Hyvän vastauksen piirteet: FI – Filosofia
17.9.2025
Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 13.11.2025
Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.
Filosofian ylioppilaskokeen vastausten arviointi
Ylioppilaskoe mittaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Syksyn 2025 filosofian koe perustuu Lukion opetussuunnitelman perusteisiin 2019 (LOPS19).
Reaaliaineen ylioppilaskokeen arvioinnissa on otettava huomioon tehtävän kognitiivinen vaativuus. Tehtävänlaadinnassa on otettu huomioon Bloomin kognitiivisia oppimistavoitteita koskeva taksonomia sekä Andersonin ja Krathwohlin siitä kehittämä muunnelma. Niiden perusteella tehtävässä vaadittavan kognitiivisen prosessin vaativuutta arvioidaan kuusiportaisella hierarkkisella asteikolla: muistaa / palauttaa mieleen, ymmärtää/käsittää, soveltaa, analysoida, arvioida ja luoda (syntetisoida). Kaksi ylintä tasoa ovat taksonomioissa eri järjestyksessä.
Filosofia on yleistä, abstraktia ajattelua. Siksi pelkkä asian ymmärtäminen voi usein olla hyvin vaativa suoritus. Tämän takia mainittuja Bloomin taksonomian luokituksia ei pidä filosofian arvioinnissa pitää kaavamaisen hierarkkisina. Tiedollisen osaamisen eri ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta limittäisiä, vaikka määrittelyä, kuvailua ja selittämistä vaativat tehtäväosiot ovat yleensä suppeampia kuin erittelyä, pohdintaa ja arviointia vaativat.
Filosofinen ajattelu voidaan yleensä jäsentää sarjaksi avoimia kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia. Tästä johtuen filosofian kokeessa arvioidaan yhtäältä kokelaan kykyä hahmottaa filosofisia kysymyksiä, toisaalta hänen kykyään ymmärtää ja arvioida niihin annettuja vastauksia. Mikäli tehtävässä pyydetään arvioimaan jotakin filosofista väitettä, olennainen osa vastausta on tarkastella, mihin kysymykseen kyseinen väite vastaa. Kun kokelas on hahmottanut oikein taustalla olevan filosofisen kysymyksen, hänellä on selkeä lähtökohta arvioida väitteen perusteita ja pohtia, onko kysymykseen vaihtoehtoisia vastauksia.
Ylioppilaskokeessa arvioitava filosofinen ajattelu ilmaistaan kielellisesti. Siksi arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös ajattelun ilmaisemiseen monella tasolla tekstin kirjallisesta vaikuttavuudesta kappalejakoon. Kyse ei kuitenkaan ole äidinkielen tehtävästä, ja hyvä kirjallinen esitys on hyvän filosofian vastauksen tunnusmerkki vain siinä määrin kuin se ilmentää hyvää filosofista ajattelua. Hyvä filosofinen vastaus perustuu huolelliseen ajatteluun. Se tarkoittaa vastauksessa useita eri piirteitä. Tärkeimmät niistä ovat vastauksen osuvuus, eheys ja vakuuttavuus.
Osuvuus eli relevanssi ja asiaankuuluvuus on hyvän vastauksen ydin. Hyvät tiedot ja ymmärrys sekä johdonmukainen argumentaatio eivät tuota edes hyväksyttävää vastausta, jos ne eivät liity tehtävään. Tämän vuoksi osuvuus on alla listatuista ulottuvuuksista tärkein.
Eheys liittyy vastauksen rakenteeseen. Kokelaan kyky jäsentää käsitteellisesti ongelmia ja ratkaisuja sekä arvioida perusteluja ilmenee vastauksen johdonmukaisuutena ja moniulotteisuutena. Eheä vastaus on myös selkeä. Filosofisessa ajattelussa kysymykset ja vastaukset on pystyttävä muotoilemaan selvästi.
Vakuuttavuus tarkoittaa filosofiassa ennen kaikkea argumentaation hyvää laatua. Sen ytimessä ovat filosofisesti hyväksyttävät lähtökohdat sekä riittävä yhteys väitteiden ja perustelujen välillä.
Osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ohella hyvä filosofinen ajattelu näkyy käsitteiden ja teorioiden hallinnassa sekä ilmiökentän tuntemuksessa. Vastauksen muodolliset ja sisällölliset ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta osittain päällekkäisiä silloin, kun vastaus täyttää relevanssin minimivaatimukset eli osuu tehtävänantoon. Vastaus voi olla tiedollisesti hyvä, mutta ajattelun ilmaiseminen saattaa olla heikkoa tai toisin päin. Ulottuvuudet eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia toisistaan, koska esitystapa, käsitteiden käyttö ja ilmiökentän hallinta liittyvät yhteen.
Filosofian tehtävien luonteen vuoksi vastauksen kypsyyttä koskevat seikat ovat erityisen tärkeässä asemassa. Ylioppilastutkintolautakunta on antanut kypsyyden osoittamisesta ohjeet reaaliaineiden kokeiden määräyksissä. On hyvä huomata, että määräysten mukaan epäolennaisten näkökohtien käsittely heikentää vastauksen arvoa.
Alla oleva taulukko voi auttaa filosofian ylioppilaskokeen vastausten arvioinnissa osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden näkökulmista. Niiden ja vastauksen sisältöön liittyvien seikkojen avulla muodostetaan yksi kokonaisarvio, joka esitetään tehtäväosiosta annettavalla pistemäärällä.
| Arvioinnin ulottuvuus | /Pistemäärä 0 | 25 % | 50 % | 75 % | 100 % |
|---|---|---|---|---|---|
| Osuvuus | Vastaus ei lainkaan vastaa tehtävään; tehtävä on ymmärretty ratkaisevasti väärin. | Vastaus liittyy osin kysymyksen alaan, mutta on epäselvä, harhaileva tai sivussa asiasta. | Tehtävään vastataan asiaankuuluvasti. | Vastauksessa ilmenee selkeä ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään olennaisimmat seikat. | Vastauksessa ilmenee erinomainen ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään kattavasti tarpeelliset seikat ja vain ne. |
| Eheys | Vastaus on hajanainen ja sekava. | Vastauksessa on yksi asiaan selvästi liittyvä seikka. Vastauksen ainekset ovat kuitenkin muuten satunnaisia tai sekavia. | Vastauksessa on useita asiaan kuuluvia seikkoja, mutta niitä ei ole onnistuttu liittämään yhdeksi kokonaisuudeksi. Vastaus jää usein luettelomaiseksi. | Tehtävänantoon kuuluvia näkökulmia on liitetty toisiinsa johdonmukaisesti ja monipuolisesti. Tuloksena on koherentti kokonaisuus, joka vastaa kysymykseen. | Vastauksessa tehtävänantoon liittyvät relevantit aineistoelementit on suhteutettu toisiinsa. Käsitteet ja perustelut muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, joka vastaa tehtävään liittyviin kysymyksiin ja ottaa tarvittaessa huomioon myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja. |
| Vakuuttavuus | Vastauksessa ei ole perusteluja tai niillä ei ole yhteyttä esitettyihin väitteisiin. | Vastauksessa esitetyt perustelut liittyvät jotenkin väitteisiin, mutta niiden yhteys jää epäselväksi. | Vastausta on perusteltu siten, että lähtökohdat ovat järkeviä ja perustelujen ja johtopäätöksen välillä on selvä yhteys. | Vastauksessa on tarkasteltu useimpia relevantteja perusteluja, niitä on problematisoitu ja eritelty järkevästi ja argumentit on rakennettu oikein. | Relevanttien perustelujen problematisointi ja erittely on osuvaa ja osoittaa omaperäistä oivaltavaa ajattelua tai syvällistä perinteen tuntemusta. |
Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet
Koska filosofian kokeessa arvioidaan kokelaan omaa filosofista ajattelua, vastaukset voivat avautua moniin suuntiin lähes kaikissa tehtävissä. Sen vuoksi hyvän vastauksen piirteiden kuvaukset ovat aina vain suuntaa antavia. Samasta syystä hyvän vastauksen piirteissä esitellään tehtävään liittyviä filosofisia seikkoja laajasti ja osin myös lukiokurssien ulkopuolelta. Tarkoituksena on antaa vastauksia arvosteleville opettajille lisävihjeitä siitä, millaiset filosofiset pohdinnat voivat perustellusti kuulua vastaukseen. Lukiokursseihin liittyvät ja kokelaiden osaamiselta vaadittavat seikat on mainittu pisteitysohjeiden yhteydessä. Näissä osioissa on hyvin suppeasti huomioitu yllä olevassa taulukossa mainitut osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ulottuvuudet. Arvioinnissa on kuitenkin osiokohtaisesti syytä tarkastella niin sisällöllisiä kuin taulukossa kuvattuja ulottuvuuksia.
Tehtäviin liittyy erilaisia aineistoja. Kussakin tehtäväosiossa on ilmoitettu, miten aineistoa käytetään. Jos aineiston käytöstä ei anneta ohjeita tai käytön ilmoitetaan olevan vapaaehtoista, esimerkiksi ”voit hyödyntää aineistoa”, kyseessä on virikeaineisto. Tällöin aineiston käyttämättä jättäminen on hyväksyttävää eikä vähennä pisteitä. On tosin hyvä huomata, että tällaisissakin tehtävissä aineisto antaa informaatiota ja että vastauksen tulee olla yhtä monipuolinen, vaikka aineistoa ei olisi hyödynnetty. Jos osiossa kehotetaan käyttämään aineistoa, mutta näin ei kuitenkaan ole tehty, vähennetään aina vähintään yksi piste ja vastauksesta saatava pistemäärä voi olla korkeintaan 75 % osion maksimipistemäärästä. Aineiston käytöstä voidaan antaa myös yksityiskohtaisempia ohjeita, joissa esimerkiksi kehotetaan erittelemään tai vertailemaan aineistoa tai etsimään sieltä joitain erityisiä piirteitä, kuten argumentteja. Tällöin ohjeistuksen noudattamatta jättämisestä seuraava suora pistevähennys on useimmiten suurempi.
Tehtäväosiot jakautuvat kahteen luokkaan. Kun osiosta annetaan 10 pistettä tai enemmän, se arvostellaan esseemuotoisena vastauksena, ellei tehtävänannossa erikseen muuta ilmoiteta. Esseemuotoisella vastauksella tarkoitetaan vastausta, jossa on esseen rakenne: alussa aiheen, ongelman tai väitteen napakka esittely, keskiosassa asian monipuolinen käsittely ja lopussa käsittelyyn perustuvat päätelmät. Esseen pituudesta ei voi antaa mitään ehdottomia ohjeita, sillä vastauksen arvo riippuu sen sisällöstä ja sopiva pituus riippuu monista asioista, kuten käsiteltävän asian luonteesta ja kokelaan tekemistä rajauksista. On kuitenkin hyvä huomata, että 10 pisteen tehtäväosiossa hyvän esseen ei tarvitse olla yhtä laaja ja monipuolinen kuin 20 pisteen tehtäväosiossa. Mikäli osiosta annetaan vähemmän kuin 10 pistettä, vastauksen ei tarvitse olla muodoltaan essee. Alle 10 pisteen osioissa käytetään merkkimäärärajoituksia. Kyse on enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa. Tämän lisäksi pisteitä luonnollisesti vähennetään, jos vastaus ei pysy asiassa.
Moniosioisten tehtävien pisteet määritetään osiokohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu.
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Sivistys ja filosofia 20 p.
Aineistona olevassa tekstikatkelmassa Tampereen yliopiston filosofian apulaisprofessori Teemu Toppinen tarkastelee sivistystä filosofin näkökulmasta. Toppisen näkemyksessä sivistykseen kuuluu monia samanlaisia asioita kuin filosofiaan, ja sivistys näyttää lähenevän sitä, miten filosofia usein ymmärretään. Esimerkiksi lukion opetussuunnitelmassa filosofian opetuksen yleisiksi tavoitteiksi mainitaan muun muassa seuraavat:
-
Opiskelija osaa käsitteellisesti eritellä, jäsentää ja arvioida informaatiota, erityisesti erilaisia väitteitä, niiden merkitystä ja perusteluja.
-
Hän hallitsee johdonmukaisen argumentaation perustaidot, mikä auttaa kehittämään omaa ajattelua, arvioimaan sitä kriittisesti sekä pohtimaan sen rajoja eri tieteenaloilla ja arkielämässä.
-
Hän oppii pohtimaan ja jäsentämään käsitteellisesti laajoja kokonaisuuksia sekä ajattelemaan ja toimimaan arvostelukykyisesti niin eettisissä kysymyksissä kuin muillakin elämänalueilla myös silloin, kun informaatio on epävarmaa ja ristiriitaista.
Näiden filosofian luonteeseen kuuluvien seikkojen lisäksi Toppisen tekstissä viitataan ainakin implisiittisesti useisiin filosofian osa-alueisiin kuten etiikkaan, yhteiskuntafilosofiaan, tieto-oppiin ja tieteenfilosofiaan, sillä Toppinen puhuu muun muassa arvoista, demokratiasta, tiedosta, totuudesta ja erilaisten näkemysten kriittisestä arvioimisesta. Tehtävän vastauksessa filosofian luonteeseen ja filosofian osa-alueisiin liittyviä seikkoja on luontevaa verrata tekstikatkelmassa esitettyyn käsitykseen sivistyksestä.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää tekstikatkelman perusteella selittää sivistyksen suhdetta filosofian eri osa-alueisiin. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas tekee tekstikatkelman perusteella vähintään yhden asianmukaisen huomion sivistyksen suhteesta filosofian eri osa-alueisiin. Vaihtoehtoisesti hän tekee hajanaisia huomioita sivistyksen suhteesta filosofian eri osa-alueisiin.
10 pisteen vastauksessa kokelas selittää tekstikatkelman perusteella sivistyksen suhdetta filosofian eri osa-alueisiin.
15 pisteen vastauksessa kokelaan vastaus on johdonmukainen ja monipuolinen.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää käsittelyään esimerkiksi tarkastelemalla laajemmin tai syvällisemmin filosofian luonnetta, sivistyksen käsitettä tai filosofian ja sivistyksen suhdetta. Huippupisteisiin voi yltää myös liittämällä vastauksen joihinkin aineistossakin mainittuihin ajankohtaisiin teemoihin, kuten ihmisarvoon, luonnon ja eläinten arvoon, tieteeseen liittyvään tematiikkaan tai demokratiaan kohdistuviin uhkiin.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy kaikkiin filosofian moduuleihin.
2. Etiikan ja yhteiskuntafilosofian käsitteitä 20 p.
2.1 Selitä, mitä tarkoittaa anarkismi. 4 p.
Vastauksen pituus on enintään 600 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Anarkismi on poliittinen aate, joka suhtautuu kielteisesti valtioon, valtaan, auktoriteetteihin, johtamiseen, hallintaan ja hierarkioihin. Anarkismi kyseenalaistaa valtion oikeutuksen olla olemassa ja puolustaa sen sijaan suoraa demokratiaa sekä radikaalia tasa-arvoa ja vapautta.
2.2 Selitä, mitä tarkoittaa demokratia. 4 p.
Vastauksen pituus on enintään 600 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Demokratia eli kansanvalta on poliittinen järjestelmä, joka perustuu kansalaisten itsehallintoon. Demokratiassa vallan käyttäjänä ja kohteena toimii kansa. Demokratiaan kuuluu usein joukko kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia, kuten ilmaisun- ja mielipiteenvapaus, lehdistönvapaus, yhdenvertaisuus lain edessä sekä oikeusturva. Yksi demokratian perusperiaatteista on se, että ne, joihin päätökset ja lait kohdistuvat, pystyvät itse vaikuttamaan niihin.
2.3 Selitä, mitä tarkoittaa Humen giljotiini. 4 p.
Vastauksen pituus on enintään 600 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Humen giljotiiniksi kutsutaan David Humen esittämää metaetiikan loogista periaatetta, jonka mukaan tosiasioita kuvaavista deskriptiivisistä väitteistä ei voi johtaa arvioivia väitteitä. Arvioiviin väitteisiin lukeutuvat normatiiviset väitteet eli arvoja ja normeja ilmaisevat väitteet sekä toimintaan kehottavat preskriptiiviset väitteet. Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden pitäisi olla.
2.4 Selitä, mitä tarkoittaa kategorinen imperatiivi. 4 p.
Vastauksen pituus on enintään 600 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Kategorinen imperatiivi on Immanuel Kantin velvollisuusetiikan keskeinen periaate. Sen mukaan pitää toimia vain sellaisten ehdottomien käskyjen mukaisesti, joiden voi tahtoa tulevan yleiseksi moraalilaiksi. Taustalla on ajatus, että järkensä avulla jokainen pystyy ymmärtämään moraalin vaatimukset, joten kuka tahansa päätyisi samanlaisessa tilanteessa samanlaisiin periaatteisiin. Näin muodostetut moraaliperiaatteet ovat yleistettäviä, ja ne velvoittavat yhtä lailla jokaista moraalista toimijaa.
2.5 Selitä, mitä tarkoittaa moraaliagentti. 4 p.
Vastauksen pituus on enintään 600 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Moraaliagentti on moraalinen toimija, joka on vastuussa teoistaan. Moraaliagentti pystyy tekemään moraalisia arvostelmia, jotka koskevat sitä, ovatko teot moraalisesti oikeita tai vääriä. Moraaliagenttina oleminen edellyttää henkilöltä tiettyjen ehtojen täyttämistä. Esimerkiksi hän on vapaa tekemään valintoja ja hän ymmärtää sen, että hänen tekonsa vaikuttavat muihin toimijoihin ja kohteisiin.
Osatehtävissä 2.1–2.5 annetuissa selityksissä asiaa tulee tarkastella yleisellä tasolla. Pelkän esimerkin antamalla voi saavuttaa korkeintaan 2 pistettä. Vastauksen merkkimäärä on kussakin osatehtävässä rajoitettu 600 merkkiin.
2 pisteen vastauksessa kokelas esittää oikeansuuntaisia huomioita.
4 pisteen vastauksessa kokelas antaa tarkan ja selkeän selityksen.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduuliin Etiikka (FI2) ja erityisesti sen sisältöihin ”moraalin luonne normijärjestelmänä; moraalin, lakien ja tapojen ero; moraalinen objektivismi, relativismi, subjektivismi” ja ”moraalia tarkasteleva normatiivinen ja soveltava etiikka; hyveet, seuraukset, oikeudet ja velvollisuudet” sekä moduuliin Yhteiskuntafilosofia (FI3) ja erityisesti sen sisältöihin ”ihmisoikeudet, kansalaisoikeudet ja oikeusvaltio; demokratia ja yhteisöllisyys yhteiskunnallisina arvoina” ja ”poliittiset ihanteet: liberalismi, sosialismi, anarkismi, konservatismi, nationalismi; yhteiskunnalliset utopiat ja dystopiat”.
3. Vapaa tahto 20 p.
Lähes kaikki ihmiset ajattelevat ainakin joskus tekevänsä jotain vapaasta tahdostaan. Tällaisiin tekoihin kuitenkin vaikuttavat monenlaiset asiat. Voi esimerkiksi pohtia, oliko kokelaan päätös osallistua filosofian ylioppilaskirjoituksiin syksyllä 2025 vapaa. Vai johtuiko se välttämättä kokelaan aivojen sähkökemiallisesta tilasta tai aiemmista kurssivalinnoista ja jatko-opintotoiveista?
Pohdi, mitä vapaa tahto tarkoittaa, ja esitä perusteltu kantasi siitä, onko ihmisellä vapaa tahto.
Kysymys vapaasta tahdosta on monin tavoin perustava pohdittaessa ihmisen tekoja esimerkiksi siitä näkökulmasta, milloin hän on moraalisesti vastuussa toiminnastaan. Toisaalta myös ihmisen toiminnan ja vapaan tahdon voisi toivoa olevan osa johdonmukaisesti ja järjellisesti selitettävää todellisuutta eikä selittämättömissä oleva ihme. Tällöin ihmisen vapaudelle ei välttämättä jää sijaa, olipa todellisuuden selitysperusteena luonnonlait tai jumalan kaikkivaltius. Vapaasta tahdosta on jossain mielessä keskusteltu koko filosofian historian ajan, vaikka useat nykyisin keskeiset käsitteet ja kysymyksenasettelut ovat ominaisia juuri uuden ajan filosofialle. Siinä olennaiset ihmisen vapaata tahtoa määrittävät piirteet ovat hänen kykynsä halutessaan toimia toisin ja se, että hän on oman toimintansa lähtökohta. Kolmas keskeinen kysymyksenasettelu koskee tahdon vapautta ansaitun moraalisen arvioinnin mittana. Tämä perustuu ajatukseen, että tekijän moraalinen hyväksyntä ja paheksunta on oikeutettua vain, jos arvioitava seikka riippuu tekijästä itsestään. Kiinnostava kysymyksenasettelu koskee myös mahdollisuutta erottaa toiminnan perustelut ja sen luonnontieteelliset syyt.
Päävastauslinjoja vapaan tahdon ongelmaan on ollut kolme. Ensimmäinen, deterministinen linja kieltää vapaan tahdon olemassaolon. Todellisuus on välttämättä ennalta määräytynyt eli deterministinen eikä tulevaisuudessa ole yllätyksiä, joten kukaan ei voi tehdä tai valita mitään muuta kuin sen, mitä itse asiassa tekee ja valitsee. Tämä ei ole ollut kovin yleinen vastaus filosofian perinteessä, mutta yksi sen edustajista on Baruch Spinoza. Vastauksen etuna on se, että vapaa tahto ei vaadi monimutkaisia selityksiä, kun sitä ei ole. Heikkoja puolia ovat vaikeus perustella moraalisia arvioita sekä vapaan valinnan kokemuksemme leimaaminen illuusioksi.
Toinen, kompatibilistinen vastauslinja yrittää yhdistää determinismin ja tahdon vapauden. Sen mukaan ihmisen teko on vapaa, jos hän olisi valitessaan toisin voinut tehdä toisin ja jos teon lähtökohta on hänessä itsessään eikä ulkoisessa pakossa. Koska kumpikaan näistä ehdoista ei ole ristiriidassa determinismin kanssa, kompatibilistit voivat hyväksyä yhtä aikaa determinismin ja vapaan tahdon. Kanta on ollut uuden ajan filosofiassa varsin suosittu. Tämä johtunee siitä, että se tarjoaa mahdollisuuden hyväksyä yhtä aikaa determinismi ja se, että ihminen on aidosti vastuussa teoistaan, koska ne riippuvat hänestä itsestään. Tässäkin kannassa on heikkoutensa: monien mielestä se, että olisi voinut tehdä toisin, jos olisi valinnut toisin, ei ole aitoa vapautta, jollei olisi myös voinut valita toisin. Tätä taas kompatibilismi ei voi luvata.
Kolmas, indeterministinen kanta edellyttää tahdolta kompatibilismia vahvempaa vapautta. Sen mukaan ainakin joissain valintatilanteissa ihminen olisi voinut valita ja toimia toisin. Tällöin todellisuus ei voi olla deterministinen. Determinismistä luopumisen lisäksi tälläkin kannalla voi olla vaikeuksia selittää, mitä vapaus tarkoittaa. Vapaus ei nimittäin yleensä tarkoita mielivaltaa tai satunnaisuutta, joten vapailla valinnoilla on jonkinlaisia ennakkoehtoja. Kannan vahvuutena on moraalisen vastuun perusteleminen ja kyky selittää monien kokemus arkisesta vapaudesta.
Kokelas voi vastauksessaan keskittyä yhteen vapaata tahtoa koskevaan kantaan, todennäköisesti yhteen yllä mainituista kannoista. Muitakin mahdollisuuksia toki on, esimerkiksi eksistentialistinen kanta ihmisen äärimmäisestä vapaudesta ja siihen liittyvästä vastuusta tai loogisen positivismin kanta, jonka mukaan kysymys on mieletön. Yhteen vaihtoehtoon rajauduttaessa pohdinta ja perustelut keskittyvät filosofiseen argumentaatioon siitä, miksi kyseisen kannan tarjoama näkemys vapaudesta, determinismistä, moraalisesta vastuusta ja muista tahdon vapauteen kuuluvista asioista on paras mahdollinen. Luultavasti helpompi tapa rakentaa pohdittu ja perusteltu vastaus on vertailla eri kantoja.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia, mitä vapaa tahto tarkoittaa, ja esittää perusteltu kantansa siitä, onko ihmisellä vapaa tahto. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas tekee hajanaisia huomioita tahdon vapaudesta.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii, mitä vapaa tahto tarkoittaa, ja esittää perustellun kantansa siitä, onko ihmisellä vapaa tahto.
15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas esimerkiksi tarkastelee kattavasti yllä eri kantojen yhteydessä esitettyjä käsityksiä vapaudesta, determinismistä ja moraalisesta vastuusta. Hän voi myös keskittyä syvemmin johonkin vapautta tarkastelevaan filosofiaan, kuten eksistentialismiin.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) sisältöön ”keskeisiä filosofisia peruskysymyksiä ja -erotteluja: – – vapaus ja välttämättömyys” ja myös moduulin Etiikka (FI2) sisältöön ”moraalin luonne normijärjestelmänä”.
4. Tuiskun valinta 20 p.
Tuiskun valinta on vaikea eettinen ratkaisu, moraalinen dilemma, johon tuskin voi esittää yhtä oikeaa ratkaisua. Olennaista on huomata tilanteessa erilaisia eettisesti merkittäviä arvoja ja pohtia niiden roolia. Vakavasti sairastuneen perheenjäsenen auttaminen on hyvin perustava ihmissuhteisiin liittyvä eettinen velvoite. Yhteiskuntaeettiseltä kannalta taas nuorena aloitettu työskentely paremman maailman puolesta, kuten kamppailu ilmastonmuutosta vastaan, on myös tärkeä arvo.
Minkä tahansa normatiivisen etiikan teorian pohjalta voi luultavasti päätyä kumpaan tahansa ratkaisuun: työpaikan vastaanottamiseen tai omaishoitajaksi ryhtymiseen. Tämän tilanteen taustalla on vaikeus arvioida yhteismitallisesti kumpaakin ratkaisua puoltavia eettisiä arvoja. Erilaiset normatiivisen etiikan teoriat antavat mahdollisuuden selventää sekä perheenjäsenen hoitamiseen että ilmastonmuutosta vastaan taistelemiseen liittyviä eettisiä arvoja. Kummallakin ratkaisulla on hyviä seurauksia, ja kumpaakin voi pitää sekä hyveellisenä tekona että velvollisuutena. Normatiivisen etiikan eri teorioissa on lisäksi omat haasteensa, kuten seurausten arvioiminen seurausetiikassa, velvollisuuden perusteiden ja moraalisen motivaation onnistunut määrittely velvollisuusetiikassa ja sitoutuminen tiettyyn ihmisihanteeseen hyve-etiikassa.
Tuiskun dilemman kaltainen eettinen ratkaisu onkin saanut monet filosofit epäilemään perinteisten normatiivisen etiikan teorioiden suoraa sovellettavuutta ihmiselämän eettisiin haasteisiin. Tältä pohjalta kokelas voi tarkastella joitain muita etiikan teorioita, kuten Emmanuel Levinasin etiikkaa tai eettistä partikularismia.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää vähintään yhtä normatiivisen etiikan teoriaa hyödyntäen pohtia, mitä Tuiskun olisi aineistossa kuvatussa dilemmatilanteessa tehtävä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas tekee hajanaisia eettisiä huomioita Tuiskun dilemmasta.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii vähintään yhtä normatiivisen etiikan teoriaa hyödyntäen, mitä Tuiskun pitäisi aineistossa kuvatussa dilemmatilanteessa tehdä.
15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi syventää pohdintaansa esimerkiksi vertailemalla erilaisille normatiivisen etiikan teorioille ominaisia ongelmia ja niiden tarjoamia ratkaisuja tämänkaltaisten yksilön elämänvalintojen ja moraalisten ratkaisujen tarkastelussa.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Etiikka (FI2) sisältöön ”etiikka ja yksilön moraaliset ratkaisut: ihmissuhteet ja elämänvalinnat”.
5. Valtio 20 p.
Ihmiskunnan historiassa on ollut monenlaisia valtioita, ja valtion tehtäviä ja merkitystä on pohdittu ainakin antiikin Kreikasta lähtien. Nykyisin valtion rajoja pidetään usein myös yhteiskunnan rajoina ja yhteiskuntafilosofian teoriat käsittelevät yleensä myös valtion tehtäviä.
Vertaa kahta erilaista yhteiskuntafilosofista teoriaa, jotka sisältävät käsityksen hyvästä valtiosta.
Yhteiskuntafilosofian historiassa valtio on varhaismodernin ajan alusta asti määritelty suvereeniksi instituutioksi, jolla on väkivallan monopoli omalla maantieteellisellä alueellaan. 2000-luvulla globalisoitumisen, kansainvälisten suuryritysten ja erilaisten valtioiden yhteenliittymien myötä suvereenius valtiota määrittävänä tekijänä on kuitenkin muuttunut kyseenalaiseksi. Esimerkiksi Tieteen termipankin mukaan kansainvälisoikeudellisessa mielessä valtion nykymääritelmä on yhteisö, jonka tunnusmerkkejä ovat väestö, valtioalue, tehokas hallitusvalta ja kyky täyttää kansainväliset sitoumukset.
Yhteiskunta on valtiota laajempi käsite. Se on järjestäytynyt ihmisyhteisö tai pienempien yhteisöjen liittouma, jossa toiminta on järjestetty instituutioiden ympärille. Tällaisia instituutioita voivat olla esimerkiksi kasvatusinstituutiot, avioliitto, pankkijärjestelmä ja hallintotapa. Osa näistä voi kuulua valtioon.
Valtion ja yhteiskunnan rajat ovat käytännössä samoja monissa nykyisissä kansallisvaltioissa. Joskus valtio ja yhteiskunta samaistetaan niin yhteiskuntafilosofiassa kuin arkikielessäkin esimerkiksi puhuttaessa hyvinvointivaltiosta tai yövartijavaltiosta. Tämän takia vastauksessa ei ole välttämätöntä erottaa toisistaan valtiota ja yhteiskuntaa.
Filosofisia teorioita valtiosta ja yhteiskunnasta on paljon ja monenlaisia. Kokelas voi valita kaksi teoriaa mielensä mukaan. Vastauksessa teorioita on mahdollista vertailla tasaveroisina tai siinä voi vastustaa toista teoriaa ja puolustaa toista. Kokelas voi esimerkiksi vertailla Platonin teoriaa valtiosta ja yövartijavaltiota, vaikka kyseessä ovat hyvin erilaiset teoriat.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää verrata kahta erilaista yhteiskuntafilosofista teoriaa, jotka sisältävät käsityksen hyvästä valtiosta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää hajanaisia huomioita kahdesta erilaisesta yhteiskuntafilosofisesta teoriasta.
10 pisteen vastauksessa kokelas vertaa kahta erilaista yhteiskuntafilosofista teoriaa, jotka sisältävät käsityksen hyvästä valtiosta.
15 pisteen vastauksessa kokelaan vertailu on osuvaa ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi käsittelemällä valtion ja yhteiskunnan eroja tai perustelemalla osuvasti tarkastelemiensa teorioiden valintaa.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Yhteiskuntafilosofia (FI3) kohtiin ”yhteiskuntajärjestyksen oikeuttaminen, yhteiskuntasopimusteoriat” ja ”vallan, vapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden eri muodot”.
6. Historianfilosofia 20 p.
Tehtävässä hyödynnetään aineistoa 6.A ja kokelaan omia historian opintoja. Historian opinnot toimivat tavallaan tehtävän aineistona, ja vastauksessa odotetaan vain perustietoja historian tutkimisesta, esimerkiksi lähdekritiikistä ja tulkinnallisuudesta. Laajempi historia-oppiaineeseen perustuva osaaminen tiedon muodostamisesta historiantutkimuksessa on yksi mahdollinen syventävä käsittely huippupisteiden vastauksissa.
Historianfilosofia tutkii historiallisen tiedon muodostumista sekä historiallisuutta sinänsä. Tässä tehtävässä tärkeää on kuitenkin käsitellä historianfilosofiaa juuri historiatieteen näkökulmasta. Tähän kuuluvat historiallisen tiedon luonne ja historia sekä kysymys siitä, mitä historia tieteenä on. Tieteenalaan suuntautunut historianfilosofia käsittelee myös etiikkaan ja yhteiskuntafilosofiaan liittyviä aiheita. Näitä ovat vaikkapa kysymykset historiallisten tapahtumien tunnustamisesta ja ”menneisyyden hallinnasta”.
Historiantutkimuksessa käytetään lähdeaineistoja, haastatteluja tai havainnointia, mutta historiallisia tilanteita ei voi testata. Niitä ei myöskään ole mahdollista päätellä tai laskea samoin kuin käsitteellis-formaaleja argumentteja, vaan päättely tapahtuu aina olemassa olevan materiaalin pohjalta.
Aineistossa 6.A pohditaan myös historiallisen tiedon objektiivisuuden mahdollisuutta. Historian luonnetta menneisyyden kuvauksena on kyseenalaistettu, sillä historiallisen tiedon muodostaminen on aina tulkintaa. Tulkinnallisuuden takia historiallisen tiedon muodostaminen voi olla myös poliittista vallankäyttöä, mihin viittaa yleisesti levinnyt ajatus voittajien kirjoittamasta historiasta. Silti tieteenalana historian tutkimuksen ainakin periaatteellisena päämääränä on pyrkimys mahdollisimman oikeanlaisen tiedon tuottamiseen. Väitteiden on perustuttava todistusaineistoon, eikä tulkinta saa olla puolueellinen, vaikka tutkimus on välttämättä näkökulmasidonnaista.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää selittää aineistoa ja omia historian opintojaan hyödyntäen, miten tietoa muodostetaan historiantutkimuksessa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas tekee hajanaisia huomioita tiedonmuodostuksesta historiantutkimuksessa joko aineiston tai omien historian opintojensa perusteella.
10 pisteen vastauksessa kokelas selittää aineistoa ja omia historian opintojaan hyödyntäen, miten tietoa muodostetaan historiantutkimuksessa.
15 pisteen vastauksessa kokelaan vastaus on johdonmukainen ja monipuolinen.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää tarkasteluaan esimerkiksi käsittelemällä laajemmin tulkinnan teoriaa tai historia-oppiaineessa tarkasteltuja kysymyksiä tiedon muodostamisesta historiantutkimuksessa.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) kohtaan ”tiedon ja argumentaation luonne eri tiedonaloilla: miten väitteitä muodostetaan, koetellaan ja perustellaan joissain lukion oppiaineissa” ja moduulin Totuus (FI4) kohtaan ”selittäminen, ennustaminen, ymmärtäminen ja tulkinta erilaisissa tieteissä”.
Osa 2: 30 pisteen tehtävät
7. Looginen argumentaatio 30 p.
7.1 Argumentin looginen pätevyys on sen rakenteeseen liittyvä muodollinen ominaisuus. Selitä, mitä argumentin looginen pätevyys tarkoittaa. 3 p.
Vastauksen pituus on enintään 450 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Argumentin looginen pätevyys tarkoittaa seuraavaa: kun premissit eli oletukset ovat tosia, on loogisesti välttämätöntä, että johtopäätös on tosi.
2 pisteen vastauksessa kokelaan selityksestä käy ilmi, että loogisesti pätevässä argumentissa johtopäätöksen totuus seuraa premissien totuudesta erityisellä tavalla, jota on luonnehdittu ainakin joko loogiseksi tai välttämättömäksi.
7.2 Kuvaa seuraavan argumentin looginen rakenne lausemuuttujien avulla. Vaihtoehtoisesti voit selittää sen sanallisesti. Kerro ja perustele lyhyesti, onko johtopäätös loogisesti pätevä. 6 p.
| Oletus 1: | Jos Timon ja Pumba ovat pyrrhonisteja, niin Timon ja Pumba ovat skeptikkoja. |
| Oletus 2: | Timon ja Pumba eivät ole skeptikkoja. |
| Johtopäätös: | Timon ja Pumba eivät ole pyrrhonisteja. |
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Logiikan alkeissa jos–niin-lauseet ovat tosia, ellei etujäsen eli jos-lause ole tosi ja takajäsen eli niin-lause epätosi. Osatehtävien 7.2 ja 7.3 taka- ja etujäsenen kieltävissä argumenteissa looginen rakenne on kuitenkin riittävän selvä myös jos–niin-lauseiden arkikielisellä ymmärryksellä. Siksi kokelaan ei vastauksessaan tarvitse viitata jos–niin-lauseiden muodollisiin totuusehtoihin.
A = Timon ja Pumba ovat pyrrhonisteja.
B = Timon ja Pumba ovat skeptikkoja.
Esimerkki sanallisesta selityksestä: Oletus 1 on ehdollinen lause, jossa ensimmäisen osan totuudesta seuraa toisen osan totuus. Oletus 2 on toisen osan kielto ja johtopäätös ensimmäisen osan kielto.
Päättely on pätevää. Kyseessä on niin sanottu modus tollendo tollens eli takajäsenen kielto -päättely. Jos väite ”jos A, niin B” on totta, A ei voi olla totta, kun B ei ole totta, koska A:n totuudesta seuraisi B:n totuus ja B olisi yhtä aikaa totta ja epätotta. Jos siitä, että Timon ja Pumba ovat pyrrhonisteja, seuraa, että Timon ja Pumba ovat skeptikkoja, ei voi olla niin, että Timon ja Pumba ovat pyrrhonisteja mutta eivät skeptikkoja.
Argumentin loogisen rakenteen kuvaamisesta saa enintään kolme pistettä. Argumentin loogisen pätevyyden tunnistamisesta oikein ja tämän perustelemisesta saa enintään kolme pistettä.
7.3 Kuvaa seuraavan argumentin looginen rakenne lausemuuttujien avulla. Vaihtoehtoisesti voit selittää sen sanallisesti. Kerro ja perustele lyhyesti, onko johtopäätös loogisesti pätevä. 6 p.
| Oletus 1: | Jos Timon ja Pumba ovat pyrrhonisteja, niin Timon ja Pumba ovat skeptikkoja. |
| Oletus 2: | Timon ja Pumba eivät ole pyrrhonisteja. |
| Johtopäätös: | Timon ja Pumba eivät ole skeptikkoja. |
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Esimerkki sanallisesta selityksestä: Oletus 1 on ehdollinen lause, jossa ensimmäisen osan totuudesta seuraa toisen osan totuus. Oletus 2 on ensimmäisen osan kielto ja johtopäätös toisen osan kielto.
Päättely ei ole pätevää. Kyseessä on looginen päättelyvirhe nimeltä etujäsenen kielto.”Jos A, niin B” ei kerro mitään B:n tilanteesta, kun A ei ole totta. Esimerkiksi jos opiskelijalla on korona, hän on sairas, mutta jos hänellä ei ole koronaa, emme voi päätellä, että hän on terve, koska hänellä voi olla jokin muu sairaus.
Argumentin loogisen rakenteen kuvaamisesta saa enintään kolme pistettä. Argumentin loogisen pätevyyden tunnistamisesta oikein ja tämän perustelemisesta saa enintään kolme pistettä.
7.4 Looginen pätevyys ei ole ainoa hyvän argumentaation kriteeri. Pohdi loogisen pätevyyden ja muiden seikkojen roolia hyvässä argumentaatiossa. 15 p.
Argumentin looginen pätevyys on sen muodollinen ominaisuus. Argumenttien muodon analysoiminen on vain osa argumenttien arviointia. Muodon lisäksi pitää analysoida argumenttien sisältöä. Siinä olennaista on se, että premissit ovat tosia tai vähintään uskottavia. Argumenttia kutsutaan pitäväksi, kun se on loogisesti pätevä (eli kun tosista premisseistä seuraa loogisella välttämättömyydellä se, että myös johtopäätös on tosi) ja kun sen premissit ovat tosia.
Tällainen deduktiivisesti pitävä argumentaatio, jossa johtopäätös seuraa loogisesti tosista premisseistä, on kuitenkin käytännössä harvinainen argumentaation muoto. Premissit voivat olla parhaan ymmärryksemme mukaan uskottavia ennemmin kuin tosia, ja ne saattavat pikemminkin tukea johtopäätöstä kuin todistaa sen loogisesti. Argumentti voi olla hyvä, vaikka se ei olisikaan pätevä. Esimerkiksi induktioon perustuvat argumentit voivat olla hyviä, vaikka ne eivät ole loogisesti päteviä eivätkä niiden premissit ole välttämättä tosia. Hyvä argumentaatio edellyttää pyrkimystä totuuteen ja tietoisuutta sen saavuttamisen ehdoista. Muun muassa sen vuoksi loogisella analyysilla on suuri merkitys argumentaatiota analysoitaessa. Argumentaatio ei kuitenkaan palaudu pelkkään loogiseen muotoon, eikä looginen muoto palaudu pelkästään deduktiivisiin argumentteihin.
Argumentaatioon liittyviä kompastuskiviä, joiden välttämisellä on hyvässä argumentaatiossa suuri merkitys, ovat niin sanotut virhepäätelmät. Tällaisia ovat esimerkiksi olkinukke, jossa vastustettava näkökanta kuvataan virheellisesti, ja kalteva pinta, jossa perustelujen ja johtopäätöksen välille esitetään rakentuvan vahvempi yhteys kuin linkit niiden välillä oikeuttavat. Hyvässä argumentaatiossa virhepäätelmiä ei saa esiintyä, sillä ne vievät argumentaatiota harhaan – tahallisesti tai tahattomasti.
Hyvään argumentaatioon on filosofian perinteessä antiikin ajoista asti liittynyt myös kysymys argumentaation vakuuttavuudesta. Tätä argumentaation osa-aluetta käsittelee retoriikka eli puhetaito. Filosofisen retoriikan tunnetuin klassikko on Aristoteles. Hän teki muun muassa puheen vakuuttavuuden syiden erottelun itse puheeseen (logos), puhujaan ja hänen luonteeseensa (ethos) sekä tunteisiin ja niiden ilmaisuun (pathos).
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia loogisen pätevyyden ja muiden seikkojen roolia hyvässä argumentaatiossa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas tekee hajanaisia huomioita loogisen pätevyyden ja muiden seikkojen roolista hyvässä argumentaatiossa.
8 pisteen vastauksessa kokelas pohtii loogisen pätevyyden ja muiden seikkojen roolia hyvässä argumentaatiossa.
12 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelaan pohdinta osoittaa kattavaa ymmärrystä argumentaatioon liittyvistä muodollisista ja sisällöllisistä seikoista. Hän voi esimerkiksi tarkastella erilaisia muodollisia ja epämuodollisia esimerkkejä argumentaatiosta.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) sisältöön ”johdonmukaisen argumentaation ja pätevän päättelyn perusteet” ja vähäisessä määrin moduuliin Totuus (FI4), esimerkiksi kohtaan ”välttämätön ja kontingentti totuus”.
8. Ihmis- ja perusoikeudet yhteiskunnan perustana 30 p.
8.1 Kuvaa ihmisoikeuksien, perusoikeuksien ja kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestyksen merkitystä ja niiden keskinäistä yhteyttä. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmia , ja . 15 p.
Aineistoissa kuvataan eri tavoin ihmisoikeuksien, perusoikeuksien ja kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestyksen tärkeyttä ja niiden keskinäistä suhdetta. Ensimmäisessä aineistossa (8.A) presidentti Sauli Niinistö puolustaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää toteamalla, että se takaa rauhan ja ihmisoikeuksien toteutumisen ja estää maailman luisumisen kaaokseen. Puheesta välittyy ajatus, että järjestelmän puolustaminen on kaikkien yhteinen etu.
Myös muissa aineistoissa (8.B ja 8.C) kytketään ihmisoikeudet ja sääntöperustainen järjestelmä erottamattomasti yhteen. Yhdistyneiden kansakuntien jäsenmaat hyväksyivät Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen toisen maailmansodan jälkeen, ja se on ollut pohjana lukuisille jäsenmaita sitoville ihmisoikeussopimuksille. Sopimusten tavoitteena on turvata ihmisoikeudet kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa. Nämä oikeudet on sisällytetty demokraattisten yhteiskuntien perustuslakeihin ja muun muassa vuonna 2009 voimaan tulleeseen Euroopan unionin perussopimukseen.
Aineistoissa 8.B ja 8.C viitataan siihen, että ihmisoikeuksien ja kansalaisten perusoikeuksien sivuuttaminen johtaa kehityskulkuun, jossa koko sääntöihin perustuva järjestelmä rapautuu ja joka mahdollistaa valtaapitävien pidäkkeettömän toiminnan. Ihmisoikeuksiin perustuva sääntöpohjainen järjestelmä suojelee siten yksilöitä valtaapitävien mielivaltaisilta päätöksiltä, mutta se suojelee myös valtioita toisten valtioiden vihamielisiltä pyrkimyksiltä.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan tulee kuvata ihmisoikeuksien, perusoikeuksien ja kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestyksen merkitystä ja niiden keskinäistä yhteyttä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas esittää hajanaisia huomioita ihmisoikeuksien, perusoikeuksien tai kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestyksen merkityksestä tai niiden keskinäisestä yhteydestä.
8 pisteen vastauksessa kokelas kuvaa ihmisoikeuksien, perusoikeuksien ja kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestyksen merkitystä ja niiden keskinäistä yhteyttä. Kokelas hyödyntää vastauksessaan aineistoja.
12 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta ja aineistojen hyödyntäminen on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää kuvaustaan esimerkiksi analysoimalla demokraattisten ja autoritaaristen valtioiden välisiä eroja filosofisesta näkökulmasta.
8.2 Pohdi, miten oikeusvaltiota voidaan filosofisesti perustella ja millä keinoilla oikeusvaltion toteutumisesta on huolehdittu demokraattisissa yhteiskunnissa. Voit hyödyntää vastauksessasi tekstikatkelmia , ja . 15 p.
Oikeusvaltion filosofisen perustelun voi nähdä kytkeytyvän jo varhaisten luonnonoikeusfilosofien (Hugo Grotius, Samuel Pufendorf) pohdintoihin ihmisten luonnollisista oikeuksista sekä valtion päätösvallan oikeutuksesta ja rajoista suhteessa näihin oikeuksiin. Hallitusvallan oikeutus ja yhteiskunnan jäsenten oikeudet olivat keskiössä myös esimerkiksi John Locken ja muiden yhteiskuntasopimusteoreetikoiden ajattelussa. Yhteiskuntasopimusteorioiden keskeinen lähtökohta perustuu näkemykseen ihmisistä rationaaliseen ajatteluun kykenevinä yksilöinä, jotka tekevät keskenään kaikille hyödyllisen ja järkevän sopimuksen. Erottamaton osa sopimusta ovat yksilön vapaudet ja oikeudet hallitsijan tai valtion mielivaltaa vastaan.
Filosofian historian näkökulmasta keskeisenä keinona mielivaltaisen hallinnon estämiseksi voi pitää Montesquieun vallan kolmijako-oppia. Sen mukaan lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta tulee erottaa toisistaan. Vallan kolmijako-oppi on edelleen demokraattisten yhteiskuntien perusta.
Käytännöllisemmästä näkökulmasta yksilöiden oikeuksien turvaamiseksi ja mielivaltaisen hallinnon estämiseksi on luotu monenlaisia mekanismeja. Ihmisoikeussopimukset ja muut kansainväliset sopimukset on luotu turvaamaan paitsi yksilöiden oikeuksia, myös takaamaan rauhaa ja turvallisuutta valtioiden välillä. Oikeusvaltioperiaate, jonka tarkoituksena on estää mielivaltaiset päätökset, kuuluu muun muassa Euroopan unionin luovuttamattomiin perusarvoihin.
Oikeusvaltion ytimessä on perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että myös enemmistöhallituksella on rajoitteensa. Näitä rajoitteita – kuten vähemmistöjen suoja – on kirjattu perustuslakiin, EU-oikeuteen ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Siten eduskunnan tai hallituksen ei pidä tehdä päätöksiä, jotka loukkaavat vähemmistöön jääneiden oikeuksia tai perus- ja ihmisoikeuksia.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan tulee pohtia, miten oikeusvaltiota voidaan filosofisesti perustella ja millä keinoilla oikeusvaltion toteutumisesta on huolehdittu demokraattisissa yhteiskunnissa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas esittää hajanaisia huomioita siitä, miten oikeusvaltiota voidaan filosofisesti perustella, ja siitä, millä keinoilla oikeusvaltion toteutumisesta on huolehdittu demokraattisissa yhteiskunnissa. Vaihtoehtoisesti hän voi pohtia, miten oikeusvaltiota voidaan filosofisesti perustella tai millä keinoilla oikeusvaltion toteutumisesta on huolehdittu demokraattisissa yhteiskunnissa.
8 pisteen vastauksessa kokelas pohtii, miten oikeusvaltiota voidaan filosofisesti perustella ja millä keinoilla oikeusvaltion toteutumisesta on huolehdittu demokraattisissa yhteiskunnissa.
12 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi liittämällä sen ansiokkaasti filosofian historiaan tai hyödyntämällä osuvasti aineistoja.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Yhteiskuntafilosofia (FI3) sisältöihin yhteiskuntajärjestyksen oikeuttaminen sekä ihmisoikeudet, kansalaisoikeudet ja oikeusvaltio.
9. Tieteen etiikka 30 p.
9.1 Pohdi jonkin normatiivisen etiikan teorian näkökulmasta, miksi aineistoissa ja käsitelty plagiointi on moraalisesti väärin. 10 p.
Normatiivisen etiikan teorian voi vastauksessa ymmärtää normatiivisen etiikan teorioiden luokaksi, kuten esimerkiksi hyve-, seuraus-, velvollisuus- tai oikeusetiikka. Toinen vaihtoehto on tarkastella joitain näiden luokkien alla olevia erityisiä normatiivisen etiikan teorioita, kuten esimerkiksi Kantin velvollisuusetiikka, Aristoteleen hyve-etiikka, utilitarismi tai ihmisoikeusetiikka. Tässä hyvän vastauksen piirteiden kuvauksessa tarkastellaan teorioita suppeasti yleisellä tasolla sekä mainitaan joitain piirteitä erityisistä lukio-opetukseen yleensä sisältyvistä teorioista.
Hyve-etiikka tarkastelee moraalia toimijan näkökulmasta, moraalin mittana on hyveellinen ihminen. Siten kysymys on, plagioisiko hyveellinen ihminen. Vastaus on selvästi ei. Hyveellinen ihminen toimii rehellisesti ja totuudenmukaisesti, mitä plagioija ei tee. Plagiointi on paheellinen teko, jota voi luonnehtia myös esimerkiksi itsekkääksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Aristoteleen hyve-etiikassa hyveellinen ihminen on onnistunut ja onnellinen – hän kukoistaa ihmiselle ominaisella tavalla, esimerkiksi toimimalla järkevästi ja ystävällisesti. Ihminen, joka plagioi toisen tieteellistä työtä, ei tee näin.
Muut yllä mainitut etiikan teorioiden luokat tarkastelevat tekojen moraalista oikeutusta. Seurausetiikassa tekojen moraalista arvoa arvioidaan teon seurausten perusteella. Plagiointi tuottaa huonoja seurauksia. Henkilö, joka ei saa hänelle kuuluvaa tunnustusta, kärsii siitä muun muassa siksi, että tiedemaailmassa rahoitus ja työpaikat jaetaan tieteellisten ansioiden mukaan. Lisäksi tieteen laatu kärsii julkaisujen totuudellisuuden puutteesta ja tiedeyhteisön rapautumisesta, kun plagioivat tutkijat saavat paremmin tiedettä edistäville kuuluvan valta-aseman tai rahoituksen tutkijayhteisössä. Tunnetuin seurauseettinen teoria on utilitarismi.
Tieteessä tavoitellaan tietoa ja totuutta. Velvollisuusetiikan näkökulmasta tieteeseen kuuluu moraalinen velvollisuus toimia rehellisesti. Plagiointi merkitsee totuuden pimittämistä ja rikkoo tätä velvollisuutta.
Kantin velvollisuusetiikassa moraalista velvollisuutta luonnehtii kategorinen imperatiivi. Plagiointi rikkoo sen eri muotoiluja. Yhden muotoilun mukaan pitää toimia vain sellaisen toimintasäännön mukaan, jonka voi korottaa täysin yleispäteväksi. Plagioinnin yleistäminen puolestaan tuhoaisi tieteen. Toisen muotoilun mukaan kaikkia ihmisiä on aina kohdeltava myös päämääränä sinänsä. Plagioinnissa plagioitavaan tutkijaan ei suhtauduta päämääränä sinänsä vaan pelkästään välineenä jonkun toisen tutkijan uran edistämiseen.
Plagiointi on hyvin suoraviivaisesti väärin tekijänoikeuksien loukkauksena. Tutkijoille ei yleensä makseta lisenssimaksuja samalla tavalla kuin esimerkiksi muusikoille maksetaan heidän työnsä käyttämisestä. Tästä huolimatta tutkijoilla on oikeus siihen, että he saavat tunnustusta tekemästään työstä. Vaikuttaa selvältä, että tekijänoikeuden loukkaus on moraalinen vääryys. Oikeusfilosofia ei kuulu lukiofilosofian opintoihin ja se on käytännössä usein lähempänä yhteiskuntafilosofiaa kuin etiikkaa. Siksi tekijänoikeuksien moraalisuuden perustelussa on luontevaa vedota erityisiin etiikassa tarkasteltuihin oikeuksiin, kuten ihmisoikeuksiin, luonnonoikeuksiin tai sopimuksiin perustuviin oikeuksiin.
Vastaus tehtävään on essee, jossa pitää pohtia jonkin normatiivisen etiikan teorian näkökulmasta, miksi aineistoissa käsitelty plagiointi on moraalisesti väärin. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
3 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitain eettisiä huomioita siitä, miksi aineistoissa käsitelty plagiointi on moraalisesti väärin.
5 pisteen vastauksessa kokelas pohtii jonkin normatiivisen etiikan teorian näkökulmasta, miksi aineistoissa käsitelty plagiointi on moraalisesti väärin.
8 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
9.2 Sepittäminen ja vääristely on määritelty tieteessä vilpinteoksi (). Valitse niistä toinen ja kerro lyhyesti, miksi se on osatehtävässä 9.1 käyttämäsi normatiivisen etiikan teorian näkökulmasta moraalisesti väärin. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Sepittäminen ja vääristely ovat tieteellisen tutkimuksen yhteydessä erilaisia valehtelemisen muotoja. Hyve- ja velvollisuusetiikan näkökulmasta osatehtävässä 9.1 plagiointia vastaan esitetyt argumentit toimivat suoraan kummankin moraalisen vääryyden perusteluna. Seurausetiikan osalta voi todeta, että koska tiede tavoittelee tietoa ja totuutta, valehteleminen johtaa tieteessä aina pitkällä tähtäimellä huonoihin seurauksiin. Oikeusetiikan osalta on ehkä luontevinta vedota tiedeyhteisön ja suuren yleisön oikeuteen saada tietää totuus.
2 pisteen vastauksessa kokelas esittää oikeansuuntaisia huomioita siitä, miksi sepittäminen tai vääristely on moraalisesti väärin hänen valitsemansa normatiivisen etiikan teorian näkökulmasta.
4 pisteen vastauksessa kokelas kertoo asianmukaisesti, miksi sepittäminen tai vääristely on moraalisesti väärin hänen valitsemansa normatiivisen etiikan teorian näkökulmasta.
9.3 Aineistoissa ja tieteen etiikkaa tarkastellaan hyvän tieteellisen käytännön näkökulmasta. Pohdi, millä muilla tavoilla etiikka ja eettiset valinnat voivat liittyä tieteeseen. 15 p.
Eettiset kysymykset ja eettiset valinnat liittyvät tieteen tekemiseen monin tavoin. Osa kysymyksistä on käytännöllisiä, osa enemmänkin periaatteellisia ja osa jopa itse tieteellisen tutkimuksen luonteeseen liittyviä. Käytännöllisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi tutkimusasetelmia, koehenkilöitä tai koe-eläinten käyttöä koskevat näkökohdat. Niitä säädellään monin tavoin, mutta tieteen historiassa vaikkapa koehenkilöihin tai koe-eläinten asemaan liittyvät eettiset periaatteet ovat myös muuttuneet. Moni aiemmin toteutettu tutkimus ei nykykäytäntöjen mukaan olisi eettisesti hyväksyttävä.
Periaatteellisempi tieteen etiikkaan liittyvä kysymys on esimerkiksi se, miten ja mihin tarkoituksiin tieteen tuloksia hyödynnetään ja kenellä on oikeus tai valta päättää niiden hyödyntämisestä. Historia tarjoaa useita esimerkkejä siitä, miten alun perin hyvää tarkoittavia keksintöjä tai tutkimustuloksia on käytetty epämoraalisten päämäärien edistämiseen tai vähintäänkin moraalisesti kyseenalaisella tavalla.
Itse tieteen luonteeseen liittyviä kysymyksiä ovat tieteen tarkoitukseen ja päämääriin liittyvät seikat: Miksi tieteellistä tutkimusta ylipäätään tehdään? Pyritäänkö sillä parantamaan ihmisten, yhteiskunnan ja ympäristön hyvinvointia, vai tehdäänkö sitä vaikkapa taloudellisen hyödyntavoittelun tai jopa erilaisten valtapyrkimysten vuoksi? Tieteen luonteeseen liittyvinä kysymyksinä voi pitää myös tiedettä määrittäviä kriteerejä – kuten objektiivisuus, autonomia tai kriittisyys – jotka omalla tavallaan asettavat tieteen tekemiselle ja tutkimukselle eettiset reunaehdot.
Tehtävänanto mahdollistaa useita vastauslinjoja. Vastauksessa aihetta voi pohtia mistä tahansa edellä mainitusta näkökulmasta tai kaikista niistä.
Vastaus tehtävään on essee, jossa pitää pohtia, millä tavoilla etiikka ja eettiset valinnat voivat liittyä tieteeseen. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas esittää hajanaisia huomioita siitä, millä tavoilla etiikka ja eettiset valinnat voivat liittyä tieteeseen. Vaihtoehtoisesti hän esittää yhden asianmukaisen ja perustellun huomion.
8 pisteen vastauksessa kokelas pohtii, millä tavoilla etiikka ja eettiset valinnat voivat liittyä tieteeseen.
12 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää käsittelyä esimerkiksi osoittamalla tieteen etiikan hyvää tuntemusta asiaankuuluvalla tavalla tai esittämällä aiheeseen liittyviä historiallisia tai ajankohtaisia esimerkkejä.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Etiikka (FI2) sisältöihin ”moraalia tarkasteleva normatiivinen ja soveltava etiikka; hyveet, seuraukset, oikeudet ja velvollisuudet” ja moduulin Totuus (FI4) sisältöihin ”tieteellisen tutkimuksen luonne ja menetelmiä sekä tieteellinen päättely; tieteen etiikka”.