineesta (1 p.).

Osatehtävässä 2.1 ei anneta pisteitä alueellisista esimerkeistä.

Syntyprosessin kuvauksesta 4–6 p. ja tornadojen esiintymisen kuvauksesta 4–6 p. Kustakin perustellusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p.

Syntyprosessin kuvaus (4–6 p.), esimerkkisisältöjä:

• Tornadoja syntyy usein voimakkaiden ukkospilvien yhteydessä erilaisten ilmamassojen kohdatessa, esimerkiksi kun kuiva ja kylmä ilma kohtaa kostean ja lämpimän ilmamassan.
• Nousevaan ilmavirtaukseen syntyy suppilomainen pilvi, kun ilmanpaineen laskeminen saa aikaan vesihöyryn tiivistymisen.
• Tornadopilven keskustan ja ulkopuolen välinen huomattava paine-ero synnyttää voimakkaan pyörimisliikkeen.
• Yksittäinen tornado kestää usein vain lyhyen aikaa, mutta tornadovaara voi olla suuri tuntien ajan, koska tornadoja esiintyy usein ryhmissä.

Tornadojen esiintyminen (4–6 p.), esimerkkisisältöjä:

• Tornadoja esiintyy Yhdysvalloissa niin sanotulla Tornadokujalla eli Suurten tasankojen alueella Kalliovuorten ja Appalakkien välissä.
• Euroopassa tornadot ovat pienempiä ja niitä kutsutaan trombeiksi. Esimerkiksi Suomessa esiintyy kesäisin trombeja.
• Tornadoja voidaan tavata myös Aasiassa, Australiassa ja Etelä-Amerikassa myrskyrintamiin liittyvien ukkospilvien yhteydessä.

Kustakin perusteellisesta vahingon kuvauksesta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Täysiin pisteisiin vaaditaan, että vastauksessa on käsitelty sekä yksittäisiin ihmisiin että yhteiskuntaan kohdistuvia vahinkoja.

Esimerkkisisältöjä:

• Tornado voi aiheuttaa kulkureitillään vahinkoja rakennuksille ja infrastruktuurille. Se voi esimerkiksi repiä talojen kattoja, kaataa sähköpylväitä ja tuhota tieverkkoa.
• Tornado voi ottaa mukaansa ja kuljettaa irtaimistoa, kuten autoja tai kotieläimiä.
• Tornado tai trombi (tai niiden yhteydessä esiintyvä raekuuro) voi tuhota metsää ja maatalousmaata kulkureitillään aiheuttaen taloudellisia menetyksiä.
• Tornadon kuljettamat esineet voivat aiheuttaa henkilövahinkoja.

Tulivuorten päätyyppien nimeämisestä yhteensä 2 p.: kerrostulivuori (1 p.) ja kilpitulivuori (1 p.).

• Tulivuorityyppien muodoista ja mittasuhteista yhteensä 2 p.: Kuvassa tulee näkyä kerrostulivuoren kartiomainen ja kilpitulivuoren laakiomainen muoto.
• Seuraavista rakenteista yhteensä 4 p. (1 p. / rakenne): magmasäiliö, purkauskanava, kerrostulivuoren (ryoliittiset) laava‐ ja tuhkakerrokset ja kilpitulivuoren basalttiset laavakerrokset, kraatteri, kaldera, kalderajärvi.

Jotta rakenteesta saa pisteen, sen tulee olla oikein nimetty, merkitty loogiseen paikkaan kuvassa ja piirretty loogisella tavalla.

Jos kuva puuttuu, osatehtävästä 3.1 voi saada enintään 2 p.

Esimerkki kuvista:

Teemakartasta 6 p. seuraavasti:

• Tulivuorten oikeiden sijaintien merkitsemisestä karttaan yhteensä 2 p.: 1 p. / tulivuori.
• Tulivuorten nimeämisestä yhteensä 1 p.: Hunga Tonga-Hunga Ha‘apai ja Mayon.
• Karttasymbolien käytöstä 1 p. ja selitteestä 1 p. Selitteestä tulee käydä ilmi VEI-asteikoltaan (Hunga Tonga) ja kuolonuhreiltaan (Mayon) suurimmat tulivuoret.
• Teemakartan kuvaavasta otsikosta 1 p.

Esimerkki teemakartasta:

Kustakin hyvin perustellusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. seuraavasti:

Tyynenmeren tulirengas 2 p.:

• Tyynenmeren tulirenkaalla tarkoitetaan Tyynen valtameren reunoilla sijaitsevaa vyöhykettä, jossa on suurin osa maailman aktiivisista tulivuorista.

Perustelut alueen vulkaaniselle aktiivisuudelle enintään 4 p. Esimerkkisisältöjä:

• Tyynenmeren tulirengas on muodostunut Tyynenmeren litosfäärilaatan reunoille. Lisäksi tulirenkaan alueeseen kuuluu joukko pienempiä litosfäärilaattoja, kuten Nazcan, Kookossaarten ja Filippiinien laatat.
• Tyynenmeren tulirenkaaseen kuuluvien litosfäärilaattojen reunoilla tapahtuu pääasiassa alityöntöä. Alityöntö- eli subduktiovyöhykkeet ovat vulkaanisesti aktiivisia.
• Alityöntövyöhykkeellä raskas mereinen laatta työntyy kevyemmän (usein mantereisen) laatan alle, jolloin alaspäin taipuvan laatan reuna sulaa. Tämän seurauksena alue on vulkaanisesti aktiivinen.
• Alityöntövyöhykkeelle muodostuu laattojen liikkeiden vuoksi vulkaanisia saarikaaria ja mantereisia tulivuoriketjuja.
• Useat taulukon 3.B tulivuorista, kuten Hunga Tonga-Hunga Ha‘apai ja Mayon, sijaitsevat Tyynenmeren tulirenkaan alueella, jossa tapahtuu hyvin aktiivista litosfäärilaattojen liikettä.

Käsitteen ydinmääritelmästä 1–2 p., esimerkiksi: kulttuurinen globalisaatio tarkoittaa kulttuurivaikutteiden, kuten kielen ja muodin, leviämistä globaalisti alueelta toiselle (2 p.).

Täydentävästä tiedosta 0–1 p. Esimerkkisisältöjä:

• Kulttuurisessa globalisaatiossa vuorovaikutus lisääntyy eri maanosien ja maiden välillä esimerkiksi median ja matkailijoiden ansiosta. (1 p.)
• Kulttuurinen globalisaatio on ihmisten ja yhteisöjen verkostoitumista globaalilla tasolla. (1 p.)

Kustakin hyödyn tai haitan hyvin perustellusta pohdinnasta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p.

Kulttuurisen globalisaation hyödyt, enintään 4 p. Esimerkkisisältöjä:

• Eri maanosien ja maiden välillä lisääntyvä vuorovaikutus helpottaa ihmisten, tavaroiden ja tiedon liikkumista ja siten edistää muun muassa maailmankauppaa.
• Kulttuurisessa globalisaatiossa kulttuurien väliset erot ja yhtäläisyydet voivat korostaa oman maan identiteettiä ja siten edesauttaa valtiollisen identiteetin kehittymistä.
• Kulttuurit yhtenäistyvät, jolloin kulttuurierot pienenevät. Tämä voi helpottaa ihmisten, valtioiden ja yritysten yhteistyötä, lisätä yhteisymmärrystä ja siten vähentää konfliktien riskiä.
• Kulttuurinen globalisaatio voi edistää sellaisten tuttujen tuotemerkkien leviämistä, joiden kestävyys ja eettisyys on varmistettu tuotannon kaikissa vaiheissa. Tämä tukee talouden tasa-arvoisuutta.
• Hyvä esimerkki kulttuurisesta globalisaatiosta on Eurovision laulukilpailu, jonka lähetyksissä esitellään alueiden kulttuuria ja maisemia ja jota seuraavat sadat miljoonat ihmiset globaalisti.

Kulttuurisen globalisaation haitat, enintään 4 p. Esimerkkisisältöjä:

• Kulttuurisessa globalisaatiossa on yleensä etusijalla länsimainen kulttuuri, joka korostaa kulutuskeskeisyyttä. Tämä voi parantaa alueen hyvätuloisten asemaa mutta heikentää vähemmän ansaitsevien asemaa ja aiheuttaa segregaatiota alueella.
• Kulttuurisen globalisaation tuloksena kulttuuri yksipuolistuu ja yhdenmukaistuu. Sen myötä monet paikalliset kulttuurit muuttuvat, heikkenevät tai katoavat kokonaan.
• Usein kulttuurinen globalisaatio edistää valtakulttuurien kielten omaksumista ja saattaa siten vähentää kielellistä monimuotoisuutta.
• Etenkin nuoret saattavat omaksua globaalin yhtenäiskulttuurin piirteitä, joten esimerkiksi ruoka, vaatteet ja musiikki valtavirtaistuvat.
• Monikansallisten tuotemerkkien leviäminen saattaa edistää sellaisten uusien tai tuntemattomien tuotteiden leviämistä, joiden tuotannon kestävyys ja eettisyys eivät ole tiedossa. Tällöin kulttuurinen globalisaatio voi edistää epätasa-arvoisen talouden kehittymistä.

Kustakin alkuperäiskansasta yhteensä 2 p.: alkuperäiskansan nimeämisestä 1 p. ja oikean alueen nimeämisestä 1 p.

Esimerkkejä alkuperäiskansoista ja alueista, joilla nämä kansat elävät:

• saamelaiset (1 p.): Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosat sekä Venäjän luoteisosat (1 p.)
• baskit (1 p.): Espanjan pohjoisosat (1 p.)
• inuitit (ja/tai jupikit, 1 p.): Grönlanti (1 p.), Pohjois-Amerikan pohjoisosat (1 p.)
• komit (1 p.): Luoteis-Venäjä (1 p.)
• hantit (1 p.): Pohjois-Venäjä (Uralin itäpuoli) (1 p.)
• mansit (1 p.): Pohjois-Venäjä (Uralin itäpuoli) (1 p.)
• nenetsit (1 p.): Pohjois-Venäjä (1 p.)
• samojedit (1 p.): Pohjois-Venäjä (1 p.)
• kurdit (1 p.): Lähi-itä (1 p.)
• cherokeet (1 p.): Yhdysvallat (1 p.)
• navajot (1 p.): Yhdysvallat (1 p.)
• aboriginaalit (1 p.): Australia (1 p.)
• maorit (1 p.): Uusi-Seelanti (1 p.)

Kustakin hyvin perustellusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

• Alkuperäiskansan asemaa globaalissa pohjoisessa on saattanut heikentää assimilaatio eli kulttuurien sulautuminen. Tällöin valtakulttuurin piirteet leviävät alkuperäiskansan pariin ja heikentävät kulttuurin erityispiirteitä.
• Globalisaation seurauksena alkuperäiskansan kieli ja perinnetieto ovat voineet heikentyä ja hävitä, jolloin myös perinteiset elinkeinot ovat vaarassa.
• Alkuperäiskansat ovat voineet joutua myös kulttuurisen omimisen kohteeksi. Joskus alkuperäiskansan kulttuurin piirteitä on otettu käyttöön stereotyyppisen halventavasti.
• Alkuperäiskansojen oikeutta harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan on vaikeutettu ottamalla näille kansoille kuuluvia maa-alueita muuhun käyttöön.
• Alkuperäisasukkaat ovat voineet kohdata rasismia, syrjintää ja vihapuhetta, jolloin heidän on ollut esimerkiksi hankalampi saada palveluja, työllistyä tai löytää asunto.
• Alkuperäiskansojen asemaa on nykyään pyritty parantamaan erilaisilla laeilla, asetuksilla ja suosituksilla länsimaisen kulttuuripiirin alueella. Esimerkiksi kansan oman kielen säilyttämiseksi on perustettu kouluja, joissa opetuskielenä on heidän äidinkielensä.
• Joitakin syrjäisillä alueilla eristyksissä eläviä alkuperäiskansoja on myös pyritty vaalimaan rajoittamalla ulkopuolisten pääsyä alueelle.
• Alkuperäiskansaan kuuluvan yksilön kulttuurinen identiteetti ja side paikkaan on voinut globalisaation myötä kohentua, ja omaa kulttuuria tuodaan esille voimakkaammin.

Myös muista alkuperäiskansan asemaa kuvaavista erityispiirteistä voidaan antaa pisteitä.

Kustakin perustellen ja maantieteellisiä käsitteitä käyttäen kuvatusta näkökulmasta 2 p., pintapuolisesta tai epätäsmällisestä kuvauksesta 1 p. seuraavasti:

Seuraavista näkökulmista yhteensä enintään 4 p.:

• Alueellisuus: Maantieteessä aiheita tarkastellaan alueellisesti. Alueen koko voi vaihdella paikallisesta (lokaalista) maailmanlaajuiseen (globaaliin).
• Syy-seuraussuhteet: Maantieteessä tarkastellaan maapallon ilmiöiden keskinäistä riippuvuutta.
• Luonnon ja ihmisen vuorovaikutus: Maantieteessä tarkastellaan luonnon ja ihmisen aikaansaamien ilmiöiden vuorovaikutusta.

Esimerkiksi seuraavista näkökulmista yhteensä enintään 4 p.:

• Maantieteessä tarkastellaan myös ajallisuutta (temporaalisuutta) eli maapallon ilmiöiden muutoksia.
• Maantieteellisessä tutkimuksessa tehdään usein laajoja, monia näkökulmia yhdistäviä synteesejä ja poikkitieteellisyys on tutkimukselle tyypillistä.
• Maantieteessä käsitellään usein alueiden välistä vuorovaikutusta.
• Aihepiirien ja näkökulmien perusteella tutkimus voidaan jakaa luonnon- ja ihmismaantieteeseen tai alue- ja yleismaantieteeseen. Nämä näkökulmat eivät sulje toisiaan pois.
• Maantieteessä voidaan tutkia esimerkiksi eriarvoistumista alueellisesta näkökulmasta sekä sitä, mitkä ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät ilmiöt aiheuttavat eriarvoisuutta. (Tämä on hyvä esimerkki maantieteellisestä tutkimuskysymyksestä.)

Kustakin maantieteelle tyypillisestä ja täsmällisesti nimetystä menetelmästä 1 p. Epätäsmällisesti nimetystä menetelmästä 0 p. Sekä listamainen että esseemuotoinen vastaus hyväksytään.

Esimerkkejä menetelmistä (ilman ryhmittelyä): karttatulkinta, paikkatietoanalyysit eli paikkatietomenetelmät, visuaaliset paikkatietomenetelmät, kyselyanalyysit, laskennalliset paikkatietoanalyysit, naapuruusanalyysit eli puskurianalyysit, päällekkäisanalyysit, verkostoanalyysit, näkymäanalyysit, tilastolliset analyysit, kaukokartoitusmenetelmät, ilmakuvaus, satelliittikuvaus, haastattelut, kyselyt, sisällönanalyysi, maastohavainnot, satelliittipaikannus, kasvillisuuskartoitus, näytteenottomenetelmät, seurantatutkimukset.

Yli neljään pisteeseen vaaditaan, että vastauksessa on käsitelty erilaisia menetelmätyyppejä (ei esimerkiksi pelkkiä paikkatietoanalyysejä).

Kustakin tutkimuskysymykseen sopivasta ja perustellen kuvatusta aineistosta 2 p., pintapuolisesti kuvatusta aineistosta 1 p.

Esimerkkejä aineistoista perusteluineen:

• Kaukokartoitusaineistot: Kuvista voidaan suoraan tulkita kuvanottohetken maanpeitettä ja maankäyttöä ja esimerkiksi tuottaa uutta paikkatietoaineistoa maankäytöstä. Ilmakuvia on saatavilla noin 1930-luvulta alkaen ja satelliittikuvia noin 1970-luvulta alkaen.
• Vanhat kartat: Kartoista nähdään tärkeimpien maankäyttömuotojen, kuten teiden, peltojen, metsien, vesistöjen ja asutuksen, sijainti suunnilleen kartan julkaisuvuonna. Esimerkiksi peruskarttoja on saatavilla 1960-luvulta alkaen.
• Maankäytön muutosta kuvaavat paikkatietoaineistot: Esimerkiksi CORINE Land Cover -aineisto on suunniteltu nimenomaan maankäytön ja maanpeitteen muutosten tarkasteluun, ja sitä on saatavilla vuodesta 2000 alkaen.
• Paikallisten, erityisesti iäkkäiden ihmisten haastattelut: Aineistosta voidaan saada sanallista tietoa asutuksen ja elinkeinojen kehittymisestä tietyllä alueella. Haastatteluaineiston avulla voidaan selvittää esimerkiksi suurten maankäytön muutosten tarkka vuosi, mikä ei yleensä käy ilmi kaukokartoitusaineistoista ja muista paikkatietoaineistoista.
• Arkistojen kirjalliset lähteet: Historiikkien tai pöytäkirjojen kaltaisesta aineistosta voidaan saada sanallista tietoa asutuksen ja elinkeinojen kehittymisestä tietyllä alueella. Niistä voi selvitä myös suurten maankäytön muutosten tarkka vuosi.
• Tilasto- tai paikkatietoaineisto väkiluvusta ja sen muutoksista: Aineiston avulla voidaan ymmärtää asutuksen ja ihmistoiminnan määrän muutoksia, joilla on yleensä suora vaikutus maankäyttöön. Tällaisen aineiston avulla voidaan arvioida maankäytön muutoksia epäsuorasti ja selvittää muutosten syitä.
• Nykyistä maankäyttöä ja ympäristöä kuvaava paikkatietoaineisto: Aineistosta voidaan saada tietoa maankäyttöön mahdollisesti vaikuttaneiden tekijöiden alueellisista piirteistä. Tällaisia ovat esimerkiksi hallinnolliset rajat, liikenneverkko, maaperä, pinnanmuodot ja vesistöt.

Esimerkki määritelmästä: Karstimaalla tarkoitetaan kalkkikivialueelle kemiallisen rapautumisen seurauksena muodostunutta maisemaa, jossa vesi on liuottanut kalkkikivestä mineraaleja. (2 p.)

Muodostuman oikeasta nimeämisestä 1 p. / muodostuma.

1. tippukiviluola
2. stalaktiitti
3. stalagmiitti
4. doliini
5. maanalainen joki
6. polje

Jos kokelas nimeää muodostumat B ja C molemmat tippukiveksi, annetaan näistä kohdista yhteensä 1 p.

Jäsentelystä ja täsmällisestä maantieteellisten käsitteiden käytöstä 2 p. Kustakin hyvin selitetystä huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Täysiin pisteisiin vaaditaan, että vastauksessa on käsitelty sekä keskeisiä luonnonmaantieteellisiä prosesseja että niiden seurauksena kehittyviä maisemia ja muodostumia. Esimerkkisisältöjä:

• Karstimaita muodostuu etenkin kemiallisen rapautumisen seurauksena. Siinä ilmakehästä, maaperästä ja kasvillisuudesta veteen liuenneet hapot, erityisesti hiilihappo, liuottavat pehmeän kalkkikiven mineraaleja, pääasiassa kalsiumkarbonaattia (H₂O + CO₂ → H₂CO₃, CaCO₃ + H₂CO₃ → Ca²⁺ + 2HCO₃^–).
• Kosteus ja korkea lämpötila nopeuttavat kemiallisia reaktioita. Siten karstimaita esiintyy tyypillisimmin lämpimässä ja kosteassa ilmastossa.
• Hapan vesi kuluttaa kallioperää voimakkaasti synnyttäen maanpinnalle syviä uomia. Vesi myös kovertaa maahan uurteita ja maanpinnan alapuolelle luolia ja jokia.
• Vesi kuluttaa itselleen reittejä yhä syvemmälle kallioperään, jolloin lähempänä maanpintaa olevat luolat ja uomat voivat tyhjentyä vedestä.
• Veden liuottamat ja kuljettamat mineraalit saostuvat uudelleen esimerkiksi maanalaisiin luoliin, jossa ne muodostavat tippukiviä luolan kattoon (stalaktiitit) ja pohjalle (stalagmiitit).
• Kun veden kuluttamat luolat ja maanalaiset joet kasvavat riittävän suuriksi, voivat niiden katot romahtaa, minkä seurauksena maanpinnalle syntyy suppilomaisia kuoppia (doliineja).
• Kemiallisen rapautumisen jatkuessa kuoppien määrä kasvaa ja ne muodostavat yhdistyessään laajoja, jyrkkäreunaisia laaksoja (poljeja).
• Vesi kuluttaa kallioperää aina vain syvemmältä, kunnes se saavuttaa kalkkikivikerroksen alla olevan, kulutusta kestävän kallioperän kerroksen. Pitkään voimakkaasti kuluneilla karstimailla jäljellä on enää yksittäisiä karstipylväitä ja -mäkiä, joita ympäröivät usein hyvin tasaiseksi kuluneet jokilaaksot.

Voidaan antaa enintään 2 p. kalkkikiven synnyn kuvauksesta.

Kustakin hyvin perustellusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Täysiin pisteisiin vaaditaan, että vastauksessa huomioidaan vähintään kolme erilaista ihmisen toimintaan liittyvää näkökulmaa. Esimerkkisisältöjä:

Vesihuolto (enintään 4 p.)

• Karstialueella syntyy paljon pohjavettä, jota voidaan käyttää esimerkiksi alueen kotitalouksissa, maataloudessa ja teollisuudessa.
• Pohjavesi kulkeutuu nopeasti karstimaan kallioperässä, joten myös mahdolliset veteen päätyvät saasteet ja epäpuhtaudet voivat levitä nopeasti laajalle alueelle aiheuttaen esimerkiksi vesistöjen pilaantumista. Tämä voi haitata veden käyttöä esimerkiksi kotitalouksissa ja maataloudessa.

Kotitaloudet (enintään 4 p.)

• Karstimaiden vesi sisältää hyvin paljon (kalsium)suoloja, mikä tekee vedestä kovaa. Tämän vuoksi esimerkiksi vesiputket tukkeutuvat helposti suolojen saostuessa niiden sisään. Lisäksi astioiden ja pyykin pesussa tarvitaan enemmän pesuaineita, jotta astioihin ja vaatteisiin ei jäisi kalkkitahroja. Käyttövettä joudutaankin usein pehmentämään kalkinpoistosuodattimilla.

Infrastruktuuri (enintään 4 p.)

• Karstimaalle tyypilliset vajoamat, kuopat ja jyrkät rinteet vaikeuttavat infrastruktuurin rakentamista (ja maatalouskäyttöä).
• Vajoava maa ja romahtavat luolat aiheuttavat riskejä niiden päällä olevalle infrastruktuurille, kuten rakennuksille ja teille.
• Karstimailla veden liikkeet ja reittiään muuttavat uomat voivat aiheuttaa epäsäännöllisiä tulvia ja vahingoittaa siten infrastruktuuria.

Maatalous (enintään 4 p.)

• Karstimaiden vesi sisältää usein paljon erilaisia mineraaleja, minkä lisäksi kuluneiden kalkkikivialueiden laaksojen pohjalle saostuu erittäin mineraalipitoista maata. Tällaisten laaksojen pohja on siten hyvä kasvualusta kasveille ja sopii hyvin maanviljelyyn.
• Varsinkin voimakkaassa kulutusvaiheessa olevilla karstialueilla syntyy kallioperän päälle vain vähän irtainta maa-ainesta kemiallisen rapautumisen takia. Tämän vuoksi maanviljelyyn sopivaa maata voi olla vähän.
• Karstimailla pintavedet voivat kemiallisen rapautumisen edetessä kadota maan alle, mikä voi vaikeuttaa veden käyttöä esimerkiksi maataloudessa (ja kotitalouksissa).

(Kaivos)teollisuus (enintään 4 p.)

• Karstimaiden kalkkikiveä voidaan louhia kallioperästä ja hyödyntää monilla teollisuuden aloilla, kuten kaivos-, metalli-, paperi- ja rakennusteollisuudessa (sekä maataloudessa).

Matkailu ja virkistys (enintään 4 p.)

• Karstimaiden tippukiviluolat ja vaihtelevat maisemat ovat usein merkittäviä turistikohteita ja houkuttelevat alueelle matkailijoita.
• Merkittävinä turistikohteina karstimaat tukevat alueen elinkeinoelämää, sillä ne luovat työpaikkoja ja tuovat paikallisille asukkaille lisätuloja.

Luonnonsuojelu (enintään 4 p.)

• Monille karstimaille on perustettu luonnonsuojelualueita, sillä niillä esiintyy usein esimerkiksi paljon kalkkia vaativia harvinaisia kasveja. Karstimaiden luolat ovat myös tärkeitä elinympäristöjä muun muassa monille eläinlajeille, kuten lepakoille ja salamanterieläimille. Luonnonsuojelu voi turvata alueiden virkistyskäyttöä ja lisätä tunnettuutta.
• Luonnonsuojelu voi myös tuoda rajoituksia karstialueiden maankäyttöön.

Tutkimus ja opetus (enintään 4 p.)

• Karstimaa-alueella tehdään esimerkiksi maantieteellistä ja biologista tutkimusta, koska tippukiviluolat ovat ainutlaatuisia luonnonmuodostumia ja niissä elää harvinaisia lajeja.
• Tippukiviluolia ja karstimaa-alueita voidaan käyttää myös paikallisina maasto-opetuksen kohteina.

Kustakin hyvin perustellusta syyn kuvauksesta (sisältäen alueellisen eron kuvauksen) 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Pelkästä alueellisten erojen kuvailusta ilman syiden pohtimista ei anneta pisteitä. Esimerkkejä sisällöistä:

• Meri: Tuulivoimaa on eniten valtioissa, jotka sijaitsevat merialueiden läheisyydessä, koska rannikoilla esiintyy yleensä voimakkaita tuulia ympäri vuoden. Tanska, Liettua ja Irlanti ovat tällaisia maita, joissa merkittävä osuus tuotetusta energiasta tulee tuulivoimasta. Myös Ison-Britannian, Portugalin, Espanjan ja Kreikan rannikoilla hyödynnetään paljon tuulivoimaa.
• Vuoristot: Vuoristoisilla alueilla tuulee säännöllisesti ja asutus on vähäisempää, mikä edistää tuulivoiman käyttöä. Mahdollisesti sen takia esimerkiksi Saksassa on paljon tuulivoimaa.
• Alankoalueet: Helpompi ja edullisempi rakentaa kuin alueille, joilla on korkeuseroja.
• Väestön sijoittuminen: Infrastruktuuria on siellä missä on väestöä, mutta toisaalta enemmän vastustusta.
• Poliittinen tahto: Poliittiset päätökset ja taloudellisten investointien kohdentaminen voivat joko tukea tai hidastaa tuulivoiman käyttöönottoa. Esimerkiksi Saksassa poliittiset päätökset ovat saattaneet tukea tuulivoimaa. Tällaisten päätösten puute on puolestaan voinut hidastaa käyttöönottoa joillain alueilla Keski- ja Etelä-Euroopassa. Näillä alueilla energian tuotanto nojaa edelleen fossiilisiin polttoaineisiin. Tällaisia valtioita voivat olla esimerkiksi Ranska ja Italia.
• Investointikyky: Olemassa oleva infrastruktuuri ja kyky investoida innovaatioihin ei ole kaikkialla riittänyt tuulivoiman käyttöönottoon, vaan perinteinen fossiilienergian käyttö jatkuu. Tällaisia voivat olla jotkin Itä-Euroopan valtiot, kuten Bulgaria ja Unkari.
• Uusiutumattomat luonnonvarat: Joillain alueilla omat suuret fossiilisten polttoaineiden luonnonvarat ovat hidastaneet uusiutuvan energian käyttöönottoa, koska ne ovat tulleet edullisemmaksi kuin muut ratkaisut ja niiden saatavuus on ollut hyvä. Näin on esimerkiksi Venäjällä.
• Muu uusiutuva energia: Joillain alueilla muiden uusiutuvan energian lähteiden hyödyntäminen on ollut niin tehokasta, että tuulivoiman käyttöönottoon ei ole ollut tarvetta. Esimerkiksi Islannissa energiaa saadaan geotermisestä lämmöstä ja Norjassa vesivoimasta suurten korkeuserojen ansiosta.

Kustakin hyvin perustellusta ja Suomeen tai karttaan 7.B sidotusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Täysiin pisteisiin vaaditaan tarkastelua vähintään kahdesta näkökulmasta.

Esimerkkejä sisällöistä:

Rannikkoalueet:

• Suomella on paljon rannikkoa, joka ulottuu Perämereltä Suomenlahden itäosaan. Tasaiset ja voimakkaat tuulet edesauttavat tuulivoiman hyödyntämistä ja kannattavuutta rannikkoalueilla.

Alavat alueet:

• Maankohoamisesta johtuva pinnanmuotojen alavuus sekä pitkälle sisämaahan että merelle edesauttaa tuulivoiman rakentamista niin maalle kuin merelle.
• Alavat pinnanmuodot rannikolla helpottavat myös infrastruktuurin ja teiden rakentamista tuulivoimaloiden alueelle, mikä alentaa tuulivoimapuiston kokonaiskustannuksia.

Korkeat alueet:

• Lapissa on paljon tunturialueita, jotka soveltuvat tuuliolosuhteidensa ansiosta erinomaisesti tuulivoimaloiden rakennuspaikoiksi.
• Itä- ja Vaara-Suomessa olisi mahdollisuuksia rakentaa tuulivoimaloita, koska sielläkin on korkeuseroja, mutta sähköverkon ja Puolustusvoimien aluevalvontajäjestelmän (tutkat) sijoittuminen rajaavat rakentamista.

Väestöntiheys:

• Suomessa on laajalti hyvin pieni väestöntiheys. Tuulivoimaloista koituva maisema- ja meluhaitta aiheuttaa todennäköisesti vähemmän valituksia kuin tiheämmin asutuilla seuduilla.

Osaaminen ja lainsäädäntö:

• Suomessa on paljon tuulivoiman suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon edellyttämää korkeasti koulutettua työvoimaa. Tämä edistää sekä kotimaisten että ulkomaisten tuulivoimayritysten halukkuutta rakentaa tuulivoimaloita Suomeen.
• Ulkomaisia tuulivoimayrityksiä houkuttelee Suomeen myös vakaa yhteiskunnallinen tilanne sekä luotettava ja korruptoitumaton julkishallinto.
• Suomessa on tarkkaan säännellyt maanomistusoikeudet sekä rakennuslaki, jotka edistävät erilaisten rakennushankkeiden läpivientiä.

Teemahaastattelun menetelmän kuvailusta 2–4 p. ja soveltuvuuden arvioinnista 2–4 p., yhteensä enintään 6 p. Täysiin pisteisiin (6 p.) oikeuttavissa vastauksissa soveltuvuutta on arvioitu ottaen huomioon kartan 7.C alueen erityispiirteet (kuten harva asutus). Esimerkkisisältöjä:

• Kuvailu:
  • Teemahaastattelu sopii menetelmänä tutkimukseen osallistuvien näkemysten ja asenteiden kartoittamiseen.
  • Teemahaastattelu on haastattelumenetelmä, jossa teemat ja pääkysymykset on suunniteltu ennalta. Se on kuitenkin muodoltaan melko vapaa ja keskusteleva, ja suunniteltua kysymysrunkoa voidaan tilanteen mukaan täydentää tarkentavilla kysymyksillä.
  • Teemahaastattelussa voidaan saada henkilökohtaista ja tarkkaa tietoa aiheesta ja löytää uusia näkökulmia.

• Soveltuvuus:
  • Teemahaastattelu sopii tämäntyyppiseen tutkimukseen, jossa asiaa ei tunneta entuudestaan kovin hyvin vaan kartoitetaan eri näkökulmia monipuolisesti.
  • Kartan 7.C perusteella asukkaita voi olla muutama sata ja suuri osa heistä saattaa olla kesäasukkaita. Teemahaastattelu sopii tutkimukseen, jossa haastateltavia on melko vähän.
  • Teemahaastattelun onnistumisen kannalta on tärkeää, että haastateltavat valitaan huolellisesti, jotta he edustavat erityyppisiä asukasryhmiä ja näkökulmia, kuten vakituisia asukkaita, vapaa-ajan asukkaita, eri toimialoilla työskenteleviä ja monen ikäisiä asukkaita.
  • Haastattelu usein äänitetään, litteroidaan (kirjoitetaan auki) ja tulkitaan jälkikäteen. Siten aineiston käsittely on hitaampaa kuin strukturoituun haastatteluun tai kyselyyn perustuvan aineiston läpi käyminen.

Haastattelukysymyksistä enintään 6 p. seuraavasti:

• Kysymysten muodostamasta kokonaisuudesta annetaan 6 p., kun haastattelu on looginen, haastattelutyypin ja tehtävänannon mukainen kokonaisuus, kysymyksiä on vähintään viisi ja ne mahdollistavat monipuolisen käsityksen muodostamisen sekä asukkaan taustatiedoista että tämän näkemyksistä.
• Kysymysten muodostamasta kokonaisuudesta annetaan 4 p., jos edellä mainituissa on pieniä puutteita. Vastauksesta voi saada enintään 4 p., mikäli taustatietoja kartoittavat kysymykset puuttuvat.
• Kysymysten muodostamasta kokonaisuudesta annetaan 2 p., jos haastattelussa on merkittäviä puutteita. Tällaisia ovat esimerkiksi seuraavat: kysymykset eivät sovi teemahaastatteluun tai haastattelututkimuksen tehtävänantoon, kysymykset ovat epämääräisiä ja heikosti muotoiltuja, tai kokonaisuus on hyvin yksipuolinen.

Sekä luettelona että muuten selkeästi kuvatut haastattelukysymykset hyväksytään.

Esimerkki haastattelukysymysten listasta, joka oikeuttaa 6 pisteeseen:

Haastateltavan tausta:

• Kerro itsestäsi ja suhteestasi alueeseen.
• Kerro omasta elämästäsi ja toiminnastasi alueella tällä hetkellä.

Näkemykset tuulivoimapuiston vaikutuksista omaan elämään:

• Kerro, miten suhtaudut tuulivoimaan yleisellä tasolla.
• Kerro, minkälaisia myönteisiä vaikutuksia tuulivoimapuiston rakentamisella olisi sinuun ja toimintaasi.
• Kerro, minkälaisia kielteisiä vaikutuksia tuulivoimapuiston rakentamisella olisi sinuun ja toimintaasi.
• Kerro, miten tuulivoimapuiston suunnittelussa ja rakentamisessa voitaisiin huomioida sinun tarpeesi.

Kustakin perusteellisesti kuvatusta määritelmästä 2 p., pintapuolisesta määritelmästä 1 p. Esimerkkisisältöjä:

Arktiksella eli arktisella alueella voidaan tarkoittaa aluetta,

• joka rajautuu pohjoiskalotille eli pohjoisen napapiirin eli leveyspiirin 66,5° N pohjoispuolelle.
• jolla jokaisen kuukauden keskilämpötila on alle +10 °C.
• jossa esiintyy ikiroutaa (ikiroudan alueella maaperä pysyy jäässä yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta).
• joka sijaitsee pohjoisen puurajan pohjoispuolella, alueella, jossa on liian kylmää metsän kasvulle ja jossa maa on pääosin puutonta tundraa ja jäätikköä.
• jolla elää pohjoisia alkuperäiskansoja (kulttuurinen kriteeri).

Virheellinen Antarktiksen käsittely johtaa pistevähennykseen.

Jäsennellystä vastauksesta ja maantieteellisten käsitteiden käytöstä 2 p., luonnonvarojen ja niiden käytön haasteiden kuvaamisesta enintään 10 p. Kustakin perusteellisesti kuvatusta luonnonvarasta tai haasteesta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

Arktisen alueen luonnonvarat 4–6 p.

• Arktisella alueella on runsaat kalakannat, ja iso osa maailman kalansaaliista tulee tuolta alueelta.
• Arktisella alueella on runsaasti kaivannaisia (muun muassa rautaa, nikkeliä, sinkkiä, uraania, kultaa, timantteja), ja alueella on kaivoksia esimerkiksi Ruotsin ja Suomen pohjoisosissa, Kuolan niemimaalla ja Grönlannissa.
• Arktisella alueella on jo hyödynnetty öljy- ja maakaasuesiintymiä Alaskassa, Kanadassa ja Venäjällä.
• Arvellaan, että hankalien olosuhteiden vuoksi suurin osa öljy- ja maakaasuesiintymistä on vielä hyödyntämättä.
• Arktisella alueella on runsaasti soita, jotka tarjoavat esimerkiksi ravintoa ja soiden turvevarastoja voidaan hyödyntää eri tarkoituksiin.
• Arktinen alue tarjoaa merkittäviä aineettomia luonnonvaroja, kuten ainutlaatuisia maisemia sekä edellytyksiä turismille.

Luonnonvarojen hyödyntämisen haasteet 4–6 p.

• Arktiset alueet ovat olleet vaikeasti saavutettavissa, koska merijää estää laivaliikenteen talvisin ja aiheuttaa riskejä laivaliikenteelle myös kesäisin.
• Kylmät ja vaativat olosuhteet tekevät ympärivuotisen liikennöinnin vaikeaksi ja kannattamattomaksi ja lisäävät epävarmuutta infrastruktuurin toimivuudesta.
• Kaivokset ovat aiheuttaneet suuria ympäristöongelmia. Esimerkiksi Kuolan niemimaalla happamat sateet ovat vahingoittaneet puustoa. Näiden ongelmien seurauksena kaivostoiminnan vastustus on lisääntynyt.
• Ympäristönsuojelujärjestöt ja alkuperäiskansat vastustavat kaivos- ja öljynporaushankkeita sekä uusia ratahankkeita. He pelkäävät mahdollisia ympäristöonnettomuuksia ja perinteisten elinkeinojen menetystä.
• Fossiilisten polttoaineiden uusien esiintymien käyttöönotto on ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa.
• Arktisella alueella toimimiseen liittyy geopoliittisia haasteita, kuten kiistoja alueiden ja luonnonvarojen käytöstä.

Jäsennellystä vastauksesta ja maantieteellisten käsitteiden käytöstä 2 p. Ilmastonmuutoksen vaikutusketjun kuvaamisesta enintään 10 p.

Kustakin perusteellisesti kuvatusta vaikutusketjusta 2 p., pintapuolisesti kuvatusta vaikutusketjusta 1 p. Pisteitä ei anneta vastauksista, joissa kuvataan vain ilmastonmuutoksen vaikutusta ympäristöön pohtimatta muutosten vaikutuksia ihmisen toimintaan.

Esimerkkejä päättelyketjuista (muutos ympäristössä + vaikutus ihmisen toimintaan, 2 p. / vaikutusketju):

• Lämpenevän ilmaston seurauksena ikirouta-alueet sulavat.
  • Tämä voi aiheuttaa maan vajoamista ja rapauttaa arktisen alueen infrastruktuuria, kuten rakennuksia ja liikenneverkostoa.
  • Sulava maa voi vapauttaa hiilidioksidia ja metaania ilmakehään ja siten kiihdyttää ihmistoiminnalle haitallista ilmastonmuutosta entisestään.
  • Sulaminen voi edistää uusien tarttuvien tautien leviämistä, ja jään alta paljastuvasta maasta voi vapautua myös ikivanhoja viruksia.

• Kutistuva merijään alue avaa uusia kulkuväyliä pohjoisille merialueille.
  • Tämä helpottaa ympärivuotista laivaliikennettä alueella ja lyhentää kuljetusmatkoja.
  • Tämän seurauksena lisääntyvä liikenne, kuten öljytankkerien liikenne, voi kasvattaa onnettomuusriskiä.
  • Parantuneet kulkuyhteydet ja pohjoiseen levittäytyvä toiminta, kuten meriliikenne ja öljynporaus, uhkaavat alkuperäiskansojen elinalueita ja kulttuuria.

• Merten lämpeneminen voi muuttaa ravintoketjuja ja vaikuttaa kalakantoihin.
  • Tämä voi vaikeuttaa alkuperäiskansojen kalastuselinkeinoa ja vaikuttaa muutenkin kalateollisuuteen, koska iso osa kalansaaliista tulee arktiselta alueelta.

• Kasvillisuudessa tapahtuu muutoksia, ja esimerkiksi metsäkasvillisuus siirtyy pohjoisemmaksi. Tämä muuttaa kasvi- ja eläinlajien elinympäristöjä.
  • Muuttuneet elinympäristöt voivat hankaloittaa tai uhata alkuperäiskansojen perinteisten elinkeinojen (poronhoito, kalastus, metsästys) harjoittamista.

• Ilmaston lämmetessä etelästä pohjoiseen leviävä lajisto pienentää pohjoisten lajien elintilaa, minkä seurauksena harvinaisia pohjoisia lajeja voi kadota aiemmilta elinalueiltaan tai hävitä kokonaan.
  • Muuttuneet elinympäristöt voivat hankaloittaa alkuperäiskansojen perinteisten elinkeinojen (poronhoito, kalastus, metsästys) harjoittamista.

• Ilmaston lämmetessä pohjoinen lajisto muuttuu, kun alkuperäisten lajien elinympäristöt kutistuvat ja uudet lajit leviävät pohjoisemmaksi.
  • Muuttunut lajisto voi vaikuttaa ekosysteemien toimintaan, minkä seuraukset ihmistoiminnalle ovat arvaamattomat.

Kummankin käsitteen ydinmääritelmästä 2 p. ja täydentävistä tiedoista 1 p., yhteensä 3 p. / käsite. Esimerkkisisältöjä:

Kiertotalous, ydinmääritelmä 2 p.:

• Kiertotalous tarkoittaa talousmallia, jossa vähennetään uusien tuotteiden valmistusta suunnittelemalla tuotteen elinkaari niin, että tuote voidaan kierrättää uusien tuotteiden raaka-aineeksi vähentäen näin uusien luonnonvarojen käyttöä.

Kiertotalous, täydentävä tieto 1 p.:

• Kiertotaloudessa suositaan ostamisen sijaan palveluita.
• Kiertotaloudessa tuotteita ei välttämättä tuoteta uusista luonnonvaroista vaan kierrätetystä raaka-aineesta. Tällainen tuotanto on kestävämpää.
• Kiertotaloudessa kulutus perustuu jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen.
• Kiertotaloudessa tavarat suunnitellaan niin, että ne on helppo korjata.
• Kiertotalous on tapa kuluttaa ja elää ekologisesti.
• Voidaan antaa 1 p., jos kokelas osaa erottaa kiertotalouden kierrätystaloudesta.

Biotalous, ydinmääritelmä 2 p.:

• Biotaloudella tarkoitetaan talousmallia, jossa käytetään uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, (bio)tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen.

Biotalous, täydentävä tieto 1 p.:

• Biotaloudessa hyödynnetään puhdasta teknologiaa ja materiaalien kierrätystä sekä kehitetään uutta tekniikkaa.
• Virkistys- ja luontomatkailun sekä kestävän ruoantuotannon voidaan katsoa kuuluvan biotalouteen.
• Vaikka biotaloudessa käytetään raaka-aineena uusiutuvia luonnonvaroja, niiden käyttö ei aina ole kestävän kehityksen kriteerien mukaista (esimerkiksi palmuöljyn tuotanto biodieselin valmistamista varten).

Vastauksen jäsentelystä ja täsmällisestä käsitteiden käytöstä 2 p., ympäristövaikutusten kuvauksesta yhteensä enintään 12 p. Kustakin perustellen kuvatusta näkökulmasta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Täysiin pisteisiin vaaditaan, että vastauksessa on käsitelty ympäristövaikutuksia kaikista neljästä kuvassa 9.A esitetystä kategoriasta (vedenkulutus, kemikaalien käyttö, energiankulutus ja jätteet). Looginen jäsentely voi perustua joko ympäristövaikutuksiin tai elinkaaren vaiheisiin. Esimerkkejä sisällöistä:

Vedenkulutus (2–4 p.):

• Veden kulutus on suurinta raaka-aineiden tuotannossa ja tekstiilien valmistusprosesseissa. Paikallisesti suuri vedenkulutus voi aiheuttaa vesistöjen kuivumista ja pohjavesivarojen vähentymistä, jolloin kastelu- ja juomavedestä saattaa tulla pulaa.
• Vaateteollisuus tuottaa paikallisesti paljon jätevettä. Tuotantoalueilla jätevesien puhdistus on usein riittämätöntä, jolloin tuotannossa käytetyt kemikaalit ja myrkylliset aineet päätyvät luontoon saastuttamaan pohjavettä ja vahingoittamaan ekosysteemejä.
• Kuluttajat käyttävät vettä vaatteiden pesuun, mikä kuluttaa rajallisia vesivaroja ja lisää kemikaalikuormitusta lähialueiden vesistöissä.

Kemikaalien käyttö (2–4 p.):

• Luonnonkuitujen tuotannossa, kuten puuvillan viljelyssä, käytettävät torjunta-aineet ja lannoitteet voivat huuhtoutua ympäristöön, jossa ne kuormittavat ympäristöä ja voivat vähentää luonnon monimuotoisuutta.
• Synteettisten kuitujen, langan ja kankaan valmistusprosesseissa käytettävät kemikaalit voivat päätyä ympäristöön ja aiheuttaa vahinkoa paikallisille ekosysteemeille.
• Osa luonnonkuitujen tuotannolle haitallisista tuholaislajeista voi muodostaa vastustuskyvyn kemikaaleille. Vastustuskykyisten lajien runsastuminen lisää entisestään kemikaalien käyttötarvetta.
• Kemikaalien käsittely ja niille altistuminen aiheuttavat tuotantoprosesseihin osallistuville ja lähialueella asuville ihmisille terveyshaittoja.

Energiankulutus (2–4 p.):

• Useimmat tekstiilit tuotetaan ja valmistetaan maissa, joissa uusiutuvien energialähteiden käyttö on vähäistä. Tämä lisää hiilidioksidipäästöjen määrää, mikä vaikuttaa ilmastonmuutoksen voimistumiseen.
• Monien tekstiilien valmistukseen kuluu runsaasti energiaa ja syntyy hiilidioksidipäästöjä, mikä vaikuttaa ilmastonmuutoksen voimistumiseen. Synteettiset kuidut myös valmistetaan fossiilisista raaka-aineista.
• Tekstiilituotteiden pitkät tuotantoketjut ja pitkät kuljetusmatkat aiheuttavat suurta energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä, mikä vaikuttaa ilmastonmuutoksen voimistumiseen.
• Kuluttajat käyttävät energiaa vaatteiden huoltoon, kuten pesuun ja kuivaukseen, mikä lisää energian tarvetta ja sitä kautta päästöjä. Päästöt vaikuttavat muun muassa ilmastonmuutoksen voimistumiseen.

Jätteen synty (2–4 p.):

• Kankaiden ja vaatteiden valmistusprosesseissa syntyy tekstiilijätettä esimerkiksi ylijääneistä kangaspaloista. Ylijäämätekstiili päätyy kaatopaikoille sekajätteenä ja sitä kautta myös luontoon. Hajoamisen seurauksena ympäristöön päätyy mikromuovia ja muita haitta-aineita.
• Myymättä jääneet vaatteet ja tuotepalautukset tuottavat tekstiilijätettä, josta vaatteita myyvän yrityksen on huolehdittava. Nämä vaatteet päätyvät usein kaatopaikoille sekajätteenä ja kuormittavat siten samalla luontoa. Hajoamisen seurauksena ympäristöön päätyy mikromuovia ja muita haitta-aineita.
• Merkittävä osa tekstiilijätteestä syntyy alueilla, joissa vaatteita käytetään. Vaatteiden lyhyt käyttöikä lisää tekstiilijätteen määrää, mikä kuormittaa paikallista jätteenkäsittelyä ja luontoa. Hajoamisen seurauksena ympäristöön päätyy mikromuovia ja muita haitta-aineita.
• Jos tekstiilijätettä päätyy kaatopaikalle, suurin haitta on käyttämättä jääneet resurssit.
• Tekstiilijätteen poltto ja kuljettaminen esimerkiksi kehittyviin maihin aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä, mikä voimistaa ilmastonmuutosta.

Kunkin viiden elinkaaren vaiheen käsittelystä 2 p. (raaka-aineiden tuotanto, tekstiilien tuotanto, kaupankäynti, kulutus ja jätteiden käsittely). Pohdinta tulee liittää elinkaaren vaiheeseen ja perustella loogisesti. Pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. / vaihe. Yhdestä keinosta annetaan enintään 2 p., vaikka sitä olisi käsitelty useamman elinkaaren vaiheen yhteydessä. Esimerkkejä sisällöstä:

1. Raaka-aineiden tuotannossa tulisi (2 p.)

• lisätä paikallisten luonnonkuitujen ja erilaisten kierrätys- ja biomateriaalien käyttöä tekstiilien raaka-aineena.
• kierrättää kasteluvettä ja hyödyntää maatalouden sivuvirtoja, kuten lantaa, keinotekoisten lannoitteiden korvaajana.

2. Tekstiilien tuotannossa tulisi (2 p.)

• tehostaa raaka-aineiden käyttöä jo suunnittelutyössä siten, että tekstiilijätettä muodostuu mahdollisimman vähän tuotantovaiheessa.
• valmistaa tuotteita kestävistä ja laadukkaista materiaaleista, jotta vaatteiden käyttöikä pitenee.
• kierrättää tuotantoprosessissa muodostunutta tekstiilijätettä ja hyödyntää kierrätettyjä vaatekuituja uusissa tuotteissa.
• suosia uusiutuvia energialähteitä ja puhdasta teknologiaa (cleantech) tuotantolaitoksissa.

3. Kaupankäynnissä tulisi (2 p.)

• organisoida kuljetus ja varastointi tehokkaasti ja suosia vähäpäästöisiä kuljetusmuotoja.
• myynnin sijaan vuokrata tekstiilituotteita.
• tuottaa tekstiilien korjaamiseen keskittyviä palveluja.

4. Tekstiilien käytössä kuluttajien tulisi (2 p.)

• suosia kestäviä ja paikallisesti tuotettuja tekstiilejä, joilla on pitkä käyttöikä.
• vähentää uusien tekstiilituotteiden ostamista kierrättämällä, jakamalla ja vuokraamalla niitä.
• pidentää vaatteiden käyttöikää korjaamalla niitä.
• kierrättää rikki menneet vaatteet poistotekstiilinä, jolloin vaatekuituja voidaan käyttää uudelleen.
• vähentää turhaa pesua ja kuivausta ja edistää siten luonnonvarojen (kuten veden ja energian) kestävää käyttöä.

5. Jätteiden käsittelyssä tulisi (2 p.)

• tehostaa tekstiilijätteen keräystä, kierrätystä ja uusiokäyttömahdollisuuksia.
• kehittää ja automatisoida kierrätysteknologiaa, jotta vaatekuituja saadaan tehokkaasti uudelleen käyttöön ja raaka-aineiksi.
• hyödyntää tekstiileistä muodostunutta jätettä esimerkiksi energiantuotannossa.