Hyvän vastauksen piirteet: FI – Filosofia
24.9.2024
Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 14.11.2024
Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.
Filosofian ylioppilaskokeen vastausten arviointi
Ylioppilaskoe mittaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Syksyn 2024 filosofian kokeen laadinnassa on otettu huomioon Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2015 (LOPS15) ja Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2019 (LOPS19).
Reaaliaineen ylioppilaskokeen arvioinnissa on otettava huomioon tehtävän kognitiivinen vaativuus. Tehtävänlaadinnassa on otettu huomioon Bloomin kognitiivisia oppimistavoitteita koskeva taksonomia sekä Andersonin ja Krathwohlin siitä kehittämä muunnelma. Niiden perusteella tehtävässä vaadittavan kognitiivisen prosessin vaativuutta arvioidaan kuusiportaisella hierarkkisella asteikolla: muistaa / palauttaa mieleen, ymmärtää/käsittää, soveltaa, analysoida, arvioida ja luoda (syntetisoida). Kaksi ylintä tasoa ovat taksonomioissa eri järjestyksessä.
Filosofia on yleistä, abstraktia ajattelua. Siksi pelkkä asian ymmärtäminen voi usein olla hyvin vaativa suoritus. Tämän takia mainittuja Bloomin taksonomian luokituksia ei pidä filosofian arvioinnissa pitää kaavamaisen hierarkkisina. Tiedollisen osaamisen eri ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta limittäisiä, vaikka määrittelyä, kuvailua ja selittämistä vaativat tehtäväosiot ovat yleensä suppeampia kuin erittelyä, pohdintaa ja arviointia vaativat.
Filosofinen ajattelu voidaan yleensä jäsentää sarjaksi avoimia kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia. Tästä johtuen filosofian kokeessa arvioidaan yhtäältä kokelaan kykyä hahmottaa filosofisia kysymyksiä, toisaalta hänen kykyään ymmärtää ja arvioida niihin annettuja vastauksia. Mikäli tehtävässä pyydetään arvioimaan jotakin filosofista väitettä, olennainen osa vastausta on tarkastella, mihin kysymykseen kyseinen väite vastaa. Kun kokelas on hahmottanut oikein taustalla olevan filosofisen kysymyksen, hänellä on selkeä lähtökohta arvioida väitteen perusteita ja pohtia, onko kysymykseen vaihtoehtoisia vastauksia.
Ylioppilaskokeessa arvioitava filosofinen ajattelu ilmaistaan kielellisesti. Siksi arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös ajattelun ilmaisemiseen monella tasolla tekstin kirjallisesta vaikuttavuudesta kappalejakoon. Kyse ei kuitenkaan ole äidinkielen tehtävästä, ja hyvä kirjallinen esitys on hyvän filosofian vastauksen tunnusmerkki vain siinä määrin kuin se ilmentää hyvää filosofista ajattelua. Hyvä filosofinen vastaus perustuu huolelliseen ajatteluun. Se tarkoittaa vastauksessa useita eri piirteitä. Tärkeimmät niistä ovat vastauksen osuvuus, eheys ja vakuuttavuus.
Osuvuus eli relevanssi ja asiaankuuluvuus on hyvän vastauksen ydin. Hyvät tiedot ja ymmärrys sekä johdonmukainen argumentaatio eivät tuota edes hyväksyttävää vastausta, jos ne eivät liity tehtävään. Tämän vuoksi osuvuus on alla listatuista ulottuvuuksista tärkein.
Eheys liittyy vastauksen rakenteeseen. Kokelaan kyky jäsentää käsitteellisesti ongelmia ja ratkaisuja sekä arvioida perusteluja ilmenee vastauksen johdonmukaisuutena ja moniulotteisuutena. Eheä vastaus on myös selkeä. Filosofisessa ajattelussa kysymykset ja vastaukset on pystyttävä muotoilemaan selvästi.
Vakuuttavuus tarkoittaa filosofiassa ennen kaikkea argumentaation hyvää laatua. Sen ytimessä ovat filosofisesti hyväksyttävät lähtökohdat sekä riittävä yhteys väitteiden ja perustelujen välillä.
Osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ohella hyvä filosofinen ajattelu näkyy käsitteiden ja teorioiden hallinnassa sekä ilmiökentän tuntemuksessa. Vastauksen muodolliset ja sisällölliset ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta osittain päällekkäisiä silloin, kun vastaus täyttää relevanssin minimivaatimukset eli osuu tehtävänantoon. Vastaus voi olla tiedollisesti hyvä, mutta ajattelun ilmaiseminen saattaa olla heikkoa tai toisin päin. Ulottuvuudet eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia toisistaan, koska esitystapa, käsitteiden käyttö ja ilmiökentän hallinta liittyvät yhteen.
Filosofian tehtävien luonteen vuoksi vastauksen kypsyyttä koskevat seikat ovat erityisen tärkeässä asemassa. Ylioppilastutkintolautakunta on antanut kypsyyden osoittamisesta ohjeet reaaliaineiden kokeiden määräyksissä. On hyvä huomata, että määräysten mukaan epäolennaisten näkökohtien käsittely heikentää vastauksen arvoa.
Alla oleva taulukko voi auttaa filosofian ylioppilaskokeen vastausten arvioinnissa osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden näkökulmista. Niiden ja vastauksen sisältöön liittyvien seikkojen avulla muodostetaan yksi kokonaisarvio, joka esitetään tehtäväosiosta annettavalla pistemäärällä.
| Arvioinnin ulottuvuus | /Pistemäärä 0 | 25 % | 50 % | 75 % | 100 % |
|---|---|---|---|---|---|
| Osuvuus | Vastaus ei lainkaan vastaa tehtävään; tehtävä on ymmärretty ratkaisevasti väärin. | Vastaus liittyy osin kysymyksen alaan, mutta on epäselvä, harhaileva tai sivussa asiasta. | Tehtävään vastataan asiaankuuluvasti. | Vastauksessa ilmenee selkeä ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään olennaisimmat seikat. | Vastauksessa ilmenee erinomainen ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään kattavasti tarpeelliset seikat ja vain ne. |
| Eheys | Vastaus on hajanainen ja sekava. | Vastauksessa on yksi asiaan selvästi liittyvä seikka. Vastauksen ainekset ovat kuitenkin muuten satunnaisia tai sekavia. | Vastauksessa on useita asiaan kuuluvia seikkoja, mutta niitä ei ole onnistuttu liittämään yhdeksi kokonaisuudeksi. Vastaus jää usein luettelomaiseksi. | Tehtävänantoon kuuluvia näkökulmia on liitetty toisiinsa johdonmukaisesti ja monipuolisesti. Tuloksena on koherentti kokonaisuus, joka vastaa kysymykseen. | Vastauksessa tehtävänantoon liittyvät relevantit aineistoelementit on suhteutettu toisiinsa. Käsitteet ja perustelut muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, joka vastaa tehtävään liittyviin kysymyksiin ja ottaa tarvittaessa huomioon myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja. |
| Vakuuttavuus | Vastauksessa ei ole perusteluja tai niillä ei ole yhteyttä esitettyihin väitteisiin. | Vastauksessa esitetyt perustelut liittyvät jotenkin väitteisiin, mutta niiden yhteys jää epäselväksi. | Vastausta on perusteltu siten, että lähtökohdat ovat järkeviä ja perustelujen ja johtopäätöksen välillä on selvä yhteys. | Vastauksessa on tarkasteltu useimpia relevantteja perusteluja, niitä on problematisoitu ja eritelty järkevästi ja argumentit on rakennettu oikein. | Relevanttien perustelujen problematisointi ja erittely on osuvaa ja osoittaa omaperäistä oivaltavaa ajattelua tai syvällistä perinteen tuntemusta. |
Filosofian ylioppilaskokeen pistemäärät
Filosofian kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista kokelaan tulee vastata viiteen. Koe on kaksiosainen. Osassa 1 on kuusi tehtävää. Kustakin tehtävästä saa 0–20 pistettä. Osassa 2 on kolme tehtävää, joista saa 0–30 pistettä kustakin. Osan 1 tehtävistä voi vastata kolmesta viiteen ja osan 2 tehtävistä nollasta kahteen. Kokeen maksimipistemäärä on 120. Sen saavuttaminen edellyttää, että kokelas vastaa kolmeen osan 1 tehtävään ja kahteen osan 2 tehtävään.
Hyvän vastauksen piirteiden pisteohjeissa mainitaan kaksi tai kolme erillistä arvioinnin kiintopistettä eli pistekynnystä, joiden on tarkoitus helpottaa arviointia. Kynnysten lukumäärä riippuu tehtäväosion enimmäispistemäärästä, joka on kaikissa tapauksissa viidellä jaollinen. Suppeimmassa eli 5 pisteen tehtäväosiossa on kaksi kynnystä, jotka ovat 2:n ja 4:n pisteen eli 40 %:n ja 80 %:n kohdalla. Jos tehtävästä tai sen osasta annettava pistemäärä on 10 tai enemmän, käytetään kolmea kiintopistettä: 25–30 %, 50–60 % ja 75–80 %. Jos tehtävästä tai sen osasta annetaan yli 10 pistettä, on esitetty myös luonnehdinta huippupisteistä. Sen tarkoituksena on tuoda esiin seikkoja, jotka helpottavat vastauksen sijoittamista ylimmän pisteluokan (75–100 %) sisällä.
Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet
Koska filosofian kokeessa arvioidaan kokelaan omaa filosofista ajattelua, vastaukset voivat avautua moniin suuntiin lähes kaikissa tehtävissä. Sen vuoksi hyvän vastauksen piirteiden kuvaukset ovat aina vain suuntaa antavia. Samasta syystä hyvän vastauksen piirteissä esitellään tehtävään liittyviä filosofisia seikkoja laajasti ja osin myös lukiokurssien ulkopuolelta. Tarkoituksena on antaa vastauksia arvosteleville opettajille lisävihjeitä siitä, millaiset filosofiset pohdinnat voivat perustellusti kuulua vastaukseen. Lukiokursseihin liittyvät ja kokelaiden osaamiselta vaadittavat seikat on mainittu pisteitysohjeiden yhteydessä. Näissä osioissa on hyvin suppeasti huomioitu yllä olevassa taulukossa mainitut osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ulottuvuudet. Arvioinnissa on kuitenkin osiokohtaisesti syytä tarkastella niin sisällöllisiä kuin taulukossa kuvattuja ulottuvuuksia.
Tehtäviin liittyy erilaisia aineistoja. Kussakin tehtäväosiossa on ilmoitettu, miten aineistoa käytetään. Jos aineiston käytöstä ei anneta ohjeita tai käytön ilmoitetaan olevan vapaaehtoista, esimerkiksi ”voit hyödyntää aineistoa”, kyseessä on virikeaineisto. Tällöin aineiston käyttämättä jättäminen on hyväksyttävää eikä vähennä pisteitä. On tosin hyvä huomata, että tällaisissakin tehtävissä aineisto antaa informaatiota ja että vastauksen tulee olla yhtä monipuolinen, vaikka aineistoa ei olisi hyödynnetty. Jos osiossa kehotetaan käyttämään aineistoa, mutta näin ei kuitenkaan ole tehty, vähennetään aina vähintään yksi piste ja vastauksesta saatava pistemäärä voi olla korkeintaan 75 % osion maksimipistemäärästä. Aineiston käytöstä voidaan antaa myös yksityiskohtaisempia ohjeita, joissa esimerkiksi kehotetaan erittelemään tai vertailemaan aineistoa tai etsimään sieltä joitain erityisiä piirteitä, kuten argumentteja. Tällöin ohjeistuksen noudattamatta jättämisestä seuraava suora pistevähennys on useimmiten suurempi.
Tehtäväosiot jakautuvat kahteen luokkaan. Kun osiosta annetaan 10 pistettä tai enemmän, se arvostellaan esseemuotoisena vastauksena, ellei tehtävänannossa erikseen muuta ilmoiteta. Esseemuotoisella vastauksella tarkoitetaan vastausta, jossa on esseen rakenne: alussa aiheen, ongelman tai väitteen napakka esittely, keskiosassa asian monipuolinen käsittely ja lopussa käsittelyyn perustuvat päätelmät. Esseen pituudesta ei voi antaa mitään ehdottomia ohjeita, sillä vastauksen arvo riippuu sen sisällöstä ja sopiva pituus riippuu monista asioista, kuten käsiteltävän asian luonteesta ja kokelaan tekemistä rajauksista. On kuitenkin hyvä huomata, että 10 pisteen tehtäväosiossa hyvän esseen ei tarvitse olla yhtä laaja ja monipuolinen kuin 20 pisteen tehtäväosiossa. Mikäli osiosta annetaan vähemmän kuin 10 pistettä, vastauksen ei tarvitse olla muodoltaan essee. Alle 10 pisteen osioissa käytetään merkkimäärärajoituksia. Kyse on enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa. Tämän lisäksi pisteitä luonnollisesti vähennetään, jos vastaus ei pysy asiassa.
Moniosioisten tehtävien pisteet määritetään osiokohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu.
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Väittämiä filosofian eri osa-alueilta 20 p.
Tehtävässä esitetään kaksikymmentä väitettä filosofian eri osa-alueilta. Tehtävässä tulee valita kussakin kohdassa sopivin vastausvaihtoehto. Oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen.
1.1 Termi “filosofia” viittaa 1 p.
- viisauteen. (1 p.)
Termin ”filosofia” alkuperä on kreikan kielessä, ja se tarkoittaa viisauden rakastamista. Vaikka filosofia liittyy myös järkeen ja tieteeseen, itse termi viittaa viisauteen.
1.2 Filosofisen tutkimuksen perusta on ensisijaisesti 1 p.
- käsitteet ja argumentaatio. (1 p.)
Vaikka empiirisen tutkimuksen tulokset voivat olla oleellisia filosofisen tutkimuksen kannalta, filosofia ei ole lähtökohtaisesti empiirinen tiede, jonka kysymykset ovat ratkaistavissa uusien kokeiden, havaintojen tai mittausten avulla. Monesti on ehdotettu, että kaikkein oleellisinta filosofiassa on argumentaatio.
1.3 Näennäistiede tarkoittaa 1 p.
- oppirakennelmaa, joka vaikuttaa tieteeltä, mutta ei täytä tieteen kriteerejä. (1 p.)
Näennäistiede on harhaanjohtavasti tieteellisenä esiintyvä oppi, joka ei täytä tieteen tunnusmerkkejä eikä tieteen kriteerejä, kuten toistettavuutta tai objektiivisuutta. Näennäistieteessä ei siis nimestään huolimatta ole kyse tieteestä – ei edes jollain tavoin virheellisestä tieteestä.
1.4 Ontologiset kysymykset koskevat ensisijaisesti 1 p.
- olemassaoloa. (1 p.)
Ontologia on filosofian osa-alue, joka tutkii olemassaoloa. Sitä pidetään joko metafysiikan alakategoriana tai toisena nimenä metafysiikalle.
1.5 Materialismi edustaa filosofisena teoriana 1 p.
- monismia. (1 p.)
Monismin mukaan kaikki olemassa oleva on yhtä samaa substanssia. Dualismin mukaan substansseja on kaksi ja pluralismin mukaan useampia. Materialismin mukaan kaikki olemassa oleva on pohjimmiltaan ainetta, joten on olemassa vain yksi substanssi: aine tai materia.
1.6 Kompatibilismin mukaan 1 p.
- vapaa tahto on sovitettavissa yhteen determinismin kanssa. (1 p.)
Kompatibilismi on tahdonvapautta koskeva teoria, jonka mukaan tahto voi olla vapaa, vaikka maailma olisikin deterministinen. Kompatibilismi ei edellytä sielun olemassaoloa tai materialismia.
1.7 Klassisen hyve-etiikan keskiössä on 1 p.
- hyvä elämä. (1 p.)
Hyve-etiikan mukaan etiikan päämäärä on ihmisen onnellisuus, kukoistus tai hyvä elämä. Klassisen hyve-etiikan mukaan se toteutuu, kun ihminen elää olemuksensa mukaisesti.
1.8 Immanuel Kantin moraalifilosofiassa keskeistä on 1 p.
- hyvä tahto ja yleisten periaatteiden noudattaminen. (1 p.)
Hyvä tahto on Kantin moraalifilosofian ytimessä. Hyvä tahto tarkoittaa, että ihminen toimii ainoastaan yleispätevän moraalilain velvoittamana, ei esimerkiksi seurausten tai mielihyvän vuoksi. Yleisten periaatteiden noudattaminen ilmaistaan Kantin moraalifilosofiassa erilaisten kategorisen imperatiivin muotoilujen kautta.
1.9 Väite ”väkivalta kaikissa muodoissaan on kitkettävä maailmasta” 1 p.
- on normatiivinen. (1 p.)
Väite on normatiivinen, sillä se esittää normatiivisen vaatimuksen väkivallan kitkemisestä maailmasta.
1.10 Väite ”Suomessa kansallispuistojen avulla suojellaan arvokkaina pidettyjä luontokohteita” 1 p.
- on deskriptiivinen. (1 p.)
Väite on deskriptiivinen eli kuvaileva, sillä se esittää yhden tosiasiallisen perustelun kansallispuistojen perustamiselle ja olemassaololle. Vaikka väitteessä mainitaankin arvokkaina pidetyt luontokohteet, väite itsessään on toteava eikä siinä esitetä normatiivista kantaa luonnon arvosta tai vaatimusta luonnon suojelemisesta.
1.11 Väite “vihapuhe ja rasismi on tuomittavaa” 1 p.
- on normatiivinen. (1 p.)
Väite on normatiivinen, sillä se esittää moraalisen vaatimuksen tai arvion vihapuheen ja rasismin tuomittavuudesta.
1.12 Yhteiskunnallisena oppina utilitarismi tavoittelee pääasiassa 1 p.
- mahdollisimman suurta hyvinvointia yhteiskunnassa. (1 p.)
Utilitarismissa niin moraaliteoriana kuin yhteiskunnallisena teoriana tavoitellaan mahdollisimman suurta onnellisuutta, hyvinvointia tai kokonaishyötyä.
1.13 John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria on yksi tunnetuimmista yhteiskuntasopimusteorioista. Sen mukaan 1 p.
- yhteiskunnan tulee turvata kaikille kansalaisilleen mahdollisimman laajat perusvapaudet. (1 p.)
Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian ensimmäinen periaate on niin sanottu vapausperiaate, jonka mukaan kaikille kansalaisille tulee turvata mahdollisimman suuret yhtäläiset perusvapaudet yhteiskunnassa.
1.14 Ajatus lopputuloksen tasa-arvosta sopii parhaiten 1 p.
- sosialismiin. (1 p.)
Lopputuloksen tasa-arvo viittaa varallisuuden ja laajemmin hyvinvoinnin tasaamiseen ja siten ihmisten tosiasiallisten hyvinvointierojen tasoittamiseen. Tällainen ajatus sopii parhaiten yhteen sosialismin kanssa.
1.15 Ihmisoikeudet kuuluvat määritelmällisesti 1 p.
- kaikille ihmisille heidän ihmisyytensä perusteella. (1 p.)
Ihmisoikeudet ovat universaaleja, ja ne kuuluvat määritelmänsä perusteella kaikille ihmisille riippumatta siitä, miten ihmiset ovat elämässään toimineet, tai siitä, ovatko valtiot tai erilaiset yhteisöt sitoutuneet niiden toteuttamiseen.
1.16 Pätevän argumentin 1 p.
- johtopäätös seuraa argumentin premisseistä. (1 p.)
Argumentin pätevyydellä tarkoitetaan sitä, että argumentin johtopäätös ei voi olla epätosi samalla, kun sen premissit ovat tosia. Johtopäätös on siis premissien looginen seuraus. Pitävä argumentti on pätevä, ja sen premissit ovat tosia. Pätevän argumentin premissien ei siis tarvitse olla tosia.
1.17 Immanuel Kantin jaottelun mukaan väite ”Helsinki on Suomen pääkaupunki” on 1 p.
- synteettistä aposteriorista tietoa. (1 p.)
Tehtävän väite on luonteeltaan empiirinen. Sitä ei voi siis tietää todeksi ilman kokemusta. Tämän vuoksi se on tietoa a posteriori. Immanuel Kantin mukaan kaikki aposteriorinen tieto on luonteeltaan synteettistä eli tietoa lisäävää, koska sen totuus ei riipu vain väitteessä olevien käsitteiden suhteista.
1.18 Mikäli hyväksytään matematiikan lähtöoletukset, 1 + 1 = 2 on 1 p.
- välttämätön totuus. (1 p.)
1 + 1 = 2 on aritmetiikan aksioomien eli lähtöoletusten mukaan välttämätön totuus, koska se seuraa niistä loogisella välttämättömyydellä. On mahdotonta, että 1 + 1 ≠ 2, mikäli laskennallisen matematiikan lähtöoletukset hyväksytään.
1.19 Totuuden koherenssiteorian mukaan totuus on 1 p.
- yhteensopivuutta muiden uskomusten tai väitteiden kanssa. (1 p.)
Koherentti tarkoittaa loogisesti ristiriidatonta. Korrespondenssiteorian mukaan totuus on vastaavuutta todellisuuden kanssa, ja pragmatistisen totuusteorian mukaan totuus on toimimista käytännössä.
1.20 Yksi klassisen tiedon määritelmän ehdoista tiedolle on 1 p.
- perusteluehto. (1 p.)
Klassisen tiedon määritelmän mukaan tiedolle on kolme ehtoa: perusteluehto, totuusehto ja uskomusehto. Tieto on siis sen mukaan (1) hyvin perusteltu, (2) tosi (3) uskomus.
LOPS2019:ssä tehtävä liittyy kaikkiin moduuleihin ja LOPS2015:ssä kaikkiin kursseihin.
2. Elämänfilosofiat 20 p.
Filosofit ovat eri aikoina esittäneet elämänfilosofisia teorioita elämän hyvyydestä ja merkityksellisyydestä sekä hyvästä elämäntavasta.
Esittele jokin elämänfilosofinen teoria ja argumentoi sen puolesta tai sitä vastaan.
Filosofit ovat eri aikoina esittäneet elämänfilosofisia teorioita elämän hyvyydestä ja merkityksellisyydestä sekä hyvästä elämäntavasta. Vaikka näkemykset eroavat toisistaan suuresti, elämänfilosofisia teorioita yhdistää se, että niissä tarkastellaan nimenomaan kysymyksiä elämän merkityksellisyydestä, hyvästä elämästä ja sen saavuttamisesta, ihmisenä olemisesta tai henkilökohtaisista elämänvalinnoista. Lähtökohtana on yleensä jokin ihmiselämää määrittävä tekijä, kuten ihmisen olemus, vapaus, tahto, mielentyyneys tai henkisyys. Moraalisesti oikean ja väärän tarkastelu ei ole keskiössä siten kuin normatiivisen etiikan teorioissa.
Tehtävässä tulee valita yksi elämänfilosofinen teoria ja argumentoida sen puolesta tai sitä vastaan. Luontevia vaihtoehtoja ovat antiikin filosofisista suuntauksista esimerkiksi stoalaisuus, epikurolaisuus – tai hedonismi yleisemmin – ja nykyaikaisemmista teorioista esimeriksi eksistentialismi. Tarkasteluun voi valita myös jonkin yksittäisen filosofin. Mainituista suuntauksista kyseeseen tulevat esimerkiksi Epikuros, Sartre tai Kierkegaard. Tarkastelun kohteeksi sopii myös esimerkiksi Schopenhauerin, Nietzschen tai Simone Weilin filosofia. Jokin muukin filosofi tai filosofia voi sopia esiteltäväksi, kunhan valinta on hyvin perusteltu nimenomaan elämänfilosofisesta näkökulmasta. Normatiivisen etiikan teorioiden esittely ei sellaisenaan ole tehtävänannon mukaista, mutta erityisesti hyve-etiikkaa voidaan luontevasti käsitellä vastauksena kysymykseen hyvän elämän luonteesta.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää esitellä jokin elämänfilosofinen teoria ja argumentoida sen puolesta tai sitä vastaan. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita valitsemastaan elämänfilosofisesta teoriasta.
10 pisteen vastauksessa kokelas esittelee jonkin elämänfilosofisen teorian ja argumentoi sen puolesta tai sitä vastaan.
15 pisteen vastauksessa kokelaan esittely ja argumentointi on monipuolista ja johdonmukaista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää käsittelyään esimerkiksi liittämällä esittelemänsä teorian laajempaan filosofisen ajattelun kontekstiin tai vertaamalla valitsemaansa teoriaa asianmukaisesti johonkin toiseen teoriaan.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin ja LOPS15:ssä kurssin Etiikka (FI2) samaan sisältöön ”filosofisia teorioita elämän hyvyydestä ja merkityksellisyydestä sekä hyvästä elämäntavasta”.
3. Argumenttien arviointi 20 p.
Aalin ja Buulen argumentaatio on pääosin huonoa, ja se sisältää lukuisia virhepäätelmiä. Toisaalta kumpikin esittää kiistan aikana myös hyviä argumentteja. Alla olevaan taulukkoon on koottu Aalin ja Buulen esittämät argumentit. Taulukon jälkeen argumentteja kuvataan vielä tarkemmin.
| ”Oletko lukenut tohtori Suutarilan uutta kirjaa? Hän kirjoittaa siinä, että jo yhden tomaatin syöminen aiheuttaa todennäköisesti syöpää.” | Esitetään väite: ”Yhden tomaatin syöminen aiheuttaa todennäköisesti syöpää.” |
| ”Tuo ei kyllä kuulosta uskottavalta. Millä perusteella Suutarila niin väittää?” | Todetaan, että väite ei ole uskottava aiemman tiedon valossa. Vaaditaan perusteluja. |
| ”No, Suutarila on tohtorismies. Kyllä hän tietää, mistä puhuu.” | Auktoriteettiin vetoaminen: Tohtori Suutarila on tohtori, joten kirjan väitteet pitävät paikkansa. Suutarilan näkemys poikkeaa huomattavasti alan asiantuntijoiden valtavirrasta. Miksi häneen pitäisi luottaa muiden asiantuntijoiden sijaan? |
| ”Lisäksi kirjassa sanotaan, että kaikki siinä esitetyt tutkimukset ovat luotettavia.” | Kehäpäätelmä: Oletetaan lähtökohtaisesti kirjan luotettavuus, vaikka juuri se piti todistaa. |
| ”Mutta kaiketi tohtori voi olla väärässäkin, ja minkä alan tohtori hän ylipäätään on?” | Todetaan, että väitteen esittäjän oppiarvo ei takaa väitteen totuutta. Kysytään, onko Suutarila puheena olevan aiheen kannalta oleellisen alan tohtori. Jos Suutarila ei ole, häneen ei kannatta luottaa näissä kysymyksissä pelkästään tutkinnon perusteella. |
| ”Kyllä kirjassa siteeratut tutkimukset ovat luotettavia. Eihän Suutarila olisi muuten niitä sinne lisännyt.” | Kehäpäätelmä: Oletetaan lähtökohtaisesti Suutarilan luotettavuus, vaikka juuri se piti todistaa. |
| ”Jos luotat Suutarilan höpöoppeihin, niin kohta liityt vielä johonkin uskonlahkoon tai poliittiseen ääriliikkeeseen!” | Kalteva pinta: Ei ole yleisesti tunnettuja taustaoletuksia, joiden perusteella tohtori Suutarilaan luottaminen johtaisi kuvattuihin äärimmäisiin seurauksiin. |
| ”Vaikka Suutarila olisi väärässä, ei siitä vielä seuraa, että minä hyväksyisin ihan mitä tahansa.” | Kritisoidaan onnistuneesti kaltevaa pintaa. |
| ”Itse vain olet hyvin kapeakatseinen, etkä ole valmis tarkastelemaan asioita laajemmasta näkökulmasta.” |
Ei yksikään todellinen skotti: Väitetään, että laajemman näkökulman ottamisesta seuraa väistämättä myönteinen suhtautuminen väitteisiin. Asioita laajasta näkökulmasta tarkasteleva henkilö voi kuitenkin pitää väitteiden perusteluja ongelmallisena. Argumentum ad hominem: Perustelujen sijaan kohdistetaan huomio henkilön väitettyihin ominaisuuksiin (kapeakatseisuus). |
| ”Sinä puolestasi uskot mitä tahansa kirjaa, joka käteesi osuu.” |
Argumentum ad hominem: Perustelujen sijaan kohdistetaan huomio henkilön väitettyihin ominaisuuksiin (herkkäuskoisuus). Olkinukke: Esitetään virheellinen väite, joka on helpompi osoittaa vääräksi, kuin vastustajan oikea kanta. Ei ole uskottavaa, että keskustelukumppani uskoisi kaikkia lukemiaan kirjoja. Hätäinen yleistys: Siitä, että keskustelukumppani uskoo yhtä lukemaansa kirjaa, ei seuraa, että hän uskoisi kaikkia. |
| ”Enhän minä aina…” | Kiistetään väite, että puhuja uskoisi kaikkia lukemiaan kirjoja. |
Aali perustelee Suutarilan väitteitä sillä, että Suutarila on tohtori. Tässä Aali käyttää argumentointikeinoa, jota kutsutaan auktoriteettiin vetoamiseksi. Auktoriteettiin vetoamista voidaan pitää joko argumentaatiovirheenä tai hyvänä argumenttina tilanteen mukaan. Tähän vaikuttaa esimerkiksi se, minkä alan asiantuntija käytetty auktoriteetti on. Aalin ja Buulen keskustelussa Aalin voidaan tulkita syyllistyneen argumentaatiovirheeseen, koska Suutarilan näkemys poikkeaa huomattavasti alan asiantuntijoiden valtavirrasta. Siksi vain sen toteaminen, että Suutarila on asiantuntija, ei vielä kerro, miksi häneen pitäisi luottaa muiden asiantuntijoiden sijaan.
Aali toteaa Suutarilan kirjasta, että sen mukaan kaikki siinä esitetyt tutkimukset ovat luotettavia. Argumentti on kehäpäätelmä, jossa oletetaan lähtökohtaisesti kirjan luotettavuus, vaikka tämä oli juuri se seikka, joka Aalin piti todistaa. Aali syyllistyy kehäpäätelmään vielä toistamiseen sanoessaan, että Suutarila ei olisi lisännyt tutkimuksia kirjaan, elleivät ne olisi luotettavia. Tässä puolestaan Suutarilan luotettavuus otetaan annettuna, vaikka juuri se piti todistaa.
Buule esittää hyvän epäsuoran vasta-argumentin pohtiessaan, että kaiketi tohtori voi olla väärässä. Buulen johtopäätös tai väite on, että Suutarila ei ole välttämättä oikeassa. On mahdollista, että hän on tohtoriudestaan huolimatta erehtynyt. Buulen perustelu tuntuu uskottavalta yleisesti tunnettujen taustatietojen perusteella, koska tohtorit ovat aiemminkin olleet väärässä myös oman alansa väitteistä.
Lisäksi Buule kyseenalaistaa ansiokkaasti Aalin auktoriteettiin vetoamisen kysymällä, minkä alan tohtori Suutarila on. Jos Suutarila ei ole lääketieteen tai biotieteiden tohtori, hän ei ole oleellisen tieteenalan asiantuntija. Tällöin häneen ei kannatta luottaa näissä kysymyksissä pelkästään hänen tutkintonsa nojalla.
Myös Buule syyllistyy virhepäätelmiin. Hän sanoo, että Suutarilaan luottaminen johtaa helposti uskonlahkoon tai poliittiseen ääriliikkeeseen liittymiseen. Tässä Buule käyttää argumentointikeinoa, jota kutsutaan kaltevaksi pinnaksi. Vaikka kalteva pinta voi joissain yhteyksissä olla hyvä argumentti, tässä se ei ole sellainen. Ei ole yleisesti tunnettuja taustaoletuksia, joiden perusteella tohtori Suutarilaan luottaminen johtaisi Buulen kuvaamiin seurauksiin. Aali kritisoi onnistuneesti tätä Buulen perustelua sanoessaan ”Vaikka Suutarila olisi väärässä, ei siitä vielä seuraa, että minä hyväksyisin ihan mitä tahansa”. Tässä Aali kyseenalaista Buulen perustelun ja johtopäätöksen välisen loogisen yhteyden.
Aali tekee ekvivokaatio- tai ”ei yksikään todellinen skotti” -argumentaatiovirheen väittäessään, että Buule on kapeakatseinen. Aali tuntuu olettavan, että laajemman näkökulman ottamisesta seuraisi väistämättä myönteinen suhtautuminen tohtori Suutarilan väitteisiin. Toisin sanoen, jos Buule on kriittinen, hän on automaattisesti kapeakatseinen. Tämä ei kuitenkaan pidä automaattisesti paikkaansa. Myös asioita laajasta näkökulmasta tarkasteleva henkilö voi pitää tohtori Suutarilan väitteiden perusteluja ongelmallisena. Lisäksi Aalin voidaan tulkita syyllistyvän argumentum ad hominem -virhepäätelmään. Hän kohdistaa huomionsa Buulen ominaisuuksiin eli väitettyyn kapeakatseisuuteen Buulen argumenttien sijaan. Aalin mukaan Buule on eri mieltä vain hänen persoonallisuutensa vuoksi.
Buule vastaa tähän Aalin syytökseen olkinukke-argumentaatiovirheellä ja hätäisellä yleistyksellä. Buule väittää, että Aali uskoo mitä tahansa kirjaa, jonka hän sattuu lukemaan. Tämän nojalla Buule mitä ilmeisimmin tuntuu väittävän, että Aalin tapa muodostaa uskomuksiaan ei ole luotettava vaan perustuu satunnaisuuteen. Ei kuitenkaan ole erityisen uskottavaa, että Aali oikeasti uskoisi kaikkia lukemiaan kirjoja. Aali alkaakin argumentoida tätä yleistystä tai olkinukkea vastaan sanomalla ”Enhän minä aina…”. Aali antaa ymmärtää, että joissain tilanteissa hän ei ole uskonut lukemaansa kirjaa, mikä osoittaa Buulen väitteen virheelliseksi.
Tehtävän vastauksessa ei edellytetä esseemuotoa, joten pisteityksessä yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon soveltuvin osin.
5 pisteen vastauksessa kokelas tunnistaa oikein yhden argumentin ja arvioi sitä onnistuneesti tai esittää hajanaisia huomiota useammasta argumentista.
10 pisteen vastauksessa kokelas tunnistaa oikein kolme argumenttia ja arvioi niitä onnistuneesti. Vastauksesta välittyy, että molemmat kiistan osapuolet syyllistyvät virhepäätelmiin.
15 pisteen vastauksessa kokelas arvioi ansiokkaasti vähintään puolet argumenteista. Vastauksesta käy selvästi ilmi, että kiistelijöiden argumentaatio on pääsääntöisesti huonoa, mutta siinä käsitellään myös vähintään yhtä onnistunutta argumenttia.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas tunnistaa lähes kaikki esitetyt argumentit ja arvioi niitä ansiokkaasti.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1), erityisesti kohtaan ”johdonmukaisen argumentaation ja pätevän päättelyn perusteet sekä niiden harjoitteleminen – – kirjallisesti – –”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1), erityisesti kohtaan ”johdonmukaisen argumentaation ja pätevän päättelyn perusteet ja niiden harjoitteleminen – – kirjallisesti”.
4. Kielletyt teot 20 p.
Moraalin luonnetta normijärjestelmänä voidaan selventää vertaamalla moraalinormeja juridisiin ja tapanormeihin. Moraalinormit eivät esimerkiksi vaadi normiauktoriteettia kuten juridiset normit eivätkä ne rajoitu samalla tavalla tiettyihin yhteisöihin niin kuin tapanormit. Vastauksessa kokelaan tulee osoittaa ymmärtävänsä normijärjestelmien välisiä eroja kuvaamalla erilaisia tekoja, jotka osa normijärjestelmistä kieltää.
Painopiste on moraalin ymmärtämisessä, joten kussakin osatehtävässä kokelaan on selitettävä lyhyesti, miksi hänen kuvaamansa teko on moraalin mukainen tai sen vastainen. Sen, miksi teko on moraalisesti hyväksyttävä tai tuomittava, voi periaatteessa kuvata moraalin yleisten tunnuspiirteiden, kuten universaalisuuden, ja kaikkien asianosaisten arvojen, etujen ja intressien huomioon ottamisen kautta. Toinen vaihtoehto on nojautua moraalisen tuomittavuuden selittämisessä jonkin tunnetun moraaliteorian periaatteisiin, kuten kategoriseen imperatiiviin tai utiliteettiperiaatteeseen.
4.1 Kuvaile teko, joka on moraalin, Suomen lain ja tapanormien vastainen, eli teko, jonka kaikki edellä mainitut normijärjestelmät kieltävät. Selitä, miksi teko on moraalisesti tuomittava. Voit halutessasi vedota johonkin tunnettuun moraaliteoriaan. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Mahdollisia tekoja on monenlaisia. Haasteena voi olla teon rajaaminen sellaiseen tilanteeseen, jossa kaikki normijärjestelmät sen kieltävät. Esimerkiksi viattomien vahingoittaminen on moraalisesti väärin ja usein myös tapanormien vastaista, mutta vain osa vahingoittamisesta on yksiselitteisesti laitonta. Tyypillisiä esimerkkejä laittomista teoista ovat tappaminen ja varastaminen. On kuitenkin tilanteita, joissa mikään kolmesta normijärjestelmästä ei kiellä tappamista tai varastamista. Esimerkiksi sotatilanteessa lähinnä vain pasifistinen moraali kieltää kaiken tappamisen.
2 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee oikeansuuntaisesti teon, joka Suomessa rikkoo moraalia, lakia ja tapanormia. Vaihtoehtoisesti hän selittää oikeansuuntaisesti, miksi teko on moraalisesti tuomittava. Hän voi myös esittää joitain huomioita osatehtävän molemmista kohdista.
4 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee teon, joka Suomessa rikkoo moraalia, lakia ja tapanormia. Hän myös selittää asianmukaisesti, miksi teko on moraalisesti tuomittava.
4.2 Kuvaile teko, joka rikkoo moraalista normia, vaikka se ei Suomessa ole laiton eikä tapanormien vastainen. Selitä, miksi teko on moraalisesti tuomittava. Voit halutessasi vedota johonkin tunnettuun moraaliteoriaan. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Lait eivät yleensä säätele yksityiselämään kuuluvia asioita kovin tarkasti. Esimerkiksi läheisen pettäminen ja hänelle valehteleminen eivät tyypillisesti ole laittomia tekoja. Useimmiten tapanormit kuitenkin kieltävät tällaiset teot moraalittomina. Yksi tyypillinen tekojen luokka, joissa moraali voi olla tapanormeja tiukempi, on kosto. Koska kostaminen yleensä johtaa kierteeseen, sitä ei voi moraalisesti oikeuttaa, mutta tapakulttuuri usein hyväksyy kostamisen. Esimerkkinä voisi olla pahan puhuminen kaverista, joka on puhunut itsestä pahaa. Nyky-Suomessa myös laillinen oman edun tavoittelu tai oman panoksen säästeleminen, koska ”kaikki tekevät niin”, saattaa olla toisinaan tapakulttuurin hyväksymää, vaikka se olisi moraalitonta. Esimerkkinä voisi olla loukkauksen kostaminen pahemmalla loukkauksella.
2 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee oikeansuuntaisesti teon, joka Suomessa rikkoo moraalista normia, vaikka teko ei ole laiton eikä tapanormien vastainen. Vaihtoehtoisesti hän selittää oikeansuuntaisesti, miksi teko on moraalisesti tuomittava. Hän voi myös esittää joitain huomioita osatehtävän molemmista kohdista.
4 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee teon, joka Suomessa rikkoo moraalista normia, vaikka teko ei ole laiton eikä tapanormien vastainen. Hän myös selittää asianmukaisesti, miksi teko on moraalisesti tuomittava.
4.3 Kuvaile teko, joka rikkoo Suomen lakia, vaikka se ei ole moraalin eikä tapanormien vastainen. Selitä, miksi teko ei ole moraalisesti tuomittava. Voit halutessasi vedota johonkin tunnettuun moraaliteoriaan. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Tapanormit sallivat toisinaan lain rikkomisen, esimerkiksi liikenteessä liikuttaessa tai ilmoitettaessa omia tietoja verotukseen. On vaikeampi määritellä, milloin nämä teot ovat moraalittomia ja milloin eivät. Lievä ylinopeus tai punaisia päin käveleminen tyhjällä tiellä eivät tunnu moraalittomilta teoilta. On kuitenkin hyvä muistaa, että lain rikkominen ilman kansalaistottelemattomuuteen oikeuttavia moraalisia perusteita on helposti sinänsä moraalitonta, koska sellainen murentaa luottamusta yhteiskuntaan. Toisaalta moraalin tunnuspiirteet – preskriptiivisyys, universaalisuus, autonomisuus ja ylivertaisuus – vaarantuvat, jos laki- tai tapanormien yksityiskohdista kiinnipitämistä perustellaan moraalilla.
2 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee oikeansuuntaisesti teon, joka rikkoo Suomen lakia, vaikka se ei ole moraalin eikä tapanormien vastainen. Vaihtoehtoisesti hän selittää oikeansuuntaisesti, miksi teko ei ole moraalisesti tuomittava. Hän voi myös esittää joitain huomioita osatehtävän molemmista kohdista.
4 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee teon, joka rikkoo Suomen lakia, vaikka se ei ole moraalin eikä tapanormien vastainen. Hän myös selittää asianmukaisesti, miksi teko ei ole moraalisesti tuomittava.
4.4 Kuvaile teko, joka Suomessa rikkoo tapanormeja, vaikka se ei ole moraalin vastainen eikä laiton. Selitä, miksi teko ei ole moraalisesti tuomittava. Voit halutessasi vedota johonkin tunnettuun moraaliteoriaan. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Tämä lienee helpoin osatehtävä, koska on lukuisia tapanormeja, joilla ei ole suoranaista kytkentää moraaliin tai lakiin. Tällaisia ovat esimerkiksi ruokailuun (esim. veitsen käyttäminen aterioidessa) ja tervehtimisen muotoihin (esim. kättely oikealla kädellä) liittyvät tapanormit.
2 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee oikeansuuntaisesti teon, joka Suomessa rikkoo tapanormeja, vaikka se ei ole moraalin vastainen eikä laiton. Vaihtoehtoisesti hän selittää oikeansuuntaisesti, miksi teko ei ole moraalisesti tuomittava. Hän voi myös esittää joitain huomioita osatehtävän molemmista kohdista.
4 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee teon, joka Suomessa rikkoo tapanormeja, vaikka se ei ole moraalin vastainen eikä laiton. Hän myös selittää asianmukaisesti, miksi teko ei ole moraalisesti tuomittava.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Etiikka (FI2) kohtaan ”moraalin luonne normijärjestelmänä; moraalin, lakien ja tapojen ero”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Etiikka (FI2) kohtaan ”moraalin luonne normijärjestelmänä ja sen ero juridisiin ja tapanormeihin perustuviin järjestelmiin”.
5. Varallisuus- ja hyvinvointierojen oikeutus 20 p.
Hyvinvointivaltiosta, jossa varallisuus- ja hyvinvointieroja tasataan verotuksen ja tulonsiirtojen avulla, tuli 1900-luvun aikana pohjoismainen ihanne. Ajatusta on kuitenkin myös vastustettu, ja monet poliitikot puhuvat veronalennusten puolesta. Modernissa länsimaisessa yhteiskuntafilosofiassa on argumentoitu satojen vuosien ajan varallisuus- ja hyvinvointierojen puolesta ja niitä vastaan.
Vertaa kahta yhteiskuntafilosofista teoriaa siitä näkökulmasta, missä määrin varallisuus- ja hyvinvointierojen tasaaminen verotuksella ja tulonsiirroilla on yhteiskunnassa oikeutettua.
Länsimaisen yhteiskuntafilosofian modernissa historiassa on esitetty monenlaisia argumentteja valtion roolista kansalaisten elämässä. Osa argumenteista puoltaa kansalaisten hyvinvoinnin tukemista, toiset taas valtion mahdollisimman vähäistä puuttumista kansalaisten elämään. Nykyisten yhteiskunnallisten näkemysten taustalta muun muassa hyvinvointivaltiosta ja veronalennuksista voidaan siis löytää filosofisia argumentteja, syvällisiä yhteiskuntafilosofisia teorioita ja kokonaisia yhteiskuntafilosofisia koulukuntia.
Osalla näistä teorioista ja koulukunnista on joitakin yhteisiä argumentteja, ja osa teorioista päätyy kannattamaan samoja lopputuloksia, vaikka argumentit näiden lopputulosten taustalla eroaisivat toisistaan. Esimerkiksi libertarismi ja anarkismi saattavat molemmat argumentoida valtion vähäisen puuttumisen puolesta, mutta ne perustelevat kantansa varsin erilaisilla tavoilla. Koska on olemassa useampia yhteiskuntafilosofia teorioita ja argumentteja, joiden perusteella voidaan argumentoida varallisuus- ja hyvinvointierojen oikeutuksen puolesta tai sitä vastaan, vastaukseen ei ole vain kahta oikeaa yhteiskuntafilosofista teoriaa.
Vastaukseen sopivia toisistaan eriäviä yhteiskuntafilosofisia teorioita ovat muun muassa seuraavat:
Liberalismi kannattaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, ja se on hyvinvointiyhteiskuntaa tai sen esiastetta puolustava kanta. Keskeisiin teoreetikkoihin lukeutuu muun muassa John Rawls, jonka tunnettuja ajatuksia ovat esimerkiksi eroperiaate ja tietämättömyyden verho ja jonka argumentteja voidaan löytää myös pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin taustalta. Rawlsin argumenttien pohjalta voidaan perustella esimerkiksi tulonsiirrot hyvätuloisilta yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville. Klassisen liberalismin keskeisiä teoreetikkoja ovat muun muassa J. S. Mill ja John Locke. Myös iso osa feminismistä voidaan laskea liberalismin piiriin.
Libertarismissa ja uusliberalismissa korostetaan yksilön vapautta valtion sääntelystä ja yksilön oman pärjäämisen mahdollisuuksia. Merkittäviä teoreetikkoja ovat muun muassa Robert Nozick ja Ayn Rand, joiden keskeisiin käsitteisiin kuuluu esimerkiksi yövartijavaltio. Sillä tarkoitetaan valtiota, joka keskittyy turvallisuuden takaamiseen ja joka ei aseta muita rajoituksia kansalaisten toiminnalle. Veronalennukset ja jopa verotuksesta luopuminen (lähes) kokonaan voidaan perustella libertarististen ja uusliberalististen argumenttien avulla.
Sosialismissa ja kommunismissa kannatetaan taloudellista tasa-arvoa. Keskeisimpiä teoreetikkoja on esimerkiksi Marx, joka tunnetaan ennen kaikkea kapitalismin kritiikistään. Sosialismi vastustaa hyvinvointi- ja tuloeroja, ja esimerkiksi tulonsiirtojen ja sitä kautta hyvinvointivaltion perusteluita voidaan löytää sosialismista.
Anarkismissa kannatetaan mahdollisimman vähäisiä valtion rajoituksia yksilön tai yhteisöjen toimintaan. Samalla anarkismi kuitenkin on teoria, joka vastustaa epätasa-arvoa. Kyseinen teoria vaatii taidokasta argumentaatiota, jotta se soveltuisi kokeen tehtävänantoon. Keskeisiin teoreetikkoihin lukeutuu esimerkiksi Emma Goldman. Anarkismin avulla voidaan argumentoida hyvinvointieroja vastaan, jos kyseessä on jonkinlainen organisoitu sorto tai riisto. Toisaalta sen avulla on mahdollista argumentoida myös valtion puuttumista vastaan, mikä voi käytännössä olla lähellä libertarismin kantoja.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää verrata kahta yhteiskuntafilosofista teoriaa siitä näkökulmasta, missä määrin varallisuus- ja hyvinvointierojen tasaaminen verotuksella ja tulonsiirroilla on yhteiskunnassa oikeutettua. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita varallisuus- ja hyvinvointierojen tasaamisen oikeutuksesta tai esittää jonkin niihin liittyvän filosofisen teorian.
10 pisteen vastauksessa kokelas vertaa kahta yhteiskuntafilosofista teoriaa siitä näkökulmasta, missä määrin varallisuus- ja hyvinvointierojen tasaaminen yhteiskunnassa on oikeutettua.
15 pisteen vastauksessa kokelaan vertailu on monipuolista ja johdonmukaista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vertailuaan esimerkiksi liittämällä sen yhteiskuntafilosofiseen perinteeseen tai soveltaa vertailuaan todellisiin yhteiskunnallisiin tilanteisiin joko Suomessa tai maailmalla.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Yhteiskuntafilosofia (FI3) sisältöön ”hyvinvoinnin ja talouden suhde; tulo-, varallisuus- ja hyvinvointierojen oikeuttaminen; hyvinvointivaltio”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Yhteiskuntafilosofia (FI3) sisältöön ”työnjako, talous ja hyvinvointi, talouden toimintaperiaatteiden ja omistamisen oikeuttaminen”.
6. Wittgensteinin kielifilosofia 20 p.
Videolla kuvataan Wittgensteinin filosofisia käsityksiä kielestä. Varhaisemman, Tractatus Logico-Philosophicus -teoksessa esitetyn teorian mukaan kielen tehtävä on kuvata maailmaa. Tätä näkemystä kutsutaan kielen kuvateoriaksi. Lauseet ovat siis todellisuuden kuvia. Esimerkiksi lause ”kissa on matolla” kuvaa asiaintilaa, jossa kissa sijaitsee maton päällä. Jokin konkreettinen kuva, kuten piirros kissasta, voisi esittää saman asiaintilan kuin tuo kyseinen lause. Lauseen kuvaus voi olla oikea tai virheellinen. Kuvateorian mukaan lauseen ymmärtäminen edellyttää sen tietämistä, miten asiat ovat, jos lause olisi tosi.
Videossa väitetään, että kuvat ovat ihmisten mielessä. Tällainen tulkinta Wittgensteinin kuvateoriasta on virheellinen. Tämän tulkinnan hyväksymistä esseessä ei lasketa virheeksi, mutta sen kyseenalaistaminen on vahvuus. Myös kuvateorian yhdistäminen totuuden korrespondenssiteoriaan voidaan laskea vastauksen ansioksi.
Myöhemmässä Filosofisia tutkimuksia -teoksessaan Wittgenstein laajentaa käsitystään kielestä. Kielen tehtävä ei ole vain kuvata todellisuutta, vaan sillä on lukuisia erilaisia käyttötapoja. Näitä käyttötapoja Wittgenstein nimittää kielipeleiksi. Hän vertaa kieltä työkaluun, jolla voi tehdä useita erilaisia asioita, kuten lohduttaa toista ihmistä tai esittää empiirisiä ennustuksia, tosiasioita ja pyyntöjä. Wittgenstein oli myös sitä mieltä, että filosofiset ongelmat johtuvat ainakin osittain siitä, että ihmiset sekoittavat erilaisia kielipelejä keskenään.
Videolla esitetään, että kielipeli määräytyy kielenkäyttäjän tarkoituksen tai intention mukaan. Tämäkään kuvaus Wittgensteinin ajattelusta ei ole tarkka. Sen hyväksymistä ei pidetä virheenä, mutta käsityksen kyseenalaistaminen on vastauksessa ansio.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää eritellä Wittgensteinin kahta näkemystä kielestä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee toisen Wittgensteinin kahdesta teoriasta pääpiirteissään oikein tai esittää molemmista oikeansuuntaisia huomioita.
10 pisteen vastauksessa kokelas erittelee kumpaakin Wittgensteinin teoriaa.
15 pisteen vastauksessa kokelas erittelee johdonmukaisesti ja monipuolisesti kumpaakin Wittgensteinin teoriaa ja suhteuttaa ne toisiinsa.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi vertaamalla Wittgensteinin kielikäsityksiä joihinkin muihin teorioihin kielestä, liittämällä ne historialliseen kontekstiinsa tai arvioimalla teorioiden vahvuuksia ja heikkouksia.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Totuus (FI4), erityisesti kohtiin ”kieli, merkitys ja totuus” sekä ”totuuden luonne ja totuusteoriat”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Tieto, tiede ja todellisuus (FI4), erityisesti kohtiin ”totuuden luonne ja totuusteoriat”.
Osa 2: 30 pisteen tehtävät
7. Filosofian panos nykyaikana 30 p.
7.1 Kuvaile filosofian luonnetta. Voit hyödyntää vastauksessasi aineistoa . 10 p.
Filosofian luonnetta voi kuvailla monin tavoin. Siihen kuuluu esimerkiksi argumentointi, väitteiden, oletusten ja ajattelutapojen problematisointi sekä piilevien oletusten tai asioiden piirteiden eksplikointi. Filosofiaan kuuluu myös olennaisesti tiedon ja informaation sekä arkitiedon ja tieteellisen tiedon erottelu toisistaan ja näiden erojen syvällinen pohtiminen. Filosofiseen asenteeseen kuuluu väitteiden ja oletusten tutkiminen, ja joidenkin elämänfilosofisten teorioiden mukaan tämä asenne on myös osa hyvää elämää.
Ruonakoski esittää, että filosofia voi toimia vastapainona nykyajan nopealle mielipiteenmuodostukselle erityisesti sosiaalisessa mediassa. Koska monet filosofian keskeisistä kysymyksistä ovat ajattomia, vanhojakin teorioita ja argumentteja voidaan soveltaa nykyaikaisissa keskusteluissa. Filosofian ja filosofisen pohdinnan kautta voimme kenties epäsuorasti käsitellä ja ratkaista nykyisten nopeiden julkisten keskustelujen ongelmia. Nykyiseen kehitykseen filosofia tarjoaa vastapainoksi hidasta ajattelua ja reflektiivisyyttä. Lukijalla, kuulijalla tai keskustelutoverilla on mahdollisuus pohtia mahdollisia kantoja ja eri näkökulmia. Filosofia tuo esille, ettei aina edes tarvitse muodostaa selkeää kantaa pohdinnan päätteeksi. Voi olla mielekästä myös olla ottamatta kantaa ja vain tiedostaa erilaisten kantojen taustat ja seuraukset.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää kuvailla filosofian luonnetta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
3 pisteen vastauksessa kokelas esittää asiaankuuluvia huomioita filosofian luonteesta.
5 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee filosofian luonnetta.
8 pisteen vastauksessa kokelaan kuvailu on johdonmukaista ja monipuolista.
7.2 Pohdi filosofian mahdollisuuksia toimia vastapainona sosiaalisen median nopealle mielipiteenmuodostukselle ja yhteiskunnallisen keskustelun polarisoitumiselle. Hyödynnä vastauksessasi aineistoja ja . 20 p.
Leiviskän teksti (7.B) käsittelee yhteiskunnallisen keskustelun, identiteettien ja asenteiden poliittista polarisoitumista, jonka taustalla on monien poliittisten kysymysten liittyminen identiteettiin. Näin poliittinen keskustelu ja eri mieltä olevat tahot voivat näyttäytyä omaa identiteettiä uhkaavina.
Molemmissa aineistoissa kiinnitetään huomiota yhteiskunnalliseen polarisaatioon. Aineistossa 7.B todetaan, että polarisaation yhtenä ongelmana on sen demokratiaa rapauttava vaikutus. Kun yhä useampi ei enää luota poliittiseen järjestelmään eikä mielekästä yhteiskunnallista keskustelua voida käydä, kansalaisten osallistumisinto vähenee ja päätöksentekokin tapahtuu keskenään riitaantuneiden identiteettien perusteella.
Aineiston 7.B mukaan useampien näkökulmien hahmottaminen ja pohtiminen saattaisi lieventää polarisaatiota. Samalla useampien näkökulmien huomioiminen myös pakottaisi pohtimaan asioita syvemmin, mikä ehkäisisi nopean mielipiteenmuodostuksen ongelmia. Aineistossa 7.B ei suoraan mainita filosofiaa, mutta moninäkökulmaisuus liittyy olennaisesti filosofisen pohdinnan keskeisiin ominaisuuksiin: filosofialle on tunnusomaista juuri asioiden eri puolten ja eri vaihtoehtojen tarkastelu ja analysointi samoin kuin tiedon ja informaation sekä arkitiedon ja tieteellisen tiedon erottelu.
Ruonakosken mainitsema (7.A) näkemysten nopea muodostaminen usein pakottaa ihmiset seuraamaan niiden tahojen näkökantoja, joiden kanssa on enimmäkseen samaa mieltä myös muista asioista. Tämä johtaa osaltaan yhteiskunnallisen keskustelun jakautumiseen blokkeihin ja sitä kautta poliittiseen polarisaatioon.
Aineistossa 7.B tuodaan esille myös moninäkökulmaisuuden rajoja sekä moninäkökulmaisuuden kritiikkiä. On olemassa näkökulmia ja asenteita, jotka eivät ole toisten yhteiskunnan jäsenten hyvinvoinnin kannalta hyviä, kuten syrjintään oikeuttavat mielipiteet ja asenteet. Useampia eri näkökulmia pohdittaessa tulee siis olla myös kriittinen omia ajatuksia ja ylipäänsä useampien näkökulmien pohdintaa kohtaan. Toisen loukkaaminen tai syrjintä oman sananvapauden tai pohdinnan vuoksi ei ole eettisesti tasapainossa tai demokraattisen yhteiskunnan kannalta kestävää.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia aineistojen 7.A ja 7.B avulla filosofian mahdollisuuksia toimia vastapainona sosiaalisen median nopealle mielipiteenmuodostukselle ja yhteiskunnallisen keskustelun polarisoitumiselle. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää asiaankuuluvia huomioita filosofiasta, polarisoitumisesta tai nopeasta mielipiteenmuodostuksesta.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii filosofian mahdollisuuksia toimia vastapainona polarisoitumiselle ja nopealle mielipiteenmuodostukselle. Hän hyödyntää ainakin toista aineistoa.
15 pisteen vastauksessa kokelas käsittelee filosofista käsitteistöä käyttäen johdonmukaisesti ja monipuolisesti filosofian mahdollisuuksia toimia vastapainona yhteiskunnallisen keskustelun polarisoitumiselle ja nopealle mielipiteenmuodostukselle.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi käsittelemällä myös kriittisesti filosofian moninäkökulmaisuutta ja sen mahdollisuuksia ehkäistä polarisaatiota. Toinen vaihtoehto on hyödyntää asiantuntevasti sekä filosofian luonteeseen liittyvää että yhteiskuntafilosofista käsitteistöä.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) sisältöön ”mitä filosofia on, filosofinen kysymyksenasettelu sekä ajattelu filosofian perinteessä ja ajankohtaisissa aiheissa” sekä moduulin Yhteiskuntafilosofia (FI3) sisältöihin ”demokratia ja yhteisöllisyys yhteiskunnallisina arvoina” ja ”ajankohtaisia yhteiskuntafilosofisia kysymyksiä”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) sisältöön ”mitä filosofia on, filosofisten kysymysten ja filosofisen ajattelun luonne filosofian perinteessä ja ajankohtaisiin ongelmiin sovellettuna” sekä kurssin Yhteiskuntafilosofia (FI3) sisältöihin ”demokratian muodot ja kilpailijat” ja ”ajankohtaisia yhteiskuntafilosofisia kysymyksiä”.
8. Abortti, etiikka ja yhteiskunta 30 p.
Eettiseen keskusteluun abortin laillisuudesta liittyy monenlaisia näkökohtia lääketieteestä ja seksuaalietiikasta sukupuolten asemaan ja erilaisiin uskonnollisiin näkemyksiin. Viime vuosina aborttikeskusteluihin on liittynyt myös merkittäviä, usein konservatiivisista arvoista nousevia poliittisia aloitteita.
Abortin laillisuutta puolustavat tai vastustavat argumentit voi luokitella kahteen ryhmään: omiin positiivisiin argumentteihin ja argumentteihin, joissa vastapuolen perustelut kiistetään.
8.1 Kuvaile yksi eettinen argumentti, jolla vastustetaan laillista oikeutta raskaudenkeskeytykseen. Voit hyödyntää vastauksessasi aineistoa . 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Abortin laillisuutta vastustavista positiivisista eettisistä argumenteista merkittävin lienee se, että sikiö on ihminen. Usein argumentti esitetään siten, että koska ihmisen kehitys on jatkumo, jota syntymäkään ei katkaise ja jonka geneettistä koodausta hedelmöittyminen määrittää, sikiö on aina ihminen. Siten raskauden keskeyttäminen on viattoman ihmisen tappamista, mikä on aina väärin. Toisen, harvinaisemman argumentaatiolinjan mukaan sikiö on elävä olento, jonka elämä on tärkeä arvo. Sen voi tulkita esiintyvän piilevästi aineistossa 8.A (”Raskaudenkeskeytysten määrää on vähennettävä. Myös lainsäädäntöä on uudistettava huomioimaan elämän arvokkuus nykyistä paremmin.”). Tosin tämän muotoilun taustalla todennäköisesti on ajatus nimenomaan ihmiselämän arvokkuudesta. Kolmas keskusteluissa esiintynyt argumentaatiolinja on negatiivinen. Se pyrkii kiistämään raskaana olevien naisten itsemääräämisoikeuden vedoten siihen, että raskaus on seurausta yhdynnästä.
Uskontoon (”uskonnon X mukaan abortti tai sen laillisuus pitäisi kieltää”) tai yhteiskunnalliseen käytäntöön (”jos abortteja saa tehdä laillisesti, kohta saa lapsiakin tappaa laillisesti”) vetoaminen ei ole eettinen argumentti, vaikka sen pohjalta voidaan ehkä joissain tapauksissa rakentaa myös eettinen argumentti.
2 pisteen vastauksessa kokelas tekee huomioita raskaudenkeskeytyksen laillista oikeutta vastustavasta argumentista. Argumentissa tai sen tulkinnassa esiintyy eettinen ulottuvuus.
4 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee asianmukaisesti raskaudenkeskeytyksen laillista oikeutta vastustavan eettisen argumentin.
8.2 Kuvaile yksi eettinen argumentti, jolla puolustetaan laillista oikeutta raskaudenkeskeytykseen. Voit hyödyntää vastauksessasi aineistoa . 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Raskaudenkeskeytyksen laillista oikeutta puolustavien eettisten argumenttien ytimessä on usein raskaana olevien naisten itsemääräämisoikeus. Edes silloin, jos sikiölle myönnettäisiin itsenäisen elävän olennon, persoonan tai ihmisen asema, ei ole itsestään selvää, että tästä seuraisi abortin eettinen kyseenalaisuus. Oikeudesta elämään ei nimittäin seuraa, että jonkun toisen pitäisi turvata tämä elämä. Jos hengissä pysymiseni esimerkiksi vaatisi, että joku toinen luovuttaa minulle paikkansa leikkausjonossa, ei oikeudestani elämään seuraa toiselle velvoitetta luopua paikastaan hyväkseni, vaikka hän ei itse olisikaan hengenvaarassa. 1970-luvun alussa esittämässään kuuluisassa ajatuskokeessa Judith Jarvis Thomson tarkastelee tilannetta, jossa henkilö on sidottu väkisin kiinni toiseen ihmiseen. Hän ei voi liikkua yhdeksään kuukauteen, koska tuo toinen ihminen tarvitsee hengissä pysyäkseen verenkiertonsa kytkemistä hänen munuaisiinsa. Thomsonin mukaan henkilöllä ei ole velvoitetta sitoutua yhdeksäksi kuukaudeksi toisen munuaisiksi.
Useat laillista aborttioikeutta puolustavat eettiset argumentit perustuvat abortin laillistamista vastustavien eettisten argumenttien kumoamiseen. Esimerkiksi voidaan kiistää heti hedelmöittymisestä alkava sikiön ihmisyys tai sikiön asema itsenäisenä elävänä olentona. On hyvä huomata, että näiden argumenttien kumoaminen vaikeutuu raskausviikkojen määrän lisääntyessä. Suomessa tämä on otettu huomioon siten, että 1.9.2023 voimaan tulleessa laissa oikeus raskaudenkeskeytykseen kahdennentoista viikon jälkeen vaatii erityisiä perusteluja.
Uskontoon (”uskonnon X mukaan abortti tai sen laillisuus pitäisi sallia”) tai yhteiskunnalliseen käytäntöön (”jos abortteja ei tehdä laillisesti, niitä tehdään laittomasti”) vetoaminen ei suoraan ole eettinen argumentti, vaikka sen pohjalta voidaan joissain tapauksissa rakentaa myös eettinen argumentti.
2 pisteen vastauksessa kokelas tekee huomioita raskaudenkeskeytyksen laillista oikeutta puolustavasta argumentista. Argumentissa tai sen tulkinnassa esiintyy eettinen ulottuvuus.
4 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee asianmukaisesti raskaudenkeskeytyksen laillista oikeutta puolustavan eettisen argumentin.
8.3 Arvioi oikeutta raskaudenkeskeytykseen filosofisen etiikan näkökulmasta. Voit hyödyntää vastauksessasi aineistoa sekä kohdissa 8.1 ja 8.2 kuvaamiasi argumentteja. 10 p.
Kohdissa 8.1 ja 8.2 on lyhyesti kuvattu raskauden lailliseen keskeyttämiseen liittyviä eettisiä argumentteja, joita on tässä kohdassa hyvä hyödyntää oman arvion pohjana.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää arvioida oikeutta raskaudenkeskeytykseen filosofisen etiikan näkökulmasta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
3 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitain asianmukaisia huomioita abortin oikeuttamisesta filosofisen etiikan näkökulmasta.
5 pisteen vastauksessa kokelas arvioi oikeutta raskaudenkeskeytykseen filosofisen etiikan näkökulmasta.
8 pisteen vastauksessa kokelaan arvio on johdonmukainen ja monipuolinen ja hän ottaa jollain tavoin huomioon sekä puolustavia että vastustavia argumentteja.
8.4 Arvioi aborttia koskevaa yhteiskunnallista keskustelua filosofisista näkökulmista. Hyödynnä vastauksessasi aineistoa . 10 p.
Yhteiskunnallinen keskustelu abortista perustuu osittain abortin eettistä oikeutusta koskeviin näkemyksiin. Yhteiskunnalliseen keskusteluun vaikuttavat kuitenkin ratkaisevasti uskonnolliset ja poliittiset katsomukset. Abortin laillisuus on toisen maailmansodan jälkeen ollut yksi keskeinen arvokonservatiivisia ja arvoliberaaleja kantoja jakava kysymys.
Arvokonservatiivisuuteen kytkeytyvä laillisen aborttioikeuden rajoittaminen on ollut näkyvin suuntaus viime vuosina. Tehtävänannossa mainitun USA:n lisäksi tähän suuntaan on menty esimerkiksi Puolassa. Päinvastaistakin kehitystä on ollut kuten Suomessa 2023 voimaan tullut uusi laki osoittaa. Ehkäpä merkittävin abortin laillistamista edistävä poliittinen tapahtuma on ollut Irlannin vuoden 2018 kansanäänestys, jonka pohjalta aborttikielto poistui maasta vuonna 2019.
Filosofiset näkökulmat keskustelussa liittyvät taustalla olevien poliittisten aatteiden ohella tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Sukupuolten tasa-arvon lisäksi keskustelua on käyty taloudellisesta yhdenvertaisuudesta. Tiukka aborttilainsäädäntö kohdistuu yleensä nimenomaan alempiin sosiaaliluokkiin, koska varakkailla on usein mahdollisuus kiertää lainsäädäntöä esimerkiksi hankkimalla abortti ulkomailla.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää arvioida aborttia koskevaa yhteiskunnallista keskustelua filosofisista näkökulmista. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
3 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitain asianmukaisia huomioita aborttia koskevasta yhteiskunnallisesta keskustelusta.
5 pisteen vastauksessa kokelas arvioi aborttia koskevaa yhteiskunnallista keskustelua filosofisista näkökulmista. Hän hyödyntää vastauksessaan aineistoa 8.A.
8 pisteen vastauksessa kokelaan arvio on johdonmukainen ja monipuolinen.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Etiikka (FI2) kohtaan ”etiikka ja yksilön moraaliset ratkaisut: ihmissuhteet ja elämänvalinnat” ja moduulin Yhteiskuntafilosofia (FI3) kohtaan ”poliittiset ihanteet: liberalismi, sosialismi, anarkismi, konservatismi, nationalismi; yhteiskunnalliset utopiat ja dystopiat”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Etiikka (FI2) kohtiin “moraali ja sitä pohtiva normatiivinen ja soveltava etiikka” ja ”etiikka ja yksilön moraaliset ratkaisut: ihmissuhteet ja elämänvalinnat” sekä kurssin Yhteiskuntafilosofia (FI3) kohtaan ”poliittiset ihanteet ja niiden toteuttaminen: vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus; konservatismi, liberalismi ja sosialismi”.
9. Tieteellinen realismi ja empiristinen antirealismi 30 p.
9.1 Selitä videon pohjalta, miten van Fraassenin mukaan tieteellinen realismi ja empiristinen antirealismi eroavat toisistaan. 15 p.
Van Fraassenin mukaan tieteelliset realistit ja empirismiä puolustavat antirealistit eroavat sen suhteen, mitä he pitävät tieteen tavoitteena ja tähän tavoitteeseen pääsemisen onnistumiskriteereinä. Antirealistisen empirismin mukaan tieteen tavoitteena on kuvata havaittavaa todellisuutta mahdollisimman hyvin. Teorian testaaminen antaa sen onnistumisen kriteerit: toistettavat havainnot kertovat, onko teoria onnistunut tai hyvä.
Realistit puolestaan väittävät, että tiede pyrkii muotoilemaan teorioita, jotka ovat kirjaimellisesti tosia joka suhteessa eivätkä vain havaittavan todellisuuden suhteen. Teorioiden on siis realistien mukaan oltava tosia myös niiden seikkojen osalta, joita ei voi havaita ja jotka oletetaan havaittavien ilmiöiden selityksiksi.
Tieteellisen realistin mukaan tieteellisen teorian hyväksyminen tarkoittaa myös niiden seikkojen hyväksymistä, joita ei voi havaita ja joilla selitetään havaintoja. Van Fraassen puolestaan on sitä mieltä, että teorian hyväksyminen on vain sen hyväksymistä, että teoria on empiirisesti adekvaatti eli se kuvaa havaittavaa ja mitattavaa todellisuutta oikein.
Realistit, kuten Hilary Putnam ja Richard Boyd, haluavat selittää, miksi teoria täyttää van Fraassenin empiristiset onnistumisen kriteerit eli minkä ansiosta se kuvaa havaittavia ilmiöitä oikein. Selitys, jonka realistit tarjoavat, on, että teorioiden teoreettiset termit viittaavat oikeisiin maailmassa oleviin kohteisiin. Lisäksi teorioiden väitteet, jotka sisältävät tällaisia teoreettisia termejä, ovat tosia. Realistit kyllä myöntävät, että oliot tai entiteetit, joihin teoreettiset termit viittaavat, ovat sellaisia, että ne voidaan havaita vain epäsuorasti.
Van Fraassenin mukaan realistien selitys tieteen menestykseen eli siihen, miksi se kuvaa havaittavaa todellisuutta niin hyvin, ei ole tieteellinen vaan metafyysinen selitys. Tieteessä tieteellisten teorioiden menestys selitetään tieteen avulla. Esimerkiksi vanhojen teorioiden menestys selitetään vertaamalla niitä nykyisiin teorioihin. Empiristisen antirealistin mukaan ei pitäisi astua tieteen ulkopuolelle vaan tyytyä tieteen itsensä antamaan selitykseen.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan tulee selittää videon 9.A pohjalta, miten tieteellinen realismi ja empiristinen antirealismi van Fraassenin mukaan eroavat toisistaan. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas esittää oikeansuuntaisen kuvauksen joko tieteellisestä realismista tai empiristisestä antirealismista. Vaihtoehtoisesti hän esittää joitain oikeansuuntaisia huomioita tieteellisestä realismista ja empiristisestä antirealismista.
8 pisteen vastauksessa kokelas selittää oikeansuuntaisesti tieteellisen realismin ja empiristisen antirealismin eroja van Fraassenin mukaan. Kokelas viittaa aineistoon.
12 pisteen vastauksessa kokelas selittää ansiokkaasti ja asianmukaisesti tieteellisen realismin ja empiristisen antirealismin eroja van Fraassenin mukaan.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas esimerkiksi liittää selityksensä filosofiseen perinteeseen tai havainnollistaa selitystään esittelemällä filosofisia teorioita tieteellisestä realismista ja antirealismista.
9.2 Pohdi, onko tieteellinen realismi vai empiristinen antirealismi uskottavampi tieteenfilosofinen kanta. 15 p.
Yleensä tieteelliset realistit ovat metafyysisiä realisteja, jotka uskovat, että on olemassa ihmisistä riippumaton todellisuus. Lisäksi realistit tavallisesti hyväksyvät totuuden korrespondenssiteorian, jonka mukaan väitteet ja teoriat ovat tosia, jos ne vastaavat todellisuutta. Realistit myös uskovat, että teoreettiset termit – kuten ”atomi” tai ”kvarkki” – pyrkivät viittaamaan maailmassa oikeasti oleviin kohteisiin.
Moni tieteenharjoittaja ottaa tieteellisen realismin annettuna. Yksi suurimmista tieteen tekemistä motivoivista tekijöistä on juuri sen selvittäminen, millainen maailma oikeasti on. Esimerkiksi historioitsijat eivät useinkaan ajattele vain muotoilevansa kiinnostavia tarinoita, jotka sopivat yhteen historiallisten dokumenttien ja muiden menneisyyden jälkien kanssa. Sen sijaan he pyrkivät kuvaamaan, mitä menneisyydessä oikeasti tapahtui.
Tärkein realismia puolustava argumentti on Hilary Putnamin ei-ihmeitä-argumentti. Realistien mukaan olisi ihme, että tieteelliset teoriat onnistuvat kuvaamaan havaittavaa todellisuutta niin hyvin kuin ne tällä hetkellä pystyvät, jos niiden teoreettiset entiteetit eivät viittaisi mihinkään todellisuudessa.
Ei-ihmeitä-argumenttia vastaan on argumentoitu vetoamalla siihen, että tieteen historia tuntee monia empiirisesti menestyksekkäitä teorioita, jotka myöhemmin ovat osoittautuneet epätosiksi. Tämä viittaisi siihen, ettei menestys edellytä totuutta, vaikka realistit muuta väittävätkin.
Van Fraassenin ja lukuisien muiden antirealistien mukaan tieteellistä realismia on käytännössä mahdoton testata. Tutkijat koettelevat teorioita aina joidenkin muiden onnistumisen kriteerien kautta teorian kirjaimellisen totuuden sijaan. Siksi antirealistit ovat ehdottaneet, että meidän tulisi pitäytyä vain kriteereissä, joilla teorioita testataan. Pitää vain hyväksyä ne teoriat, jotka menestyvät kriteerien nojalla parhaiten, eikä niiden lopullisesta totuudesta ole tarvetta spekuloida.
Realistit ovat puolestaan argumentoineet, että antirealistit eivät kykene selittämään, miten tieteellisten teorioiden avulla pystytään tekemään täysin uudenlaisia ennusteita. Nämä ennustukset ovat sellaisia, joita teorian kehittäjä ei itse tullut edes ajatelleeksi. Realistien mukaan tämä puhuu sen puolesta, että teorian on oltava muutenkin tosi.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia, onko tieteellinen realismi vai empiristinen antirealismi uskottavampi tieteenfilosofinen kanta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas esittää jonkin oikeansuuntaisen tieteellistä realismia tai empirististä antirealismia puolustavan argumentin.
8 pisteen vastauksessa kokelas pohtii, onko tieteellinen realismi vai empiristinen antirealismi uskottavampi tieteenfilosofinen kanta.
12 pisteen vastauksessa kokelas pohtii ansiokkaasti ja monipuolisesti tieteellisen realismin ja empiristisen antirealismin vahvuuksia ja heikkouksia. Kokelas ottaa kantaa siihen, kumpi teorioista on parempi.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas esimerkiksi liittää pohdintansa videota laajemmin filosofiseen perinteeseen tai havainnollistaa pohdintaansa osuvilla tieteestä otetuilla esimerkeillä.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Totuus (FI4) kohtiin ”realismi ja antirealismi” ja ”tieteen menetelmien ja teorioiden luotettavuus ja suhde todellisuuteen”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Tieto, tiede ja todellisuus (FI4) kohtiin ”tiedon mahdollisuus ja rajat” ja ”tieteellisen tutkimuksen luonne”.