Hyvän vastauksen piirteet: FI – Maantiede

Väittämä on virheellinen, koska diagrammin kesä- ja talvilämpötilat ovat liian korkeat Suomen ilmasto-olosuhteisiin. Lisäksi sateisuuden vuodenaikaisvaihtelu on jokseenkin päinvastainen kuin Suomen etelä- ja keskiosissa. Väittämän ilmastodiagrammi kuvaa talvisateiden ilmastoa Espanjan pohjoisosissa.

Vaasan oikea ilmastodiagrammi:

Käsitteen täsmällisestä määritelmästä 2 p., pintapuolisesta määritelmästä 1 p.

• Esimerkki täsmällisestä määritelmästä (2 p.): Ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn.
• Esimerkki pintapuolisesta määritelmästä (1 p.): Ekologinen jalanjälki kuvaa sen alueen kokoa, joka tarvitaan ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen.

Kustakin perustellusta syystä ja alueellisesta esimerkistä yhteensä 2 p.

• Väestön koko: Valtiotasolla tarkasteltuna suuri väkiluku johtaa merkittävään ekologiseen jalanjälkeen esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa, koska suurempi väestö kuluttaa enemmän luonnonvaroja. Suuri väestö kasvattaa myös hiilidioksidipäästöjen ja jätteiden määrää.
• Massatuotanto: Kulutustavaroiden massatuotanto ja sen keskittyminen tiettyihin valtioihin on lisännyt luonnonvarojen kulutusta ja ympäristökuormitusta esimerkiksi Kiinassa.
• Teollisuustuotanto: Teollisuustuotanto kuluttaa paljon energiaa ja luonnonvaroja ja kasvattaa ekologista jalanjälkeä esimerkiksi Keski- ja Länsi-Euroopassa (Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Italia) sekä Japanissa.
• Korkea elintaso: Länsimaille tyypilliseen korkeaan elintasoon liittyvä ylikulutus on kasvattanut ekologista jalanjälkeä etenkin Yhdysvalloissa. Länsimaissa ylikulutus on myös lisännyt jätteiden ja hiilidioksidipäästöjen määrää.
• Matala elintaso: Suuressa osassa Afrikan ja Aasian runsasväkisiä valtioita ekologinen jalanjälki on matalan elintason ja vähäisen kulutuksen vuoksi suhteellisen pieni. Matalan elintason ansiosta myös hiilidioksidipäästöt ja jätteen määrä voi olla pieni.
• Kaivostuotanto: Laaja kaivostuotanto sekä kaivannaisten rikastaminen kasvattavat ekologista jalanjälkeä lisäämällä luonnonvarojen kulutusta ja jätteen määrää esimerkiksi Kanadassa ja Australiassa.
• Alkutuotanto: Alkutuotannon suuri osuus kasvattaa ekologista jalanjälkeä. Monissa alkutuotantoon painottuneissa talouksissa, kuten Venäjällä ja Brasiliassa, valtion alueen luonnonvaroja myydään globaaleille markkinoille.
• Ympäristölainsäädännön heikkous ja korruptio: Teollistuvissa maissa eri puolilla maailmaa, kuten Meksikossa, Turkissa ja Indonesiassa, maatalous- ja teollisuustuotannon kasvu on ollut voimakasta. Samalla heikko ympäristölainsäädäntö ja korruptio ovat mahdollistaneet luonnonvarojen lyhytjänteisen hyödyntämisen, mikä kasvattaa ekologista jalanjälkeä.
• Biokapasiteetti: Suomen kaltaisten rikkaiden länsimaiden suurta ylikulutusta ja ekologista jalanjälkeä voi kompensoida niiden biokapasiteetti, joka tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa hiiltä.

Kustakin huolellisesti perustellusta vaikuttamistavasta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

Suomen valtio 4–6 p.

• Haittaveron asettaminen epäekologisille tuotteille, kuten polttomoottoriajoneuvoille.
• Taloudellinen tuki ympäristöystävälliselle toiminnalle, kuten maalämpöön siirtymiselle.
• Ympäristölainsäädännön tiukentaminen ja tehostaminen kaivosten ja tehtaiden ympäristövaikutusten pienentämiseksi.
• Julkisten palveluiden ja yksityisen sektorin tukeminen, jotta ne voisivat irrottautua fossiilitaloudesta ja siirtyä kiertotalouteen.
• Kansalaisten kestävämpien valintojen helpottaminen ja tukeminen esimerkiksi joukkoliikennettä kehittämällä ja kasvisruoan saatavuutta parantamalla.
• Lainsäädännön ja muiden sääntöjen ja määräysten tehostaminen, jotta kaavoituksesta ja kaupunkisuunnittelusta tulisi entistä ympäristöystävällisempää. Tämä vaikuttaa muun muassa liikenteen ja infrastruktuurin rakentamisen ympäristövaikutuksiin.

Suomessa asuva henkilö 4–6 p.

• Kasvispainotteisen ja paikallisiin ruokiin pohjautuvan ruokavalion suosiminen, sillä eläinperäisten ruokien tuottamisessa ja tuontielintarvikkeiden kuljettamisessa kuluu enemmän luonnonvaroja.
• Asuintilojen lämpötilan laskeminen ja lämpimän veden käytön vähentäminen peseytyessä sekä pyykin- ja astianpesussa.
• Julkisen ja kevyen liikenteen liikennevälineiden suosiminen yksityisautoilun sijaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.
• Omien kulutustottumuksien muuttaminen (esimerkiksi matkailu, vaatteet ja harrastukset) luonnonvarojen kulutuksen vähentämiseksi.
• Kierrättäminen sekä käytettyjen vaatteiden ja muiden käytettyjen hyödykkeiden suosiminen uusien sijaan, jotta voidaan pidentää tuotteiden elinkaarta ja siten vähentää luonnonvarojen kulutusta.

• Muodostuman nimi: Siirtolohkare (1 p.) (kuvassa on Liikkuva kivi Sysmän Onkiniemessä)
• Ominaisuudet (1–2 p.): Suuri ympäristöstään erottuva kivi, sijaitsee joskus kaukana alkuperäisestä paikastaan. Toisinaan eri kivilajia kuin alueen peruskallio.
• Syntytapa (2–3 p.):
  • Jäätikkö murskasi peruskalliota ja kuljetti siitä irronneita suuria kivenlohkareita, jotka jään sulaessa jäivät sulamiskohtaan.
  • Kulutusmuoto (jäätikön etenemisvaihe) ja kasausmuoto (jäätikön sulamisvaihe).

• Muodostuman nimi: Silokallio (1 p.) (Porkkalanniemen rantakalliot Kirkkonummella)
• Ominaisuudet (1–2 p.): Pienehkö, yksittäinen kalliopaljastuma, erityisesti rannoilla. Sileä pinta, pinnassa uurteita ja kouruja. Toisinaan rosoinen ja jyrkkä suojasivu.
• Syntytapa (2–3 p.):
  • Jäätikön edetessä pohjassa oleva hieno kiviaines hioi kallion pintaa sileäksi ja isommat lohkareet raapivat sen pintaan jäätikön liikkeen suuntaisia uurteita. Suojasivuun kohdistui vähiten kulutusta, joten se saattoi jäädä rosoiseksi.
  • Kulutusmuoto, jäätikön etenemisvaihe.

• Muodostuman nimi: Harju (1 p.) (Luomusjärven harju Kevon luonnonpuistossa Utsjoen kunnassa)
• Ominaisuudet (1–2 p.): Pitkänomainen harjanne, suuntautunut jäätikön liikesuunnan mukaisesti. Kuiva kasvupaikka, lajittunutta aineista, pyöristyneitä kiviä.
• Syntytapa (2–3 p.):
  • Jäätikköjoen uoman pohjalle kasaantui joen kuljettamaa, lajittelemaa ja pyöristämää aineista. Pohjalle isoimmat kivet, pinnalle soraa ja hiekkaa.
  • Kasausmuoto, jäätikön sulamisvaihe.

• Muodostuman nimi: Suppa, suppakuoppa tai suppalampi (1 p.) (Kankaanjärven suppalampi Säkylänharjun-Virttaankankaan alueella Loimaalla)
• Ominaisuudet (1–2 p.): Maakerrostumassa oleva pyöreä kuoppa, halkaisija muutamista metreistä muutamaan sataan metriin. Joskus pohjalla lampi, usein harjun tai deltan yhteydessä.
• Syntytapa (2–3 p.):
  • Jäätiköstä irronnut suuri jäälohkare hautautui kerrostuneen maa-aineksen sisään ja suli. Jäljelle jäi pyöreä maanpinnan kuoppa. (Suppalampi on syntynyt paikkaan, jossa pohjavesi on täyttänyt supan pohjan.)
  • Kasausmuoto, jäätikön sulamisvaihe.

Kummastakin oikeasta megakaupunkien määrästä 1 p.

• Vuonna 1950 megakaupunkeja oli kaksi. (1 p.)
• Vuonna 2025 megakaupunkeja oli 30. (1 p.)

Kasvuvauhdin ja kokoeron vertailevasta kuvailusta 2 p., pintapuolisesta kuvailusta 1 p. Jos kokelas kuvailee vain toista kaupunkialuetta, osatehtävästä annetaan 0 p.

Esimerkiksi: Pariisin väkiluku on kasvanut maltillisemmin (noin 5 miljoonalla) kuin Delhin (noin 30 miljoonalla). Delhin väkiluku on ohittanut Pariisin, ja Delhi on nykyään yksi maailman suurimmista kaupungeista. (2 p.)

Kustakin perustellusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p.

Esimerkkisisältöjä:

Pariisi (4 p.)

• Korkean tulotason maissa, kuten Ranskassa, kaupungistumisaste on ollut korkea jo pitkään varhaisen teollistumisen vuoksi. Siitä syystä kaupunkien kasvu on ollut viime vuosikymmeninä hitaampaa kuin alhaisen tulotason maissa.
• Ranskassa elintasoero kaupungin ja maaseudun välillä ei ole kovin suuri, jolloin kaupunkeihin ei muuteta paremman elintason perässä yhtä paljon kuin köyhemmissä maissa.
• Pariisissa asuminen on kallista ja elinkustannukset korkeat, mikä on ohjannut muuttoliikettä muihin kaupungin lähellä sijaitseviin asutuskeskuksiin.
• Pariisissa kotitalouksien koko on pienentynyt, minkä vuoksi kaupungin väkiluvun kasvu on ollut hidasta.

Delhi (4 p.)

• Intiassa luonnollinen väestönkasvu on ollut hyvin nopeaa ja kaupunkeihin on muuttanut paljon nuorta väestöä, minkä vuoksi myös syntyvyys on Delhissä korkea.
• Delhissä on monipuoliset työmarkkinat ja paremmat palkat, mikä houkuttelee maaseutuväestöä ja maahanmuuttajia kaupunkiin.
• Delhissä on maaseutua kattavammat palvelut, koulutusmahdollisuudet ja terveydenhuolto, jotka houkuttelevat väestöä kaupunkiin.

Ekokaupungin käsitteen täsmällisestä määrittelystä 2 p., esimerkiksi:

Ekokaupunki on kaupunki, joka on suunniteltu ja rakennettu siten, että se edistää kestävän kehityksen tavoitteita. Tällainen kaupunki on ekologisempi ja vähäpäästöisempi kuin monet muut kaupungit.

Kaupunkirakentamisen ja -suunnittelun keinoista yhteensä enintään 6 p. Kustakin perustellusta esimerkistä 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

• Rakennusmateriaalit (enintään 2 p.): ekologisuus, kierrätettävyys, energiatehokkuus, pitkä elinkaari
• Liikennejärjestelmät (enintään 2 p.): yksityisautoilun vähentäminen, julkisen liikenteen kehittäminen, kevyen liikenteen edistäminen
• Hiilinielut (enintään 2 p.): viherseinät ja -katot, kaupunkipuutarhat ja -puistot
• Omavaraisuus (enintään 2 p.): kierrätyksen kehittäminen, oman ruuantuotannon lisääminen (kasvimaat, katto- ja parvekepuutarhat), vesiviljelmät (sienien ja kasvien viljely), energiaomavaraisuus (uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen ja käyttö)
• Luonnonvarojen käyttö (enintään 2 p.): jätteiden kierrätys ja uusiokäyttö, jätevesien puhdistus

Mikäli vastauksessa on kuvattu enemmän kuin kolme esimerkkiä, vain ensimmäiset kolme arvioidaan.

Ydinmääritelmästä 2 p. ja täydentävistä tiedoista 2 p.

Ydinmääritelmä: Karttaprojektio on tapa esittää kolmiulotteinen maapallo kaksiulotteisella tasolla. (2 p.)

Täydentävistä tiedoista yhteensä enintään 2 p., kustakin keskeisestä huomiosta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

• Projektio noudattaa tietynlaista periaatetta siinä, miten se esittää pallopinnan kaksiulotteisella tasolla.
• Projektiot jaetaan taso-, lieriö- ja kartioprojektioihin.
• Projektio tuottaa aina vääristymiä, jotka riippuvat valitusta projisointitavasta.
• Projektiot voidaan jakaa karkeasti oikeakulmaisiin, oikeapintaisiin, oikeapituisiin ja sovellettuihin.

Kunkin projektiotyypin perusteellisesta kuvaamisesta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

• Oikeakulmaisessa projektiossa kulmat ilmansuuntien välillä ovat oikein, mutta välimatkat ja pinta-alat ovat vääristyneet (esimerkkinä Mercatorin projektio).
• Oikeapintainen projektio näyttää alueiden pinta-alat oikein, mutta niiden muodot ja välimatkat vääristyvät.
• Oikeapituinen projektio vääristää pinta-aloja ja muotoja, mutta kuvaa paikkojen etäisyydet oikein.

Vastauksessa hyväksytään myös perusteellisesti kuvattuna seuraava luokittelu:

• Lieriöprojektiossa maapallo asetetaan kuvitteellisen lieriön sisään, joka sivuaa maapalloa tiettyä leveys- tai pituuspiiriä pitkin.
• Tasoprojektio laaditaan kuvitteelliselle tasolle, joka sivuaa maapalloa valitussa pisteessä, yleensä pohjois- tai etelänavalla.
• Kartioprojektiossa maapallo asetetaan kuvitteellisen kartion sisään, joka sivuaa maapalloa jonkin leveyspiirin kohdalla.
• Sivuavien projektioiden lisäksi on olemassa leikkaavia projektioita.

Valitun projektion laatimisen perusteellisesta kuvauksesta 2 p. ja ominaisuuksien kuvailusta enintään 4 p., kustakin oikeasta huomiosta 1 p. Mikäli vastauksesta ei käy selkeästi ilmi, kumpi kartta on valittu, osatehtävästä annetaan 0 p.

Kartta 1 (6 p.)
Täysiin pisteisiin vaaditaan tieto siitä, että kyseessä on oikeakulmainen projektio tai lieriöprojektio.

Projektion laatiminen (2 p.), esimerkiksi: Kartta on laadittu asettamalla maapallo kuvitteellisen lieriön sisään niin, että lieriö on sivunnut maapalloa päiväntasaajan kohdalla, ja sen jälkeen on projisoitu maapallo lieriön pinnalle.

Projektion ominaisuudet (4 p.), esimerkkisisältöjä:

• Oikeakulmainen (Mercatorin) projektio.
• Lieriöprojektio.
• Lieriöprojektio sivuaa maapalloa tavallisesti päiväntasaajan kohdalla.
• Pystysuuntainen (perusasentoinen tai pystyasentoinen).
• Oikeakulmaisessa projektiossa suunnat pysyvät oikeina kartan kaikissa osissa.
• Oikeakulmaisessa projektiossa pinta-alat ja etäisyydet vääristyvät, esimerkiksi napa-alueet ovat suhteettoman suuria verrattuna päiväntasaajan alueeseen.
• Leveyspiirit on kuvattu projektiossa yhdensuuntaisina vaakaviivoina ja pituuspiirit niitä kohtisuoraan leikkaavina pystyviivoina.

Kartta 2 (6 p.)
Täysiin pisteisiin vaaditaan tieto siitä, että kyseessä on oikeapintainen projektio tai tasoprojektio.

Projektion laatiminen (2 p.), esimerkiksi: Kartta on laadittu asettamalla taso sivuamaan maapalloa pohjoisnavan kohdalla ja sen jälkeen projisoimalla maapallo tason pinnalle.

Projektion ominaisuudet (4 p.), esimerkkisisältöjä:

• Oikeapintainen (Lambertin) projektio.
• Tasoprojektio.
• Tasoprojektio sivuaa maapalloa valitussa pisteessä, yleensä pohjois- tai etelänavalla (tässä kartassa pohjoisnapa).
• Oikeapintainen projektio kuvaa oikein pinta-aloja, ja alueiden pinta-alojen suhteet ovat oikeat.
• Oikeapintaisessa projektiossa alueiden muodot, suunnat ja etäisyydet vääristyvät.
• Pituuspiirit on kuvattu projektiossa napakeskeisinä säteinä ja leveyspiirit niitä leikkaavina ympyröinä.

Kattavasta perustelusta, joka pohjautuu projektioiden vertailuun ja merenkulun kartoille asettamiin vaatimuksiin 4 p. Kustakin perustellusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

• Kartan 1 projektio on oikeakulmainen, eli kartta säilyttää kulmat (ilmansuunnat) oikeina kaikkialla. Projektiotyyppi soveltuu muita paremmin merenkulkuun, koska ilmansuunnat ovat tärkeitä navigoinnissa. (2 p.)
• Kartan 2 projektio ei puolestaan ole oikeakulmainen vaan oikeapintainen, mikä aiheuttaa kulmien vääristymistä erityisesti kartan reunoilla. Tämä estää suuntien tarkastelun ja navigoinnin kartan avulla, mikä tekee kartasta epäkäytännöllisen merenkulussa. (2 p.)

Kustakin hyvin perustellusta kasteluun perustuvan monokulttuurin haitasta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

• Alkuperäisen kasvillisuuden poistaminen monokulttuuriin perustuvan viljelmän tieltä voi lisätä maaperän kulumista ja eroosiota. Etenkin rinteitä raivattaessa maa-ainesta valuu alempana oleviin vesistöihin.
• Keinokastelu voi lisätä alueen maaperän suolaantumista, sillä korkean lämpötilan vuoksi vettä haihtuu maaperästä tehokkaasti ja sen seurauksena suolat jäävät maaperään.
• Monokulttuurin haittana on myös tuholaisten ja kasvitautien aiheuttamien vaurioiden lisääntyminen, minkä vuoksi joudutaan käyttämään yhä enemmän torjunta-aineita.
• Kasteluun perustuva monokulttuuri voi vaikuttaa haitallisesti alueen ekosysteemeihin ja aiheuttaa luontokatoa, sillä luonnonvaraiset kasvi- ja eläinlajit harvinaistuvat.
• Vientiin kasvatettavat tuotteet vievät viljelyalaa alueen muilta ravinto- ja hyötykasveilta. Tämä saattaa vaikuttaa ravinnontuotantoon ja ruuan saatavuuteen.
• Kasteluun perustuvat monokulttuurit ovat usein plantaasiviljelmiä ja suurten globaalien yritysten omistuksessa. Tällöin viljelystä saatavat tuotot eivät hyödytä paikallista väestöä.
• Kasteluun perustuvan monokulttuurin tuotteet ovat pääosin vientituotteita, jolloin niiden kuljetus kohdemaihin tuottaa väistämättä päästöjä ilmakehään.
• Ilmastonmuutoksen myötä sääolot ja vuodenaikaisvaihtelut epävakaistuvat, mikä voi vaikeuttaa avokadon monokulttuuriviljelyä.
• Kehittyvät maat, joissa harjoitetaan avokadon monokulttuuriviljelyä, ovat alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille heikon hallinnon ja yhteiskunnan epävakauden vuoksi.

Diagrammista yhteensä enintään 4 p. seuraavasti:

• Oikea diagrammityyppi oikeasta aineistosta 1 p. (viivadiagrammi, kaikki maat samassa diagrammissa omina viivoinaan).
• Diagrammin selitteistä yhteensä 3 p.
  • Muuttujat yksiselitteisesti tunnistettavia 1 p.: diagrammi sisältää selitteen.
  • Akselien selitetekstit riittäviä 1 p.: akselien muuttujat ja niiden yksiköt on nimetty.
  • Looginen otsikko 1 p.: diagrammin otsikko sisältää vähintään taulukon otsikossa annetut tiedot.

Jos valtiot on esitetty omina viivadiagrammeinaan yhden diagrammin sijasta, niistä voidaan antaa yhteensä enintään 2 p.

Esimerkki täysiin pisteisiin oikeuttavasta diagrammista:

Syiden kuvauksesta yhteensä enintään 4 p. Kustakin perustellusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

• Ruokatrendin takia maailmanlaajuinen avokadon kysyntä on kasvanut etenkin länsimaissa, mikä on johtanut avokadon tuotannon kasvuun.
• Kasvanut kysyntä on tehnyt avokadon viljelystä taloudellisesti kannattavaa, mikä on osaltaan lisännyt sen tuotantoa.
• Meksikon asema avokadon suurimpana tuottajamaana perustuu hedelmän suosimiseen sekä paikallisessa ruokakulttuurissa että naapurimaiden ja erityisesti Yhdysvaltojen markkinoilla.

Luonnonmaantieteellisten edellytysten vertailusta 2–6 p. ja ihmismaantieteellisten edellytysten vertailusta 2–6 p. Kustakin perustellusta ja vertailevasta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Täysiin pisteisiin vaaditaan, että vastauksessa on pohdittu sekä luonnonmaantieteellisiä että ihmismaantieteellisiä edellytyksiä. Esimerkkisisältöjä:

Luonnonmaantieteelliset edellytykset (2–6 p.)

• Erot ilmaston sateisuudessa: Meksiko sijaitsee aroilmaston alueella, Kravun kääntöpiirin ja hepoasteiden korkeapaineen alueella, jossa sateita saadaan vähän. Kenia puolestaan sijaitsee trooppisella vyöhykkeellä, jossa sateita saadaan runsaasti ja suhteellisen tasaisesti ympäri vuoden.
• Erot ilmaston kuivuudessa: Keniassa avokadoa viljellään lähinnä ylänköalueilla, missä sateita saadaan tasaisesti eivätkä lämpötilat ole yhtä korkeat kuin alavammilla savannialueilla. Meksikossa puolestaan ilmasto on yleisesti kuiva, mikä aiheuttaa haasteita avokadon viljelylle.
• Erot kasteluveden alkuperässä: Keniassa kasteluviljely kuluttaa lähinnä talteen kerättyä sadevettä. Meksikossa puolestaan joudutaan käyttämään myös suuria määriä pohjavettä, mikä lisää kiistoja veden omistusoikeuksista.
• Lämpötilojen samankaltaisuus: Molemmat valtiot soveltuvat lämpöolosuhteiltaan erinomaisesti avokadon viljelyyn. Tämä alentaa avokadon tuotantokustannuksia, sillä satoja voidaan saada useampia vuodessa eikä viljelijän tarvitse sijoittaa varoja kasvihuoneisiin.

Ihmismaantieteelliset edellytykset (2–6 p.)

• Työvoimakustannusten samankaltaisuus: Molemmissa valtioissa on runsaasti halpaa työvoimaa tarjolla, mikä mahdollistaa halvat tuotantokustannukset.
• Maanomistusolojen samankaltaisuus: Sekä Keniassa että Meksikossa maanomistuksen ja maankäyttöoikeuksien epäselvyydet saattavat hankaloittaa pienviljelijöiden työtä.
• Rikollisen toiminnan sekä hallinnon samankaltaisuus: Niin Keniassa kuin Meksikossa rikollisuus, korruptio ja virkavallan tehottomuus hankaloittavat pienviljelijän työtä.

Viljelijän saamien taloudellisten hyötyjen kuvauksesta 2–4 p. ja viljelijän kohtaamien taloudellisten haasteiden kuvauksesta 2–4 p. Kustakin hyvin perustellusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

Taloudelliset hyödyt (2–4 p.)

• Maanviljelijä saa avokadon viljelystä huomattavasti korkeamman tuoton itselleen kuin perinteisiä lajikkeita viljelemällä.
• Avokado sopii viljeltäväksi kenialaisella ylänköalueella lämpötilan ja vuosittaisen sadannan puolesta, eli maanviljelijän ei tarvitse sijoittaa suurta summaa kastelujärjestelmien rakentamiseen.
• Avokadon viljelijä voi työllistää paikallisia, jolloin taloudelliset hyödyt säilyvät alueella ja lisäävät myös viljelijän omaa hyvinvointia.

Taloudelliset haasteet (2–4 p.)

• Avokadon laajamittaisen ja kaupallisen viljelyn aloittaminen vaatii usein alkupääoman, jota monilla kenialaisilla ei ole.
• Viljelijä saattaa menettää merkittävän osan arvokkaasta sadostaan varkaille, koska maan heikko hallinto ja virkavalta eivät kykene hillitsemään rikollista toimintaa.
• Maanviljelijän ansaitsemista voitoista osa menee vartijoiden palkkaamiseen, koska varkaudet tiloilla ovat suuri ongelma.

Kustakin loogisesti piirretystä ja oikein nimetystä planetaarisesta tuulesta ja pysyvästä ilmanpainevyöhykkeestä 1 p., yhteensä 10 p. seuraavasti:

• Tuulista 6 p. Järjestyksessä pohjoisnavalta etelänavalle: itätuulet, länsi- ja lounaistuulet, koillispasaati, kaakkoispasaati, länsi- ja luoteistuulet, itätuulet.
• Ilmanpainevyöhykkeistä 4 p. Järjestyksessä navoilta päiväntasaajalle: napa-alueen korkeapaine, polaaririntaman matalapaine, hepoasteiden korkeapaine, päiväntasaajan matalapaine. Piirroksesta tai nimestä tulee käydä ilmi, onko kyseessä korkea- vai matalapaineen vyöhyke. Jos ilmanpainevyöhykkeet on piirretty vain toiselle pallonpuoliskolle, vyöhykkeistä annetaan enintään 2 p.

Solujen piirtämisestä loogisesti voidaan antaa 1–2 korvaavaa pistettä, kun tuulten suunnat on merkitty oikein päin. Solujen nimeämistä ei vaadita.

Osatehtävästä annetaan enintään 5 p., jos planetaaristen tuulten ja ilmanpainevyöhykkeiden nimet eivät ole mukana piirroksessa.

Esimerkki täyteen 10 pisteeseen oikeuttavasta piirroksesta:

Planetaaristen tuulten synnyn perusperiaatteen kuvauksesta 2–6 p. ja keskeisimpien planetaaristen tuulten syntymekanismien kuvauksesta 2–6 p. Kustakin perustellusta ja täsmällisin käsittein kuvatusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

Planetaarisen tuulen synty (2–6 p.)

• Auringon säteilyn epätasainen jakautuminen maapallolle aiheuttaa pysyviä ilmanpainevyöhykkeitä.
• Ilmanpaine-erojen välille muodostuu pysyviä, samaan suuntaan puhaltavia tuulia eli planetaarisia tuulia. Tuuli puhaltaa korkeapaineesta matalapaineeseen.
• Coriolis-ilmiö kääntää tuulen suuntaa, pohjoisella pallonpuoliskolla oikealle ja eteläisellä vasemmalle.
• Auringon zeniittiaseman siirtyessä vuodenaikojen mukaan myös pysyvät ilmanpainevyöhykkeet ja planetaariset tuulet siirtyvät etelä-pohjoissuunnassa.

Keskeisimpien planetaaristen tuulten synty (2–6 p.)

• Päiväntasaajan matalapaineen alueella ylöspäin kohoava lämmin ilmamassa ylläpitää ilmakehän liikettä. Korkealla ilmakehässä ilma kääntyy virtaamaan napoja kohti.
• Pasaatituulten synty: Osa hepoasteiden korkeapaineen alueella alas painuvasta ilmamassasta virtaa kohti päiväntasaajan matalapainetta. Coriolis-ilmiön vaikutuksesta tuuli kääntyy pohjoisella pallonpuoliskolla puhaltamaan koillisesta ja eteläisellä pallonpuoliskolla kaakosta.
• Länsi- ja lounaistuulten sekä länsi- ja luoteistuulten synty: Osa hepoasteiden korkeapaineen alueella alas painuvasta ilmamassasta virtaa kohti polaaririntaman matalapainetta. Coriolis-ilmiön vaikutuksesta tuuli kääntyy pohjoisella pallonpuoliskolla puhaltamaan lännestä ja lounaasta ja eteläisellä lännestä ja luoteesta.
• Itätuulten synty: Napa-alueet saavat vähiten Auringon lämpösäteilyä, ja kylmän ilman ja laskevien virtausten takia sinne muodostuu pysyvä korkeapaine. Ilma virtaa sieltä kohti polaaririntaman matalapainetta. Coriolis-ilmiön vaikutuksesta tuuli kääntyy puhaltamaan idästä.

Kummankin alueen kuvauksesta enintään 6 p. seuraavasti: alueella vaikuttavan planetaarisen tuulen nimeämisestä 1 p. ja sen vaikutuksista ilmaston ja sään kautta (2–3 p.) ihmisen toimintaan (2–3 p.) yhteensä enintään 5 p. Esimerkkisisältöjä:

1. Irlanti (6 p.): Länsi- ja lounaistuulet (1 p.) ja polaaririntaman liikkuvat matalapaineet tuovat Atlantilta vaihtelevaa säätä, ympärivuotisia sateita ja myrskytuulia (3 p.). Sateiseen ja myrskyisään ilmastoon on pitänyt varautua esimerkiksi rakentamisessa, viemäröinnissä ja hulevesien hallinnassa, merenkulussa sekä pukeutumisessa. (2 p.)
2. Antigua ja Barbuda (6 p.): Koillispasaati (1 p.) puhaltaa alueella, mutta Auringon zeniittiaseman vuodenaikaiset muutokset vaikuttavat tuuliin ja ilmanpaineeseen voimakkaasti. Atlantilta puhaltava koillispasaati viilentää ja tasaa lämpötiloja, kesä ja syksy ovat sadekautta ja talvi ja kevät kuivaa kautta. (3 p.) Vallitsevan tuulen suunnan takia asutus on sijoittunut saarten lounaisrannoille, suojaan Atlantilta saapuvilta koillismyrskyiltä. Yhteiskunta on joutunut sopeutumaan kuivaan kauteen ja sadekauteen – toisaalta säästämällä ja varastoimalla vettä ja toisaalta viljelemällä kausisateisiin sopeutuneita lajeja. (2 p.)

Oikeasta reitistä 1 p.: lyhin on reitti N.

Perusteluista enintään 3 p: Kustakin hyvin perustellusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

• Maapallon pyöreän ja navoilta hieman litistyneen muodon vuoksi lyhin reittivaihtoehto on lähimpänä pohjoisnapaa kulkeva reitti N.
• Kartassa 8.A maapallo on projisoitu Mercatorin oikeakulmaiseen projektioon, joka vääristää maapallon etäisyyksiä ja pinta-aloja erityisesti napa-alueilla. Tämän vuoksi matkaltaan lyhin reitti näyttää kartalla pidemmältä kuin suorimmalta näyttävä reitti O.
• Korvaava tieto: Reittivaihtoehtoa N kutsutaan myös isoympyräreitiksi. (1 p.)

Lentoreittiin vaikuttavista luonnonmaantieteellisistä tekijöistä 4–6 p. ja ihmisen toimintaan liittyvistä tekijöistä 4–6 p. Kustakin perustellen ja maantieteellisiä käsitteitä käyttäen kuvatusta tekijästä 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Täysiin pisteisiin vaaditaan, että vastauksessa on käsitelty sekä meno- että paluureittiä. Esimerkkisisältöjä:

Luonnonmaantieteelliset tekijät (4–6 p.)

• Ylätroposfäärin suihkuvirtaukset: Menolennon reitti Helsingistä Tokioon hyödyntää lännestä itään kulkevaa subtrooppista suihkuvirtausta. Helsingistä Tokioon lennetään myötätuulessa, jolloin polttoainetta säästyy ja lentoaika lyhenee. Paluulennolla käytetään pidempää reittiä pohjoisnavan kautta, koska se on Helsingin suuntaan nopeampi kuin menolennon reitti, jolla olisi voimakas vastatuuli.
• Turbulenssi: Meno- ja paluureittien suunnittelussa on pyritty välttämään mahdollisuuksien mukaan voimakkaan turbulenssin alueita. Näitä alueita syntyy eri suuntaan liikkuvien ilmamassojen kohdatessa, myrskyjen yhteydessä ja vuoristojen yläpuolella.
• Vuoristoiset alueet: Menolennon reitillä vältetään hyvin korkeiden vuoristo- ja ylänköalueiden, kuten Tienšanin, Himalajan ja Tiibetin, ylittämistä vähäisten vara- ja pakkolaskupaikkojen sekä vuoriston aiheuttaman turbulenssin vuoksi.

Ihmisen toimintaan liittyvät tekijät (4–6 p.)

• Kansainväliset sopimukset: Meno- ja paluureitit seuraavat pääasiassa kansainvälisesti sovittujen reittipisteiden kautta kulkevia lentoreittejä.
• Konfliktialueet: Meno- ja paluureitit välttävät konfliktialueiden ja poliittisesti epävakaiden alueiden, kuten Ukrainan, Iranin ja Pohjois-Korean, ilmatiloja.
• Ylilentokiellot: Yksittäiset valtiot voivat rajoittaa lentoliikennettä esimerkiksi poliittisista syistä. Esimerkiksi Venäjä ja Euroopan unioni ovat asettaneet toisilleen ylilentokiellot. Tämän vuoksi meno- ja paluureitit kiertävät Venäjän ilmatilan.
• Ilmatilarajoitukset: Valtio voi rajata alueensa ilmatilaan lentokieltoalueita. Esimerkiksi Kiinan ilmatilasta suurin osa on varattu maan ilmavoimille, minkä vuoksi menolennon reitti mutkittelee Kiinan ilmatilassa.
• Melualueet: Tiheästi asutuille alueille on voitu asettaa yölento- ja melurajoituksia, jotka vaikuttavat nousevien ja laskeutuvien koneiden reitteihin lentoasemien lähialueilla.
• Ilmatilojen ruuhkaisuus: Ruuhkat voivat aiheuttaa lentojen myöhästymisiä, kun lennonjohto joutuu rajoittamaan lentämistä ruuhkaisessa ilmatilassa. Paluulennolla Japanista Suomeen suositaan napa-alueen kautta kulkevaa reittiä, jolla lentää vain vähän muita koneita. Siten muu liikenne ei vaikuta lennon aikatauluun ja reittivalintaan samalla tavalla kuin ruuhkaisemmalla alueella.

Kustakin toimintaperiaatteen hyvin perustellusta kuvauksesta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

• Avaruudessa Maata kiertävät paikannussatelliitit lähettävät paikannussignaalia, joka sisältää muun muassa tarkan lähetysajan ja satelliitin tunnuksen.
• Lentokoneessa oleva paikannuslaite vastaanottaa satelliittien lähettämistä signaaleista lähetysaikatiedon. Se laskee signaalien lähetysajan sekä laitteen oman kellon ilmoittaman vastaanottamisajan erotuksen perusteella etäisyytensä satelliitteihin.
• Paikannuslaite laskee sijainnin kolmiomittauksen perusteella satelliittien tarkkoja sijainteja hyödyntäen.
• Tarkkaan paikannukseen tarvitaan signaali vähintään neljästä satelliitista, joskin lentokoneet hyödyntävät sijaintinsa määrittämisessä yleensä useampaa kuin neljää satelliittia.
• Lentokoneiden satelliittipaikannus on aiemmin perustunut pääasiassa yhdysvaltalaisen Navstar GPS -järjestelmän käyttöön, mutta nykyään koneet vastaanottavat samaan aikaan paikannussignaaleja myös muiden paikannusjärjestelmien, kuten Galileon tai GLONASSin, satelliiteista.
• Lentokoneet hyödyntävät yhä enemmän myös satelliittipaikannuksen avustepalveluita, kuten differentiaalista paikanmääritystä, jossa kiinteät maa-asemat mittaavat satelliittien paikannustarkkuutta ja -virheitä ja välittävät korjaustiedon lentokoneille.
• Korvaava tieto: Lentokoneet lähettävät omia sijaintitietojaan eteenpäin maa-asemille, lennonjohdolle sekä muille lentokoneille.

Kustakin perustellusta tekijän kuvaamisesta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

• Lentorahti soveltuu usein vain pienikokoisten tuotteiden kuljettamiseen lentokoneiden pienten ruumatilojen sekä painorajoitusten vuoksi.
• Lentoliikennettä käytetään rahdin kuljetusmuotona varsinkin pitkillä matkoilla sen nopeuden vuoksi.
• Lentorahtina kuljetetaan varsinkin tuotteita, jotka tulee toimittaa vastaanottajalle hyvin nopeasti. Tällaisia ovat esimerkiksi tärkeät asiakirjat ja kirjeposti, kiireellisesti tarvittavat lääkkeet ja hoitovälineet sekä helposti pilaantuvat elintarvikkeet, kuten Pohjoismaista Japaniin kuljetettava lohi.
• Lentorahtina kuljetetaan kalliita ja arvokkaita tuotteita, sillä ne halutaan usein toimittaa vastaanottajalle nopeasti ja maksajalla on varaa lentorahdin kalliisiin kustannuksiin.
• Lentorahtia käytetään paljon ulkomaisista verkkokaupoista, kuten Amazonista, Temusta tai Sheinistä, tilattujen tuotteiden toimituksissa, sillä tilaukset toimitetaan yksittäin ja vastaanottaja odottaa usein nopeaa toimitusta.
• Lentoliikennettä käytetään usein rahdin toimittamiseen sellaisiin paikkoihin, jotka ovat muilla kulkuneuvoilla vaikeasti saavutettavia. Tällaisia ovat esimerkiksi kaukaiset saaret, vuoristoiset alueet ja erittäin syrjäiset erämaakylät.

Kohteiden alueellisen jakautumisen kuvauksesta 4–6 p. ja syiden kuvauksesta 4–6 p. Kustakin perustellusta huomiosta maantieteellisiä käsitteitä käyttäen 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

Kohteiden jakautuminen (4–6 p.)

• Suurin osa maailmanperintökohteista sijaitsee Euroopassa.
• Kohteita on paljon myös Lähi-idässä, Itä- ja Etelä-Aasiassa sekä Väli-Amerikassa.
• Kohteita on harvemmassa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Australiassa ja Oseaniassa.
• Vain pieni osa kohteista sijaitsee hyvin harvaan asutuilla alueilla, kuten napa-alueilla, Kanadan ja Venäjän pohjoisosissa tai laajoilla aavikko- ja aroalueilla.
• Maailmanperintökohteista suurin osa on kulttuurikohteita.
• Varsinkin kulttuurikohteet ovat keskittyneet asutuksen ydinalueille.
• Luontokohteista valtaosa on mantereilla ja vain pieni osa meriekosysteemeissä.
• Yhdistettyjä kulttuuri- ja luontokohteita on vain vähän, mutta niitä on ympäri maailmaa.

Syitä (4–6 p.)

• Maailmanperintökohteita on paljon valtioissa, jotka ovat aktiivisesti korostaneet kulttuuriperintöään ja edistäneet omien kohteidensa sisällyttämistä luetteloon (monet Euroopan valtiot sekä Kiina, Intia, Meksiko).
• Osalla valtioista ei välttämättä ole kiinnostusta tai resursseja hakea maailmanperintökohteen statusta, sillä valintaprosessi on raskas ja pitkäkestoinen.
• Koska ehdotukset maailmanperintökohteiksi tekee valtio, valinnoissa korostuvat valtakulttuuria edustavat kohteet, jotka sijaitsevat usein asutuksen ydinalueilla. Tällöin vähemmistökulttuureille merkittäviä kohteita varsinkin periferia-alueilla esitetään harvemmin luetteloon.
• Valtiot ajattelevat usein kohteiden hyödynnettävyyttä matkailussa, minkä vuoksi kohteita on vähemmän periferia-alueilla.
• Kulttuurikohteiden valintakriteerit ovat suosineet historiallisia ja uskonnollisia rakennuksia, minkä seurauksena niitä on valittu maailmanperintöluetteloon runsaasti. Tämä näkyy kohteiden suurena määränä erityisesti Euroopassa, Itä-Aasiassa ja Lähi-idässä. (Valintakriteerit ovat suosineet erityisesti kristinuskoon liittyviä rakennuksia, mikä selittää osaltaan sen, että kohteita on paljon Euroopassa.)

Kustakin perustellusta käyttötavan kuvauksesta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

• Rakennetuista maailmanperintökohteista voidaan kerätä kuvaamalla ja kartoittamalla tarkkoja paikkatietoaineistoja. Niitä hyödyntämällä kohde voidaan korjata, entisöidä ja rakentaa uudestaan samanlaiseksi, jos se vaurioituu tai tuhoutuu esimerkiksi konfliktin tai luonnonkatastrofin seurauksena.
• Maailmanperintökohteista voidaan kerätä paikkatietoa kohteen eri osien kunnosta ja suunnitella sen avulla kunnostamistoimenpiteitä.
• Paikkatietoaineistojen ja -analyysien avulla voidaan mallintaa, miten erilaiset riskit, kuten tulvat, myrskyt, eroosio tai saasteet, voivat vaikuttaa kohteiden säilymiseen. Tietojen perusteella kohteiden suojaamista voidaan parantaa.
• Paikkatiedon avulla voidaan selvittää, mitkä osat luontokohteista ovat geo- tai biodiversiteetiltään erityisen monimuotoisia tai missä osissa kohdetta esiintyy uhanalaisia eliöitä. Näille alueille voidaan siten kohdentaa tehokkaampia luonnonsuojelutoimia sekä laatia esimerkiksi puskurianalyysilla suojavyöhykkeitä.
• Erilaisten paikkatietoaineistojen avulla voidaan keskittää salametsästyksestä kärsivien luontokohteiden suojelua sitä erityisesti tarvitseville alueille. Lähteitä ovat esimerkiksi salametsästyshavainnot sekä salametsästäjien tekemien sosiaalisen median päivitysten sijaintimerkinnät.
• Näkymäanalyysin avulla voidaan selvittää, miten uusien rakennusten rakentaminen vaikuttaa maailmanperintökohteina oleviin kaupunkimaisemiin.
• Kävijälaskureiden, matkapuhelimien paikannustietojen ja sosiaalisen median päivitysten avulla saadaan tietoa turistien kulkureiteistä maailmanperintökohteen alueella. Tietojen perusteella voidaan suunnitella ja ohjata kulkureittejä, jolloin voidaan vähentää turistien aiheuttamaa maaston ja kohteiden kulumista.
• Turismia voidaan joutua rajoittamaan maailmanperintökohteen kaikkein herkimmin kuluvissa osissa. Turismin painetta voidaan lieventää laatimalla kohteesta virtuaalimalleja, joiden avulla turistit pääsevät vierailemaan kohteessa virtuaalitodellisuudessa.
• Paikkatiedon perusteella maailmanperintökohteista voidaan laatia karttoja, diagrammeja, videoita sekä muita geomediaesityksiä. Niiden avulla voidaan esitellä päättäjille, miksi kohteen suojeluun ja ylläpitoon on tärkeää saada riittävät resurssit.
• Paikkatiedosta laaditut geomediaesitykset esimerkiksi uutisissa tai sosiaalisessa mediassa voivat lisätä suuren yleisön tietoutta kohteiden suojelun tärkeydestä, jolloin ihmiset voivat edistää suojelutoimia tehokkaammin.

Hyötyjen kuvauksesta 4–6 p. ja haittojen kuvauksesta 4–6 p. Kustakin hyvin perustellusta huomiosta 2 p., pintapuolisesta kuvauksesta 1 p. Esimerkkisisältöjä:

Hyötyjä (4–6 p.)

• Alueen näkyvyys mediassa lisääntyy.
• Kasvava turismi tuo paikkakunnalle lisätuloja ja työpaikkoja.
• Kasvava turismi voi parantaa paikkakunnan palveluita ja liikenneyhteyksiä.
• Maailmanperintökohde voi vahvistaa paikkakunnan asukkaiden paikallisidentiteettiä ja oman asuinseudun arvostusta.
• Maailmanperintökohteen ympäristö täytyy suojella, mikä vähentää maiseman muuttumista.

Haittoja (4–6 p.)

• Turismin aiheuttamat lieveilmiöt, kuten liikennemäärien kasvaminen ja roskaaminen, voivat lisääntyä paikkakunnalla.
• Kohteen ylläpidosta ja suojelusta aiheutuu kustannuksia, mikä voi heikentää kunnan taloutta.
• Kohteen suojelustatus voi rajoittaa lähialueen maankäyttöä ja infrastruktuurin kehittämistä.
• Suojelustatus voi rajoittaa maailmanperintökohteen lähialueella elinkeinojen harjoittamista, kuten metsätaloutta, soranottoa sekä kaivosteollisuutta.