Hyvän vastauksen piirteet: FI – Terveystieto
18.9.2024
Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 14.11.2024
Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.
Terveystieto oppiaineena rakentuu monitieteiselle tietoperustalle ja kokonaisvaltaiselle ymmärrykselle terveydestä ja sen yksilöllisistä, yhteisöllisistä, yhteiskunnallisista ja globaaleista edellytyksistä. Terveyden moniulotteisuuden vuoksi siihen liittyviä teemoja tulee lähestyä eri näkökulmista. Hyvässä vastauksessa tarkasteluun on osattu valita tehtävän kannalta olennaiset näkökulmat, ja siinä osoitetaan asiatietojen laajaa hallintaa.
Terveystiedon reaalikoe edellyttää monipuolista tiedonkäsittelyä ja kykyä itsenäiseen kriittiseen ajatteluun. Hyvässä vastauksessa käsitteitä käytetään täsmällisesti. Tehtävän niin vaatiessa terveyteen ja sairauteen liittyvää tietoa on pystytty soveltamaan, analysoimaan ja arvioimaan ja se on osattu asettaa laajempiin asiayhteyksiin. Tehtäviin liittyviä aineistoja hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti ja niihin viitataan vastauksessa. Hyvässä vastauksessa asioiden välisiä yhteyksiä, syysuhteita ja vuorovaikutusmekanismeja tarkastellaan asianmukaisesti ja esitetyt väitteet perustellaan monipuolisesti ja selkeästi. Lisäksi vastauksessa annetaan havainnollistavia esimerkkejä ja hyödynnetään ajankohtaista tietoa tehtävänannon rajoissa. Hyvässä vastauksessa terveyteen liittyviä ilmiöitä ja tietoja sekä tiedonmuodostusta arvioidaan monipuolisesti ja kriittisesti.
Tulkinnoille, johtopäätöksille ja terveyteen liittyvälle eettiselle arvopohdinnalle on luonteenomaista ehdollisuus ja avoimuus. Toisin sanoen hyvässä vastauksessa punnitaan vaihtoehtoisia näkemyksiä tai huomioidaan poikkeuksia ja erityistapauksia, joita tarkastellaan kriittisesti suhteessa kulttuuriin ja eri aikakausien yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Terveystiedon yleissivistävän luonteen ohella terveystiedon aihepiireille on ominaista henkilökohtaisuus ja kokemuksellisuus. Kokemuksellista tietoa tulee analysoida ja perustella teorioiden tai tutkimuspohjaisen tiedon avulla.
Hyvä vastaus on jäsennelty, johdonmukaisesti etenevä ja asiassa pysyvä kokonaisuus. Teksti on sujuvaa ja kieliasultaan virheetöntä.
Pisteitys
Tehtäväkohtainen maksimipistemäärä on 20 tai 30 pistettä. Tehtävät pisteitetään asiatietojen hallinnan (osa 1) tai asiatietojen hallinnan ja tiedonkäsittelyn (osat 2 ja 3) perusteella. Asiatietojen hallinta arvostellaan tehtäväkohtaisten kriteerien mukaan. Tiedonkäsittelyn arvostelu perustuu taulukon 1 kriteereihin. Tiedonkäsittelyn arvostelukohteet ovat samanarvoisia, ja niistä muodostuva keskiarvo annetaan kokonaislukuna.
Hyvän vastauksen luonnehdinnassa on kuvattu kunkin vastauksen keskeinen asiasisältö. Kokelas voi saada pisteitä myös sellaisista relevanteista tiedoista tai näkökulmista, joita tehtäväkohtaisissa kuvauksissa ei tuoda esille. Jos muuten pisteitä tuottavassa vastauksessa ilmenee useita pieniä virheitä, voidaan asiasisällön hallinnan pistemäärästä vähentää enintään 3 pistettä (20 pisteen tehtävät) tai 5 pistettä (30 pisteen tehtävät). Jos vastauksessa on yksittäinen, hyvin perustavanlaatuinen virhe, voidaan asiasisällön hallinnan pistemäärästä vähentää enintään 5 pistettä (20 pisteen tehtävät) tai 8 pistettä (30 pisteen tehtävät).
Vastauksen pituus tai tietosisältöjen määrä eivät ole ansioita, jos vastauksessa esitetyt tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäoleellisia tai kokelas on käsittänyt tehtävän väärin. Tehtävänantoon liittymätön teksti jätetään huomioimatta tiedonkäsittelyn arvostelussa (taulukko 1). Mikäli vastaus sisältää runsaasti tehtävänantoon liittymättömiä seikkoja, voidaan vastauksen kokonaispistemäärästä vähentää enintään 5 pistettä. Joissakin tehtävissä vastauksen enimmäispituus on rajoitettu. Jos merkkejä on 10 % yli sallitun määrän, vähennetään yksi piste, 15 %:n ylityksestä vähennetään 2 pistettä, 20 %:n ylityksestä vähennetään kolme pistettä, 25 %:n ylityksestä 4 pistettä ja 30 %:n ylityksestä viisi pistettä. Mikäli merkkimäärä ylittyy 50 % tehtävästä voi saada maksimissaan viisi pistettä.
| Tiedonkäsittelyn arvostelukohteet | 0 (0) p. | 2 (3) p. | 4 (6) p. | 6 (9) p. | 8 (12) p. | 10 (15) p. |
|---|---|---|---|---|---|---|
|
Käsitteiden käyttö Keskeisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö Muiden käsitteiden asianmukainen käyttö | Käsitteitä ei ole valittu eikä määritelty. | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö satunnaista ja heikkoa | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinnassa ja käytössä joitakin puutteita, määrittely pintapuolista | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö pääosin asianmukaista | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö asianmukaista | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö asiantuntevaa ja luontevaa |
| Tiedon käyttö tehtävänannon mukaisesti | ||||||
| Soveltaminen, esim. käyttäminen, muuttaminen, oletusten tekeminen, aineistojen hyödyntäminen | Tietoa ei sovelleta, aineistoa ei hyödynnetä | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa niukkaa ja heikkoa tai aineistoa toistavaa | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa pintapuolista | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa pääosin asianmukaista | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa asianmukaista | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa monipuolista ja luontevaa |
| Analysointi, esim. vertailu, erottelu, luokittelu, ristiriitojen ja piilomerkitysten osoittaminen, olennaisen erottaminen epäolennaisesta, suhteiden tarkastelu (yhteydet, syysuhteet, vuorovaikutusmekanismit) | Tietoa ei analysoida | Tiedon analysointi satunnaista ja niukkaa | Tiedon analysointia paikoittain, otteeltaan pintapuolista | Tiedon analysointi pääosin monipuolista ja johdonmukaista | Tiedon analysointi monipuolista ja johdonmukaista | Tiedon analysointi systemaattista, kokonaisvaltaista ja oivaltavaa |
| Arviointi, esim. suhteuttaminen, yleistäminen, yhdistäminen, arvottaminen, valitseminen, toteutettavuus, vaikuttavuus | Tietoa ei arvioida | Tiedon arviointi satunnaista ja niukkaa | Tiedon arviointia paikoittain, otteeltaan pintapuolista | Tiedon arviointi pääosin monipuolista ja johdonmukaista | Tiedon arviointi monipuolista ja johdonmukaista | Tiedon arviointi systemaattista, kokonaisvaltaista ja oivaltavaa |
| Luominen, esim. kehittäminen, suunnitteleminen, tuottaminen, ongelmien asettaminen ja ratkaisu, johtopäätösten tekeminen | Suunnitelmat ja mallit puuttuvat, ongelmia ei aseteta tai ratkaista, johtopäätöksiä ei tehdä | Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen tai ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen sattumanvaraista ja heikkoa, johtopäätökset ylimalkaisia tai liioittelevia | Suunnitelmat ja vaihtoehtoiset mallit niukkoja, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen pintapuolista, johtopäätökset pintapuolisia | Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen pääosin monipuolista, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen pääosin uskottavaa, johtopäätökset pääosin asianmukaisia | Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen monipuolista, tiedon käsitteellistäminen, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen uskottavaa, johtopäätökset asianmukaisia | Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen oivaltavaa ja uskottavaa, tiedon käsitteellistäminen sekä ongelmien asettaminen ja niiden ratkaiseminen vakuuttavaa, johtopäätökset loogisia ja jäsentyneitä |
| Argumentaatio Väitteiden perustelu teorioiden, tutkimustiedon, faktojen ja esimerkkien avulla | Asioita ei perustella, perustelut eivät ole päteviä | Perusteluja niukasti, perusteleminen ylimalkaista, rajoittunutta, liioittelevaa tai epäuskottavaa | Perusteluja paikoittain, perustelut toteavia, yksinkertaisia tai pintapuolisia, perusteluissa paikoin puutteita tai virheitä | Perusteluja useissa kohdissa, perustelut pääosin paikkansa pitäviä | Perusteluja useissa kohdissa, perustelut uskottavia ja selkeitä | Perusteluja kattavasti, perustelut monipuolisia ja vakuuttavia |
|
Kokonaisuus Jäsentyneen ja johdonmukaisen vastauksen rakentaminen | Vastaus on sekava, samoja asioita toistetaan eri kohdissa | Vastaus on heikosti jäsennelty, ja se voi sisältää joitakin ristiriitaisuuksia, kokonaisuus hahmottuu heikosti | Vastaus on jäsennelty, mutta asiat jäävät irrallisiksi | Vastaus on pääosin johdonmukainen, ja sitä on yritetty hahmottaa kokonaisuutena | Vastaus on johdonmukainen ja muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden | Vastaus on johdonmukainen ja muodostaa yhtenäisen, kiitettävästi jäsennellyn, asiassa pysyvän ja helposti ymmärrettävän kokonaisuuden |
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Hampaiden harjaaminen 20 p.
Päätulokset voidaan jaotella sukupuolen, iän, koulutuksen ja alueen mukaan.
Sukupuoli: Taulukon mukaan kaksi kertaa päivässä tai useammin hampaansa harjaavien miesten prosenttiosuudet olivat huomattavasti pienemmät kuin naisten kaikissa ikäluokissa, kaikilla koulutusasteilla ja kaikilla alueilla.
Sukupuolen mukaiset alueelliset erot hampaiden harjaamisessa kaksi kertaa päivässä tai useammin olivat pienempiä kuin ikäryhmien mukaiset erot tai koulutuksen mukaiset erot.
Ikä: Miehillä kaksi kertaa tai useammin hampaansa harjaavien prosenttiosuus oli suurin ikäryhmässä 30–39 vuotta ja pienin 80 vuotta täyttäneiden ryhmässä. Nuorten miesten ikäryhmässä (18–29 v) hampaansa kaksi kertaa päivässä tai useammin harjaavien prosenttiosuus oli huomattavan pieni (45,8 %); se oli samaa tasoa kuin 70 vuotta täyttäneillä tai sitä vanhemmilla. Vastaavasti naisten keskuudessa kaksi kertaa päivässä tai useammin hampaansa harjaavien prosenttiosuus oli suurin 60–69-vuotiaiden ja pienin yli 80-vuotiaiden ryhmässä.
Koulutus: Sekä miehillä että naisilla kaksi kertaa päivässä tai useammin hampaansa harjaavien prosenttiosuus kasvoi koulutusasteen noustessa. Miesten joukossa kaksi kertaa päivässä tai useammin hampaansa harjaavien osuus oli selvästi suurempi korkeasti koulutetuilla kuin keskiasteen koulutuksen saaneilla. Korkeakoulun käyneillä miehillä prosenttiosuus oli kuitenkin pienempi kuin peruskoulun käyneillä naisilla.
Alue: Sekä miehillä että naisilla kaksi kertaa päivässä tai useammin hampaansa harjaavien prosenttiosuus oli suurin Etelä-Suomen alueella. Naisilla kaksi kertaa päivässä tai useammin hampaansa harjaavien prosenttiosuus oli pienin Pohjois-Suomessa ja miesten puolestaan Sisä-Suomessa, jossa prosenttiosuus jäi alle 50:n.
Pisteitys
Kunkin päätutkimustuloksen (sukupuoli, ikä, koulutus, alue) selityksestä voi saada 5 p. eli yhteensä 20 pistettä.
2. Väittämiä terveystiedon aihealueilta 20 p.
2.1 Terveysosaaminen 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 2000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
a. rakentuu terveyteen liittyvistä tiedoista ja taidoista, kriittisestä ajattelusta, itsetuntemuksesta ja vastuullisuudesta.
Koulukontekstissa terveysosaaminen rakentuu viidestä laajasta osa-alueesta. Nämä ovat terveyteen liittyvät tiedot, käytännön taidot, kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus. Terveysosaaminen määritellään kyvyksi hankkia, rakentaa, arvioida ja hyödyntää sellaista tietoa, jonka pohjalta ihminen pystyy ymmärtämään syvemmin itseään, muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa terveyden näkökulmasta. Tämän osaamisen ansiosta hän voi tehdä tietoisia ja tarkoituksenmukaisia terveyteen liittyviä valintoja ja päätöksiä. Lisäksi terveysosaaminen auttaa tunnistamaan ja muokkaamaan tekijöitä, jotka mahdollistavat oman ja muiden terveyden edistämisen ja ylläpitämisen.
Medikalisaatio tarkoittaa lääketieteellistymistä eli lääketieteellisen hoidon laajenemista sellaisiin ilmiöihin, joita aikaisemmin on pidetty arkipäiväisinä. Terveysosaaminen auttaa pohtimaan kriittisesti medikalisaation kaltaisia terveysilmiöitä.
Seksuaaliterveys on keskeinen terveyden ja hyvinvoinnin osatekijä. Terveysosaaminen ei kuitenkaan keskity vain seksuaaliterveyteen vaan kaikkiin terveyden ja hyvinvoinnin osa-alueisiin. Preventio tarkoittaa sairauksien ehkäisyä. Lause ”terveysosaaminen painottaa seksuaaliterveyttä hyvinvoinnin preventioksi” ei tarkoita mitään. Lauseessa on käytetty väärin termiä preventio ja termiä promootio, joka tarkoittaa terveyden edistämistä.
2.2 Lukiolaisen terveyden kannalta 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 2000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
b. istumista tulee tauottaa venyttelemällä, vaihtamalla asentoa tai nousemalla seisomaan mahdollisimman usein.
Liikkumisen suositukset (UKK-instituutti) kiteyttävät terveyden kannalta tarvittavan viikoittaisen liikkumisen määrän ja antavat esimerkkejä terveyden edistämisestä. Suositusten mukaan paikallaanolon tauottaminen ja liikuskelu aktivoivat lihaksia ja vähentävät kehon kuormittumista. Sitä vastoin puolen tunnin kävely muutaman kerran viikossa ei riitä korvaamaan pitkään istumisen haittoja.
Runsaalla, pitkäkestoisella ja yhtäjaksoisella istumisella on todettu olevan itsenäisiä, muista elintavoista riippumattomia haitallisia vaikutuksia terveyteen. Liiallinen istuminen on terveydelle haitallista, koska pitkään tai huonossa asennossa istuessa esimerkiksi niska-hartiaseudun lihaksiin tulee kestojännitystä eivätkä selän passiiviset venyneet lihakset tue riittävästi selkärankaa. Istuessa monet isot lihakset (vatsa-, selkä- ja jalkalihakset) ovat passiivisia, ja tällöin verenkierrossa ja aineenvaihdunnassa tapahtuu ajan kuluessa terveyttä heikentäviä muutoksia.
Seisomaan nouseminen aktivoi lihaksia ja lisää aineenvaihduntaa. Toisaalta pitkään seisominen on myös paikoillaan olemista. Pitkään paikoillaan seisominen voi aiheuttaa kipuja ja turvotusta jalkoihin. Lihaskuntoharjoittelun tavoitteena on, että lihasmassa, lihaskestävyys ja lihasvoima lisääntyvät. Lukiolaisen terveyden kannalta seisomista ei luokitella lihaskuntoharjoitteluksi, koska lihakset eivät tee paikoillaan seisoessa riittävästi työtä.
2.3 Äkillinen traumaattinen kriisi tarkoittaa 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 2000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
b. vakavaa tapahtumaa, joka aiheuttaa ihmiselle niin vaikean tilanteen, että hänen tunteensa selviytymisestä vaarantuu.
Traumaattinen kriisi viittaa äkilliseen ja ylivoimaiseen tilanteeseen, jossa henkilön turvallisuus tai psyykkinen tasapaino on uhattuna. Ihmisen aikaisemmat kokemukset ja selviytymiskeinot eivät tunnu riittäviltä. Kriisin aiheuttanut tapahtuma, kuten vakava onnettomuus, tulipalo tai luonnonkatastrofi, aiheuttaa ihmiselle niin vaikean tilanteen, että hänen tunteensa selviytymisestä vaarantuu.
Äkillinen traumaattinen kriisi ei ole interventio. Interventiolla viitataan toimenpiteisiin, joiden avulla parannetaan esimerkiksi terveyteen tai hyvinvointiin liittyviä puutteita. Interventiot voivat olla eri tahojen suunnittelemia ja toteuttamia toimia, joilla pyritään edistämään terveyttä. Esimerkki interventiosta voisi olla vaikkapa kampanja tupakoimattomuuden edistämiseksi.
Koherenssi tarkoittaa elämänhallinnan tunnetta eli sitä, että ihminen itse ohjaa elämänsä kulkua. Koherenssi merkitsee myös kokemusta siitä, että saavuttaa tavoitteitaan ja että voi vaikuttaa omiin ratkaisuihinsa ja ympäristöönsä. Koherenssi viittaa yksilön kykyyn ymmärtää ja jäsentää ympäröivää maailmaa. Äkillinen kriisi saattaa romahduttaa tämän elämänhallinnan tunteen joksikin aikaa. Resilienssi tarkoittaa ihmisen selviytymis- ja sopeutumiskykyä, pärjäämistä ja joustavuutta uusissa elämäntilanteissa. Sekä koherenssin tunnetta että resilienssiin liittyviä selviytymisen taitoja tarvitaan, jotta ihminen selviää elämän monista haasteista.
2.4 Monimenetelmäisyys terveystutkimuksessa tarkoittaa 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 2000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
c. erilaisten tutkimusmenetelmien yhdistämistä samassa tutkimuksessa.
Tieteellisessä tutkimuksessa voidaan käyttää saman tutkimusongelman ratkaisuun useita erilaisia tutkimusmenetelmiä. Monimenetelmäisyys tarkoittaa tutkimusta, joka yhdistää erilaisia tutkimusmenetelmiä (esimerkiksi laadullinen ja määrällinen tutkimus). Tavoitteena on saada tällä tavoin kokonaisvaltainen tai syvällinen näkemys tutkittavasta aiheesta.
Arkitieto ja kokemustieto voivat olla tutkimuksen aineistoa (esimerkiksi käsitykset ja kokemukset jostain asiasta), mutta ne eivät ole tutkimusmenetelmiä. Niitä voidaan kuitenkin tutkia monilla eri menetelmillä.
Tutkimusmenetelmä ja otantamenetelmä ovat eri asioita. Otantamenetelmä tarkoittaa tapaa, jolla tutkimusotos valitaan perusjoukosta. Otantamenetelmiä on erilaisia, ja niillä pyritään varmistamaan muun muassa otoksen hyvä edustavuus.
Pisteitys
Kussakin osatehtävässä oikean vaihtoehdon valitsemisesta saa 2 pistettä ja oikean vastauksen perusteluista tai vääriä vaihtoehtoja poissulkevilla perusteluilla saa 0–3 pistettä (kunkin osatehtävän enimmäispisteet 2 + 3 = 5 p.). Jos vaihtoehdon kirjain tai väittämä puuttuu, mutta vastauksesta käy selkeästi ilmi valittu vaihtoehto, voidaan antaa perustelun pisteet.
Perustelut (argumentaatio) arvioidaan alla olevien ohjeiden mukaan.
- 0 p. Perustelu koskee väärää vaihtoehtoa, tai perustelut eivät ole päteviä.
- 1 p. Perusteleminen on niukkaa tai yksinkertaista, tai siinä on puutteita.
- 2 p. Perusteleminen on paikkansa pitävää.
- 3 p. Perusteleminen on monipuolista, vakuuttavaa ja selkeää.
Yhteensä 4 osatehtävää = 4 x 5 p. = 20 p.
Pistevähennys merkkimäärän ylityksestä reaalikokeen yleisohjeen mukaisesti: 1–30 %:n merkkimäärän ylityksestä vähennetään 1 piste, yli 30 %:n ylityksestä 2 pistettä (5 pisteen tehtävä).
3. Tartuntataudit 20 p.
Tartuntataudit tarttuvat eri tavoin, ja niitä voidaan ehkäistä erilaisin keinoin.
Laadi mallitaulukon mukainen taulukkopohja. Laita taulukkosi otsikoksi ”Miten taudit tarttuvat, ja miten tartuntoja ehkäistään?”. Mallitaulukon ensimmäisessä sarakkeessa on lueteltu erilaisia tartuntatauteja. Valitse luettelosta kuhunkin taulukon tautiin liittyvä tartuntatapa. Kirjoita oikea tartuntatapa taudin kohdalle taulukon toiseen sarakkeeseen. (10 p.)
Valitse luettelosta kaksi kuhunkin tautiin liittyvää keskeistä ehkäisykeinoa. Kirjoita nämä ehkäisykeinot taudin kohdalle taulukon kolmanteen sarakkeeseen. (10 p.)
Liitä tekemästäsi taulukosta kuvakaappaus vastauskenttään.
| Tartuntatauti | Tartuntatapa | Ehkäisykeinoja |
|---|---|---|
| Borrelioosi | Tartunta vektorin välityksellä |
|
| HIV-infektio | Tartunta veren välityksellä |
|
| Influenssa | Pisaratartunta tai kosketustartunta |
|
| Malaria | Tartunta vektorin välityksellä |
|
| Salmonella | Tartunta ulosteiden välityksellä |
|
Pisteitys
Kaksi pistettä oikeasta tartuntatavasta (tartuntatavoista yhteensä 10 p.).
Yksi piste oikeasta ehkäisykeinosta. Kunkin tartuntataudin ehkäisykeinoista voi saada enintään kaksi pistettä (ehkäisykeinoista yhteensä 10 p.). Jos vastauksessa ilmenee ylimääräisiä kohtia eli vastaus ei ole tehtävänannon mukainen, vähennetään jokaisesta ylimääräisestä yksi piste, vähennys on enintään 3 pistettä. Mikäli taulukko puuttuu, kysymyksestä voi saada enintään 10 pistettä. Mikäli taulukon otsikko puuttuu, vähennetään yksi piste.
Osa 2: 20 pisteen tehtävät
4. Terveyden edellytyksiä 20 p.
Terveyden edellytyksiä
Terveyden edellytyksiä -kaaviossa on neljä tasoa, jotka laajenevat yksilöstä yhteiskuntaan. Kustakin tasosta on annettu joitakin esimerkkejä.
Taso 1 Yksilö: perimä, ikä, sukupuoli, kyvyt ja osaaminen, käsitykset ja uskomukset, psyykkiset tekijät, itsetunto
Taso 2 Elintavat: uni, lepo, liikunta, ravinto, seksuaalisuus, päihteettömyys
Taso 3 Fyysinen ja psykososiaalinen elinympäristö: ruoka, vesi ja ilma, työllisyys, koulutus, tulot, työympäristö, asuinolosuhteet, liikenne, terveydenhuoltopalvelut, ihmissuhteet, sosiaalinen verkosto, lähiyhteisön mallit ja terveyskulttuuri, media
Taso 4 Yhteiskunnan taloudelliset, kulttuurilliset ja ympäristöön liittyvät olosuhteet: väestörakenteen muutos, terveellinen ympäristö, kaupungistuminen, tasapainoinen ekosysteemi, turvallisuus, rauha, taloudellinen kehitys, varallisuus, teknologinen muutos, ihmisoikeudet, terveys päätöksenteossa, tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, vallitsevat arvostukset ja normit, käsitykset terveydestä, sairaudesta ja normaaliudesta, käsitykset vastuusta, erilaiset kulttuurit
4.1 Anna neljä esimerkkiä terveyden edellytyksistä tasolle 1, yksilö. Perustele, miksi ne ovat terveyden edellytyksiä. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 2000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Terveyden edellytyksillä tarkoitetaan erilaisia tekijöitä ja olosuhteita, jotka vaikuttavat yksilön terveyteen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Terveyden edellytysten ylläpitäminen ja edistäminen on tärkeää yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmasta.
Taso 1, yksilö
Esimerkkejä: perimä, ikä, sukupuoli, kyvyt ja osaaminen, psyykkiset tekijät, kuten käsitykset ja uskomukset itsestä
Yksilön fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja henkiseen terveydentilaan liittyy tekijöitä, joihin ihminen voi itse vaikuttaa, ja tekijöitä, joihin hän ei voi vaikuttaa. Näiden eri tekijöiden painoarvo vaihtelee yksilökohtaisesti. Esimerkiksi vaikka ihminen ei voi itse vaikuttaa perintötekijöihinsä, on geenien merkitys kokonaisterveydelle useissa tapauksissa pienempi kuin elintapojen tai ympäristön merkitys.
Monet yksilön terveysosaamiseen liittyvät taidot ja kyvyt vaikuttavat myönteisesti yksilön subjektiiviseen ja objektiiviseen terveyteen. Terveysosaamiseen kuuluu terveyteen ja sairauksiin liittyvien tietojen ja taitojen lisäksi myös ymmärrys perimän ja iän vaikutuksista terveyteen ja toimintakykyyn. Riittävä terveysosaaminen antaa ihmiselle valmiudet tehdä itsenäisiä ja terveyttä edistäviä päätöksiä oman ja toisten terveyden hyväksi.
Yksilöllinen tapa reagoida elämäntapahtumiin sekä erilaiset psykososiaaliset kyvyt ja käsitykset itsestä vaikuttavat siihen, kuinka terveeksi, toimintakykyiseksi ja hyvinvoivaksi ihminen kokee itsensä. Vastuun ottaminen omasta terveydestä on merkki itsensä arvostamisesta.
4.2 Anna neljä esimerkkiä terveyden edellytyksistä tasolle 2, elintavat. Perustele, miksi ne ovat terveyden edellytyksiä. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 2000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Taso 2, elintavat
Esimerkkejä: uni, lepo, liikunta, ravinto, seksuaalisuus, päihteettömyys
Terveellisten elintapojen opetteleminen ja ylläpitäminen rakentuvat terveysosaamisesta, kuten taidosta soveltaa tieteellisesti perusteltuja, virallisia ravitsemus-, liikkumis- ja nukkumissuosituksia omaan ja läheistensä elämäntilanteeseen. Jokainen voi harjoitella ja vahvistaa psyykkistä itsesäätelykykyään ja oppia hiljalleen tekemään arjessaan terveellisempiä ratkaisuja. Esimerkiksi epäterveellisen välipalan voi vaihtaa terveellisemmäksi. Uudet elämäntavat vakiintuvat ajan kuluessa, kun niitä toistetaan riittävän monta kertaa.
Kääntäen voidaan myös sanoa, että ihmisen tietoiset arjen valinnat, kuten syöminen ravitsemussuositusten mukaisesti, säännöllinen ja monipuolinen liikkuminen, laadukkaasta unesta huolehtiminen sekä päihteettömyys pienentävät sairauksien ja toimintakyvyn heikkenemisen riskiä. Epäterveellinen ja vain vähän ravintoaineita sisältävä ruoka, jatkuva univaje ja passiivinen elämäntapa suurentavat vakavien sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen riskiä. Seksuaaliterveydellä tarkoitetaan Maailman terveysjärjestön mukaan seksuaalisuuteen liittyvää hyvinvoinnin tilaa. Seksuaalisuus on mielihyvää ja nautintoa tuova voimavara. Seksuaalisuutta ja erityisesti seksuaalioikeuksien toteutumista pidetään terveyden edellytyksenä, koska seksuaalikäyttäytyminen vaikuttaa myönteisesti ihmisen elämänlaatuun useissa elämänvaiheissa.
Päihteettömästä elämäntavasta on etua terveyden kaikilla osa-alueilla. Päihdeosaaminen tarkoittaa tietoa yksilön ja yhteisön päihteettömyyttä suojaavista tekijöistä sekä tietoa päihteiden käyttöön liittyvistä lukuisista terveys- ja turvallisuusriskeistä (esimerkiksi suurentunut syöpäsairauksien tai onnettomuuksien riski).
4.3 Anna neljä esimerkkiä terveyden edellytyksistä tasolle 3, fyysinen ja psykososiaalinen elinympäristö. Perustele, miksi ne ovat terveyden edellytyksiä. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 2000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Taso 3, fyysinen ja psykososiaalinen elinympäristö
Esimerkkejä: ruoka, vesi ja ilma, työllisyys, koulutus, tulot, työympäristö, asuinolosuhteet, liikenne, terveydenhuoltopalvelut, ihmissuhteet, sosiaalinen verkosto, lähiyhteisön mallit ja terveyskulttuuri, media
Fyysinen ja psykososiaalinen ympäristö muodostavat yhdessä ihmisen toiminnallisen ympäristön, jossa hän elää. Elinolot ja fyysinen ympäristö puolestaan vaikuttavat siihen, millaiset mahdollisuudet yksilöllä on edistää omaa terveyttään. Fyysinen ympäristö, jossa ei ole terveysriskejä, luo hyvät lähtökohdat ihmisen työ- ja toimintakyvylle sekä palautumiselle.
Psykososiaalisella ympäristöllä tarkoitetaan ilmapiiriä, kokemuksia ja tunteita, jotka syntyvät erilaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Psykososiaalinen ympäristö vaikuttaa siihen, miten ihminen reagoi lähiympäristönsä tarjoamiin toimintamahdollisuuksiin, sekä siihen, miten hän toimii lähiympäristössään. Esimerkiksi läheiset ihmissuhteet, sosiaalisen verkoston tarjoama tuki ja elinympäristön kulttuuri sekä media vaikuttavat muun muassa siihen, kuinka ihminen reagoi mielenterveyttä kuormittaviin tekijöihin, vaikkapa työpaikan menetykseen.
Monet terveyteen liittyvät arvostukset omaksutaan jo lapsuudessa ja nuoruudessa, joten perheellä, ystävillä ja koululla on suuri merkitys terveyden edistämisessä. Sosiaaliset ja yhteisölliset verkostot vaikuttavat merkittävästi yksilön terveyteen, koska ne voivat tarjota turvaverkon ja mahdollisuuden saada sosiaalista tukea. Terveyttä tukeva psykososiaalinen ympäristö koostuu turvallisesta, hyväksyvästä, kannustavasta ja erilaisuutta arvostavasta sosiaalisesta verkostosta, jossa voi turvallisesti harjoitella sosiaalisia taitoja.
4.4 Anna neljä esimerkkiä terveyden edellytyksistä tasolle 4, yhteiskunnan taloudelliset, kulttuuriset ja ympäristöön liittyvät olosuhteet. Perustele, miksi ne ovat terveyden edellytyksiä. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 2000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Taso 4, yhteiskunnan taloudelliset, kulttuurilliset ja ympäristöön liittyvät olosuhteet
Esimerkkejä: väestörakenteen muutos, terveellinen ympäristö, kaupungistuminen, tasapainoinen ekosysteemi, turvallisuus, rauha, taloudellinen kehitys, varallisuus, teknologinen muutos, ihmisoikeudet, terveys päätöksenteossa, tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, vallitsevat arvostukset ja normit, käsitykset terveydestä, sairaudesta ja normaaliudesta, käsitykset vastuusta, erilaiset kulttuurit
Yhteiskunnalliset ja globaalit olosuhteet, esimerkiksi turvallisuus ja rauha sekä taloudellinen turva, ovat merkittäviä terveyden edellytyksiä, joita voidaan kutsua myös terveyden määrittäjiksi. Terveyskäsitykset ovat aina kulttuurisidonnaisia, mikä vaikuttaa terveyspolitiikan ja terveydenhuollon painopisteisiin sekä konkreettisesti avun pyytämiseen vaikeassa elämäntilanteessa.
Yhteiskunnan turvalliset olosuhteet voivat vahvistaa yksilön terveyttä ja lisätä hänen voimavarojaan. Yhteiskunnan vakaus vaikuttaa suuresti myös yksilön sosioekonomiseen asemaan, joka kytkeytyy yksilön koulutustasoon, tuloihin, asumismuotoihin tai asemaan työelämässä. Terveyden edellytyksiin vaikuttaa sosioekonomisten tekijöiden lisäksi esimerkiksi poliittinen päätöksenteko. Sosioekonomisilla tekijöillä on selvä yhteys ihmisen hyvinvointiin, terveyteen ja turvallisuuden tunteeseen. Vähän kouluttautuneilla ja pienipalkkaisilla on keskimäärin enemmän ongelmia terveyden eri osa-alueilla kuin pidemmälle kouluttautuneilla ja suurituloisilla. Esimerkiksi alemmissa sosiaaliryhmissä on heikommat elin- ja työolot sekä enemmän työttömyyttä ja vaikeuksia toimeentulossa. Sosiaalinen eriarvoisuus ilmenee viime kädessä terveyseroina.
Pisteitys
Osatehtävät 4.1–4.4 arvioidaan samoin perustein. Kustakin osatehtävästä voi saada yhteensä 2 + 3 = 5 pistettä:
Kahdesta Terveyden edellytyksiä -malliin sopivasta esimerkistä saa yhden pisteen ja neljästä esimerkistä saa kaksi pistettä.
Tasoon sopivien esimerkkien perusteluista voi saada enintään 3 pistettä.
Perustelut (argumentaatio) arvioidaan alla olevien ohjeiden mukaan.
- 0 p. Perustelu koskee väärää vaihtoehtoa, tai perustelut eivät ole päteviä.
- 1 p. Perusteleminen on niukkaa tai yksinkertaista, tai siinä on puutteita.
- 2 p. Perusteleminen on paikkansa pitävää.
- 3 p. Perusteleminen on monipuolista, vakuuttavaa ja selkeää.
Pistevähennys merkkimäärän ylityksestä reaalikokeen yleisohjeen mukaisesti: 1–30 %:n merkkimäärän ylityksestä vähennetään 1 piste, yli 30 %:n ylityksestä 2 pistettä (5 pisteen tehtävä).
5. Hypnogrammi 20 p.
5.1 Nimeä ja kuvaile aineiston hypnogrammin vaiheet A–D. 12 p.
Hypnogrammi kuvaa yöaikaisen unen eri vaiheita, jotka muodostavat noin 90–110 minuuttia kestävän unisyklin. Näitä unisyklejä on yön aikana noin 4–6. Unisykli koostuu muutaman minuutin torkeunesta, sitä seuraavasta kevyestä unesta, syvästä unesta ja vilkeunesta. Yön aikana myöhemmissä unisykleissä syvän unen osuus vähenee ja vilkeunen osuus kasvaa.
A – Hereillä tai torkeuni
Varsinaisen nukahtamisen jälkeenkin yöuneen kuuluu myös valveilla oloa. Ihminen herää tyypillisesti 2–3 kertaa yön aikana ja nukahtaa uudelleen noin 10 minuutissa. Aamuyöllä herääminen perustuu siihen, että suurin osa syvästä unesta on nukuttu ja suurin unentarve on tyydytetty. Herääminen on herkemmässä myös siksi, että vilkeunen välissä ollaan torkkeessa ja liikutaan enemmän. Yhden yön unen aikana valveilla oloa on noin viisi prosenttia.
B – Kevyt uni
Kevyt uni koostuu kahdesta osasta. Ensimmäistä vaihetta kutsutaan torkkeeksi (NREM1). Sitä ei yleensä koeta uneksi, vaan rentouden tilaksi. Torkkeessa yhteys ympäristöön heikkenee, ajatus harhailee ja aivojen aktiivisuus on heikentynyt, mutta taju ympäristöstä säilyy yhä. Aikuisen yöunesta noin viisi prosenttia on torketta. Unen ensimmäinen vaihe ei ole pitkä, vain noin 2–5 minuuttia.
Torkkeesta siirrytään kevyen unen toiseen vaiheeseen (NREM2). Kevyen unen vaiheet ovat tärkeitä, sillä ne mahdollistavat siirtymisen syvään uneen. Yhteys ympäristöön heikkenee huomattavasti. Ulkoisiin ääniin reagoidaan enää satunnaisesti. Kun ihminen on ollut hetken kevyessä unessa ja tulee herätetyksi, hän kokee nukkuneensa. Noin puolet aikuisen yöunesta on kevyttä unta. Sen aikana palauttavat toiminnot alkavat toteutua, mutta eivät siinä määrin kuin syvässä unessa. Aivojen toiminta hidastuu, hengitys ja sydämen syke tasaantuvat ja lihasjännitys vähenee. Tämä vaihe kestää noin 20 minuuttia.
C – Syvä uni (NREM3)
Syvällä unella on useita tärkeitä kehoon ja aivoihin liittyviä tehtäviä, joilla on suuri vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Hengitys on syvää, syketaajuus pieni ja rentoutuminen täydellistä. Syvän unen aikana nukkuja on enemmän eristyksissä ulkoisesta ympäristöstään kuin muissa unen vaiheissa. Jos nukkuja herätetään syvästä unesta, hän tuntee olonsa sekavaksi, unenpöpperöiseksi, koska aivot ovat vielä neurokemiallisesti unessa. Syvää unta pidetään useiden unen elvyttävien tehtävien kannalta tärkeimpänä univaiheena. Syvässä unessa aivojen energiavarastot täydentyvät ja kasvuhormonia erittyy. Noin neljäsosa aikuisen unesta on syvää unta, ja se nukutaan yleensä ensimmäisten 4–5 tunnin aikana.
D – Vilkeuni eli REM- (rapid eye movement) uni
Vilkeunen eli REM-unen aika on pääosin aamuyöllä ja aamulla, ja sen osuus unesta on noin viidesosa. Vilkeunessa nukkujan silmät vilkkuvat ajoittain luomien alla terävästi ja lihasjännitys vähenee huomattavasti. Vilkeunen aikana aivojen toiminta muistuttaa valveilla oloa. Vilkeunessa esiintyy runsaasti mielikuvia ja ajattelua. Ajattelun ja mielikuvien logiikka on hyvin erilaista kuin valveilla. Unet voivat olla vilkeunen aikana emotionaalisesti hyvin voimakkaita.
Vilkeunen jälkeen uni alkaa taas syventyä. Uuden syvän unen vaiheen jälkeen seuraa taas toinen unennäkövaihe. Viimeisissä unisykleissä syvää unta ei enää juuri ole. Unentarve on vähentynyt, ja elimistö valmistautuu heräämiseen. Yksi vilkeunen tehtävä on aivojen valmistaminen valveeseen syvän unen jälkeen.
Pisteitys
Pisteitä voi saada yhteensä 12 pistettä.
Yhden pisteen saa jokaisesta oikein nimetystä ja määritellystä vaiheesta.
Kaksi pistettä saa jokaisesta oikein nimetystä ja määritellystä vaiheesta, jota kuvaillaan kahdella piirteellä tai havainnolla.
Kolme pistettä saa jokaisesta oikein nimetystä ja määritellystä vaiheesta, jota kuvaillaan monipuolisesti, johdonmukaisesti ja asianmukaisin käsittein.
Jos vastauksessa on kuvattu unen piirteet oikein, mutta vaiheet ovat väärässä järjestyksessä, voi saada enintään neljä pistettä.
Vaiheiden nimeämisessä hyväksytään vaiheista B ja C myös termit kevyen unen vaiheet NREM 1 ja 2 sekä syvän unen vaihe 3.
5.2 Selitä, mitä merkitystä vaiheilla C ja D on ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. 8 p.
Syvä uni (vaihe C) ja REM-uni (vaihe D) ovat tärkeitä terveydelle ja hyvinvoinnille.
Syvän unen aikana (vaihe C)
- keho rentoutuu
- lihakset palautuvat
- kudosvauriot korjautuvat
- verenpaine laskee
- kasvuhormonin eritys lisääntyy
- immuunijärjestelmä aktivoituu
- aivojen aineenvaihdunta on vilkasta, kuona-aineita poistuu aivoista
- aivojen energiavarastot täydentyvät
- tiedolliset muistijäljet vahvistuvat.
REM-unen aikana (vaihe D)
- tuoreet muistijäljet liittyvät suurempiin kokonaisuuksiin
- aikaisemmin opitut liikeradat siirtyvät taitomuistiin
- tunnemuistijäljet syntyvät
- mieli käsittelee tunteita ja vaikeita kokemuksia
- lihasjännitys vähenee huomattavasti.
Pisteitys
Jokaisesta vaiheiden C ja D vaikutuksesta terveyteen ja hyvinvointiin saa pisteen. Molemmista vaiheista voi saada enintään 4 pistettä (yhteensä 8 pistettä).
6. Stressi 20 p.
Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja kuormitusta, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Stressi voi ilmetä fyysisinä, psyykkisinä tai sosiaalisina muutoksina. Kaikki stressi ei ole haitallista. Yksilöt reagoivat asioihin eri tavoin, ja reagointiin vaikuttavat esimerkiksi yksilön stressinsietokyky, elämäntilanne, elämänkokemus ja taidot käsitellä vaikeita asioita, mielenterveystaidot ja ympäristön tuki. Eri henkilöt voivat kokea saman tilanteen eustressinä tai distressinä. Eustressiä ja distressiä voidaan vertailla esimerkiksi seuraavista näkökulmista:
| Vertailun näkökulma | Eustressi | Distressi |
|---|---|---|
| Käsite | Määritelmä: Eustressi on myönteistä, hyödyllistä ja sopivaksi koettua lyhytaikaista psyykkistä kuormitusta, jolla on motivoiva, aktivoiva ja suoritusta parantava vaikutus. Eustressiä kuvataan myös hyväksi stressiksi, optimistressiksi tai positiiviseksi vasteeksi stressitekijään. | Määritelmä: Distressi on kuormittavaa ja haitallista psyykkistä rasitusta, jolla voi olla haitallisia vaikutuksia terveyteen. |
| Kehittymiseen vaikuttavat tekijät | Samat tilanteet voivat aiheuttaa sekä eustressiä että distressiä, esimerkiksi yo-kirjoitukset. Myönteinen lataus voi liittyä esimerkiksi odotettuun tapahtumaan, kilpailuun tai muuhun suoritukseen tai uuteen elämäntilanteeseen. | Distressille altistavat esimerkiksi koetut traumat ja kriisit sekä reagointiherkkyys. Laukaisevana tekijänä voi olla esimerkiksi elämänmuutos tai menetys. Kuormitusta aiheuttavia ja ylläpitäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi suorituspaineet, ratkaisemattomat asiat, kiire, jämäkkyyden puute, univaje ja päihteiden käyttö. Kuormitukseen vaikuttavat myös työn vaatimukset ja vastuut sekä tuen tai arvostuksen puute. |
| Fysiologinen reaktio | Stressaava tilanne saa aivolisäkkeen erittämään ACTH-hormonia, joka aktivoi lisämunuaisen erittämään kortisolia. Sympaattinen hermosto tehostaa adrenaliinin eritystä. Oireilu ja kehon reaktiot syntyvät hormonierityksestä. Myönteiset kokemukset lisäävät mielihyvän tunnetta ja dopamiinin ja oksitosiinin eritystä sekä voimavaroja. | Elimistön reaktio on stressitilanteissa samanlainen, mutta reaktion voimakkuus ja kesto vaihtelevat stressiuhkan, tilanteen ja yksilöllisten tekijöiden mukaan. Elimistö pyrkii tasapainoon, mutta jos kuormitus jatkuu pitkään, sopeutuminen häiriintyy. |
| Tunnuspiirteet ja ilmeneminen | Eustressi ilmenee lyhytaikaisesti, ja siihen liittyy myönteisiä tuntemuksia, jotka voivat olla fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia (esimerkiksi kiinnostus, omistautuminen, ilo, innostus, virittyminen, aktiivisuus, tuloksellisuus, tarkkaavaisuus, uppoutuminen, tarmokkuus ja itseluottamus). | Distressiin liittyy pitkäkestoista, kielteistä ja kuormittavaa oireilua, joka voi olla fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista. Fyysisiä oireita ovat esimerkiksi päänsärky, huimaus, sydämentykytys, vatsavaivat, hikoilu, flunssakierre ja selkävaivat. Psyykkisiä oireita ovat esimerkiksi jännittyneisyys, ärtymys, aggressiot, levottomuus, ahdistus, masentuneisuus, muistiongelmat, päätöksentekovaikeus, keskittymiskyvyn puute, unihäiriöt ja päihteiden väärinkäyttö. Sosiaalisena oireena voi ilmetä esimerkiksi eristäytymistä. |
| Seuraukset |
Myönteisiä seurauksia:
Voi kääntyä distressiksi, jos
|
Kielteisiä seurauksia:
Myönteinen seuraus: voi herättää tai motivoida elämäntapamuutokseen. |
| Säätelykeinot |
Esimerkiksi
|
Esimerkiksi
|
Pisteitys (20 p.)
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–10.
3 pistettä
Vastauksessa on vertailtu eustressiä ja distressiä yhdestä näkökulmasta (käsite, syntyyn vaikuttavat tekijät, fysiologinen prosessi, tunnuspiirteet ja ilmeneminen, seuraukset, säätelykeinot).
6 pistettä
Vastauksessa on vertailtu eustressiä ja distressiä kolmesta näkökulmasta. Käsitteet eustressi ja distressi on määritelty. Vertailun näkökulmat on selkeästi tunnistettavissa.
9 pistettä
Vastauksessa on vertailtu eustressiä ja distressiä viidestä näkökulmasta.
Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).
Jos asiasisältöä on runsaasti, mutta vertailu puuttuu, voi asiasisällöstä saada enintään viisi pistettä. Mikäli joko eustressi tai distressi jätetään kokonaan käsittelemättä, voi asiasisällöstä saada enintään kolme pistettä. Mikäli eustressin ja distressin käsitteet ovat päinvastoin vähennetään asiasisällöstä perustavanlaatuinen virhe eli viisi pistettä.
Osa 3: 30 pisteen tehtävät
7. Elintarvikkeiden pakkausmerkinnät 30 p.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkaisemat suomalaiset ravitsemussuositukset ohjaavat suomalaisten ruokailutottumuksia ja ravintoaineiden saantia. Ravitsemussuositusten keskeinen tavoite on parantaa väestön terveyttä ravitsemuksen avulla.
Terveyttä edistävä ruokavalio sisältää runsaasti kasvikunnan tuotteita eli kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa. Siihen kuuluu myös kasviöljyjä ja kasviöljypohjaisia levitteitä, pähkinöitä ja siemeniä, rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita sekä kalaa, siipikarjaa, lihaa ja palkokasveja. Monipuolinen ja tasapainoinen suositusten mukainen ruokavalio kattaa pääsääntöisesti ravintoaineiden tarpeen. Ravintoaineita ovat energia- ja suojaravintoaineet, kuten hiilihydraatit, rasvat, valkuaisaineet sekä kivennäisaineet ja vitamiinit.
Elintarvikkeiden pakkausmerkintöjen tarkoituksena on suojata kuluttajan terveyttä ja auttaa kuluttajaa valitsemaan halutessaan terveyttä edistäviä tuotteita. Pakollisia pakkausmerkintöjä ovat muun muassa elintarvikkeen nimi, ainesosaluettelo ja ravintoarvomerkinnät. Lisäksi pakkauksiin voidaan liittää tietyin kriteerein myös vapaaehtoisia merkintöjä, kuten Sydänmerkki. Ravintoarvomerkinnöistä saa tietoja elintarvikkeen ravitsemuksellisesta koostumuksesta, sen energiasisällöstä ja ravintoaineiden määrästä. Tietojen avulla voi valita muun muassa energiasisällön, rasvan ja hiilihydraattien laadun, sokerin, proteiinin ja suolan kannalta terveyttä edistäviä elintarvikkeita.
Maustamaton jogurtti ja juusto: Molemmat ovat ravintoarvomerkintöjen mukaan erinomaisia proteiinin ja kalsiumin lähteitä. Proteiinia tarvitaan muun muassa lihasmassan ja vastustuskyvyn ylläpitoon sekä energian tuottamiseen. Kalsium on tarpeen luuston rakennusaineeksi sekä muun muassa lihasten, hermoston ja verenkiertoelimistön normaalin toiminnan turvaamiseksi.
Ravintoarvomerkintöjen mukaan jogurtti sisältää maitorasvaa 2,3 grammaa, josta tyydyttyneiden kovien rasvojen osuus on suuri. Tuotteessa ei ole lisättyä sokeria. Ravitsemussuositusten mukaan jogurttien tulisi olla rasvattomia tai vähärasvaisia (korkeintaan 1 % rasvaa) sekä vähäsokerisia (sokeria enintään 10 grammaa 100 grammassa), joten tuote ei ole terveyttä edistävä valinta. Kova rasva suurentaa veren kolesterolipitoisuutta, erityisesti sydäntautiriskiä lisäävän LDL-kolesterolin pitoisuutta, ja haittaa elimistön sokeriaineenvaihduntaa.
Juusto: Kuvan juusto luokitellaan vähärasvaiseksi ja vähäsuolaiseksi juustoksi eli se on terveyttä edistävä valinta. Vähärasvaisuudesta ja vähäsuolaisuudesta kertoo myös tuotteessa oleva Sydänmerkki.
Ruisleipä: Rukiilla on monia tutkittuja terveyshyötyjä. Siinä on muihin Suomessa viljeltäviin viljoihin verrattuna eniten kuitua. Rasvakoostumukseltaan ruis on erinomainen valinta, sillä vain noin kymmenes sen sisältämästä rasvasta on kovaa, tyydyttynyttä rasvaa.
Ruistuotteiden suurella kuitupitoisuudella on monia terveysvaikutuksia. Kuitupitoisen ruoan syöminen hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja lisää kylläisyyden tunnetta, mikä voi helpottaa painonhallintaa. Kuidulla on myös edullinen vaikutus kolesteroliaineenvaihduntaan. Ruista sisältävien elintarvikkeiden käyttö on yhdistetty pienentyneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä syöpiin. Kuitu myös helpottaa ruoan etenemistä suolistossa ja vähentää ummetusta. Rukiin kuidusta on esitetty terveysväittämä, jonka mukaan se edistää suolen normaalia toimintaa. Väittämää saa käyttää esimerkiksi markkinoinnissa, jos tuotteen kuitupitoisuus on vähintään 6 grammaa 100 grammassa tuotetta. Sama kuitupitoisuus on myös leivän Sydänmerkki-kriteeri.
Leipä määritellään vähäsuolaiseksi, kun siinä on suolaa korkeintaan 0,9 grammaa 100 grammassa, ja runsassuolaiseksi, kun siinä on suolaa yli 1,1 grammaa 100 grammassa. Päivittäisestä suolasta noin 80 % tulee elintarvikkeista piilosuolana. Leipä on yksittäisistä suolan lähteistä merkittävin. Suolan sisältämä natrium on välttämätön ravintoaine, mutta sen runsas saanti kohottaa verenpainetta. Sydänmerkki auttaa löytämään kuitupitoisimmat viljavalmisteet, joissa on vähemmän suolaa, sokeria ja rasvaa.
Esimerkkileivässä ravintokuitua on 10 grammaa 100 grammassa ja suolaa on 1,1 grammaa 100 grammassa. Leipä ei siis ole suolan saannin kannalta suositeltava valinta.
Voipohjainen leipärasva: Leipärasvalla on huomattava merkitys ruokavalion rasvan laadulle. Suositeltava leipärasva sisältää pehmeitä rasvoja vähintään 70 % rasvan määrästä. Lisäksi valmisteen tulisi on vähäsuolainen (suolaa enintään 1 %). Kuvan leipärasvasta pehmeiden rasvojen osuus on alle 60 % ja suolapitoisuus ylittää reilusti suolan suositellun enimmäismäärän, joten kuvan leipärasva ei ole suositeltava valinta.
Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0−15.
4 pistettä
Vastauksessa on arvioitu aineiston elintarvikkeiden terveellisyyttä yhden ravintoaineen (proteiini, rasvan laatu ja määrä, hiilihydraatit/sokeri, suola/natrium, kalsium) näkökulmasta ravitsemussuositusten perusteella.
7 pistettä
Vastauksessa on arvioitu aineiston elintarvikkeiden terveellisyyttä kahden ravintoaineen (proteiini, rasvan laatu ja määrä, hiilihydraatit/sokeri, suola/natrium, kalsium) näkökulmasta ravitsemussuositusten perusteella.
10 pistettä
Vastauksessa on huomioitu kaikki aineistossa olleet elintarvikkeet. Siinä on arvioitu aineiston elintarvikkeiden terveellisyyttä kolmen ravintoaineen (proteiini, rasvan laatu ja määrä, hiilihydraatit/sokeri, suola/natrium, kalsium) näkökulmasta ravitsemussuositusten perusteella.
13 pistettä
Vastauksessa on huomioitu kaikki aineistossa olleet elintarvikkeet. Siinä on arvioitu aineiston elintarvikkeiden terveellisyyttä kaikkien ravintoaineiden (proteiini, rasvan laatu ja määrä, hiilihydraatit/sokeri, suola/natrium, kalsium) näkökulmasta ravitsemussuositusten perusteella.
Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, arviointi, kokonaisuus).
8. Riippuvuus 30 p.
Riippuvuudessa eli addiktiossa haetaan pakonomaisesti mielihyvää tai jotakin tunnetilaa pystymättä säätelemään omaa addiktiivista toimintaa. Riippuvuus herättää häpeää ja syyllisyyttä, ihmiset pyrkivät salaamaan riippuvuutensa, joten ulkopuolisen on usein sitä vaikea havaita (video). Riippuvuus voi olla monenlaista (kuva). Ihminen saattaa addiktoitua kemialliseen aineeseen, jolloin puhutaan aineriippuvuudesta (kuten alkoholi-, nikotiini- ja huumeriippuvuus), tai monenlaiseen välitöntä tyydytystä tuottavaan toimintaan, jolloin kyseessä on toiminnallinen riippuvuus (kuten kännykkäriippuvuus, uhkapeliriippuvuus, nettiriippuvuus, pakonomainen liikunta, ostoriippuvuus, seksiriippuvuus).
Riippuvuuden syntyyn vaikuttavat biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset mekanismit
Riippuvuus on monimutkainen ilmiö, jonka kehittymisen mekanismeja ei vielä täysin tunneta. Yleensä riippuvuudet syntyvät vähitellen. Lisäksi erilaisia riippuvuuksia voi esiintyä samanaikaisesti ja kasaantua samoille henkilöille. Riippuvuuksien kehittymiseen vaikuttavat yksilön ominaisuuksien ja toiminnan lisäksi sosiaalinen ympäristö eli yhteisöt ja yhteiskunta, jossa elämme. Erilaisten riippuvuuksien taustalla on samankaltaisia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia syntymekanismeja.
Fyysiset mekanismit: Jotkut ihmiset ovat muita herkempiä neurobiologisille muutoksille aivoissa. Tällöin puhutaan perinnöllisestä alttiudesta. Esimerkiksi nikotiiniriippuvuus voi syntyä siihen hyvin alttiille ihmiselle jo yhdestä tai kahdesta kokeilusta. Nuoruudessa riippuvuudet saattavat syntyä helpommin kuin muissa ikävaiheissa.
Psyykkiset mekanismit: Ihminen voi olla tyytymätön olotilaansa ja haluta siihen muutosta. Hän saattaa yrittää muuttaa omaa olotilaansa (esimerkiksi kova kipu), mielialaansa (esimerkiksi alavireisyys) tai tunnetilaansa (esimerkiksi ahdistus) tai etsiä yhteyttä itseensä esimerkiksi alkoholilla, lääkkeillä, huumeilla tai jollakin toiminnalla. Ihminen, vaikkapa nuori kaveriporukassa, voi myös olla vain utelias kokeilemaan jotakin päihdettä, mikä saattaa johtaa aineen toistuvaan käyttöön ja lopulta addiktioon. Käytön tai toiminnan taustalla voi olla myös jokin trauma tai mielenterveyden ongelma tai häiriö.
Sosiaaliset mekanismit: Riippuvuuden kehittyminen saattaa liittyä ryhmäpaineeseen, joka saa jatkamaan aineen käyttöä tai addiktiivista toimintaa (kuva). Taustatekijöinä voivat olla myös haavoittavat sosiaaliset olosuhteet, kuten päihdemyönteinen tai turvaton elinympäristö. Yksilökeskeinen ja elämyshakuinen kulttuuri saattaa sekin edistää addiktioiden syntymistä (kuva).
Riippuvuuksien keskeisiä piirteitä
Lääketieteessä riippuvuus määritellään pitkäaikaiseksi tai toistuvaksi häiriöksi, jolle on ominaista voimakas tarve käyttää jotakin päihdettä tai pakonomainen tarve johonkin toimintaan huolimatta sen aiheuttamista haitoista. Riippuvuuksien kehittymiseen ja etenemiseen liittyy kiinteästi toleranssin kasvu, jolloin aiemmat annokset tai addiktiivinen toiminta eivät enää riitä tuottamaan toivottua tai lopulta edes siedettävää olotilaa ja lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Fyysiset vieroitusoireet syntyvät, kun addiktiivisen aineen tai toiminnan vaikutus lakkaa ja aivoihin syntyy dopamiinivaje. Lyhytaikaiset vieroitusoireet kertovat, että elimistö on mukautunut päihteeseen tai toimintaan, jolloin niiden puute ilmenee fyysisesti, psyykkisesti tai henkisesti huonona olona. Pitkäaikaiset vieroitusoireet voivat aiheuttaa sen, että tunneperäiset tilanteet, stressi tai pienet vihjeet, kuten mielikuvat, johtavat repsahtamiseen eli paluuseen aiempaan addiktiiviseen käyttöön tai toimintaan.
Kyvyttömyys hallita omaa addiktiota määrällisesti tai ajallisesti aiheuttaa sen, ettei mikään määrä tunnu enää riittävältä ja ihminen jatkaa addiktiivista käyttöä tai toimintaa. Pakonomaisella tarpeella toimia addiktiivisesti tarkoitetaan sitä, ettei ihminen enää voi kontrolloida omaa päihteiden käyttöään tai toimintaansa. Riippuvuuden aiheuttaja alkaa täyttää ihmisen elämää, ja se on jatkuvasti mielessä, jolloin on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Riippuvuus voi muodostua keskeisimmäksi asiaksi elämässä. Riippuvuuteen sairastuneen on vaikea keskittyä huolehtimaan muista asioista, sillä addiktio ohjaa hänen ajankäyttöään ja valtaa hänen ajatuksensa.
Riippuvuuksiin liittyviä terveyshaittoja
Riippuvuudesta seuraavia monenlaisia terveyshaittoja voi analysoida muun muassa yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmasta. Riippuvuuksilla on suoria ja epäsuoria terveyshaittoja. Suorat terveyshaitat voivat olla addiktoituneen yksilön fyysisiä terveyshaittoja, kuten tupakoinnin aiheuttamat hengityselinsairaudet ja syövät, alkoholin käytön aiheuttamat syövät, maksa- ja muut sisäelinvauriot ja sikiövauriot, huumeiden käytön aiheuttamat infektiot ja nettiriippuvuuden aiheuttamat unihäiriöt. Tupakoinnin terveysvaikutukset kohdistuvat myös muihin kuin tupakoijaan, sillä tupakansavulle altistuminen voi aiheuttaa samoja haittoja kuin tupakointi. Psyykkisiä terveyshaittoja voivat olla aineriippuvuuksien eli päihderiippuvuuksien tai toiminnallisten riippuvuuksien aiheuttamat ahdistuneisuus- ja masennusoireet (kuva) tai muut mielenterveysongelmat.
Usein haitalliset päihde- ja muut riippuvuudet kasaantuvat samoille yksilöille, jolloin myös terveyshaitat kasaantuvat. Esimerkiksi alkoholin riskikäyttäjät tupakoivat muuta väestöä yleisemmin ja tupakoijat juovat alkoholijuomia riskialttiimmin kuin tupakoimattomat.
Riippuvuuksien aiheuttamat terveyshaitat voivat olla myös epäsuoria. Tällaisilla terveyshaitoilla tarkoitetaan haittoja, jotka eivät suoraan kohdistu addiktoituneen terveyteen vaan heijastuvat hänen ympärilleen, yhteisöön. Epäsuorat terveysvaikutukset voivat ilmetä läheisissä monenlaisena oireiluna (ahdistus, jatkuva stressi, masennus, kiputilat, unihäiriöt). Esimerkiksi pakonomainen liikunnan harrastaminen vie aikaa ja resursseja perheeltä. Epäsuorat terveysvaikutukset saattavat vaikuttaa addiktoituneen omaan terveyteen esimerkiksi elämäntavan, ajatusten tai tunteiden kautta. Addiktion sosiaalisena terveyshaittana voi olla esimerkiksi syrjäytyminen. Lisäksi päihteiden käyttö lisää riskiä joutua väkivallan uhriksi tai väkivallan tekijäksi.
Riippuvuudet aiheuttavat yhteiskunnan tasolla monenlaisia kansanterveydellisiä ongelmia ja haittoja. Esimerkiksi tupakointi ja päihteidenkäyttö ovat syynä moniin sairauksiin, poissaoloihin töistä, työkyvyttömyyteen sekä ennenaikaisiin kuolemiin. Suomalaisessa yhteiskunnassa alkoholin liikakäyttö ja tupakointi ovat keskeisimpiä ehkäistävissä olevia terveysuhkia sekä huomattavimpia sosioekonomisten terveyserojen selittäjiä.
Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–15.
4 pistettä
Vastauksessa on eritelty yksi riippuvuuksien kehittymiseen vaikuttava mekanismi (biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset mekanismit) ja kaksi riippuvuuksien keskeistä piirrettä (käytön tai toiminnan jatkuminen haitoista huolimatta, toleranssin kasvu, vieroitusoireet, kontrollin menetys, tarpeen pakonomaisuus, addiktio elämän keskeisenä sisältönä). Lisäksi vastauksessa on analysoitu kaksi riippuvuuksien terveyshaittaa.
Jos vastauksessa on käsitelty hyvin (6 asiaa) yhtä osakysymystä (mekanismi, piirteet, haitat) voi vastauksesta saada enintään 6 pistettä.
7 pistettä
Vastauksessa on eritelty riippuvuuden muotoja (aine- ja toiminnallinen riippuvuus), kaksi riippuvuuksien kehittymiseen vaikuttavaa mekanismia sekä kolme riippuvuuksien keskeistä piirrettä.
Lisäksi vastauksessa on analysoitu neljä riippuvuuksien terveyshaittaa yhdestä näkökulmasta (esim. yksilö, yhteisö, yhteiskunta / fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen).
Jos vastauksessa on käsitelty hyvin (yhteensä 10 asiaa) kahta osakysymystä (mekanismi, piirteet, haitat) voi vastauksesta saada enintään 9 pistettä.
10 pistettä
Vastauksessa on eritelty riippuvuuden muotoja (aine- ja toiminnallinen riippuvuus), kolme riippuvuuksien kehittymiseen vaikuttavaa mekanismia sekä neljä riippuvuuksien keskeistä piirrettä. Lisäksi vastauksessa on analysoitu viisi riippuvuuksien terveyshaittaa kahdesta näkökulmasta. Vastauksessa on tuotu esiin, että haitat voivat olla suoria tai epäsuoria (tai jokin muu luokittelu esimerkiksi äkilliset, pitkäaikaiset).
13 pistettä
Vastauksessa on eritelty riippuvuuden muotoja (aine- ja toiminnallinen riippuvuus), kolme riippuvuuksien kehittymiseen vaikuttavaa mekanismia sekä viisi riippuvuuksien keskeistä piirrettä ja analysoitu kuusi riippuvuuksien terveyshaittaa kolmesta näkökulmasta. Vastauksessa on tuotu esiin, että haitat voivat olla suoria tai epäsuoria (tai jokin muu luokittelu esimerkiksi äkilliset, pitkäaikaiset).
Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).
Mikäli aineistoon ei ole viitattu, vähennetään kokonaispistemäärästä viisi pistettä. Toiseen aineistoon viittaaminen riittää.
9. Puhdas vesi 30 p.
Puhtaassa vedessä ei ole veden laadulle määritellyt raja-arvot ylittäviä määriä mikrobiologisia, kemiallisia tai radioaktiivisia haitta-aineita tai muita riskitekijöitä. Puhdas ja turvallinen vesi on ihmisoikeus, elämän ja hyvinvoinnin edellytys. Puhtaan veden turvaaminen on Agenda 2030 ohjelmassa yksi kestävän kehityksen tavoite.
Elimistön vedentarve
Elimistö tarvitsee vettä, jotta solut voivat toimia normaalisti, eikä ihminen selviä montaa päivää ilman nestettä. Vettä tarvitaan elimistön nestetasapainon ylläpitämiseen. Nesteen tarve on yksilöllinen, ja siihen vaikuttavat esimerkiksi fyysinen aktiivisuus ja ympäristön lämpötila. Ihminen tarvitsee nestettä noin kaksi litraa vuorokaudessa. Vesi on tarpeen kehon lämmönsäätelyssä, solujen toiminnassa ja aineenvaihdunnassa sekä ravinteiden kuljetuksessa ja kuona-aineiden poistamisessa. Nestevajaus aiheuttaa heikotusta, huonovointisuutta, väsymystä, päänsärkyä, lihasnykäyksiä ja sekavuutta. Myös verenpaine voi laskea. Riskiryhmiä ovat erityisesti ikääntyneet ja lapset. Riittävä nesteen saanti ylläpitää fyysistä suorituskykyä, vireystilaa ja ruoansulatusta (estää esimerkiksi ummetusta). Lisäksi se helpottaa painonhallintaa ja edistää syljen erityksen välityksellä suun terveyttä.
Likaisen talousveden terveysriskejä
Juomiseen ja ruoanlaittoon tarkoitetun talousveden tulee olla puhdasta ja turvallista. Arvioiden mukaan vuonna 2030 jopa kaksi kolmasosaa maailman köyhimmistä ihmisistä elää hauraissa tai konfliktista kärsivissä maissa, joissa veden laatu ei ole riittävän hyvä. Vedessä voi olla sairastavuutta ja kuolleisuutta lisääviä mikrobiologisia, kemiallisia tai radioaktiivisia haitta-aineita, jotka lisäävät terveysriskejä. Suomalainen talousvesi on pääsääntöisesti turvallista.
- Vedessä olevia mikrobiologisia taudinaiheuttajia ovat bakteerit, virukset sekä erityisesti trooppisilla alueilla alkueläimet (giardia), loiset ja madot (bilhartsia). Jätevedestä ja ulosteista peräisin olevia mikrobeja saattaa päätyä kaivoihin, rannoille ja vesijohtoverkostoon esimerkiksi tulvien yhteydessä tai puutteellisten tai rikkoutuneiden jätevesijärjestelmien vuoksi. Infektiotauteja aiheuttavat mikrobit voivat levitä suoraan vedestä tai saastuneella vedellä pestyjen elintarvikkeiden välityksellä. Ne aiheuttavat suolistoinfektion, joka ilmenee tyypillisesti ripulitautina (esimerkiksi norovirusinfektio, kampylobakteeri-infektio, salmonellabakteerin aiheuttama lavantauti, kolera). Mikrobit voivat levitä vedestä myös bioaerosoleina hengitysteitse tai ihon kautta, jolloin ne saattavat aiheuttaa hengitys- (legionellabakteeri) tai ihoinfektion. Lisäksi seisovassa vedessä kehittyvät hyttyset levittävät sairauksia (alkueläimen aiheuttama malariainfektio). Likaisesta vedestä johtuviin pitkittyneisiin ripulitauteihin liittyy ravinnon imeytymishäiriöiden, laihtumisen ja aliravitsemuksen riski. Heikentynyt vointi altistaa muille tulehdussairauksille.
- Puhdas vesi ei sisällä kemiallisia riskitekijöitä, jotka voivat aiheuttaa äkillisestä myrkytyksestä tai jatkuvasta liikasaannista johtuvia oireita, kuten vatsavaivoja tai pahoinvointia. Jatkuva kemiallinen altistus vaikuttaa aineen ja määrän mukaan esimerkiksi maksan ja munuaisten toimintaan. Vaikutus voi olla myös karsinogeeninen. Maaperän omia aineita saattaa esiintyä vedessä liian suurina pitoisuuksina (esimerkiksi alumiini, rauta, arseeni). Vesi voi saastua ihmisen toiminnan seurauksena esimerkiksi jätteistä, polttoaineista, lannoitteista, torjunta-aineista ja teollisuuden päästöistä. Vesihuollon toimintahäiriöiden yhteydessä veden puhdistamiseen tarvittavien kemikaalien jäämiä tai putkimateriaaleista irtoavia kemikaaleja saattaa päätyä talousveteen. Myös kasviplanktonin tuottamat myrkyt eli fytotoksiinit voivat saastuttaa veden. Suomessa riskinä on esimerkiksi sinilevän tuottama myrkky, joka aiheuttaa muun muassa iho-oireita, pahoinvointia ja vatsavaivoja.
- Talousveden radioaktiivisuus on riskitekijä, joka voi liittyä esimerkiksi ydinvoimalaonnettomuuden laskeumaan. Suomessa pohjavedessä voi tietyillä alueilla esiintyä myös luonnon radioaktiivista ainetta radonia. Radioaktiiviset aineet aiheuttavat syöpää. Suomessa vedestä arvioidaan aiheutuvan yksittäisiä syöpätapauksia vuosittain.
Vesi hygienian ylläpidossa
Puhdasta vettä tarvitaan henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen samoin kuin kotitalous- ja elintarvikehygienian ylläpitämiseen. Puutteellinen hygienia lisää riskiä infektiosairauksien ja tartuntatautien leviämiseen. Heikko hygienia altistaa myös ihosairauksille. Likainen uimavesi voi altistaa mikrobiologisesti (esimerkiksi noroviruksen tai kolibakteerin aiheuttamat ripulitaudit) tai kemiallisesti (esimerkiksi sinilevän tuottamat myrkyt).
Puhtaan veden puutteen terveysvaikutuksia yhteiskunnalliselta kannalta
Puhdas vesi on jakautunut maapallolla epätasaisesti, ja sen puute voi aiheuttaa yhä enemmän maiden välisiä konflikteja, köyhyyttä, yhteiskunnallisia selkkauksia ja muuttotarpeita. Yksilötasolla puhtaan veden puutteella voi olla psykososiaalisia vaikutuksia. Se saattaa esimerkiksi aiheuttaa pelkoa ja huolta. Pitkät ja kuormittavat vedenhakumatkat voivat lisätä sairastavuutta ja estää lasten kouluttautumista. Puhdas vesi on välttämätöntä myös ruoantuotannolle.
Pisteitys (30 p.)
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–15.
4 pistettä
Vastauksessa on kolme perustelua sille, miksi vesi on terveyden kannalta tärkeää.
7 pistettä
Vastauksessa on viisi perustelua sille, miksi vesi on terveyden kannalta tärkeää. Vastauksessa on huomioitu kaksi terveysnäkökulmaa (elimistön vedentarve, likaisen talousveden riskit, hygienian ylläpito, veden puutteen terveysvaikutukset yhteiskunnalliselta kannalta).
10 pistettä
Vastauksessa on seitsemän perustelua sille, miksi vesi on terveyden kannalta tärkeää. Vastauksessa on huomioitu kolme terveysnäkökulmaa (elimistön vedentarve, likaisen talousveden riskit, hygienian ylläpito, veden puutteen terveysvaikutukset yhteiskunnalliselta kannalta).
13 pistettä
Vastauksessa on yhdeksän perustelua sille, miksi vesi on terveyden kannalta tärkeää. Vastauksessa on huomioitu neljä terveysnäkökulmaa (elimistön vedentarve, likaisen talousveden riskit, hygienian ylläpito, veden puutteen terveysvaikutukset yhteiskunnalliselta kannalta).
Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, argumentointi, kokonaisuus).