Hyvän vastauksen piirteet: FI – Äidinkieli ja kirjallisuus, lukutaidon koe (näkövammaiset)

10.3.2026

Alustavat hyvän vastauksen piirteet 10.3.2026

Äidinkielen ja kirjallisuuden lukutaidon kokeen suoritukset arvioidaan arviointikriteerien avulla. Kriteerit on esitetty kriteeritaulukossa, joka on Ylioppilastutkintolautakunnan antamissa äidinkielen ja kirjallisuuden koetta koskevissa määräyksissä.

https://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/tutkinnon-toimeenpano/maaraykset-ja-ohjeet/koekohtaiset-maaraykset-ja-ohjeet/aidinkielen-ja

Kokonaisarviointi tehdään kaikkien kriteeritaulukossa esitettyjen piirteiden avulla. Yleiskuvan eritasoisista suorituksista saa kriteeritaulukkoa tarkastelemalla.

Hyvän vastauksen piirteet toimivat apuna vain vastauksen sisältöainesten arvioinnissa. Ne eivät välttämättä kuvaa kaikkia tehtävässä hyväksyttyjä sisältöjä. Vastauksessa voi olla muitakin kuin kuvauksessa mainittuja sisältöjä, eikä erinomaisessakaan suorituksessa tarvitse olla kaikkia esille nostettuja havaintoja ja päätelmiä aineistoista.

Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät ole osa Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettua tietoa siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu yksittäisen kokelaan koesuoritukseen. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät sido Ylioppilastutkintolautakuntaa lopullisen arvostelun perusteiden laadinnassa.

Osa 1: Asia- ja mediatekstit

1. Tietotekstien vertailua 30 p.

Tutustu ruoansulatusta käsitteleviin teksteihin (aineistot 1.A ja 1.B).

Vertaile tapoja, joilla tekstit (aineistot 1.A ja 1.B) esittävät tietoa lukijoilleen. Vastauksen sopiva pituus on noin 4500 merkkiä.

Tehtävässä pyydetään vertailemaan tapoja, joilla kaksi tietotekstiä kuvaa ihmisen ruoansulatuksen toimintaa. Toinen teksti on katkelma Yleisradion lastenohjelmasta Pikku Kakkonen. Toinen teksti on verkkoartikkeli sivustolta, joka tarjoaa tietoa ummetuksesta ja samalla kertoo ihmiskehon toiminnasta. Molempien tekstien tavoitteena on välittää kohderyhmilleen tietoa ruoansulatuksesta.

Tiedon esittämisen havainnot tulee vastauksessa kiinnittää aineistojen kohderyhmiin. Pikku Kakkosen juontajan puhe on selvästi suunnattu lapsille. Kovavatsa.fi-sivuston artikkeli on suunnattu laajalle, aiheesta kiinnostuneelle suomalaiselle yleisölle, mutta se on selvästi tarkoitettu aikuislukijoille.

Kohderyhmien tunnistamisen lisäksi kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa vastauksessa osoittaa aineistojen julkaisuyhteyksien ymmärtäminen: toinen teksti asettuu kansallisen Yleisradion lapsille suunnatun ohjelmatarjonnan osaksi, toisessa taas on kyse verkkoartikkelista, joka on vapaasti kaikkien suomalaisten luettavissa. Tekstejä voi myös kontekstoida ihmisten yleisellä kiinnostuksella terveyteen ja hyvinvointiin, aiheen taloudellisella merkityksellä ja esimerkiksi lasten syömisen lisääntyneellä problematisoinnilla ja syömishäiriöillä.

Tekstien tiedonesittämistapojen vertailu on mahdollista toteuttaa monella tavalla. Aineistoja voi käsitellä joko rinnakkain tai erikseen, mutta myös jälkimmäisessä tapauksessa vertailu täytyy tuoda esille vastauksessa. Olennaista on se, että vastauksessa tunnistetaan sekä tekstejä yhdistäviä että erottavia piirteitä. Yhdistävät piirteet ovat pääosin yleisiä ja tietoteksteille tyypillisiä. Erottavat piirteet liittyvät ennen muuta tekstien erilaisiin kohderyhmiin.

Aineistoja yhdistää:

Molemmat ovat tietotekstejä samasta aiheesta, ihmisen ruoansulatuksesta.
Tekstejä yhdistää tavoite jakaa tietoa.
Molemmissa teksteissä ruoansulatuselimistö ja sen toiminta esitellään samassa toiminnallisessa järjestyksessä (suu-ruokatorvi-mahalaukku-suolisto).
Tekstit käyttävät osittain samaa erityisalan sanastoa (esimerkiksi ruoansulatus, elimistö, ravintoaineet, mahalaukku, ohutsuoli, paksusuoli, peräsuoli).
Aineistoissa kerrotaan myös ruoansulatuksen vaivoista, kuten kaasun muodostuksesta ja ummetuksesta.

Aineistoja erottaa kohderyhmien mukaisesti:

Verkkoartikkelissa ruoansulatusta kuvataan abstraktisti yleisellä tasolla ja ruoansulatuselimistön osien avulla, mikä korostaa käsitteiden määrittelyä.
Lastenohjelmassa puhutellaan yleisöä sinä-pronominilla, mikä tuo asian lähemmäksi lapsia.
Lasten ohjelman puhuttelussa toistetaan ilmaisua sinun ihmeellinen kehosi, millä pyritään lisäämään lasten kiinnittymistä tarjottuun tietoon.
Lastenohjelmassa painotetaan tarjotun tiedon erityisyyttä käyttämällä kohosteisia adjektiiveja (ihmeellinen keho, hirmuinen matka), verkkoartikkelissa tietoa ei väritetä vastaavalla tavalla.
Verkkoartikkelin lopussa on lähdeviite tutkimukseen, mikä lisää tekstin vakuuttavuutta tietolähteenä. Lastenohjelmassa ei vedota tutkimustietoon.
Lastenohjelmassa ruoansulatuksen toimintaa havainnollistetaan (ruoan ihmeellinen matka, ohutsuoli on nimensä mukaisesti ohut, ruoan matka on hurjan pitkä) ja konkretisoidaan esimerkiksi ruoansulatuksen eri vaiheisiin kuluvan ajan mittaamisella.
Samansuuntaisesta sanastosta huolimatta verkkoartikkeli käyttää aikuisille suunnattua tarkkaa erityisalan kieltä ja termistöä: kuona-aineet, prosessi, peristalttinen liike, automaattinen, putkimainen elin, ulostaminen.
Lastenohjelmassa käytetään pikemminkin havainnollistavia ja arjesta tuttuja sanoja, esimerkiksi kakka ja pieru. Lastenohjelmassa lauseet ovat lyhyitä ja kieli ytimekästä, helposti lähestyttävää ja ymmärrettävää.
Lastenohjelman kieli on puhekielenomaista: juontaja naurahtelee, ynisee ja toistaa samoja asioita, mikä tekee puhetilanteesta tutun ja turvallisen.
Lastenohjelmassa tietoa esitetään hassulla tavalla. Lapsia luultavasti naurattaa erityisesti lopun pierukuvaus (pepusta saattaa päästä pörähdys tai vingahdus tai suhahdus). Verkkoartikkeli on vakavan asiallinen.

Verkkoartikkelilla ja lastenohjelmalla on yhteinen tavoite esittää tietoa ihmisen ruoansulatuksen toiminnasta, mutta niiden kohderyhmät näkyvät teksteissä erityisesti kielen ja esitystapojen eroina. Lastenohjelma tekee tiedon esittämisestä konkreettista, viihdyttävää ja hauskaa, mikä lähentää tekstiä lapsilukijoihin. Verkkoartikkeli puolestaan painottaa tiedon vakuuttavuutta ja rakentaa asiapainotteista etäisyyttä lukijaan. Kumpikaan teksti ei markkinoi suoraan mitään, mutta lastenohjelma asettuu kansallisen yleisradioinstituution kontekstiin, jossa kansalaisten valistaminen ja opetusohjelmat ovat Yleisradion lakisääteisiä tehtäviä. Verkkoartikkelin julkaisualusta kovavatsa.fi-sivusto mainostaa apteekeissa myytäviä ummetuksen itsehoitolääkkeitä. Molemmat tekstit sijoittuvat myös jatkuvasti kasvavan terveys- ja kehokiinnostuksen kontekstiin ja markkinoille. Lastenohjelma esittelee ruoansulatusta lapsiperheille aikana, jolloin lasten ja nuorten syömiseen liitetään ongelmia lisääntyvässä määrin myös julkisuudessa.

2. Urheiluhaastattelujen analyysia 30 p.

Tutustu suomalaisten arvokisavoittajien tv-haastatteluihin (aineistot 2.A ja 2.B).

Analysoi, millainen kuva huippu-urheilusta tv-haastatteluissa (aineistot 2.A ja 2.B) rakentuu. Vastauksen sopiva pituus on noin 4500 merkkiä.

Tehtävässä pyydetään analysoimaan huippu-urheilusta rakentuvaa kuvaa kahdessa television urheiluhaastattelussa. Ensimmäisessä haastattelussa haastateltavana on hiihtäjä Iivo Niskanen vuonna 2017 Lahden MM-kisoissa, joissa hän voitti maailmanmestaruuden. Toisessa aineistossa on haastateltavana seiväshyppääjä Wilma Murto, joka voitti Euroopan mestaruuden Münchenissä vuonna 2022. Molemmat haastattelut on tehty kisapaikalla urheilusuorituksen jälkeen tv-lähetystä varten.

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa analysoidaan sekä haastattelijan että haastateltavan puhetta. Vastauksessa odotetaan nostettavan esiin sekä aineistoja yhdistäviä että niitä erottavia piirteitä.

Kriittistä lukutaitoa osoittavat esimerkiksi havainnot tv:n urheiluhaastattelun tekstilajipiirteistä ja toimittajan roolista urheilijakuvan rakentumisessa. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa haastattelujen yhdistäminen urheilujournalismin käytänteisiin, esimerkiksi median emotionaalistumiseen ja katsojien kiinnostuksen herättämiseen, kilpailuhengen ja menestyksen korostamiseen, sankarikuvien rakentamiseen ja suomalaisen urheiluhengen nostattamiseen.

Haastatteluista voi tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja ja päätelmiä:

Huippu-urheilu vaatii työtä ja uhrauksia

Menestyminen huippu-urheilussa vaatii pitkäjänteistä työtä. Murto korostaa Niskasta enemmän työntekoa (tätä on treenattu, kyl täs on ihan helkkaristi työtunteja alla). Murron ura on ollut pitkä, mutta hän on nauttinut siitä (joka hetkestä oon nauttinut vaikkei se sillä hetkellä aina oo tuntunu siltä). Toisaalta huippu-urheilu vaatii myös uhrauksia, esimerkiksi Niskasen karanteenissaoloa (käytännössä olin kuukauden pelkästään kotona, en ollu missään yleisillä paikoilla ettei tauteja tulis) ja voi tuottaa fyysistä pahaa oloa suorituksen aikana (alkoi oksennus nousta kurkkuun).

Menestyminen vaatii yhteistyötä ja henkistä tukea

Molemmissa haastatteluissa haastattelija esittää kysymyksiä urheilijan taustajoukkojen työn merkityksestä. Niskasen haastattelussa korostuu Murron haastattelua enemmän tukijoukkojen merkitys. Niskanen kiittää monia taustavaikuttajia: valmentajaansa, jonka kanssa hiihto suunniteltiin (kaikki meni niin kuin suunniteltiin; maltoin kerrankin toteuttaa sitä taktiikkaa), huoltojoukkoja (huolto onnistui täysin, mulla oli uskomattomat sukset) ja vaimoaan (kotona kiitos Saanalle siitä että en lähtenyt valmistautumisleirille). Myös Murto nostaa esiin yhteistyön, valmentajan ja tiimin merkityksen (Puhuttiin Jarnon kanssa et se pitää nyt päästää ulos mitä tässä on vuosikaudet tehty).
Niskanen korostaa Murtoa enemmän nimenomaan henkisen tuen merkitystä (kyllä mä tiiän ketkä viime vuonna mua kannusti, te ootte mulle tärkeimpiä, ne usko myös silloin kun kaikki asiat ei ollu näin hyvin). Niskasen valmentaja uskoi siihen, että kaikki kääntyy parhain päin. Myös Murto arvostaa sitä, että luottoporukka on uskonut koko sen matkan.

Huippu-urheilu vaatii itseluottamusta ja keskittymistä

Vaikka urheilijan menestys on rakennettu yhteistyössä, se vaatii urheilijalta itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin. Niskanen on itekin toivonut ja uskonut siihen että voi jonain päivänä olla maailman paras. Murto taas kuvailee omaa asennettaan sanomalla, että tähän on kyl uskottu koko ajan; nyt mulla on se mitali ja nyt mennään niin paljon kuin vaan vähänkin lähtee. Niskanen korostaa Murtoa vähemmän omaa panostaan voittamisessa (mulla oli uskomattomat sukset, en ollu niin ylivoimainen ladulla mitä tuo aikaero oli). Murto taas painottaa enemmän omaa suoritustaan (Jarno oli jo näyttämässä käsimerkkiä että älä sitä vikaa siit kasiviidestä hyppää ja menin vaan et kyl mä vielä kerran koitan).
Murron haastattelussa haastattelija pitää itsestään selvänä, että huippusuoritus vaatii tietynlaiseen flow-tilaan pääsemistä (Kuvaile tuota flow-tilaa, joka sulla tänään oli). Flow-tilassa urheilija keskittyy vain omaan suoritukseensa eikä Murronkaan voittohyppy tuntunut ihan hirveesti miltään. Hänen ei tarvinnut kuin antaa mennä, se tulee sielt takaraivosta. Myös Niskanen ei kysellyt hiihdon aikana muiden kilpailijoiden väliaikoja vaan keskittyi vain omaan suoritukseensa, joka lopulta tuntui liian helpolta – lopussa ei tarvinnut välttämättä antaa edes ihan kaikkea.

Voitto on unelma ja palkinto

Molemmat haastattelijat onnittelevat vuolaasti voittajia, ja Murron haastattelussa haastattelija kutsuu voittoa isoimmaksi kruunuksi. Näin vahvistuu kuva siitä, että voittaminen on kilpaurheilussa tärkeä tavoite ja erityisen tärkeitä suomalaisyleisön silmissä ovat maailman- ja euroopanmestaruudet. Myös molemmat haastateltavat korostavat voittamisen merkitystä. Niskaselle se on monta vuotta ollut unelma ja yks suurimmista unelmista. Murtokin on odottanut tätä voittoa (Kyl mä tätä oon oottanu; tää on niinku se isoin palkinto). EM-mestaruuden voitto on kohokohta uralla (tää menee hyvin pitkäks ajaks hyvin kärkeen sellasis kokemuksis mitä on). Voitto on palkkio myös koko Murron tiimille (nyt on tosi hienoo et sai sen palkan ja voi antaa tiimille sen minkä eteen on tehty töitä).

Huippu-urheilijalta odotetaan paljon

Molemmat haastattelijat korostavat ennätyksiä ja mestaruuksia. Murron haastattelussa toimittaja nostaa esiin mestaruudet ja huiman ennätyksen (eikä vaan euroopanmestari vaan aivan huimalla uudella suomenmestaruustuloksella). Niskasen haastattelussa käy ilmi, että urheilijalta odotetaan ainakin lähes täydellistä suoritusta ja epäonnistuminen voi johtaa tuen vähenemiseen ja kavereiden kaikkoamiseen (viime vuonna ei niitä kavereita ollut kun menestystä ei tullut). Urheilijaan kohdistetaan helposti suuria odotuksia (Olet Iivo suomalaisen hiihdon nykyisyys mutta varsinkin tulevaisuus ja sinun harteilla on aika paljon. Miltä se rooli tuntuu?) Näin menestyvästä urheilijasta rakennetaan kansallista sankaria.

Kotiyleisön kannustus on urheilijalle tärkeää

Molemmat haastattelijat kysyvät urheilijalta yleisön roolista kilpailutilanteessa, jossa urheilija samalla myös esiintyy yleisölle. Erityisen tärkeää on suomalaisen yleisön kannustus, mikä nostaa esiin kansallisen identiteetin merkityksen kilpa- ja huippu-urheilussa. Niskasta kotiyleisö auttoi aika paljon – – kaikki pahanolon tunteet, niitä ei tuntenut tuon yleisön avulla. Murtoa oli kannustamassa koko Murron klaani jotakuinkin ja kavereita ja ihan älyttömästi suomalaisii muutenki – – kyl siel muutama ekstrakyynel tuli kun katso ketä siel katsomos on.

Voittaminen herättää tunteita

Molemmat haastattelijat ohjaavat haastateltaviaan puhumaan voiton nostattamista tunteista. Emootioiden korostaminen herättää myös katsojien tunteita ja kiinnostusta. Molemmissa haastatteluissa tulee ilmi vahva emotionaalinen lataus. Niskanen on silmin nähden liikuttunut ja sanoo olevansa kiitollinen vaimolleen ja muille tukijoilleen. Niskasen haastattelussa toimittaja jatkaa tunteiden kyselyä haastateltavan liikutuksesta huolimatta. Murron haastattelun sävy on täysin päinvastainen. Murto iloitsee riemukkaasti koko haastattelun ajan (kun mitali varmistui niin tuntui että stadioni aukes; ei tää ilta ois voinu hirveesti paremmin mennä). Myös toimittajan ääni kuulostaa iloiselta.

Kuva huippu-urheilusta tv-haastattelun kontekstissa

Haastattelutilanteessa sekä haastattelija että haastateltava osallistuvat huippu-urheilukuvan rakentamiseen. Haastattelijan rooli on merkittävä, koska hän voi pitkälti päättää, millaisia asioita urheiluhaastattelussa käsitellään ja mistä haastateltavan halutaan puhuvan. Rakenteeltaan ja kysymystyypeiltään molemmat haastattelut noudattavat urheiluhaastattelun konventioita: haastattelut aloitetaan onnitteluilla, edetään suorituksen analysointiin ja voiton herättämiin tunteisiin ja lopetetaan onnitteluihin. Heti kilpailusuorituksen jälkeen tehdyissä haastatteluissa päätavoitteena on välittää tunnelmia kisapaikalta, juhlistaa urheilijan menestystä ja rakentaa hänestä kansallissankarin kuvaa. Näin kohotetaan myös suomalaisten tv-katselijoiden intoa seurata urheilua ja menestyvien urheilijoiden uraa. Tämä voi ainakin osittain selittää sitä, että urheiluhaastattelussa käsitellään urheilijan voiton herättämiä tunteita, menestymisen tärkeyttä ja voittamisen merkitystä.

Osa 2: Kaunokirjalliset ja muut fiktiiviset tekstit

3. Runojen intertekstuaalisuus ja perhesuhteet 30 p.

Tutustu Riina Katajavuoren ja Sinikka Vuolan runoihin (aineistot 3.A ja 3.B).

Kaksiosaisen tehtävän aineistona on kaksi runoa: Riina Katajavuoren Kerttu ei kaipaa siskoa (aineisto 3.A) ja Sinikka Vuolan Tässä on keväinen nainen joka synnyttää talvisen lapsen, (aineisto 3.B).

3.1 Tulkitse, millaisia merkityksiä intertekstuaalisuus tuo Riina Katajavuoren runoon (aineisto 3.A). Vastauksen sopiva pituus on noin 2000 merkkiä. 12 p.

Tehtävänannon ensimmäisessä osassa pyydetään tulkitsemaan, millaisia merkityksiä intertekstuaalisuus eli tekstienvälisyys tuo Riina Katajavuoren runoon. Intertekstuaalisten merkitysten tulkitseminen edellyttää tekstienvälisten viittausten huomaamista ja sen havaitsemista, miten runo hyödyntää tai muuntelee viittauksen kohteena olevia tekstejä. Vastauksessa huomataan, että runo esittää sadusta tutun tarinan ja henkilöhahmot uudesta näkökulmasta. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa ilmeisimmän viittauskohteen eli klassikkosadun tunnistaminen: Katajavuoren runo viittaa Hannuun ja Kerttuun, minkä lisäksi siinä on viittauksia lukuisiin lasten- ja nuortenkirjoihin sekä tv-sarjaan. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa myös runon feministisen sanoman tunnistaminen. Runo tuo esiin tyttökulttuuria ja tyttöjen välistä ystävyyttä.

Vastauksessa voidaan tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja:

Katajavuoren proosarunon “Kerttu ei kaipaa siskoa” puhujan tai kertojan voi tulkita Hannu ja Kerttu -sadun Kertuksi. Hannu ja Kerttu -sadun tapahtumiin viitataan esimerkiksi, kun Kerttu mainitsee noitaepisodin.
Kerttu on aikuinen nainen, joka muistelee lapsuuttaan. Kokemukset vankeudesta noidan mökissä ovat siis menneisyyttä. Tämä tuottaa ajallisen etäisyyden sadun tapahtumiin: sadun koettelemukset voi tulkita Kertun ja veljen yhteiseksi historiaksi, josta he ovat selvinneet.
Runossa on viittauksia lasten- ja nuortenkirjojen ja televisiosarjojen tyttöhahmoihin, joiden mainitaan olevan Kertun kavereita. Nimeltä mainitaan Viisikon Anne, Vaahteramäen Eemelin Iida, Peppi Pitkätossun Annikka, Melukylän lasten Liisa ja Onnen päivien Joanie Cunningham. Vastauksessa ei edellytetä kaikkien hahmojen tunnistamista ja nimeämistä.
Tunnetut henkilöhahmot esitetään runossa uudesta näkökulmasta. Heistä tuodaan esiin sellaisia ominaisuuksia, joita pohjateksteissä ei ole: Anne ei ollut niin nynny kuin teeskenteli olevansa. Iidalla kerrotaan olevan näkemystä, koska hän on nähnyt lipputangon huipulta lähes koko maailman – sitä ei mainita, että Eemeli-kirjassa hän joutui lipputankoon veljensä ilkikurisuuden vuoksi. Tällä tavoin runo korostaa tyttöjen toimijuutta, mikä tuo esiin myös runon feminististä sanomaa.
Tyttöhahmojen kautta runo käsittelee tyttöjen välistä ystävyyttä ja tyttökulttuuria. Vaikka hahmot ovat eri teoksista, he ovat runon mukaan samaa ystäväporukkaa, joka tekee tyttöjen juttuina pidettyjä asioita: kuljimme metsiköissä tekemässä verivaloja, kirjoitimme vierekkäin päiväkirjaa, leivoimme sokerikakkuja, valvoimme ja oksensimme. Tyttöjen tekemiset liittyvät syömiseen ja herkkuihin, yksityisen piiriin (päiväkirja) sekä miehiin kohdistuvaan kaukorakkauteen.
Intertekstien kautta runo käsittelee naiseksi kasvamista populaarikulttuurin sekä lasten- ja nuortenkirjojen hahmoihin samastumalla. Runon Kerttu oppii naiseutta kirjoja lukemalla ja kokemalla yhteyttä niiden tyttöhahmoihin.
Runon feministinen sanoma ei kuitenkaan ole yksiselitteinen: Sadussa nokkela Kerttu pelastaa itsensä ja veljensä, mutta runossa hän ihailee veljeään korostuneesti. Lisäksi tytöt kiinnittävät seinille miesidolien kuvia. Runo tekee näkyväksi sukupuolirooleihin liittyviä ristiriitoja: tyttöystävät ovat Kertulle tärkeitä, mutta samalla hänen ihailunsa kohdistuu miehiin.

3.2 Analysoi runojen (aineistot 3.A ja 3.B) antamaa kuvaa perhesuhteista. Vastauksen sopiva pituus on noin 2500 merkkiä. 18 p.

Tehtävänannon toisessa osassa pyydetään analysoimaan runojen antamaa kuvaa perhesuhteista. Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa tuodaan esiin, millaisia kuvauksia runoissa on perhesuhteista ja millaisina runot esittävät perhesuhteet. Kulttuurista ja kriittistä lukutaitoa osoittavassa vastauksessa huomataan, millaisia ajattelutapoja ja uskomuksia runot vahvistavat tai purkavat: Katajavuoren runo korostaa veljen ja sisaren suhteen suurta merkitystä elämässä, ja Vuolan runo kritisoi ja purkaa äitimyyttiä. Vastauksessa on mahdollista vertailla Katajavuoren ja Vuolan runoja, mutta tehtävänanto ei edellytä sitä.

Vastauksessa voidaan tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja:

Katajavuoren runo

Katajavuoren runon otsikossa mainitaan, ettei Kerttu kaipaa siskoa, ja runon ensimmäisissä säkeissä väite toistuu Kertun sanomana: Toisin kuin jotkut muut naiset, en milloinkaan haikaillut siskoa. Mitä sellaisella? Kerttu erottaa itsensä joistain muista naisista sen perusteella, ettei ole koskaan kaivannut siskoa. Runossa korostuu siskon ja veljen suhteen erityisyys.
Hannu on kuitenkin runossa sivuroolissa, ja hänestä kerrotaan vain runon puhujan eli Kertun ajatusten kautta.
Kerttu korostaa sekä oman veljensä että muiden veljien erityislaatuisuutta mutta tuo superlatiivien kautta esiin sen, että oma veli on aina enemmän kuin toisten veljet olemalla kaikkein makein ja pisin, pitkämielisin, pitkäkyntisin ja vaikein kaikista. Superlatiivilista esittää oman veljen ja sisarussuhteen ristiriitaisena: monia veljen ominaisuuksia ihaillaan, mutta suhde veljeen ei ole mutkaton.
Vaikka runon puhuja korostaa veljien ylivertaisuutta siskojen silmissä, se nostaa nimenomaan tytöt etualalle. Siskojen tehtävää hoitaa runossa joukko ystävättäriä, jotka ovat Kertulle läheisiä ja perheenjäsenten asemassa.
Katajavuoren runossa mainitut tyttöhahmot määrittyvät alkuperäisissä teoksissaan veljiensä kautta tai yhdistetään usein veljiinsä. Katajavuoren runossa he ovat päähenkilön ystäviä, joiden veljien nimiä ei mainita. Tämä nostaa esiin tyttöjen välisen ystävyyden merkitystä ja tyttöjä itsenäisinä toimijoina.
Tyttöyden teemasta huolimatta runon puhuja korostaa velisuhteen ja veljeyden erityisyyttä, joka liittyy myös sukupuoleen: Naiseuden salatieto oli purkeista ja lehdistä näpistettävissä, mutta veriveljiin ei perehdyttänyt muu kuin oikea oma aito ehta veli. Siinä missä naiseus opitaan kulttuurisista malleista, miesten maailmaan tutustutaan veljen avulla. Veljeen liitetyt synonyymit oikea, aito ja ehta painottavat sitä, että Kerttu pitää veljeään ensisijaisena.
Veren motiivi yhdistyy Katajavuoren runossa yhtäältä ystävyyteen ja verivaloihin ja toisaalta veljeyteen ja veriveljeyteen. Veriveljeyden vihjataan olevan vahvempi side kuin verivaloin vannottu ystävyysside.

Vuolan runo

Vuolan runossa pahan äitipuolen roolissa olevan hahmon voi tulkita Lumikin äidiksi, joka toivoo tyttärensä kuolemaa. Runossa ei mainita, miksi äiti tätä toivoo, mutta runon motiivien (vanheneminen, peili) ja Lumikki-satuyhteyden vuoksi äidin voi päätellä olevan kateellinen tyttärensä kauneudesta.
Runo purkaa äitimyyttiä: pahuutta ei siirretä ydinperheen ulkopuolelle äitipuoleen. Toisaalta runo kertoo naisen vanhenemisesta ja käyttää Lumikki-satua vanhenemiseen liittyvien kipeiden tunteiden ilmaisemiseen.
Runon päähenkilö on otsikon mukaan keväinen nainen, joka synnyttää talvisen lapsen. Vuodenajat symboloivat hahmojen erilaisuutta. Vanhenevaa äitiä kuvaillaan adjektiivilla keväinen, joka yleensä yhdistetään elämän alun kauteen, kun taas tytär rinnastuu talveen, joka on luonnossa kuoleman ja levon aikaa.
Naishahmojen erilaisuutta korostetaan runossa myös kohdassa, jossa mainitaan, miten Vuodet kuluvat, äiti on Lumikkia yhä vanhempi, tähdet linnan yläpuolella niin onnelliset mutta äiti itse onneton. Ristiriitainen väite korostaa naisten ikäeroa, jonka aiheuttama muutos esitetään syyksi äidin onnettomuuteen. Lumikki-satuun suhteutettuna on mahdollista tulkita, että vanheneminen vie äidiltä kauneutta, minkä vuoksi hän kadehtii tyttärensä ulkonäköä. Vaikka äidin linna on onnellisten tähtien alla, hän itse on onneton.
Vuolan runon teema on äidin ja tyttären välinen kipeä suhde ja kilpailu: äiti haluaa eliminoida tyttärensä ja pitää kädessään hänen irtileikattua sydäntään. Irtileikatun sydämen voi tulkita myös kuvalliseksi ilmaisuksi.
Säkeessä Äiti : mielipuoli hokee peilin edessä samaa mahtipontista ja merkityksetöntä lausetta viitataan todennäköisesti sadusta tuttuun fraasiin “Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin”. Luonnehtimalla fraasia merkityksettömäksi runon puhuja antaa ymmärtää, että äidin tyttäreensä kohdistama kateus on turhaa ja vahingollista.
Vuolan runo päättyy pilkkuun. Keskeneräisen virkkeen voi tulkita viittaavan äidin ja tyttären suhteen päättymättömyyteen: äiti on aina äiti, vaikka hänen lapsensa kuolisi.

Yhteenveto

Runoissa kuvatut perhesuhteet ovat keskenään hyvin erilaiset: Katajavuoren runossa kuvataan siskon ihailevaa ja ylistävää suhdetta veljeensä, kun taas Vuolan runossa esitetään tuhoava äidin ja tyttären välinen suhde.
Katajavuoren runon tapa käsitellä perhesuhteita on jossain määrin ristiriitainen: yhtäältä runo korostaa perheenjäseniltä tuntuvien ystävättärien merkitystä ja toisaalta asettaa veljen muita tärkeämpään asemaan.
Esittämällä tytärtään kadehtivan päähenkilön Vuolan runo kritisoi äitimyyttiä: äitiyteen yhdistetään yleensä rakkauden, hellyyden ja huolenpidon kaltaisia ominaisuuksia, mutta runon äiti on enimmäkseen tuhoava.

4. Romaanin yhteiskunta ja henkilösuhteet 30 p.

Tutustu Thella Johnsonin Rauha-romaanin katkelmaan (aineisto 4.A).

Kaksiosaisen tehtävän aineistona on katkelma Thella Johnsonin romaanista Rauha. Katkelma kertoo minäkertojan ja hänen velipuolensa Atlaksen elämästä Helsingissä 1990-luvulla ja luo samalla kuvan aikakauden yhteiskunnasta. Tehtävänannon ensimmäisessä osassa pyydetään analysoimaan romaanikatkelman antamaa kuvaa yhteiskunnasta ja toisessa osassa analysoimaan ja tulkitsemaan katkelman henkilöhahmojen ja Atlaksen välisiä suhteita.

4.1 Analysoi, millaisen kuvan romaanikatkelma (aineisto 4.A) antaa yhteiskunnasta. Vastauksen sopiva pituus on noin 2500 merkkiä. 18 p.

Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa analysoidaan romaanikatkelman antamaa kuvaa yhteiskunnasta. Kriittistä lukutaitoa osoittavassa vastauksessa huomataan, että katkelmassa kuvataan 1990-luvun suomalaista yhteiskuntaa korostuneen kielteisessä valossa nostamalla esiin ongelmia. Minäkertoja vertaa näkemiään konflikteja Hollywood-elokuviin ja sanoo, että tosielämässä asiat eivät ratkea niin kuin fiktiossa. Romaanin luoma kuva yhteiskunnasta on kuitenkin yhtä lailla fiktiivinen, vaikka romaanin kerronnassa viitataankin reaalimaailman tapahtumiin ja paikkoihin. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa tekstissä kuvatun yhdistäminen ajalliseen kontekstiinsa eli 1990-luvun suomalaisen yhteiskunnan tilanteeseen. Katkelmassa kuvattu huumeongelma ja rikollisuus olivat paljolti seurausta 1990-luvun syvästä lamasta. Myös katkelmassa käsitelty muukalaisvihamielisyys kärjistyi 1990-luvulla, jolloin Suomeen tuli paljon pakolaisia ja turvapaikanhakijoita.

Vastauksessa voi tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja:

Yhteiskunta toimii, mutta siinä on ongelmia

Minäkertojan kertoman perusteella romaanikatkelman yhteiskunnassa on sairaaloita ja poliiseja, ja eri uskontokuntiin kuuluvat ihmiset keskustelevat demokratian hengessä. Vanhojen rakennusten kunnon tarkkailuun ohjataan resursseja. Yhteiskunta ei siis ole täysin toimimaton.
Viranomaiset eivät silti aina suoriudu tehtävistään: kertojalta ja hänen veljeltään puuttuvat työvaatteet, sairaalan vahtimestari ei ole tavoitettavissa, ja poliisi ehti harvoin paikalle estämään yhteenottoja.
Yhteiskunnassa on meneillään rakennemuutos, jonka myötä ihmiset muuttavat kasvukeskuksiin. Edes maahanmuuttajista ei kertojan mukaan ole sankareiksi, jotka pelastaisivat autioituvan seudun uuden vuosituhannen aikana.
Kertojan mielestä 1990-luvun suomalainen yhteiskunta ei ole houkutteleva paikka elää: Suomeen muuttivat vain hullut ja rikolliset sekä ne ihmisryhmät, joilla ei ollut kovin paljon valinnanvaraa.
1990-luvun yhteiskunta aiheuttaa kertojan mielestä henkistä pahoinvointia, jota hän kuvaa metaforalla: 1990-luku oli aivojen ja sydänten surma.
Kertojan betonissa näkemiä halkeamia on mahdollista tulkita paitsi fyysisen ympäristön rappeutumisena myös hyvinvointiyhteiskunnan murenemisen metaforana: ne ovat todisteita siitä että jokin oli murtumassa ennemmin tai myöhemmin. Näin tulkittuna yhteiskunta ei kuitenkaan ole välittömässä romahdusvaarassa: murtumisprosessi kestää vuosia, tai ehkä satoja vuosia.

Yhteiskunnassa on vakava huumeongelma ja rikollisuutta

Kertojan mukaan 1990-luku oli aivojen ja sydänten surma myös kirjaimellisesti. Tällä hän viittaa teini-ikäisten huumeyliannostuksiin.
Lisääntynyt huumausaineiden käyttö on yhteydessä rikollisuuteen: kertoja mainitsee amfetamiinin ja ekstaasin ja luettelee ihmisiä, jotka välittivät niitä.
Osa huumeiden myyjistä istuu linnassa, mutta vankilatuomiot eivät ratkaise ongelmaa, joka kuvataan toistoa ja lyhyitä virkkeitä tehokeinona käyttäen päättymättömänä: Mutta oli muita. Aina on muita.

Yhteiskunnassa on rasismia ja väkivaltaa

Katkelman perusteella Suomessa on ollut rasismia ennenkin, mutta turvapaikanhakijoiden tultua maahan se koskee yhä useampia: Nyt haukuttiin ja uhkailtiin muitakin kuin perinteisiin asuihin pukeutuneita romaneja. Passiivimuoto yleistää ja luo siten vaikutelman, että rasismi on tavallista.
Rasismi ilmenee arkisessa vuorovaikutuksessa: työtehtävissä olevaa kertojan veljeä epäillään rikolliseksi hänen ulkonäkönsä perusteella.
Myös rasistinen väkivalta on lisääntynyt. Kertoja käyttää kuvallista ilmaisua sanoessaan jengikulttuurin ja väkivallan rehottavan Joensuun liepeillä.
Rasististen ääriryhmien väkivalta on raakaa: ryhmä uusnatseja ja skinejä ampui haulikolla vastaanottokeskusta.
Rasististen suomalaisten ja pakolaisten kohtaamisia verrataan sotaan: Bosnialaiset, kroaatit ja somalit, jotka olivat paenneet tänne kotimaansa todellista sotaa, huomasivat pian olevansa paikallisväestön nuorten sotaleikkien maalitauluina. He joutuvat juoksemaan henkensä edestä.
Osa suomalaisista vastustaa muukalaisvihaa: Atlas huutaa rasistisia oletuksia tehneelle miehelle, ja myös joidenkin valkoisten suomalaisten sanotaan panevan vastaan. Sosiaalinen miljöö on siis rasististen asenteiden suhteen jakautunut: Sanalla sanoen, oli niitä, jotka kyyristyivät ja niitä jotka seisoivat suorassa.

4.2 Analysoi ja tulkitse romaanikatkelman (aineisto 4.A) henkilöhahmojen ja Atlaksen välisiä suhteita. Vastauksen sopiva pituus on noin 2000 merkkiä. 12 p.

Tehtävänannon toisessa osassa pyydetään analysoimaan ja tulkitsemaan romaanikatkelman henkilöhahmojen ja Atlaksen välisiä suhteita. Kriittistä lukutaitoa osoittavassa vastauksessa huomataan, että Atlaksen ihmissuhteista syntyvät käsitykset kerrotaan minäkertojana toimivan sisaren näkökulmasta, ja Atlaksen näkemykset muista hahmoista on siten pääteltävissä ainoastaan hänen puheenvuorojensa ja toimintansa perusteella. Kulttuurista lukutaitoa puolestaan osoittaa tulkintojen suhteuttaminen katkelman nykykirjallisuudelle ominaisiin piirteisiin ja teemoihin, kuten ylirajaisuuteen, moniarvoisuuteen, monikulttuurisuuteen tai rasismiin. Katkelma valaisee esimerkiksi, miten rodullistaminen ilmenee: Atlaksen läheisten näkökulmasta hän on pidetty ihminen persoonallisine ominaisuuksineen, mutta tuntemattoman miehen silmin Atlas on mustien hiuksiensa vuoksi jonkin ihmisryhmän stereotyyppinen edustaja, ei yksilö.

Romaanin henkilöhahmojen ja Atlaksen välisistä suhteista voi tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja:

Romaanin minäkertojan eli päähenkilön suhde Atlakseen on läheinen. Hän kertoo unelmoineensa sisaruksesta ja muuttaneensa tämän luokse asumaan. Kertoja kutsuu velipuoltaan veljekseen.
Minäkertoja vaikuttaa ihailevan Atlasta. Hän kuvailee tätä adjektiiveilla iloinen ja tarmokas, pureva ja valpas ja sanonnalla vastarannan kiiski. Atlaksen ominaisuuksia ei esitetä kielteisessä valossa, vaan minäkertoja sanoo niiden pelastaneen heidät monesta tilanteesta.
Atlaksen tunteista minäkertojaa kohtaan ei kerrota suoraan. Atlas ottaa isoveljen roolin valistamalla sisartaan yhteiskunnan epäkohdista ja soittamalla tälle kantaa ottavaa musiikkia. Suhde on pääteltävissä huolehtivaksi, sillä Atlas on järjestänyt sisarelleen työpaikan. Myös Atlaksen jyrkistä puheista voi tulkita huolenpitoa: lopulta ne jahtaavat sinuakin, ellet avaa silmiäsi.
Sivuhenkilö Nuppu Lintu kutsuu Atlaksen uskonnollisiin tilaisuuksiin. Kertoja antaa ymmärtää, että heidän suhteensa ei ole alkuun ollut mutkaton: lopulta Nuppu on kuitenkin alkanut pitää Atlaksesta paljon. Kertoja arvelee, että syynä on heidän erilaisuutensa: Atlaksen tuima asenne vetoaa Nuppuun.
Atlaksen toiminnan perusteella voi päätellä, että hänen suhteensa Nuppu Lintuun on niin ikään lämmin: Nupun myötävaikutuksesta Atlas käy ekumeenisissa tilaisuuksissa, vaikka ei katsomukseltaan ateistisena viihdykään uskovaisten parissa.
Romaanikatkelman taustahenkilön, isäänsä pyörätuolissa työntävän tuntemattoman miehen suhde Atlakseen on dialogin perusteella ennakkoluuloinen ja vihamielinen. Hän syyttää Atlasta rikoksista rasististen oletustensa pohjalta. Henkilöhahmojen välille syntyy sanallinen konflikti. Miehen puheet herättävät Atlaksessa ärtymystä ja tylyn vastauksen: Helvetin rasisti, minä olen syntynyt Lapissa! Saatanan pahvi!