Hyvän vastauksen piirteet: FI – Ortodoksinen uskonto

18.9.2024

Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 14.11.2024

Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.

Uskonnonopetuksen keskeinen tehtävä on tukea opiskelijan uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen muodostumista. Uskonnonopetuksessa tutustutaan uskontoihin ja uskonnollisuuden ilmenemismuotoihin sekä uskonnottomuuteen. Ortodoksisessa uskonnonopetuksessa perehdytään ortodoksisen kirkon ja kristillisyyden kehittymisen vaiheisiin. Opetukseen kuuluvat myös ortodoksisen kirkon keskeiset opilliset ja eettiset periaatteet. Lisäksi tarkastellaan merkittäviä kristillisiä kirkkoja ja muita uskontoja. Uskontoja tarkastellaan osana kulttuuria, kulttuuriperintöä ja yhteiskuntaa sekä yksilön ja yhteisön elämää.

Uskonnon kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista kokelaan tulee vastata viiteen. Koe on kaksiosainen. Osassa 1 on kuusi tehtävää. Kustakin tehtävästä saa 0–20 pistettä. Osassa 2 on kolme tehtävää, joista kustakin saa 0–30 pistettä. Osan 1 tehtävistä voi vastata kolmeen, neljään tai viiteen ja osan 2 tehtävistä korkeintaan kahteen. Kokeen maksimipistemäärä on 120. Sen saavuttaminen edellyttää, että kokelas vastaa kolmeen osan 1 tehtävään ja kahteen osan 2 tehtävään.

Koe sisältää luonteeltaan ja vaatimustasoltaan erilaisia tehtäviä. Osa tehtävistä edellyttää tiivistä ja lyhyttä vastaamista, osa puolestaan laajojen aihepiirien hallintaa ja esseemuotoista vastausta. Tehtävät voivat sisältää aineistoja, kuten tekstejä, kuvia, videoita, karttoja, diagrammeja, kaavioita ja tilastoja. Aineistojen tietoja tulee käyttää, soveltaa ja arvioida asianmukaisesti. Jos tehtävään kuuluu aineistoa, siihen on yleensä viitattava. Tehtäviin voi sisältyä merkkimäärärajoituksia, jolloin kyse on vastauksen suositeltavasta enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä ja ilmaisu selkeää. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.

Uskonnon kokeessa arvioidaan kokelaan tiedollista osaamista, tiedon käsittelyä ja vastauksen esitystapaa. Tiedollisen osaamisen osalta arvioidaan sitä, kuinka hyvin kokelas hallitsee uskonnon oppimäärän asiasisällöt ja keskeisen uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevan käsitteistön. Lisäksi arvioidaan sitä, miten vastauksen sisältö vastaa tehtävänantoa ja miten onnistuneesti vastaus on rajattu. Kaikissa tehtävissä arvioinnin lähtökohtana on se, että vastausten tulee noudattaa tehtävänantoa. Mikäli tehtävässä edellytetään esimerkiksi vertailua, tätä korostetaan myös arvioinnissa. Tietosisältöjen suuri määrä ei ole ansio, jos tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäolennaisia. Asiavirheet ja käsitteiden virheellinen käyttö vähentävät vastauksen arvoa.

Tiedon käsittelyn osalta arvioidaan kokelaan taitoa esittää, analysoida, arvioida ja soveltaa uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevaa tietoa. Huomiota kiinnitetään esitettyjen näkökohtien vakuuttavuuteen, perusteluihin ja asioiden problematisointiin. Onnistunut vastaus ilmentää uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevien tietojen itsenäistä hallintaa, taitoa kehitellä tietoa aiemmin omaksuttujen tietojen pohjalta sekä kykyä arvioida asioita analyyttisesti monista eri näkökulmista. Lisäksi asiasisällöt, perustellut kannanotot ja mielipiteet on erotettu selkeästi toisistaan.

Esitystavan osalta arvioidaan vastauksen johdonmukaisuutta, eheyttä ja tyylillistä sujuvuutta. Vastauksessa arvostetaan sujuvaa ja huoliteltua suomenkielistä asiatekstiä. Samojen asioiden toistaminen sekä epäselvä tai sekava ilmaisutapa vähentävät vastauksen arvoa.

Tiedollisen osaamisen tarkemmat kriteerit esitetään kunkin tehtävän kohdalla erikseen. Hyvän vastauksen piirteissä kuvataan kaksi erillistä arvioinnin kiintopistettä: hyvä vastaus, jolla saa noin 50 prosenttia kokonaispistemäärästä, sekä kiitettävä vastaus, jolla saa noin 80 prosenttia kokonaispistemäärästä. Moniosaisten tehtävien pisteet määritetään osakohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu. Mikäli tehtävä koostuu tavanomaista useammista osioista, pisteityksestä annetaan erilliset ohjeet. Laajoissa esseetehtävissä hyvän vastauksen piirteet ovat aina vain suuntaa antavia. Ne sisältävät lähinnä lukio-opintoihin liittyviä keskeisiä näkökohtia, mutta niiden lisäksi kokelaiden vastaukset voivat sisältää muita olennaisia seikkoja.

Yleisesti ottaen tiedollisen osaamisen ääripäitä edustavat vastaukset, jotka eivät sisällä lainkaan aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja käsitteitä, ja vastaukset, jotka osoittavat aihealueen erinomaista hallintaa. Viimeksi mainituille tunnusomaista on esimerkiksi se, että käsitteitä on käytetty asiantuntevasti ja luontevasti ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuolisia ja täsmällisiä. Näiden ääripäiden väliin sijoittuu niin kutsuttu hyvä vastaus, joka sisältää joitakin aihealueen kannalta olennaisia asioita ja jossa käsitteiden käyttö ja määrittely on pääosin asianmukaista. Tällainen vastaus voi kuitenkin sisältää myös yksittäisiä asiavirheitä.

Tyypillisesti tiedollinen osaaminen, tiedon käsittely ja esitystapa kytkeytyvät vastauksissa toisiinsa, sillä aihekokonaisuuden kannalta olennaisten tietojen hahmottaminen, asianmukaisten käsitteiden käyttö, argumentaation johdonmukaisuus ja tyylillinen sujuvuus liittyvät yhteen. Alla esitetään erityisesti tiedon käsittelyä ja esitystapaa koskevat yleiset, suuntaa antavat kuvaukset, jotka havainnollistavat arviointiin vaikuttavia tekijöitä.

Heikot vastaukset ovat tyyliltään sekavia ja rakenteeltaan jäsentymättömiä. Ne vastaavat tehtävänantoon vain osittain tai eivät lainkaan. Tällaisissa vastauksissa tehtävän aineistoa ei hyödynnetä eikä esitettyjä näkemyksiä perustella pätevästi. Pistemäärältään tällaiset vastaukset jäävät tyypillisesti alle neljäsosaan kokonaispistemäärästä.

Alle puoleen kokonaispistemäärästä jäävät myös sellaiset vastaukset, joissa on esitetty yksi tai useampi aihealueen kannalta olennainen asia ja käsite mutta jotka ovat rakenteeltaan jäsentymättömiä ja tyyliltään sekavia. Tällaisiin vastauksiin voi sisältyä myös toistoa, liioittelua, epäuskottavia perusteluja ja luettelomaisuutta.

Hyvä vastaus on sellainen, jolla saa noin puolet kokonaispistemäärästä. Tällainen vastaus noudattaa pääosin tehtävänantoa, ja siinä esitetään useita aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja näkökulmia. Tehtävään kuuluvaa aineistoa on hyödynnetty joiltain osin, ja vastauksessa on merkkejä tiedon soveltamisesta ja kehittelystä. Vastauksessa on nähtävissä pyrkimys johdonmukaiseen rakenteeseen ja asioiden perustelemiseen. Vastaus saattaa kuitenkin olla paikoin jäsentymätön ja luettelomainen, ja perustelut voivat olla pintapuolisia.

Kiitettävä vastaus on sellainen, jolla saa noin 80 prosenttia kokonaispistemäärästä. Tällaisessa vastauksessa useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat ja näkökulmat on onnistuttu liittämään johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Vastaus on tehtävänannon mukainen ja kieliasultaan huoliteltu. Vastauksessa esitetyt perustelut ovat selkeitä ja monipuolisia, ja tietoa sovelletaan ja kehitellään uskottavasti.

Kaikkein korkeimpiin pistemääriin yltäville vastauksille on edellä mainittujen asioiden lisäksi tyypillistä se, että niistä ilmenee aihealueen syvällinen ymmärtäminen ja kyky liittää asiat laajempiin yhteyksiin. Tehtävään sisältyviä aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen. Vastaukset ovat perusteluiltaan vakuuttavia ja kokonaisuutena hyvin argumentoituja. Ne voivat sisältää myös kekseliäitä ja yllättäviäkin näkökulmia sekä avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin.

Uskonnon ylioppilaskokeen arviointi
Pistemäärät	alle 25 %	25–50 %	50 % hyvä vastaus	80 % kiitettävä vastaus	yli 80 %
Tiedollinen osaaminen: Arvioidaan opetussuunnitelman edellyttämän asiasisällön tuntemusta, käsitteiden asianmukaista ja täsmällistä käyttöä, sisällön ja tehtävänannon vastaavuutta sekä vastauksen rajausta.	Vastaus sisältää hyvin vähän tai se ei sisällä lainkaan aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja käsitteitä.	Vastauksessa on esitetty yksi tai useampi aihealueen kannalta olennainen asia ja käsite.	Vastaus sisältää useita aihealueen kannalta olennaisia asioita. Käsitteiden käyttö ja määrittely on pääosin asianmukaista. Vastaus voi sisältää myös yksittäisiä asiavirheitä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä).	Vastaus osoittaa aihealueen kiitettävää hallintaa. Käsitteitä on käytetty asiantuntevasti ja luontevasti, ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuolisia ja täsmällisiä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä).	Vastaus osoittaa aihealueen syvällistä ymmärtämistä ja kykyä liittää asiat laajempiin yhteyksiin.
Tiedon käsittely ja esitystapa: Arvioidaan kokelaan taitoa esittää, analysoida, arvioida ja soveltaa tietoa. Esitystapaa arvioidaan vastauksen johdonmukaisuuden, eheyden ja tyylillisen sujuvuuden näkökulmista.	Vastaus on tyyliltään sekava ja rakenteeltaan jäsentymätön. Se vastaa tehtävänantoon vain osittain, tai se ei vastaa siihen lainkaan. Tehtävän aineistoa ei hyödynnetä eikä esitettyjä näkemyksiä perustella pätevästi.	Vastaus on rakenteeltaan jäsentymätön ja tyyliltään sekava. Se voi sisältää toistoa, liioittelua, epäuskottavia perusteluja ja luettelomaisuutta.	Vastaus noudattaa pääosin tehtävänantoa. Siinä on esitetty useita aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja näkökulmia. Tehtävän aineistoa on hyödynnetty joiltain osin, ja vastauksessa on merkkejä tiedon soveltamisesta ja kehittelystä. Vastauksesta näkyy pyrkimys johdonmukaiseen rakenteeseen ja asioiden perustelemiseen, mutta se voi olla paikoin jäsentymätön ja luettelomainen. Perustelut voivat olla pintapuolisia.	Vastauksessa useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat ja näkökulmat on liitetty johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Vastaus on tehtävänannon mukainen ja kieliasultaan huoliteltu. Esitetyt perustelut ovat selkeitä ja monipuolisia. Tietoa sovelletaan ja kehitellään uskottavasti.	Vastauksessa tehtävän aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen. Perustelut ovat vakuuttavia ja hyvin argumentoituja. Vastaus voi sisältää kekseliäitäkin näkökulmia ja avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin.

Osa 1: 20 pisteen tehtävät

1. Väittämiä ortodoksisesta uskonnosta ja muista uskonnoista 20 p.

Alla on 20 väittämää ryhmiteltyinä neljään aihepiiriin. Valitse kussakin kohdassa (1.1–1.20) sopivin vastausvaihtoehto. Oikea vastaus 1 p., väärä vastaus –1 p., ei vastausta 0 p. Vastattuasi väittämään voit vaihtaa vastausvaihtoehtoa, mutta et voi jättää väittämää enää kokonaan ilman vastausta. Jos olet aloittanut tehtävään vastaamisen, mutta et haluakaan jättää tehtävää arvosteltavaksi, merkitse jokaiseen väittämään vaihtoehto ”En vastaa”.

1.1 Tsasouna on ortodoksisen kirkon 1 p.

sivuluostari. (-1 p.)
rukoushuone. (1 p.)
alttarihuone. (-1 p.)

1.2 Suomen ortodoksisessa kirkossa yleisesti käytössä oleva jumalanpalvelus on 1 p.

Tuomas-messu. (-1 p.)
Qurbana-liturgia. (-1 p.)
Johannes Krysostomoksen liturgia. (1 p.)

1.3 Ortodoksisen kirkon näkemyksen mukaan ikonitaidetta voidaan kuvata 1 p.

maalattuna evankeliumina. (1 p.)
ikonimaalarin vapaasti muokkaamana tuotteena. (-1 p.)
aina puulle maalattuna taiteena. (-1 p.)

1.4 Igumenia on henkilö, joka johtaa 1 p.

ortodoksisen kirkon pappisseminaaria. (-1 p.)
ortodoksisen kirkon nunnaluostaria. (1 p.)
ortodoksisen kirkon munkkiluostaria. (-1 p.)

1.5 Epitrakiili on liturgisen vaatetuksen osa, joka kuuluu 1 p.

kanttorin asuun. (-1 p.)
diakonin asuun. (-1 p.)
papin asuun. (1 p.)

1.6 Aleksandrian patriarkaatti toimii pääasiassa 1 p.

Euroopassa. (-1 p.)
Etelä-Amerikassa. (-1 p.)
Afrikassa. (1 p.)

1.7 Antiokian patriarkaatin keskuspaikka sijaitsee 1 p.

Turkissa. (-1 p.)
Syyriassa. (1 p.)
Libanonissa. (-1 p.)

1.8 Ortodoksisen kirkon tradition mukaan Neitsyt Marian hauta sijaitsee 1 p.

Jerusalemissa. (1 p.)
Betlehemissä. (-1 p.)
Aleksandriassa. (-1 p.)

1.9 Ekumeeninen patriarkka johtaa patriarkaattia 1 p.

Roomassa. (-1 p.)
Istanbulissa. (1 p.)
Ateenassa. (-1 p.)

1.10 Bulgarian patriarkaatti on itsenäistynyt 1 p.

Romanian patriarkaatista. (-1 p.)
Moskovan patriarkaatista. (-1 p.)
Konstantinopolin patriarkaatista. (1 p.)

1.11 Ortodoksisessa kirkossa hautaustoimitus on 1 p.

sakramentti. (-1 p.)
pyhä toimitus. (1 p.)
aamupalvelus. (-1 p.)

1.12 Ensimmäinen kirkolliskokous pidettiin 1 p.

Nikeassa. (1 p.)
Efesoksessa. (-1 p.)
Damaskoksessa. (-1 p.)

1.13 Kerubit ovat 1 p.

alkukirkon seurakuntien johtajia. (-1 p.)
erakkomunkkeja. (-1 p.)
enkeleitä. (1 p.)

1.14 Ortodoksisessa kirkossa henkilön kanonisointi tarkoittaa sitä, että 1 p.

hänen syntinsä annetaan anteeksi. (-1 p.)
hän tuntee katumusta käskyjen rikkomisesta. (-1 p.)
hänet todetaan pyhäksi. (1 p.)

1.15 Ikonitaiteessa Neitsyt Marian sininen viitan väri kuvastaa hänen 1 p.

ihmisyyttään. (1 p.)
pyhää tehtäväänsä. (-1 p.)
asemaansa Joosefin puolisona. (-1 p.)

1.16 Hindulaisuuden vanhin pyhä teksti on 1 p.

Tripitaka. (-1 p.)
Rigveda. (1 p.)
Bhagavadgita. (-1 p.)

1.17 Valaistumisen tilaa kutsutaan buddhalaisuudessa nimellä 1 p.

atman. (-1 p.)
nirvana. (1 p.)
inkarnaatio. (-1 p.)

1.18 Juutalaisuudessa tärkeä siirtymäriitti on 1 p.

suuri sovituspäivä. (-1 p.)
bar mitsva. (1 p.)
seder-ateria. (-1 p.)

1.19 Sunnalaisuuden ja šiialaisuuden eron aiheutti eroava näkemys 1 p.

Koraanin alkuperästä. (-1 p.)
profeetta Muhammadin syntymään liittyvistä tapahtumista. (-1 p.)
profeetta Muhammadin seuraajasta. (1 p.)

1.20 Sikhiläisyydessä arvostetaan erityisesti 1 p.

askeettista elämäntapaa ja yhteiskunnasta eristäytymistä. (-1 p.)
työntekoa ja muiden ihmisten palvelemista. (1 p.)
äkillisen valaistumisen tavoittelua. (-1 p.)

2. Ukrainan ortodoksinen kirkko ja Ortodoksinen kirkko Ukrainassa 20 p.

Tehtävä koostuu kahdesta osasta, joista kumpikin arvioidaan erikseen.

2.1 Minkä patriarkaatin alaisuuteen Ukrainan ortodoksinen kirkko kuuluu? Entä Ortodoksinen kirkko Ukrainassa? 5 p.

Vastauksen pituus on enintään 500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten osuvasti kokelas määrittelee ortodoksisen kirkon juridisen aseman Ukrainassa. Oikean patriarkaatin tai kirkon juridisen aseman määrittelystä saa korkeintaan kaksi pistettä. Lisäksi vastaus tuottaa yhden pisteen, jos määrittelyssä tuodaan esille ajankohtia, jotka liittyvät kirkkojen asemaan patriarkaateissa.

Vastauksen enimmäispituus on 500 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.

Vastauksessa kokelas voi tuoda esille seuraavia seikkoja:

Ukrainan ortodoksinen kirkko on Moskovan patriarkaatin alainen autonominen kirkko.
Ukrainan ortodoksinen kirkko on ortodoksisen maailman yleisesti tunnustama.
Ortodoksinen kirkko Ukrainassa on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin tunnustama autokefaalinen kirkko. Se tarkoittaa itsenäistä patriarkaateista riippumatonta kirkkoa.
Ortodoksinen kirkko Ukrainassa sai autokefalian vuonna 2018.
Ortodoksinen kirkko Ukrainassa ei ole ortodoksisen maailman yleisesti tunnustama.

2.2 Kuvaile ortodoksisen kirkon kehitystä ja tilannetta Ukrainassa ja pohdi, miten Venäjän hyökkäyssota on vaikuttanut niihin. Hyödynnä vastauksessasi kuvia 2.A, 2.B ja 2.C. 15 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten perustellusti kokelas kuvailee Venäjän hyökkäyssodan vaikutusta ortodoksisen kirkon kehitykseen ja tilanteeseen Ukrainassa. Kokelas hyödyntää vastauksessaan aineistoja 2.A, 2.B ja 2.C.

Hyvässä vastauksessa (8 p.) kokelas tuo esille kolme esimerkkiä siitä, miten Venäjän hyökkäyssota on vaikuttanut ortodoksisuuteen Ukrainassa. Kokelas hyödyntää vastauksessa vähintään yhtä aineistoa.

Kiitettävässä vastauksessa (12 p.) kokelas kuvailee syvällisesti ja analyyttisesti sitä, miten Venäjän hyökkäyssota on vaikuttanut ortodoksisuuteen Ukrainassa. Kokelas hyödyntää aineistoa oivaltavasti.

Vastauksessa kokelas voi tuoda esille seuraavia näkökohtia:

Ortodoksinen kirkko on kokenut Ukrainassa sisäistä hajaannusta ja poliittisesta tilanteesta johtuvia ristiriitoja.
Osa Moskovan patriarkaatin alaisista seurakunnista on eronnut sen alaisuudesta ja liittynyt Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin tunnustaman autokefaalisen Ukrainan ortodoksisen kirkon alaisuuteen.
Ukrainassa toimivien eri kirkollisten jurisdiktioiden alaisten ortodoksisten kirkkojen jäsenten kesken on ollut väkivaltaisuuksia.
Luostareissa (esim. Kiovan luolaluostari) on poliittisesta syystä rajoitettu Moskovan patriarkaatin alaisuuteen kuuluvan veljestön toimintaa.
Kirkollinen ajanlasku on muodostunut poliittiseksi kysymykseksi, sillä juliaaninen kalenteri liitetään venäläisyyteen.
Ortodoksinen kirkko Ukrainassa on siirtynyt meletiaaniseen kalenteriin, eli vain pääsiäisen vietto ja sen mukaan kalenteriin sijoittuvat liikkuvat juhlat noudattavat juliaanista kalenteria.
Sodan seurauksena maailmanlaajuinen ortodoksisuus on kokenut hajaannusta Ukrainan tilanteen vuoksi eikä kaikkien ortodoksisten kirkkojen välillä ole esimerkiksi enää ehtoollisyhteyttä.

3. Väitteitä uskontojen historiasta 20 p.

Tehtävä koostuu kahdesta osasta, jotka arvioidaan erikseen. Kummastakin osasta voi saada 10 pistettä. Vastauksen enimmäispituus on 1 500 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.

3.1 Pohdi seuraavaa väitettä ja perustele, pitääkö se paikkansa: Ortodoksisen jumalanpalvelustradition juuret ovat juutalaisessa synagogapalveluksessa. 10 p.

Vastauksen pituus on enintään 1500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten jäsentyneesti ja monipuolisesti kokelas erittelee ortodoksisessa jumalanpalveluselämässä ilmeneviä juutalaisuudesta periytyviä käytänteitä.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas toteaa, että väite pitää paikkansa. Lisäksi kokelas perustelee tämän mainitsemalla vähintään kaksi olennaista näkökohtaa.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas perustelee monipuolisesti ja vakuuttavasti, miksi väite pitää paikkansa. Kokelas kuvailee juutalaisen ja ortodoksisen jumalanpalveluselämän yhtäläisyyksiä.

Vastauksessa voidaan tuoda esille seuraavia asioita, jotka ilmenevät edelleen ortodoksisessa jumalanpalvelustraditiossa:

Ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia. Jumalanpalveluselämää ryhdyttiin siis suunnittelemaan juutalaisen synagogapalveluksen pohjalta. Aluksi sunnuntaisin oli kaksi palvelusta. Aamulla kokoonnuttiin ns. sanan palvelukseen lukemaan profetioita, psalmeja ja epistoloita ja rukoilemaan, samaan tapaan kuin synagogissa. Ehtoollisen vietto oli illalla. Myöhemmin nämä yhdistettiin.
Juutalaisen sapatin vieton sijaan kristityt alkoivat pitää sunnuntaita Herran ylösnousemuksen päivänä ja keskeisenä juhlapäivänä.
Papin toimi on jatkumo juutalaisen rabbin toimesta. Toimeen valittiin vain miehiä juutalaisen esikuvan mukaan. Nykyisin reformijuutalaisuudessa on naisrabbeja.
Psalmien kirja on ortodoksien ”virsikirja”, kirkkomusiikki ja kirkkorunous kehittyivät juutalaiselta pohjalta.
Resitatiivinen lukutapa on peräisin juutalaisuudesta.
Liturginen vuorokausi on järjestetty raamatullisen vuorokausirytmin mukaan kuten juutalaisuudessa: Vuorokausi alkaa illalla ja päättyy aamulla. Vuorokausi on jaettu yhdeksään osaan. Niihin liittyvät omat jumalanpalvelusmuotonsa: ehtoopalvelus, ehtoonjälkeinen palvelus, puoliyöpalvelus, aamupalvelus, I hetki, III hetki, VI hetki, liturgia ja IX hetki.
Etiopian ortodoksinen kirkko elää edelleen kahden kalenterin (juutalainen ja ortodoksinen) ja kahden tradition mukaan, ja he hyväksyvät muun muassa ympärileikkauksen ja sapatin vieton.

3.2 Pohdi seuraavaa väitettä ja perustele, pitääkö se paikkansa: Osmanien (ottomaanien) valtakunnan aikaan ortodokseilla oli samanlaiset yhteiskunnalliset oikeudet kuin muslimeilla. 10 p.

Vastauksen pituus on enintään 1500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten jäsentyneesti ja monipuolisesti kokelas kuvaa ortodoksien asemaa osmanien aikakaudella.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas toteaa, että väite ei pidä paikkaansa, ja kuvailee, mitä Ottomaanien valtakunnalla tarkoitetaan. Hän osaa pääpiirteissään jäsentyneesti kuvailla sen yhteiskunnallisen rakenteen sekä kertoa, miten se vaikutti alueen kristittyihin, jotka olivat pääsääntöisesti ortodokseja.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas perustelee monipuolisesti ja vakuuttavasti, miksi väite ei pidä paikkaansa, ja kuvaa laajasti ja monipuolisesti seikkoja, jotka ottomaanien hallitsemassa yhteiskunnassa vaikuttivat kristittyjen elämään.

Vastauksessa voidaan tuoda esille esimerkiksi seuraavia asioita:

Osmanien eli ottomaanien valtakunta oli imperiumi, jonka valtakausi oli vuosina 1299–1923. Ottomaanit olivat islaminuskoisia. Heitä johti sulttaani.
Idän kristityt (pääosin ortodoksit) joutuivat heidän valtansa alle. Kristityt saivat päättää sisäisistä asioistaan piispan johdolla, mutta he eivät olleet tasa-arvoisia muslimien kanssa. Kristittyjä verotettiin ankarammin kuin muslimeja.
Kirkkojen piti olla huomaamattomia, eikä kirkonkelloja saanut soittaa. Tuolta ajalta ovat peräisin puiset talandot, joita hakattiin puukepillä. Talandoja käytetään Kreikassa edelleen.
Muslimien käännyttäminen kristinuskoon oli ankarasti kielletty. Lähetystyötä ei voinut tehdä.
Kristityt eivät saaneet käyttää samanlaisia vaatteita kuin muslimit.
Kristityt eivät saaneet käyttää ratsuja.
Kristityistä tuli toisen luokan kansalaisia, ja patriarkasta tuli kristittyjen yhteisön virkamies, joka valvoi myös maallisia asioita, kuten verotuksen toteutumista.
Kristityt olivat imperiumin sisällä ”Rum millet”, roomalainen kansa, jota edusti patriarkka. Hän oli riippuvainen sulttaanin hallinnosta.

4. Luostarielämää 20 p.

4.1 Kuvaile ortodoksisen luostarielämän syntyä ja eri muotoja. 10 p.

Vastauksen pituus on enintään 1500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Vastauksessa arvioidaan, miten monipuolisesti kokelas kuvailee luostarielämän syntyä ja sen eri muotoja.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas kuvailee luostarielämän syntyä ja sen muotoja (mm. kinobioottinen ja idiorytminen) pääpiirteissään.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas kuvailee jäsentyneesti ja monipuolisesti luostarielämän syntyä ja kilvoittelumuotoja. Erityisansioksi katsotaan, mikäli hän mainitsee vastauksessaan nimeltä tunnettuja kilvoittelijoita tai luostareita.

Vastauksessa kokelas voi tuoda esille seuraavia näkökohtia:

Marttyyrikirkon ajan jälkeen osa kristityistä jätti maallisen yhteiskunnan ja kirkon kokonaan. Heidän mielestään kirkko oli pettänyt ihanteensa. He pyrkivät elämään Jeesuksen opetuksen mukaisesti ja siirtyivät erämaahan.
Egyptin ja Syyrian autiomaissa syntyi erakkokilvoittelu ensimmäisillä vuosisadoilla. Se oli yksilökilvoittelua. Yhteisöä ei ollut, ja he osallistuivat vain harvoin ehtoollisen mysteerioon, joka on keskeinen ortodoksisessa hurskauselämässä.
Erakkoja on ollut sekä miehiä että naisia. Kilvoittelu sai erikoisia muotoja. Osa eli vuosia pylvään päällä, maakuopassa tai peseytymättä. Vähitellen he järjestäytyivät ja muodostivat yhteisöjä.
Luostarisääntöjen laatijat olivat Pyhä Basileios Suuri (k. 379) ja hänen sisarensa Makrina (k. 379).
Säännöt rakentuivat kolmen periaatteen varaan, jotka ovat köyhyys, kuuliaisuus ja naimattomuus.
Ortodoksisessa maailmassa tunnetaan erilaisia kilvoittelumuotoja: yksilö- eli idiorytminen kilvoittelu, kinobioottinen kilvoittelu eli yhteisasuminen ja erakkolaisuus.
Erakkolaisuus oli varhaisin kilvoittelumuoto, ja siihen liittyi äärimmäisyyksiin meneviä tapoja: ankaraa paastoa, koko yön rukouksessa valvomista jne.
Ortodoksisen kirkon näkökulmasta askeesi eli hengellinen harjoitus kuuluu kaikille kristityille heidän pyrkiessään Jumalan kaltaisuuteen. Askeesia ja hesykasmia (hiljaisuutta) on harjoitettu molemmissa kilvoittelumuodoissa.
Munkeilla ja nunnilla on käytössään rukousnauhat, joiden avulla he toistavat hiljaa lukuisia kertoja rukousta ”Herra Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua”.
Itäinen kirkko arvostaa luostarilaitosta, jossa rukoillaan koko maailman puolesta. Luostarissa on monenlaisia työtehtäviä. Suureen skeemaan vihittyjen ainoa tehtävä saattaa olla rukoilu.

Vastauksessa erityisansioita ovat esimerkiksi seuraavat:

Tunnettuja erakkoja ovat muun muassa Antonios Suuri, Pakhomios Suuri, Simeon Pylväspyhimys ja Maria Egyptiläinen.
Yhteiselämäluostarit ovat tärkeitä pyhiinvaelluspaikkoja. Tunnettuja vanhoja luostareita ovat muun muassa Siinain Pyhän Katariinan luostari, Pyhän Sabbaksen luostari Israelissa, Athosvuoren luostarit Kreikassa ja Kiovan luolaluostari. Suomessa on kaksi yhteiselämäluostaria, Lintulan nunnaluostari ja Valamon munkkiluostari.

4.2 Pohdi ja vertaile, miten rakkauden kaksoiskäskyä voi toteuttaa luostarissa ja luostarin ulkopuolella. Hyödynnä vastauksessasi videokatkelmaa 4.A ja tekstikatkelmia 4.B ja 4.C. 10 p.

Vastauksen pituus on enintään 1500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Vastauksessa arvioidaan, miten oivaltavasti kokelas soveltaa rakkauden kaksoiskäskyn ajatusta molempiin elämänvalintoihin ja kuinka monipuolisesti hän käyttää annettua aineistoa.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas tuo esille ainakin yhden vertailevan näkökulman hyödyntäen tehtävän aineistoja.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas vertailee monipuolisesti ja uskottavasti rakkauden kaksoiskäskyn toteuttamista luostarissa ja luostarin ulkopuolella.

Kokelas voi tuoda vastauksessaan esille esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Rakkauden kaksoiskäsky on nimensä mukaisesti kaksitahoinen. Siinä määritellään rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen.
Luostareiden asukkailla ei ole perhettä, ja etenkin erakot viettävät pitkiä aikoja täydellisessä yksinäisyydessä.
Erakot pystyvät ilman ulkoista häiriötä keskittymään rukoukseen ja Jumalan rakastamiseen. Joskus ihmisen sisäiset ongelmat, joita voidaan nimittää demoneiksi, estävät rukouksen.
Eräät erakot ovat olleet myös tärkeitä hengellisiä ohjaajia. He ovat auttaneet ihmisiä hengellisissä asioissa. Erakkolaisuutta on kuitenkin myös arvosteltu siitä, ettei erakoilla ole yhteisöä, jolle osoittaa lähimmäisenrakkautta.
Perhe-elämässä ulkopuolisia häiriötekijöitä on enemmän. Rukoukseen keskittyminen ja muun muassa jumalanpalveluksiin osallistuminen vaatii ponnisteluja.
Lähimmäisen rakastamisen muotoja on paljon. Se voi ilmetä diakoniatyönä eli henkisenä ja aineellisena auttamisena.
Luostarielämä ei ole pakenemista maailmasta, kuten nunna Nektaria kertoo. Se on valinta, jossa eletään yhteisössä rukoillen. Hän ei kaipaa maailmaan. Hän on oppinut saavuttamaan hiljaisuuden ihmisjoukossakin. Rakkaus Jumalaan ja ihmisiin toteutuu rukouksen kautta.
Tito Colliander ei tee täydellistä eroa luostarielämän ja maallisen elämän välillä. Hänen näkemyksensä mukaan askeesi, joka on yleensä liitetty luostarielämään, kuuluu kaikille.
Yksilöstä riippuu, miten Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen toteutuu sekä luostarissa että seurakuntaelämässä. Kaksoiskäskyä voi toteuttaa elipä kummalla tavalla tahansa.

5. Kristinusko ja rasismi 20 p.

Pohdi rasismia Raamatun tulkinnan ja kristillisen etiikan näkökulmista. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmaa 5.A.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja syvällisesti kokelas pohtii rasismia Raamatun tulkinnan ja kristillisen etiikan näkökulmista.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas pohtii rasismia vähintään yhdestä Raamatun tulkintaan ja yhdestä kristilliseen etiikkaan liittyvästä näkökulmasta. Pelkkä aineiston referointi ei riitä hyviin pisteisiin.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas pohtii rasismia monipuolisesti ja syvällisesti sekä Raamatun tulkinnan että kristillisen etiikan näkökulmasta. Vastaus sisältää pohdintaa Raamatun ja sen tulkinnan aika- ja kulttuurisidonnaisuudesta. Vastauksessa hyödynnetään oivaltavasti tehtävän aineistoa.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökulmia Raamatun tulkinnasta:

Raamattua on mahdollista käyttää sekä rasismin vastustamiseen että rasismin perustelemiseen.
Erilaiset Raamatun tulkintatavat avaavat erilaisia näkökulmia (esim. allegorinen, pelastushistoriallinen, fundamentalistinen tulkinta).
Yleisesti ottaen Vanhan testamentin ja Uuden testamentin painoarvot eroavat toisistaan kristillisessä Raamatun tulkinnassa.
Raamatun tekstit ovat syntyneet tiettynä aikana tietyssä kulttuurisessa kontekstissa. Tämä näkyy myös suhtautumisessa eri ilmiöihin ja ihmisryhmiin.
Raamatun mukaan jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Siksi jokainen on korvaamattoman arvokas eikä ketään ihmistä tulisi asettaa alempiarvoiseen asemaan esimerkiksi etnisyyden perusteella.
Joissakin raamatunkohdissa korostuu oman kansan merkitys ja jopa vihamielinen suhtautuminen muita kansoja ja uskontokuntia kohtaan.
Raamatussa muistutetaan, että muihin kansoihin kuuluvia ei saa sortaa, ja kannustetaan olemaan vieraanvaraisia muukalaisia kohtaan.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökulmia kristillisestä etiikasta:

Kristillinen etiikan perusperiaatteena on lähimmäisenrakkaus.
Kristillisen käsityksen mukaan kaikki ihmiset ovat lähimmäisiä toisilleen. Siksi jokaiseen ihmiseen tulisi suhtautua lähimmäisenä.
Kristillisen etiikan lähtökohtana on ajatus siitä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia ja siksi yhtä arvokkaita.
Jeesuksen opetukset ja toiminta ovat merkittävä kristillisen etiikan lähtökohta (esim. vertaus laupiaasta samarialaisesta ja Vuorisaarna, joka sisältää ns. kultaisen säännön: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”)
Raamatun mukaan Jumalan laki voidaan tiivistää rakkauden kaksoiskäskyksi: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Kymmenen käskyn kolme ensimmäistä käskyä liittyvät Jumalan rakastamiseen ja loput seitsemän käskyä ohjaavat rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä.
Useimpien kristillisten kirkkojen opetuksen mukaan rasismi on syntiä.
Osa kristityistä on eri aikoina kannattanut erilaisia hierarkkisia ja rasistisia ideologioita, jotka ovat vaikuttaneet myös heidän tapaansa tulkita kristinuskoa ja Raamattua (esim. kolonialismi, kansallissosialismi, arjalainen teologia, apartheid-teologia).
Erilaiset kontekstuaaliset teologiat ovat nostaneet eri väestöryhmien näkökulmia esille (esim. vapautuksen teologia, musta teologia, dalit-teologia).

6. Tekoälyn kuvaus ortodoksisesta kirkkorakennuksesta 20 p.

Analysoi tekoälyn tuottamaa kuvausta ortodoksisesta kirkkorakennuksesta (aineisto 6.A) ja kerro, miten se poikkeaa kirkon omasta näkemyksestä ja mitä asioita pitäisi lisätä, jotta se vastaisi kirkon näkemystä.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten analyyttisesti kokelas tarkastelee tekoälyn tuottamaa määritelmää ortodoksisesta kirkkorakennuksesta. Lisäksi arvioidaan sitä, miten osuvasti kokelas tarkastelee määritelmän vastaavuutta kirkon oman näkemyksen kanssa sekä sitä, miten hän muuttaisi tai täydentäisi kuvausta.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas analysoi tekoälyn tuottamaa näkemystä ortodoksisesta kirkkorakennuksesta esittämällä vähintään kolme esimerkkiä siitä, miten tekoälyn näkemys poikkeaa kirkon näkemyksestä. Lisäksi kokelas kertoo vähintään yhden asian, jolla hän täydentäisi tai muuttaisi kuvausta.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas analysoi oivaltavasti ja monipuolisesti tekoälyn tuottamaa määritelmää ortodoksisesta kirkkorakennuksesta. Hän esittää vähintään neljä esimerkkiä siitä, miten tekoälyn näkemys poikkeaa kirkon näkemyksestä. Lisäksi kokelas esittää vähintään kaksi muutosta tai täydennystä kuvaukseen.

Vastauksessa kokelas voi vertailla tekoälyn ja kirkon näkemyksiä esimerkiksi seuraavista näkökulmista:

Kupolien symbolinen merkitys kuvaa Jumalan puoleen kohoavaa rukousta.
Kupolit voivat olla liekin muotoisia tai ns. sipulikupoleja.
Kupolien määrä vaikuttaa siihen, mitä ne symboloivat. Jos ison keskuskupolin ympärillä on neljä pienempää, ne viittaavat Kristukseen ja neljään evankelistaan.
Kirkkosalin seiniä ei ole peitetty ikoneilla. Tekoälyn kuvaus viittaa freskoihin tai seinämaalauksiin.
Ikoneissa kuvatut eivät ole ”uskonnollisia hahmoja”, vaan enkeleitä, pyhiä ihmisiä ja pyhiä tapahtumia.
Ikonostaasissa ei toimiteta liturgisia toimituksia. Jumalanpalveluksia toimitetaan alttarissa ja kirkkosalissa.
Alttariin voivat papiston jäsenten lisäksi mennä myös muut henkilöt, mikäli heillä on jokin tehtävä siellä (kuten ponomarit ja kirkon isännöitsijät).
Pyhäkkö-käsite ei ole oikea termi kirkkosalista. Pyhäkkö tarkoittaa kirkkorakennusta.
Käsitteet tsasouna tai rukoushuone eivät tulleet esille tekoälyn kirkkorakennuksen kuvauksessa.
Kirkon ikkunoissa ei ole ristikkomuotoja, eivätkä ne symboloi Kristuksen kärsimysuhria. Värikkäät eli mosaiikki-ikkunat eivät kuulu perinteiseen ortodoksiseen kirkkorakennukseen.
Kupolin päällä voi olla risti, mutta sen muoto voi olla eri ortodoksisissa kirkoissa erilainen. Slaavilaiseen ristiin kuuluu ns. poikkipuu ristin alaosassa. Kreikkalaisessa perinteessä sellaista ei ole.
Ikonostaasin tarkempi kuvaus eri ikoniaiheineen puuttuu kokonaan.
Ikonostaasi jakaa kirkon kahteen osaan; oikeat nimitykset ovat kirkkosali ja alttari. Kuvauksesta puuttuu maininta kirkon eteisosasta.
Tapa kunnioittaa ikoneja on kuvattu oikein.
Kirkkorakennuksella on myös hengellinen ulottuvuus. Ihmisistä eli seurakunnan jäsenistä käytetään myös nimitystä "kirkko", Herralle kuuluva. Yhteen kokoontuneet ihmiset muodostavat kirkon.

Osa 2: 30 pisteen tehtävät

7. Uskontojen vainot 30 p.

Vastaus koostuu kahdesta osasta, jotka kumpikin arvioidaan erikseen.

7.1 Esittele kristittyihin kohdistuneita vainoja kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana sekä niihin johtaneita syitä. 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten jäsentyneesti kokelas kuvailee kristittyihin kohdistuneet vainot kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana. Tarkastelussa tulee käsitellä alkukirkon vainoihin johtaneita syitä ja seurauksia sekä nimetä yksi vainoihin vaikuttanut hallitsija.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas kuvaa pääpiirteissään kristittyihin kohdistuneita vainoja kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana. Vastauksessaan kokelas tarkastelee vähintään kahta syytä sekä nimeää yhden hallitsijan, joka toteutti vainoja.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas kuvaa vainoja ja syrjintää tarkasti ja analyyttisesti. Kokelas tarkastelee vainojen ja syrjinnän syitä ja niiden seurauksia poliittisesta, historiallisesta tai uskonnollisesta näkökulmasta.

Vastauksessa kokelas voi tuoda esille esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Aluksi juutalaiset vainosivat kristittyjä uskonnollisista syistä ja vainot olivat paikallisia. Ensimmäinen marttyyri, diakoni Stefanos, oli yksi esimerkki niistä.
Myöhemmin vainoihin oli myös valtiollisia syitä. Esimerkiksi: kristityt kieltäytyivät palvomasta keisaria, ja he välttivät osallistumasta sotatoimiin, eli heitä pidettiin valtion näkökulmasta poliittisesti epäluotettavina.
Kristittyjä epäiltiin myös kannibalismista, koska he viettivät ehtoollista.
Kristittyjen suuret joukkokokoontumiset herättivät epäluuloja.
Ensimmäiset vainot käynnisti keisari Nero vuonna 64 tekosyynään se, että Rooman tuhoisa tulipalo olisi ollut kristittyjen aiheuttama.
Keisari Trajanuksen aikana 100-luvulla annettiin yhtenäiset ohjeet siitä, miten valtakunnassa tuli suhtautua kristittyihin. Heidän tuli uhrata keisarille, ja siitä kieltäytyneet surmattiin.
Keisari Deciuksen aikana 200-luvulla käynnistyivät laajemmat, varsinaiset vainot. Hänen määräyksestään kaikkien Rooman kansalaisten oli viranomaisten edessä uhrattava sen aikaisille pakanajumalille. Kieltäytyjät surmattiin tai karkotettiin maasta.
Keisari Diocletianus pani toimeen raskaimmat kristittyjen vainot, sillä hän määräsi kirkot tuhottavaksi ja vangitutti papiston sekä riisti kristityiltä kansalaisoikeudet ja määräsi heidät uhraamaan pakanajumalille.
Kristittyjen asema Rooman valtakunnassa palautui vuonna 313 annetulla Milanon julistuksella, jonka myötä kaikki Rooman kansalaiset saivat uskonvapauden.
Keisari Konstantinus Suuri antoi julistuksen poliittisista syistä turvatakseen valtion yhtenäisyyden.
Kristinuskosta tuli valtionuskonto vuonna 380 ja hieman myöhemmin ainut sallittu uskonto Rooman valtakunnassa.
Vainojen seurauksena kristinusko alkoi myös levitä.
Vainojen toteutumisessa oli käytännössä runsaasti paikallista vaihtelua, ja usein vainot kohdistuivat erityisesti pappeihin ja piispoihin.

7.2 Pohdi uskontoihin kohdistuvia vainoja nykyaikana. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmia 7.A ja 7.B. 10 p.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas tuo esille vähintään kaksi näkökulmaa, jotka vaikuttavat uskontoihin liittyviin vainoihin nykymaailmassa. Hän esittää aineistosta vähintään kaksi esimerkkiä.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas esittelee monipuolisemmin ja syvällisemmin näkökulmia, jotka koskevat uskontoihin liittyviä vainoja nykyaikana. Hän esittää aineistosta oivaltavasti ja perustellusti useita esimerkkejä.

Vastuksessa voidaan tuoda esille esimerkiksi seuraavia näkökulmia:

Vainojen syyt voivat olla

poliittisia, kuten kommunismin aikana Neuvostoliitossa, jossa surmattiin papistoa, tuhottiin kirkkorakennuksia tai muutettiin niitä teattereiksi ja ravintoloiksi; myös uskonnon vastainen propaganda oli voimakasta
uskonnollisia, kuten se, että kristinusko tai jokin muu uskonto on vähemmistöasemassa (Egyptin koptit, Intian muslimit, uiguurit ja kristityt Kiinassa)
kansallisia, eli kristinusko tai jokin muu uskonto nähdään kansaan liittyvänä tunnuspiirteenä, kuten ortodoksisuus slaavilaisten kansojen keskuudessa tai islam arabimaissa
taloudellisia.

8. Pääsiäisen ajankohta ortodoksisessa kirkossa 30 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, kuinka jäsentyneesti kokelas selittää juliaanisen ajanlaskun ortodoksisessa kirkossa ja miten oivaltavasti hän pohtii pääsiäisen ajankohdan muuttamisen seurauksia hengellisestä ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

8.1 Selitä, mitä tarkoittaa juliaaninen ajanlasku ortodoksisessa kirkossa. 10 p.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas selittää pääpiirteissään juliaanisen ajanlaskun ja kertoo kalenterin käytöstä ortodoksisen kirkon juhlien vuotuisessa kierrossa.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas selittää juliaanisen ajanlaskun keskeiset piirteet ja tuo esille vähintään kaksi esimerkkiä kalenterin käytöstä ortodoksisen kirkon ajanlaskussa kirkon juhlien vuotuisessa kierrossa. Hän tarkastelee ajanlaskua ortodoksisten kirkkojen keskuudessa ja mainitsee juliaanista kalenteria käyttäviä kirkkokuntia. Erityisansiona pidetään, jos kokelas tuo esille myös muita ortodoksisen kirkon piirissä käytettäviä ajanlaskutapoja.

Vastauksessa kokelas voi käsitellä esimerkiksi seuraavia seikkoja:

Kalendaarisesti kirkkovuosi ulottuu kahden kalenterivuoden ajalle, sillä se alkaa 1. syyskuuta ja päättyy 31. elokuuta.
Juliaaninen kalenteri on saanut nimensä Rooman imperaattorin Julius Caesarin mukaan.
Juliaanisen kalenterin toinen nimi on ”vanha luku” ja myöhemmin syntyneen gregoriaanisen kalenterin toinen nimi ”uusi luku”.
Kalenterien välinen ero tulee esille joulun ja pääsiäisen vieton yhteydessä.
Kalenterien ero joulunvieton suhteen on kolmetoista päivää.
Gregoriaaninen kalenteri nimettiin paavi Gregorius XIII:n mukaan.
Gregoriaanisen kalenterin mukaan jouluaatto on 24. joulukuuta.
Juliaanisen kalenterin mukaan joulu on 13 päivää myöhemmin eli jouluaatto on 6. tammikuuta.
Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja samalla vaihtelee kalenterien välinen aikaero, mutta pääsiäisen vietto voi sattua joskus myös samaan ajankohtaan.
Pääsiäisen ajankohta riippuu siitä, mihin kohtaan sattuu ensimmäinen sunnuntai kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeen.
Suomen ortodoksinen kirkko noudattaa gregoriaanista kalenteria.
Venäjän ortodoksinen kirkko noudattaa juliaanista kalenteria.
Eri kalentereiden vuoksi pääsiäisen ylösnousemussunnuntain viettämisessä voi olla pisimmillään kuuden viikon ero.
Suomen ortodoksinen kirkko on ainut, joka seuraa gregoriaanista ajanlaskua ympäri kalenterivuoden yhdessä luterilaisen ja katolisen kirkon kanssa.
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Meletios IV on antanut 1920-luvulla Suomen ortodoksiselle kirkolle luvan käyttää toistaiseksi gregoriaanista ajanlaskua.

Erityisansioita ovat esimerkiksi:

Ortodoksisessa kirkossa on käytössä myös kolmas kalenteri, korjattu juliaaninen eli meletiaaninen kalenteri, joka on otettu käyttöön 1920-luvulla.
Meletiaanisen kalenterin mukaan syyskauden liikkumattomien juhlien ajankohdan määrää gregoriaaninen kalenteri. Kevätkauden liikkuvat juhlat puolestaan määrää pääsiäisen ajankohta, joka katsotaan juliaanisesta kalenterista.
Meletiaanista kalenteria noudatetaan Konstantinopolin ekumeenisessa patriarkaatissa sekä Aleksandrian, Antiokian, Bulgarian ja Romanian ortodoksisissa patriarkaateissa ja Kyproksen, Kreikan ja Puolan ortodoksisissa kirkoissa.

8.2 Suomen ortodoksisessa kirkossa on keskusteltu pääsiäisen ajankohdan muuttamisesta (aineisto 8.A). Pohdi asiaa yhteiskunnallisesta ja hengellisestä näkökulmasta: mitä siitä seuraisi, jos pääsiäisen vieton ajankohta yhtenäistettäisiin ortodoksisessa kirkossa? 20 p.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas pohtii vähintään kahden esimerkin avulla pääsiäisen ajankohdan muuttamisen seurauksia yhteiskunnallisesta tai hengellisestä näkökulmasta.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas pohtii syvällisesti ja monipuolisesti pääsiäisen ajankohdan muuttamisen seurauksia yhteiskunnallisesta ja hengellisestä näkökulmasta.

Kokelas voi tuoda vastauksessa esille esimerkiksi seuraavia näkökulmia:

Suomen ortodoksisessa kirkossa ei olisi enää vapaapäiviä, joita vietetään samaan aikaan muun yhteiskunnan kanssa.
Jumalanpalveluksiin osallistuminen vaikeutuisi, koska monet juhlat ja pääsiäinen olisivat osittain arkipäivinä.
Suomessa pääsiäisestä riippuvien kevätkauden juhlien (helatorstai ja helluntai) ajankohta eroaisi toisistaan eri uskonnoissa, mutta yhtenäistyisi muiden ortodoksisten kirkkojen kanssa.
Suomessa otettaisiin käyttöön niin sanottu meletiaaninen kalenteri, jossa kevätkauden juhlat ovat pääsiäisen ajankohdasta riippuvaisia.
Pääsiäisen vieton poikkeava ajankohta vaikuttaisi siihen, miten koululaiset pystyisivät osallistumaan pääsiäisen ajan juhliin, ja palmusunnuntain virpomisperinne vaikeutuisi.
Ekumeenisissa perheissä ongelmaksi tulisi kaksi eri pääsiäisen ajankohtaa.
Kirkollisten kalenterien yhtenäistäminen helpottaisi ajanlaskuun liittyvien opillisten eroavaisuuksien poistamista.
Yhteinen ortodoksinen ajanlasku loisi pohjaa kristillisten kirkkojen lähentymiselle ja yhteiselle kirkollisen sanoman jakamiselle.
Yhteisestä kalenterista sopiminen lisäisi ortodoksisten kirkkojen välistä dialogia. Dialogisuus voisi liittyä muihinkin kirkollisiin kysymyksiin.
Maahanmuuttajille ajankohta olisi tutumpi.
Kirkollinen matkailu vähentyisi, millä olisi näin ollen myönteisiä ekologisia vaikutuksia.
Suomen ortodoksinen kirkko viettäisi pääsiäistä samaan aikaan muun ortodoksisen maailman kanssa.

9. Uskonnolliset uskomukset eri puolilla maailmaa 30 p.

9.1 Tutki tilastoa 9.A ja pohdi syitä uskonnollisten uskomusten eroihin eri maiden välillä. 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja oivaltavasti kokelas pohtii aineiston pohjalta syitä uskonnollisten uskomusten eroihin eri maiden välillä.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas pohtii syitä uskonnollisten uskomusten eroihin eri maiden välillä esittämällä vähintään kolme olennaista huomiota.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas pohtii monipuolisesti ja oivaltavasti syitä uskonnollisten uskomusten eroihin eri maiden välillä.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Tilastossa esitettyihin uskonnollisiin uskomuksiin uskoi eniten vastaajia Turkissa, Brasiliassa ja Etelä-Afrikassa. Uskovien suureen osuuteen mainituissa kolmessa valtiossa vaikuttaa uskonnon huomattava merkitys näissä maissa. (Tilastojen mukaan 99 % Turkin väestöstä on muslimeja. Brasilian suurin uskontokunta on puolestaan kristinusko, johon kuuluu yli 80 % väestöstä. Kristinusko on suurin uskontokunta myös Etelä-Afrikassa, jossa noin 80 % väestöstä on kristittyjä.)
Tilastossa esitettyihin uskonnollisiin uskomuksiin uskoi vähiten vastaajia Belgiassa, Espanjassa ja Japanissa. Uskovien pieneen osuuteen Belgiassa ja Espanjassa vaikuttaa vahva maallistumiskehitys. (Belgian suurin uskontokunta on kristinusko, johon kuuluu 49 % väestöstä. Kuitenkin 41 % belgialaisista ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Yli puolet espanjalaisista identifioituu kristityiksi, mutta vain alle 20 % väestöstä harjoittaa kristillistä uskoa, ja yli 40 % espanjalaisista on agnostikkoja, ateisteja tai uskonnollisesti välinpitämättömiä.) Japanissa suurimmat uskontokunnat ovat shintolaisuus ja buddhalaisuus, joita monet japanilaiset harjoittavat samanaikaisesti.
Ihmisten arjen uskonnollisuus ja uskomukset eivät useinkaan vastaa tarkasti institutionaalisen uskonnon määrittelemiä oppeja.
Tilastossa näkyy myös uskontojen sisäinen monimuotoisuus; esimerkiksi brasilialainen ja belgialainen kristillisyys eroavat toisistaan.
Tilasto heijastaa osaltaan kulttuurien ja yhteiskuntien erilaisuutta, eikä uskonto ole ainoa tuloksia selittävä tekijä: henkiolentoihin uskominen on vahva kulttuurinen piirre esimerkiksi Etelä-Afrikassa.
Taivaaseen uskovien osuus on suurin Brasiliassa, Perussa, Kolumbiassa, Etelä-Afrikassa ja Turkissa. Yliluonnollisiin henkiin uskovia on eniten Etelä-Afrikassa, Turkissa ja Kolumbiassa. Helvettiin uskovien osuus on suurin Turkissa, Brasiliassa ja Thaimaassa. Näistä Brasilia, Peru ja Kolumbia ovat kaikki historiallisesti katolisia maita. Turkki on kyselytutkimuksessa ainoa enemmistöltään islamilainen maa. Etelä-Afrikassa puolestaan on monia kristillisiä ryhmiä ja merkittäviä ovat monet itsenäiset, afrikkalaistaustaiset kirkot, joiden uskonkäsitys on karismaattinen. Thaimaa on enemmistöltään buddhalainen: buddhalaisuuteen kuuluu erilaisia käsityksiä paratiiseista ja helveteistä, jotka ovat osa jälleensyntymisen kiertokulkua.
Pienin osuus taivaaseen uskovia on Belgiassa, Japanissa ja Ranskassa. Vähiten yliluonnollisiin henkiin uskovia on Belgiassa, Espanjassa ja Alankomaissa. Pienin osuus helvettiin uskovia on Belgiassa, Ruotsissa ja Espanjassa. Japania lukuun ottamatta kaikki nämä maat ovat maallistuneita eurooppalaisia yhteiskuntia, ja ne edustavat historiallisesti eri kristillisiä suuntauksia (esim. luterilainen Ruotsi, katolinen Espanja). Myös Japania pidetään usein maallistuneena maana, ja usko taivaaseen ei ole olennainen japanilaisessa uskonnollisuudessa.

9.2 Pohdi, mitä haasteita uskonnollisuutta koskevien kyselytutkimusten tekemiseen ja tulosten tulkintaan liittyy. 10 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja jäsentyneesti kokelas pohtii, mitä haasteita uskonnollisuutta koskevien kyselytutkimusten tekemiseen ja tulosten tulkintaan liittyy.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas pohtii vähintään kahta haastetta, jotka liittyvät uskonnollisuutta koskevien kyselytutkimusten tekemiseen tai tulosten tulkintaan.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas pohtii monipuolisesti ja jäsentyneesti uskonnollisuutta koskevien kyselytutkimusten tekemiseen ja tulosten tulkintaan liittyviä haasteita.

Vastaus voi sisältää esimerkkejä kokeen aineistossa olevista kyselytutkimuksista, mutta sitä ei edellytetä.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Tiedonkeruu voi olla monesta syystä haastavaa. Maan uskonnonvapaustilanne voi vaikuttaa siihen, kuinka avoimia vastaajat ovat, kun heiltä kysytään uskontoon liittyviä tietoja.
Vastauksiin voi vaikuttaa tiedonkeruutapa: onko vastaukset kerätty esimerkiksi haastattelemalla henkilökohtaisesti, puhelimella vai verkkolomakkeella.
Kyselytutkimuksessa vastaajat voivat ymmärtää kysymykset monella tapaa. Esimerkiksi taivaan tai helvetin käsite voidaan ymmärtää eri tavoin eri kulttuureissa ja uskomusperinteissä.
Kyselytutkimusten pohjalta syntyvään kuvaan ihmisten uskonnollisuudesta vaikuttaa se, millaisia termejä ja luokitteluita käytetään asioita kysyttäessä ja tietoa kerättäessä.
Kyselytutkimusten tuloksiin vaikuttaa se, kuinka edustava otos on. Tutkittavan otoksen tulisi edustaa koko perusjoukkoa. Esimerkiksi kyselyyn vastanneet voivat olla uskonnollisesti aktiivisempia kuin vastaamatta jättäneet.
Uskonnollisuuteen liittyvä tieto on sensitiivistä: vastaajilla voi olla olettamuksia siitä, mikä on sosiaalisesti suotava tai normin mukainen vastaus.
Maailmanlaajuisia tilastoja on vaikea laatia: esimerkiksi tehtävän 9.1 aineistona olevassa kyselytutkimuksessa ainoa muslimienemmistöinen maa on Turkki.