Hyvän vastauksen piirteet: FI – Terveystieto
20.3.2026
Alustavat hyvän vastauksen piirteet 20.3.2026
Alustavat hyvän vastauksen piirteet on suuntaa-antava kuvaus kokeen tehtäviin odotetuista vastauksista ja tarkoitettu ensisijaisesti tueksi alustavaa arvostelua varten. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastauksia. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät ole osa Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettua tietoa siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu yksittäisen kokelaan koesuoritukseen. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät sido Ylioppilastutkintolautakuntaa lopullisen arvostelun perusteiden laadinnassa.
Terveystieto oppiaineena rakentuu monitieteiselle tietoperustalle ja kokonaisvaltaiselle ymmärrykselle terveydestä ja sen yksilöllisistä, yhteisöllisistä, yhteiskunnallisista ja globaaleista edellytyksistä. Terveyden moniulotteisuuden vuoksi siihen liittyviä teemoja tulee lähestyä eri näkökulmista. Hyvässä vastauksessa tarkasteluun on osattu valita tehtävän kannalta olennaiset näkökulmat, ja siinä osoitetaan asiatietojen laajaa hallintaa.
Terveystiedon reaalikoe edellyttää monipuolista tiedonkäsittelyä ja kykyä itsenäiseen kriittiseen ajatteluun. Hyvässä vastauksessa käsitteitä käytetään täsmällisesti. Tehtävän niin vaatiessa terveyteen ja sairauteen liittyvää tietoa on pystytty soveltamaan, analysoimaan ja arvioimaan ja se on osattu asettaa laajempiin asiayhteyksiin. Tehtäviin liittyviä aineistoja hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti ja niihin viitataan vastauksessa. Hyvässä vastauksessa asioiden välisiä yhteyksiä, syysuhteita ja vuorovaikutusmekanismeja tarkastellaan asianmukaisesti ja esitetyt väitteet perustellaan monipuolisesti ja selkeästi. Lisäksi vastauksessa annetaan havainnollistavia esimerkkejä ja hyödynnetään ajankohtaista tietoa tehtävänannon rajoissa. Hyvässä vastauksessa terveyteen liittyviä ilmiöitä ja tietoja sekä tiedonmuodostusta arvioidaan monipuolisesti ja kriittisesti.
Tulkinnoille, johtopäätöksille ja terveyteen liittyvälle eettiselle arvopohdinnalle on luonteenomaista ehdollisuus ja avoimuus. Toisin sanoen hyvässä vastauksessa punnitaan vaihtoehtoisia näkemyksiä tai huomioidaan poikkeuksia ja erityistapauksia, joita tarkastellaan kriittisesti suhteessa kulttuuriin ja eri aikakausien yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Terveystiedon yleissivistävän luonteen ohella terveystiedon aihepiireille on ominaista henkilökohtaisuus ja kokemuksellisuus. Kokemuksellista tietoa tulee analysoida ja perustella teorioiden tai tutkimuspohjaisen tiedon avulla.
Hyvä vastaus on jäsennelty, johdonmukaisesti etenevä ja asiassa pysyvä kokonaisuus. Teksti on sujuvaa ja kieliasultaan virheetöntä.
Pisteitys
Tehtäväkohtainen maksimipistemäärä on 20 tai 30 pistettä. Tehtävät pisteitetään asiatietojen hallinnan (osa 1) tai asiatietojen hallinnan ja tiedonkäsittelyn (osat 2 ja 3) perusteella. Asiatietojen hallinta arvostellaan tehtäväkohtaisten kriteerien mukaan. Tiedonkäsittelyn arvostelu perustuu taulukon 1 kriteereihin. Tiedonkäsittelyn arvostelukohteet ovat samanarvoisia, ja niistä muodostuva keskiarvo annetaan kokonaislukuna.
Hyvän vastauksen luonnehdinnassa on kuvattu kunkin vastauksen keskeinen asiasisältö. Kokelas voi saada pisteitä myös sellaisista relevanteista tiedoista tai näkökulmista, joita tehtäväkohtaisissa kuvauksissa ei tuoda esille. Jos muuten pisteitä tuottavassa vastauksessa ilmenee useita pieniä virheitä, voidaan asiasisällön hallinnan pistemäärästä vähentää enintään 3 pistettä (20 pisteen tehtävät) tai 5 pistettä (30 pisteen tehtävät). Jos vastauksessa on yksittäinen, hyvin perustavanlaatuinen virhe, voidaan asiasisällön hallinnan pistemäärästä vähentää enintään 5 pistettä (20 pisteen tehtävät) tai 8 pistettä (30 pisteen tehtävät).
Vastauksen pituus tai tietosisältöjen määrä eivät ole ansioita, jos vastauksessa esitetyt tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäoleellisia tai kokelas on käsittänyt tehtävän väärin. Tehtävänantoon liittymätön teksti jätetään huomioimatta tiedonkäsittelyn arvostelussa (taulukko 1). Mikäli vastaus sisältää runsaasti tehtävänantoon liittymättömiä seikkoja, voidaan vastauksen kokonaispistemäärästä vähentää enintään 5 pistettä. Joissakin tehtävissä vastauksen enimmäispituus on rajoitettu. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
| Tiedonkäsittelyn arvostelukohteet | 0 (0) p. | 2 (3) p. | 4 (6) p. | 6 (9) p. | 8 (12) p. | 10 (15) p. |
|---|---|---|---|---|---|---|
|
Käsitteiden käyttö Keskeisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö Muiden käsitteiden asianmukainen käyttö | Käsitteitä ei ole valittu eikä määritelty. | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö satunnaista ja heikkoa | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinnassa ja käytössä joitakin puutteita, määrittely pintapuolista | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö pääosin asianmukaista | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö asianmukaista | Aiheen kannalta olennaisten käsitteiden valinta, määrittely ja käyttö asiantuntevaa ja luontevaa |
| Tiedon käyttö tehtävänannon mukaisesti | ||||||
| Soveltaminen, esim. käyttäminen, muuttaminen, oletusten tekeminen, aineistojen hyödyntäminen | Tietoa ei sovelleta, aineistoa ei hyödynnetä | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa niukkaa ja heikkoa tai aineistoa toistavaa | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa pintapuolista | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa pääosin asianmukaista | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa asianmukaista | Tiedon ja aineiston käyttö uudessa tilanteessa tai tehtävän ratkaisemisessa monipuolista ja luontevaa |
| Analysointi, esim. vertailu, erottelu, luokittelu, ristiriitojen ja piilomerkitysten osoittaminen, olennaisen erottaminen epäolennaisesta, suhteiden tarkastelu (yhteydet, syysuhteet, vuorovaikutusmekanismit) | Tietoa ei analysoida | Tiedon analysointi satunnaista ja niukkaa | Tiedon analysointia paikoittain, otteeltaan pintapuolista | Tiedon analysointi pääosin monipuolista ja johdonmukaista | Tiedon analysointi monipuolista ja johdonmukaista | Tiedon analysointi systemaattista, kokonaisvaltaista ja oivaltavaa |
| Arviointi, esim. suhteuttaminen, yleistäminen, yhdistäminen, arvottaminen, valitseminen, toteutettavuus, vaikuttavuus | Tietoa ei arvioida | Tiedon arviointi satunnaista ja niukkaa | Tiedon arviointia paikoittain, otteeltaan pintapuolista | Tiedon arviointi pääosin monipuolista ja johdonmukaista | Tiedon arviointi monipuolista ja johdonmukaista | Tiedon arviointi systemaattista, kokonaisvaltaista ja oivaltavaa |
| Luominen, esim. kehittäminen, suunnitteleminen, tuottaminen, ongelmien asettaminen ja ratkaisu, johtopäätösten tekeminen | Suunnitelmat ja mallit puuttuvat, ongelmia ei aseteta tai ratkaista, johtopäätöksiä ei tehdä | Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen tai ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen sattumanvaraista ja heikkoa, johtopäätökset ylimalkaisia tai liioittelevia | Suunnitelmat ja vaihtoehtoiset mallit niukkoja, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen pintapuolista, johtopäätökset pintapuolisia | Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen pääosin monipuolista, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen pääosin uskottavaa, johtopäätökset pääosin asianmukaisia | Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen monipuolista, tiedon käsitteellistäminen, ongelmien asettaminen ja ratkaiseminen uskottavaa, johtopäätökset asianmukaisia | Suunnitelmien ja vaihtoehtoisten mallien luominen oivaltavaa ja uskottavaa, tiedon käsitteellistäminen sekä ongelmien asettaminen ja niiden ratkaiseminen vakuuttavaa, johtopäätökset loogisia ja jäsentyneitä |
| Argumentaatio Väitteiden perustelu teorioiden, tutkimustiedon, faktojen ja esimerkkien avulla | Asioita ei perustella, perustelut eivät ole päteviä | Perusteluja niukasti, perusteleminen ylimalkaista, rajoittunutta, liioittelevaa tai epäuskottavaa | Perusteluja paikoittain, perustelut toteavia, yksinkertaisia tai pintapuolisia, perusteluissa paikoin puutteita tai virheitä | Perusteluja useissa kohdissa, perustelut pääosin paikkansa pitäviä | Perusteluja useissa kohdissa, perustelut uskottavia ja selkeitä | Perusteluja kattavasti, perustelut monipuolisia ja vakuuttavia |
|
Kokonaisuus Jäsentyneen ja johdonmukaisen vastauksen rakentaminen | Vastaus on sekava, samoja asioita toistetaan eri kohdissa | Vastaus on heikosti jäsennelty, ja se voi sisältää joitakin ristiriitaisuuksia, kokonaisuus hahmottuu heikosti | Vastaus on jäsennelty, mutta asiat jäävät irrallisiksi | Vastaus on pääosin johdonmukainen, ja sitä on yritetty hahmottaa kokonaisuutena | Vastaus on johdonmukainen ja muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden | Vastaus on johdonmukainen ja muodostaa yhtenäisen, kiitettävästi jäsennellyn, asiassa pysyvän ja helposti ymmärrettävän kokonaisuuden |
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Tunnista virheet 20 p.
1.1 Preventio ja promootio tarkoittavat tekijöitä, jotka eniten uhkaavat yksilön terveyttä tämän päivän maailmassa. 4 p.
Vastauksen pituus on enintään 1000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Termien preventio ja promootio määritelmä on väärä. Promootion tavoitteena on terveyden ja toimintakyvyn parantaminen. Promootiolla tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jolla pyritään lisäämään yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan mahdollisuuksia huolehtia omastaan ja muiden terveydestä. Preventio tarkoittaa sairauksien tai tapaturmien ehkäisyä sekä niistä aiheutuvien haittojen vähentämistä. Promootio edellyttää monitieteistä ja moniammatillista yhteistyötä.
Maailman terveysjärjestö WHO on kartoittanut, että merkittäviä globaaleja terveysturvallisuutta vaarantavia tekijöitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, ilmansaasteet, pitkäaikaissairauksien yleistyminen, tartuntatautiepidemiat ja pandemiat.
1.2 Epidemiologia tarkoittaa tarttuvien tautien tutkimusta. 4 p.
Vastauksen pituus on enintään 1000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Termi on määritelty väärin. Epidemiologia on kansanterveys- ja lääketieteeseen liittyvä tieteenala, jossa tutkitaan sairauksien esiintyvyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä väestötasolla. Sairaudet voidaan jakaa tarttuviin eli infektiotauteihin kuten influenssa ja tarttumattomiin tauteihin kuten sydän- ja verisuonisairaudet. Epidemiologiassa tutkitaan sekä tarttuvia että tarttumattomia tauteja. Epidemiologian merkitystä voi sekoittaa sana epidemia, joka tarkoittaa poikkeuksellisen suurta tartuntataudin esiintyvyyttä.
1.3 Tyypin 1 diabeteksen taustalla ovat epäterveelliset elämäntavat, metabolinen oireyhtymä ja geneettinen alttius. 4 p.
Vastauksen pituus on enintään 1000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Diabetes on ryhmä sairauksia, joista tunnetuimmat ovat tyypin 1 diabetes ja tyypin 2 diabetes. Tekstissä olevat riskitekijät liittyvät tyypin 2 diabetekseen. Metabolinen oireyhtymä eli MBO tarkoittaa tilaa, jossa henkilöllä on useita terveyttä uhkaavia riskitekijöitä samaan aikaan kuten keskivartalolihavuutta, heikentynyt sokerinsietokyky, kohonneet verenpainearvot ja useita kielteisiä rasva-aineenvaihdunnan muutoksia.
Tekstissä olevat riskitekijät liittyvät myös sydän- ja verisuonitauteihin.
Tyypin 1 diabetekseen sairastumisen syitä ja sen ehkäisykeinoja ei toistaiseksi tunneta. Geneettisen alttiuden lisäksi ympäristötekijöillä, kuten ravinnolla, oletetaan olevan osuutta taudin kehittymiseen. Tyypin 1 diabeteksen syynä on haiman insuliinia tuottavien solujen häiriötila, joka aiheuttaa insuliinin tuotannon vähenemisen ja loppumisen. Kaikki geneettisen alttiuden omaavat eivät sairastu tyypin 1 diabetekseen. Tarkkaa syytä tähän ei vielä tiedetä.
1.4 Borrelioosi on alhaisen elintason maissa esiintyvä suolistoinfektio. 4 p.
Vastauksen pituus on enintään 1000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Borrelioosi ei ole suolistosairaus, vaan se on vakava bakteerin aiheuttama infektiotauti, jonka aiheuttaa punkkien levittämä Borrelia-bakteeri (spirokeetta). Borreliaa levittäviä punkkeja esiintyy tietyillä maapallon leveyspiireillä, kuten Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Punkkien levinneisyys ei liity maiden taloudelliseen tilanteeseen.
Suolistoinfektiot ovat viruksen, bakteerin, loisen tai alkueläimen aiheuttamia ruoansulatusjärjestelmän tulehduksia, joista voi seurata monenlaisia oireita, kuten oksentaminen, ripuli ja vatsakivut.
1.5 Painonhallinta tarkoittaa vähintään 10 kilogramman laihduttamista, kun BMI on 30 kg/m2 tai enemmän. 4 p.
Vastauksen pituus on enintään 1000 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Tekstissä on useampi virhe. Painonhallinta ei tarkoita samaa kuin laihduttaminen. Painonhallinta tarkoittaa pysyviä terveyttä edistäviä elintapamuutoksia, jotka tapahtuvat pitkällä aikavälillä. Sellaista on esimerkiksi ravinto-, uni- ja liikuntasuositusten noudattaminen.
Jos henkilön tavoitteena on painon pudottaminen, puhutaan laihduttamisesta. Painonhallinta tulee ajankohtaiseksi, kun tavoitepaino on saavutettu.
On väärä yleistys väittää, että 10 kilon painonpudotus olisi kaikille sopiva tavoite. Pelkkä paino ei kerro, onko ihmisellä ylipainoa vai ei, koska ihmiset ovat esimerkiksi eri pituisia. Painoindeksistä käytetään lyhennettä BMI, joka tulee englannin kielen sanoista body mass index. Terveyden kannalta suositeltava painoindeksi on 18,5–25.
Pisteitys
Kaikista viidestä osatehtävästä annetaan pisteitä saman ohjeen mukaan.
0 p. Tekstissä olevaa virhettä tai epätarkkuutta ei ole havaittu tai väärä kohta on nimetty virheeksi.
1 p. Virhe tai virheet on nimetty, mutta niitä ei ole perusteltu. Virhe on nimetty oikein, mutta perustelut ovat vääriä.
2 p. Virhe tai virheet on nimetty ja perusteltu oikein, mutta perusteluissa on puutteita.
3 p. Virhe tai virheet on nimetty ja perustelut ovat paikkansa pitäviä.
4 p. Virhe tai virheet on nimetty ja selkeästi perusteltu useammasta näkökulmasta täsmällisillä käsitteillä.
Pistevähennys merkkimäärän ylityksestä Reaaliaineiden kokeiden määräysten ja ohjeiden mukaisesti: 1–30 %:n merkkimäärän ylityksestä vähennetään 1 piste, yli 30 %:n ylityksestä 2 pistettä.
2. Syövän ehkäisy 20 p.
Syövän kehittyminen elimistössä on pitkä prosessi. Se etenee muutamien solujen muutoksista oireita aiheuttavaksi taudiksi, joka on kehittynyt, kun solukko on muuttunut pahanlaatuiseksi ja edelleen jatkanut kasvamistaan. Syöpätaudit ovat monimuotoinen sairausryhmä. Syöpään sairastumisen vaaraan vaikuttavat monet tekijät.
Laadi mallitaulukon mukainen taulukkopohja.
Mallitaulukon ensimmäisessä sarakkeessa on lueteltu syövälle altistavia tekijöitä. Selitä toisessa sarakkeessa kahden esimerkin avulla, miten yksilö voi vaikuttaa näihin tekijöihin tai niiden vaikutukseen. Selitä kolmannessa sarakkeessa samoin kahden esimerkin avulla, miten yhteiskunta voi vaikuttaa näihin tekijöihin tai niiden vaikutukseen ja siten pienentää syövän vaaraa.
Vastauksessa ei saa käyttää eri altistaville tekijöille samoja esimerkkejä.
Liitä tekemästäsi taulukosta selkeä kuvakaappaus vastauskenttään.
Syöpää voidaan ehkäistä monin eri tavoin. Syöpää aiheuttavia karsinogeeneja (syövän altisteita) voidaan estää syntymästä, poistaa ympäristöstä tai estää vaikuttamasta elimistössä. Elimistön puolustusjärjestelmiä voidaan vahvistaa, jotta soluissa syntynyt muutos (mutaatio) korjaantuu tai viallinen solu kuolee (apoptoosi). Pahanlaatuiseksi muuttumassa oleva solukko voidaan joissakin tapauksissa tunnistaa ja poistaa esimerkiksi leikkauksella.
| Syövälle altistavia tekijöitä | Esimerkkejä toimenpiteistä, joilla yksilö voi vaikuttaa altistavaan tekijään tai sen vaikutukseen | Esimerkkejä toimenpiteistä, joilla yhteiskunta voi vaikuttaa altistavaan tekijään tai sen vaikutukseen |
|---|---|---|
| Tupakkatuotteet |
|
|
| Ravinto |
|
|
| Työperäiset altisteet |
|
|
| Ympäristön altisteet |
|
|
| Tartuntataudit |
|
|
Pisteitys
Jokaisesta oikein selitetystä yksilötason ja yhteisötason toimenpiteestä, jolla yksilö ja yhteiskunta voivat vaikuttaa annettuun altistavaan tekijään, voi saada yhden pisteen. Eli altistekohtaisista yksilö- tai yhteisötason esimerkeistä ja selityksistä voi saada enintään kaksi pistettä. Jos sama toimenpide on mainittu useamman altistavan tekijän kohdalla (esimerkiksi kampanjat tai verotus), voi siitä saada pisteen vain kerran.
Jos vastauksessa ei noudateta tehtävänantoa eli jos vastausta ei esitetä taulukkomuodossa, enimmäispistemäärä on 10 p.
3. Terveyden määritelmä 20 p.
3.1 Mikä on Maailman terveysjärjestö WHO:n terveyden määritelmä vuodelta 1948? 5 p.
WHO:n terveyden määritelmä on vuodelta 1946, ja se astui voimaan 1948. Määritelmä on ilmaistu seuraavasti: Terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä vain sairauden puuttumista.
Pisteitys
1 p. = Terveyden ulottuvuudet (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen) on nimetty osittain oikein
2 p. = Terveyden ulottuvuudet ovat oikein
3 p. = Terveyden ulottuvuudet ja maininta sairaudesta ovat oikein
4 p. = Terveyden ulottuvuudet, hyvinvointi ja maininta sairauden puuttumisesta ovat oikein
5 p. = Määritelmä on täysin oikein
3.2 Maailman terveysjärjestön terveyden määritelmää on kritisoitu usein. Selitä, minkälaisia ongelmia määritelmään sisältyy. 15 p.
Terveyden määritelmää voidaan arvioida esimerkiksi seuraavien näkökulmien avulla.
Terveys on muutakin kuin sairauden puuttumista
Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että terveellä henkilöllä ei ole sairautta. Tämä näkökulma korostaa lääketiedettä ja fysiologiaa. Terveys on kuitenkin monimutkaisempi käsite. WHO:n määritelmä merkitsi aikanaan radikaalia käännettä suhteessa vallitsevaan määritelmään, jossa terveys oli vain sairauden puutetta. Näin se asetti myös uusia vaatimuksia kansanterveyden edistämiselle ja ihmisten ajatustapojen muuttamiselle.
Määritelmä on utopiaa ja epärealistinen
WHO:n terveysmääritelmää on kritisoitu erityisesti sen rajattomuudesta. Täydellisen hyvinvoinnin vaatiminen on utopiaa, se on tavoitetila, jonka vain hyvin harva voi saavuttaa. Täydellisyyttä on vaikea arvioida tai mitata. Määritelmä herättää filosofista ja eettistä pohdintaa esimerkiksi siitä, mitä on sairaus tai terveys. Tämä voi ahdistaa ihmisiä.
Hyvinvointi on muutakin kuin terveyttä
Hyvinvoinnin osatekijät jaetaan yleensä kolmeen ulottuvuuteen: terveyteen, materiaaliseen hyvinvointiin ja koettuun hyvinvointiin tai elämänlaatuun. Hyvinvointi-käsite viittaa suomen kielessä sekä yksilölliseen hyvinvointiin että yhteisötason hyvinvointiin. Yhteisötason hyvinvoinnin ulottuvuuksia ovat muun muassa elinolot, työllisyys ja työolot sekä toimeentulo. Yksilöllisen hyvinvoinnin osatekijöiksi taas luetaan sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen, onnellisuus ja sosiaalinen pääoma. Terveyden määritteleminen hyvinvoinniksi on ongelmallista, koska kaikilla ihmisillä on jossain elämänsä vaiheessa fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia haasteita.
Terveys on moniulotteinen käsite
Maailman terveysjärjestö määrittelee terveyden moniulotteiseksi kokonaisuudeksi. Se koostuu useista toisiinsa liittyvistä ulottuvuuksista, jotka kaikki vaikuttavat ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Moniulotteisuus ja monitekijäisyys määritelmässä korostavat, että terveyteen eivät kuulu pelkästään kehon toiminta ja suorituskyky. Ihmisen terveys on kokonaisuus, johon vaikuttavat useat tekijät, kuten geenit ja elinympäristö, jossa ihminen elää. Myös elämänkulkuun liittyvät tapahtumat sekä ihmissuhteet ja elintavat vaikuttavat siihen, millaiseksi terveys muodostuu.
Sairaudeksi tulkitaan eri asioita
Sosiaalinen ja erityisesti mediaympäristö vaikuttavat käsitykseen siitä, mikä on terveyttä. Joissain yhteisöissä tai kulttuureissa voinniltaan samanlaista henkilöä voidaan pitää terveenä, toisessa sairaana. Esimerkiksi ylipainon tulkinta vaihtelee kulttuuristen ja yhteiskunnallisten arvojen mukaan – toisessa kulttuurissa ylipaino on terveyden ja vaurauden merkki, toisessa taas siihen liittyy sairauden tai huonon terveyden stigma.
Määritelmässä on vaikeita ilmauksia
Jotkin määritelmän käsitteet, kuten psyykkinen ja sosiaalinen, ovat vaativia, eikä niitä voi kääntää eri kielille niin, että merkitys olisi täsmälleen sama. Esimerkki tästä on alkuperäisen määritelmän sana "mental", jonka suomenkielinen käännösvastine on "psyykkinen" tai "henkinen".
Terveys voidaan määritellä subjektiivisesti ja objektiivisesti
Subjektiivinen terveyden kokemus on ihmiselle itselleen kaikkein tärkein. Alkuperäinen määritelmä sulkee pois ajatuksen, että henkilö, jolla on jokin sairaus tai vamma, voisi kokea olevansa terve. Monet ihmiset elävät hyvää ja täysipainoista elämää sairaudestaan (esimerkiksi siitepölyallergia) tai rajoitteestaan (pyörätuoli) huolimatta.
Objektiivisen päätelmän terveydentilasta tekee puolueettomasti tutkimusten ja asiantuntemuksen perusteella terveydenhuollon ammattilainen. Objektiivinen näkemys voi auttaa löytämään keinoja, joiden avulla yksilö voi parantua sairaudesta ja kuntoutua toimintakykyiseksi. Toisaalta nykyisin lääketieteen käytettävissä olevat menetelmät ovat niin tehokkaita, että pienetkin muutokset ja poikkeamat normaalista saadaan esille. Tällöin henkilö saattaa kokea ne uhkana, vaikka poikkeama, kuten nivelen kuluma, ei ihmisen arkeen vaikuttaisi lainkaan.
Medikalisaatio voi lisääntyä
Medikalisaatio tarkoittaa lääketieteellistymistä. Täydellisen terveyden tavoite vahvistaa medikalisaatiota ja luo otolliset olosuhteet erilaisten hyvinvointipalveluiden ja terveystuotteiden markkinoille. Sairauden ja terveyden välinen raja on muuttunut ajan kuluessa. Esimerkiksi verenpaineen raja-arvoja on madallettu, jolloin aiemmin terveenä pidetty osa väestöstä katsotaan ”sairaaksi”. Tämä voi kuormittaa terveyspalveluja ja lisätä lääkkeiden käyttöä sekä yhteiskunnan kustannuksia.
Terveys ei ole pysyvä olotila
Terveys on dynaaminen olotila, joka vaihtelee eri elämänvaiheissa ja joskus jopa yhden päivän aikana. Aamulla olo voi olla täysin terve, illalla voi olla voimakkaita hengitystietulehduksen oireita, kuten kuumetta, nuhaa, yskää ja huono olo.
Alkuperäistä määritelmää on yritetty uudistaa
Vuonna 1948 tarttuvat sairaudet muodostivat suurimman sairaustaakan. Nykyään tilanne on toisenlainen, ja siksi määritelmän uudistaminen on tärkeää. Vuoden 1948 määritelmä ei ota huomioon 2000-luvun terveyshaasteita, kuten pitkäaikaissairauksia, teknologian vaikutuksia terveyteen tai ilmastonmuutosta. Terveys on moniulotteinen kokonaisuus, johon vaikuttaa suuri määrä eri taustatekijöitä, kuten yksilön ominaisuudet ja elintapavalinnat, elinympäristö, jossa hän elää sekä yhteiskunnan taloudelliset, kulttuuriset ja ympäristöön liittyvät olosuhteet. Myös ihmisen perimä, sairaudet, kokemukset, arvot ja asenteet vaikuttavat terveyteen. Vuonna 2000 WHO laajensi määritelmää jonkin verran. Laajennettu määritelmä kuuluu: Terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin dynaaminen tila eikä vain sairauden tai heikkokuntoisuuden puuttumista. WHO:n määritelmän sana henkinen tarkoittaa elämän kokemista merkitykselliseksi ja mielekkääksi.
Pisteitys
Kunkin määritelmään liittyvän ongelman selittämisestä voi saada 3 pistettä. Tehtävän maksimipistemäärä on 15 pistettä.
Kukin terveyden määritelmän ongelma arvioidaan seuraavasti:
1 p. Määritelmään liittyvän ongelman selittäminen on niukkaa tai yksinkertaista, tai siinä on puutteita.
2 p. Määritelmään liittyvän ongelman selitys pitää paikkansa.
3 p. Määritelmään liittyvä ongelman selitys monipuolinen, vakuuttava ja selkeä.
Osa 2: 20 pisteen tehtävät
4. Sosiaalis-kognitiivinen teoria 20 p.
Sosiaalis-kognitiivisen teorian osatekijöitä ovat terveyskäyttäytyminen, yksilötekijät ja ympäristöön liittyvät tekijät. Ne ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja vaikuttavat toinen toisiinsa, joten muutos jossain osatekijässä voi muuttaa myös muita osatekijöitä (vastavuoroinen määräytyminen).
Teorian yksilöllisiä tekijöitä ovat ihmisen kognitiiviset kyvyt (”huomioida omaa arkeani”, ”lukea terveysasioista ja perehtyä niihin sekä valmistautua”), itsesäätely (tekstin puhuja on asettanut tavoitteen ja ohjannut toimintaa siten, että oma ja perheen toiminta voivat muuttua) ja minäpystyvyys (puhuja uskoo ja luottaa omiin kykyihinsä, ”olen todella valmis muuttamaan jokapäiväistä toimintaani”) sekä tulosodotukset (”aloin huomata muutoksia ja voin paremmin”). Tulosodotuksiin liittyvät paitsi odotukset toiminnan seurauksista, myös se, miten tärkeiksi ne koetaan.
Teorian ympäristöön liittyviä sosiaalisia tekijöitä ovat sosiaaliset normit (Hänen perheensä toimi aika eri tavalla kuin omani.”) sekä sosiaalisen ympäristön terveyskäyttäytymistä mahdollistavat tekijät (”nähnyt käytännössä, miten asiat voidaan tehdä eri tavalla kuin mitä minä ja perheeni nyt teemme”). Sosiaalinen ympäristö voi myös ehkäistä terveyskäyttäytymisen muutosta.
Yksilöllinen itsesäätely, minäpystyvyys ja tulosodotukset eli uskomukset käyttäytymisen seurauksista muovautuvat sosiaalisissa ympäristöissä saatujen kokemusten ja esimerkkien pohjalta. Ihminen voi omaksua taitoja ja toimintatapoja esimerkiksi mallioppimisen avulla (tiedostamatonta tai tietoista mallioppimista – esimerkiksi toiminta toisessa perheessä). Vastavuoroisesti myös sosiaalinen ympäristö reagoi yksilön käytökseen. Usein ihminen pyrkii muokkaamaan toimintaansa muiden reaktioiden pohjalta ryhmän sosiaalisten normien mukaisesti. (”Ehkä koko perhe voisi miettiä, miten voisimme yhdessä toimia tai ainakin, miten minä voisin alkaa tehdä asioita toisin.”)
Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–10.
3 pistettä
Sosiaalis-kognitiivisen teorian avulla on analysoitu aineistosta terveyskäyttäytymisen muutosta tukevia tekijöitä ja annettu niistä kolme esimerkkiä (yksilö: kognitiiviset kyvyt, itsesäätely, minäpystyvyys, tulosodotukset; sosiaalinen ympäristö: sosiaaliset normit, ympäristön terveyskäyttäytymistä tukevat tekijät, mallioppiminen). Tekijät (esimerkkeineen) on nimetty ja perusteltu teorian mukaisin käsittein ja ne on kytketty yhteen laajempaan kokonaisuuteen (yksilö tai ympäristö).
6 pistettä
Sosiaalis-kognitiivisen teorian avulla on analysoitu aineistosta terveyskäyttäytymisen muutosta tukevia tekijöitä ja annettu niistä neljä esimerkkiä. Tekijät (esimerkkeineen) on ryhmitelty, nimetty ja perusteltu teorian mukaisin käsittein ja ne on kytketty kahteen laajempaan kokonaisuuteen (yksilö, ympäristö).
9 pistettä
Sosiaalis-kognitiivisen teorian avulla on analysoitu aineistosta terveyskäyttäytymisen muutosta tukevia tekijöitä ja annettu niistä kuusi esimerkkiä. Tekijät (esimerkkeineen) on perusteltu kytkemällä ne kahteen laajempaan kokonaisuuteen (yksilö, ympäristö). Vastauksessa on annettu esimerkki myös sosiaalis-kognitiivisen teorian keskeisestä elementistä eli vastavuoroisesta määräytymisestä ja esitetty sille perustelut.
Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).
Kokonaispistemäärästä vähennetään 5 pistettä, jos aineistoon ei viitata lainkaan.
5. Sosioekonomiset terveyserot 20 p.
Sosioekonominen asema muodostuu hyvinvoinnin aineellisista voimavaroista ja edellytyksistä, joita tarvitaan aineellisten voimavarojen hankkimiseen. Aineellisia voimavaroja ovat tulot, omaisuus ja asumistaso. Koulutus, ammatti ja asema työelämässä ovat puolestaan aineellisten voimavarojen hankkimisen edellytyksiä. Sosioekonomisen aseman mukaiset terveyserot näkyvät terveydentilassa, sairastavuudessa, toimintakyvyssä ja kuolleisuudessa.
Ihmiset, joilla on perusasteen koulutus, matala ammattiasema ja alhainen tulotaso arvioivat terveytensä keskimäärin heikommaksi, sairastavat enemmän, kärsivät useammin alentuneesta toimintakyvystä ja kuolevat nuorempina kuin ihmiset, joilla on korkea koulutus, ammattiasema ja tulotaso. Koulutustason mukaiset erot fyysisessä toimintakyvyssä näkyvät kuviosta 5.A. Perusasteen koulutuksen saaneiden ryhmissä puolen kilometrin kävelyn vaikeudet olivat yleisempiä kuin keski- ja korkea-asteen koulutuksen saaneiden ryhmissä kummallakin sukupuolella, kumpanakin tutkimusvuonna. Vähiten puolen kilometrin kävelyn vaikeuksia oli korkea-asteen koulutuksen saaneilla sukupuolesta ja tutkimusvuodesta riippumatta. Kuvio 5.B kuvaa menetettyjen elinvuosien määrän tuloryhmittäin. Menetettyjen elinvuosien määrä vähenee johdonmukaisesti tulotason kasvaessa. Alimpaan tuloryhmään kuuluvilla menetettyjen elinvuosien määrä on yli kolminkertainen ylimpään ja toiseksi ylimpään tuloryhmään kuuluviin verrattuna.
Sosioekonomisten terveyserojen muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat:
Tulot ja varallisuus
Tulot ja varallisuus jakautuvat epätasaisesti. Ne säätelevät terveyden edistämisen mahdollisuuksia, muun muassa terveys- ja liikuntapalveluiden käyttöä. Vanhempien tulot ja varallisuus vaikuttavat lasten terveyden edistämisen mahdollisuuksiin.
Työolosuhteet
Työkuormitus ja työn altisteet vaihtelevat sosioekonomisen aseman mukaan. Kuormitus ja altisteet vaikuttavat työn terveysriskeihin.
Asuinolosuhteet
Ihmisten asumisolosuhteissa ja asuinympäristössä on terveyteen vaikuttavia eroja sosioekonomisen aseman mukaan.
Arvot ja sosiaaliset normit
Väestöryhmien välillä on eroja arvoissa ja sosiaalisissa normeissa, jotka voivat selittää terveyseroja.
Sosiaalinen pääoma
Sosiaalinen pääoma eli sosiaaliset verkostot ja niihin liittyvä luottamus edistävät terveyttä ja tukevat terveysongelmista selviämistä. Sosiaalinen pääoma vaihtelee sosioekonomisen aseman mukaan.
Sosiaali- ja terveyspalvelut
Mahdollisuudet terveyspalveluiden hyödyntämiseen jakautuvat epätasa-arvoisesti mm. työllisyyden ja varallisuuden mukaan. Sosioekonominen asema vaikuttaa myös sosiaalipalveluiden saantiin.
Elintavat
Sosioekonomisia terveyseroja aiheuttavat erot elintavoissa. Korkeampi sosioekonominen asema on keskimäärin yhteydessä terveellisempiin elintapoihin ja matala sosioekonominen asema yhteydessä terveyden kannalta haitallisiin elintapoihin ja terveyttä kuormittaviin pitkäaikaissairauksiin.
Valikoituminen
Sosioekonominen asema voi olla seurausta valikoitumisesta. Hyvä terveys tukee korkean koulutuksen hankkimista, ja toisaalta terveysongelmat voivat ennustaa matalaa koulutustasoa.
Ylisukupolvisuus
Terveyserot siirtyvät sukupolvelta toiselle, kun geneettiset tekijät, vanhempien sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet ja elintavat vaikuttavat lasten terveyteen ja hyvinvointiin myöhemmin elämässä.
Terveysosaaminen
Korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevien terveysosaaminen on paremmalla tasolla. Terveysosaaminen selittää terveyttä ja elintapoja.
Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–10.
3 pistettä
Sosioekonomisen aseman vaikutusta terveyseroihin on analysoitu kahdesta näkökulmasta (kaksi seuraavista: tulot ja varallisuus, työolosuhteet, asuinolosuhteet, arvot ja sosiaaliset normit, sosiaalinen pääoma, sosiaali- ja terveyspalvelut, elintavat, valikoituminen, ylisukupolvisuus, terveysosaaminen).
6 pistettä
Sosioekonomisen aseman vaikutusta terveyseroihin on analysoitu neljästä näkökulmasta.
9 pistettä
Sosioekonomisen aseman vaikutusta terveyseroihin on analysoitu kuudesta näkökulmasta.
Kokonaispistemäärästä vähennetään 3 pistettä, jos vain toiseen aineistoon on viitattu ja 5 pistettä, jos kumpaankaan aineistoon ei ole viitattu.
Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0−10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, analysointi, kokonaisuus).
6. Hedelmällisyys 20 p.
Hedelmällisyydellä tarkoitetaan lisääntymiskykyä. Sillä voidaan tarkoittaa myös kykyä saada jälkeläisiä, jolloin hedelmöittämisen ja hedelmöittymisen lisäksi edellytetään raskauden ylläpitämistä (keskenmenoriskin vähentämistä). Hedelmällisyys on naisilla suurimmillaan 20–24-vuoden iässä ja alkaa laskea 30 ikävuoden jälkeen. Tämä johtuu naisilla munasarjoissa olevien munarakkuloiden vähenemisestä ja munasolujen laadun heikkenemisestä. Myös keskenmenojen mahdollisuus lisääntyy iän myötä. Hedelmällisyyteen vaikuttavat lisäksi kohdun ja munanjohtimien muutokset, kuten endometrioosi. Miehen hedelmällisyyteen vaikuttaa siemennesteen laatu eli siittiöiden määrä, liikkuvuus tai siittiöiden laatu. Myös miesten hedelmällisyys laskee iän myötä. Miesten siemennesteen määrä ja siittiötuotanto vähenevät, siemennesteen laatu heikkenee ja siittiöiden DNA-vauriot lisääntyvät iän karttuessa. Miehen erektion tai siemensyöksyn ongelmat vaikuttavat myös hedelmöittymiseen.
Hedelmällisyyttä edesauttavat seuraavat seikat:
- Perhesuunnittelu, jossa tiedostetaan iän vaikutus hedelmällisyyteen.
- Alkoholin käytön vähentäminen tai raittius: alkoholi aiheuttaa naisilla hormonihäiriöitä ja miehillä testosteronitason laskua ja vaikuttaa siittiötuotantoon ja erektioon.
- Muista päihdyttävistä aineista, kuten huumeista, kieltäytyminen tai niiden käytön lopettaminen. Huumaavien aineiden käyttö aiheuttaa naisille hormonihäiriöitä ja vaikuttaa miehillä testosteronin eritykseen ja siittiöiden muodostumiseen.
- Anabolisista steroideista kieltäytyminen: anaboliset steroidit häiritsevät siittiöiden tuotantoa ja voivat lopettaa sen kokonaan. Ne heikentävät miehen erektiokykyä.
- Tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttämättä jättäminen: tupakointi heikentää kohdun ja munasarjojen toimintaa ja aikaistaa vaihdevuosia. Miehen tupakointi vaikuttaa siittiöiden laatuun, aiheuttaa niissä DNA-vaurioita ja heikentää erektiokykyä.
- Gynekologisten tulehdusten ja seksitautien, erityisesti klamydiainfektioiden, ehkäisy ja hoito: tulehdukset voivat aiheuttaa munanjohdinvaurion tai tukkeuman, jolloin hedelmöityminen ei ole mahdollista.
- Terveellinen, monipuolinen ruokavalio: auttaa painonhallinnassa ja ylläpitää kehon normaalia toimintaa ja hormonituotantoa.
- Stressin hallinta ja vähentäminen: stressi häiritsee munasarjojen toimintaa.
- Suositusten mukainen laadukas ja palauttava uni: uni edistää hormonitasapainoa ja auttaa hallitsemaan stressiä.
- Normaalipainoisuus: Naisilla yli- ja alipaino sekä syömishäiriöt aiheuttavat kuukautishäiriöitä ja vaikuttavat kohdun limakalvoon. Ylipaino lisää insuliiniresistenssiä ja sitä kautta häiritsee ovulaatiota. Lisäksi ylipaino lisää keskenmenoriskiä. Ylipaino lisää miehillä naishormonitasoa ja vähentää testosteronitasoa, jotka yhdessä vaikuttavat siittiötuotantoon ja lisäävät erektiohäiriöitä. Ylipaino vaikuttaa myös siittiöiden määrään ja lisää siittiöiden DNA-vaurioita.
- Perussairauksien kuten diabeteksen, kilpirauhasen sairauksien tai suolistosairauksien hyvä hoitotasapaino edistää hormonitasapainoa.
- Kofeiinin saannin rajoittaminen: runsas kofeiinin saanti (kahvi, energiajuomat) saattaa lisätä keskenmenon vaaraa.
- Tietoisuus tiettyjen lääkeaineiden vaikutuksesta: esimerkiksi syöpähoidoissa käytettävät sytostaattihoidot vaikuttavat sukusolutuotantoon. Sukusoluja otetaan tarvittaessa talteen ennen hoitojen aloittamista.
- Kohtuullinen liikunta: raskas ja intensiivinen liikunta voi aiheuttaa kuukautishäiriöitä ja vaikuttaa siittiötuotantoon. Toisaalta liikunta auttaa normaalipainon ylläpidossa ja stressin hallinnassa ja edistää siten hedelmällisyyttä.
- Suun terveyden ylläpito: suun tulehdustila ylläpitää kehon stressitilaa, häiritsee hormonitoimintaa ja vaikuttaa siemennesteen laatuun.
- Lämpötila: korkeat lämpötilat vaikuttavat siittiöiden tuotantoon, esimerkiksi runsas istuminen pitää kivekset lähellä kehon lämpöä ja voi nostaa niiden lämpötilaa haitallisesti.
- Säteilyn välttäminen: runsaat lantion alueen kuvantamistutkimukset, sädehoito tai säteilyonnettomuudet vaikuttavat sukusoluihin.
- Puhdas ja saasteeton ympäristö, kemikaalien välttäminen sekä työterveyteen liittyvien ohjeiden noudattaminen kemikaaleja käsiteltäessä: ympäristömyrkyillä ja kemikaaleilla saattaa olla vaikutusta siittiöiden tuotantoon ja laatuun.
Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–10.
Jokaisesta perustellusta hedelmällisyyttä edistävästä tekijästä saa yhden pisteen.
Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–10 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, argumentointi, kokonaisuus).
Osa 3: 30 pisteen tehtävät
7. Terveys kaikissa politiikoissa 30 p.
Terveys kaikissa politiikoissa ‑lähestymistavassa otetaan terveysnäkökohdat huomioon kaikessa päätöksenteossa, ei vain terveyssektorilla. Lähestymistavan tulisi olla käytössä kunnallisesti, alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti sekä kattaa kaikki sektorit, kuten maatalouden, liikenteen ja verotuksen.
Lähestymistavalla pyritään vaikuttamaan tekijöihin, joihin terveyssektorilla on vähäiset vaikutusmahdollisuudet. Väestön terveyteen vaikuttavat esimerkiksi koulutus, asuminen, työllisyys ja ympäristö. Terveys kaikissa politiikoissa ‑lähestymistapa edellyttää monialaista yhteistyötä ja koordinaatiota eri hallinnonalojen välillä.
Terveys kaikissa politiikoissa ‑lähestymistavalla pyritään vähentämään terveyseroja. Poliittisessa päätöksenteossa on kuitenkin monia näkökantoja, ja tehdyt päätökset voivat vaikuttaa terveyteen myönteisesti tai kielteisesti. Esimerkiksi alkoholijuomien saatavuuden helpottaminen lisää terveyshaittoja. Onnistuakseen lähestymistapa vaatii poliittista sitoutumista ja tietoa terveysvaikutuksista. Terveys kaikissa politiikoissa on myös kestävän kehityksen mukainen lähestymistapa, koska se pyrkii edistämään terveyttä muun päätöksenteon ohessa. Esimerkiksi pyöräilyn tekeminen helpoksi vaihtoehdoksi on myönteinen vaihtoehto sekä ympäristölle että terveydelle.
Teksti (7.A) kuvaa sähköpotkulautailun turvallisuutta Suomessa ja ympäristöä ja liikennettä koskevien päätösten vaikutusta terveyteen. Aineiston perusteella sähköpotkulautailun turvallisuuden edistämisessä ovat mukana liikenne- ja viestintäministeriö, poliisi, Liikennevakuutuskeskus, terveydenhuolto, kuten hyvinvointialueet ja yliopistosairaalat, sekä kunnat. Terveys kaikissa politiikoissa ‑lähestymistavan mukaisesti näiden tahojen tulisi tehdä yhteistyötä ja tehdä päätöksiä, joilla sähköpotkulautailun turvallisuutta voitaisiin parantaa.
Sähköpotkulautailun turvallisuuteen voidaan vaikuttaa säätämällä liikenteeseen liittyviä lakeja ja muita säädöksiä.
- Kesäkuussa 2025 voimaan tulleen lakimuutoksen mukaan sähköpotkulautojen kuljettamiseen vaaditaan vähintään 15 vuoden ikä. Lisäksi laitteiden luovuttaminen alle 15-vuotiaalle on rangaistavaa. Lain noudattamista tulee valvoa.
- Ajoneuvolaissa voidaan säätää sähköpotkulaudan maksimiteho ja -nopeus.
- Liikennesäännöt määrittävät, miten ja missä sähköpotkulaudoilla ajetaan pyöräilysääntöjen mukaan.
- Vuokrattavilla sähköpotkulaudoilla ja yksityisillä sähköpotkulaudoilla, jotka ylittävät säädöksien maksiminopeuden tai -painon, tulee olla pakollinen liikennevakuutus.
- Koska monet sähköpotkulautaonnettomuudet tapahtuvat päihtyneille henkilöille, täytyy kesäkuussa 2025 voimaan tulleen lakimuutoksen mukaisesti valvoa sähköpotkulautailijoiden mahdollista päihtymystilaa. Lain mukaan promilleraja on 0,5 promillea. Poliisi voi määrätä kuljettajan puhalluskokeeseen ja kuljettajalle voidaan tehdä myös huumepikatesti.
- Sähköpotkulautailussa tulee usein päähän kohdistuneita vammoja. Kesäkuussa 2025 voimaan tulleen lakimuutoksen mukaisesti kypärän käyttösuositus koskee myös sähköpotkulautailua. Kypärän käytön varmistamiseksi voitaisiin säätää myös kypäräpakko.
- Sähköpotkulautailuun voitaisiin säätää myös puhelimien tai muiden viestintälaitteiden käyttökielto vastaavasti kuten moottoriajoneuvon kuljetuksen aikana. Tällä hetkellä laki kieltää jo teknisten laitteiden käytön, jos se haittaa tai vaarantaa ajoneuvolla ajamista.
Kuntien liikenneväylien suunnittelussa tehdään päätöksiä, joilla voidaan vaikuttaa sähköpotkulautailun turvallisuuteen.
- Kunnat voivat rajoittaa sähköpotkulautojen parkkialueita sekä sitä, missä ja milloin lautoja saa käyttää.
- Liikenneväylien suunnittelussa otetaan huomioon, miten sähköpotkulaudoilla voidaan turvallisesti liikkua teillä ja kevyen liikenteen väylillä.
- Vuokrattavia sähköpotkulautoja tarjoavalla yrityksellä on lain mukaan oltava kunnan myöntämä mikroliikennelupa, jolla kunta voi ohjata esimerkiksi vuokrattavien lautojen pysäköintiä, käyttöaikaa ja ajonopeuksia. Voidaan esimerkiksi luvan saamisessa edellyttää, että sähköpotkulaudat eivät ole vuokrattavissa viikonloppuöisin tai, että enimmäisnopeuksia rajoitetaan yöaikaan (alle sallitun 25 km/h).
Terveydenhuollossa seurataan sähköpotkulautaonnettomuuksia ja kerätään niistä tietoa. Tätä varten on luotu oma tautiluokituskoodi (teksti 7.A), jonka avulla pystytään saamaan tietoa sähköpotkulautaonnettomuuksista erillään muista liikenneonnettomuuksista.
Myös Liikennevakuutuskeskus tuottaa tietoa sähköpotkulautaonnettomuuksien määrästä (teksti 7.A).
Eri viranomaisten tuottama tieto sähköpotkulautailun riskeistä ja onnettomuuksista sekä sen turvallisuuden edistämisestä on tärkeää päätöksentekijöille. Tiedon avulla terveysnäkökohdat voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa ja suunnitella tarvittavia toimenpiteitä.
Aineiston perusteella sähköpotkulautojen käyttäjillä ei ole tarpeeksi tietoa ja taitoa ajaa turvallisesti, ja siksi tarvitaan myös koulutussektorin päätöksiä ja toimenpiteitä.
- Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen opetussuunnitelmiin voidaan lisätä liikenneturvallisuuteen ja sähköpotkulautailuun liittyviä teemoja, kuten liikennesääntöjen osaaminen, päihteettömyys liikenteessä ja ensiaputaidot onnettomuuksissa.
- Kuntien nuorisotyössä voidaan järjestää tiedotusta ja kampanjoita sähköpotkulautailun turvallisuudesta.
- Poliisi valvoo liikennesääntöjen noudattamista, mutta myös ohjeistaa turvalliseen sähköpotkulaudan käyttöön.
Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–15.
4 pistettä
Vastauksessa on selitetty osin oikein terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistapa sekä annettu yksi aineistosta nostettu esimerkki toimenpiteistä.
7 pistettä
Vastauksessa on selitetty oikein terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistapa sekä annettu kolme aineistosta nostettua esimerkkiä toimenpiteistä.
10 pistettä
Vastauksessa on selitetty oikein terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistapa sekä perusteltu viisi aineistosta nostettua esimerkkiä toimenpiteistä.
13 pistettä
Vastauksessa on perusteltu monipuolisesti terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistapa sekä kuusi aineistosta nostettua esimerkkiä toimenpiteistä.
Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteiden käyttö, soveltaminen, kokonaisuus).
Mikäli aineistoon ei ole viitattu, vähennetään kokonaispistemäärästä viisi pistettä.
8. Ruokavalintojen eettisyys 30 p.
Ruokavalintojen tekemiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten ruoan hinta ja saatavuus sekä makumieltymykset. Ruoan valitseminen on siis monitahoinen asia, ja eettiset tekijät ovat siinä yksi näkökulma. Ruokavalintojen eettisyyttä voi pohtia esimerkiksi hyveiden, oikeuksien, velvollisuuksien, seurausten, arvojen ja motiivien näkökulmasta. Ruokavalinnat vaikuttavat esimerkiksi yksilön terveyteen, ja niillä on myös ympäristövaikutuksia, kuten ilmastonmuutos, vesistöjen rehevöityminen ja vesivarantojen kulutus. Kasviperäiset tuotteet kuormittavat ympäristöä keskimäärin vähemmän kuin eläinperäiset tuotteet, ja kasvipainotteinen ruokavalio on lisäksi terveellinen. Ympäristöystävällinen teko on myös ruokahävikin minimointi. Kuljetusten aiheuttamaa ympäristökuormitusta voi vähentää lähiruokaa suosimalla.
Hyveet
Ruokavalinnoilla voi osoittaa olevansa hyveellinen ja huolehtivansa sekä ympäristöstä että omasta terveydestä. Tällaisia ruokavalintoja ovat esimerkiksi lihan määrän ja ruokahävikin vähentäminen. Hyveellinen yksilö voi osoittaa huolenpitoa perheestään tarjoamalla terveellistä ja ympäristömyönteistä ruokaa tai ostamalla Reilun kaupan tuotteita, joiden tuottamisessa vastuu työntekijöistä ja ympäristöstä on tärkeää.
Oikeudet
Ihmisellä on oikeus omiin ruokavalintoihinsa, vaikka ne eivät olisi terveellisiä tai ne aiheuttaisivat ympäristökuormitusta. Kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia tehdä ruokavalintojaan ottaen huomioon terveyden ja ympäristön, vaan esimerkiksi pienten tulojen takia valitaan se, mihin on varaa. Yksilö voi pitää oikeutenaan valita oman ruokakulttuurin tai makumieltymyksien mukaista ruokaa. Yksilön ruokavalintoihin voivat vaikuttaa myös eläinten oikeudet.
Velvollisuudet
Väestölle on annettu ravitsemussuosituksia, jotka ottavat huomioon terveyden ja ympäristönäkökohdat, mutta yksilöllä ei kuitenkaan ole velvollisuutta noudattaa suosituksia. Raskaana oleva voi pohtia, onko hänellä velvollisuus syödä ravintosuositusten mukaista ruokaa, koska se vaikuttaa myös sikiön ravitsemukseen ja terveyteen. Ruoka on monille nautinnon lähde, ja jos nautinnon lähteet ovat ympäristöä kuormittavia, voidaan pohtia, onko yksilö velvollinen vähentämään niiden käyttöä tai luopumaan niistä. Sen sijaan joukkoruokailussa kuntien ja hyvinvointialueiden tulee tarjota ravitsemussuositusten mukaista ruokaa, joka on terveellistä, turvallista ja jonka tuottamisessa ja hankkimisessa on otettu ympäristönäkökulmat huomioon. Näin esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa tarjotaan ravitsemussuositusten mukaista ruokaa.
Seuraukset
Kasvipainotteinen ruokavalio on sekä ihmiselle että ympäristölle eettisesti kestävä valinta. Kasvipainotteinen ruokavalio on liitetty pienempään kroonisten tautien, esimerkiksi syöpien, riskiin väestötasolla. Yksilötasolla ruokavalion vaikutusta sairastumiseen sen sijaan ei voi ennustaa. Yksilön ruokavalintojen vaikutus ympäristöön voi tuntua pieneltä. Kuitenkin kun riittävän monet tekevät näitä valintoja, ne vaikuttavat yhteisön asenteisiin ja kauppojen ja ravintoloiden ruokatarjontaan, niin että ympäristömyönteisemmät valinnat ovat helpompia.
Arvot
Terveyttä ja ympäristöä pidetään arvokkaina asioina. Siten ruokavalinnat, jotka tukevat sekä terveyttä että ympäristön kestävyyttä, ovat monelle tärkeitä. Kuitenkin kulttuurisesti liha on ollut ja on tärkeä ja keskeinen ruoka-aine, ja sen takia monista voi tuntua vaikealta vähentää lihan määrää ruokavaliossaan. Ruokiin liittyvät arvot ovat kulttuurisidonnaisia. Joissain kulttuureissa ei esimerkiksi syödä lainkaan sian- tai naudanlihaa.
Motiivit
Yksilön ruokavalintoja voi motivoida omaan terveyteen tai ympäristöön myönteisesti vaikuttaminen. Ruokavalinnoissa voi kuitenkin joutua ristiriitaisiin tilanteisiin. Esimerkiksi halu kuulua joukkoon voi saada valitsemaan ruoan, jota ei söisi yksin ollessaan tai toisessa seurassa.
Vastaus tulee jäsennellä erilaisten näkökulmien kautta siten, että siitä välittyy ymmärrys ruoanvalintaan kytkeytyvien eettisten kysymysten moninaisuudesta. Pelkkä näkökulmien luettelointi tai kuvailu ei riitä, vaan esiin on nostettava myös niihin vaikuttavia taustatekijöitä ja mahdollisia ristiriitoja.
Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–15.
4 pistettä
Vastauksessa on analysoitu ruokavalintoja yhdestä eettisestä näkökulmasta (esimerkiksi hyveet, oikeudet, velvollisuudet, seuraukset, arvot, motiivit). Pelkkä ruokavalinnan kuvaus (esimerkiksi reilun kaupan tuotteiden käyttö) ei ole analysointia. Eettinen ruokavalintojen analysointi sisältää analyysiä niistä eettisistä taustatekijöistä, mahdollisista ristiriidoista, priorisoinnin perusteista tai periaatteista, joita valinnan taustalla on.
7 pistettä
Vastauksessa on analysoitu ruokavalintoja kahdesta eettisestä näkökulmasta.
10 pistettä
Vastauksessa on analysoitu ruokavalintoja kolmesta nimetystä eettisestä näkökulmasta. Hyvässä vastauksessa punnitaan vaihtoehtoisia näkemyksiä tai huomioidaan poikkeuksia ja erityistapauksia.
13 pistettä
Vastauksessa on analysoitu ruokavalintoja neljästä nimetystä eettisestä näkökulmasta.
Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteet, analysointi, kokonaisuus).
9. Koetun toimintakyvyn tutkiminen 30 p.
Toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä pitää huolta itsestä, selviytyä jokapäiväisistä arjen toiminnoista sekä haasteista ja vastoinkäymisistä. Toimintakyky sisältää fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ulottuvuudet, jotka kytkeytyvät arjen toiminnoissa tiiviisti toisiinsa. Fyysinen toimintakyky sisältää fyysiset edellytykset arjen haasteista selviytymiseen. Psyykkiseen toimintakykyyn kuuluvat henkilön psyykkiset voimavarat, elämänhallinta ja mielenterveys. Kognitiivinen toimintakyky on niiden tiedonkäsittelyn osa-alueiden yhteistoimintaa, joita arjessa suoriutuminen edellyttää. Sosiaalinen toimintakyky muodostuu yksilön, sosiaalisen verkoston, yhteisön, yhteiskunnan ja ympäristön vuorovaikutussuhteissa. Koetun eli subjektiivisen toimintakyvyn tutkiminen perustuu yksilöiden omaan arvioon fyysisestä, psyykkisestä, kognitiivisesta ja sosiaalisesta toimintakyvystään.
Tutkimussuunnitelma vastaa tiiviisti kysymyksiin miksi, mitä ja miten tutkitaan. Se on tutkimusprosessin suunnittelun lopputulos. Tutkimussuunnitelma sisältää seuraavat osat:
Tutkimuksen perustelut
Tutkimussuunnitelmassa esitetään tutkimuksen tieteelliset perustelut aiheeseen liittyvän aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Kirjallisuuskatsauksen avulla perustellaan, miksi aiheen tutkiminen on tärkeää ja millaista uutta tietoa tarvitaan. Tätä tutkimussuunnitelmaa varten tulisi tehdä kirjallisuuskatsaus kotona asuvien vanhusten koetusta toimintakyvystä.
Tutkimuskysymykset eli tutkimusongelmat
Tutkimuksen tavoite vaikuttaa tutkimussuunnitelmassa esitettyjen tutkimuskysymysten eli tutkimusongelmien muotoiluun. Täsmällisesti määritellyt tutkimusongelmat rajaavat tutkimuksen ja vastaavat kysymykseen, mitä on tarkoitus tutkia. Koettua toimintakykyä on mahdollista lähestyä voimavarojen tai toiminnan vajausten tai molempien näkökulmasta. Tutkimus- ja mittauskohteita voivat olla
- fyysinen toimintakyky: kokemukset päivittäisissä perustoiminnoissa (esimerkiksi syömisessä, juomisessa, pukeutumisessa, peseytymisessä, liikkumisessa) selviytymisestä, kokemukset arjen toimintojen (esimerkiksi ruoanlaiton, kodin laitteiden käyttämisen, kodin ulkopuolella asioinnin) onnistumisesta, aistien (esimerkiksi näön ja kuulon) toimivuuteen liittyvät kokemukset, kokemukset toimintarajoitteista
- psyykkinen toimintakyky: itsearvostus, minäkäsitys, kokemukset elämänhallinnasta (esimerkiksi selviytymiskeinot ja pystyvyys), mielen hyvinvoinnista ja kyvystä kokea erilaisia tunteita
- kognitiivinen toimintakyky: kokemukset kyvystä muistaa, oppia, keskittyä, hahmottaa, suunnata tarkkaavaisuutta, ratkaista ongelmia, ohjata omaa toimintaa, ymmärtää ohjeita, ilmaista itseään
- sosiaalinen toimintakyky: kokemukset vuorovaikutussuhteiden laadusta ja määrästä, yksinäisyydestä sekä osallisuudesta ja toimijuudesta yhteisöissä ja yhteiskunnassa.
Tutkimusmenetelmät
Tutkimuksen tavoite ja tutkimusongelmat määrittävät tutkimusmenetelmän. Kotona itsenäisesti asuvien 80 vuotta täyttäneiden koettua toimintakykyä voi selvittää laadullisella (kvalitatiivinen) tai määrällisellä (kvantitatiivinen) tutkimuksella. Tutkimusmenetelmät määrittävät, miten koettua toimintakykyä tutkitaan. Määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä yhdistävää tutkimusta kutsutaan monimenetelmälliseksi tutkimukseksi. Aineiston keruun tulee vastata valittua tutkimusmenetelmää.
Tutkittavan joukon valinta
Itsenäisesti asuvat 80 vuotta täyttäneet suomalaiset on suuri perusjoukko. Kaikkien siihen kuuluvien mukaan ottaminen tutkimukseen on haastavaa. Sen sijaa perusjoukosta voidaan tehdä otos satunnaisella otannalla tai käyttää harkinnanvaraista otantaa, mikäli tutkimuksen tuloksia ei ole tavoitteena yleistää perusjoukkoon.
Aineiston keruu
Tyypillisiä aineistonkeruumenetelmiä koetun terveyden tutkimisessa ovat kyselyt, yksilö- tai ryhmähaastattelut ja päiväkirjat. Kyselyaineisto voidaan kerätä sähköisenä tai paperisena, ja sen kysymykset voivat olla strukturoituja, puolistrukturoituja tai avoimia. Poikkileikkaustutkimuksessa aineisto kerätään yhdellä kerralla, kun taas pitkittäistutkimuksessa aineistoa kerätään useita kertoja samoilta koehenkilöitä ja tyypillisesti useiden vuosien ajan. Aineiston keruun tulee vastata valittua tutkimusmenetelmää.
Aineiston analysointi
Määrällinen tutkimusaineisto analysoidaan tilastollisia menetelmiä käyttäen ja esitetään esimerkiksi prosentteina, keskiarvoina, kuvioina ja kuvaajina. Laadullisen aineiston analysointi voi sisältää esimerkiksi teemoittelua, tyypittelyä tai luokittelua.
Tulosten raportointi
Tutkimussuunnitelmassa kuvataan, miten tutkimuksen tulokset raportoidaan.
Tutkimuksen luotettavuus
Tutkimussuunnitelmassa kuvataan, miten luotettavasti valituilla menetelmillä ja aineistoilla voidaan vastata tutkimuskysymyksiin. Määrällisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa keskeisiä käsitteitä ovat validiteetti ja reliabiliteetti, laadullisessa tutkimuksessa totuudellisuus, siirrettävyys ja vahvistettavuus.
Eettiset kysymykset
Tutkimussuunnitelmassa huomioitavia eettisiä kysymyksiä ovat muun muassa tutkimusluvat, tutkittavien vapaaehtoisuuteen ja anonymiteettiin sekä aineiston säilyttämiseen ja tietojen luottamukselliseen käsittelyyn liittyvät kysymykset.
Rahoitus ja aikataulu
Tutkimussuunnitelmassa kuvataan tutkimuksen kustannukset ja rahoittaja tai rahoittajat sekä tutkimuksen aikataulu.
Pisteitys
Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0–15.
4 pistettä
Tutkimussuunnitelmassa koetun toimintakyvyn tutkimusta tarkastellaan kolmen laajemman kokonaisuuden (esimerkiksi: tutkimuksen perustelut, tutkimuskysymykset eli tutkimusongelmat, tutkimusmenetelmät, tutkittavan joukon valinta, aineiston keruu, aineiston analysointi, tulosten raportointi, tutkimuksen luotettavuus, eettiset kysymykset, rahoitus ja aikataulu) ja niihin liittyvien esimerkkien avulla.
7 pistettä
Tutkimussuunnitelmassa koetun toimintakyvyn tutkimusta tarkastellaan viiden laajemman kokonaisuuden ja niihin liittyvien esimerkkien avulla. Vastauksesta ilmenee, että tutkimusprosessi on ymmärretty pääpiirteissään oikein.
10 pistettä
Tutkimussuunnitelmassa koetun toimintakyvyn tutkimusta tarkastellaan seitsemän laajemman kokonaisuuden ja niihin liittyvien esimerkkien avulla. Lisäksi vastauksesta ilmenee, että tutkimusprosessi on ymmärretty oikein.
13 pistettä
Tutkimussuunnitelmassa koetun toimintakyvyn tutkimusta tarkastellaan yhdeksän laajemman kokonaisuuden ja niihin liittyvien esimerkkien avulla. Lisäksi vastauksesta ilmenee, että tutkimusprosessi on ymmärretty oikein.
Jos tutkimussuunnitelmassa käsitellään vain mitattua objektiivista toimintakykyä, vähennetään asiasisällön hallinnan pisteistä 8 pistettä.
Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteet, soveltaminen, kokonaisuus).