Hyvän vastauksen piirteet: FI – Historia (näkövammaiset)
17.9.2025
Lopulliset hyvän vastauksen piirteet 13.11.2025
Lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ilmenevät perusteet, joiden mukaan koesuorituksen lopullinen arvostelu on suoritettu. Tieto siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu kokelaan koesuoritukseen, muodostuu kokelaan koesuorituksestaan saamista pisteistä, lopullisista hyvän vastauksen piirteistä ja lautakunnan määräyksissä ja ohjeissa annetuista arvostelua koskevista määräyksistä. Lopulliset hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastausvaihtoehtoja tai hyväksytyn vastauksen kaikkia hyväksyttyjä yksityiskohtia. Koesuorituksessa mahdollisesti olevat arvostelumerkinnät katsotaan muistiinpanoluonteisiksi, eivätkä ne tai niiden puuttuminen näin ollen suoraan kerro arvosteluperusteiden soveltamisesta koesuoritukseen.
Historian kokeessa keskeisinä arvioinnin kohteina ovat historian oppiaineelle ominaiset taidot ja ajattelutavat, opetussuunnitelman mukaisten sisältöjen hallinta sekä historian keskeisten käsitteiden asianmukainen ja täsmällinen käyttö. Arvioinnin kohteena on myös kokelaan kyky tulkita ja arvioida kriittisesti historiallisia lähteitä, tehdä niistä itsenäisiä päätelmiä sekä vertailla historiallisia kysymyksiä koskevia tulkintoja ja ottaa niihin perustellusti kantaa.
Vastauksista tulee käydä ilmi, että kokelas ymmärtää eri aikakausien luonnetta ja osaa suhteuttaa oman aikansa ongelmia ja muutosprosesseja niiden historiallisiin yhteyksiin. Hän hallitsee historian keskeiset käsitteet, joita ovat esimerkiksi aika, muutos ja jatkuvuus. Niin ikään hän hahmottaa syy-yhteyksiä. Aineistotehtävissä kokelas osaa arvioida ja hyödyntää tekstejä ja visuaalisia aineistoja kriittisesti. Pohdintatehtävissä ja ristiriitaista tietoa sisältävissä tehtävissä kokelas osoittaa ymmärtävänsä historialliseen tiedonmuodostukseen liittyvän tulkinnallisuuden sekä syy-yhteyksien monitahoisuuden ja kompleksisuuden. Kokelas osaa arvioida menneisyyden ilmiöitä ja ihmisen toimintaa kunkin ajan omista lähtökohdista sekä erottaa tuon ajan näkökulmat nykyajan näkökulmista. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota kokelaan kykyyn rakentaa tiedoistaan jäsentyneitä kokonaisuuksia sekä taitoon erottaa olennainen ja epäolennainen tieto toisistaan.
Alla oleva taulukko on tarkoitettu arvostelutyön avuksi. Siinä otetaan huomioon erityisesti myös vastausten taitotavoitteisiin liittyvät ulottuvuudet. Sarakkeissa esitetyt kuvaukset ovat esimerkinomaisia.
Tehtäväkohtaisissa hyvän vastauksen piirteissä arvostelukriteerit on annettu kaksiportaisesti eli hyville vastauksille (vähintään 50 % tehtävän pistemäärästä) ja kiitettäville vastauksille (vähintään 70 % tehtävän pistemäärästä). 20 pisteen tehtävissä hyvästä vastauksesta saa 10–13 pistettä ja kiitettävästä 14–20 pistettä, 30 pisteen tehtävissä vastaavasti 15–20 ja 21–30 pistettä.
| 0 | Tyydyttävä | Hyvä | Kiitettävä | |
|---|---|---|---|---|
| Tietojen oikeellisuus ja olennaisuus, käsitteiden täsmällisyys | Vastaus ei sisällä lainkaan tehtävässä edellytettyä tietoa. Tehtävä on ymmärretty virheellisesti. | Vastaus on niukkasisältöinen, tai se sisältää paljon epäolennaisuuksia. Tehtävään on vastattu vain osittain. Käsitteiden hallinta on puutteellista. | Vastaus sisältää verraten täsmällistä ja tehtävään hyvin sopivaa tietoa. Käsitteiden hallinta on hyvää. | Vastaus sisältää olennaisia ja aiheen kannalta mielekkäästi rajattuja tietoja. Tietojen ja käsitteiden hallinta on täsmällistä. |
| Analyyttisyys, loogisuus, perustelevuus | Vastaus on jäsentymätön ja sekava. Väitteitä ei ole perusteltu. | Vastauksen rakenne on luettelomainen tai epäselvä. Aiheen tarkastelu on heikosti erittelevää. Väitteitä on perusteltu niukasti. | Vastaus on joiltakin osin analyyttinen. Aiheen tarkastelu on johdonmukaista, vaikka sisältää paikoitellen puutteita. Väitteet on perusteltu verrattain hyvin. | Vastauksen yleisote on analyyttinen. Aiheen tarkastelu on johdonmukaista ja argumentoivaa, ja väitteillä on hyvät perustelut. |
| Kriittisyys, moniperspektiivisyys, kyky arvioida ja soveltaa tietoja | Vastaus ei sisällä minkäänlaisia (lähde)kriittisiä huomioita eikä järkiperustaista tietojen arviointia tai soveltamista. Vastauksessa ei ole merkkejä kyvystä pohtia eri tulkintoja tai vaihtoehtoja. | Vastauksessa on vähäisiä merkkejä lähdekriittisyydestä sekä joitain satunnaisia heikkoja merkkejä eri näkökulmien ja tulkinnallisuuden pohdinnasta. Vastaus ei juuri sisällä tietojen soveltamista. | Vastauksessa on paikoitellen hyvää (lähde)kriittistä pohdintaa ja hyviä tulkintoja sekä joitain hyviä esimerkkejä moniperspektiivisestä ajattelusta. Vastauksessa on joitain merkkejä kyvystä arvioida ja soveltaa tietoja. | Vastauksessa on terävä ja oivaltava (lähde)kriittinen ote. Vastaus sisältää moniperspektiivistä punnittua pohdintaa. Tietojen arviointia ja soveltamista on vastauksessa monin paikoin. |
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Demokratia antiikin Kreikassa 20 p.
Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, mitä tarkoitetaan länsimaisella demokratialla, ja käyttää tätä tietoa verratessaan antiikin Kreikan demokratiaa länsimaiseen demokratiaan. Antiikin Ateenan hallitusmallia voidaan verrata nykyiseen länsimaiseen demokratiaan siinä mielessä, että asioista päätettiin kansankokouksessa, jossa jokaisella kansalaisella oli yhtäläinen äänioikeus. Toisaalta äänioikeus oli rajattu vain vapaasyntyisiin ja täysi-ikäisiin miespuolisiin kansalaisiin. Naisilla, orjilla tai muiden kaupunkivaltioiden asukkailla ei ollut äänioikeutta.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas erittelee demokratia-käsitettä ja vertaa sitä sen nykyisessä länsimaisessa merkityksessä antiikin aikaiseen käsitykseen demokratiasta. Antiikin demokratia oli suoraa demokratiaa, kun taas moderni demokratia on yleensä edustuksellista. Kokelas osoittaa ymmärtävänsä myös, että antiikin kreikkalainen maailma koostui lukuisista kaupunkivaltioista, joista kaikki eivät suinkaan olleet demokratioita, vaan joista monessa oli yksinvaltainen hallinto. Kokelas pohtii, kuinka antiikin demokratia on vaikuttanut länsimaisen demokratian kehitykseen. Hän voi esimerkiksi viitata valistusfilosofiaan ja poliittiseen liberalismiin. Hän voi myös kyseenalaistaa antiikin demokratian suoran vaikutuksen nykyisiin demokratioihin: antiikin Ateenan ja nykyisten länsimaisten demokratioiden välillä ei ole suoraa historiallista jatkuvuutta.
2. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kylmässä sodassa 20 p.
Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, mitä käsitteellä kylmä sota tarkoitetaan, ja osaa sijoittaa sen oikeaan ajalliseen kontekstiin. Kokelas esittää joitakin suurvaltakilpailun keinoja, kuten asevarustelun ja kilpailun avaruuden valloituksesta.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä suurvaltakilpailun luonteen. Kilpailun keinoja olivat esimerkiksi sotilaallinen toiminta (esimerkiksi liittolaisten tukeminen, sotilasliitot ja suora toiminta pienempiä maita vastaan, sijaissodat), taloudellinen apu tai painostus sekä oman paremmuuden osoittaminen tieteessä, taiteessa ja urheilussa. Neuvostoliitossa ahdisteltiin toisinajattelijoita ja Yhdysvalloissa oli puolestaan kommunistivainoja.
3. Suomalaisen hyvinvointivaltion kehitys 20 p.
Hyvässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, mitä hyvinvointivaltio tarkoittaa. Hyvässä vastauksessa tuodaan esiin, miten toisen maailmansodan jälkeen alkanut suomalaisen yhteiskunnan vaurastuminen ja yleinen elintason nousu sekä erilaiset yhteiskunnan tukimuodot ovat vaikuttaneet suomalaisten arkeen. Mahdollisia näkökulmia ovat muun muassa kodin laitteet ja varustelu (esimerkiksi sähkölaitteiden lisääntyminen ja suhteellinen halpeneminen), liikkuminen ja vapaa-ajan vietto.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas erittelee monipuolisesti ja analyyttisesti, miten hyvinvointivaltion kehittyminen on vaikuttanut suomalaisten arkeen, ja esittää kehityksestä konkreettisia esimerkkejä. Kokelas ymmärtää kiinnittää huomiota myös yhteiskunnallisen ja sukupuolten tasa-arvon lisääntymiseen ja sen vaikutukseen arkeen.
4. Natsi-Saksa ja taide 20 p.
Hyvässä vastauksessa kokelas sijoittaa natsi-Saksan historialliseen kontekstiinsa ja osoittaa ymmärtävänsä, että kyseessä oli totalitäärinen yhden puolueen ja ideologian hallitsema valtio. Hän esittää joitakin esimerkkejä natsien suhteesta kulttuuriin. Esimerkit voivat kertoa siitä, kuinka taidetta ja kulttuuria hyödynnettiin natsi-ideologian edistämiseksi (esimerkiksi Leni Riefenstalin elokuvat visuaalisena propagandana tai Berliinin olympialaiset 1936), tai siitä, kuinka natsihallinnon näkökulmasta ei-toivottu taide tukahdutettiin, esimerkiksi hävittämällä niin sanotun rappiotaiteen teoksia.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas käsittelee natsien suhdetta kulttuuriin monipuolisesti ja analyyttisesti. Hän huomioi sekä sen, kuinka natsit hyödynsivät hyväksymiään kulttuurin ilmentymiä, että sen, kuinka he vainosivat vääränlaiseksi kokemiaan kulttuurin ilmentymiä. Kokelas esittää esimerkkejä monipuolisesti kulttuurin eri osa-alueilta.
5. Suomen alueen väestöhistoria 20 p.
Hyvässä vastauksessa kokelas mainitsee relevantteja tutkimusmenetelmiä ja lähdeaineistoja. Hän osoittaa ymmärtävänsä, että Suomen alueella on asunut kielellisesti, geneettisesti ja elinkeinoiltaan moninaisia ihmisryhmiä, että eri puolille Suomen aluetta on saapunut tulijoita eri suunnista ja että myös kauppaa on käyty eri suunnilla. Esihistorian ajalta tietoja saadaan arkeologian (esimerkiksi esinelöydöt ja niiden vertailu ja ajoitus), kielitieteen (esimerkiksi kielten kehitys ja paikannimet) ja genetiikan (esimerkiksi ihmisten alkuperä ja muuttoliikkeiden lähtöpaikka) keinoin. Keskiajalta lähtien on lisäksi käytettävissä kirjallisia lähteitä.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas tarkastelee tutkimusmenetelmiä monipuolisemmin ja tuo esiin niihin liittyviä rajoitteita. Esimerkiksi arkeologiset löydöt kertovat ihmisten elintavoista, ruokavaliosta ja aineellisesta kulttuurista, mutta eivät esimerkiksi kielestä tai uskomuksista. Kirjallisia lähteitä on Suomen alueelta vain vähän, eivätkä ne useinkaan ole hyödyllisiä väestöliikkeiden tutkimisen kannalta. Kielitiede ei kerro ihmisten alkuperästä, eikä genetiikka puolestaan mahdollista kielen, kulttuurin ja elinkeinojen tutkimista. Muuttoliikkeitä voi tutkia tarkastelemalla muutoksia esinelöydöissä, kielessä (esimerkiksi lainasanat) ja eri aikoina eläneiden ihmisten geeniperimässä. 1600-luvulta lähtien tutkimukseen on ollut käytössä tarkempia väestörekisteritietoja.
6. Amerikka ja Euroopan talous uuden ajan alussa 20 p.
Hyvässä vastauksessa tuodaan esiin Cortésin ja Montaignen selkeä ero suhtautumisessa eurooppalaisten toimintaan Amerikassa ja pohditaan mahdollisia syitä näihin eroihin. Cortés kirjoittaa rikkauksien haalimisesta Espanjan kuninkaalle ja maiden valtaamisesta tämän omistukseen positiivisessa hengessä. Montaignekin mainitsee rikkaudet ja eksoottiset tuotteet, mutta näkee eurooppalaisten toiminnan eettisesti tuomittavana ja viittaa tuhoon ja kärsimykseen, joita eurooppalaiset aiheuttivat alueen alkuperäiskansoille. Amerikan ”löytämisen” myötä kaupan painopiste siirtyi Atlantille ja pohjoisempaan Eurooppaan. Kokelas kuvaa kolonialistisen järjestelmän pääpiirteitä.
Kiitettävässä vastauksessa vertaillaan tarkemmin kirjoituksia ja niiden kirjoittajien motiiveja. Cortés oli Espanjan kuninkaan palveluksessa oleva konkistadori, jonka tehtävänä oli Espanjan varallisuuden kasvattaminen ja uusien alueiden valtaaminen. Hän pyrkii perustelemaan Amerikan valtausta myös tieteen avulla. Montaigne puolestaan oli ranskalainen kirjailija, joka kirjoittaa eurooppalaisten julmuuksista Euroopan valtioiden keskinäisten uskonsotien aikaan. Kokelas pohtii Amerikan ”löytämisen” vaikutuksia Euroopan talouteen tarkemmin ja käsittelee esimerkiksi merkantilistista talousajattelua ja kolumbiaanista vaihtoa. Amerikasta löydetyt jalometallit aiheuttivat inflaatiota Euroopassa. Kokelas voi myös käsitellä kolmiokauppaa tarkemmin ja pohtia orjakaupan eurooppalaisille tuomaa vaurautta.
Osa 2: 30 pisteen tehtävät
7. Sääty-yhteiskunta keskiajalla 30 p.
7.1 Erittele, minkälaisen kuvan dominikaaniveli Jacobus Lausannelainen antaa keskiajan yhteiskunnasta (), ja arvioi lähdekriittisesti tämän kuvan oikeellisuutta. 14 p.
Hyvästä vastauksesta ilmenee kokelaan ymmärtävän, että Jacobus Lausannelainen kuvaa tekstissään keskiajan länsieurooppalaista sääty-yhteiskuntaa kirkon näkökulmasta. Yhteiskunta jakautui kolmeen säätyyn: aateliin, papistoon ja kolmanteen säätyyn, johon kuuluivat kaikki muut. Kokelas esittelee säätyjen keskeiset tehtävät ja etuoikeudet. Kuninkaiden ja aatelisten tehtävä oli pitää huolta yhteiskunnan hallinnosta ja turvallisuudesta, tarpeen vaatiessa väkivalloin. Papisto huolehti uskonnollisista toimituksista. Sekä aatelisto että papisto oli vapautettu veronmaksusta ja heillä oli oikeus verottaa. Alempien säätyjen tehtävä oli elättää työllään ylempiä säätyjä. Kokelas voi myös käyttää vastauksensa pohjana Ruotsin valtakunnassa vallinnutta jakoa neljään säätyyn: aatelistoon, papistoon, porvaristoon ja talonpoikiin. Kokelas vertaa Jacobuksen kuvausta tuon aikakauden yhteiskunnan todellisuuteen ja esittää jonkin kriittisen huomion vertailun tuloksista.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että Jacobuksen kuvaus yhteiskunnan toiminnasta on yksinkertaistettu malli. Säätyjärjestelmä ei kaikkialla Euroopassa ollut samanlainen. Paikallisia erikoisuuksia olivat esimerkiksi Ruotsin neliportainen järjestelmä sekä joillakin alueilla käytössä ollut maaorjuus. Kokelas osoittaa tietävänsä, että hallitsijaa pidettiin Jumalan tehtäväänsä asettamana henkilönä, joka on säätyjen yläpuolella. Kokelas oivaltaa, että koska Jacobus oli dominikaanimunkki, hän tarkastelee asiaa papiston näkökulmasta. Hän ei esimerkiksi ota lainkaan huomioon sitä, että talonpojat maksoivat veroja myös maallisille vallanpitäjille. Kolmas sääty ei ollut niin yhtenäinen kuin Jacobuksen kuvauksesta voisi päätellä. Kokelas voi antaa esimerkkejä säätyrajojen häilyvyydestä tai niiden ylityksistä. Esimerkiksi kaupunkien suurkauppiaat eivät tehneet ruumiillista työtä, vaan elivät hyvinkin aatelistoon verrattavaa vaurasta elämää. Vaikka dominikaanimunkin kirjoittama teksti kertoo kirkon näkökulmasta, niin se sopi täysin maallisen eliitin käsitykseen hierarkkisesta yhteiskunnasta.
7.2 Analysoi, mitkä seikat vaikuttivat eri säätyjen edustajien pukeutumiseen myöhäiskeskiajan yhteiskunnassa. Hyödynnä vastauksessasi aineistoa . 16 p.
Hyvässä vastauksessa kokelas käsittelee joitakin eri säätyjen pukeutumiseen vaikuttaneita tekijöitä. Tällaisia ovat esimerkiksi varallisuus, vaatteiden käyttötarkoitus: työvaatteet, metsästys, sotiminen, kirkolliset toimitukset, säädynmukaisuus ja pukeutumisen moraaliset ulottuvuudet. Kaikkien tuli pukeutua säätynsä mukaisesti, mutta kuitenkin sortumatta liialliseen vaatteilla koreiluun. Oikeanlainen pukeutuminen liittyi myös kristittynä elämiseen: kohtuullisuus ja vaatimattomuus olivat hyveitä.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas kuvaa eri säätyjen pukeutumista useista eri näkökulmista ja hyödyntää tehtävän aineistoja analyyttisesti. Hän voi esimerkiksi päätellä aineiston 7.B perusteella, että pukeutuminen oli ylempisäätyisille henkilöille tapa osoittaa statustaan ja että siihen käytettiin paljon rahaa. Hän voi myös päätellä, että kaikki alempisäätyiset eivät tyytyneet säätynsä mukaiseen pukeutumiseen, koska Hugo Pratolainen joutui varoittamaan syntisestä tavasta pukeutua toisen säädyn vaatteisiin. Kokelas esittää myös lähdekriittisiä huomioita. Hän voi esimerkiksi pohtia tehtävän aineistojen edustavuutta ja luotettavuutta sillä perusteella, että keskiaika kesti noin tuhat vuotta ja olosuhteet olivat erilaiset eri puolilla Eurooppaa.
8. Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyminen 30 p.
8.1 Vertaile aineistoissa , ja esitettyjä käsityksiä Saksan tilanteesta ja pohdi, miten ne eroavat toisistaan ja miksi. 18 p.
Hyvässä vastauksessa kokelas sijoittaa aineistot niiden historialliseen kontekstiin (kylmän sodan loppu) ja pohtii puhujien tavoitteita. USA:n presidentti Ronald Reagan kehottaa Neuvostoliiton johtajaa Mihail Gorbatšovia tämän kannattamaan avoimuuspolitiikkaan (glasnost) vedoten vaikuttamaan Berliinin muurin murtamiseen. Britannian pääministeri Margaret Thatcher puolestaan toivoo, ettei Saksa yhdistyisi, koska se muuttaisi kylmän sodan aikaista vallan tasapainotilaa (status quo) Euroopassa ja horjuttaisi Euroopan vakautta. Saksan liittokansleri Helmut Kohl näkee Saksan yhdistymisen koko Euroopan integraation kannalta tärkeänä asiana ja katsoo, että Saksan yhdistyminen on edellytys eurooppalaisen identiteetin kehittymiselle. Kokelas voi todeta, että Yhdysvallat puolestaan näkee tilanteen enemmän kylmän sodan asetelmasta käsin.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas vertailee lausuntoja ja niiden ajankohtia tarkemmin. Reaganin voimakkaan retorisen puheen ajankohta on kesällä 1987 eli selkeästi ennen Thatcherin ja Kohlin kannanottoja ja yhdistymiskehityksen käynnistymistä syksyllä 1989. Sekä Reagan että Kohl vetoavat länsimaisiin arvoihin, kun he kannattavat Saksan yhdistymistä. Tavoitteena on myös lännen vaikutusvallan laajentaminen Itä-Eurooppaan. Kohlin retoriikassa Saksan yhdistyminen liitetään koko Euroopan integraatioon, mikä tekee siitä vaikeasti vastustettavan asian. Thatcher puolestaan korostaa, että demokratisoitumiskehityksen täytyy lähteä Itä-Euroopan valtioiden sisältä. Hän myös esittää, että Yhdysvallat (silloinen presidentti George H. W. Bush) on samalla linjalla Britannian kanssa, mikä osoittaa selkeää näkemyseroa Reaganin puheeseen nähden. Kokelas voi todeta, että Thatcherin kielteisen näkemyksen taustalla voi olla myös pelko yhdistyneen Saksan mahdollisesta uhasta ja että Kohlin puheen optimismi yhdistymisen suhteen johtuu osin siitä, että Itä-Saksa valtiona oli käytännössä lakannut olemasta, vaikka Saksojen yhdistymisestä ei vielä virallisesti ollutkaan sovittu.
8.2 Miten Saksan yhdistymiskehitys tapahtui, ja mitä vaikutuksia sillä oli Saksaan 1990-luvulla? 12 p.
Hyvässä vastauksessa kokelas pohtii yhdistymiskehityksen taustoja ja osaa ajoittaa Berliinin muurin murtumisen marraskuuhun 1989. Itä-Saksa myönsi kansalaisilleen matkustusvapauden länteen, mikä johti ryntäykseen Länsi-Berliiniin ja muurin purkamiseen. Talousvaikeuksissa kamppaileva Neuvostoliitto joutui myöntymään Saksojen yhdistymiseen. Yhdistymisen jälkeen entisen Itä-Saksan talouden korjaamisesta koitui Saksalle suuri lasku. Myöskään henkisesti ei idän ja lännen yhteensovittaminen Saksan sisällä tapahtunut ongelmitta. Saksasta tuli yhdistymisen myötä keskeinen integraatiota ajava vaikuttaja eurooppalaisessa politiikassa, joka pyrki edesauttamaan demokratisoitumiskehitystä entisissä Itä-Euroopan maissa.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas analysoi Saksan yhdistymiskehitystä tarkemmin. Saksa yhdistyi virallisesti lokakuun alussa 1990. Kokelas avaa myös tarkemmin niitä ongelmia, joita yhdistyminen aiheutti Saksan sisällä. Maan talouskasvu hiipui 1990-luvun loppua kohden ja maa oli taloudellisesti ja poliittisesti jakautunut. Saksan laajeneminen (pinta-ala kasvoi kolmanneksen ja väkiluku neljänneksen) johti monet eurooppalaiset pohtimaan uuden yhdistyneen Saksan roolia ja valtaa Euroopassa. Kuitenkin Saksa osoitti toiminnallaan, että siitä oli tullut demokratiaa ja oikeusvaltiota kannattava länsimaa.
9. Urheilun merkitys suomalaisen identiteetin muokkaajana 30 p.
9.1 Pohdi, millainen merkitys urheilulla oli suomalaiselle identiteetille 1910- ja 1920-luvuilla. Hyödynnä vastauksessasi aineistoja ja . 14 p.
Hannes Kolehmaisen olympiamitalit Tukholmassa herättivät paljon kansainvälistä huomiota, mikä johti siihen, että tietoisuus Suomesta kasvoi maailmalla. Hyvästä vastauksesta käy ilmi, että Suomi oli vuonna 1912 osa Venäjää, ja siinä pohditaan urheilumenestyksen merkitystä itsenäisen Suomen synnylle: merkittävät urheilumenestykset vahvistivat suomalaista kansallista identiteettiä. Kokelaalla on myös perusteltu käsitys siitä, mitä nationalismi urheilun yhteydessä tarkoittaa ja millä tavalla se vaikutti suomalaisen kansallistunnon kehittymiseen ennen itsenäistymistä ja itsenäisyyden alkuaikana.
Kiitettävässä vastauksessa kuvataan analyyttisemmin Suomen tilannetta ja kansainvälistä asemaa kyseisenä ajankohtana. Venäjän yhtenäistämispolitiikan vuoksi Suomen autonomia oli kaventunut merkittävästi. Esiintyminen omana joukkueena Tukholman olympialaisissa koettiin Suomessa osaksi vastarintaa venäläistämistoimia kohtaan. Itsenäistymisen jälkeen urheilumenestystä hyödynnettiin kansakuntien keskinäisen paremmuuden mittarina. Sisällissodan jälkeen urheilu myös jakoi kansaa, sillä työväestöllä ja porvaristolla oli omat urheiluseuransa.
9.2 Erittele, miten urheilun yhteiskunnallinen rooli muuttui 1940- ja 1950-luvuilla ja miksi niin tapahtui. Hyödynnä vastauksessasi aineistoa . 16 p.
Hyvässä vastauksessa kokelas ymmärtää, että urheilun rooli osana yhteiskuntaa ei juuri muuttunut tai muuttui hitaasti. Se oli edelleen tärkeä asia suomalaisille: urheilun avulla yritettiin edelleen luoda positiivista Suomi-kuvaa. Naiset tulivat laajemmin mukaan kilpaurheiluun 1940- ja 1950-luvuilla ja taustalla oli toisen maailmansodan vaikutus naisten asemaan yleisesti. Suurten kansainvälisten urheilutapahtumien näkyvyyden kasvu johti siihen, että jokainen osallistuva maa pyrki antamaan itsestään positiivisen kuvan kansainvälisessä mediassa, ja tämä koski erityisesti toisen maailmansodan jälkeistä Suomea. Toimittajat ja poliitikot olivat siksi huolissaan Suomi-kuvasta ja myös suomalaisten urheilijoiden menestyksestä. Heikoiksi koettuja urheilutuloksia pidettiin ongelmana.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas syventää pohdintaa urheilun poliittisesta ja propagandistisesta roolista sekä urheilun roolista joukkoliikkeenä, johon osallistui myös yhä enemmän naisia. Urheilun poliittinen merkitys ilmenee esimerkiksi siitä, että vaikutusvaltaiset poliitikot, kuten tuleva presidentti Kekkonen, ottivat voimakkaasti kantaa heikkoon menestykseen. Kekkonen alleviivasi, että urheilumenestys on edellytys kansainväliselle poliittiselle näkyvyydelle. Helsingin kesäolympialaiset vuonna 1952 oli paras esimerkki siitä, miten pieni ja tuntematon maa sai valtavasti suotuisaa kansainvälistä näkyvyyttä. Kokelas hahmottaa myös, että jakolinja työväen ja porvarillisen urheilun välillä oli säilynyt sisällissodasta asti.
Kiitettävä vastaus sisältää lähdekritiikkiä: esimerkiksi kokelas huomioi, että Suomen Kuvalehden teksti käsittelee vain vuoden 1948 olympialaisia, ei esimerkiksi 1950-lukua, ja että kyseessä on tutkijan tulkinta aikalaiskirjoituksista.