Hyvän vastauksen piirteet: FI – Elämänkatsomustieto
26.3.2025
Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 13.5.2025
Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.
Elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeen vastausten arviointi
Ylioppilaskoe mittaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Kevään 2025 elämänkatsomustiedon kokeen laadinnassa on otettu huomioon Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2015 (LOPS15) ja Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2019 (LOPS19).
Elämänkatsomustieto on perustaltaan monitieteinen oppiaine. Sen tiedeperustaan kuuluu ihmis-, kulttuuri- ja yhteiskuntatieteitä sekä filosofia. Elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeessa arvioidaan opiskelijan kykyä tarkastella ja ilmaista katsomuksellisia aiheita monipuolisesti ja taitavasti. Niin ikään arvioidaan hänen laaja-alaista katsomuksellista ymmärrystään. Katsomukselliset kysymykset ovat usein henkilökohtaisia, mutta niiden pohdiskelun perustana ovat ajattelun tiedolliset hyveet: kriittisyys, johdonmukaisuus, ristiriidattomuus ja systemaattisuus.
Ylioppilaskokeessa arvioitava katsomuksellinen ajattelu ilmaistaan kielellisesti. Siksi arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös ajattelun ilmaisemiseen monella tasolla tekstin kirjallisesta vaikuttavuudesta kappalejakoon. Kyse ei kuitenkaan ole äidinkielen tehtävästä, ja hyvä kirjallinen esitys on hyvän elämänkatsomustiedon vastauksen tunnusmerkki vain siinä määrin kuin se ilmentää hyvää katsomuksellista ajattelua. Tämä tarkoittaa vastauksessa useita eri piirteitä. Tärkeimmät niistä ovat vastauksen osuvuus, eheys ja vakuuttavuus.
Osuvuus eli relevanssi ja asiaankuuluvuus ovat hyvän vastauksen ydin. Hyvät tiedot ja ymmärrys sekä osuva argumentaatio eivät tuota edes hyväksyttävää vastausta, jos ne eivät liity tehtävään. Tämän vuoksi osuvuus on alla listatuista ulottuvuuksista tärkein.
Eheys liittyy vastauksen rakenteeseen. Kokelaan taito jäsentää ongelmia ja ratkaisuja käsitteellisesti sekä hänen kykynsä ymmärtää ja arvioida perusteluja ilmenevät vastauksen johdonmukaisuutena ja moniulotteisuutena. Eheä vastaus on selkeä ja hyvin jäsennelty.
Vakuuttavuus tarkoittaa elämänkatsomustiedossa monipuolisten ja katsomuksellisesti olennaisten lähtökohtien ja näkökulmien johdonmukaista käsittelyä. Vastauksen tietoperusta on riittävän laaja ja tehtävänannon sitä vaatiessa ajankohtainen. Tosiasiaväittämät, perustellut kannanotot ja pelkät mielipiteet erotetaan selvästi toisistaan, ja esitettyjen väitteiden ja perustelujen välillä on selvä yhteys. Osuvat ja tyypillisesti ajankohtaiset esimerkit ovat elämänkatsomustiedolle ominaisia. Ne tekevät vastauksesta vakuuttavan.
Osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ohella hyvä katsomuksellinen ajattelu näkyy käsitteiden ja teorioiden hallinnassa sekä ilmiökentän tuntemuksessa. Vastauksen muodolliset ja sisällölliset ulottuvuudet ovat elämänkatsomustiedossa lähes poikkeuksetta osittain päällekkäisiä silloin, kun vastaus täyttää relevanssin minimivaatimukset eli sopii tehtävänantoon. Vastaus voi olla tiedollisesti hyvä, mutta ajattelun ilmaiseminen saattaa olla heikkoa, tai toisin päin. Ulottuvuudet eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia toisistaan, koska esitystapa, käsitteiden käyttö ja ilmiökentän hallinta liittyvät yhteen.
Elämänkatsomustiedon tehtävien luonteen vuoksi vastauksen kypsyyttä koskevat seikat ovat erityisen tärkeässä asemassa. Ylioppilastutkintolautakunta on antanut kypsyyden osoittamisesta ohjeet reaaliaineiden kokeiden määräyksissä. On hyvä huomata, että määräysten mukaan epäolennaisten näkökohtien käsittely heikentää vastauksen arvoa.
Alla oleva taulukko voi auttaa elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeen vastausten arvioinnissa osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden näkökulmista. Nämä ja vastauksen sisältöön liittyvät seikat muodostavat yhden kokonaisarvion, joka esitetään tehtävänosasta annettavalla pistemäärällä.
| Arvioinnin ulottuvuus | /Pistemäärä 0 | 25 % | 50 % | 75 % | 100 % |
|---|---|---|---|---|---|
| Osuvuus | Vastaus ei lainkaan vastaa tehtävään; tehtävä on ymmärretty ratkaisevasti väärin. | Vastaus liittyy osin kysymyksen alaan, mutta on epäselvä, harhaileva tai sivussa asiasta. | Tehtävään vastataan asiaankuuluvasti. | Vastauksessa ilmenee selkeä ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään olennaisimmat seikat. | Vastauksessa ilmenee erinomainen ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään kattavasti tarpeelliset seikat ja vain ne. |
| Eheys | Vastaus on hajanainen ja sekava. | Vastauksessa on yksi asiaan selvästi liittyvä seikka. Vastauksen ainekset ovat kuitenkin muuten satunnaisia tai sekavia. | Vastauksessa on useita asiaan kuuluvia seikkoja, mutta niitä ei ole onnistuttu liittämään yhdeksi kokonaisuudeksi. Vastaus jää usein luettelomaiseksi. | Tehtävänantoon kuuluvia näkökulmia on liitetty toisiinsa johdonmukaisesti ja monipuolisesti. Tuloksena on koherentti kokonaisuus, joka vastaa kysymykseen. | Vastauksessa tehtävänantoon liittyvät relevantit aineistoelementit on suhteutettu toisiinsa. Käsitteet ja perustelut muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, joka vastaa tehtävään liittyviin kysymyksiin ja ottaa tarvittaessa huomioon myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja. |
| Vakuuttavuus | Vastauksessa ei ole perusteluja tai niillä ei ole yhteyttä esitettyihin väitteisiin. | Vastauksessa esitetyt perustelut liittyvät jotenkin väitteisiin, mutta niiden yhteys jää epäselväksi. | Vastausta on perusteltu siten, että lähtökohdat ovat järkeviä ja perustelujen ja johtopäätöksen välillä on selvä yhteys. | Vastauksessa on tarkasteltu useimpia relevantteja perusteluja, niitä on problematisoitu ja eritelty järkevästi ja argumentit on rakennettu oikein. | Relevanttien perustelujen problematisointi ja erittely on osuvaa ja osoittaa omaperäistä oivaltavaa ajattelua tai syvällistä perinteen tuntemusta. |
Elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeen pistemäärät
Elämänkatsomustiedon kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista kokelaan tulee vastata viiteen. Koe on kaksiosainen. Osassa 1 on kuusi tehtävää. Kustakin tehtävästä saa 0–20 pistettä. Osassa 2 on kolme tehtävää, joista saa 0–30 pistettä kustakin. Osan 1 tehtävistä voi vastata 3:sta 5:een ja osan 2 tehtävistä 0:sta 2:een. Kokeen maksimipistemäärä on 120. Sen saavuttaminen edellyttää, että kokelas vastaa kolmeen osan 1 tehtävään ja kahteen osan 2 tehtävään.
Hyvän vastauksen piirteiden pisteohjeissa mainitaan kaksi tai kolme erillistä arvioinnin kiintopistettä eli pistekynnystä, joiden on tarkoitus helpottaa arviointia. Kynnysten lukumäärä riippuu tehtäväosion enimmäispistemäärästä, joka on kaikissa tapauksissa viidellä jaollinen. Suppeimmassa eli 5 pisteen tehtäväosiossa on kaksi kynnystä, jotka ovat 2:n ja 4:n pisteen eli 40 %:n ja 80 %:n kohdalla. Jos tehtävästä tai sen osasta annettava pistemäärä on 10 tai enemmän, käytetään kolmea kiintopistettä: 25–30 %, 50–60 % ja 75–80 %. Jos tehtävästä tai sen osasta annetaan yli 10 pistettä, on esitetty myös luonnehdinta huippupisteistä. Sen tarkoituksena on tuoda esiin seikkoja, jotka helpottavat vastauksen sijoittamista ylimmän pisteluokan (75–100 %) sisällä.
Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet
Koska elämänkatsomustiedon kokeessa arvioidaan kokelaiden omaa katsomuksellista ajattelua, vastaukset voivat avautua moniin suuntiin lähes kaikissa tehtävissä. Sen vuoksi hyvän vastauksen piirteiden kuvaukset ovat aina vain suuntaa antavia. Samasta syystä hyvän vastauksen piirteissä esitellään tehtävään liittyviä katsomuksellisia seikkoja laajasti ja osin myös lukiokurssien ulkopuolelta. Tarkoituksena on antaa vastauksia arvosteleville opettajille lisävihjeitä siitä, millaiset katsomukselliset pohdinnat voivat perustellusti kuulua vastaukseen. Lukiokursseihin liittyvät ja kokelaiden osaamiselta vaadittavat seikat on mainittu pisteitysohjeiden yhteydessä. Näissä osioissa on hyvin suppeasti huomioitu yllä olevassa taulukossa mainitut osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ulottuvuudet. Arvioinnissa on kuitenkin osiokohtaisesti syytä tarkastella niin sisällöllisiä kuin yllä olevaan taulukkoon liittyviä ulottuvuuksia.
Tehtäviin liittyy erilaisia aineistoja. Kussakin tehtävän osiossa on ilmoitettu, miten aineistoa käytetään. Jos aineiston käytöstä ei anneta ohjeita tai käytön ilmoitetaan olevan vapaaehtoista (esimerkiksi ”voit hyödyntää aineistoa”), kyseessä on virikeaineisto. Tällöin aineiston käyttämättä jättäminen on hyväksyttävää eikä vähennä pisteitä. On toki hyvä huomata, että aineisto tällaisissakin tehtävissä antaa informaatiota ja että vastauksen tulee olla yhtä monipuolinen, vaikka aineistoa ei olisi hyödynnetty. Jos osiossa kehotetaan käyttämään aineistoa, mutta näin ei kuitenkaan ole tehty, vähennetään aina vähintään yksi piste ja vastauksesta saatava pistemäärä voi olla korkeintaan 75 % osion maksimipistemäärästä. Aineiston käytöstä voidaan antaa myös yksityiskohtaisempia ohjeita, joissa esimerkiksi kehotetaan erittelemään tai vertailemaan aineistoa tai etsimään sieltä joitain erityisiä piirteitä, kuten argumentteja. Tällöin ohjeistuksen noudattamatta jättämisestä seuraava suora pistevähennys on useimmiten suurempi.
Tehtäväosiot jakautuvat kahteen luokkaan. Kun osiosta annetaan 10 pistettä tai enemmän, se arvostellaan esseemuotoisena vastauksena, ellei tehtävänannossa erikseen muuta ilmoiteta. Esseemuotoisella vastauksella tarkoitetaan vastausta, jossa on esseen rakenne: alussa aiheen, ongelman tai väitteen napakka esittely, keskiosassa asian monipuolinen käsittely ja lopussa käsittelyyn perustuvat päätelmät. Mikäli osiosta annetaan vähemmän kuin 10 pistettä, vastauksen ei tarvitse olla muodoltaan essee. Alle 10 pisteen osioissa käytetään merkkimäärärajoituksia. Kyse on enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa. Tämän lisäksi pisteitä luonnollisesti vähennetään, jos vastaus ei pysy asiassa.
Moniosioisten tehtävien pisteet määritetään osiokohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu.
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Hyvän elämän termejä 20 p.
Alla on 20 hyvään elämään liittyvää termiä. Valitse kussakin osatehtävässä (1.1–1.20) termille sopivin määritelmä. Oikea vastaus 1 p., väärä vastaus 0 p., ei vastausta 0 p.
Vastattuasi osatehtävään voit vaihtaa vastausvaihtoehtoa, mutta et voi jättää osatehtävää enää kokonaan ilman vastausta. Jos olet aloittanut tehtävään vastaamisen, mutta et haluakaan jättää tehtävää arvosteltavaksi, merkitse jokaiseen osatehtävään vaihtoehto ”En vastaa”.
Opiskelijoiden hyvän elämän tavoittelun tukeminen on elämänkatsomustiedon keskeinen tavoite.
1.1 Egoismi tarkoittaa 1 p.
- ajattelutapaa, jossa oma etu asetetaan muiden edun edelle. (1 p.)
Ajattelutavan nimi tulee kreikan ja latinan kielen minä-sanasta ”ego”.
1.2 Maailmankuva tarkoittaa 1 p.
- käsitystä siitä, minkälainen maailma on ja miten se toimii. (1 p.)
Maailmankuva on se osa maailmankatsomusta, joka kertoo, minkälainen maailma on.
1.3 Elämän merkityksellisyys tarkoittaa 1 p.
- kokemusta elämästä mielekkäänä ja elämisen arvoisena. (1 p.)
Elämän merkityksellisyys on tärkeä tekijä hyvässä elämässä.
1.4 Etiikka tarkoittaa 1 p.
- filosofian osa-aluetta, joka tutkii hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää. (1 p.)
Etiikka kuuluu kaikkiin katsomuksiin, mutta tieteenalana se on filosofian osa-alue.
1.5 Etuoikeus tarkoittaa 1 p.
- erityistä yhteisön myöntämää oikeutta tai etua, jota kaikilla ei ole. (1 p.)
Etuoikeudet riippuvat siitä, minkälaisia ominaisuuksia tai tilanteita yhteisössä tai yhteiskunnassa arvotetaan.
1.6 Hedonismi tarkoittaa 1 p.
- oppia, jonka mukaan ihmisen käyttäytymistä ohjaavat nautinnon ja mielihyvän tavoittelu sekä mielipahan välttäminen. (1 p.)
Opin nimi tulee kreikan mielihyvää tarkoittavasta sanasta ”hēdonē”.
1.7 Sosiaalinen hierarkia tarkoittaa 1 p.
- järjestystä, jossa jotkut ihmiset ovat korkeammassa asemassa kuin toiset. (1 p.)
Hierarkia viittaa kerrostuneeseen rakenteeseen. Sosiaalisissa hierarkioissa ylempänä olevilla on yleensä enemmän valtaa ja/tai vaurautta kuin alempana olevilla.
1.8 Intersektionaalisuus tarkoittaa 1 p.
- tarkastelutapaa, jonka mukaan ihmisten identiteettiin ja yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat samanaikaisesti monet tekijät. (1 p.)
1.9 Identiteetti tarkoittaa 1 p.
- sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvaa käsitystä omasta itsestä. (1 p.)
Identiteetti voi muuttua elämän varrella. Se liittyy siihen, mihin ryhmiin ihminen samaistuu ja minkälainen ajattelee olevansa.
1.10 Ihmiskuva tarkoittaa 1 p.
- käsitystä siitä, minkälainen ihminen on. (1 p.)
Ihmiskuvaa voidaan pitää maailmankuvan ihmistä koskevana osana.
1.11 Amartya Sen ja Martha Nussbaum tarkoittavat toimintavalmiuksilla 1 p.
- kykyjä ja keinoja, joita ihmisellä on oman hyvän elämän elämiseen. (1 p.)
Toimintavalmiudet ovat Amartya Senin ja Martha Nussbaumin teorioissa keskeinen hyvän elämän ja hyvinvoinnin tekijä.
1.12 Normi tarkoittaa 1 p.
- sääntöä, jonka tarkoitus on ohjata ihmisen käyttäytymistä. (1 p.)
Normit ovat usein yhteisöjen tai yhteiskuntien kirjoittamattomia sääntöjä.
1.13 Perustarve tarkoittaa 1 p.
- tarvetta, jonka täyttyminen on elämän edellytys. (1 p.)
Perustarpeet ovat tarvehierarkian alatason tarpeita, eli niitä, joita ilman ihminen ei pitkään selviä.
1.14 Determinismi tarkoittaa 1 p.
- käsitystä, jonka mukaan hyvää elämää koskevat valinnat ovat ennalta määrättyjä. (1 p.)
Determinismi yleisesti tarkoittaa sitä, että tapahtumat johtuvat vääjäämättömällä tavalla aiemmista tapahtumista.
1.15 Stereotypia tarkoittaa 1 p.
- yleistävää, yksinkertaistavaa ja usein arvottavaa käsitystä jostakin asiasta tai ihmisryhmästä. (1 p.)
Stereotypiat ohjaavat usein käyttäytymistä haitallisesti, koska niihin liittyy ennakkoluuloja, jotka voivat olla monessa mielessä vääristyneitä.
1.16 Seksuaalinen itsemääräämisoikeus tarkoittaa 1 p.
- oikeutta päättää siitä, kenen kanssa, milloin ja miten tekee tai ottaa vastaan seksuaalisia tekoja. (1 p.)
Jokaisella on oikeus päättää miten, milloin ja kenen kanssa haluaa olla seksuaalisessa kanssakäymisessä.
1.17 Ulkoryhmä tarkoittaa 1 p.
- ihmisiä, jotka ovat henkilön tärkeiden ryhmien ulkopuolella. (1 p.)
Sosiaalipsykologiassa kunkin omaa ryhmää kutsutan sisäryhmäksi ja siihen kuulumattomia ulkoryhmäksi.
1.18 Vakaumus tarkoittaa 1 p.
- arvoihin perustuvaa vahvaa ja vakaata käsitystä jostakin asiasta. (1 p.)
Vakaumus voidaan jäsentää elämänkatsomuksen ydinosaksi.
1.19 Vieraantuminen tarkoittaa 1 p.
- tilannetta, jossa jokin aidoksi koettu yhteys katkeaa tai tutut asiat muuttuvat vieraiksi. (1 p.)
Vieraantuminen on marxilaisen teorian keskeinen käsite, joka liittyy ihmisen vieraantumiseen omasta työstään, mutta kyseinen termi viittaa myös muuhun ihmiselämän keskeisistä asioista etääntymiseen, kuten itsestä, omasta kehosta tai luonnosta vieraantumiseen.
1.20 Välinearvo tarkoittaa 1 p.
- asiaa, joka on arvokas jonkin muun asian saavuttamiseksi. (1 p.)
Arvot jaetaan itseisarvoihin ja välinearvoihin.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy koko moduulin Minä ja hyvä elämä (ET1) keskeisiin käsitteisiin.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Ihminen, identiteetti ja hyvä elämä (ET2) keskeisiin käsitteisiin.
2. Agenda 2030 20 p.
Agenda 2030 on YK:n alainen globaali kampanja kestävän tulevaisuuden saavuttamiseksi. Se on moninainen ja kokonaisvaltainen toimintasuunnitelma, joka kattaa monia ihmiselämän, ympäristön ja globaalin hyvinvoinnin alueita. Kampanjassa erityisen tärkeää on köyhyyden vähentäminen. Muita tärkeitä alueita ovat rauha, ympäristöllinen kestävyys, tasa-arvo ja perustarpeiden täyttyminen. Kokonaisuudessaan Agenda 2030 sisältää 17 tavoitetta, jotka maiden tulisi yhdessä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Monet kampanjan eri osa-alueista myös limittyvät, koska nämä eri alueet vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi ympäristönsuojelu vaikuttaa puhtaan veden ja ruoan saantiin. Varsinkin ilmastonmuutoksen hillitseminen vaikuttaa laajasti inhimilliseen hyvinvointiin nyt ja tulevaisuudessa. Onnistunut rauhantyö puolestaan takaa paremmat mahdollisuudet koulutukseen ja riittävään elintasoon, ja samalla koulutus ja riittävä elintaso myös ehkäisevät joitakin konflikteja. Ilman hyvinvoivaa maapalloa ei ole hyvinvoivia ihmisiä, ja tapahtumat yhdellä maantieteellisellä alueella vaikuttavat usein myös muihin alueisiin. Agendan moniulotteisessa kuvassa hyvinvoinnista eri tekijät linkittyvät yhteen.
Merkittäviä yhteiskunnallisia keinoja Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamiseksi on monia. Keinoista kenties tärkeimpiä ovat köyhyyden torjunta, rauhantyö, nälän poistaminen, puhtaan veden ja koulutuksen takaaminen kaikille maailman ihmisille, mahdollisuuksien takaaminen hygieniasta huolehtimiseen sekä ympäristönsuojelu. Nämä kaikki keinot vaikuttavat moniin muihin elämänalueisiin, ja monet näistä ovat hyvinvoinnin ehto. Agenda 2030 panostaa tulevaisuuteen, jonka kannalta erityisen tärkeinä voi pitää ympäristönsuojelua sekä kestävien kaupunkien, vastuullisen kuluttamisen ja kestävien infrastruktuurien kehittämistä.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia Agenda 2030:n edustamaa kuvaa hyvinvoinnista ja esittää kaksi merkittävää yhteiskunnallista keinoa Agenda 2030:n (aineisto 2.A) tavoitteiden saavuttamiseksi. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon kohdat on otettava huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita Agenda 2030:sta ja esittää jonkin keinon Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamiseksi.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii Agenda 2030:n edustamaa kuvaa hyvinvoinnista ja esittää kaksi merkittävää yhteiskunnallista keinoa Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamiseksi.
15 pisteen vastauksessa kokelas pohtii johdonmukaisesti ja monipuolisesti Agenda 2030:n edustamaa kuvaa hyvinvoinnista ja esittää perustellusti kaksi merkittävää yhteiskunnallista keinoa Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamiseksi.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi esittämällä kritiikkiä Agenda 2030:tä tai yleisemmin kestävän kehityksen ajatusta kohtaan.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Minä ja yhteiskunta (ET2) kohtaan ”globaali oikeudenmukaisuus, kestävä tulevaisuus, ilmastonmuutoksen torjunta sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja Agenda 2030”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Yksilö ja yhteisö (ET3) kohtaan ”ihmisoikeudet, uskonnon- ja omantunnon vapaus, globaali oikeudenmukaisuus ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen moraalisina ja poliittisina vaatimuksina”.
3. Kansallinen tausta ja yksilön identiteetti 20 p.
Aineistoissa tarkastellaan kansallisuutta tai kansallista taustaa kahdesta eri näkökulmasta. Videoaineistossa esiintyvä henkilö kokee kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan tai Suomeen kansakuntana, mutta muut eivät aina tunnusta hänen jäsenyyttään, koska hän ei näytä ulkoisesti samalta kuin valtaväestö. Videolla esiintyvä henkilö puhuu myös muiden vastaavaa kokevien puolesta. Tekstiaineistossa esiintyvä henkilö puolestaan kokee niin suurta häpeää kansallisuudestaan, että hän ei halua julkisesti puhua edes äidinkieltään. Esimerkit kuvaavat jossain mielessä hankalia tai kärjistyneitä tilanteita. Tämä ei silti tarkoita, että kansallisuus ei voisi olla positiivinen asia. Moni kokee iloa ja ylpeyttä taustastaan ja haluaa kertoa kotimaansa hyvistä puolista muiden maiden kansalaisille.
Tehtävässä on mahdollista pohtia kansallisen taustan merkitystä eri tavoin riippuen siitä, miten vastaaja kokee kansallisen taustan merkityksen omassa elämässään. Vastauksessa ei tarvitse rajoittua vain henkilökohtaiseen kokemukseen, vaan aihetta voi tarkastella myös lähipiirin tai lähiympäristön näkökulmasta.
Mahdollisia tarkastelunäkökulmia voivat olla esimerkiksi seuraavat:
- Kansallinen identiteetti tai kansallinen tausta voi olla ja usein onkin voimavara ja myös ylpeyden aihe yksilöille.
- Kotimaa ja sen kulttuuri ja tavat myös muovaavat osaltaan yksilön identiteettiä. Niin sanotuista kansallisista piirteistä ei siis ehkä pääse helposti eroon, vaikka haluaisikin.
- Kansallinen identiteetti ei ole kiveen hakattu, vaan yksilö voi myös arvostella kansalliseen taustaansa liittyviä tapoja ja saattaa haluta sanoutua niistä irti. Kulttuuria voi myös pyrkiä muuttamaan.
- Yksilö voi joutua kohtaamaan muiden maiden kansalaisten ennakko-oletuksia ja stereotyyppisiäkin näkemyksiä.
- Jos henkilö ei kuulu valtaväestöön tai ei ole taustaltaan (nykyisen) kotimaansa alkuperäinen kansalainen, hän voi joutua todistelemaan muille oikeuttaan kuulua kotimaahansa tai edustaa sitä, kuten aineistossa kuvataan.
- Kielelliseen vähemmistöön kuuluminen voi osaltaan vaikuttaa yksilön kokemukseen kansallisesta taustastaan. Esimerkiksi äidinkielenään ruotsia puhuvan näkemys suomalaisuudesta voi olla toisenlainen kuin suomenkielisen.
- Yksilö voi myös kokea, että hänen kansallinen taustansa muodostuu monista eri kansallisuuksista tai niihin kuuluvista elementeistä, eikä sitä siten voi määritellä vain yhden kansallisuuden perusteella.
- Yksilö voi kokea, että kansallista taustaa enemmän häntä määrittää vaikkapa kotiseutu, -kylä tai -lähiö, tai toisaalta hän voi kokea itsensä ennemminkin esimerkiksi eurooppalaiseksi tai maailmankansalaiseksi.
- Negatiivisena kokemuksena voi esimerkiksi pohtia häpeää, mikäli oma kotimaa on syyllistynyt merkittäviin vääryyksiin.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia kansallisen taustan merkitystä omassa elämässään. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita kansallisen taustan merkityksestä.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii kansallisen taustan merkitystä omassa elämässään.
15 pisteen vastauksessa kokelaan vastaus on johdonmukainen ja monipuolinen.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan tarkastelemalla esimerkiksi enemmistö- ja vähemmistökulttuurien merkitystä, suomalaisuuden monimuotoisuutta tai etnisyyden, rasismin tai yhdenvertaisuuden historiaa ja nykypäivää eri kulttuureissa.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Kulttuurit (ET3) sisältöihin ”suomalaisuuden monimuotoisuus”, “kulttuurien ja sivilisaatioiden vuorovaikutus”, “monikulttuurisuus ja globaali kulttuuri” ja ”etnisyyden, rasismin ja muun syrjinnän sekä keskinäisen kunnioituksen ja yhdenvertaisuuden historiaa ja nykypäivää eri kulttuureissa”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Kulttuurit katsomuksen muovaajina (ET4), jossa on vastaavat sisältökohdat.
4. Poliittiset maailmankatsomukset 20 p.
Liberalismi, sosialismi, nationalismi ja muut suuret poliittiset aatteet voivat olla maailmankatsomuksia, silloin kun ne sisältävät maailmankuvan sekä käsityksen etiikasta ja arvoista ja siitä, miten tietoa saadaan.
Valitse yksi poliittinen aate ja tarkastele sitä maailmankatsomuksena.
Maailmankatsomukseen kuuluu maailmankuva, käsitys etiikasta ja arvoista sekä siitä, miten tietoa saadaan. Ihmiskunnan suuria poliittisia aatteita kutsutaan toisinaan ideologioiksi. Ne eivät kuitenkaan välttämättä ole maailmankatsomuksia. Useimmat poliittiset aatteet ovat esimerkiksi yhteensopivia sekä uskonnollisten että uskonnottomien maailmankuvien kanssa.
Liberalismin keskeinen arvo on vapaus. Talouspolitiikassa sen edustajat ovat perinteisesti edistäneet vapaata markkinataloutta. Taloudellisen liberalismin kaksi päämuotoa ovat valtion mahdollisimman pientä roolia korostava libertarismi ja valtion tasapainottavaa säätelyä suosiva sosiaaliliberalismi. Liberalismin toinen tärkeä puoli on arvoliberalismi, jossa painotetaan arvojen valitsemisen vapautta. Arvoliberalismin aatteellinen vastakohta on konservatismi, jota voi myös tarkastella poliittisena maailmankatsomuksena.
Liberalismin arvomaailman kuuluu vapaus, ja etiikassa olennaista on yksilön vapauksien korostaminen. Vapauden rajoittamisen hyväksyttävyyttä säätelee John Stuart Millin (1806–1873) vahinkoperiaate, jonka mukaan yksilön vapauden yli voidaan oikeutetusti käyttää valtaa vastoin hänen tahtoaan vain, kun tarkoitus on estää häntä tuottamasta muille vahinkoa. Usein liberalistit sallivat myös ryhmille ja yhteisöille mahdollisimman suuret vapaudet, jos ne eivät rajoita niihin kuuluvien yksilöiden vapauksia. Vapauden korostaminen merkitsee sallivuutta erilaisten maailmankuvien suhteen, joten liberalistien maailmankuvat voivat vaihdella paljonkin. Liberalismi korostaa vapautta myös tiedonhankinnassa. Sen mukaan vapaa informaation saatavuus ja eri kantojen vuorovaikutus johtavat vähitellen parhaiten perusteltuun lopputulokseen.
Sosialismin keskeisiä arvoja ovat yhteisöllisyys ja tasa-arvo. Talouspolitiikassa aate korostaa yhteisomistusta. Yksi sosialismin tunnettu muoto on marxismi-leninismiin perustuva valtiososialismi, jossa yksipuoluejärjestelmällä johdettu valtio omistaa tuotantovälineet. Marxismi-leninismi on kattava maailmankatsomus. Siihen kuuluu materialistinen maailmankuva, luokkatietoinen kommunistinen etiikka ja marxilainen tietoteoria. Poliittisena aatteena myös sosiaalidemokratia on tärkeä sosialistinen suuntaus. Sosialismiin voi liittyä hyvin erilaisia maailmankatsomuksia, joita edustaa esimerkiksi kristillinen sosialismi.
Valtiososialismin vastakohtana ovat pienet yhteisomistuksen omaksuneet yhteisöt ruohonjuuritasolla. Ne saattavat sosialismin tasa-arvoa ja liberalismin vapautta korostaessaan päätyä vastustamaan kaikkia valtarakenteita. Tämä merkitsee, että ne edustavat enemmän anarkismia kuin sosialismia tai liberalismia. Myös anarkismia voi tarkastella poliittisena maailmankatsomuksena.
Nationalismissa kansakunta on merkittävä arvostuksen kohde ja poliittisen järjestäytymisen lähtökohta. Nationalismin mukaan kansakunta on paras poliittisen vallan yksikkö, ja siksi nationalistien tavoitteena ovat sellaiset kansallisvaltiot, joissa valtion rajat ovat samat kuin kansakunnan rajat. Nationalismi perustuu ajatukseen, että ihmiskunta on jakautunut erillisiin kansakuntiin, jotka ovat luonnollisia kulttuurisia ja kielellisiä kokonaisuuksia. Tämä on selkeästi maailmankuvallinen lähtökohta. Nationalismista poliittisena aatteena on erilaisia muunnelmia, ja sen maailmankuva voi vaihdella paljonkin, mutta siihen kuuluu aina nationalismin ihmiskäsitykseen kuuluva jakautuminen kansakuntiin. Nationalismin arvoissa ja etiikassa keskeistä on oman kansakunnan arvostaminen, joka tyypillisesti ilmenee isänmaallisuutena. Muuten nationalismille on luonteenomaista ajatella, että kullakin kansakunnalla arvostuksen kohteet voivat vaihdella. Myös tiedonhankinnassa oman kansakunnan perinne, tavat ja kertomukset ovat tärkeässä roolissa.
Edellä mainittujen poliittisten maailmankatsomusten lisäksi vastauksessa voi tarkastella monia muita aatteita maailmankatsomuksina. Esimerkiksi fasismi, feminismi ja ympäristöaate ovat aatteita, jotka voivat olla poliittisia. Kuten yllä tarkasteltujen aatteiden tapauksessa on myös jotakin näistä tarkasteltaessa huomattava, että poliittinen aate ei välttämättä ole maailmankatsomus, ellei siihen kuulu kaikkia kolmea seuraavaa: maailmankuvaa, etiikkaa ja käsitystä siitä, miten tietoa saadaan.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää valita yksi poliittinen aate ja tarkastella sitä maailmankatsomuksena. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee yhtä jonkinlaista poliittista aatetta ja esittää siitä joitain huomioita maailmankatsomuksena.
10 pisteen vastauksessa kokelas valitsee yhden poliittisen aatteen ja tarkastelee sitä maailmankatsomuksena.
15 pisteen vastauksessa kokelaan tarkastelu on osuvaa, johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi syventää vastaustaan esimerkiksi erittelemällä erilaisia suuntauksia tai maailmankatsomuksellisia orientaatioita tarkastelemassaan poliittisessa maailmankatsomuksessa.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Katsomukset (ET4) kohtaan ”poliittisia maailmankatsomuksia, kuten liberalismi, sosialismi ja nationalismi”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Maailmankatsomus ja kriittinen ajattelu (ET1) kohtiin ”erilaisia maailmankatsomuksia – esimerkiksi sekulaareja, uskonnollisia, poliittisia ja elämäntapaan liittyviä –”.
5. Kirkko yhteiskunnallisena toimijana 20 p.
Aineistona olevassa videokatkelmassa näyttelijä Joonas Nordman nostaa esille kirkon yhteiskunnallisen roolin suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän viittaa myös kirkon merkitykseen osana suomalaista tapakulttuuria. Keskustelu koskee evankelisluterilaista kirkkoa, mutta se soveltuu osin myös ortodoksiseen kirkkoon. Nordman näyttää tekevän eron henkilökohtaisen uskon ja kirkkoinstituution välillä. Pastori Hanna Paavilainen puolestaan esittää, että kirkollisveron maksaminen on ”riittävä uskon todistus”. Hänen mielestään “iloiset kirkollisverojen maksajat” ovat suorastaan kaikkein suurin herätysliike.
Kirkon yhteiskunnallista merkitystä voi tarkastella esimerkiksi pohtimalla aineistossa ehkä vähän provokatiivisestikin esitettyä väitettä, jonka mukaan kirkon yhteiskunnalliset tehtävät ovat yksilölle riittävä syy kuulua kirkkoon tai uskonnolliseen yhteisöön. Aineistossa todetaan myös, että iloisia veronmaksajia voi pitää herätysliikkeenä, vaikka herätysliike käsitteenä yleensä viittaa syvällisempään uskonnollisuuteen kuin verojen maksamiseen. Aineistossa viitataan myös tapakulttuurin merkitykseen. Suomalaisessa yhteiskunnassa moni kuuluu edelleen kirkkoon, koska arvostaa perinnettä ja uskontoon liittyviä tapoja. Vastauksessa voi ottaa kantaan näihin väitteisiin ja pohtia syitä kuulua uskonnolliseen yhteisöön tai kirkkoon.
Vastauksessa voi ottaa myös kriittisen kannan evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa vaikkapa eri uskontokuntien tai uskonnottomien tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. Valtionkirkkojen tehtäviä voi myös puolustaa historiallisesta, suomalaiseen kulttuuriin liittyvästä näkökulmasta.
Vastauksessa voi myös pohtia sitä, miten olennainen osa uskontoa ja uskonnon harjoittamista yhteiskunnalliset tehtävät ovat: pidetäänkö niitä keskeisenä osana uskonnon harjoittamista tai uskonnollista elämää, vai ajatellaanko, että uskonnonharjoitus koostuu ennemminkin esimerkiksi uskonnollisista rituaaleista, jumalanpalveluksista, rukouksesta, hengellisestä elämästä tai muusta vastaavasta? Uskonnot voivat tässä suhteessa myös erota toisistaan, tai uskontojen sisällä voi olla jakolinjoja tämän suhteen. Toisaalta vastauksessa on mahdollista myös vertailla kirkkoa muihin yhteisöihin kuten kansalaisjärjestöihin, jotka toteuttavat samantyyppisiä tehtäviä.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia videoaineiston perusteella kirkon yhteiskunnallista merkitystä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää huomioita kirkon yhteiskunnallisesta merkityksestä.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii videoaineiston perusteella kirkon yhteiskunnallista merkitystä.
15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimeriksi antamalla esimerkkejä muista uskonnoista tai kirkkokunnista tai tarkastelemalla aihetta historiallisesta, yhteiskunnallisesta tai kulttuurisesta näkökulmasta.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Uskonnot ja uskonnottomuus (ET5) sisältöihin ”uskonnon ja uskonnottomuuden näkyminen ja vaikutus arkielämässä”, sekä ”tapauskonnollisuus”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Katsomusten maailma (ET5), jossa on vastaavat sisältökohdat.
6. Tulevaisuuden työ 20 p.
Megatrendit, kuten digitalisaatio ja kestävän elämäntavan rakentaminen, muuttavat työn ja toimeentulon luonnetta nopeasti. Työ eriytyy vähitellen ajasta, paikasta ja pysyvästä työsuhteesta. Myös poliittiset ratkaisut saattavat muuttaa työympäristöjä, työnteon luonnetta ja tarvetta tehdä työtä. Esimerkiksi perustulo saattaa poistaa tarpeen taata toimeentulo työnteolla, toisaalta sosiaaliturvan pienentäminen voi lisätä paineita työntekoon.
Esittele unelmiesi työuraa ja arvioi unelman toteutumisen mahdollisuuksia.
Toisinaan ihmiset haaveilevat tilanteesta, jossa heidän ei tarvitse tehdä työtä tullakseen toimeen. Monet ihmiset haaveilevat myös työstä, jossa he voivat toteuttaa itseään. Työ on siten heille toimeentulon vaatima pakko. Robotiikka ja muu teknologinen kehitys ovat selvästi vähentämässä työpanosta, jota vaaditaan yksittäiseltä ihmiseltä ihmiskunnan toimeentuloa varten. Toisaalta väestönkasvu ja taloudellisen eriarvoisuuden lisääntyminen saattavat edellyttää suurelta osalta ihmisiä yhä kasvavaa ponnistelua myös toimeentulon takaavan työn parissa.
On erittäin vaikea arvioida, miten teknologiset ja yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat työn luonteeseen. Toisin sanoen on vaikea arvioida sitä, nähdäänkö itsensä toteuttamiseen tähtäävä toiminta työnä vai harrastuksena ja voiko toimeentulosta erotettu toiminta tarjota arvostuksen, ihmissuhteiden ja elämän merkityksellisyyden kannalta kaiken sen, minkä työn on parhaassa tapauksessa ajateltu tarjoavan. Melko selvältä vaikuttaa joka tapauksessa, että työn luonne on sillä tavoin jatkuvassa muutoksessa, että aiemmille vuosituhansille ominaisia elinikäisiä työsuhteita samassa ammatissa ei ole odotettavissa.
Näihin kysymyksiin ei ole olemassa oikeita vastauksia. Unelman esittämisessä korostuu kokelaan kyky asettaa omia hyvän elämän päämääriä. Toteutumismahdollisuuksia arvioidessaan kokelas kytkee oman elämänkatsomuksensa arvoja ja tavoitteita kuvaavan unelman jollain tavoin uskottaviin tulevaisuuden kehityskulkuihin.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää esitellä unelmiensa työuraa ja arvioida unelman toteutumisen mahdollisuuksia. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittelee vähintään implisiittisesti jonkinlaisen unelmiensa työuran ja esittää joitain huomioita sen toteutumisen mahdollisuuksista.
10 pisteen vastauksessa kokelas esittelee unelmiensa työuraa ja arvioi unelman toteutumisen mahdollisuuksia.
15 pisteen vastauksessa kokelaan unelma on kuvattu johdonmukaisesti ja hän arvioi unelman toteutumisen mahdollisuuksia asiantuntevasti ja monipuolisesti.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi syventää vastaustaan esimerkiksi pohtimalla koko työuran käsitteen soveltumista tulevaisuuden työelämään tai tarkastelemalla, miten erilaiset tulevaisuudessa todennäköiset kehityslinjat vaikuttavat hänen omien arvojensa ja toiveidensa muuttumiseen.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Tulevaisuus (ET6) useisiin sisältöihin, erityisesti kohtaan ”yhteiskunnan, talouden rakenteiden ja työn muutos: esimerkiksi robotiikka, eriarvoistuminen, muutokset työn ja varallisuuden jaossa”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Teknologia, maailmankatsomukset ja ihmiskunnan tulevaisuus (ET6) sisältöihin ”ihmiskunnan suuret maailmankuvalliset, -katsomukselliset ja teknologiset murrokset sekä niiden vaikutukset ihmisten käsitykseen maailmasta ja itsestään: ihminen ympäristönsä ja itsensä muokkaajana” ja ”Prometheus-myytistä tekno-utopioihin ja dystopioihin, ihmisen suhde valistuksen ideaaleihin ja teknologiseen kehitykseen”.
Osa 2: 30 pisteen tehtävät
7. Suhteiden moninaisuus 30 p.
7.1 Erittele aseksuaalisuutta tekstikatkelman perusteella. 10 p.
Aineiston olennaisena sanomana on, että seksuaalisuuksia on monenlaisia ja että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämä voi olla hyvää, jos toiset ihmiset kunnioittavat heitä ja hyväksyvät heidät. Aineistossa aseksuaalinen ihminen kertoo kasvustaan kohti oman aseksuaalisuutensa ymmärtämistä ja hyväksymistä. Aseksuaalisuus poikkeaa henkilön mukaan seksikeskeisen yhteiskunnan normeista. Siksi sitä on ollut vaikeaa ymmärtää lapsena ja nuorena. Varsinkin aineiston ensimmäiset lauseet kertovat ennakkoluuloista, joita aseksuaalinen henkilö on kohdannut.
Aineistossa kerrotaan, että aseksuaali on henkilö, joka ei tunne seksuaalista vetoa. Aineistossa tuodaan kuitenkin esiin, ettei tämä tarkoita myös romanttisten tunteiden puuttuvan. Aineiston kertoja kertookin olleensa parisuhteessa ja olevansa kykenevä rakastamaan. Romanttinen rakkaus ja seksi eivät siis kuulu kaikkien ihmisten elämässä yhteen. Kaikki aseksuaalit eivät kuitenkaan tunne myöskään romanttista vetoa muihin ihmisiin.
Aineistossa pohditaan paljon oman itsensä hyväksymistä vähemmistöön kuuluvana ja erilaisena kuin valtaväestö. Tämä näkyy siten, että kertoja korostaa hänen ja muiden aseksuaalien olevan ”kokonaisia”, ”ihania”, ”arvokkaita” ja kykeneviä rakastamaan. Kuten aineistosta käy ilmi, oman itsensä hyväksymistä ovat hankaloittaneet muiden ennakkoluulot. Kertojaa ei hänen omien sanojensa mukaan haittaa muiden tietämättömyys siitä, mitä aseksuaalisuus tarkalleen on, vaan hän toivoo saavansa elää rauhassa sellaisena kuin on ilman, että hänen tulisi samaistua enemmistöön. Aineiston lopussa kertoja myös mainitsee, että aseksuaalit kuuluvat sateenkaarevuuden piiriin. Tällä viitataan siihen, ettei aseksuaaleja ole aina nähty osana sateenkaarivähemmistöjä. Nykyään kansainvälinen sateenkaarivähemmistöihin viittaava termi on kuitenkin LGBTIQA+, jossa ”A” viittaa juuri aseksuaaleihin. Laajemmasta historiallisesta näkökulmasta tarkasteltuna aineistosta tulee esiin, että nyky-yhteiskunnassa on hyväksyttyä määritellä itse oma seksuaalisuutensa.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää eritellä aseksuaalisuutta aineiston 7.A perusteella. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
3 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita asiasta.
5 pisteen vastauksessa kokelas erittelee aseksuaalisuutta aineiston 7.A perusteella.
8 pisteen vastauksessa kokelas erittelee aseksuaalisuutta aineiston 7.A perusteella kattavasti.
7.2 Pohdi seksin, seksuaalisuuden ja rakkauden rooleja erilaisissa suhteissa. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmaa . 20 p.
Aseksuaalin kertomus muistuttaa, että on olemassa ihmisiä, joiden elämässä seksi ei välttämättä kuulu parisuhteeseen eikä muutenkaan ole merkittävä osa elämää. Samalla on myös ihmisiä, joille seksi ei ole välttämättä sidoksissa juuri parisuhteeseen. Toisin sanoen seksi, seksuaalisuus ja rakkaus ovat kaikki eri asioita ja kuuluvat eri henkilöiden elämässä yhteen eri tavoin. Joskus samankin henkilön kokemus seksin, seksuaalisuuden ja rakkauden suhteista voivat muuttua elämän aikana.
Aineisto herättää pohtimaan seksin ja rakkauden rooleja erilaisissa suhteissa niin eri seksuaalisten suuntauksien kuin eri sukupuolten kohdalla. On myös tärkeää huomioida, että on olemassa erilaisia suhteita myös ihmisten erilaisuuden, erilaisten tarpeiden ja erilaisten elämäntilanteiden takia.
Suhteiden kirjo on hyvin laaja. On seurustelua, perhe-elämää, polyamorisia suhteita, monogaamisia suhteita, avoimia ja suljettuja suhteita jne. Yksi ja samakin suhde voi muuttaa muotoaan ajan myötä. Samalla ihmisellä voi myös seksuaalisuudesta tai sukupuolesta huolimatta olla monia erilaisia suhteita, joissa seksin ja rakkauden suhde voi vaihdella.
Aineistossa tuodaan myös esille yhteiskunnan normien vaikutus ihmisten seksuaaliseen ja romanttiseen käyttäytymiseen ja jopa ajatukseen siitä, minkälaisia he itse ovat tai heidän kuuluisi olla. Se, mitä pidämme ”normaalina”, vaikuttaa paljon siihen, miten ajattelemme itsestämme ja siitä, minkälaisia meidän tulisi olla. Tätä pohtiessa olennaisia käsitteitä ovat muun muassa normi, kulttuuri, yksilö, identiteetti ja rakenteet.
Vastauksessa voi kritisoida myös oletusta, että seksuaalinen ja romanttinen suhde on juuri kahden ihmisen muodostama. Aineiston perusteella voi myös huomioida, ettei parisuhde ole kaikille ihmisille tärkeä osa elämää eivätkä kaikki ihmiset halua tai tavoittele parisuhdetta. Suhteiden moninaisuuteen kuuluu myös polyamoria sekä välinpitämättömyys parisuhdetta kohtaan.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia seksin, seksuaalisuuden ja rakkauden rooleja erilaisissa suhteissa hyödyntäen aineistoa 7.A. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita seksin, seksuaalisuuden ja rakkauden rooleista erilaisissa suhteissa.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii seksin, seksuaalisuuden ja rakkauden rooleja erilaisissa suhteissa. Vastauksessa hyödynnetään aineistoa.
15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on monipuolista ja johdonmukaista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelaan pohdinta osoittaa hänen tuntevan hyvin esimerkiksi seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuuden käsitteistön ja muodot, tai kokelas liittää vastaukseensa sateenkaarivähemmistön, erityisesti aseksuaalien historiaa Suomessa tai kansainvälisesti.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Minä ja hyvä elämä (ET1), erityisesti sen kohtiin “yksilöllisyys, elämänvalinnat ja elämänhallinnan keinot: yksilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä”, “ihmisen identiteetti ja sosiaalisuus: yksilöt yhteisöissä, yksityinen ja julkinen, sosiaaliset suhteet, roolit ja normit, ihmisen yhteisöllisen aseman intersektionaalisuus” ja “ihmisen olemassaolon peruskysymyksiä: ihmissuhteet, sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus”, moduulin Minä ja yhteiskunta (ET2) kohtaan “ihmisarvo, ihmisen arvokkuus ja ihmisoikeudet” sekä moduulin Kulttuurit (ET3) kohtaan “kulttuuriperintö: tapakulttuurin monet muodot, kulttuurinen itseilmaisu, kulttuurin vaikutus yksilön maailmankuvaan ja elämänkatsomukseen”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssin Ihminen, identiteetti ja hyvä elämä (ET2) kohtiin ”ihmisen olemassaolon peruskysymyksiä: ihmissuhteet, sukupuolisuus ja seksuaalisuus; opiskelu ja työ, vanheneminen ja kuolema”, ”identiteetti, elämänvalinnat ja elämänhallinnan keinot: yksilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä, perimän ja ympäristön merkitys” ja ”ihmisarvo, ihmisen arvokkuus” sekä kurssin Yksilö ja yhteisö (ET3) kohtaan ”ihminen sosiaalisena olentona, yksilöiden vuorovaikutus ja yhteisöllisyys: yksityinen ja julkinen, tunnustussuhteet ja merkitykselliset toiset, roolit ja yhteisölliset normit”.
8. Overtonin ikkuna 30 p.
8.1 Erittele videon perusteella, miten Overtonin ikkuna selittää politiikan muutosta. 15 p.
Overtonin ikkuna on malli, jolla kuvataan politiikan ja poliittisten asenteiden muutosta. Malli kuvaa yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia, mutta se ei ota kantaa siihen, ovatko muutokset hyviä vai huonoja.
Aineistossa kerrotaan, että kansalaiset ovat valmiita hyväksymään ikkunan sisällä olevat poliittiset ehdotukset. Sen ulkopuolelle jäävä politiikka on puolestaan suurelle osalle äänestäjistä liian radikaalia. Jos poliitikko kannattaa näkemyksiä, jotka eivät ole ikkunan sisäpuolella, hän saattaa hävitä seuraavissa vaaleissa. Toisin sanoen poliitikot eivät yksinään päätä, mikä on poliittisesti mahdollista. Poliittiset mahdollisuudet riippuvat laajemmasta tilanteesta, kuten siitä, millaisia päättäjiä ihmiset ovat valmiita äänestämään.
Demokratioissa politiikan ja julkisen mielipiteen välillä on monimutkainen keskinäisriippuvuus. Poliittisten päättäjien on sijoitettava toimintansa Overtonin ikkunaan ja seurattava kansalaisten yleistä mielipidettä. Toisaalta mikä tahansa, joka voi vaikuttaa kansalaisten mielipiteeseen, voi liikuttaa Overtonin ikkunaa. Sitä voivat siirtää esimerkiksi media, kriisit, kansalaisaktivismi tai mikä tahansa, mikä tuo uuden idean osaksi julkista keskustelua. Usein juuri poliitikot tuovat ajamiaan asioita julkiseen keskusteluun ja vaikuttavat siten toimillaan ikkunan siirtymiseen.
Overtonin ikkuna ei liiku aina vain yhteen suuntaan. Periaatteessa on siis mahdollista, että tulevaisuudessa saatetaan perua aiemmin tehtyjä päätöksiä, mikäli yleinen mielipide kääntyy niitä vastaan.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää eritellä aineiston 8.A perusteella, miten Overtonin ikkuna selittää politiikan muutosta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas esittää hajanaisia huomioita siitä, miten Overtonin ikkuna selittää politiikan muutosta.
8 pisteen vastauksessa kokelaan pitää eritellä aineiston 8.A perusteella, miten Overtonin ikkuna selittää politiikan muutosta.
12 pisteen vastauksessa kokelaan erittely on johdonmukaista ja osoittaa hyvää ymmärrystä Overtonin ikkunan kuvaamien ilmiöiden osatekijöistä.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi arvioimalla kriittisesti Overtonin ikkunaa poliittisen muutoksen mallina tai vertaamalla sitä joihinkin muihin poliittisen teorian malleihin.
8.2 Anna jokin muu kuin aineistossa esitetty esimerkki poliittisesta päätöksestä, jonka yhteydessä Overtonin ikkuna on siirtynyt Suomessa. Arvioi tämän siirtymisen merkitystä suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa. 15 p.
Overtonin ikkuna siirtyy ajan kuluessa. Tällöin poliittisista päätöksistä, joita on pidetty täysin mahdottomina, on tullut osa vallitsevaa käytäntöä. Toisinaan voi myös vallitseva poliittinen käytäntö muuttua jälleen mahdottomaksi. Esimerkiksi alkoholin myyminen ja valmistaminen kiellettiin kieltolain aikana, mutta ne laillistettiin uudestaan myöhemmin.
Alla on esimerkkejä poliittisista muutoksista, joita jossain vaiheessa Suomen historiaa ei pidetty mahdollisina:
-
Suomen NATO-jäsenyys (2023)
-
Laki sukupuolen vahvistamisesta (translaki) (2023)
-
Sukupuolineutraali avioliitto (2017)
-
Kauppojen sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukiolon vapautuminen (2016)
-
Saamelaisten, romanien ja muiden ryhmien kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien turvaaminen (1995)
-
Homoseksuaalisuuden dekriminalisointi (1971)
-
Aborttioikeus sosiaalisin perustein (1970)
-
Kieltolaki (1919–1932)
-
Uskonnonvapaus (1923)
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää antaa esimerkki poliittisesta päätöksestä, jonka yhteydessä Overtonin ikkuna on siirtynyt Suomessa, ja arvioida tämän siirtymisen merkitystä suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas antaa esimerkin tapauksesta, jossa Overtonin ikkuna on siirtynyt Suomessa.
8 pisteen vastauksessa kokelas antaa esimerkin poliittisesta päätöksestä, jonka yhteydessä Overtonin ikkuna on siirtynyt Suomessa, ja arvioi tämän siirtymisen merkitystä suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa.
12 pisteen vastauksessa kokelas käsittelee monipuolisesti ja johdonmukaisesti antamaansa esimerkkiä ja sen merkitystä suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää aiheen käsittelyä esimerkiksi pohtimalla, millaisia vaikutuksia ikkunan siirtymisellä voi olla tulevaisuudessa ja voivatko nykyisin itsestäänselvinä pidetyt asiat muuttua suomalaisessa kulttuurissa.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuleihin Minä ja yhteiskunta (ET2), erityisesti sen kohtaan ”yhteiskunnassa toimimisen ja aktiivisen kansalaisuuden tiedollisia perusteita: yhteiskunnalliset rakenteet, sosiaaliset tosiasiat, modernin länsimaisen yhteiskunnan erityispiirteet...”, Kulttuurit (ET3) kohtaan ”suomalaisen kulttuurin ja identiteettipolitiikan historiallinen rakentuminen, suomalaisuuden monimuotoisuus ja suomalaiset vähemmistökulttuurit” ja Katsomukset (ET4), kohtaan ”poliittisia maailmankatsomuksia, kuten liberalismi, sosialismi ja nationalismi”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kursseihin Yksilö ja yhteisö (ET3), erityisesti sen kohtaan ”...yhteiskunnalliset rakenteet ja modernin länsimaisen yhteiskunnan erityispiirteet sekä näiden vaikutus yksilön elämään” ja Kulttuurit katsomuksen muovaajina (ET4), erityisesti sen kohtaan ”suomalaisen kulttuurin ja identiteetin historiallinen rakentuminen, suomalaisuuden monimuotoisuus ja suomalaiset vähemmistökulttuurit”.
9. Kulttuurin määritelmä 30 p.
Tehtävissä 9.1–9.3 sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
9.1 Anna esimerkki jostain asiasta, joka Sir Edward Burnett Tylorin määritelmän () mukaan kuuluu kulttuuriin, ja selitä lyhyesti, miksi se on määritelmän mukaan osa kulttuuria. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Tylorin määritelmää havainnollistavaksi esimerkiksi kelpaa mikä tahansa muiden kanssa vuorovaikutuksessa opittu asia, joka kuvaa laajalti yhteiskunnan tai yhteisön käyttäytymistä. Yksin tai ystävien kanssa muodostettu käytäntö ei siis kelpaa. Hyviä esimerkkejä voivat olla muun muassa moraaliset periaatteet, ruokailuetiketti, liikennesäännöt, tieteelliset teoriat, uskonnolliset uskomukset tai tavat tehdä ja arvostaa taidetta.
2 pisteen vastauksessa kokelaan antama esimerkki on määritelmän mukainen ja se liitetään mielekkäästi määritelmään.
4 pisteen vastauksessa kokelaan esimerkki on osuva ja hän selittää, miksi se on määritelmän mukaan osa kulttuuria.
9.2 Anna esimerkki jostain asiasta, joka Ralph Lintonin määritelmän () mukaan kuuluu kulttuuriin, ja selitä lyhyesti, miksi se on määritelmän mukaan osa kulttuuria. Vastauksessa voi käyttää samaa tai eri esimerkkiä kuin osatehtävässä 9.1. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Lintonin määritelmä ei erottele elämänalueita, jotka kuuluvat kulttuurin alaisuuteen. Lintonin määritelmän mukaan kulttuuria siirretään ihmisiltä toisille. Määritelmä ei myöskään kata vain ihmisten toimintaa ja ajattelua, vaan myös toiminnan tulokset. Näin ollen esimerkiksi autot ja rakennukset ovat osa kulttuuria.
2 pisteen vastauksessa kokelaan antama esimerkki on määritelmän mukainen ja se liitetään mielekkäästi määritelmään.
4 pisteen vastauksessa kokelaan esimerkki on osuva ja hän selittää, miksi se on määritelmän mukaan osa kulttuuria.
9.3 Anna esimerkki jostain asiasta, joka Geert Hofsteden määritelmän () mukaan kuuluu kulttuuriin ja selitä lyhyesti, miksi se on määritelmän mukaan osa kulttuuria. Vastauksessa voi käyttää samaa tai eri esimerkkiä kuin osatehtävissä 9.1 ja 9.2. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Hofsteden määritelmässä kulttuuri nähdään ohjelmointina, jota voidaan pitää analogisena tietokoneen ohjelmoinnille. Tietokoneohjelma koostuu järjestetystä käskyjen joukosta, jota seuraamalla tietokone toteuttaa tehtäviä. Ohjelmaa voidaan pitää siis eräänlaisena opittuna tapana tehdä asioita. Hofsteden määritelmää voidaan tulkita siten, että toisin kuin tyypillisessä tietokoneohjelmassa, ohjelman muotoilu ei kulje vain yhteen suuntaan. Yksilö voi siis muokata toisten ihmisten ja oman ohjelmansa sisältöä.
Hofsteden määritelmän mukaan kulttuuri tekee eroja ihmisryhmien välille. Kaikkien ihmisten jakamat universaalit käyttäytymispiirteet, eivät siis ole osa kulttuuria. Hofstede myös toteaa määritelmässään, että “kulttuuri on yhteisöllisesti hyväksyttyjen arvojen järjestelmä.” Se, miten ja mitä ihmiset tekevät yleisesti jokin yhteisön jäsenenä, perustuu siis heidän arvoihinsa. Tietynlaisia toimintatapoja, kuten ruokailuetikettiä tai uskonnollisia uskomuksia, pidetään hyvinä tai arvokkaita. Samaten joitakin asioita ei pidetä hyvinä tai tekemisen arvoisina, vaan väärinä tai pahoina. Siksi niiden tekemistä vältetään ja siitä voidaan rangaista.
2 pisteen vastauksessa kokelaan antama esimerkki on määritelmän mukainen ja se liitetään mielekkäästi määritelmään.
4 pisteen vastauksessa kokelaan esimerkki on osuva ja hän selittää, miksi se on määritelmän mukaan osa kulttuuria.
9.4 Arvioi aineistoissa , ja esitettyjen kulttuurin määritelmien vahvuuksia ja heikkouksia. 15 p.
Vaikka kaikkien kolmen määritelmän alaisuuteen kuuluu monia samoja asioita, määritelmät kuitenkin eroavat merkittävästi toisistaan. Tylor ja Hofstede korostavat tapoja ajatella ja toimia. Linton kuitenkin nostaa toiminnan rinnalle sen tulokset, kuten erilaiset aineelliset esineet ja rakennelmat. Tämän voi laskea määritelmän vahvuudeksi tai heikkoudeksi. Tylorin määritelmä on kaikkein konkreettisin, koska siinä on lueteltu erikseen erilaisia elämänalueita, jotka kuuluvat osaksi kulttuuria. Lintonin ja Hofsteden määritelmät ovat abstraktimpia, ja siksi ne ovat vaikeammin hahmotettavissa. Toisaalta abstraktia määritelmää voi soveltaa suurempaan joukkoon tapauksia eli asioita, jotka lasketaan kulttuurin piiriin. Sekä abstraktiuden että konkretian voi laskea määritelmän vahvuudeksi tai heikkoudeksi.
Lintonin määritelmässä korostuu kulttuurin tietoinen opettaminen, kun taas Tylorin määritelmän mukaan kulttuuri voi siirtyä toiselle ilman tarkoituksellista opetusta. Hofsteden määritelmä ei suoranaisesti ota tähän kantaa. Toisaalta siinä kuitenkin todetaan, että arvot kytkeytyvät aina kulttuuriin. Ilmeisesti Hofsteden mukaan ihmiset tekevät asioita, joita he arvostavat, ja he kannustavat muita toimimaan sanoin. He voivat myös antaa negatiivisia sanktioita muunlaisista asioista. Kulttuuri ei ilmeisesti hänen määritelmänsä nojalla ole vain jotain passiivisesti ylläpidettyä. Jos on mahdollista, että johonkin tyypilliseen toimintatapaan ei kytkeydy arvoja, se ei ole osa kulttuuria. Kaikki nämä kannat sisältävät piirteitä, jotka voi arvioida vahvuuksiksi tai heikkouksiksi.
Vastauksessa on hyvä avata ja tulkita määritelmiä laajemmin kuin tehtävän aiemmissa kohdissa. Lisäksi on syytä painottaa eri määritelmien välisiä eroja sekä etsiä niistä vahvuuksia ja heikkouksia.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää arvioida aineistoissa 9.A, 9.B ja 9.C esitettyjen kulttuurin määritelmien vahvuuksia ja heikkouksia. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas arvioi yhden määritelmän vahvuuksia ja heikkouksia tai esittää hajanaisia huomioita kahden tai kolmen määritelmän vahvuuksista ja heikkouksista.
8 pisteen vastauksessa kokelas arvioi aineistoissa 9.A, 9.B ja 9.C esitettyjen kulttuurin määritelmien vahvuuksia ja heikkouksia.
12 pisteen vastauksessa kokelaan arvio on monipuolinen ja johdonmukainen ja kaikkien kolmen vahvuuksista ja heikkouksista syntyy selvä kuva.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää arviotaan esimerkiksi tarkastelemalla myös muita kulttuurin määritelmiä tai muotoilemalla oman perustellun määritelmänsä kulttuurille.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Kulttuurit (ET3), erityisesti kohtaan ”kulttuurin käsite ja merkitys sekä sen erilaiset luokittelut ja käyttötavat, kulttuuri merkityksiin perustuvana inhimillisenä toimintana”.
LOPS15:ssä tehtävä liittyy kurssiin Kulttuurit katsomuksen muovaajina (ET4), erityisesti kohtaan ”kulttuurin käsite ja merkitys sekä sen erilaiset luokittelut ja käyttötavat, kulttuuri merkityksiin perustuvana inhimillisenä toimintana”.