Hyvän vastauksen piirteet: FI – Filosofia
21.3.2025
Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 13.5.2025
Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.
Filosofian ylioppilaskokeen vastausten arviointi
Ylioppilaskoe mittaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Kevään 2025 filosofian kokeen laadinnassa on otettu huomioon Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2015 (LOPS15) ja Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2019 (LOPS19).
Reaaliaineen ylioppilaskokeen arvioinnissa on otettava huomioon tehtävän kognitiivinen vaativuus. Tehtävänlaadinnassa on otettu huomioon Bloomin kognitiivisia oppimistavoitteita koskeva taksonomia sekä Andersonin ja Krathwohlin siitä kehittämä muunnelma. Niiden perusteella tehtävässä vaadittavan kognitiivisen prosessin vaativuutta arvioidaan kuusiportaisella hierarkkisella asteikolla: muistaa / palauttaa mieleen, ymmärtää/käsittää, soveltaa, analysoida, arvioida ja luoda (syntetisoida). Kaksi ylintä tasoa ovat taksonomioissa eri järjestyksessä.
Filosofia on yleistä, abstraktia ajattelua. Siksi pelkkä asian ymmärtäminen voi usein olla hyvin vaativa suoritus. Tämän takia mainittuja Bloomin taksonomian luokituksia ei pidä filosofian arvioinnissa pitää kaavamaisen hierarkkisina. Tiedollisen osaamisen eri ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta limittäisiä, vaikka määrittelyä, kuvailua ja selittämistä vaativat tehtäväosiot ovat yleensä suppeampia kuin erittelyä, pohdintaa ja arviointia vaativat.
Filosofinen ajattelu voidaan yleensä jäsentää sarjaksi avoimia kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia. Tästä johtuen filosofian kokeessa arvioidaan yhtäältä kokelaan kykyä hahmottaa filosofisia kysymyksiä, toisaalta hänen kykyään ymmärtää ja arvioida niihin annettuja vastauksia. Mikäli tehtävässä pyydetään arvioimaan jotakin filosofista väitettä, olennainen osa vastausta on tarkastella, mihin kysymykseen kyseinen väite vastaa. Kun kokelas on hahmottanut oikein taustalla olevan filosofisen kysymyksen, hänellä on selkeä lähtökohta arvioida väitteen perusteita ja pohtia, onko kysymykseen vaihtoehtoisia vastauksia.
Ylioppilaskokeessa arvioitava filosofinen ajattelu ilmaistaan kielellisesti. Siksi arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös ajattelun ilmaisemiseen monella tasolla tekstin kirjallisesta vaikuttavuudesta kappalejakoon. Kyse ei kuitenkaan ole äidinkielen tehtävästä, ja hyvä kirjallinen esitys on hyvän filosofian vastauksen tunnusmerkki vain siinä määrin kuin se ilmentää hyvää filosofista ajattelua. Hyvä filosofinen vastaus perustuu huolelliseen ajatteluun. Se tarkoittaa vastauksessa useita eri piirteitä. Tärkeimmät niistä ovat vastauksen osuvuus, eheys ja vakuuttavuus.
Osuvuus eli relevanssi ja asiaankuuluvuus on hyvän vastauksen ydin. Hyvät tiedot ja ymmärrys sekä johdonmukainen argumentaatio eivät tuota edes hyväksyttävää vastausta, jos ne eivät liity tehtävään. Tämän vuoksi osuvuus on alla listatuista ulottuvuuksista tärkein.
Eheys liittyy vastauksen rakenteeseen. Kokelaan kyky jäsentää käsitteellisesti ongelmia ja ratkaisuja sekä arvioida perusteluja ilmenee vastauksen johdonmukaisuutena ja moniulotteisuutena. Eheä vastaus on myös selkeä. Filosofisessa ajattelussa kysymykset ja vastaukset on pystyttävä muotoilemaan selvästi.
Vakuuttavuus tarkoittaa filosofiassa ennen kaikkea argumentaation hyvää laatua. Sen ytimessä ovat filosofisesti hyväksyttävät lähtökohdat sekä riittävä yhteys väitteiden ja perustelujen välillä.
Osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ohella hyvä filosofinen ajattelu näkyy käsitteiden ja teorioiden hallinnassa sekä ilmiökentän tuntemuksessa. Vastauksen muodolliset ja sisällölliset ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta osittain päällekkäisiä silloin, kun vastaus täyttää relevanssin minimivaatimukset eli osuu tehtävänantoon. Vastaus voi olla tiedollisesti hyvä, mutta ajattelun ilmaiseminen saattaa olla heikkoa tai toisin päin. Ulottuvuudet eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia toisistaan, koska esitystapa, käsitteiden käyttö ja ilmiökentän hallinta liittyvät yhteen.
Filosofian tehtävien luonteen vuoksi vastauksen kypsyyttä koskevat seikat ovat erityisen tärkeässä asemassa. Ylioppilastutkintolautakunta on antanut kypsyyden osoittamisesta ohjeet reaaliaineiden kokeiden määräyksissä. On hyvä huomata, että määräysten mukaan epäolennaisten näkökohtien käsittely heikentää vastauksen arvoa.
Alla oleva taulukko voi auttaa filosofian ylioppilaskokeen vastausten arvioinnissa osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden näkökulmista. Niiden ja vastauksen sisältöön liittyvien seikkojen avulla muodostetaan yksi kokonaisarvio, joka esitetään tehtäväosiosta annettavalla pistemäärällä.
| Arvioinnin ulottuvuus | /Pistemäärä 0 | 25 % | 50 % | 75 % | 100 % |
|---|---|---|---|---|---|
| Osuvuus | Vastaus ei lainkaan vastaa tehtävään; tehtävä on ymmärretty ratkaisevasti väärin. | Vastaus liittyy osin kysymyksen alaan, mutta on epäselvä, harhaileva tai sivussa asiasta. | Tehtävään vastataan asiaankuuluvasti. | Vastauksessa ilmenee selkeä ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään olennaisimmat seikat. | Vastauksessa ilmenee erinomainen ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään kattavasti tarpeelliset seikat ja vain ne. |
| Eheys | Vastaus on hajanainen ja sekava. | Vastauksessa on yksi asiaan selvästi liittyvä seikka. Vastauksen ainekset ovat kuitenkin muuten satunnaisia tai sekavia. | Vastauksessa on useita asiaan kuuluvia seikkoja, mutta niitä ei ole onnistuttu liittämään yhdeksi kokonaisuudeksi. Vastaus jää usein luettelomaiseksi. | Tehtävänantoon kuuluvia näkökulmia on liitetty toisiinsa johdonmukaisesti ja monipuolisesti. Tuloksena on koherentti kokonaisuus, joka vastaa kysymykseen. | Vastauksessa tehtävänantoon liittyvät relevantit aineistoelementit on suhteutettu toisiinsa. Käsitteet ja perustelut muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, joka vastaa tehtävään liittyviin kysymyksiin ja ottaa tarvittaessa huomioon myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja. |
| Vakuuttavuus | Vastauksessa ei ole perusteluja tai niillä ei ole yhteyttä esitettyihin väitteisiin. | Vastauksessa esitetyt perustelut liittyvät jotenkin väitteisiin, mutta niiden yhteys jää epäselväksi. | Vastausta on perusteltu siten, että lähtökohdat ovat järkeviä ja perustelujen ja johtopäätöksen välillä on selvä yhteys. | Vastauksessa on tarkasteltu useimpia relevantteja perusteluja, niitä on problematisoitu ja eritelty järkevästi ja argumentit on rakennettu oikein. | Relevanttien perustelujen problematisointi ja erittely on osuvaa ja osoittaa omaperäistä oivaltavaa ajattelua tai syvällistä perinteen tuntemusta. |
Filosofian ylioppilaskokeen pistemäärät
Filosofian kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista kokelaan tulee vastata viiteen. Koe on kaksiosainen. Osassa 1 on kuusi tehtävää. Kustakin tehtävästä saa 0–20 pistettä. Osassa 2 on kolme tehtävää, joista saa 0–30 pistettä kustakin. Osan 1 tehtävistä voi vastata kolmesta viiteen ja osan 2 tehtävistä nollasta kahteen. Kokeen maksimipistemäärä on 120. Sen saavuttaminen edellyttää, että kokelas vastaa kolmeen osan 1 tehtävään ja kahteen osan 2 tehtävään.
Hyvän vastauksen piirteiden pisteohjeissa mainitaan kaksi tai kolme erillistä arvioinnin kiintopistettä eli pistekynnystä, joiden on tarkoitus helpottaa arviointia. Kynnysten lukumäärä riippuu tehtäväosion enimmäispistemäärästä, joka on kaikissa tapauksissa viidellä jaollinen. Suppeimmassa eli 5 pisteen tehtäväosiossa on kaksi kynnystä, jotka ovat 2:n ja 4:n pisteen eli 40 %:n ja 80 %:n kohdalla. Jos tehtävästä tai sen osasta annettava pistemäärä on 10 tai enemmän, käytetään kolmea kiintopistettä: 25–30 %, 50–60 % ja 75–80 %. Jos tehtävästä tai sen osasta annetaan yli 10 pistettä, on esitetty myös luonnehdinta huippupisteistä. Sen tarkoituksena on tuoda esiin seikkoja, jotka helpottavat vastauksen sijoittamista ylimmän pisteluokan (75–100 %) sisällä.
Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet
Koska filosofian kokeessa arvioidaan kokelaan omaa filosofista ajattelua, vastaukset voivat avautua moniin suuntiin lähes kaikissa tehtävissä. Sen vuoksi hyvän vastauksen piirteiden kuvaukset ovat aina vain suuntaa antavia. Samasta syystä hyvän vastauksen piirteissä esitellään tehtävään liittyviä filosofisia seikkoja laajasti ja osin myös lukiokurssien ulkopuolelta. Tarkoituksena on antaa vastauksia arvosteleville opettajille lisävihjeitä siitä, millaiset filosofiset pohdinnat voivat perustellusti kuulua vastaukseen. Lukiokursseihin liittyvät ja kokelaiden osaamiselta vaadittavat seikat on mainittu pisteitysohjeiden yhteydessä. Näissä osioissa on hyvin suppeasti huomioitu yllä olevassa taulukossa mainitut osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ulottuvuudet. Arvioinnissa on kuitenkin osiokohtaisesti syytä tarkastella niin sisällöllisiä kuin taulukossa kuvattuja ulottuvuuksia.
Tehtäviin liittyy erilaisia aineistoja. Kussakin tehtäväosiossa on ilmoitettu, miten aineistoa käytetään. Jos aineiston käytöstä ei anneta ohjeita tai käytön ilmoitetaan olevan vapaaehtoista, esimerkiksi ”voit hyödyntää aineistoa”, kyseessä on virikeaineisto. Tällöin aineiston käyttämättä jättäminen on hyväksyttävää eikä vähennä pisteitä. On tosin hyvä huomata, että tällaisissakin tehtävissä aineisto antaa informaatiota ja että vastauksen tulee olla yhtä monipuolinen, vaikka aineistoa ei olisi hyödynnetty. Jos osiossa kehotetaan käyttämään aineistoa, mutta näin ei kuitenkaan ole tehty, vähennetään aina vähintään yksi piste ja vastauksesta saatava pistemäärä voi olla korkeintaan 75 % osion maksimipistemäärästä. Aineiston käytöstä voidaan antaa myös yksityiskohtaisempia ohjeita, joissa esimerkiksi kehotetaan erittelemään tai vertailemaan aineistoa tai etsimään sieltä joitain erityisiä piirteitä, kuten argumentteja. Tällöin ohjeistuksen noudattamatta jättämisestä seuraava suora pistevähennys on useimmiten suurempi.
Tehtäväosiot jakautuvat kahteen luokkaan. Kun osiosta annetaan 10 pistettä tai enemmän, se arvostellaan esseemuotoisena vastauksena, ellei tehtävänannossa erikseen muuta ilmoiteta. Esseemuotoisella vastauksella tarkoitetaan vastausta, jossa on esseen rakenne: alussa aiheen, ongelman tai väitteen napakka esittely, keskiosassa asian monipuolinen käsittely ja lopussa käsittelyyn perustuvat päätelmät. Esseen pituudesta ei voi antaa mitään ehdottomia ohjeita, sillä vastauksen arvo riippuu sen sisällöstä ja sopiva pituus riippuu monista asioista, kuten käsiteltävän asian luonteesta ja kokelaan tekemistä rajauksista. On kuitenkin hyvä huomata, että 10 pisteen tehtäväosiossa hyvän esseen ei tarvitse olla yhtä laaja ja monipuolinen kuin 20 pisteen tehtäväosiossa. Mikäli osiosta annetaan vähemmän kuin 10 pistettä, vastauksen ei tarvitse olla muodoltaan essee. Alle 10 pisteen osioissa käytetään merkkimäärärajoituksia. Kyse on enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa. Tämän lisäksi pisteitä luonnollisesti vähennetään, jos vastaus ei pysy asiassa.
Moniosioisten tehtävien pisteet määritetään osiokohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu.
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Filosofiset kysymykset 20 p.
Monia asioita koskevat kysymykset voivat olla luonteeltaan filosofisia. Yleisesti voidaan sanoa, että ne ovat käsitteellisen tutkimuksen kysymyksiä, kuten ”mitä on todellisuus?”, ”miten meidän tulisi elää?” ja ”miksi pidämme menestystä arvossa?”. Usein näihin kysymyksiin ei löydy lopullista vastausta, vaan kysymykset jäävät kiistellyiksi. Jotkin filosofian peruskysymykset ovatkin ajattomia pohdinnan aiheita, kuten se, mitä on ystävyys, rakkaus tai ihmisyys. Filosofiset kysymykset voivat myös tutkia tieteiden perusteita tai jotain nykyajan ilmiötä. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi ”onko äänestäjien huijaaminen oikein, jos heidät saadaan siten äänestämään omien etujensa mukaisesti?” tai ”onko tekoälyn käyttäminen tutkimuksessa tieteellistä?”.
Filosofinen tutkimus, joka tarkastelee filosofisia kysymyksiä, on käsitteellistä ja argumentatiivista. Filosofisia kysymyksiä voidaan yleensä tutkia ilman, että tutkitaan asiaa empiirisesti tai (muiden) tieteiden keinoin. Filosofisen tutkimuksen perusmenetelmiä ovat analyysi ja päättely. Tutkimuksen välineinä käytetään myös ajatuskokeita, dilemmoja ja paradokseja. Filosofian tutkimustuloksena on usein argumentti, käsitteellinen kiteytys tai vähintään perusteltu aiempien käsitysten kyseenalaistus. Kaiken filosofisen tutkimuksen yhdistävänä tekijänä on sen johdonmukaisuus tai looginen eteneminen ainakin jossakin mielessä. Filosofisten väitteiden pitää olla läpiajateltuja, eivätkä ne saa olla keskenään ristiriidassa, ellei ristiriitaa nimenomaan ole tarkoitettu ilmaisemaan jotain olennaista, kuten ilmiön paradoksaalista luonnetta.
Tehtävään voi vastata minkä tahansa filosofian osa-alueen kysymyksellä. Kysymyksen ja sen filosofisuuden perustelujen sekä valitun tutkimustavan täytyy kuitenkin olla yhteensopivia. Esimerkiksi yhteiskuntafilosofian kysymykseen ei ole yleensä mielekästä etsiä vastausta epistemologian välineillä.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää antaa esimerkki filosofisesta kysymyksestä sekä perustella, mikä tekee siitä filosofisen kysymyksen, ja esittää jokin tapa, miten tuota kysymystä voi tutkia. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas antaa esimerkin filosofisesta kysymyksestä ja tekee siitä joitain huomioita.
10 pisteen vastauksessa kokelas antaa esimerkin filosofisesta kysymyksestä sekä perustelee, mikä tekee siitä filosofisen kysymyksen, ja esittää jonkin tavan, miten tuota kysymystä voi tutkia.
15 pisteen vastauksessa kokelas antaa osuvan esimerkin filosofisesta kysymyksestä ja perustelee johdonmukaisesti, mikä tekee siitä filosofisen. Hän myös esittää asianmukaisen tavan tutkia kysymystä. Kysymys, sen filosofisuuden perusteleminen ja valittu tutkimisen tapa sopivat yhteen.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi esimerkiksi kytkeä vastauksensa filosofian perinteeseen tai kokelaan esittämä esimerkki, sen filosofisuuden perusteleminen ja valittu tutkimisen tapa muodostavat monipuolisen ja hyvin läpiajatellun kokonaisuuden.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) kohtaan ”mitä filosofia on, filosofinen kysymyksenasettelu sekä ajattelu filosofian perinteessä ja ajankohtaisissa aiheissa”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) kohtaan ”mitä filosofia on, filosofisten kysymysten ja filosofisen ajattelun luonne filosofian perinteessä ja ajankohtaisiin ongelmiin sovellettuna”.
2. Vaunuongelma 20 p.
Ajatuskoe on keskeinen työkalu filosofian eri osa-alueilla. Etiikassa yksi tunnetuimmista ajatuskokeista on niin sanottu vaunuongelma. Siinä satunnainen ohikulkija näkee ohjauksesta irronneen raitiovaunun liikkuvan kovaa vauhtia kohti viittä sen tiellä olevaa ihmistä, joilla ei ole mitään mahdollisuutta pelastautua. Ohikulkija pystyisi kuitenkin kääntämään kytkintä, jolla vaunun saa ohjattua toiselle raiteelle. Tällöin vaunu törmäisi vain yhteen ihmiseen. Ajatuskokeessa pohditaan, tulisiko ohikulkijan kääntää kytkintä.
Selitä, millaisia eettisiä kysymyksiä vaunuongelman perusteella on mahdollista tarkastella.
Niin sanottu vaunuongelma (”Trolley Problem”), johon suomalaisessa kirjallisuudessa viitataan toisinaan puhumalla junanvaunusta ja toisinaan raitiovaunusta, on alun perin Philippa Footin (1920–2010) esittämä ajatuskoe. Kyseisen ajatuskokeen avulla voidaan havainnollistaa useita etiikkaan, eettisiin valintoihin tai moraaliseen harkintaan liittyviä kysymyksiä.
Yksi tapa tarkastella vaunuongelmaa on pitää sen keskeisenä kysymyksenä teon ja tekemättä jättämisen arviointia. Ajatuskoe haastaa pohtimaan, voidaanko tekoa (aktia) ja tekemättä jättämistä (omissiota) pitää moraalisesti samanarvoisina: voidaanko moraalisen toimijan (agentin) katsoa olevan yhtä lailla vastuussa niin tekemistään teoista kuin tekemättä jättämisistään, jos kummallakin on moraalisesti merkityksellisiä seurauksia? Aktiin, omissioon ja moraalisen agentin vastuisiin liittyvä tematiikka on yksi mahdollinen tarkastelunäkökulma tehtävän vastauksessa.
Toinen tapa tarkastella vaunuongelmaa on pohtia sitä normatiivisen etiikan teorioiden näkökulmasta. Velvollisuuksia, oikeuksia, hyveitä tai kokonaishyötyä painottavien teorioiden pohjalta voidaan päätyä erilaisiin ratkaisuihin, ainakin jos teoriat ymmärretään yksioikoisesti. Vaunuongelman voi ajatella havainnollistavan sitä, millaisiin päätelmiin erilaisten teorioiden yksioikoinen soveltaminen saattaa johtaa. Toisaalta voi tietysti ajatella myös niin, että näiden päätelmien pohjalta on mahdollista puolustaa jotain tiettyä teoriaa ja arvostella jotain toista.
Kolmas tapa tarkastella vaunuongelmaa on käsitellä sitä moraalisena dilemmana. Moraalisessa dilemmassa eri vaihtoehdot ovat joka tapauksessa eettisesti ei-toivottavia, useimmiten kuten tässäkin tapauksessa katastrofaalisia. Moraaliseen dilemmaan on käytännössä mahdotonta löytää oikeaa tai hyväksyttävää moraalista ratkaisua.
Ajatuskoetta voi myös arvostella. Kyseinen koe – ja ehkä tämä on ominaista muillekin ajatuskokeille – on muotoiltu siten, että kuvattu tapaus on aika kaukana todellisen elämän tilanteista ja valinnoista. On siksi melko kyseenalaista, voidaanko sen avulla lopulta osoittaa sitä, mitä pyritään osoittamaan. Ennemminkin ajatuskoe saattaa houkuttaa erilaisiin spekulaatioihin ja yritykseen muuttaa tilanteen kuvausta tai muotoilla sen reunaehtoja toisin.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää selittää, millaisia eettisiä kysymyksiä vaunuongelman perusteella on mahdollista tarkastella. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita siitä, millaisia eettisiä kysymyksiä vaunuongelman perusteella on mahdollista tarkastella.
10 pisteen vastauksessa kokelas selittää, millaisia eettisiä kysymyksiä vaunuongelman perusteella on mahdollista tarkastella.
15 pisteen vastauksessa kokelaan tarkastelu on monipuolista ja johdonmukaista. Vastauksessa huomioidaan vähintään kaksi edellä kuvatusta kolmesta eettisestä kysymyksestä.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi tarkastelemalla kaikkia edellä mainittuja eettisiä kysymyksiä. Hän voi syventää vastaustaan myös liittämällä sen laajempaan filosofiseen kehykseen, antamalla esimerkin johonkin muuhun filosofian osa-alueeseen liittyvästä ajatuskokeesta tai esittämällä kriittisiä huomioita esitetystä ajatuskokeesta tai ajatuskokeista yleisesti.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin ja LOPS15:ssä kurssin Etiikka (FI2) sisältöön ”moraalia tarkasteleva normatiivinen ja soveltava etiikka”.
3. Arkitieto 20 p.
Sään täsmällinen ennustaminen kuukauden päähän on lähes mahdotonta. Arkielämässä jokainen meistä kuitenkin tietää paljon seuraavan vuoden säästä Suomessa. Tiedämme, että ensi vuonna sataa ja paistaa ja että heinäkuu on lämpimämpi kuin helmikuu.
Pohdi, millaista tietoa arkitieto on.
Arkitieto on tietoa. Yksi mahdollinen tapa määritellä tieto on Platonin klassinen määritelmä. Sen mukaan tieto on hyvin perusteltu, tosi uskomus. Arkisissa tapauksissa näistä kolmesta se, että kyse on uskomuksesta, ei yleensä ole ongelma. ”Tiedän sen mutten usko sitä” ei ole järjellinen tosiasiaväite.
Tehtävän johdannossa on viitattu informatiivisuudesta tinkimiseen yhtenä keinona lisätä arkitiedon totuudellisuutta. Arkitiedon kannalta kriittinen tunnuspiirre on yleensä luotettavuus. Tiedon säästä tulee luotettavasti ennustaa, kuinka lämpimästi pukeutua tai pitääkö ottaa sateenvarjo mukaan. Sen sijaan se, kuinka monta millimetriä vettä tulee tai kuinka kauan sade tarkalleen kestää, ei ole olennaista. Tiedon luotettavuutta voi helposti lisätä tinkimällä tarkkuudesta. Oletan, että Suomen väkiluku on reilut 5,5 miljoonaa. Voin lisätä varmuutta laventamalla skaalaa viiden ja kuuden miljoonan väliin. Arjessa voin sanoa ihan varmasti tietäväni, että Suomen väkiluku on yli miljoonan ja alle kymmenen miljoonaa.
Toinen tapa, jolla arkitieto voi lisätä luotettavuutta ja totuudellisuutta, on tinkiminen informaation kattavuudesta: se voi sallia poikkeustapaukset ja jättää ne tiedon ulkopuolelle. ”Se oli niin erikoinen tapaus, ettei sitä kukaan voinut tietää.” Arkitiedon käyttämät mittarit – kuten ”melko lämmin sää” tai ”teelusikallinen” – ovat myös vaihtelevia. Kohteena on myös usein subjektiivista variaatiota sallivat tapaukset, kuten ”lapset pitävät makeasta”. Siksi on hyvin perusteltua turvata uskomuksen todenperäisyyttä sallimalla poikkeukset ja muotoilemalla tieto varauksin, kuten ”enimmäkseen” ja ”normaalioloissa”.
Tieto-opissa voidaan perustelujen laadulle asettaa niin korkeat kriteerit, ettei arkinen tieto voi juuri koskaan täyttää niitä. Jos perustelut esimerkiksi vaativat systemaattista ja teoreettista tutkimusta, arkitieto voi tuskin koskaan rakentua hyvien perustelujen varaan. Tällainen kanta – samoin kuin absoluuttisen, pysyvän totuuden vaatiminen tiedolta – ei kuitenkaan ole tieto-opillisesti kovin hedelmällinen. Arkisista uskomuksista osa kuuluu melko selvästi eri luokkaan kuin erehdykset tai perusteettomat uskomukset, ja tätä osaa lienee perusteltua kutsua arkitiedoksi.
Arkitieto perustuu omakohtaisiin havaintoihin ja kokemuksiin sekä monenlaisista lähteistä, kuten mediasta ja kavereilta, omaksuttuun informaatioon. Tässäkin tilanteessa tieto-opissa arvioidaan perustelujen luotettavuutta. Usein olennainen kysymys on lähteen luotettavuus. Perustelun pätevyys voi myös olla seurausta ilmiön säännönmukaisesta toistumisesta: Suomessa sekä vastaajan eliniän ajan että luultavasti koko sen ajan, kun nykyisin tunnetuista kuukausista on ylipäätään puhuttu, heinäkuu on ollut lämpimämpi kuin helmikuu. Arjessakin hyvien perustelujen yksi tunnusmerkki on koherenssi: mitä yhtäpitävämmin ja ristiriidattomammin niitä voidaan käyttää eri uskomusten perustelemiseen, sitä parempia ne ovat.
Samansuuntainen, tosin tunnetusti myös paikoitellen petollinen perustelun hyvyyden mittari on se, kuinka monet ihmiset uskovat asiaan. Vankimpia arkitiedon perusteiden mittareita on omakohtaisuus. Omakohtainen kokemus ja se, että uskomus ei perustu huhupuheisiin, ovat yleensä hyviä perusteita. Toinen tärkeä näkökohta on, että esitetyt perustelut useimmissa tapauksissa johtavat paikkansa pitäviin uskomuksiin. Tällöin on usein olennaista, että uskomuksen muodostumiseen johtanut prosessi on tapahtunut hyvissä olosuhteissa. Arjessa tietää, että katolta on pudonnut jääpuikko, jos asian on nähnyt läheltä kirkkaassa päivänvalossa; jos tippumisen on nähnyt kaukaa sumuisena yönä, voi tuskin puhua tiedosta.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia, millaista tietoa arkitieto on. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita siitä, millaista tietoa arkitieto on.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii, millaista tietoa arkitieto on.
15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on monipuolista ja johdonmukaista. Pohdinnassa arkitieto suhteutetaan johonkin tieto-opilliseen tiedon määritelmään.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas laajentaa pohdintaansa filosofisen tieto-opin perinteeseen sen käsitteistöä osaavasti hyödyntäen.
Sekä LOPS19:n että LOPS15:n ensimmäisessä kokonaisuudessa Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) on kohta ”tiedon ja informaation ero” sekä ”arkitiedon ja tieteellisen tiedon ero”, johon tehtävä liittyy.
4. Kuvailevat ja normatiiviset väitteet moraalirelativismissa 20 p.
Aineistona olevassa videossa esitetään sekä deskriptiivisiä eli kuvailevia että normatiivisia eli arvottavia väitteitä. Aineistossa tarkastellaan erityisesti moraalirelativismia. Kuvailevan, empiirisen tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että eri aikoina ja eri kulttuureissa on vallinnut erilaisia arvoja ja normeja. Empiiristä tutkimusta edustavat esimerkiksi sosiologia ja kulttuuriantropologia, jotka kertovat, miten yksilöt ja yhteisöt tosiasiallisesti toimivat.
Filosofinen etiikka sen sijaan on yleensä normatiivista, eli se pyrkii arvottamaan asioita ja antamaan sääntöjä toiminnalle. Filosofinen etiikka pyrkii kertomaan, mikä on hyvää ja miten yksilöiden ja yhteisöjen pitäisi toimia. Filosofiseen etiikkaan liitetään yleensä myös yleispätevyyden tai universaalisuuden vaatimus.
Kuvailevien ja normatiivisten väitteiden suhteen moraalirelativismilla on tyypillisesti kaksi ongelmaa. Ensimmäinen ongelma esitellään aineistossa. Jos ajatellaan, että moraalirelativismi tarjoaa ainoastaan empiirisen kuvauksen eri kulttuurien ja yhteisöjen moraalisista näkökannoista, se ei anna välineitä esittää normatiivisia arvioita jossakin yhteisössä vallitsevista käytännöistä, vaikka ne vaikuttaisivat kuinka vääriltä ja tuomittavilta. Ne ovat vain yksinkertaisesti tämän yhteisön hyväksymiä käytäntöjä. Aineistossa annetaan esimerkit muun muassa gladiaattori- ja härkätaisteluista sekä natsi-Saksan yhteiskunnan toiminnasta.
Useimmiten moraalirelativismissa ei kuitenkaan tyydytä vain todellisuutta kuvaileviin väitteisiin, vaan esitetään myös normatiivinen vaatimus, että ulkopuolisten ei pidä ilmaista moraalisia arvioita muiden kulttuurien tai yhteisöjen toiminnasta. Tällainen näkemys on ristiriidassa moraalirelativismin perusajatuksen kanssa, sillä tällöin esitetään yksi yleispätevä moraalinen vaatimus: puuttumattomuus muiden kulttuurien – tai moraalisubjektivismin tapauksessa yksilöiden – toimintaan.
Filosofisen etiikan näkökulmasta aineistossa esitetty moraalirelativismi on siis kestämätön kanta. Nähdäänpä se deskriptiivisenä tai – sisäisesti ristiriitaisena – normatiivisena kantana, se ei anna välineitä moraalista harkintaa vaativien tilanteiden arvioimiseen. Tällainen moraalirelativismi tekee ikään kuin itsensä tyhjäksi moraalisena kantana, jollaisena se usein kuitenkin esitetään.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää eritellä kuvailevia ja normatiivisia väitteitä sekä moraalirelativismin ongelmia videon 4.A perusteella. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää huomioita joko kuvailevista ja normatiivisista väitteistä tai moraalirelativismista.
10 pisteen vastauksessa kokelas erittelee kuvailevia ja normatiivisia väitteitä sekä moraalirelativismin ongelmia videon 4.A perusteella.
15 pisteen vastauksessa kokelaan vastaus on johdonmukainen ja monipuolinen.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi tarkastelemalla moraalirelativismia aineistoa laajemmin tai kuvaamalla ansiokkaasti filosofisen etiikan luonnetta.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin ja LOPS15:ssä kurssin Etiikka (FI2) sisältöön ”moraalin luonne normijärjestelmänä; relativismi, subjektivismi”.
5. Yhteiskuntafilosofiset käsitteet 20 p.
Vastauksen enimmäispituus kussakin kohdassa on 750 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
5.1 Selitä, millä tavalla seuraavat yhteiskuntafilosofiset käsitteet liittyvät yhteen: yhteiskuntasopimus ja valta. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Yhteiskuntasopimus on kuvitteellinen sopimus, jonka avulla pyritään oikeuttamaan valtion olemassaolo ja valtiovallan rajat. Yhteiskuntasopimusten taustalla on yleensä ajatus eräänlaisesta luonnontilasta tai alkutilasta, jossa yhteiskuntaa tai valtiovaltaa ei vielä ole ja ihmiset solmivat yhteiskuntasopimuksen määritelläkseen omat oikeutensa ja valtion määräysvallan rajat. Yhteiskuntasopimusteorioiden yksi tarkoitus on perustella sitä, miksi ja millä ehdoilla ihmisten on järkevää luovuttaa osa omasta määräysvallastaan valtiolle. Yhteiskuntasopimuksen sisältöön vaikuttaa suuresti, millaisena kuvitteellinen luonnontila tai alkutilanne kuvataan.
5.2 Selitä, millä tavalla seuraavat yhteiskuntafilosofiset käsitteet liittyvät yhteen: libertarismi ja verotus. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Libertarismi on liberalistisen teorian äärimuoto, jossa yksilölle halutaan turvata mahdollisimman suuri vapaus paitsi elämänvalintojen myös tulojen ja omaisuuden suhteen. Verotukseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti. Useat libertaristit pitävät hyväksyttävänä lähinnä verotusta ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Tällaisten tehtävien hoitamiseen rajattua valtiota kutsutaan yövartijavaltioksi. Libertaristien tunnetuksi tekemän iskulauseen mukaan ”verotus on varkautta”, mikäli sen avulla tuetaan muita kuin edellä mainittuja päämääriä.
5.3 Selitä, millä tavalla seuraavat yhteiskuntafilosofiset käsitteet liittyvät yhteen: vapaus ja vahinkoperiaate. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Vapauden ja vahinkoperiaatteen suhdetta voi pitää klassisen liberalismin perusperiaatteena, jonka on muotoillut John Stuart Mill. Sen mukaan yksilöille on turvattava mahdollisimman suuri henkilökohtainen vapaus, jota on oikeutettua rajoittaa vain silloin, kun yksilön toimet uhkaavat aiheuttaa vahinkoa muille.
5.4 Selitä, millä tavalla seuraavat yhteiskuntafilosofiset käsitteet liittyvät yhteen: konservatismi ja yksilö. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Konservatismi on liberalismin ja sosialismin ohella keskeinen poliittinen ja yhteiskuntafilosofinen oppi. Yhteiskuntafilosofisena oppina konservatismi korostaa perinnettä ja kokemusta sekä vastustaa nopeaa muutosta ja abstraktia teoretisointia. Yhteisöillä, kuten kansakunnalla ja perheellä, on tärkeä merkitys, koska vuosisatojen kuluessa kertyneen viisauden ajatellaan kiteytyvän näissä yhteisöissä. Konservatismiin kuuluu myös ajatus siitä, että yksilö on erottamattomasti sidoksissa yhteisölliseen taustaansa. Näiden syiden vuoksi konservatiivit korostavat yksilöiden perinteisiä rooleja yhteisöissään ja pitävät yleensä yhteisöä ensisijaisena yksilöön nähden.
2 pisteen vastauksessa kokelas esittää oikeansuuntaisia huomioita käsitteistä tai niiden välisestä suhteesta.
4 pisteen vastauksessa kokelas selittää käsitteiden välisen suhteen selkeästi.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin ja LOPS15:ssä kurssin Yhteiskuntafilosofia (FI3) sisältöihin ”yhteiskuntajärjestyksen oikeuttaminen, yhteiskuntasopimukset” sekä ”poliittiset ihanteet: liberalismi, sosialismi, konservatismi”.
6. Tieteenfilosofian määritelmät 20 p.
Tieto-opissa ja tieteenfilosofiassa tiedon hankintaa, tieteen luonnetta, tieteellistä tutkimusta ja tieteellistä tietoa määritellään monin tavoin.
Alla on esitetty 10 määritelmää. Valitse pudotusvalikosta kussakin osatehtävässä (6.1‒6.10) se termi, jonka määritelmästä on kyse. Pudotusvalikossa on 20 termiä. Valitse kussakin osatehtävässä eri termi. Oikea vastaus 2 p., väärä vastaus 0 p., ei vastausta 0 p. Jos olet aloittanut tehtävään vastaamisen, mutta et haluakaan jättää tehtävää arvosteltavaksi, poista vastauksesi valitsemalla pudotusvalikosta tyhjä rivi.
6.1 Määritelmä 1 2 p.
- Falsifiointi (2 p.)
Falsifiointi tarkoittaa jonkin teorian tai väitteen kumoamista tai osoittamista vääräksi.
6.2 Määritelmä 2 2 p.
- Itseään korjaavuus (2 p.)
Itseään korjaavuus tarkoittaa tieteessä, että aiemman tutkimuksen virheet pyritään paikantamaan ja muodostamaan uusista teorioista sellaisia, etteivät ne enää sisällä näitä virheitä.
6.3 Määritelmä 3 2 p.
- Tieteellinen realismi (2 p.)
Tieteellinen realismi tarkoittaa sitä, että tieteelliset teoriat pyrkivät antamaan totuudenmukaisen kuvauksen siitä, millainen todellisuus on. Tieteellisissä teorioissa oletetut asiat ovat todella olemassa, vaikka ne eivät olisikaan suoraan havaittavissa.
6.4 Määritelmä 4 2 p.
- Hermeneuttinen kehä (2 p.)
Hermeneuttinen kehä tarkoittaa sitä, että tulkinnassa ymmärtäminen etenee jatkuvana prosessina, joka lähtee esiymmärryksestä niin, että kokonaistulkinta kohteesta (kuten tekstistä) ohjaa kohteen osien tulkintaa ja osien tulkinta puolestaan ohjaa kokonaisuuden tulkintaa.
6.5 Määritelmä 5 2 p.
- Paradigma (2 p.)
Paradigma tarkoittaa Thomas Kuhnin filosofiassa tiedeyhteisön yleisesti hyväksymää esimerkillistä tieteellisten teorioiden kokonaisuutta, joka muodostaa viitekehyksen normaalitieteen harjoittamiselle.
6.6 Määritelmä 6 2 p.
- Kriittisyys (2 p.)
Kriittisyys tarkoittaa, että tutkimuksen tulokset ja menetelmät alistetaan jatkuvasti koeteltaviksi ja arvioitaviksi.
6.7 Määritelmä 7 2 p.
- Induktio (2 p.)
Induktio tarkoittaa päättelyä, jossa tehdään yleistyksiä yksittäisten tapausten perusteella.
6.8 Määritelmä 8 2 p.
- Riippumattomuus (2 p.)
Riippumattomuus tarkoittaa tieteessä, etteivät tutkimustulokset määräydy jonkin tieteen ulkopuolisen tahon toiveiden mukaan. Tällainen taho voi olla esimerkiksi rahoittaja tai vallitseva poliittinen tai uskonnollinen ideologia.
6.9 Määritelmä 9 2 p.
- Demarkaatio (2 p.)
Demarkaatio tarkoittaa rajan vetämistä. Tieteenfilosofiassa sillä tarkoitetaan erityisesti tieteen ja näennäis- eli pseudotieteen erottamista toisistaan.
6.10 Määritelmä 10 2 p.
- Hypoteesi (2 p.)
Hypoteesi tarkoittaa oletusta, jota testataan tieteellisessä tutkimuksessa.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1), erityisesti kohtaan ”tiedon ja informaation, arkitiedon ja tieteellisen tiedon sekä tieteen ja pseudotieteen ero”, ja moduuliin Totuus (FI4), erityisesti kohtiin ”tieteellisen tutkimuksen luonne ja menetelmiä sekä tieteellinen päättely”, ”tieteen menetelmien ja teorioiden luotettavuus ja suhde todellisuuteen” ja ”selittäminen, ennustaminen, ymmärtäminen ja tulkinta erilaisissa tieteissä”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) sisältöihin ”tiedon ja informaation, arkitiedon ja tieteellisen tiedon sekä tieteen ja pseudotieteen ero” ja kurssiin Tieto, tiede ja todellisuus (FI4), erityisesti kohtiin ”tieteellisen tutkimuksen luonne ja menetelmät, tieteellinen päättely; ilmiön, tutkimusaineiston, mallin ja teorian käsitteet sekä niiden keskinäinen suhde” sekä ”selittäminen ja tieto luonnon- ja ihmistieteissä sekä formaaleissa tieteissä: tietäminen ja ennustaminen, ymmärtäminen ja tulkinta”.
Osa 2: 30 pisteen tehtävät
7. Epiktetoksen käsitys hyvästä elämästä 30 p.
7.1 Selitä aineistojen ja perusteella, miten Epiktetoksen mukaan voidaan saavuttaa hyvä elämä. 15 p.
Epiktetoksen Käsikirja on vaikutusvaltainen stoalainen teos. Tekstiaineistossa on lainattu sen ensimmäiset virkkeet, jotka myös tiivistävät stoalaisen elämänfilosofian peruslähtökohdan: hyvän elämän edellytyksenä on, että ihminen osaa erottaa asiat, joihin hän voi vaikuttaa, ja asiat, joihin hän ei voi vaikuttaa. Näistä jälkimmäiset täytyy vain oppia hyväksymään ja sopeuttamaan tahtonsa niihin. Elämässä pitää siis keskittyä niihin asioihin, jotka ovat yksilön omassa vallassa.
Videoaineistossa todetaan, että rikkaat ja vaikutusvaltaiset eivät olleet Epiktetoksen mukaan häntä vapaampia, vaikka Epiktetos olikin orja. Ylhäisöä hallitsivat vallan- ja kunnianhimo sekä nautinnot ja niiden tavoittelu. Vallan tai kunnian saavuttaminen ei kuitenkaan ole puhtaasti yksilön hallinnassa vaan riippuu muista ihmisistä.
Mieli on yksi niistä harvoista asioista, jotka stoalaisten mukaan ovat ihmisten hallittavissa. Videolla kerrotaan, että Epiktetoksen mukaan ylhäisö ei kuitenkaan hallinnut mieltään eikä esimerkiksi pystynyt keskittymään. Lisäksi mitättömät loukkaukset ja kaunat häiritsivät rikkaita ja vaikutusvaltaisia.
Epiktetoksen mukaan ihminen voi olla vapaa ja elää hyvää elämää niin vankilassa kuin korkeassa virassakin. Ihminen ei voi hallita kohtaloaan, mutta hän voi muovata sitä keskittymällä siihen, mikä on muutettavissa. Tämä mahdollistaa hyvän elämän.
Vastaus tehtävään on essee, jossa tulee selittää aineistojen 7.A ja 7.B perusteella, miten Epiktetoksen mukaan voidaan saavuttaa hyvä elämä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas tekee joitain huomioita siitä, miten Epiktetoksen mukaan voidaan saavuttaa hyvä elämä.
8 pisteen vastauksessa kokelas selittää aineistojen perusteella, miten Epiktetoksen mukaan voidaan saavuttaa hyvä elämä.
12 pisteen vastauksessa kokelas selittää aineistojen perusteella johdonmukaisesti ja monipuolisesti, miten Epiktetoksen mukaan voidaan saavuttaa hyvä elämä.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi esittelemällä Epiktetoksen ajattelua tai stoalaista filosofiaa laajemmin taikka vertaa Epiktetoksen käsitystä johonkin toiseen filosofiseen käsitykseen hyvästä elämästä.
7.2 Arvioi, missä määrin stoalaista filosofiaa voidaan soveltaa nykyaikana hyvän elämän tavoittelussa. Hyödynnä vastauksessasi aineistoja ja . 15 p.
Stoalaisuus on viime vuosikymmeninä kasvattanut suosiotaan. Siitä on esimerkiksi kirjoitettu lukuisia suurelle yleisölle tarkoitettuja kirjoja. Varsinkin yritysmaailmassa stoalaisuus on herättänyt melko paljon kiinnostusta. Tämän valossa näyttää lähes itsestään selvältä, että stoalaisia ajatuksia voidaan soveltaa myös nykyaikana.
Toisaalta monet tänä päivänä stoalaisuudesta innostuneet eivät ota sen hyve-eettistä sisältöä vakavasti. Stoalaiset ajattelijat korostivat, että hyveellinen eli hyveiden mukainen elämä oli pohjimmiltaan tärkeintä, jotta ihminen voisi elää hyvää ja merkityksellistä elämää.
Nykyään stoalaisuudesta innostuneet eivät kuitenkaan usein suhtaudu siihen kaikenkattavana elämänfilosofiana. Se nähdään pikemminkin välineenä tai tekniikkana, jonka avulla voidaan saavuttaa muita tavoitteita – kuten parempaa paineensietokykyä kilpailutilanteissa. Tällöin elämän varsinainen merkitys tulee jostain muualta kuin stoalaisuudesta.
Urheilija ja yrittäjä voivat pyrkiä kumpikin omalla alallaan suurempiin voittoihin. Stoalaisuus voi siis auttaa esimerkiksi tällaisten päämäärien saavuttamisessa, vaikka sen varsinainen moraalinen viesti jätettäisiin huomiotta.
Stoalaisen ajattelun rajanveto sen välillä, mikä on vallassamme ja mikä ei, voi vaikuttaa nykyään ongelmalliselta. Omaan kehoon ja ympäristöön vaikuttaminen on aiempaa helpompaa. Halukkaat voivat palkata itselleen henkilökohtaisen valmentajan, joka auttaa kehon muokkaamisessa. Lisäksi saatavilla on kuntosaleja, ravintolisiä sekä plastiikkakirurgiaa. Ihmiset voivat myös vaikuttaa ympäristöönsä huomattavasti entistä helpommin internetin ja erityisesti sosiaalisen median avulla. Toisaalta oman mielen hallitseminen vaikuttaa vaikeammalta kuin Epiktetoksen kuvauksessa, pidettiinpä syynä alitajuntaa tai tottumista aiempaa helpompaan aineelliseen elämään.
On toki edelleen paljon seikkoja, jotka eivät ole yksilön vallassa. Esimerkiksi jokaisella ei ole varaa palkata itselleen henkilökohtaista valmentajaa. Mahdollisuudet tehdä asioita riippuvat edelleen varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. Tietyt stoalaiset oivallukset voivat siis pitää paikkansa ja olla hyvinkin merkityksellisiä myös nykytodellisuudessa. Vastauksessa voi esimerkiksi eettisin perustein argumentoida, kuinka stoalaista hyve-etiikkaa kannattaisi tai jopa pitäisi hyödyntää myös nykyaikana.
Vastaus tehtävään on essee, jossa tulee arvioida, missä määrin stoalaista filosofiaa voidaan soveltaa nykyaikana hyvän elämän tavoittelussa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas tekee hajanaisia huomioita siitä, missä määrin stoalaista filosofiaa voidaan soveltaa hyvän elämän tavoittelussa.
8 pisteen vastauksessa kokelas arvioi, missä määrin stoalaista filosofiaa voidaan soveltaa nykyaikana hyvän elämän tavoittelussa. Vastauksessa hyödynnetään aineistoja.
12 pisteen vastauksessa kokelas arvioi johdonmukaisesti ja monipuolisesti, missä määrin stoalaista filosofiaa voidaan soveltaa nykyaikana hyvän elämän tavoittelussa.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi syventää vastaustaan esimerkiksi esittelemällä stoalaista filosofiaa aineistoja laajemmin. Vaihtoehtoisesti kokelas voi verrata stoalaisuutta johonkin nykyaikaiseen käsitykseen hyvästä elämästä.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Etiikka (FI2) ja erityisesti sen sisältöihin ”filosofisia teorioita elämän hyvyydestä ja merkityksellisyydestä sekä hyvästä elämäntavasta”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Etiikka (FI2) ja erityisesti sen sisältöihin ”filosofisia teorioita elämän hyvyydestä ja merkityksellisyydestä sekä hyvästä elämäntavasta”.
8. Hobbesin yhteiskuntafilosofia 30 p.
8.1 Arvioi Thomas Hobbesin (1588–1679) ihmiskäsitystä ja yhteiskuntafilosofiaa. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmaa . 20 p.
Thomas Hobbes oli yksi varhaismodernin filosofian jättiläisistä. Hänet tunnetaan parhaiten suvereenin valtaa korostavasta yhteiskuntasopimusteoriasta, jonka hän esittelee tehtävän aineistossa lainatussa Leviathanissa. Hobbes oli materialisti, nominalisti sekä geometriseen päättelyyn ja luonnontieteisiin luottava empiristi. Siten hänen ihmis- ja yhteiskuntakäsityksensä taustalla voi nähdä nykyään, joskaan ei hänen aikanaan, yleisesti hyväksytyn havaintoihin ja tieteelliseen päättelyyn perustuvan lähestymistavan.
Hobbes on hyvin nykyaikaisella tavalla individualisti ja lähtee siksi tarkastelemaan yhteiskunnallisen vallan oikeutusta ihmisen ominaisuuksista käsin. Leviathanin ensimmäisessä osassa hän käsittelee ihmisen aisteja, järkeä, tunteita, tapoja ja valtaa. Tekstikatkelmassa 8.A on kuvattu niitä ihmisen ominaisuuksia, joiden takia yhteiskuntarauha ei ole mahdollinen ilman suvereenille yhteiskuntasopimuksessa keskitettyä mahtia.
Katkelman aluksi Hobbes tuo esiin ihmisten kilpailun kunniasta ja arvovallasta, jota monet muutkin yhteiskuntafilosofit ovat pitäneet keskeisenä yhteiskunnan rakentumisessa ja joka liittyy seuraavassa kohdassa mainittuun yhteisen ja yksityisen hyvän eroon. Kielen ja järjen käyttö antaa ihmisille mahdollisuuden pitää toisten suorituksia huonompina kuin omiaan, esittää epätotuuden totuutena ja olla tyytymätön mukavissakin oloissa. Nämä ihmisten erityispiirteet aiheuttavat sen, että toimiva yhteiskunta edellyttää suvereenin mahdin, joka ”pitää heidät kurissa ja suuntaa heidän toimintansa yhteiseen hyvään”.
Hobbesin ihmiskäsitys ei 2020-luvun Suomessa vaikuta epäuskottavalta. Sen sijaan filosofiassa – ja useimmissa ihmistieteissä – Hobbesin ihmiskäsitys ei ole valtavirtaa. Suositumpi on Aristoteleen esittämä ja muun muassa antiikin Kreikassa yleisesti hyväksytty ajatus ihmisestä poliittisena eläimenä, jolla on luontaisesti sosiaalisia taipumuksia ja joka ei siksi ”luonnostaan” aina ajaudu väkivaltaan ja sotiin. Siten Hobbesin kuvaama luonnontila, jossa vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan, ei ole uskottava ajatuskoe.
Nykyaikana, kun valtioilla on hallussaan totalitaarisen valvonnan keinoja, tuntuu ajatus suvereenista pelottavalta dystopialta. Hobbesin mukaan suvereenin vallan kumoaminen on oikeutettua vain, jos suvereeni ei enää pysty suojelemaan alamaisiaan. Tällaista vallan keskitystä eivät muut yhteiskuntafilosofit juuri ole hyväksyneet.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää arvioida Hobbesin ihmiskäsitystä ja yhteiskuntafilosofiaa. Hänen tulee hyödyntää vastauksessaan tekstikatkelmaa 8.A. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita Hobbesin ihmiskäsityksestä tai yhteiskuntafilosofiasta.
10 pisteen vastauksessa kokelas arvioi Hobbesin ihmiskäsitystä ja yhteiskuntafilosofiaa. Hän hyödyntää vastauksessaan tekstikatkelmaa 8.A.
15 pisteen vastauksessa kokelaan arvio on monipuolinen ja johdonmukainen.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas esimerkiksi suhteuttaa Hobbesin ihmiskäsityksen ja yhteiskuntafilosofian filosofian historian perinteeseen. Yksi vaihtoehto on vertailla niitä toisenlaisiin yhteiskunnan perusrakennetta kuvaaviin teorioihin.
8.2 Hobbes on yksi varhaisimmista yhteiskuntasopimusteoreetikoista. Nimeä joku toinen filosofinen yhteiskuntasopimusteoreetikko ja esittele hänen ja Hobbesin teorian välistä eroa. 10 p.
Muita Hobbesia seuranneita yhteiskuntasopimusteoreetikkoja olivat esimerkiksi John Locke (1632–1704), Jean-Jacques Rousseau (1712–1778) ja Immanuel Kant (1724–1804). Kantin jälkeen yhteiskuntasopimusteoriat eivät olleet filosofian ydintä, ennen kuin John Rawls (1921–2002) toi käsitteen uudestaan yhteiskuntafilosofian valtavirtaan. Rawlsin jälkeisistä sopimusteoreetikoista tunnetuimpia ovat David Gauthier (1932–2023) ja T. M. Scanlon (1940–).
Hobbesin ja kenen tahansa toisen yhteiskuntasopimusteoreetikon välillä on monenlaisia eroja. Tunnetuimpia ovat ehkä Hobbesin pessimistinen ihmiskäsitys ja siitä johtuva negatiivinen kuva sopimusta edeltävästä luonnontilasta. Tästä puolestaan Hobbesin ajattelussa seuraa, että yhteiskuntasopimuksessa valtansa luovuttaneilla ei ole oikeutta perua sopimusta. Monenlaisia muitakin eroja voidaan löytää. Esimerkiksi Hobbesista poiketen Rousseau, Kant, Rawls ja Scanlon edellyttävät sopimusosapuolilta enemmän yhdistäviä tekijöitä kuin pelkkää itsekästä ja välineellistä järkeä. He pyrkivät vastaavasti oikeuttamaan yhteiskuntasopimuksella enemmän kuin pelkän sitoutumisen yhteiskunnan sääntöihin.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää nimetä joku toinen filosofinen yhteiskuntasopimusteoreetikko ja esitellä hänen ja Hobbesin teorian välistä eroa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
3 pisteen vastauksessa kokelas nimeää jonkun toisen yhteiskuntafilosofin ja esittelee hänen ja Hobbesin teorian eroa tavalla, joka ilmaisee jonkinlaista ymmärrystä yhteiskuntasopimusteorioista.
5 pisteen vastauksessa kokelas nimeää jonkun toisen filosofisen yhteiskuntasopimusteoreetikon ja esittelee hänen ja Hobbesin teorian välistä eroa.
8 pisteen vastauksessa kokelaan esittely osoittaa ymmärrystä yhteiskuntasopimusteorioista sekä valitun filosofin teorian ja Hobbesin teorian välisestä erosta.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Yhteiskuntafilosofia (FI3) kohtaan ”yhteiskuntajärjestyksen oikeuttaminen, yhteiskuntasopimusteoriat” ja moduulin Etiikka (FI2) kohtiin ”filosofisia teorioita elämän hyvyydestä ja merkityksellisyydestä sekä hyvästä elämäntavasta” ja ”etiikka ja yhteiskunta: ihmis- ja perusoikeudet”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Yhteiskuntafilosofia (FI3) kohtaan ”yksilö- ja yhteisökeskeiset teoriat yhteiskunnasta, yhteiskuntasopimusteoriat” ja kurssin Etiikka (FI2) kohtiin ”sopimusetiikan perusteet” ja ”filosofisia teorioita elämän hyvyydestä ja merkityksellisyydestä sekä hyvästä elämäntavasta”.
9. Välttämättömät ja riittävät ehdot 30 p.
9.1 Selitä lyhyesti esimerkin avulla, mikä on välttämätön ehto. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Välttämätön ehto on edellytys, jonka on toteuduttava, jotta asia kuuluu sanan tai käsitteen alaisuuteen. Esimerkiksi eläimenä oleminen on kissana olemisen välttämätön ehto, koska kissat ovat eläimiä. Jokin asia ei voi olla kissa, ellei se ole myös eläin. Eläimenä oleminen ei ole kuitenkaan kissana olemisen riittävä ehto, koska myös esimerkiksi koirat ja kengurut ovat eläimiä, vaikka ne eivät olekaan kissoja.
2 pisteen vastauksessa kokelas selittää oikeansuuntaisesti, mikä välttämätön ehto on, tai hän antaa osuvan esimerkin ilman selitystä.
4 pisteen vastauksessa kokelas selittää oikeansuuntaisesti osuvan esimerkin avulla, mikä välttämätön ehto on.
Vastauksen enimmäispituus on 750 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
9.2 Selitä lyhyesti esimerkin avulla, mikä on riittävä ehto. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Riittävä ehto on edellytys, jonka täyttyessä asia kuuluu käsitteen alaisuuteen. Esimerkiksi punaisuus on värillisyyden riittävä ehto. Kaikki punaiset asiat ovat väistämättä värillisiä. Punaisuus ei ole kuitenkaan värillisyyden välttämätön ehto, sillä myös esimerkiksi siniset ja vihreät asiat ovat värillisiä, vaikka ne eivät olekaan punaisia.
2 pisteen vastauksessa kokelas selittää oikeansuuntaisesti, mikä riittävä ehto on, tai hän antaa osuvan esimerkin ilman selitystä.
4 pisteen vastauksessa kokelas selittää oikeansuuntaisesti osuvan esimerkin avulla, mikä riittävä ehto on.
Vastauksen enimmäispituus on 750 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
9.3 Pohdi tekstikatkelmaa hyödyntäen, miten perheyhtäläiset käsitteet eroavat käsitteistä, joiden merkitykset voidaan kuvata välttämättömien ja riittävien ehtojen avulla. 20 p.
Perinteisesti määritelmien on ajateltu olevan sellaisia, että ne ilmaisevat ehdot, jotka vain ja ainoastaan käsitteen alaisuuteen kuuluvat asiat täyttävät. Näin ollen ne ilmaisevat kyseessä olevan asian riittävät ja välttämättömät ehdot. Mikäli tämä näkemys pitää paikkansa, käsitteen tai sanan alaisuuteen kuuluminen on yksiselitteinen asia. Periaatteessa on olemassa aina selvät rajat sille, milloin jokin asia kuuluu käsitteen alaisuuteen. Lisäksi kaikki asiat, jotka täyttävät käsitteen määritelmän, jakavat jotkin samat ominaisuudet. Juuri näiden tiettyjen ominaisuuksien ansiosta ne täyttävät kyseisen käsitteen määritelmän.
Ludwig Wittgensteinin (1899–1951) käsitys perheyhtäläisyydestä on vastakkainen tälle perinteiselle näkemykselle merkityksistä. Aineiston tekstikatkelmassa Wittgenstein kieltää sen, että peleille olisi välttämättömiä ehtoja. Ei siis ole mitään ominaisuutta, joka yhdistäisi kaikkia pelejä. Sen sijaan pelit jakavat osittaisia samanlaisuuksia. Muualla teoksessaan Filosofisia tutkimuksia Wittgenstein vihjaa, ettei edes formaaleille sanoille, sellaisille kuin ”luku”, ole annettavissa ehtoja, jotka yhdistäisivät niitä kaikkia ja vain niitä. Hän myöntää, että voimme aina vetää tarkempia rajoja sanojen merkityksille, mutta toistaiseksi tällaisia rajoja ei kuitenkaan ole vielä vedetty. Tästä huolimatta pystymme hyvin käyttämään esimerkiksi sellaisia käsitteitä kuin ”peli”, ja niiden käyttöä ohjaavat ja rajoittavat tietyt säännöt.
Lainauksen voi tulkita niin, että Wittgenstein kieltää vain välttämättömien ehtojen olemassaolon. Näin ollen voi kuitenkin olla määritelmiä, jotka perustuvat riittäviin ehtoihin. Vaihtoehtoisesti vastauksessa voi ylipäätään korostaa sitä, että Wittgensteinin perheyhtäläisyys eroaa riittävien ja välttämättömien ehtojen lähestymistavasta. Perheyhtäläisyyden käsitettä voidaan esimerkiksi tulkita niin, että samanlaisuudet ja erot eivät ole tarkkarajaisia vaan asteittaisia.
Vastaus tehtävään on essee, jossa tulee pohtia tekstikatkelmaa 9.A hyödyntäen, miten perheyhtäläiset käsitteet eroavat käsitteistä, joiden merkitykset voidaan kuvata välttämättömien ja riittävien ehtojen avulla. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas kuvaa oikeansuuntaisesti, mitä perheyhtäläisyys on. Vaihtoehtoisesti hän esittää hajanaisia huomioita siitä, miten perheyhtäläiset käsitteet eroavat käsitteistä, joiden merkitykset voidaan kuvata välttämättömien ja riittävien ehtojen avulla.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii aineistoa hyödyntäen, miten perheyhtäläiset käsitteet eroavat käsitteistä, joiden merkitykset voidaan kuvata välttämättömien ja riittävien ehtojen avulla.
15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi osuvien itse keksimiensä esimerkkien avulla tai liittämällä selityksensä filosofiseen perinteeseen.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1), erityisesti kohtaan ”keskeisiä filosofisia peruskysymyksiä ja -erotteluja: – – käsitteellinen ja empiirinen” ja moduuliin Totuus (FI4), erityisesti kohtaan ”kieli, merkitys ja totuus”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1), erityisesti kohtaan ”keskeisiä filosofisia peruskysymyksiä ja -erotteluja: – – käsitteellinen ja empiirinen” ja kurssiin Tieto, tiede ja todellisuus (FI4), erityisesti kohtaan ”olemassaolon kysymyksiä: muutos ja pysyvyys, oliot ja ominaisuudet, mahdollinen ja välttämätön, reaalinen ja virtuaalinen”.