Hyvän vastauksen piirteet: FI – Äidinkieli ja kirjallisuus, lukutaidon koe

11.3.2025

Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 13.5.2025

Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, äidinkielen ja kirjallisuuden koetta koskevissa määräyksissä olevista kriteereistä sekä lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista, muista arvostelua koskevista määräyksistä.

https://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/tutkinnon-toimeenpano/maaraykset-ja-ohjeet/koekohtaiset-maaraykset-ja-ohjeet/aidinkielen-ja

Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä kuvaa kaikkia tehtävässä hyväksyttyjä sisältöjä. Vastauksessa voi olla muitakin kuin kuvauksessa mainittuja sisältöjä, eikä erinomaisessakaan suorituksessa tarvitse olla kaikkia esille nostettuja havaintoja ja päätelmiä aineistoista. Arviointi perustuu kriteereissä kuvattuun kokonaisuuteen. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.

Osa 1: Asia- ja mediatekstit

1. Henkilökuvien vertailua 30 p.

Vertaile ja analysoi kahta Sanna Marinia käsittelevää lehtijuttua (aineistot 1.A ja 1.B). Millaisen kuvan Marinista jutut rakentavat, ja miten suhtautuminen häneen on muuttunut? Vastauksen sopiva pituus on noin 4 500 merkkiä.

Tehtävän aineistona on kaksi Sanna Marinia käsittelevää lehtijuttua: Helsingin Sanomissa vuonna 2019 julkaistu henkilökuva ja Ilta-Sanomissa vuonna 2023 julkaistu kolumni. Tehtävässä pyydetään analysoimaan ja vertailemaan niitä siitä näkökulmasta, millaisen kuvan ne rakentavat Marinista ministeriuran alkuvaiheessa ja loppuvaiheessa, jolloin hän ei ollut enää pääministeri ja oli eronnut kansanedustajan tehtävästään. Lisäksi pyydetään analysoimaan teksteissä ilmenevää suhtautumistavan muutosta Mariniin. Analyysin voi esitellä aineisto kerrallaan, mutta vastauksessa tulee olla myös jonkinlainen synteesi tai erojen ja yhteisten piirteiden tiivistelmä, joka kokoaa ajatukset yhteen ja tuo esiin suhtautumistapoihin liittyviä päätelmiä.

Kriittistä lukutaitoa osoittaa keinojen ja päätelmien yhdistäminen tekstien tavoitteisiin sekä tekstilajien ja julkaisukanavien eroihin. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa esimerkiksi päätelmien suhteuttaminen median yleisempiin toimintatapoihin, politiikasta ja poliitikoista viestimiseen ja laajemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lisäksi odotetaan, että päätelmät suhteutetaan tekstien ilmestymisaikaan. Vastauksessa ei kuitenkaan edellytetä, että noiden aikojen tapahtumat tunnettaisiin yksityiskohtaisesti.

Sanna Marinista rakentuva kuva

Helsingin Sanomien henkilökuva on julkaistu vuonna 2019 tilanteessa, jossa SDP oli valitsemassa uutta puheenjohtajaa, josta samalla tulisi Suomen pääministeri. Henkilökuva keskittyy poliitikkokuvan rakentamiseen. Tätä korostavat myös tekstin kuvat, joissa Marin esiintyy virallisissa yhteyksissä median haastateltavana, eduskunnassa vannomassa virkavalaansa, puoluetoimiston edessä ja kättelemässä presidenttiä itsenäisyyspäivän juhlissa.

Teksti rakentaa Marinista kuvaa poliitikkona, joka on nuori (Suomen historian nuorin, maailman nuorin pääministeri), mutta kokenut (paljon poliittista kokemusta, ministeri, Sdp:n varapuheenjohtaja). Poliittisilta arvoiltaan hän on muuta puoluejohtoa vasemmistolaisempi ja kuuluu nuoreen punavihreään siipeen. Marinin suosiota korostetaan: hän on laajasti ihailtu, kansan ja entisen SDP:n puheenjohtajan, Antti Rinteen suosikki ja ääniharava.
Marinin ominaisuuksista nostetaan esiin positiivisia asioita: hän on vastuuntuntoinen (”En väistä vastuuta”, hän sanoi päättäväisesti.); asiakeskeinen (”Minulle on aina ollut toissijaista, miltä minä näytän tai miltä minä kuulostan”) ja järjestyksen ihminen (Järjestystä hän edellyttää myös politiikassa; hyviä hallintotapoja ja valtiosääntöön kirjoitettuja prosesseja noudatetaan).
Johtamistyyliltään hänen sanotaan olevan riuska, napakka ja jämäkkä. Hän tarttuisi ensi töikseen – – luottamuksen palauttamiseen. Marinin itsevarmuutta korostetaan: hän ilmoitti olevansa valmis pääministerin tehtäviin ja uskoo, että hänen pääministeriytensä parantaisi puolueen kannatuslukuja.
Yksityishenkilönä häntä kuvataan järjestyksestä ja arkisista asioista kiinnostuneena tamperelaisena pienen lapsen äitinä (Meillä on aina todella siistiä), jonka ihana puoliso ja lapsen isovanhemmat ‒ ‒ hoitavat kaikki käytännön asiat. Hyvinvointiyhteiskunta, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet ovat hänelle tärkeitä kotitaustan vuoksi (Olen vähävaraisesta perheestä; Olen sateenkaariperheestä).

Ilta-Sanomien kolumni on julkaistu joulukuussa 2023 Marinin pääministerikauden päätyttyä ja Marinin erottua kansanedustajan tehtävästä. Tyyliltään kolumni muistuttaa pakinaa: kärjistysten, liioittelun ja irvailujen avulla se rakentaa tahallisesti Marinista epäilyttävää, häikäilemätöntä ja itsekeskeistä kuvaa. Kolumnisti kirjoittaa tekstinsä ikään kuin Marinin ajatuksen juoksuna tai kuvitteellisena puheena kansalaisille ja medialle. Kolumni keskittyy rakentamaan epäsuorasti ja vihjaillen kuvaa Marinista pääosin muiden kuin poliitikon toimintaan liittyvien tekojen ja ominaisuuksien avulla. Teksti ei kuvaa Marinin ominaisuuksia tai toimintaa suoraan, vaan jättää henkilökuvan rakentamisen ikään kuin lukijan pääteltäväksi. Kolumnin voi tulkita myös mediakriittiseksi tai Marin-kritiikin kritiikiksi.

Marin esitetään vaikuttavana ja näkyvänä poliitikkona, joka on jättänyt tarkoituksellisesti varjoonsa muut poliitikot (Se varjo peittää kaiken, sen alta ei erota Petteri Orpoa ‒ ‒ Riikka Purraa ‒ ‒ tai Jutta Urpilaista). Hän on varma kansalaisten ja median huomiosta (TERVE, Suomi! Varmaan tuntunut olo tyhjältä ilman minua?) ja itsekeskeisesti nauttii siitä (Raahasin kuvaajan Flow Festivaleille näyttääkseni, mikä niissä on kiinnostavinta: minä).
Hän kokee uhrautuneensa messiaan tavoin kansan vuoksi (MINÄ ELIN teidän vuoksenne ja sitten minä katosin teidän vuoksenne. Vähän kuin Jeesus, kun tarkemmin ajattelee.) ja korostaa itsevarmasti pelastajan rooliaan (Pelastin teidät pandemialta, Venäjältä, itseltänne).
Hänet esitetään kyllästyneenä ja katkerana (silti te jaksoitte marista; Paskan ravintolanne tai bändinne kuolema oli aina minun syytäni) ja kostonhaluisena (jätin Purran ja Orpon polkemaan teitä murusiksi. Siinähän kaipailette.).
Hän suhtautuu kriittisesti mediaan, joka ei ymmärtänyt hänen pelotonta johtajuuttaan ja nimittelee toimittajia ylimielisesti kynäilijöiksi ja rillipäiksi, jotka yrittivät häntä turhaan sivaltaa. Oikeasti häntä ei kuitenkaan tunneta: Olen teille arvoitus; siinähän mietitte koskaan totuutta tavoittamatta.
Hän korostaa itsevarmasti kansainvälisiä suhteitaan (kiisin ykkösluokassa tapaamaan Tony ‒ ‒ Blairia ja muita Suomea tärkeämpiä toimijoita), suosiotaan (kuvia maailman halutuimmista tappelemassa keskenään seurastani), mutta toisaalta suhtautuu vaikuttajiin ylimielisesti (Tony (Phil? Ihan sama!) Blair).
Taloudellinen menestys on hänelle tärkeä (tein ziljoonasopimuksen ‒ ‒ pelotonta johtajuuttani käsittelevästä kirjasta, astuin ulos laatuautoista, istuin muotinäytöksissä, lipitin kallista juomaa kalliissa sviiteissä).
Hän vertaa itseään kansainvälisiin julkkiksiin: prinsessa Dianaan, kuninkaalliseen perheeseen ja Tiktokin Charli D’Amelioon ja korostaa nuoruuttaan ja naiseuttaan: hän esiintyy nahkakameessa, heiluu aikuispissisten kanssa ja kävelee ikonisissa trendibikineissä.
Hänet esitetään epäisänmaallisena opporturnistina, jota kiinnostaa lähinnä oman uran edistäminen ja raha (minä näytin teille pebanderiani kuin keskisormea Fuck you Suomi, mää lähren ny vetään).

Vertailua

Tekstien eroja ja yhtäläisyyksiä voi selittää julkaisukanavien ja tekstilajien erilaisuudella ja tekstien ajallisella kontekstilla. Toinen jutuista on julkaistu valtakunnallisessa sanomalehdessä, toinen taas iltapäivälehdessä. Helsingin Sanomissa julkaistu henkilökuva edustaa asiajournalismia. Se pyrkii objektiivisuuteen ja jättää kolme kirjoittajaansa taustalle. Ilta-Sanomien kolumni taas on kantaa ottava teksti, jossa kirjoittaja on vahvasti esillä ja läsnä. Tätä korostaa myös kirjoittajan kuva ja näkyvästi kirjoitettu nimi kolumnin alussa. Helsingin Sanomien teksti on julkaistu tilanteessa, jossa Marin oli nousemassa näkyvälle paikalle valtakunnan politiikassa, ja hänestä kirjoitettiin mahdollisena tulevana pääministerinä. Kolumni taas sijoittuu aikaan, jolloin Marinin ura pääministerinä ja kansanedustajana oli jo ohi. Tämän eron voi liittää esimerkiksi siihen, että Helsingin Sanomien henkilökuva nostaa Marinin jalustalle, kolumni taas pyrkii pudottamaan hänet sieltä.

Helsingin Sanomien henkilökuva kuvaa Marinia ulkoa päin hänen tekojensa ja saavutustensa kautta, kolumni taas kirjoittajan kuvittelemien Marinin ajatusten kautta. Molemmissa teksteissä nousee esiin Marinin suosio sekä kansan että median keskuudessa. Esille nousee myös tietynlainen itsevarmuus ja tarmokkuus. Helsingin Sanomissa ne esitetään positiivisessa valossa, kolumnissa taas negatiivisena ilmiönä: Itsevarmuudesta tulee ylimielisyyttä ja tarmokkuudesta opporturnistista oman edun tavoittelua. Helsingin Sanomien kuvaus Marinista vastuuntuntoisena ja asiakeskeisenä kääntyy kolumnissa vastakkaiseksi: Marin pakenee vastuutaan, jättää Suomen ja korostaa minäkeskeisesti itseään. Punavihreiden arvojensa vastaisesti Marin lentelee ykkösluokassa ympäri maailmaa, korostaa taloudellista menestystään ja seurapiirejään.
Helsingin Sanomien henkilökuva suhtautuu Mariniin arvostavasti ja pyrkii kuvauksessaan asiakeskeisyyteen ja objektiivisuuteen. Kolumni taas suhtautuu Mariniin kriittisesti ja nostaa ivaillen esiin muita kuin politiikkaan liittyviä toimintoja. Asettumalla "Marinin pään sisään" Lehtola ikään kuin antaa ymmärtää, että menestys on kihahtanut Marinin päähän. Kolumni kommentoi myös Marinin ja median välistä suhdetta mediakriittisesti ja vihjaa, että median luoma kuva hänestä on yksipuolinen eikä media tiedä, millainen Marin oikeasti on.

2. Verohallinnon videon analyysia 30 p.

Kaksiosaisen tehtävän aineistona on Verohallinnon julkaisema parin minuutin mittainen video. Sen ensisijaisena tavoitteena on mainostaa kesätyömahdollisuutta verosihteerinä. Samalla video pyrkii viihdyttämään ja rakentamaan Verohallinnon brändiä.

Tehtävässä arvioidaan vastaajan taitoa lukea videota multimodaalisena tekstinä kahdesta eri näkökulmasta. Kummassakin tehtävässä odotetaan havaintoja sekä päätelmiä siitä, miten ilmaisukeinot yhdessä ja erikseen luovat kuvaa kohderyhmästään ja viestivät Verohallinnosta työpaikkana ja toimijana suomalaisessa yhteiskunnassa.

2.1 Analysoi, millaisia oletuksia Verohallinnon video (aineisto 2.A) tekee kohderyhmästään. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 500 merkkiä. 18 p.

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa analysoidaan, millaista kuvaa video rakentaa kohderyhmästä ja millaisiin oletuksiin tuo kuva perustuu. Videon ensisijaisena kohderyhmänä voi pitää esimerkiksi opiskelijoita tai yleisemmin nuoria aikuisia. Päätelmät perustellaan keinojen avulla, ja ne liitetään videon tavoitteeseen löytää kesätyöntekijöitä mutta samalla myös viihdyttää laajempaa yleisöä. Kriittistä luentaa osoittavat havainnot ja päätelmät videon parodisuudesta, sen sisältämistä liioitteluista, yksinkertaistuksista ja epäluotettavuuksista, jotka mahdollistavat ironisen tulkinnan. Kriittinen lukija huomaa myös sen, mitä kohderyhmään kuuluvien oletetaan ennalta ajattelevan Verohallinnosta työnantajana ja toimijana.

Videossa oletetaan, että kohderyhmällä ei juuri ole aikaisempaa työkokemusta, he ovat kiinnostuneita määräaikaisista työsuhteista ja arvostavat työnteon hauskuutta.
Videolla tarjotaan ensisijaisesti kesätyöpaikkoja verosihteerinä mutta myös mahdollisuus pidempiaikaisiin työsuhteisiin: tarjolla on 200 kesätyöpaikkaa ja 100 vuoden pituista työsuhdetta.
Videolla ei esitetä korkeita koulutus- ja kokemusvaatimuksia kesätyöntekijöille.
Kuvissa esiintyvät ihmiset ovat enimmäkseen nuoria aikuisia.
Kuvien nuoret hymyilevät ja pitävät hauskaa, mikä rakentaa mielikuvaa verosihteerin työn mukanaan tuomasta hauskasta elämäntavasta.
Yleispuhekielen ja rennon tyylin voi ajatella kosiskelevan nuorehkoa kohderyhmää. Puhetavan avulla pyritään rikkomaan kohderyhmän oletettuja käsityksiä Verohallinnosta tylsänä ja byrokraattisena toimijana. Näiden havaintojen perusteella voi päätellä tavoiteltavan myös laajempaa kohderyhmää.
Katsojaa sinutellaan (kärsitkö, vaivaako) ja hänelle esitetään suoria kehotuksia hakea tehtävään (hae nyt, älä enää epäröi).
Videolla esiintyvät verosihteerit käyttävät rentoa puhekieltä (esim. mä, upeet, me teeskenneltiin, me juhlittiin) ja yksinkertaista työelämäsanastoa (esim. joustava työaika, viikkopalaveri, lakipykälä, pöytäkirja).
Verosihteerin työtehtävä on esitetty hankittavana tuotteena, jopa tuotemerkkinä (Verosihteeri^TM, Verosihteeri Light^TM, verosihteeri Pro^TM).
Kuvakerronnan perusteella vaikuttaa siltä, että kohderyhmän oletetaan olevan kiinnostunut hyvin pinnallisesta elämäntavasta ja menestyksestä asiantuntijatöissä. Viitteet vaihtoehtoisista elämänpoluista tai yhteiskunta- ja työelämäkritiikistä puuttuvat.
Video rakentaa siloitellun ja yksipuolisen kuvan nuorista ja nuorten unelmaelämästä, jossa biletetään, matkustellaan ja kaikki näyttävät varsin samanlaisilta.
Siloiteltuun kuvaan kuuluu myös hieno ura ja komeat tittelit (kuten junior executive awesome assistant specialist).
Videokerronnan näkökulmat jäävät yksiulotteisiksi, sillä kuvissa on vain vähän etnistä ja kulttuurista moninaisuutta, erilaisia osaajia, eri-ikäisiä ihmisiä.
Selostajan kerronnan, asiantuntijalausuntojen ja kuvakerronnan välinen ristiriita antaa olettaa, että kohderyhmällä on ironian ja sarkasmin tajua.
Selostajan kysymykset vaikuttavat ironisoivan kuvattua pintaliitoelämää (esim. Kärsitkö sosiaalisesta menestyksestä? Täyttyykö vapaa-aikasi liiallisesta ystävien tapaamisesta ja kiinnostavista treffeistä? Onko sinulla upea ura ja komea titteli?).
Selostajan kommentteja täydennetään stereotyyppisen huvittavilla tehosteilla (esim. peukuttavat ja katsojaan katsovat mies ja nainen, erilaisia innostus- ja voittoeleitä sisältävät videokatkelmat).
Asiantuntijalausunnot vaikuttavat epäaidoilta ja huvittavilta, koska ne on kuvattu amatöörimäisesti ja sama näyttelijä esittää sekä 25-vuotiasta Mariaa että 32-vuotiasta Hannaa.
Marian ja Hannan kommentit vaikuttavat huvittavilta: aiemmat hienot tittelit ja bilettävä elämäntapa rinnastetaan verosihteerin työhön, jonka tylsyyttä ja asialähtöisyyttä ylistetään ironisesti.
Marian ja Hannan ilmeistä ja ilmaisusta välittyy näytelty huvittuneisuus ikään kuin he eivät pystyisi pysymään vakavina.
Videon tuottama kuva nauraa itseironisesti verosihteeriydelle ja pyrkii siten murtamaan nuorten työnhakijoiden ennakkokäsityksiä ja muuttamaan laajan yleisön mielikuvaa Verohallinnosta.

2.2 Analysoi, miten video (aineisto 2.A) hyödyntää erilaisten tekstien ominaispiirteitä. Vastauksen sopiva pituus on noin 2 000 merkkiä. 12 p.

Tehtävässä edellytetään erilaisille teksteille kuten mainos- ja somevideoille, meemeille, teinikomedioille ja työpaikkailmoituksille, ominaisten piirteiden tunnistamista. Kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa osoittaa niiden liittäminen videon tavoitteeseen, kohderyhmään ja kontekstiin samoin kuin sen huomaaminen, että video tekee erilaisille teksteille ominaisilla piirteillä parodiaa. Videolla Verohallinto viestii, että se ei ole vain kuiva ja harmaa verokarhu vaan myös vitsikäs ja itseironinen sometoimija. Video liittyy viime vuosien mediailmiöön, jossa monet viranomaistahot ovat nuorentaneet brändikuvaansa erilaisilla huumoriteksteillä. Video vahvistaa Verohallinnon nuorekasta ja kiinnostavaa brändiä ja haastaa näin stereotyyppisiä ennakko-oletuksia Verohallinnosta.

Video hyödyntää ohjailevalle tekstilajille tyypillistä kieltä, joka kehottaa toimintaan:

käskyt: Liity siis tuhansien tyytyväisten verosihteerien joukkoon jo tänään, Älä siis enää epäröi, vaan valitse verosihteeriys nyt
kysymysmuotoiset kehotukset: Mitä siis enää mietit?
välittömään toimintaan ohjaavat ajan adverbit: jo tänään, nyt, heti.

Video hyödyntää verkkoviestinnästä tuttua markkinointivideoiden ongelmanratkaisurakennetta:

Ongelman esittely: sosiaalinen menestys, laaja ystäväpiiri, pettämätön tyylitaju yms.
Ratkaisu: verosihteerin työtehtävä
Kuvailu: verosihteerien todistuslausunnot
Lupaukset ja lisäedut: vapaa-ajan ongelmien häviäminen, mahdollisuus pro-ohjelmaan
Toimintakehotus: ”Älä enää epäröi, vaan valitse Verosihteeriys nyt!”

Videossa on joitakin perinteisen työpaikkailmoituksen piirteitä. Siinä muun muassa annetaan perustiedot työtehtävistä ja niiden hakemisesta sekä esitellään Verohallintoa organisaationa. Videolla on myös viittaus viralliselle sivustolle, jossa julkaistaan valtion työpaikkailmoitukset (valtiolle.fi).

Videon kuvamateriaali muistuttaa ylikansallisia markkinointi- ja viihdetekstejä. Rentoa ja iloista elämäntapaa esittelevät videokatkelmat viittaavat esimerkiksi kolajuomista tuttuihin nuorisolle suunnattuihin elämäntapamainoksiin. Urheilujoukkueen yhteishenkeä nostattava katkelma ja papereita onnistumisen merkiksi ilmaan heittävät nuoret puolestaan viittaavat yhdysvaltalaisten teinikomedioiden kuvastoon.

Video hyödyntää TikTokissa ja Instagramissa julkaistujen hauskojen somevideoiden ja meemien piirteitä. Näitä ovat esimerkiksi kännykkävideota muistuttavan pystykuvan hyödyntäminen "verosihteerien todistajanlausunnoissa" sekä meemikuvien lailla peukuttavat mies- ja naishahmot.

Osa 2: Kaunokirjalliset ja muut fiktiiviset tekstit

3. Kauhunovellin keinot ja tulkinta 30 p.

Analysoi keinoja, joilla novellissa (aineisto 3.A) luodaan kauhua, ja esitä novellista tulkinta. Vastauksen sopiva pituus on noin 4 500 merkkiä.

Tehtävän aineistona on Edgar Allan Poen alun perin vuonna 1839 ilmestyneen kauhunovellin suomennos. Tehtävässä pyydetään analysoimaan keinoja, joilla novellissa luodaan kauhua, ja tekemään novellista tulkinta. Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa käsitellään esimerkiksi novellin aihetta, kerrontaa, hahmoja, miljöötä ja kieltä kauhun luomisessa. Tulkinnoissa voivat painottua erityisesti novellin kuolemaan ja pelkoon liittyvät kuvaukset sekä novellin painostava tunnelma. Novellin nimi Varjo — Vertauskuvallinen kertomus voi toimia tulkinnan lähtökohtana. Vastauksessa odotetaan kokonaistulkintaa siitä, mistä novellissa on kyse.

Kulttuurista ja kriittistä lukutaitoa osoittaa se, että novelli osataan sijoittaa romantiikan julkaisuajankohtaan ja siitä tunnistetaan viittaaminen muun muassa antiikin mytologioihin ja Raamattuun, sekä kirjailijan ja novellin sijoittaminen kauhukirjallisuuden tai laajemmin kauhugenren perinteeseen. Tarinan tarkkaa ajallista tai historiallista kontekstointia ei kuitenkaan vastauksessa odoteta, vaan olennaista on, että kontekstointi tukee kauhun kaunokirjallisten keinojen analyysia ja tulkintaa.

Novellissa luodaan kauhua esimerkiksi seuraavilla keinoilla:

Aihe

Elämän pimeä puoli, synkkyys ja pelottavat tapahtumat ovat tarinan keskiössä.
Novellissa käsitellään kauhugenrelle tyypillisesti yliluonnollisia ja kauhistuttavia kokemuksia, jotka ylittävät tavallisen käsityskyvyn.
Novellin nimi Varjo ja siihen liitetty Raamatun sitaatti rakentavat pelottavan ja arvoituksellisen lupauksen tarinan sisällöistä.

Kerronta

Minäkertojan käyttö voi kannustaa lukijaa samastumaan hänen kauheisiin tuntemuksiinsa. Toisaalta minäkertojaa voi pitää epäluotettavana, mikä lisää epävarmuuden tunnetta.
Kertoja paljastaa heti alussa, että on jo kuollut ja että tapahtumat sijoittuvat mystiseen menneisyyteen tai käyttää vanhahtavaa futuuriperfektiä (olen oleva), jossa tekstiä ikään kuin kirjoitetetaan jälkipolvien luettavaksi. Epämääräinen aikaperspektiivi lisää novellin arvaamatonta tunnelmaa.
Kertoja rakentaa jo alussa odotuksen oudoista ja kauheista tapahtumista (outoja on tapahtuva, salaisuuksia paljastuva).
Kertoja viittaa jatkuvasti tulevien tapahtumien kauheuteen (Vuosi oli ollut kauhun ja kauhuakin syvempien tunteiden...; Pahan aavistusta ja muistoa ei siten karkotettu).
Kertoja viittaa alussa myös vanhoihin ennustuksiin ja kohtalonomaisuuteen, mikä on kauhugenressä yleinen tehokeino (taivaan merkit olivat pahat; Oinaan merkki nousee ja Jupiter siirtyy hirmuisen Saturnuksen punaiseen renkaaseen).
Kerronta on kauhugenrelle tyypillisen viipyilevää: kauhistuttavien tapahtumien odotusta rakennetaan pitkään, ja varsinaisten kauheiden tapahtumien kuvaus on melko lyhyt.
Kerronnassa on draaman kaari: alussa herätetään kauhun odotukset, sitten pelkoa kasvatetaan nousujohteisesti ja lopussa tilanne ratkeaa yllättävästi ja kauhistuttavasti.
Tarinan käännekohta ylittää arkisen käsityskyvyn, kun suljettuun tilaan saapuu omituinen varjo (Ja katso! tummien verhojen laskoksista tuli laulun sävelten kadottua pimeä ja häälyvä varjo).
Loppuratkaisu ei tuo helpotusta vaan jättää yliluonnollisen ja kauhean tunnelman.

Hahmot

Nimeltä mainitut hahmot viittaavat menneeseen ja myyttiseen antiikin aikaan.
Kaikki novellin hahmot ovat jollain tavalla traagisia: kertoja Oinos Kreikkalainen on kokenut kauheita, Zoilus on kuollut nuorena ja muitakin ilakoivia hahmoja painoi kuollut paino.
Hahmojen kuvauksessa on kauhistuttavia piirteitä: kasvot olivat kalvaat, katseet alasluodut, nauru hysteeristä ja laulu hulluutta.
Nuorena kuolleen Zoiluksen hahmo on kammottava: hän on kohtauksen henki ja demoni ja hänen katseensa näyttää vielä tarkkailevan eläviä.
Novellissa nimetään myös Kuolema hahmona, mikä lisää tunnelman uhkaavuutta.
Kauhein hahmo novellissa on Varjo, joka kuvataan yliluonnolliseksi henkiolennoksi (varjo ei ollut ihmisen eikä Jumalan eikä minkään tutun olennon).
Varjo herättää aluksi pelkoa (emme uskaltaneet katsoa sitä päin) ja lopulta kauhua (Ja silloin me seitsemän kavahdimme kauhuissamme pystyyn ja vapisimme kammoksuen).
Myös Varjon ääni on kammottava kaiku tuonpuoleisesta.

Miljöö

Novelli tapahtuu antiikin mystisessä Ptolemaisin kaupungissa.
Antiikki viittauskohteena erottaa novellin esimerkiksi varhaisemmasta goottilaisesta kauhukirjallisuudesta, jossa viittauskohde oli usein keskiaika.
Kaupungissa on ankeat olot, koska siellä riehuu rutto: sairaus, kuolema, kärsimys ja sekasorto hallitsevat miljöötä.
Tarkempi tapahtumapaikka on kaupungissa sijaitseva aateliskartano ja sen lukittu kammio, jotka ovat modernin kauhugenren stereotyyppisiä miljöitä (vanha linna tai kartano sekä suljettu tila, johon ei ole ulkopuolelta pääsyä).
Konkreettisesta miljööstä rakentuu pelottava kuva: on hämärä ilta, huone on synkkä, siellä on mustat verhot, tähdet ovat valjut, kadut autiot, rautalyhtyjen liekit paloivat kelmeinä.
Henkinen miljöö on ahdistava: pahan aavistus painaa, ilmapiiri on raskas, kaikki oli lamaantunutta ja ilokin hysteeristä.

Kieli

Novellin kieli on vanhahtavaa ja ylevää, jopa esteettisempää kuin 1700-luvun kauhuromantiikassa.
Kieli toistaa kauhugenrelle ominaisia ilmaisuja, jotka korostavat havaintojen ja tapahtumien outoutta, kauhua, yliluonnollisuutta, raskautta, tummuutta ja painostavuutta.
Novellissa käytetään kauhugenren tyypillistä sanastoa, kuten kuolema, henki, demoni ja vainaja, punaviini tuo mieleen veren.
Novellissa on paljon viittauksia Raamattuun ja antiikin mytologiaan: esimerkiksi lopussa viitataan antiikin mytologian Tuonelan virran lautturiin Kharoniin, mikä kytkee tarinan loppuratkaisun ja Varjon kuolemaan.

Tulkintoja

Pintatasolla novelli kertoo siitä, että seitsemän henkilöä on lukinnut itsensä aateliskartanon kammioon paetakseen ulkona riehuvaa ruttoa. Ryhmä viettää nuoren Zoilusin ruumiinvalvojaisia, mutta lukossa oleva pronssiovikaan ei suojele heitä, kun mystinen Varjo saapuu paikalle.
Vertauskuvallisella tasolla novellin voi tulkita kuvaavan elämän katoavuutta ja kuoleman vääjäämättömyyttä. Kuolema on elämän varjo. Kuolleet ystävät muistuttavat kuolemasta, ja kuolema varjostaa elämää, vaikka ihmiset yrittävät unohtaa kuoleman pitämällä hauskaa. Novellissa käydään jatkuvaa rajankäyntiä elämän ja kuoleman välillä: kertoja ja ryhmä laulaa, juopottelee ja ilakoi, mutta riemua painaa Varjo, joka asuu jumalten paratiisinomaisen niityn Elysionin ja kuoleman virran välissä.

Yksi tulkintavaihtoehto on, että Varjo kuvaa kuolleiden sieluja, jotka eivät vielä ole päässeet paratiisin rauhaan vaan vaeltavat levottomina hautausmaan ja Tuonelan virran maastoissa (...meidän korviimme kantautuivat lukemattomien edesmenneiden ystäviemme tutut, muistissa säilyneet äänet). Tällä tavoin novelli kertoo ihmisten kokemasta kuoleman pelosta ja ajatuksesta, että kuoleman jälkeen ei pääsekään luvattuun paratiisiin.

4. Runojen tulkintaa 30 p.

Tulkitse vertaillen, miten runot (aineistot 4.A ja 4.B) suhtautuvat elämään. Vastauksen sopiva pituus on noin 4 500 merkkiä.

Tehtävässä pyydetään tulkitsemaan vertaillen kahta runoa. Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa tehdään tulkintoja siitä, miten runot suhtautuvat elämään. Tulkinta perustellaan analyysilla, jossa tehdään havaintoja ja päätelmiä esimerkiksi runojen kuvakielestä, tehokeinoista ja runon puhujan äänensävystä. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa esimerkiksi Szymborskan runon epäsuoran viestin tunnistaminen sekä ajallisen ja kulttuurisen kontekstin huomioiminen tulkinnoissa: ”Curriculum vitaen kirjoittaminen” kritisoi etenkin länsimaisissa kulttuureissa yleistynyttä työelämäkeskeisyyttä, tehokkuusajattelua sekä menestyksen tavoittelua. Runo on julkaistu alun perin vuonna 1986, joten sitä voi pitää 1980-luvun nousukauden arvomaailman tai juppikulttuurin kritiikkinä. Runo sopii kuvaamaan yhtä hyvin myös nykyistä sosiaalisen median välittämää pinnallista elämäntapaa, jossa ihannoidaan saavutuksia ja meriittejä. Katri Valan runoa ”Kukkiva maa” taas voi tulkita esimerkkinä Tulenkantajille ominaisesta vitalismista eli elämänvoiman ja ruumiillisuuden korostamisesta. Runoa voi analysoida niin aistivoimaisena, elämän kiertokulkua kuvaavana luontolyriikkana kuin ihmiselämän lyhyyden ja hetkellisyyden vertauskuvana.

Runojen suhtautumista elämään voi jäsentää esimerkiksi seuraavien päätelmien kautta:

Runoissa on eri näkökulma elämään

Valan runo on modernia, vapaamittaista luontolyriikkaa, jossa kuvataan luonnon elinvoimaa ja kauneutta: Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia / lainehtivat niityt mielettöminä merinä. Szymborskan niin ikään vapaamittainen runo on pintapuolisesti ohje CV:n eli ansioluettelon kirjoittamiseksi. Runossa kuvataan elävän luonnon sijaan työelämässä tärkeinä pidettyjä seikkoja: Ole tarkka, valitse faktat.
Valan runossa elämää edustaa kasvikunta – puut ja kukat. Elämä koetaan kuitenkin ihmisen aistihavaintojen ja inhimillisten käsitteiden kautta: Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa, / pakanallista maan ihon tuoksua! Runon puhujan suhde elämään on tunteikas, kokemuksellinen ja ruumiillinen, jopa eroottinen.
Szymborskan runossa elämää katsotaan järkiperäisesti, urakeskeisesti. Etusijalle nousevat tunteiden ja elämänkokemusten sijaan yksilön suoritukset, ansiot ja saavutukset: Jäsenyydet – missä, ei miksi. / Palkinnot – mutta ei mistä.
Vaikka näkökulma on eri, kumpikin runo kuvaa elämän vaiheita: ”Kukkiva maa” kuvaa elämän kiertokulkua – tai tulkinnasta riippuen esimerkiksi nuoruutta ja vanhenemista – kukkimiseen ja kuihtumiseen liittyvän kuvakielen avulla. Szymborskan runossa elämänkaarta symboloi runon nimessä mainittu curriculum vitae, kirjaimellisesti ”elämän kulku”. Vastoinkäymisistä ja elämänkaareen kuuluvista tragedioista on puhujan mukaan kuitenkin vaiettava: lapsista kuuluu mainita ”vain ne jotka syntyivät”, eli esimerkiksi keskenmeno ei ole ansioluettelossa osa elämää.

Runoissa annetaan elämään liittyviä ohjeita

Valan runon puhuja ylistää luontoa ja julistaa elämästä iloitsemisen tärkeyttä. Kuvaukset luonnon kauneudesta nauttimisesta voi tulkita elämänohjeeksi: on elettävä raivokkaasti elämän korkea hetki, on elettävä huumaavasti, täyteläästi.
Runon säkeestä toiseen rönsyilevät virkkeet korostavat puhujan kokemaa nautintoa luonnon ja elämän ihanuudesta. Tehokeinoina ovat huutomerkit ja toisto: Elää, elää, elää! Runossa on myös anafora eli saman lauserakenteen toistuminen säkeen alussa: Mitä siitä – – Mitä siitä. Rakenteen piirteet ja huudahdukset tuovat runoon ja sen elämänohjeisiin ekstaattisen tunnelman.
Szymborskan runossa ohjeistetaan suhtautumaan elämään rationaalisesti, työuraa ja menestystä edistävinä tekoina. Puhuja kehottaa jättämään elämäkerrasta pois kaikki seikat, joilla on henkilökohtaista merkitystä, kuten koirat, kissat ja linnut, / muistoesineet, ystävät, unet.
Runon kieli on ”Kukkivaan maahan” verrattuna niukkaa. Runo rakentuu pääosin lyhyistä lauseista, jotka ovat käskymuodossa: Muuta maisemat osoitteiksi / ja hämärät muistikuvat päivämääriksi. Käskyt ja runon luettelomainen rakenne korostavat ohjeiden etäistä, kylmää vaikutelmaa.

Runoissa kehotetaan arvostamaan elämää

Valan runossa elämän arvostus näkyy intohimona aurinkoa ja kukkivaa luontoa kohtaan. Kuolemaan suhtaudutaan uhmakkaasti: Mitä siitä, että kuolema tulee! Kukintaa voi pitää elämän lyhyyden vertauskuvana: Onhan kukittu kerta! Runon puhujalle elämän hetkellisyys näyttää olevan syy nauttia siitä intensiivisesti.
Szymborskan runon viimeinen säkeistö on runon kokonaisuuden kannalta tärkeä. Puhujan mukaan ansioluettelon kirjoittaja kuulee korvassaan “paperisilppurin louskutuksen”. Paperisilppuri on metafora, joka kuvaa ulkokohtaisten pyrkimysten turhuutta: huolella laadittu CV päätyy lopulta silppuriin. Silppurin voi myös tulkita kuvaavan kuolemaa, joka koittaa ihmisen saavutuksista huolimatta. Lopetuksen perusteella runon ohjeet on laadittu ironiseen sävyyn. Runo siis kritisoi pinnallista elämäntapaa, jossa tärkeämpää on ”hinta kuin arvo”, ja kehottaa etsimään elämän merkitystä muusta kuin menestyksen kaltaisista seikoista.
Runojen sanoma on lopulta samansuuntainen: ”Kukkiva maa” kannustaa tarttumaan hetkeen; ”Curriculum vitaen kirjoittaminen” kritisoi suorituskeskeistä elämäntapaa ja muistuttaa, että elämänkokemukset, tunteet ja niistä syntyneet muistot ovat meriittejä tärkeämpiä.