Hyvän vastauksen piirteet: FI – Historia
24.9.2024
Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 14.11.2024
Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.
Historian kokeessa keskeisinä arvioinnin kohteina ovat historian oppiaineelle ominaiset taidot ja ajattelutavat, opetussuunnitelman mukaisten sisältöjen hallinta sekä historian keskeisten käsitteiden asianmukainen ja täsmällinen käyttö. Arvioinnin kohteena on myös kokelaan kyky tulkita ja arvioida kriittisesti historiallisia lähteitä, tehdä niistä itsenäisiä päätelmiä sekä vertailla historiallisia kysymyksiä koskevia tulkintoja ja ottaa niihin perustellusti kantaa.
Vastauksista tulee käydä ilmi, että kokelas ymmärtää eri aikakausien luonnetta ja osaa suhteuttaa oman aikansa ongelmia ja muutosprosesseja niiden historiallisiin yhteyksiin. Hän hallitsee historian keskeiset käsitteet, joita ovat esimerkiksi aika, muutos ja jatkuvuus. Niin ikään hän hahmottaa syy-yhteyksiä. Aineistotehtävissä kokelas osaa arvioida ja hyödyntää tekstejä ja visuaalisia aineistoja kriittisesti. Pohdintatehtävissä ja ristiriitaista tietoa sisältävissä tehtävissä kokelas osoittaa ymmärtävänsä historialliseen tiedonmuodostukseen liittyvän tulkinnallisuuden sekä syy-yhteyksien monitahoisuuden ja kompleksisuuden. Kokelas osaa arvioida menneisyyden ilmiöitä ja ihmisen toimintaa kunkin ajan omista lähtökohdista sekä erottaa tuon ajan näkökulmat nykyajan näkökulmista. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota kokelaan kykyyn rakentaa tiedoistaan jäsentyneitä kokonaisuuksia sekä taitoon erottaa olennainen ja epäolennainen tieto toisistaan.
Alla oleva taulukko on tarkoitettu arvostelutyön avuksi. Siinä otetaan huomioon erityisesti myös vastausten taitotavoitteisiin liittyvät ulottuvuudet. Sarakkeissa esitetyt kuvaukset ovat esimerkinomaisia.
Tehtäväkohtaisissa hyvän vastauksen piirteissä arvostelukriteerit on annettu kaksiportaisesti eli hyville vastauksille (vähintään 50 % tehtävän pistemäärästä) ja kiitettäville vastauksille (vähintään 70 % tehtävän pistemäärästä). 20 pisteen tehtävissä hyvästä vastauksesta saa 10–13 pistettä ja kiitettävästä 14–20 pistettä, 30 pisteen tehtävissä vastaavasti 15–20 ja 21–30 pistettä.
| 0 | Tyydyttävä | Hyvä | Kiitettävä | |
|---|---|---|---|---|
| Tietojen oikeellisuus ja olennaisuus, käsitteiden täsmällisyys | Vastaus ei sisällä lainkaan tehtävässä edellytettyä tietoa. Tehtävä on ymmärretty virheellisesti. | Vastaus on niukkasisältöinen, tai se sisältää paljon epäolennaisuuksia. Tehtävään on vastattu vain osittain. Käsitteiden hallinta on puutteellista. | Vastaus sisältää verraten täsmällistä ja tehtävään hyvin sopivaa tietoa. Käsitteiden hallinta on hyvää. | Vastaus sisältää olennaisia ja aiheen kannalta mielekkäästi rajattuja tietoja. Tietojen ja käsitteiden hallinta on täsmällistä. |
| Analyyttisyys, loogisuus, perustelevuus | Vastaus on jäsentymätön ja sekava. Väitteitä ei ole perusteltu. | Vastauksen rakenne on luettelomainen tai epäselvä. Aiheen tarkastelu on heikosti erittelevää. Väitteitä on perusteltu niukasti. | Vastaus on joiltakin osin analyyttinen. Aiheen tarkastelu on johdonmukaista, vaikka sisältää paikoitellen puutteita. Väitteet on perusteltu verrattain hyvin. | Vastauksen yleisote on analyyttinen. Aiheen tarkastelu on johdonmukaista ja argumentoivaa, ja väitteillä on hyvät perustelut. |
| Kriittisyys, moniperspektiivisyys, kyky arvioida ja soveltaa tietoja | Vastaus ei sisällä minkäänlaisia (lähde)kriittisiä huomioita eikä järkiperustaista tietojen arviointia tai soveltamista. Vastauksessa ei ole merkkejä kyvystä pohtia eri tulkintoja tai vaihtoehtoja. | Vastauksessa on vähäisiä merkkejä lähdekriittisyydestä sekä joitain satunnaisia heikkoja merkkejä eri näkökulmien ja tulkinnallisuuden pohdinnasta. Vastaus ei juuri sisällä tietojen soveltamista. | Vastauksessa on paikoitellen hyvää (lähde)kriittistä pohdintaa ja hyviä tulkintoja sekä joitain hyviä esimerkkejä moniperspektiivisestä ajattelusta. Vastauksessa on joitain merkkejä kyvystä arvioida ja soveltaa tietoja. | Vastauksessa on terävä ja oivaltava (lähde)kriittinen ote. Vastaus sisältää moniperspektiivistä punnittua pohdintaa. Tietojen arviointia ja soveltamista on vastauksessa monin paikoin. |
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Ihmisen suhde ympäristöön keskiajalla 20 p.
Tarkastele keskiajan ihmisen suhdetta elinympäristöönsä. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmia ja .
Hyvässä vastauksessa kokelas käsittelee joitakin keskiajan ihmisen luonto- ja ympäristösuhteen keskeisiä piirteitä ja hyödyntää vastauksessaan tehtävän aineistoja. Kokelas ymmärtää sekä luonnonvarojen konkreettisen hyödyntämisen että maailmankuvan liittyvän ilmiöön. Kokelas ymmärtää, että luonto nähtiin ensisijaisesti resurssina ja toimeentulon lähteenä (maatalous, metsästys ja kalastus). Ihminen pyrki muokkaamaan luontoa siten, että kasvavaa väestöä pystyttiin ruokkimaan. Käytännössä tämä tarkoitti uuden maan ottamista käyttöön ja viljelymenetelmien muokkaamista tuottavampaan suuntaan. Keskiajalla oli heikommat mahdollisuudet suojautua luonnonkatastrofeja, tauteja ja petoeläimiä vastaan kuin nykyään, joten siksi etenkin villi luonto saatettiin kokea pelottavana asiana. Hyvässä vastauksessa edellytetään tehtävän aineistojen hyödyntämistä esimerkiksi esittämällä havaintoja petojen pelosta ja kristinuskon merkityksellisyydestä aineistosta ilmenevässä maailmankuvassa.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee edellä esitettyjä asioita monipuolisemmin ja analyyttisemmin sekä lähdekriittisesti. Hän ymmärtää, että tehtävän aineistot kuvaavat elinympäristöä Italiassa ja että tilanne saattoi olla hyvinkin erilainen muualla. Esimerkiksi Skandinavian alueella ei kärsitty eroosiosta, joka johtuisi metsien hakkaamisesta. Kokelas ymmärtää, että Pyhän Franciscuksen ja suden kohtaamisesta kertova tarina (aineisto 1.B) on pyhimyksiin liittyvä ihmekertomus eikä välttämättä kuvaa todellista tapahtumaa, vaan on osa kirkon kristillistä ideologiaa. Kokelas tuo vastauksessa esille konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka maatalouden tuottavuutta pyrittiin kasvattamaan (uuden maan raivaaminen, kääntöaura, kolmivuoroviljely, tekniset innovaatiot kuten vesivoiman hyödyntäminen ja tuulimyllyt). Kokelas erittelee myös ihmisen toiminnan negatiivisia seurauksia, kuten metsien katoamista ja eroosiota.
2. Kohti kylmää sotaa 20 p.
Winston Churchill oli Ison-Britannian pääministeri toisen maailmansodan aikana vuosina 1940–1945 ja myös 1951–1955. Hän piti kuuluisan ”rautaesirippupuheensa” Fultonin yliopistossa Yhdysvalloissa 5.3.1946.
Pohdi, mihin Churchill pyrki puheellaan () sekä miten Iso-Britannia ja sen läntiset liittolaiset suhtautuivat puheessa kuvailtuun tilanteeseen vuosina 1946–1955.
Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että Churchill varoittaa puheessaan Neuvostoliiton käyttävän hyväkseen toisen maailmansodan jälkeistä poliittista tilannetta lisätäkseen vaikutusvaltaansa Itä- ja Keski-Euroopan valtioissa. Kokelas selittää, mitä tässä yhteydessä ymmärretään termillä "rautaesirippu". Hyvässä vastauksessa annetaan ainakin yksi esimerkki siitä, miten Neuvostoliitto onnistui alistamaan valtansa alle useita Itä-Euroopan valtioita. Churchill kehotti länsiliittoutuneita ja erityisesti amerikkalaisia vastustamaan Neuvostoliiton laajentumista. Hyvä vastaus sisältää myös ainakin yhden esimerkin siitä, miten Iso-Britannia ja sen liittolaiset (pääasiassa USA ja Ranska) reagoivat Neuvostoliiton laajentumiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi NATO:n perustaminen tai Euroopan yhdentymisprosessin aloittaminen (esimerkiksi Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, joka perustettiin 1951). Vastauksessa annetaan myös esimerkki kärjistyneestä ideologisesta konfliktista mainitun ajanjakson aikana, esimerkiksi Saksan kysymys tai Korean sota.
Kiitettävässä vastauksessa pohditaan tarkemmin, kuinka liittoutuneiden eli USA:n, Neuvostoliiton, Ranskan ja Ison-Britannian yhteistyö toisen maailmansodan loppuvaiheessa, esimerkiksi Jaltan ja Potsdamin konferenssit, antoi Neuvostoliitolle hyvät lähtökohdat poliittisen etupiirin laajentamiseen Itä- ja Keski-Euroopassa. Lähdekriittisenä huomiona kokelas voi myös todeta, että Churchill piti puheensa entisenä pääministerinä, mikä tarkoitti, että hän pystyi puhumaan poliittisesta tilanteesta hieman vapaammin. Kokelas voi mainita esimerkiksi, että Churchillin puheen tarkoitus oli vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen Yhdysvalloissa, sillä Yhdysvallat oli tärkeä kumppani Neuvostoliiton laajentumista vastustavassa rintamassa. Kiitettävä vastaus antaa analyyttisemman kuvan siitä, miten Britannia ja sen liittolaiset reagoivat Neuvostoliiton laajentumiseen (esim. Trumanin oppi, dominoteoria, erilaisten poliittisten ja sotilaallisten järjestöjen perustaminen). Vastaus käsittelee syvällisemmin myös sitä, miten kylmän sodan alkaminen vaikutti Saksan kysymyksen ratkaisuun (Länsi-Saksa liittyi Natoon vuonna 1955). Vastauksessa voidaan tarkastella myös Stalinin kuoleman (1953) vaikutuksia siihen, miten länsi suhtautui Neuvostoliittoon.
3. Koulutuksen merkitys itsenäisyyden ajan Suomessa 20 p.
Vuonna 2012 julkaistussa Pilvi Torstin tutkimuksessa Suomalaiset ja historia kysyttiin käsityksiä siitä, mitkä olivat merkittävimpiä asioita Suomen historiassa. Vastaajista 75,5 % piti kaikkein merkittävimpänä asiana oppivelvollisuutta, peruskoulua ja ilmaista koulutusta. Seuraavaksi eniten mainintoja saanut asia esiintyi 54 %:ssa vastauksista.
Pohdi, miksi Suomessa on perinteisesti arvostettu koulutusta.
Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että koulutuksen arvostus on vaikuttanut Suomen kehitykseen 1900-luvulla, ja esittää perustellun tulkinnan oppivelvollisuuden, peruskoulun ja maksuttoman koulutuksen merkityksestä. Kokelas voi tuoda esiin myös yksilöiden motiiveja arvostaa koulutusta. Itsenäistymisen aikoihin Suomi oli varsin köyhä maatalousvaltainen maa. Koulutustason nousu on ollut eräs keskeinen syy elintason kasvuun ja hyvinvoinnin lisääntymiseen viimeksi kuluneen noin sadan vuoden aikana. Oppivelvollisuus, peruskoulu ja maksuton koulutus mahdollistivat kouluttautumisen asuinpaikasta tai vanhempien varallisuudesta riippumatta. Näin myös köyhistä oloista ponnistavilla oli mahdollisuus kouluttautumiseen ja sosiaaliseen nousuun, mikä lisäsi mahdollisuuksien tasa-arvoa.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee tarkemmin uudistusten rakenteellisia vaikutuksia eri aikoina. Oppivelvollisuus mahdollisti kaikkien lasten pääsyn kouluun. Peruskoulu poisti rinnakkaiset järjestelmät, joissa vain osa oppilaista jatkoi opiskelua oppikoulussa ja edelleen lukiossa. Maksuton koulutus on mahdollistanut korkeakouluopinnot kaikille varallisuudesta riippumatta. Kiitettävässä vastauksessa kokelas voi tuoda esiin sen, ettei koulutusta välttämättä arvosteta enää yhtä paljon kuin aiemmin. Hän voi esimerkiksi huomata, että Torstin tutkimuksen aineisto on koottu aikana, jolloin Suomen menestys Pisa-tutkimuksissa oli parhaimmillaan, ja pohtia koulutuksen viime vuosien haasteita.
Vaikka tehtävä ajoittuu itsenäisyyden aikaan, vastauksessa voi käsitellä taustoittavasti myös varhaisempia koulutuksen ilmiöitä. Kokelas voi huomioida esimerkiksi kansakoululaitoksen perustamisen ja ylioppilastutkinnon sallimisen myös naisille 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kokelas voi myös mainita oppivelvollisuuden ja maksuttomuuden laajentuneen toisen asteen opintoihin 2020-luvulla.
4. 1800-luvun ja 1900-luvun alun taide 20 p.
Mitä taidesuuntausta kuvien , ja teokset edustavat, ja mitkä ovat tämän taidesuunnan keskeiset tunnuspiirteet?
Kokelaan on mahdollista tarkastella eri taideteoksia joko erikseen (esim. romantiikka, jugend ja kansallisromantiikka) tai yhdistää niitä yhden kansallisromanttisen taidesuunnan piiriin.
Hyvässä vastauksessa kokelas ajoittaa eurooppalaisen kansallisromantiikan väljästi 1700- ja 1800-luvun vaihteesta 1900-luvun alkuun. Kokelas huomaa, että oman kansakunnan erityispiirteiden korostaminen tai ihannoiminen ovat tyypillisiä kansallisromantiikan ja nationalismin piirteitä. Kokelas nostaa esiin kustakin teoksesta kansallisromantiikan piirteitä ja esittelee esimerkein, miten erimaalaisia teoksia yhdistää esimerkiksi menneisyyden kuvaaminen tai oman maan luonnon ja maisemien ylivertaisen luonnonkauneuden esiintuominen.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas liittää suuntauksen laajemmin romantiikan estetiikkaan ja kuvaustapoihin (dramaattinen tai seesteinen luonto, maisemat, kalliot, vesi, valo, mystisyys). Hän yhdistää kansallisromantiikan myös nationalismin aatteelliseen kontekstiin käsittelemällä esimerkiksi seuraavia seikkoja: kansakuntien uudet rajat, oletukset kansanluonteiden olemassaolosta, luodut menneisyydet ja isänmaallisuus. Kokelas havaitsee, että menneisyydessä käännyttiin usein keskiaikaan (esim. kuninkaiden, ritarien ja miekkojen tyyli ja vene, jonka voi tulkita viikinkiveneeksi), jonka tulkinnat saattoivat saada tarunhohtoisia piirteitä. Hän huomaa myös, että kansallisromanttisessa taidesuuntauksessa hyödynnettiin niin sanottuja kansalliseepoksia ja mytologiaa, Suomessa erityisesti Kalevalaa (Pohjola-talon tekstit ”Pohjola” ja ”Kullervo”, karhunpäät).
Kokelas huomioi nuottikirjan kansallismielisen retoriikan ja tekee aineistoista esimerkiksi seuraavia havaintoja:
- Norjalaisen maalauksen vuonoaihe on norjalaisille kansallismaisema.
- Maalauksen seesteisyys muodostaa kontrastin jylhälle luonnolle.
- Maalauksen etualan ihmishahmo, joka ohjaa lasta kädestä, on tyypillinen maalaisidyllille ja voidaan nähdä viittauksena kansan positiiviseen tulevaisuuteen.
- Pohjola-talon harmaa luonnonkivi on paikallinen, suomalaisten kestävyyttä ja Suomen karua luontoa symboloiva materiaali.
5. Kustaa Vaasan Ruotsi 20 p.
Hyvässä vastauksessa kokelas yhdistää Kustaa Vaasan valtakauden ennen kaikkea Ruotsin hallinnon kehittämiseen ja reformaation toimeenpanoon. Kokelas ymmärtää Kustaa Vaasan toimeenpaneman reformaation paitsi uskonnolliseksi, myös valtiolliseksi toimeksi. Kirkon omaisuuden takavarikointi sekä verotuksen laajentaminen kasvattivat kuningaskunnan tuloja merkittävästi. Kokelas osaa yhdistää keskiajan päättymisen Ruotsissa Kustaa Vaasaan.
Kiitettävässä vastauksessa Kustaa Vaasan valtaannousu kytketään Ruotsin eroon Kalmarin unionista tai Tanskan ylivallasta. Kokelas ymmärtää Kustaa Vaasan uudistusten tavoitteeksi ”kruunun” eli keskusjohtoisen hallinnon ja kuninkaanvallan merkityksen kasvattamisen. Kokelas voi mainita myös, että kuninkaanvalta vakiintui sen jälkeen, kun se muutettiin perinnölliseksi Kustaa Vaasan aikana. Kokelas tunnistaa esimerkiksi reformaation ja kuninkaanvallan kasvun yhteydet eurooppalaisiin kehityskulkuihin sekä ymmärtää Kustaa Vaasan jälkimaineen esimodernin kansallisvaltion kehittäjänä. Kokelas voi myös kyseenalaistaa, kuinka moderni Kustaa Vaasan Ruotsi oikeastaan oli – monessa suhteessa se ei eronnut keskiaikaisesta valtiosta.
6. Buffalo Billin kiertue Euroopassa 20 p.
Entinen biisoninmetsästäjä, amerikkalainen William F. Cody eli ”Buffalo Bill” (1846–1917) perusti 1880-luvulla show’n Buffalo Bill’s Wild West [Buffalo Billin villi länsi], jossa esiintyi myös ryhmä Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön edustajia. Show kiersi Eurooppaa ja esiintyi muun muassa Lontoossa kuningatar Viktorialle ja Roomassa paavi Leo XIII:lle. Kuvat , ja liittyvät näihin kiertueisiin.
Analysoi kuvia , ja kulttuurien kohtaamisen näkökulmasta. Tarkastele asiaa sekä Amerikan alkuperäisväestön edustajien että eurooppalaisten näkökulmasta.
Hyvässä vastauksessa kokelas sijoittaa aineistot mielekkääseen historialliseen kehykseen, esimerkiksi 1800-luvun lopun eurooppalaisten ja Yhdysvaltain eurooppalaisperäisen väestön käsityksiin muiden mantereiden alkuperäisväestöstä ja Yhdysvalloista. Kiertue sijoittui niin sanottuun intiaanisotien aikaan, ja kokelas ymmärtää, että käsitykset ovat kolonialistisia ja etnosentrisiä. Alkuperäiskansat esitettiin eksoottisina, mutta alistettuina kansoina. Vastauksesta käy ilmi, että kokelas ymmärtää aineistojen tarkoituksena olleen paitsi välittää tietoa myös markkinoida kiertuetta, joten niiden antama kuva kiertueen tapahtumista ei ole välttämättä täysin totuudenmukainen. Kokelas voi pohtia, miksi alkuperäisväestö osallistui kiertueeseen.
Kiitettävässä vastauksessa analysoidaan monipuolisesti aineistojen ja show-kiertueen antamaa kuvaa Yhdysvaltain väestöstä ja kulttuurista. Vastaus osoittaa kokelaan ymmärtäneen, että kiertue vahvisti aiempia mielikuvia Yhdysvaltain alkuperäisväestöstä, jotka olivat Euroopassa jo tulleet tutuiksi muun muassa seikkailukirjoista. Kokelas ymmärtää, että nämä mielikuvat loivat myös eroa eurooppalaisuuden ja vieraan kulttuurin välille. Kokelas voi pohtia esimerkiksi eurooppalaisten eksotiikan nälkää sekä kuvaa Yhdysvalloista kesyttömänä ja elinvoimaisena vapauden maana ja sen alkuperäisväestöstä ”jaloina villeinä”. Aineiston 6.C voidaan myös esimerkiksi tulkita korostavan eroa amerikkalaisen kulttuurin ja Euroopan vanhan kulttuuriperinnön välillä. Kokelas pohtii myös kiertueen johtajan motiiveja kiertueen järjestämiseen ja alkuperäisväestön edustajien syitä osallistua siihen.
Osa 2: 30 pisteen tehtävät
7. Keisari Augustuksen historiallinen imago 30 p.
Julius Caesarin ottopoika Gaius Octavius (63 eaa. – 14 jaa.) nousi sisällissotien jälkeen Rooman valtakunnan hallitsijaksi vuonna 27 eaa. Hänet tunnetaan paremmin senaatin myöntämällä kunnianimellä Augustus. Rooman keisarikauden katsotaan alkaneen hänen hallituskaudestaan.
7.1 Vertaa Augustuksen omaelämäkerran () antamaa kuvaa Rooman tilanteesta sisällissotien jälkeen historioitsija Tacituksen näkemykseen (). 12 p.
Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että sisällissotien loppuminen ja Augustuksen valtaannousu merkitsivät Rooman tasavallan loppua ja siirtymistä yksinvaltaan. Augustus haluaa esittää itsensä rauhan ja tasavaltaisen hallinnon palauttajana. Tacitus puolestaan tuo esille sen, että Augustus keskitti kaiken vallan itselleen eivätkä senaattorit uskaltaneet häntä vastustaa pelon tai mukavuudenhalun vuoksi.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas vertaa tarkemmin tehtävän aineistoja. Hän huomaa, että Augustuksen tekstikatkelmassa Augustus käytti tasavallan hallintojärjestelmää vallan keskittämiseen. Augustus mainitsee, että hän ei ottanut kuninkaan tai hallitsijan titteliä itselleen, vaan painottaa, että hänellä ei ollut sen enempää laillista valtaa kuin kenelläkään muulla virkamiehellä. Tacitus sen sijaan korostaa, että Augustus piti hallussaan tärkeimmät virka-asemat ja huolehti siitä, että senaatti tuki hänen päätöksiään. Tacitus korostaa myös, että Augustuksen vastustajat olivat kuolleet sisällissotien aikana taisteluissa tai murhautettu puhdistuksissa. Tacituksen mukaan eliitti ei halunnut asettua hallitsijaa vastaan, sillä myötämielisyys palkittiin korkeilla viroilla ja rikkauksilla. Monet pitivät myös yksinvaltaa pienempänä pahana kuin sitä edeltänyttä sisällissotien ja väkivallan aikakautta.
Augustuksen elämäkerran perusteella sisällissotien jälkeisestä Rooman tilanteesta tulee positiivisempi ja yhteiskunnallisesti vakaampi kuva. Tacituksen näkemys taas on, että Rooman sen hetkinen tilanne oli pikemminkin olosuhteiden pakosta juuri sellainen, että valta keskitettiin Augustukselle eikä häntä enää vastustettu. Vaihtoehtona olisi ollut, ettei senaattiin olisi luotettu, korruptio olisi jatkunut ja jopa lait olisivat olleet merkityksettömiä ja yhteiskunta väkivaltainen. Silti kummassakin tekstissä tuodaan esiin ajatus Augustuksesta rauhan ja turvallisuuden takaajana.
7.2 Erittele kuvaa, jonka aineistojen , , ja laatijat ovat halunneet välittää keisari Augustuksesta, ja arvioi näitä erilaisia kuvauksia lähdekriittisesti. 18 p.
Hyvästä vastauksesta käy ilmi kokelaan oivaltavan, että aineistot 7.A–7.D pyrkivät kaikki antamaan hieman erilaisen kuvan Augustuksesta hallitsijana. Aineisto 7.A on Augustuksen itsensä hieman ennen kuolemaansa laatima julkinen kirjoitus, jossa hän pyrkii tietoisesti muokkaamaan itsestään jälkipolville jäävää kuvaa. Hän haluaa esittää itsensä mahdollisimman edullisessa valossa ja tuo julki vain sellaisia seikkoja, jotka luovat hänen toimistaan hallitsijana positiivisen kuvan. Aineiston 7.B on kirjoittanut roomalainen historioitsija Cornelius Tacitus noin sata vuotta Augustuksen kuoleman jälkeen. Hän suhtautui kriittisesti Augustuksen valtaan ja saavutuksiin. Aineisto 7.C on roomalaisen historioitsijan Suetoniuksen kuvaus Augustuksen ulkomuodosta. Myös se on kirjoitettu noin sata vuotta Augustuksen kuoleman jälkeen. Suetonius esittää sekä hyviä että huonoja puolia kuolleen hallitsijan ulkonäöstä. Aineisto 7.D on yksi monista säilyneistä Augustuksen virallisista muotokuvista. Niissä hallitsija esitettiin mahdollisimman edullisessa valossa eikä fyysisiä puutteita kuvattu lainkaan. Kyse oli idealistisesta eikä realistisesta muotokuvasta. Sillä tavoiteltiin alamaisten suosiota.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas erittelee aineistoja analyyttisesti ja monipuolisesti. Hän tuo esille lähdekriittisiä näkemyksiä kaikista aineistoista, ja vastaus sisältää myös sellaista tietoa, jota aineistosta ei voi suoraan päätellä. Kokelas huomioi esimerkiksi sen, että Tacituksen ja Suetoniuksen historiateokset on laadittu noin sata vuotta Augustuksen kuoleman jälkeen. Heidän tietonsa perustuivat siis asioiden jälkikäteiseen arviointiin, mutta toisaalta he saattoivat tukeutua valtion arkistoissa oleviin Augustuksen aikaisiin lähteisiin. Tacitus ei hyväksynyt Augustuksen perustamaa yksinvaltaista järjestelmää. Kokelas voi pohtia, miten kuvaus Augustuksen ulkonäöstä on voinut säilyä sata vuotta ja kuinka luotettava se oli. Kokelas voi myös oivaltaa, että antiikin Rooman aikaisella historiankirjoituksella oli oma poliittinen tarkoituksensa, eikä se edusta nykyistä historiantutkimusta.
Augustuksen oma kirjoitus ja Prima portan Augustus-patsas ovat aikalaislähteitä. Kokelaalta ei voi kuitenkaan olettaa, että hän ymmärtää patsaan olevan aikalaislähde, kun lähdeviittauksessa ei kerrota, milloin patsas valmistui. Joka tapauksessa patsas edustaa Kreikan klassisen kauden veistoksien tyyliä, jota alun perin käytettiin kuvaamaan jumalia. Se on todennäköisesti tunnistettava, mutta idealisoitu esitys kohteestaan. Tämä oli järkevää virallisissa muotokuvissa, sillä Rooman hallitsijoita palvottiin myös jumalina. Monet valtakunnan alamaiset eivät koskaan olleet nähneet hallitsijaansa ja siksi kaunistellut muotokuvat saattoivat mennä täydestä. Oleellista on ymmärtää veistoksen liittyvän julkiseen propagandaan, jossa Augustus haluttiin nähdä ihanteellisena hallitsijana.
8. Venäjän ulkopolitiikan kehityssuuntia 30 p.
8.1 Analysoi, miten Venäjän ulkopolitiikka kehittyi 1900-luvun alusta ensimmäisen maailmansodan loppuun asti ja miten tämä kehitys vaikutti kansainvälisiin suhteisiin. Hyödynnä vastauksessasi aineistoja ja . 14 p.
Hyvässä vastauksessa todetaan, että Venäjä oli harjoittanut ekspansiivista ulkopolitiikkaa 1800-luvulta lähtien. Venäjä perusteli etupiiriään pääasiassa panslavismilla ja ortodoksisen kirkon asemalla. Pyrkimys geopoliittiseen valtaan käy yhä selvemmäksi laajentumispyrkimyksistä Keski-Aasiassa ja vielä idempänäkin Aasiassa. Ne ilmenivät esimerkiksi vuosien 1904–1905 sodassa Japania vastaan, jonka Venäjä hävisi. Ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjä yritti vakiinnuttaa etupiirinsä liittoutumalla ympärysvaltojen kanssa. Sotilaalliset takaiskut sodan aikana johtivat kuitenkin vahvoihin ristiriitoihin Venäjän sisäpolitiikassa, ja bolševikkien vallankaappauksen myötä syntynyt Neuvosto-Venäjä solmi erillisrauhan keskusvaltojen kanssa ja irtaantui sodasta keväällä 1918.
Kiitettävässä vastauksessa Venäjän ulkopolitiikkaa kuvataan analyyttisemmin, ja kokelas hyödyntää aineistoja lähdekriittisesti. Kokelas muodostaa kokonaiskuvan kansainvälisten suhteiden muutoksista. Venäjän laajentumispyrkimykset selitetään tarkemmin, samoin kuin Venäjän toiminta ensimmäisen maailmansodan aikana. Erityisesti Balkanin alue ja pääsy Välimerelle olivat silloin tärkeitä strategisia tavoitteita. Bolševikkien vallankumouksen ja Neuvostoliiton perustamisen ymmärretään heikentäneen sotien välisenä aikana Venäjän vaikutusvaltaa kansainvälisissä suhteissa ja aiheuttaneen lisää ideologisia jännitteitä kansainvälisiin suhteisiin.
8.2 Millaisia muutoksia ja pysyviä piirteitä voidaan havaita Venäjän ulkopolitiikassa keskiajalta nykypäivään? Hyödynnä vastauksessasi Jyrki Iivosen kolumnia (). 16 p.
Hyvä vastaus on selkeästi liitetty Iivosen kolumniin, ja siinä kokelas kommentoi kolumnin kuvausta ja tulkintaa Venäjän ulkopolitiikan historiallisesta kehityksestä. Vastauksessa nostetaan esille esimerkiksi Venäjän vallan vahvistumisen edellytykset ja sitä rajoittavat tekijät keskiajalla, kuten Kiovan ruhtinaskunta alueellisena slaavilais-ortodoksisena vahvana vaikuttajana, mongolien levittäytyminen alueelle idästä sekä Moskovan rooli hallitsevana slaavilais-ortodoksisena toimijana. 1500-luvulta lähtien Venäjän ulkopolitiikan päätavoite oli laajentuminen länteen, mutta sitä hidasti Ruotsin jyrkkä vastarinta.
Hyvässä vastauksessa todetaan, että Venäjän länsisuuntautunut ulkopolitiikka menestyi aiempaa paremmin 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa (esimerkiksi Suomen valloitus vuonna 1809). Venäjän ulkopolitiikkaa 1800-luvulta lähtien leimasivat sekä venäläinen nationalismi että 1800-luvun alussa panslavismi, joka oli tärkeä poliittinen voima pyrkimyksissä saavuttaa hallitseva asema Balkanilla ja Välimerellä. Venäjän ulkopolitiikka laajeni 1800-luvun aikana koskemaan myös itää (Kaukasiaa, Keski-Aasiaa ja vielä kauempana idässä olevia alueita, esim. Venäjän ja Japanin sota 1904–1905). Hyvässä vastauksessa on myös havainto, että Venäjän pitkäaikainen pyrkimys olla hallitsevassa asemassa Euroopassa toteutui toisen maailmansodan myötä, kun Neuvostoliitto ulotti valtansa Berliiniin asti. Venäjän presidentti Putin on kuvaillut Neuvostoliiton hajoamista 1990-luvun alussa "geopoliittiseksi katastrofiksi". Hyvässä vastauksessa annetaan esimerkki siitä, miten poliittista historiaa käytetään Venäjän ulkopoliittisessa retoriikassa Ukrainan vastaisen hyökkäyssodan yhteydessä.
Kiitettävässä vastauksessa muodostetaan kokonaiskuva koko ajanjaksosta ja Venäjän ulkopolitiikan tavoitteita taustoitetaan syvällisemmin. Kiitettävä vastaus osoittaa kykyä perustella laajasti Venäjän ulkopolitiikan kehitystä antamalla erilaisia konkreettisia esimerkkejä (esim. Iivana IV:n pyrkimykset laajentaa Moskovan ruhtinaskuntaa, Pietari Suuren länsisuuntaiset tavoitteet ja Pietarin kaupungin perustaminen, Aleksanteri I:n yhteistyö Napoleonin kanssa ja Stalinin saavuttama Neuvostoliiton etupiiri Keski- ja Itä-Euroopassa). Kiitettävässä vastauksessa kokelas analysoi ja kontekstualisoi Venäjän toimintaan vaikuttaneita ideologisia tekijöitä, joita ovat esimerkiksi ortodoksinen kirkko, venäläinen nationalismi ja panslavismi. Kokelas ymmärtää myös, että Venäjän ulkopolitiikkaa on johdettu autoritaarisesti keskiajalta lähtien (tsaarit, kommunistisen puolueen johtajat ja Venäjän autoritaariset presidentit). Kiitettävä vastaus sisältää myös syvällisempää analyysia venäläisestä historiapolitiikasta. Kokelas arvioi myös Iivosen kolumnia lähdekriittisesti. Hän voi esimerkiksi todeta, että kyse on kolumnista, joissa asioita yleensä kärjistetään, mutta huomioi kuitenkin, että kirjoittaja on asiantuntija.
9. Rautateiden merkitys Suomen historiassa 30 p.
9.1 Miten tavaraa kuljetettiin Suomen alueella ennen rautateiden rakentamista? 10 p.
Kokelas tuo vastauksessaan esiin kuljetusten vaikeuden ennen rautateiden rakentamista. Maanteitä oli vähän, ja ne olivat heikkotasoisia. Hevosvetoisesti ei pystytty kuljettamaan kovinkaan suuria tavaramääriä. Rannikkoseuduilla oli laivaliikenteellä keskeinen merkitys tavarankuljetuksessa, ja siksi myös asutus keskittyi paljolti rannikkoseutuihin ja sisämaassa vesistöjen varsille. Kesäisin tavaraa pystyttiin kuljettamaan jokia myöten sisämaahan. 1800-luvulla vesiliikenneolosuhteita parannettiin myös kaivamalla kanavia, joilla vesistöjä yhdistettiin toisiinsa. Talvisin purjehduskauden loppuminen kuitenkin lopetti suuren osan liikenteestä. Tavarankuljetus oli mahdollista lähes pelkästään rekien avulla jäätyneitä vesistöjä tai tiepohjia myöden. Tuolloin kuljetettavat tavaramäärät olivat vähäisempiä kuin kesäisin.
9.2 Analysoi, mitä taloudellista ja kulttuurista merkitystä oli rautateiden rakentamisella Suomessa 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella. Hyödynnä vastauksessasi aineistoja , ja . 20 p.
Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtäneensä, että rautateiden rakentaminen muutti tavara- ja henkilöliikennettä merkittävästi. Ennen rautateiden yleistymistä (aineisto 9.A) perustettiin sisämaahan varsin vähän kaupunkeja ja teollisuutta ja niiden väkiluku pysyi vaatimattomana. Rautatien myötä parantuneet liikenneyhteydet mahdollistivat sisämaan teollisuusyrityksille tehokkaan pääsyn koti- ja ulkomaan markkinoille. Tämä johti uusien sahojen ja tehtaiden perustamiseen sisämaahan sekä työvoiman tarpeen ja sen myötä myös kaupunkien kasvuun. Kokelas huomioi myös rautateiden ja erityisesti ratatyömaiden merkityksen suurina työllistäjinä, etenkin suhteutettuna Suomen väkilukuun (aineisto 9.B).
Kulttuurielämään rautatie vaikutti yhdistämällä maaseutukaupungit suurempiin keskuksiin. Se mahdollisti maaseudun asukkaiden matkat kaupunkeihin sekä tiedonvälityksen, esimerkiksi sanomalehtien, nopeamman leviämisen myös maaseudulle. Kulttuuritapahtumat saavuttivat helpommin myös sisämaan kaupungit, mihin myös viitataan Yrjö-Koskisen puheessa (aineisto 9.C).
Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee rautateiden rakentamisen vaikutuksia syvällisemmin ja analyyttisemmin. Kokelas voi huomioida esimerkiksi rautateiden merkityksen puutavarakuljetuksissa sahoilta satamiin tai Pietarin talousalueen yhdistymisen Suomeen rautatien avulla. Kokelas voi myös eritellä tarkemmin rautateiden rakentamisen työllisyysvaikutuksia: kuviosta näkyvät erityisesti nälkävuosien aikaiset ratatyöt. 1920- ja 1930-luvuilla ei erotu selkeitä työllistämisestä kertovia piikkejä, vaan ratayhteyksien tasaista rakentamista (aineisto 9.B).
Toisaalta kokelas voi tehdä kriittisiä huomioita rautateiden merkityksestä. Rataverkko oli suurelta osin valmis ennen Suomen itsenäistymistä (aineisto 9.A), mutta maan laajempi teollistuminen alkoi paljon myöhemmin. Sisällissodan aikana rautatiet mahdollistivat joukkojen ja aseiden kuljetukset rintamalle. Yrjö-Koskisen puhe oli tyypillinen juhlapuhe, jossa rautatien saapuminen Jyväskylään saattoi saada liioitellunkin suuren merkityksen (aineisto 9.C).