Hyvän vastauksen piirteet: FI – Elämänkatsomustieto
20.3.2026
Alustavat hyvän vastauksen piirteet 20.3.2026
Alustavat hyvän vastauksen piirteet on suuntaa antava kuvaus kokeen tehtäviin odotetuista vastauksista ja tarkoitettu ensisijaisesti tueksi alustavaa arvostelua varten. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastauksia. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät ole osa Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettua tietoa siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu yksittäisen kokelaan koesuoritukseen. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät sido Ylioppilastutkintolautakuntaa lopullisen arvostelun perusteiden laadinnassa.
Elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeen vastausten arviointi
Ylioppilaskoe mittaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Kevään 2026 elämänkatsomustiedon kokeen laadinnassa on otettu huomioon Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2019 (LOPS19).
Elämänkatsomustieto on perustaltaan monitieteinen oppiaine. Sen tiedeperustaan kuuluu ihmis-, kulttuuri- ja yhteiskuntatieteitä sekä filosofia. Elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeessa arvioidaan opiskelijan kykyä tarkastella ja ilmaista katsomuksellisia aiheita monipuolisesti ja taitavasti. Niin ikään arvioidaan hänen laaja-alaista katsomuksellista ymmärrystään. Katsomukselliset kysymykset ovat usein henkilökohtaisia, mutta niiden pohdiskelun perustana ovat ajattelun tiedolliset hyveet: kriittisyys, johdonmukaisuus, ristiriidattomuus ja systemaattisuus.
Ylioppilaskokeessa arvioitava katsomuksellinen ajattelu ilmaistaan kielellisesti. Siksi arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös ajattelun ilmaisemiseen monella tasolla tekstin kirjallisesta vaikuttavuudesta kappalejakoon. Kyse ei kuitenkaan ole äidinkielen tehtävästä, ja hyvä kirjallinen esitys on hyvän elämänkatsomustiedon vastauksen tunnusmerkki vain siinä määrin kuin se ilmentää hyvää katsomuksellista ajattelua. Tämä tarkoittaa vastauksessa useita eri piirteitä. Tärkeimmät niistä ovat vastauksen osuvuus, eheys ja vakuuttavuus.
Osuvuus eli relevanssi ja asiaankuuluvuus ovat hyvän vastauksen ydin. Hyvät tiedot ja ymmärrys sekä osuva argumentaatio eivät tuota edes hyväksyttävää vastausta, jos ne eivät liity tehtävään. Tämän vuoksi osuvuus on alla listatuista ulottuvuuksista tärkein.
Eheys liittyy vastauksen rakenteeseen. Kokelaan taito jäsentää ongelmia ja ratkaisuja käsitteellisesti sekä hänen kykynsä ymmärtää ja arvioida perusteluja ilmenevät vastauksen johdonmukaisuutena ja moniulotteisuutena. Eheä vastaus on selkeä ja hyvin jäsennelty.
Vakuuttavuus tarkoittaa elämänkatsomustiedossa monipuolisten ja katsomuksellisesti olennaisten lähtökohtien ja näkökulmien johdonmukaista käsittelyä. Vastauksen tietoperusta on riittävän laaja ja tehtävänannon sitä vaatiessa ajankohtainen. Tosiasiaväittämät, perustellut kannanotot ja pelkät mielipiteet erotetaan selvästi toisistaan, ja esitettyjen väitteiden ja perustelujen välillä on selvä yhteys. Osuvat ja tyypillisesti ajankohtaiset esimerkit ovat elämänkatsomustiedolle ominaisia. Ne tekevät vastauksesta vakuuttavan.
Osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ohella hyvä katsomuksellinen ajattelu näkyy käsitteiden ja teorioiden hallinnassa sekä ilmiökentän tuntemuksessa. Vastauksen muodolliset ja sisällölliset ulottuvuudet ovat elämänkatsomustiedossa lähes poikkeuksetta osittain päällekkäisiä silloin, kun vastaus täyttää relevanssin minimivaatimukset eli sopii tehtävänantoon. Vastaus voi olla tiedollisesti hyvä, mutta ajattelun ilmaiseminen saattaa olla heikkoa, tai toisin päin. Ulottuvuudet eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia toisistaan, koska esitystapa, käsitteiden käyttö ja ilmiökentän hallinta liittyvät yhteen.
Elämänkatsomustiedon tehtävien luonteen vuoksi vastauksen kypsyyttä koskevat seikat ovat erityisen tärkeässä asemassa. Ylioppilastutkintolautakunta on antanut kypsyyden osoittamisesta ohjeet reaaliaineiden kokeiden määräyksissä. On hyvä huomata, että määräysten mukaan epäolennaisten näkökohtien käsittely heikentää vastauksen arvoa.
Alla oleva taulukko voi auttaa elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeen vastausten arvioinnissa osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden näkökulmista. Nämä ja vastauksen sisältöön liittyvät seikat muodostavat yhden kokonaisarvion, joka esitetään tehtävänosasta annettavalla pistemäärällä.
| Arvioinnin ulottuvuus | /Pistemäärä 0 | 25 % | 50 % | 75 % | 100 % |
|---|---|---|---|---|---|
| Osuvuus | Vastaus ei lainkaan vastaa tehtävään; tehtävä on ymmärretty ratkaisevasti väärin. | Vastaus liittyy osin kysymyksen alaan, mutta on epäselvä, harhaileva tai sivussa asiasta. | Tehtävään vastataan asiaankuuluvasti. | Vastauksessa ilmenee selkeä ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään olennaisimmat seikat. | Vastauksessa ilmenee erinomainen ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään kattavasti tarpeelliset seikat ja vain ne. |
| Eheys | Vastaus on hajanainen ja sekava. | Vastauksessa on yksi asiaan selvästi liittyvä seikka. Vastauksen ainekset ovat kuitenkin muuten satunnaisia tai sekavia. | Vastauksessa on useita asiaan kuuluvia seikkoja, mutta niitä ei ole onnistuttu liittämään yhdeksi kokonaisuudeksi. Vastaus jää usein luettelomaiseksi. | Tehtävänantoon kuuluvia näkökulmia on liitetty toisiinsa johdonmukaisesti ja monipuolisesti. Tuloksena on koherentti kokonaisuus, joka vastaa kysymykseen. | Vastauksessa tehtävänantoon liittyvät relevantit aineistoelementit on suhteutettu toisiinsa. Käsitteet ja perustelut muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, joka vastaa tehtävään liittyviin kysymyksiin ja ottaa tarvittaessa huomioon myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja. |
| Vakuuttavuus | Vastauksessa ei ole perusteluja tai niillä ei ole yhteyttä esitettyihin väitteisiin. | Vastauksessa esitetyt perustelut liittyvät jotenkin väitteisiin, mutta niiden yhteys jää epäselväksi. | Vastausta on perusteltu siten, että lähtökohdat ovat järkeviä ja perustelujen ja johtopäätöksen välillä on selvä yhteys. | Vastauksessa on tarkasteltu useimpia relevantteja perusteluja, niitä on problematisoitu ja eritelty järkevästi ja argumentit on rakennettu oikein. | Relevanttien perustelujen problematisointi ja erittely on osuvaa ja osoittaa omaperäistä oivaltavaa ajattelua tai syvällistä perinteen tuntemusta. |
Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet
Koska elämänkatsomustiedon kokeessa arvioidaan kokelaiden omaa katsomuksellista ajattelua, vastaukset voivat avautua moniin suuntiin lähes kaikissa tehtävissä. Sen vuoksi hyvän vastauksen piirteiden kuvaukset ovat aina vain suuntaa antavia. Samasta syystä hyvän vastauksen piirteissä esitellään tehtävään liittyviä katsomuksellisia seikkoja laajasti ja osin myös lukiokurssien ulkopuolelta. Tarkoituksena on antaa vastauksia arvosteleville opettajille lisävihjeitä siitä, millaiset katsomukselliset pohdinnat voivat perustellusti kuulua vastaukseen. Lukiokursseihin liittyvät ja kokelaiden osaamiselta vaadittavat seikat on mainittu pisteitysohjeiden yhteydessä. Näissä osioissa on hyvin suppeasti huomioitu yllä olevassa taulukossa mainitut osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ulottuvuudet. Arvioinnissa on kuitenkin osiokohtaisesti syytä tarkastella niin sisällöllisiä kuin yllä olevaan taulukkoon liittyviä ulottuvuuksia.
Tehtäviin liittyy erilaisia aineistoja. Kussakin tehtävän osiossa on ilmoitettu, miten aineistoa käytetään. Jos aineiston käytöstä ei anneta ohjeita tai käytön ilmoitetaan olevan vapaaehtoista (esimerkiksi ”voit hyödyntää aineistoa”), kyseessä on virikeaineisto. Tällöin aineiston käyttämättä jättäminen on hyväksyttävää eikä vähennä pisteitä. On toki hyvä huomata, että aineisto tällaisissakin tehtävissä antaa informaatiota ja että vastauksen tulee olla yhtä monipuolinen, vaikka aineistoa ei olisi hyödynnetty. Jos osiossa kehotetaan käyttämään aineistoa, mutta näin ei kuitenkaan ole tehty, vähennetään aina vähintään yksi piste ja vastauksesta saatava pistemäärä voi olla korkeintaan 75 % osion maksimipistemäärästä. Aineiston käytöstä voidaan antaa myös yksityiskohtaisempia ohjeita, joissa esimerkiksi kehotetaan erittelemään tai vertailemaan aineistoa tai etsimään sieltä joitain erityisiä piirteitä, kuten argumentteja. Tällöin ohjeistuksen noudattamatta jättämisestä seuraava suora pistevähennys on useimmiten suurempi.
Tehtäväosiot jakautuvat kahteen luokkaan. Kun osiosta annetaan 10 pistettä tai enemmän, se arvostellaan esseemuotoisena vastauksena, ellei tehtävänannossa erikseen muuta ilmoiteta. Esseemuotoisella vastauksella tarkoitetaan vastausta, jossa on esseen rakenne: alussa aiheen, ongelman tai väitteen napakka esittely, keskiosassa asian monipuolinen käsittely ja lopussa käsittelyyn perustuvat päätelmät. Alle 10 pisteen osioissa vastauksen ei tarvitse olla muodoltaan essee.
Mikäli osiosta annetaan 10 pistettä tai vähemmän, osiossa käytetään merkkimäärärajoitusta. Vastaus 10 pisteen tehtäväosioon on siis merkkimäärältään rajoitettu essee. Merkkimäärärajoituksessa on kyse enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa. Tämän lisäksi pisteitä luonnollisesti vähennetään, jos vastaus ei pysy asiassa.
Moniosioisten tehtävien pisteet määritetään osiokohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu.
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Elämän merkityksellisyys 20 p.
Aineistossa 1.A lähtökohtana merkityksellisyyden pohdinnalle on ihmisen nykyisen kaltaisen tietoisuuden kehittyminen. Toinen näkökulma liittyy pyrkimykseen kokea asiat turvallisina ja kotoisina, vaikka elämä ihmisen kannalta valtavassa kaikkeudessa on hämmentävää ja pelottavaa. Useimmat katsomukset tunnistavat ihmisen rajalliset kyvyt suhteessa hänen asuttamaansa maailmaan. Silloin kun ihmistä suuremmat kosmiset voimat, esimerkiksi jumalat, ajatellaan tietoisiksi toimijoiksi, maailmankaikkeuteen liitetään yleensä kosminen merkitys, johon ihmisenkin oletetaan kytkeytyvän. Usein ihmisellä myös ajatellaan olevan jonkinlainen erityisasema kaikkeudessa.
Kun asetelmaan otetaan mukaan nykyaikainen luonnontieteellinen tieto elektroneista, soluista ja ennen kaikkea aineellisen maailmankaikkeuden valtavuudesta, kysymys merkityksellisyydestä vaikuttaa toisenlaiselta. Näyttää siltä, että tietoiseksi tullut ihminen ei olekaan kaikkeudessa millään tavoin keskeisessä osassa. Tällöin ihminen saattaa kokea itsensä syrjäytetyksi ja ulkopuoliseksi. Toisaalta aineistossa esitetään, että kosmisen merkityksen puuttuminen maailmankaikkeudesta voi olla vapauttavaa. Jos kosmista merkitystä ei ole, ihmisen on mahdollista luoda merkitys itse.
Aineistossa kosmisen mittakaavan merkityksen ja inhimillisen merkityksen ero ei tosin ole aivan selvä. Siinä esitetään, että jos kosmista merkitystä ei ole, inhimillinen merkitys voi korvata sen. Aineisto esittää me-muodossa kuvatun ihmiskunnan kokemukset ainoana merkitystä ja tarkoitusta määrittävänä tekijänä. Me-muoto tekee osin vaikeaksi hahmottaa, millaisena aineistossa nähdään maailmankaikkeuden ajattelevana ja tuntevana osana oleminen. Aineistossa ei myöskään tarkastella sosiaalisen yhteisön roolia merkityksellisyyden rakentumisessa. Näkökulma jää varsin yksilökeskeiseksi. Edelleen muille elollisille olioille näyttää tässä tarkastelussa jäävän melko olematon rooli. Ihmisen erityisasema vaikuttaakin hieman samanlaiselta kuin useissa kosmista merkityksellisyyttä korostavissa katsomuksissa.
Kokelas voi pohdinnassaan puolustaa tai kritisoida aineistossa esitettyjä näkemyksiä ihmiselämän merkityksellisyydestä maailmankaikkeudessa, jossa ei ole ennalta määrättyä merkitystä tai tarkoitusta. Pohdinnassa voi myös kehitellä muunlaisia tarkastelutapoja, esimerkiksi kiistämällä aineiston tarjoaman lähtökohdan. Tarkastelussa on kuitenkin aidosti pohdittava merkityksellisyyden mahdollisuutta aineiston kuvaamassa asetelmassa.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää aineistoa hyödyntäen pohtia ihmiselämän merkityksellisyyttä siinä tapauksessa, ettei maailmankaikkeudella ole ennalta määrättyä merkitystä tai tarkoitusta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita ihmiselämän merkityksellisyydestä siinä tapauksessa, ettei maailmankaikkeudella ole ennalta määrättyä merkitystä tai tarkoitusta.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii aineistoa hyödyntäen ihmiselämän merkityksellisyyttä siinä tapauksessa, ettei maailmankaikkeudella ole ennalta määrättyä merkitystä tai tarkoitusta.
15 pisteen vastauksessa kokelaan vastaus on johdonmukainen ja monipuolinen.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi kyseenalaistamalla aineiston lähtöoletuksia.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Minä ja hyvä elämä (ET1) kohtaan ”elämän merkityksellisyys”.
2. Syrjintä ja yhdenvertaisuus 20 p.
2.1 Anna yhdenvertaisuusvaltuutetun määritelmän mukainen esimerkki syrjinnästä. Perustele, miksi kyseessä on syrjintä. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Syrjinnässä on kyse siitä, että ihmisiä kohdellaan eri tavoin väärin perustein. Syrjivä kohtelu siis perustuu epäolennaisiin ominaisuuksiin, jotka eivät oikeuta tällaista kohtelua. Kokelaan esimerkki voi olla nykypäivään liittyvä, historiallinen tai kuvitteellinen. Osuvia historiallisia esimerkkejä ovat esimerkiksi Yhdysvaltain ja Etelä-Afrikan rotuerottelut, äänioikeuden epääminen naisilta tai homoseksuaalisuuden kriminalisointi.
2 pisteen vastauksessa kokelas antaa osuvan esimerkin tai oikeansuuntaisen esimerkin, jota hän perustelee.
4 pisteen vastauksessa kokelas antaa osuvan esimerkin ja perustelee sitä asianmukaisesti.
Vastauksen enimmäispituus on 750 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
2.2 Anna esimerkki tilanteesta, jossa ihmisiä kohdellaan eri tavoin, mutta kyse ei ole syrjinnästä. Perustele, miksi kyseessä ei ole syrjintä. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Kaikissa tilanteissa, joissa ihmisiä kohdellaan eri tavoin, ei kuitenkaan ole kyse syrjinnästä. Toisinaan ihmisten erilainen kohtelu heidän ominaisuuksiensa perusteella on oikeutettua, koska ominaisuudet ovat oleellisia kyseessä olevan asian kannalta. Esimerkiksi liikkumisesteisten pysäköintipaikat, opiskelija-alennukset, ensiapu kiireellisyyden perusteella ja pituusrajoitukset huvipuistoissa eivät ole syrjiviä, vaikka niihin liittyy ihmisten erilainen kohtelu. Syrjinnästä ei myöskään ole kyse siinä, että työ- tai opiskelupaikan saaminen perustuu ansioihin tai kykyihin.
2 pisteen vastauksessa kokelas antaa osuvan esimerkin tai oikeansuuntaisen esimerkin, jota hän perustelee.
4 pisteen vastauksessa kokelas antaa osuvan esimerkin ja perustelee sitä asianmukaisesti.
Vastauksen enimmäispituus on 750 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
2.3 Selitä, miksi syrjintä heikentää luottamusta yhteiskuntaan. 10 p.
Vastauksen pituus on enintään 1500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Syrjintä heikentää luottamusta yhteiskuntaan monista syistä. Syrjivä yhteiskunta on epäluotettava, koska se rikkoo ihmisoikeuksia ja on epäoikeudenmukainen. Koska syrjintä perustaa ihmisten kohtelun epäolennaisiin ominaisuuksiin, se vaikuttaa myös helposti mielivaltaiselta. Nämä seikat todennäköisesti aiheuttavat eriarvoisuuden kokemuksia ja katkeruutta. Syrjityt ja ne, joita ei syrjitä tai jotka jopa hyötyvät syrjinnästä, ovat eriarvoisessa asemassa. Tämä tyypillisesti aiheuttaa konflikteja ja vihamielisyyttä kumpaakin ihmisryhmää kohtaan. Syrjintä todennäköisesti luo ja ylläpitää virheellisiä käsityksiä niin syrjityistä kuin niistäkin, jotka eivät siitä kärsi. Nämä seikat heikentävät luottamusta yhteiskuntaan myös siksi, että se ei vaikuta puuttuvan syrjintään ja epäoikeudenmukaisuuteen riittävästi.
Laajamittainen syrjintä voi johtaa sosiaaliseen segregaatioon ja luokkaerojen kasvuun. Tällöin syntyy polarisaatiota, jossa ihmisten keskinäinen vuorovaikutus rajautuu omiin kupliin ja kuplan ulkopuolella olevat voivat altistua vihapuheelle. Tällöin luottamus yhteiskunnan kokonaisuuteen heikkenee. Syrjinnän seurauksena myös kaikkein parhaiten joihinkin tehtäviin soveltuvat ihmiset eivät välttämättä pääse niihin. Tämä aiheuttaa epäpätevyyttä yhteiskunnassa, minkä seurauksena luottamus yhteiskuntaan voi heiketä. Yhteiskunta, jossa esiintyy paljon syrjintää, kärsii todennäköisesti myös mainehaitoista, mikä heikentää niin kansalaisten kuin muiden valtioiden luottamusta kyseiseen yhteiskuntaan.
Syrjinnän vauhdittama sosiaalinen ja taloudellinen segregaatio johtaa myös poliittiseen polarisaatioon. Polarisaatio puolestaan halvaannuttaa päätöksenteon, jos erilaiset poliittiset ryhmittymät eivät ole halukkaita tekemään yhteistyötä tai valtasuhteiden muuttuessa peruvat juuri tehdyt päätökset. Tämä on omiaan heikentämään luottamusta poliittiseen järjestelmään. Syrjittyjen ihmisryhmien edustajat saattavat myös turvautua laittomiin tai väkivaltaisiin keinoihin asemansa parantamiseksi tai ajautua rikollisuuteen taloudellisista syistä. Tämä voi luoda yleistä turvattomuutta ja epäluottamusta yhteiskuntaan.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää selittää, miksi syrjintä heikentää luottamusta yhteiskuntaan. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
3 pisteen vastauksessa kokelas esittää hajanaisia huomioita siitä, miksi syrjintä heikentää luottamusta yhteiskuntaan.
5 pisteen vastauksessa kokelas selittää, miksi syrjintä heikentää luottamusta yhteiskuntaan.
8 pisteen vastauksessa selitys on johdonmukainen ja monipuolinen.
Vastauksen enimmäispituus on 1 500 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Minä ja yhteiskunta (ET2) sisältöihin ”ihmisarvo, ihmisen arvokkuus ja ihmisoikeudet; ihmisoikeusasiakirjat, kuten YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistus, Lapsen oikeuksien sopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimus; ihmisoikeusloukkaukset, kuten holokausti”. Se kytkeytyy myös moduulin Kulttuurit (ET3) sisältöihin ”etnisyyden, rasismin ja muun syrjinnän sekä keskinäisen kunnioituksen ja yhdenvertaisuuden historiaa ja nykypäivää eri kulttuureissa”.
3. Kulttuuri 20 p.
Alla on 20 väittämää. Valitse kussakin osatehtävässä (3.1–3.20) sopivin vastausvaihtoehto. Oikea vastaus 1 p., väärä vastaus 0 p., ei vastausta 0 p.
Vastattuasi osatehtävään voit vaihtaa vastausvaihtoehtoa, mutta et voi jättää osatehtävää enää kokonaan ilman vastausta. Jos olet aloittanut tehtävään vastaamisen, mutta et haluakaan jättää tehtävää arvosteltavaksi, merkitse jokaiseen osatehtävään vaihtoehto ”En vastaa”.
3.1 Inhimillinen kulttuuri tarkoittaa 1 p.
- ihmisten yhteisöllistä toimintaa ja sen merkityksellisiä tuloksia. (1 p.)
Vaikka kulttuurille voidaan antaa erilaisia määritelmiä, ne eivät rajaudu mihinkään aikakausiin tai sosiaaliluokkiin.
3.2 Kulttuurievoluutiossa kulttuuri 1 p.
- periytyy sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. (1 p.)
Kulttuurien tutkimuksessa käytetään biologiasta lainattua evoluution käsitettä kuvaamaan vähittäistä kehitystä. Kulttuurien tutkimuksessa ei nykyään ajatella, että kulttuurien muutosta olisi mielekästä kuvata etenemisenä huonommasta parempaan.
3.3 Kulttuurirelativismin mukaan 1 p.
- arvojen ja normien sitovuus riippuu kulttuurista. (1 p.)
Kulttuurirelativismista on erilaisia muotoja, mutta niille on yhteistä arvojen ja normien näkeminen suhteellisina ja riippuvaisina kulttuurista.
3.4 Integraatio kulttuureja koskevana poliittisena tavoitteena tähtää 1 p.
- kulttuurisesti erilaisten ryhmien yhdistämiseen toimivaksi osaksi yhteiskuntaa. (1 p.)
Yhteiskuntien suhtautumisessa vähemmistöihin erotetaan usein kolme vaihtoehtoa: integraatio, segregaatio ja assimilaatio. Segregaatio tarkoittaa vähemmistöjen erottamista valtaväestön elinpiiristä.
3.5 Kulttuurinen assimilaatio tarkoittaa kulttuuristen vähemmistöryhmien 1 p.
- sulauttamista valtaväestöön. (1 p.)
Yhteiskuntien suhtautumisessa vähemmistöihin erotetaan usein kolme vaihtoehtoa: integraatio, segregaatio ja assimilaatio.
3.6 Etnosentrismin mukaan 1 p.
- omassa yhteisössä vallitsevat tavat ovat oikeita ja niistä poikkeavat vääriä. (1 p.)
Etnosentrismillä viitataan asioiden arvottamiseen tiukasti oman kansan tai kulttuurin näkökulmasta lähtien.
3.7 Antisemitismi tarkoittaa 1 p.
- juutalaisvihaa. (1 p.)
Vaikka kansallissosialismi on tunnetuin juutalaisvastainen maailmankatsomus, juutalaisviha on laajempi ilmiö ja sitä on esiintynyt jo paljon aiemmin.
3.8 Kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus 1 p.
- on ollut yleistä jo antiikin aikana. (1 p.)
Nykytietämyksen valossa vaikuttaa todennäköiseltä, että kulttuurien välinen vuorovaikutus on aina ollut osa nykyihmisen kulttuureja.
3.9 Yleinen kulttuureja tutkiva tiede on nimeltään 1 p.
- antropologia. (1 p.)
Antropomorfia tarkoittaa ihmisen muotoisuutta eli esimerkiksi eläinten tai jumalten näkemistä eräänlaisina ihmisinä. Antroposofia on Rudolf Steinerin perustama maailmankatsomus.
3.10 Etnografiselle tutkimusmenetelmälle tyypillistä on 1 p.
- osallistuva havainnointi. (1 p.)
Antropologialle ominaisessa tutkimusmenetelmässä on olennaista tutkittavan yhteisön elämään osallistuminen.
3.11 Kulttuurin ulkoista tutkimusnäkökulmaa kutsutaan termillä 1 p.
- etic. (1 p.)
Kulttuurin ulkoinen etic-näkökulma mahdollistaa jonkinlaisen kulttuuri-ilmiöiden vertailun sekä yleispätevän tieteellisen tiedon tuottamisen. Sen vastinpari on kulttuurin sisäinen emic-näkökulma.
3.12 Eräs kulttuurien tutkimuksen suuntaus on funktionalismi, jota edustavat esimerkiksi Bronisław Malinowskin tutkimukset Trobriandsaarilta. Funktionalismille on ominaista, että se 1 p.
- pitää kulttuureja toimivina kokonaisuuksina. (1 p.)
Funktionalismi oli 1900-luvun alussa uusi suuntaus, jossa kulttuurit nähtiin toimivina eli funktionaalisina kokonaisuuksina ja jossa otettiin käyttöön modernin etnografian työtapoja.
3.13 YK:n maailmanperintöohjelmasta vastaa 1 p.
- UNESCO. (1 p.)
UNESCO on Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (engl. United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization), joka perusti kulttuurien maailmanperintöohjelman vuonna 1972.
3.14 Virallisia maailmanperintökohteita on Suomessa 1 p.
- 5–10. (1 p.)
Suomen maailmanperintökohteisiin kuuluu kuusi kulttuuriperintökohdetta ja yksi luontokohde. Struven ketju on usean muun maan kanssa yhteinen kulttuuriperintökohde. Ainoa luonnonperintökohde, Merenkurkun saaristo, on yhteinen Ruotsin kanssa.
3.15 Suomen maailmanperintökohteisiin kuuluu 1 p.
- Sammallahdenmäen hautaröykkiöalue. (1 p.)
Suomen maailmanperintökohteisiin kuuluvat kulttuuriperintökohteet ovat Struven ketjun lisäksi Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä Sammallahdenmäen hautaröykkiöalue.
3.16 Suomen kirjakielen synty liittyi Suomen 1 p.
- luterilaiseen reformaatioon ja Raamatun kääntämiseen. (1 p.)
Suomen kirjakieli on paljon vanhempi kuin valtiollisen itsenäisyyden tavoittelu. Luterilaisen reformaation keskeinen periaate on, että ihmisten pitää itse saada perehtyä Raamattuun. Siksi Raamattu on haluttu kääntää mahdollisimman monelle kielelle.
3.17 Suomen autonomian aikana toimineet fennomaanit pyrkivät ensivaiheessa 1 p.
- korottamaan suomen kielen kulttuuri-, oikeus- ja virkakieleksi. (1 p.)
Kun Suomi 1808–1809 liitettiin Venäjän keisarikuntaan, suomen kieli oli syrjäytetyssä asemassa. Suomalaisen kulttuurin ja myöhemmän valtiollisen Suomen kehittymisen kannalta ratkaiseva ensimmäinen askel oli suomen korottaminen sivistys-, oikeus- ja virkakielen asemaan.
3.18 Suomen lainsäädännössä on säädetty oikeudesta käyttää kolmea kieltä viranomaisten kanssa asioidessa. Nämä kielet ovat 1 p.
- suomi, ruotsi ja saame. (1 p.)
Perustuslain 17. §: ”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. – –
Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.”
3.19 Suuri osa Suomen kansalliseepos Kalevalan runoista on 1 p.
- kerätty karjalaisesta suullisesta perinteestä. (1 p.)
Kalevalainen runous oli alun perin suullista, ja kristinuskon pakanallisena pitämä runonlausuntaperinne oli pitkälle kadonnut Suomesta, kun Elias Lönnrot vuoden 1830 tienoilla kokosi Kalevalan pääosin Karjalasta keräämästään aineistosta.
3.20 Kalevalan luomismyytissä ensimmäisiä asioita ovat 1 p.
- ilma, meri, neito ja linnun muna. (1 p.)
Kalevalassa maailman synty kuvataan meressä kelluvan Ilmattaren polvelle munittujen sotkan munien kautta. Raamatun luomiskertomuksen mukaan alussa Jumala loi taivaan ja maan. Kolmas vaihtoehto edustaa kreikkalaista mytologiaa Hesiodoksen teoksen Jumalten synty mukaan.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Kulttuurit (ET3) useimpiin kohtiin.
4. Katsomusten ilmeneminen taiteessa 20 p.
Taiteen eri muodot, kuten kuvataide, musiikki, kirjallisuus, arkkitehtuuri ja näyttämötaide, näkyvät yhteiskunnassa ja ilmentävät katsomuksia monin tavoin.
Pohdi katsomusten ilmenemistä valitsemassasi taidemuodossa.
Katsomuksilla on ollut suuri vaikutus eri taidemuotoihin kautta historian, ja katsomukset näkyvät monin tavoin taiteessa. Ilmeisin esimerkki ovat uskonnolliset katsomukset ja länsimaisessa kontekstissa erityisesti kristinusko, joka näkyy vaikkapa kuvataiteissa, kirjallisuudessa ja musiikissa. Taide voi kuvata esimerkiksi uskonnollisia symboleita, rituaaleja, pyhien kirjojen kertomuksia, ihmeitä tai uskonnollisia paikkoja ja rakennuksia.
Uskonnolliset katsomukset eivät kuitenkaan ole ainoa esimerkki katsomusten ilmenemisestä taiteessa. Myös poliittiset, ideologiset ja filosofiset katsomukset ovat näkyvästi esillä eri taidemuodoissa. Esimerkiksi kirjallisuuden, elokuvan tai näyttämötaiteen avulla voidaan tuoda esille poliittisia ja filosofisia näkemyksiä, ja myös musiikilla voi olla katsomuksellinen sanoma. Arkkitehtuurikin saattaa ilmentää aikansa ideologisia näkemyksiä. Taiteessa on käsitelty ja käsitellään muun muassa tasa-arvoa ja syrjintää, köyhyyttä ja rikkautta, sotaa ja rauhaa sekä yhteiskunnan rakenteita ja ekologisia kysymyksiä. On jopa esitetty, että taiteen tehtävä on nimenomaan ottaa kantaa ja herätellä ihmisiä pohtimaan omaa katsomustaan tai asennoitumistaan vaikkapa suhteessa oletettuihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin.
Vastauksessa voi käyttää esimerkkinä jotain itselle läheistä tai tuttua taidemuotoa. Tehtävä mahdollistaa erilaisia vastauslinjoja, mutta olennaista on, että aihetta pohditaan ainakin kahden katsomuksen näkökulmasta ja että vastauksessa huomioidaan katsomuksen käsitteen eri osa-alueet. Vain yhden katsomuksen ansiokkaallakin pohdinnalla yltää enintään 14 pisteeseen. Vaikka tehtävässä pyydetään käsittelemään vain yhtä taidemuotoa, yhden yksittäisen taideteoksen tarkastelulla on vaikea yltää riittävän monipuoliseen vastaukseen.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia katsomusten ilmenemistä valitsemassaan taidemuodossa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas tekee huomioita katsomusten ilmenemisestä valitsemassaan taidemuodossa.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii katsomusten ilmenemistä valitsemassaan taidemuodossa.
15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on monipuolista ja johdonmukaista. Vastauksessa käsitellään vähintään kahta katsomusta.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi liittämällä siihen taidehistoriallista tarkastelua tai käsittelemällä taiteen merkitystä yksilön elämänkatsomuksen näkökulmasta.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Katsomukset (ET4) kohtaan ”katsomusten ilmeneminen taiteessa”.
5. Aikakäsitys ja kuolema 20 p.
Useimmissa uskonnoissa elämän oletetaan jatkuvan kuoleman jälkeen. Kuolemanjälkeiseen elämään liittyy kysymys ajan luonteesta. Joissain uskonnoissa aika on lineaarinen eli yhteen suuntaan etenevä. Toisissa uskonnoissa aika ymmärretään sykliseksi eli kehälliseksi ja niissä uskotaan kuolemanjälkeiseen jälleensyntymiseen.
Valitse yksi uskonto ja kuvaa sen käsitystä ajasta. Pohdi lisäksi kyseisen aikakäsityksen suhdetta valitsemasi uskonnon käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä.
Uskontojen aikakäsitykset jaetaan usein lineaarisiin ja syklisiin. Abrahamilaisten uskontojen – juutalaisuus, kristinusko ja islam – lineaarisen aikakäsityksen mukaan aika alkaa luomisesta ja päättyy viimeiseen tuomioon. Tämän jälkeen yleensä ajatellaan uskovien elävän ikuisesti paratiisissa ja muiden helvetissä. On luontevaa ajatella ajan rakenteen jotenkin muuttuvan ikuisessa elämässä, kun vanheneminen ja maanpäälliset kärsimykset loppuvat. Kuolemanjälkeisen elämän kannalta olennaista on, että ihmiselämä on ainutkertainen tilaisuus saavuttaa iankaikkinen elämä, joka ainakin ajallisessa mielessä poikkeaa ratkaisevasti tavallisesta ihmiselämästä.
Syklinen aikakäsitys on ollut lähtökohtana Intian ja Kiinan uskonnoissa. Se on ollut suosittu myös useissa muissa kulttuureissa, esimerkiksi antiikin Kreikassa ja atsteekeilla. Sykliseen aikakäsitykseen kuuluu yleensä myös ajatus tavallisen elämän toistumisesta, jolloin uskotaan jonkinlaiseen jälleensyntymiseen. Eri uskonnoissa monet aikakäsityksen piirteet voivat olla erilaisia, vaikka molemmat olisivat lineaarisia tai syklisiä. Esimerkiksi buddhalaisuudessa ajan illuusioluonne ja suhteellisuus on yleensä tärkeämpää kuin sen syklisyys. Kuolemanjälkeisen elämän kannalta ajatus elämän toistumisesta tarkoittaa, että juuri nyt elettävä elämä ei ole samalla tavoin ainutkertainen kuin lineaarisen aikakäsityksen uskonnoissa. Tällä saattaa olla vaikutusta suhtautumisessa kuolemaan. Olennaista on, että kun aika ei lopu ja muutu jossain vaiheessa ikuisuudeksi, korkeampi olomuoto merkitsee astumista ajan ulkopuolelle, käytännössä vapautumista jälleensyntymisen kiertokulusta (mokša tai nirvana).
Kaikissa suurissa uskonnoissa on erilaisia suuntia ja koulukuntia, joilla voi olla erilaisia käsityksiä ajasta. Aikakäsityksessä saattaa siten ilmetä myös edellä mainituista poikkeavia piirteitä. Esimerkiksi valistusajan jälkeiselle länsimaiselle aikakäsitykselle on ollut ominaista edistyksen ajatus, joka ei yleensä ole tyypillistä perinteisille suurille uskonnoille. Edistysajatus voi johtaa esimerkiksi monissa uushenkisyyden muodoissa perinteisiä aikakäsityksiä yhdistelevään spiraalimaiseen aikakäsitykseen, jossa toistuvat elämät ovat ikään kuin portaita paratiisiin.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää valita yksi uskonto, kuvata sen käsitystä ajasta ja pohtia tuon aikakäsityksen suhdetta valitun uskonnon käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas tekee hajanaisia huomioita jonkin uskonnon aikaa ja kuolemanjälkeistä elämää koskevista käsityksistä.
10 pisteen vastauksessa kokelas valitsee yhden uskonnon, kuvaa sen aikakäsitystä ja pohtii tuon aikakäsityksen suhdetta valitsemansa uskonnon käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä.
15 pisteen vastauksessa kokelaan kuvaus valitsemansa uskonnon aikakäsityksestä on osuva ja kattava ja hänen pohdintansa sen suhteesta valitun uskonnon käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi syventää pohdintaansa esimerkiksi kyseenalaistamalla esittämäänsä aikakäsitykseen liittyviä oletuksia.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Uskonnot ja uskonnottomuus (ET5) kohtaan ”kristinuskon ja islamin sekä buddhalaisuuden ja hindulaisuuden – – peruspiirteet; Kaukoidän katsomusperinteiden yleiset piirteet”.
6. Pelko, toivo ja tulevaisuuden rakentaminen 20 p.
Christopher Nolanin elokuva Oppenheimer () käsittelee atomipommin kehitystyötä. Ydinaseiden lisäksi tulevaisuudessa voivat pelottaa muut suurtuhon aiheuttajat, kuten ilmastonmuutos, lajikato tai pandemiat. Nämä pelot ovat jännitteisessä suhteessa toivoon, joka on tärkeää tulevaisuuden suunnittelussa.
Toivo on tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisen lähtökohta. Pyrimme mahdollisimman hyvään, emme mahdollisimman huonoon tulevaisuuteen. Toisaalta tulevaisuus on ainakin osin tuntematon, ja hyvin monimutkaisten ilmiöiden, kuten ydinsodan riskin, lajikadon tai ilmastonmuutoksen, hahmottaminen on erittäin vaikeaa. Lähes aina on olemassa sellaisia muutoksen merkkejä, jotka pelottavat.
Vaikka maailmanloppua on odotettu ja pelätty koko tunnetun historian ajan, ydinaseet tekivät pelosta uudella tavalla realistisen. Viime vuosikymmenien aikana ydintuhon pelko on jäänyt muiden globaalien katastrofien, kuten ilmastonmuutoksen, lajikadon ja koronaviruspandemian, jalkoihin. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin taas nostanut ydinaseiden käytön ja niiden aiheuttaman tuhon keskeiseksi huolenaiheeksi.
Pelko on negatiivinen tunne, eikä ole hyvä asia, jos pelko värittää tulevaisuuden näkymiämme. Toinen tärkeä seikka käy ilmi aineistosta. Suuri osa tulevaisuuteen kohdistuvista peloista suuntautuu väärin. Kun pelätään sellaista, jota ei ymmärretä, ei pelätä todellisia tapahtumia vaan huonosti perusteltuja uhkakuvia. Ongelmana on, että jos pelko ohjaa oikeaan suuntaan vasta silloin, kun katastrofista on kokemusta, pelon ohjaamana suurtuhoja ei voida välttää ennalta.
Teoreettisia malleja rakentavat asiantuntijat eivät välttämättä myöskään tavoita tulevaisuuden todellisia tapahtumakulkuja. Heidän on kuitenkin perusteltua tarkastella eri vaihtoehtoja eikä tyytyä vaihtoehdottomuuden retoriikkaan. Esimerkiksi atomipommin tapauksessa osoittautui vääräksi väittää, että liittoutuneilla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin rakentaa pommi, koska muuten natsit olisivat ehtineet tehdä sen ensin.
Tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisen näkökulmasta klassinen sananlasku on ”Toivo parasta, varaudu pahimpaan”. Kuten aineistosta käy ilmi, tämä ratkaisumalli ei välttämättä toimi. Esimerkiksi asevarustelun tapauksessa pahimpaan varautuminen saattaa toimia esteenä parhaan tulevaisuuskuvan toteutumiselle. Toisaalta varautuminen erilaisiin suurtuhoihin vaikkapa väestönsuojelua kehittämällä on välttämätöntä vastuullisessa suunnittelussa. Toivon ja pelon jännitteeseen ei ehkä ole olemassa ihanteellista ratkaisua, mutta tilanteen hahmottaminen ja pohtiminen avoimin mielin etukäteen on tärkeää toivottujen lopputulosten kannalta.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia toivon ja suurtuhon pelon merkitystä tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisessa. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitain huomioita toivon ja suurtuhon pelon merkityksestä tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisessa.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii toivon ja suurtuhon pelon merkitystä tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisessa. Hän hyödyntää vastauksessaan aineistoa.
15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas voi syventää vastaustaan esimerkiksi pohtimalla erilaisia esimerkkejä suurtuhon pelon vaikutuksesta tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamiseen.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy useisiin moduulin Tulevaisuus (ET6) sisältöihin.
Osa 2: 30 pisteen tehtävät
7. Nuorten naisten ja miesten arvot ja asenteet 30 p.
7.1 Selitä, mitä tarkoitetaan arvoliberalismilla. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Arvoliberalismi tarkoittaa aatetta, jonka mukaan yksilö on vapaa elämään arvojensa ja periaatteidensa mukaan, kunhan hän ei vahingoita muita ihmisiä eikä rajoita muiden vastaavaa vapautta. Arvoliberalismi perustuu oletukseen, että yksilöt ovat taustoiltaan ja intresseiltään erilaisia eikä ole mitään yhtä oikeaa elämäntapaa, jota kaikkien yksilöiden tulisi tavoitella. Siksi arvoliberalismissa kunnioitetaan ihmisten erilaisuutta ja annetaan kunkin itse ratkaista, mikä on hänelle hyväksi. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa hyväksytään arvojen moninaisuus ja turvataan yksilöiden vapauksien ja oikeuksien toteutuminen. Arvoliberalismissa vähemmistöjä ei pidetä uhkana yhteisön eheydelle ja jatkuvuudelle, vaan moninaisuus nähdään yhteisöä rikastavana ja vahvistava resurssina.
2 pisteen vastauksessa kokelas tekee arvoliberalismista joitakin oikeansuuntaisia huomioita.
4 pisteen vastauksessa kokelas selittää, mitä arvoliberalismilla tarkoitetaan.
Vastauksen enimmäispituus on 750 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
7.2 Selitä, mitä tarkoitetaan arvokonservatismilla. 5 p.
Vastauksen pituus on enintään 750 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Arvokonservatismilla tarkoitetaan aatetta, jonka mukaan yhteisön perinteiset arvot ja periaatteet turvaavat parhaiten yhteisön toimivuuden ja hyvinvoinnin. Arvokonservatismin mukaan perinteiset arvot ja periaatteet ovat säilyttämisen arvoisia, sillä ne ovat moneen kertaan koeteltuja ja hyväksi havaittuja. Siksi niistä luopumista ja uusien omaksumista pidetään riskinä. Arvokonservatismissa nähdään yhteisön edun käyvän yksilön vapauksien ja oikeuksien edellä. Tästä syystä arvokonservatismissa suhtaudutaan torjuvasti yksilöihin tai vähemmistöihin, joiden arvot ja periaatteet poikkeavat yhteisön arvoista ja periaatteista. Arvokonservatismissa moninaisuutta ei yleensä pidetä tavoiteltavana, sillä sen katsotaan heikentävän yhteisön eheyttä ja jatkuvuutta.
2 pisteen vastauksessa kokelas tekee arvokonservatismista joitakin oikeansuuntaisia huomioita.
4 pisteen vastauksessa kokelas selittää, mitä arvokonservatismilla tarkoitetaan.
Vastauksen enimmäispituus on 750 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
7.3 Vertaile aineiston pohjalta nuorten naisten ja miesten arvoja ja asenteita. Arvioi vertailun perusteella, ovatko nuoret naiset arvoiltaan ja asenteiltaan nuoria miehiä liberaalimpia. 20 p.
Aineisto koskee ajatuspaja Magman ruotsinkielisille suomalaisille nuorille tekemää kyselyä. Ensimmäisellä aineistosivulla on kysymyksiä abortista, tekoälyn mahdollisuuksista ja käytöstä koulutyössä, lihansyönnistä, hengellisyydestä ja vapaasta maahanmuutosta. Kaikissa tapauksissa tyttöjen ja poikien vastauksia kuvaavien graafien muodot seurailevat toisiaan. Suurimmat erot liittyvät aborttiin ja lihansyöntiin. Tytöistä peräti 80 % hyväksyi abortin täysin, pojista vajaat 50 %, kun taas lihansyönnissä osuudet olivat päinvastaiset. Noin 5 % tytöistä ja pojista tuomitsi abortin, mutta lihansyönnin tuomitsi vain 1–2 %.
Hengellisyyttä tärkeänä pitäviä tyttöjä ja poikia oli noin 10 % ja hengellisyyttä vähän tärkeänä pitäviä noin 20 %. Pojista noin 20 % piti tekoälyä suurena mahdollisuutena, tytöistä vain 5 %. Vastaavasti suurena riskinä sitä piti noin 5 % tytöistä ja hiukan pienempi osuus pojista. Tytöt suhtautuivat vapaaseen maahanmuuttoon poikia myönteisemmin.
Aineistossa kuvataan myös tyttöjen ja poikien jakautumista vasemmisto–oikeisto-akselilla ja arvoliberaali–arvokonservatiivi-akselilla. Tytöt mielsivät itsensä tyypillisesti poikia vasemmistolaisemmiksi ja arvoliberaalimmiksi. Vasemmisto–oikeisto-akselin keskustassa oli enemmän tyttöjä kuin poikia, kun taas arvoliberaali–arvokonservatiivi-akselin keskustassa tilanne oli päinvastainen.
Aineiston lopuksi on kysymys maahanmuutosta. Tytöt suhtautuivat siihen poikia selvästi myönteisemmin. 52 % tytöistä oli samaa tai lähes samaa mieltä siitä, että maahanmuuton lisääntyminen Suomessa on hyväksyttävää, pojista vain 28 %. Vastaavasti eri mieltä tai lähes eri mieltä oli pojista 42 % ja tytöistä 17 %.
Vertailun perusteella voi arvioida, että ruotsinkieliset suomalaiset nuoret naiset ovat arvoiltaan ja asenteiltaan nuoria miehiä liberaalimpia joissakin kysymyksissä mutta eivät kaikissa. Ei siis ole vahvoja perusteita varauksetta väittää yleisesti, että ruotsinkieliset suomalaiset nuoret naiset olisivat arvoiltaan ja asenteiltaan nuoria miehiä liberaalimpia.
Naiset suhtautuivat selvästi liberaalimmin aborttiin ja maahanmuuttoon. Erityisesti se näkyy aineiston viimeisessä graafissa. He suhtautuivat myötämielisemmin myös tekoälyn käyttöön koulutyössä. Samoin heidän oma käsityksensä asemoitumisestaan poliittisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä tukee väitettä.
Oleellista eroa ei kuitenkaan syntynyt kaikissa tutkituissa aihepiireissä. Hengellisyyttä kohtaan tyttöjen asenteet eivät eronneet poikien asenteista. Kummatkin voi tulkita liberaaleiksi, sillä hengellisyyden arvostusta pidetään konservatiivisuutena.
Aineisto ei kerro tyttöjen ja poikien arvoista ja asenteista esimerkiksi sukupuolta, parisuhteita, perhettä tai työtä kohtaan. Jää siis avoimeksi, ovatko nuoret naiset näissä suhteissa arvoiltaan ja asenteiltaan nuoria miehiä liberaalimpia.
Tehtävänannon kysymys, ovatko nuoret naiset arvoiltaan ja asenteiltaan nuoria miehiä liberaalimpia, on luonteeltaan yleinen. Arviota ei siis pidä nojata omien kokemusten varaan, sillä ne eivät ole edustavia eivätkä sellaisenaan tarjoa sopivaa näyttöä puoleen tai toiseen. Väitettä voi arvioida nuorisobarometrin tilastojen tai muun vastaavan tutkimustiedon perusteella. On myös hyvä huomata, että aineisto koskee vain ruotsinkielisiä suomalaisia nuoria. Sen perusteella ei voi tehdä ilman taustaoletuksia johtopäätöksiä kaikista suomalaisia nuorista.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää vertailla aineiston 7.A pohjalta nuorten naisten ja miesten arvoja ja asenteita sekä arvioida vertailun perusteella, ovatko nuoret naiset arvoiltaan ja asenteiltaan nuoria miehiä liberaalimpia. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää aineiston pohjalta hajanaisia huomioita nuorten naisten ja miesten arvoista ja asenteista.
10 pisteen vastauksessa kokelas vertailee aineiston pohjalta nuorten naisten ja miesten arvoja ja asenteita sekä arvioi vertailun perusteella, ovatko nuoret naiset arvoiltaan ja asenteiltaan nuoria miehiä liberaalimpia.
15 pisteen vastauksessa kokelaan vertailu ja arviointi on monipuolista ja johdonmukaista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää tarkasteluaan esimerkiksi huomioimalla aineiston rajoitukset tai suhteuttamalla arvionsa muihin aihetta koskeviin tietoihinsa tai yhteiskunnalliseen keskusteluun.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Minä ja hyvä elämä (ET1) sisältöön ”ihmisen olemassaolon peruskysymyksiä: ihmissuhteet, sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus”, moduulin Minä ja hyvä yhteiskunta (ET2) sisältöön ”aikalaiskritiikki: yhteiskunnan ja eri alakulttuurien aatteita ja arvoja” ja moduulin Katsomukset (ET4) sisältöön ”poliittisia maailmankatsomuksia, kuten liberalismi”.
8. Perhe ja perheenyhdistäminen 30 p.
8.1 Pohdi, mikä on perhe ja mikä merkitys perheellä on yksilön hyvän elämän kannalta. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmia , ja . 15 p.
Käsitys perheestä vaihtelee kulttuureittain, ja perhemallit ovat muuttuneet aikojen saatossa. Ihmiskunnan historiaa ja eri kulttuureja tarkastellessa ei siis ole yhtä selkeää tapaa määritellä perhettä. Aineistossa 8.B kuvataan Maahanmuuttoviraston käsitys siitä, ketkä voivat olla henkilön perheenjäseniä ja kuulua siis hänen perheeseensä. Perheenyhdistämisestä päätetään tämän Maahanmuuttoviraston määritelmän perusteella, mutta kyseessä on vain yksi näkemys siitä, ketkä voivat muodostaa perheen. Maahanmuuttoviraston käsityksen mukaan esimerkiksi isovanhemmat, tädit, sedät, sisarukset tai aikuiset lapset eivät kuulu perheeseen, vaikka moni niin Suomessa kuin Suomen ulkopuolella voi kokea näiden sukulaisten kuuluvan perheeseensä. Perheet voivat olla paljon monimuotoisempia kuin tässä määritelmässä annetaan ymmärtää. Perheeseen voi kuulua myös muita kuin puoliso tai sukulaisia, kuten vanhemman uuden puolison lapsia tai ystävien kaltaisia läheisiä.
Perheen määritelmään liittyy myös kysymys perheen suhteesta avioliittoon, joka mainitaan aineistossa 8.A. Maahanmuuttoviraston määritelmää ja perheen kytkemistä avioliittoon voi myös kritisoida ja esittää erilaisen perheen määritelmän.
Aineiston 8.C mukaan perheellä voi olla merkittävä vaikutus yksilön hyvään elämään. Hyvä elämä on mahdollista ymmärtää eri tavoin, ja hyvällä elämällä voidaan nähdä olevan useita erilaisia osatekijöitä. Perhe on tapa toteuttaa yksilön tarvetta olla läheistensä kanssa ja pitää yllä läheisiä ihmissuhteita. Muita perheeseen liittyviä hyvän elämän osatekijöitä ovat rakkaus, läheisyys sekä lapsen ja vanhemman suhde. Myös yksilön identiteetti voi liittyä vahvasti perheeseen tai yhteisöön, jota perhe itselle edustaa. Se tarjoaa tiettyjä rooleja, mutta joskus nämä roolit saattavat olla yksilön hyvän elämän kannalta myös haitallisia.
Perhe siis vaikuttaa monella tavalla hyvään elämään. Erossa olo perheestä vasten tahtoa voi tehdä ihmisestä onnettoman, kuten aineistossa 8.C esitetään. Samoin perheen yhteen tuominen on tapa vaikuttaa omaan elämään. Vastaavasti perheenyhdistämisen epäonnistuminen itsestä riippumattomista syistä saattaa heikentää yksilön hallinnan tunnetta. Toki perhe voi myös vaikuttaa haitallisesti yksilön elämään, jos se esimerkiksi rajoittaa yksilön vapautta toteuttaa itseään.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia, mikä on perhe ja mikä merkitys perheellä on yksilön hyvän elämän kannalta. Vastauksessa tulee hyödyntää aineistoja 8.A, 8.B ja 8.C. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas esittää hajanaisia huomioita siitä, mikä perhe on ja mikä merkitys perheellä on yksilön hyvän elämän kannalta. Vaihtoehtoisesti hän esittää perusteellisempia huomioita joko siitä, mikä perhe on, tai siitä, mitä merkitystä sillä on yksilön hyvän elämän kannalta.
8 pisteen vastauksessa kokelas pohtii, mikä on perhe ja mikä merkitys perheellä on yksilön hyvän elämän kannalta. Hän hyödyntää vähintään kahta aineistoista 8.A, 8.B ja 8.C.
12 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on monipuolista ja johdonmukaista. Hän hyödyntää aineistoja 8.A, 8.B ja 8.C.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää vastaustaan esimerkiksi pohtimalla perhekäsitysten eroja eri kulttuureissa ja eri historiallisina ajanjaksoina.
8.2 Pohdi perheenyhdistämistä yhteiskunnallisena ilmiönä ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmia , ja . 15 p.
Oikeus perhe-elämään on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Oikeus perhe-elämään ei toteudu, jos ihminen joutuu tahtomattaan elämään erossa perheestään. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun ihminen on joutunut pakenemaan henkeään uhkaavaa konfliktia eikä ole voinut ottaa perheenjäseniään mukaan.
Vaikka oikeus perhe-elämään kuuluu ihmisoikeuksiin, kyseessä on poliittisesti monimutkainen asia. Aineistossa 8.C mainitaan, että Suomessa perheenyhdistämisen mahdollisuuksia on tiukennettu monin tavoin. Erityisesti maahanmuuttopolitiikka vaikuttaa perheenyhdistämisen tiukennuksiin. Tilanne on ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta eettisesti ongelmallinen. YK:n ihmisoikeusjulistuksen artiklan 16 perusteella perheenyhdistämisen tiukennuksia voidaan kuitenkin perustella myös siten, ettei perheenyhdistämisen rajoittaminen suoranaisesti estä momenttien 1 ja 2 toteutumista. Momentti 3 kuitenkin kehottaa kaikkia valtioita ja yhteiskuntia suojelemaan perheitä, mikä ei toteudu, jos valtio tai yhteiskunta hankaloittaa perheen elämistä yhdessä vastoin perheenjäsenten tahtoa.
Perheenyhdistäminen on myös kulttuurisesti moninainen aihe. Koska perhekäsitykset vaihtelevat kulttuureittain, ihmisen omasta näkökulmasta hänen oikeutensa perhe-elämään ei välttämättä toteudu, vaikka hän saisi elää puolisonsa ja lastensa kanssa. Ulkomaille voi jäädä perheelle tärkeitä perheenjäseniä, kuten isovanhempia tai aikuisia lapsia.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia perheenyhdistämistä yhteiskunnallisena ilmiönä ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta hyödyntäen aineistoja 8.A, 8.B ja 8.C. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas esittää hajanaisia huomioita perheenyhdistämisestä yhteiskunnallisena ilmiönä ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta.
8 pisteen vastauksessa kokelas pohtii perheenyhdistämistä yhteiskunnallisena ilmiönä ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Hän hyödyntää vähintään kahta aineistoista 8.A, 8.B ja 8.C.
12 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on monipuolista ja johdonmukaista. Hän hyödyntää aineistoja 8.A, 8.B ja 8.C.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas liittää pohdintansa myös esimerkiksi tämänhetkisiin poliittisiin tai muihin yhteiskunnallisiin tapahtumiin tai pohtii YK:n ihmisoikeusjulistuksen sisältöjä kriittisesti yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Minä ja hyvä elämä (ET1) kohtiin ”hyvän elämän tekijöitä ja ulottuvuuksia: tarpeet, onnellisuus”, ”elämänvalinnat ja elämänhallinnan keinot: yksilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä, perimän ja ympäristön merkitys” ja ”ihmisen identiteetti ja sosiaalisuus: yksilöt yhteisöissä, sosiaaliset suhteet, roolit ja normit”. Se kytkeytyy myös moduulin Minä ja yhteiskunta (ET2) kohtiin ”yhteiskunnassa toimimisen ja aktiivisen kansalaisuuden tiedollisia perusteita: yhteiskunnalliset rakenteet, sosiaaliset tosiasiat, modernin länsimaisen yhteiskunnan erityispiirteet, kuten individualismi ja yhteisön ja yhteiskunnan ero, sekä näiden vaikutus yksilön elämään” ja ”ihmisarvo, ihmisen arvokkuus ja ihmisoikeudet; ihmisoikeusasiakirjat, kuten YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistus, Lapsen oikeuksien sopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimus; ihmisoikeusloukkaukset, kuten holokausti”.
9. Noituus nykyaikana 30 p.
Nykyaikana noituutta harjoittavat yksilöt muodostavat yleensä itse oman käsityksensä siitä, mitä on olla noita ja miten noituutta harjoitetaan. Ilmiö on osa laajempaa, usein yksilökeskeistä uuspakanallisuutta ja uushengellisyyttä, jossa erilaisia katsomuksellisia perinteitä yhdistellään omaan elämänkatsomukseen.
9.1 Erittele aineistoissa ja esiintyvien henkilöiden kertomuksia omasta noituudestaan. 10 p.
Vastauksen pituus on enintään 1500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Aineistoissa 9.A ja 9.B kuvataan kaksi erilaista modernin noituuden muotoa noituuden harjoittajien itsensä kertomana. Aineiston 9.A Kuparikettu on omien sanojensa mukaan noita ja meedio, kun taas aineistossa 9.B haastateltu Essi Mäkelä sanoo kuuluvansa wiccauskoon ja pitää itseään noitana sitä kautta. Kuparikettu puhuu noituudesta elämänkatsomuksena, eikä hän aineiston perusteella näytä kuuluvan mihinkään laajempaan noituutta harjoittavaan yhteisöön. Mäkelä sen sijaan puhuu noituudesta maailmankatsomuksena kuvaillessaan wiccauskoa uskontona ja luonnonuskona. Kyseessä on siis kaksi eri tapaa hahmottaa modernia noituutta katsomuksena. Näistä wiccausko on yhteisöllisempi ja organisoituneempi.
Molempien kertojien näkemyksiin noituudesta kuuluu ajatus siitä, että kukin noituuden harjoittaja saa itse valita, mitä elementtejä omaan noituuteensa ottaa. Aineistossa 9.B kerrotun perusteella katsomuksen ei tarvitse millään tavalla näkyä wiccauskon harjoittajan arjessa. Aineiston 9.A Kuparikettu sen sijaan on tehnyt noituuden harjoittamisesta myös sivutoimen sosiaalisen median vaikuttajana ja meediona, jolloin noituus on paljon suurempi osa hänen jokapäiväistä elämäänsä, vaikka hän itse sanookin elävänsä tavallista opiskelijan ja vanhemman elämää.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää eritellä aineistoissa 9.A ja 9.B esiintyvien henkilöiden kertomuksia omasta noituudestaan. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
3 pisteen vastauksessa kokelas tekee joitakin huomioita aineistoissa 9.A ja 9.B esiteltyjen noituutta harjoittavien henkilöiden omista kertomuksista.
5 pisteen vastauksessa kokelas erittelee aineistoissa 9.A ja 9.B esiintyvien henkilöiden omia kertomuksia noituudesta.
8 pisteen vastauksessa erittely on osuvaa ja monipuolista. Erot aineistojen henkilöiden välillä tuodaan esiin.
Vastauksen enimmäispituus on 1 500 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
9.2 Arvioi, millä perusteilla noituutta voidaan nykyään pitää katsomuksena. Hyödynnä vastauksessasi vähintään kahta aineistoista , ja . 20 p.
Aineistojen 9.A, 9.B ja 9.C perusteella noituuteen kuuluu nykyään monenlaisia piirteitä ja toteutustapoja. Aineistojen kautta käy ilmi, että noituutta voidaan nykyään pitää yksilön itsenäisenä toimintana, johon ei liity laajempaa yhteisöä, tai löyhästi organisoituna yhteisöllisenä toimintana. Aineistoissa 9.B ja 9.C esitelty wiccausko kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Kaikki wiccauskon harjoittajat eivät kuitenkaan pidä itseään noitina.
Noituutta voidaan nykyään pitää niin elämänkatsomuksena, kuten aineistossa 9.A annetaan ymmärtää, kuin uskontona tai ainakin maailmankatsomuksena, kuten aineistoista 9.B ja 9.C käy ilmi. Aineistoissa 9.A ja 9.B haastatellut henkilöt itse pitävät noituutta katsomuksena, vaikkakin eri tavoin: toiselle heistä kyseessä on elämänkatsomus, toiselle maailmankatsomus. Aineistojen perusteella henkilöiden voidaan olettaa käyttävän kyseisiä käsitteitä oikeansuuntaisesti. Katsomuskäsitteet ovat moniulotteisia, joten arvioinnissa on luontevaa kiinnittää huomiota katsomuksen käsitteen eri osa-alueisiin eli maailmankuvaan, etiikkaan ja tieto-oppiin.
Noituuden asemaa katsomuksena voidaan nykyään arvioida myös eletyn uskonnon näkökulmasta. Kyseessä on yksilökeskeinen ja joko löyhästi organisoitu tai täysin organisoimaton toiminta. Noituuden harjoittajien toiminnassa on nykyään mukana myös elementtejä, joita muutkin kuin noituuden harjoittajat saattavat käyttää, kuten tarotkortteja, pentagrammeja tai kiviä, joilla uskotaan olevan esimerkiksi parantavia ominaisuuksia.
Varsinkin wiccauskoa on mahdollista luonnehtia harjoittajien omien sanojen perusteella jonkinlaiseksi luonnonuskoksi. Aineistossa 9.A esiteltyä uskoa ”henkiin” voidaan myös etäisesti verrata esimerkiksi shintolaisuuden esi-isien muistamiseen ja palvontaan.
Kokelas voi ottaa myös kriittisen vastauslinjan ja perustella, miksei noituutta voida nykyään mielekkäästi pitää katsomuksena. Noituutta saatetaan pitää tietyissä tapauksissa esimerkiksi viihteellisenä toimintana. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon myös ne seikat, jotka puoltaisivat noituuden asemaa katsomuksena nykyään.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää arvioida, millä perusteilla noituutta voidaan nykyään pitää katsomuksena. Vastauksessa tulee hyödyntää vähintään kahta aineistoista 9.A, 9.B ja 9.C. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita noituudesta katsomuksena nykyään.
10 pisteen vastauksessa kokelas arvioi, millä perusteilla noituutta voidaan nykyään pitää katsomuksena. Kokelas hyödyntää vähintään kahta aineistoista 9.A, 9.B ja 9.C.
15 pisteen vastauksessa arviointi on monipuolista ja oivaltavaa.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas esimerkiksi vertaa nykyaikaista noituutta muihin katsomuksiin, kuten samanismiin tai shintolaisuuteen, tai pohtii nykyaikaista noituutta laajemmin osana nykyisen länsimaisen yhteiskunnan ilmiöitä.
LOPS2019:ssä tehtävä liittyy moduulin Katsomukset (ET4) kohtaan ”katsomuksellinen käsitteistö; katsomukset perustavina tapoina käsittää maailma ja katsomuksellisten kysymysten luonne” sekä moduulin Uskonnot ja uskonnottomuus (ET5) kohtaan ”uskonnon ja uskonnottomuuden näkyminen ja vaikutus arkielämässä, politiikassa ja oikeudenkäytössä: liberaali ja fundamentalistinen uskonnollisuus, tapauskonnollisuus, uudet uskonnolliset liikkeet, sekularisaatio ja julkisen vallan tunnustuksettomuuden periaate”.