Hyvän vastauksen piirteet: FI – Ortodoksinen uskonto

20.3.2026

Alustavat hyvän vastauksen piirteet 20.3.2026

Alustavat hyvän vastauksen piirteet on suuntaa antava kuvaus kokeen tehtäviin odotetuista vastauksista ja tarkoitettu ensisijaisesti tueksi alustavaa arvostelua varten. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastauksia. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät ole osa Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettua tietoa siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu yksittäisen kokelaan koesuoritukseen. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät sido Ylioppilastutkintolautakuntaa lopullisen arvostelun perusteiden laadinnassa.

Uskonnonopetuksen keskeinen tehtävä on tukea opiskelijan uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen muodostumista. Uskonnonopetuksessa tutustutaan uskontoihin ja uskonnollisuuden ilmenemismuotoihin sekä uskonnottomuuteen. Ortodoksisessa uskonnonopetuksessa perehdytään ortodoksisen kirkon ja kristillisyyden kehittymisen vaiheisiin. Opetukseen kuuluvat myös ortodoksisen kirkon keskeiset opilliset ja eettiset periaatteet. Lisäksi tarkastellaan merkittäviä kristillisiä kirkkoja ja muita uskontoja. Uskontoja tarkastellaan osana kulttuuria, kulttuuriperintöä ja yhteiskuntaa sekä yksilön ja yhteisön elämää.

Uskonnon kokeessa on yhdeksän tehtävää, joista kokelaan tulee vastata viiteen. Koe on kaksiosainen. Osassa 1 on kuusi tehtävää. Kustakin tehtävästä saa 0–20 pistettä. Osassa 2 on kolme tehtävää, joista kustakin saa 0–30 pistettä. Osan 1 tehtävistä voi vastata kolmeen, neljään tai viiteen ja osan 2 tehtävistä korkeintaan kahteen. Kokeen maksimipistemäärä on 120. Sen saavuttaminen edellyttää, että kokelas vastaa kolmeen osan 1 tehtävään ja kahteen osan 2 tehtävään.

Koe sisältää luonteeltaan ja vaatimustasoltaan erilaisia tehtäviä. Osa tehtävistä edellyttää tiivistä ja lyhyttä vastaamista, osa puolestaan laajojen aihepiirien hallintaa ja esseemuotoista vastausta. Tehtävät voivat sisältää aineistoja, kuten tekstejä, kuvia, videoita, karttoja, diagrammeja, kaavioita ja tilastoja. Aineistojen tietoja tulee käyttää, soveltaa ja arvioida asianmukaisesti. Jos tehtävään kuuluu aineistoa, siihen on yleensä viitattava. Tehtäviin voi sisältyä merkkimäärärajoituksia, jolloin kyse on vastauksen suositeltavasta enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä ja ilmaisu selkeää. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.

Uskonnon kokeessa arvioidaan kokelaan tiedollista osaamista, tiedon käsittelyä ja vastauksen esitystapaa. Tiedollisen osaamisen osalta arvioidaan sitä, kuinka hyvin kokelas hallitsee uskonnon oppimäärän asiasisällöt ja keskeisen uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevan käsitteistön. Lisäksi arvioidaan sitä, miten vastauksen sisältö vastaa tehtävänantoa ja miten onnistuneesti vastaus on rajattu. Kaikissa tehtävissä arvioinnin lähtökohtana on se, että vastausten tulee noudattaa tehtävänantoa. Mikäli tehtävässä edellytetään esimerkiksi vertailua, tätä korostetaan myös arvioinnissa. Tietosisältöjen suuri määrä ei ole ansio, jos tiedot ovat tehtävänannon kannalta epäolennaisia. Asiavirheet ja käsitteiden virheellinen käyttö vähentävät vastauksen arvoa.

Tiedon käsittelyn osalta arvioidaan kokelaan taitoa esittää, analysoida, arvioida ja soveltaa uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevaa tietoa. Huomiota kiinnitetään esitettyjen näkökohtien vakuuttavuuteen, perusteluihin ja asioiden problematisointiin. Onnistunut vastaus ilmentää uskontoja ja maailmankatsomuksia koskevien tietojen itsenäistä hallintaa, taitoa kehitellä tietoa aiemmin omaksuttujen tietojen pohjalta sekä kykyä arvioida asioita analyyttisesti monista eri näkökulmista. Lisäksi asiasisällöt, perustellut kannanotot ja mielipiteet on erotettu selkeästi toisistaan.

Esitystavan osalta arvioidaan vastauksen johdonmukaisuutta, eheyttä ja tyylillistä sujuvuutta. Vastauksessa arvostetaan sujuvaa ja huoliteltua suomenkielistä asiatekstiä. Samojen asioiden toistaminen sekä epäselvä tai sekava ilmaisutapa vähentävät vastauksen arvoa.

Tiedollisen osaamisen tarkemmat kriteerit esitetään kunkin tehtävän kohdalla erikseen. Hyvän vastauksen piirteissä kuvataan kaksi erillistä arvioinnin kiintopistettä: hyvä vastaus, jolla saa noin 50 prosenttia kokonaispistemäärästä, sekä kiitettävä vastaus, jolla saa noin 80 prosenttia kokonaispistemäärästä. Moniosaisten tehtävien pisteet määritetään osakohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu. Mikäli tehtävä koostuu tavanomaista useammista osioista, pisteityksestä annetaan erilliset ohjeet. Laajoissa esseetehtävissä hyvän vastauksen piirteet ovat aina vain suuntaa antavia. Ne sisältävät lähinnä lukio-opintoihin liittyviä keskeisiä näkökohtia, mutta niiden lisäksi kokelaiden vastaukset voivat sisältää muita olennaisia seikkoja.

Yleisesti ottaen tiedollisen osaamisen ääripäitä edustavat vastaukset, jotka eivät sisällä lainkaan aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja käsitteitä, ja vastaukset, jotka osoittavat aihealueen erinomaista hallintaa. Viimeksi mainituille tunnusomaista on esimerkiksi se, että käsitteitä on käytetty asiantuntevasti ja luontevasti ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuolisia ja täsmällisiä. Näiden ääripäiden väliin sijoittuu niin kutsuttu hyvä vastaus, joka sisältää joitakin aihealueen kannalta olennaisia asioita ja jossa käsitteiden käyttö ja määrittely on pääosin asianmukaista. Tällainen vastaus voi kuitenkin sisältää myös yksittäisiä asiavirheitä.

Tyypillisesti tiedollinen osaaminen, tiedon käsittely ja esitystapa kytkeytyvät vastauksissa toisiinsa, sillä aihekokonaisuuden kannalta olennaisten tietojen hahmottaminen, asianmukaisten käsitteiden käyttö, argumentaation johdonmukaisuus ja tyylillinen sujuvuus liittyvät yhteen. Alla esitetään erityisesti tiedon käsittelyä ja esitystapaa koskevat yleiset, suuntaa antavat kuvaukset, jotka havainnollistavat arviointiin vaikuttavia tekijöitä.

Heikot vastaukset ovat tyyliltään sekavia ja rakenteeltaan jäsentymättömiä. Ne vastaavat tehtävänantoon vain osittain tai eivät lainkaan. Tällaisissa vastauksissa tehtävän aineistoa ei hyödynnetä eikä esitettyjä näkemyksiä perustella pätevästi. Pistemäärältään tällaiset vastaukset jäävät tyypillisesti alle neljäsosaan kokonaispistemäärästä.

Alle puoleen kokonaispistemäärästä jäävät myös sellaiset vastaukset, joissa on esitetty yksi tai useampi aihealueen kannalta olennainen asia ja käsite mutta jotka ovat rakenteeltaan jäsentymättömiä ja tyyliltään sekavia. Tällaisiin vastauksiin voi sisältyä myös toistoa, liioittelua, epäuskottavia perusteluja ja luettelomaisuutta.

Hyvä vastaus on sellainen, jolla saa noin puolet kokonaispistemäärästä. Tällainen vastaus noudattaa pääosin tehtävänantoa, ja siinä esitetään useita aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja näkökulmia. Tehtävään kuuluvaa aineistoa on hyödynnetty joiltain osin, ja vastauksessa on merkkejä tiedon soveltamisesta ja kehittelystä. Vastauksessa on nähtävissä pyrkimys johdonmukaiseen rakenteeseen ja asioiden perustelemiseen. Vastaus saattaa kuitenkin olla paikoin jäsentymätön ja luettelomainen, ja perustelut voivat olla pintapuolisia.

Kiitettävä vastaus on sellainen, jolla saa noin 80 prosenttia kokonaispistemäärästä. Tällaisessa vastauksessa useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat ja näkökulmat on onnistuttu liittämään johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Vastaus on tehtävänannon mukainen ja kieliasultaan huoliteltu. Vastauksessa esitetyt perustelut ovat selkeitä ja monipuolisia, ja tietoa sovelletaan ja kehitellään uskottavasti.

Kaikkein korkeimpiin pistemääriin yltäville vastauksille on edellä mainittujen asioiden lisäksi tyypillistä se, että niistä ilmenee aihealueen syvällinen ymmärtäminen ja kyky liittää asiat laajempiin yhteyksiin. Tehtävään sisältyviä aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen. Vastaukset ovat perusteluiltaan vakuuttavia ja kokonaisuutena hyvin argumentoituja. Ne voivat sisältää myös kekseliäitä ja yllättäviäkin näkökulmia sekä avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin.

Uskonnon ylioppilaskokeen arviointi
Pistemäärät	alle 25 %	25–50 %	50 % hyvä vastaus	80 % kiitettävä vastaus	yli 80 %
Tiedollinen osaaminen: Arvioidaan opetussuunnitelman edellyttämän asiasisällön tuntemusta, käsitteiden asianmukaista ja täsmällistä käyttöä, sisällön ja tehtävänannon vastaavuutta sekä vastauksen rajausta.	Vastaus sisältää hyvin vähän tai se ei sisällä lainkaan aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja käsitteitä.	Vastauksessa on esitetty yksi tai useampi aihealueen kannalta olennainen asia ja käsite.	Vastaus sisältää useita aihealueen kannalta olennaisia asioita. Käsitteiden käyttö ja määrittely on pääosin asianmukaista. Vastaus voi sisältää myös yksittäisiä asiavirheitä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä).	Vastaus osoittaa aihealueen kiitettävää hallintaa. Käsitteitä on käytetty asiantuntevasti ja luontevasti, ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuolisia ja täsmällisiä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä).	Vastaus osoittaa aihealueen syvällistä ymmärtämistä ja kykyä liittää asiat laajempiin yhteyksiin.
Tiedon käsittely ja esitystapa: Arvioidaan kokelaan taitoa esittää, analysoida, arvioida ja soveltaa tietoa. Esitystapaa arvioidaan vastauksen johdonmukaisuuden, eheyden ja tyylillisen sujuvuuden näkökulmista.	Vastaus on tyyliltään sekava ja rakenteeltaan jäsentymätön. Se vastaa tehtävänantoon vain osittain, tai se ei vastaa siihen lainkaan. Tehtävän aineistoa ei hyödynnetä eikä esitettyjä näkemyksiä perustella pätevästi.	Vastaus on rakenteeltaan jäsentymätön ja tyyliltään sekava. Se voi sisältää toistoa, liioittelua, epäuskottavia perusteluja ja luettelomaisuutta.	Vastaus noudattaa pääosin tehtävänantoa. Siinä on esitetty useita aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja näkökulmia. Tehtävän aineistoa on hyödynnetty joiltain osin, ja vastauksessa on merkkejä tiedon soveltamisesta ja kehittelystä. Vastauksesta näkyy pyrkimys johdonmukaiseen rakenteeseen ja asioiden perustelemiseen, mutta se voi olla paikoin jäsentymätön ja luettelomainen. Perustelut voivat olla pintapuolisia.	Vastauksessa useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat ja näkökulmat on liitetty johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Vastaus on tehtävänannon mukainen ja kieliasultaan huoliteltu. Esitetyt perustelut ovat selkeitä ja monipuolisia. Tietoa sovelletaan ja kehitellään uskottavasti.	Vastauksessa tehtävän aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen. Perustelut ovat vakuuttavia ja hyvin argumentoituja. Vastaus voi sisältää kekseliäitäkin näkökulmia ja avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin.

Osa 1: 20 pisteen tehtävät

1. Väittämiä uskonnoista 20 p.

Alla on 20 väittämää ryhmiteltyinä neljään aihepiiriin. Valitse kussakin osatehtävässä (1.1–1.20) sopivin vastausvaihtoehto. Oikea vastaus 1 p., väärä vastaus –1 p., ei vastausta 0 p.

Vastattuasi väittämään voit vaihtaa vastausvaihtoehtoa, mutta et voi jättää väittämää enää kokonaan ilman vastausta. Jos olet aloittanut tehtävään vastaamisen, mutta et haluakaan jättää tehtävää arvosteltavaksi, merkitse jokaiseen väittämään vaihtoehto ”En vastaa”.

1.1 Suomessa juutalaiseen seurakuntaan kuuluu eniten jäseniä 1 p.

Tampereella. (-1 p.)
Helsingissä. (1 p.)
Turussa. (-1 p.)

1.2 Körttiläisyys tunnetaan toiselta nimeltään 1 p.

lestadiolaisuutena. (-1 p.)
evankelisuutena. (-1 p.)
herännäisyytenä. (1 p.)

1.3 Katolinen kirkko Suomessa on 1 p.

Rooman piispan alainen. (1 p.)
kappeliseurakunta. (-1 p.)
osa Ruotsin roomalaiskatolista kirkkoa. (-1 p.)

1.4 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispan istuin sijaitsee 1 p.

Helsingissä. (-1 p.)
Turussa. (1 p.)
Espoossa. (-1 p.)

1.5 Adventtikirkko luokitellaan 1 p.

orientaalikirkoksi. (-1 p.)
kristillisperäiseksi liikkeeksi. (-1 p.)
protestanttiseksi kirkoksi. (1 p.)

1.6 Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti on myöntänyt autokefaalisen aseman 1 p.

Etiopian ortodoksiselle kirkolle. (-1 p.)
Albanian ortodoksiselle kirkolle. (1 p.)
Moldovan ortodoksiselle kirkolle. (-1 p.)

1.7 Viron apostolisen ortodoksisen kirkon apulaispiispaksi vihittiin vuonna 2025 1 p.

suomalaistaustainen Athos-vuoren luostarin pappismunkki. (-1 p.)
suomalaistaustainen Valamon luostarin pappismunkki. (1 p.)
suomalaistaustainen Meteoran luostarin pappismunkki. (-1 p.)

1.8 Kristillisen tradition mukaan kristinuskon toivat Kyprokselle 1 p.

apostolit Paavali ja Barnabas. (1 p.)
apostolit Pietari ja Johannes. (-1 p.)
apostolit Andreas ja Pietari. (-1 p.)

1.9 Kristuksen syntymäjuhlaa eli joulua vietetään 6. tammikuuta 1 p.

Romanian ortodoksisessa kirkossa. (-1 p.)
Espanjan katolisessa kirkossa. (-1 p.)
Armenian apostolisessa kirkossa. (1 p.)

1.10 Etiopian ortodoksinen kirkko kuuluu 1 p.

orientaaliseen kirkkoperheeseen. (1 p.)
katoliseen kirkkoon. (-1 p.)
protestanttisiin kirkkokuntiin. (-1 p.)

1.11 Uuden testamentin mukaan diakoni Stefanos 1 p.

teki lähetystyötä Antiokiassa. (-1 p.)
oli ensimmäinen marttyyri. (1 p.)
oli Rooman ensimmäinen piispa. (-1 p.)

1.12 Milanon ediktin antoi vuonna 313 1 p.

keisari Galerius. (-1 p.)
keisari Konstantinos I. (1 p.)
keisari Augustus. (-1 p.)

1.13 Länsimaisen luostariperinteen kehittäjänä pidetään 1 p.

Benedictus Nursialaista. (1 p.)
Johannes Siinailaista. (-1 p.)
Origenesta. (-1 p.)

1.14 Philipp Melanchton vaikutti luterilaisuuden syntyyn yhdessä 1 p.

Mikael Agricolan kanssa. (-1 p.)
piispa Henrikin kanssa. (-1 p.)
Martin Lutherin kanssa. (1 p.)

1.15 Lars Levi Laestadiuksen toiminnan vaikutuksesta syntyi 1 p.

herätysliike osaksi Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. (1 p.)
luterilainen luostariliike Suomeen. (-1 p.)
itsenäinen suomalainen luterilainen kirkko. (-1 p.)

1.16 Buddhalaisuudessa tavoitteena on 1 p.

jälleensyntyminen. (-1 p.)
uudestisyntyminen. (-1 p.)
valaistuminen. (1 p.)

1.17 Sikhiläisyyden syntyyn vaikutti 1 p.

hindulaisuus. (1 p.)
bahá’í. (-1 p.)
kristinusko. (-1 p.)

1.18 Islamin mukaan Jeesus on 1 p.

profeetta. (1 p.)
imaami. (-1 p.)
enkeli. (-1 p.)

1.19 Suufilaisuus tarkoittaa 1 p.

Koraanin lukujen järjestystä. (-1 p.)
islamilaista mystiikkaa. (1 p.)
pyhiinvaellusta Mekkaan. (-1 p.)

1.20 Hindulaisuudessa ihmisen perimmäinen päämäärä on 1 p.

karma. (-1 p.)
mokša. (1 p.)
samsara. (-1 p.)

2. Väittämiä ortodoksisesta opista ja kristillisestä raamattukäsityksestä 20 p.

Osatehtävissä arvioidaan, miten monipuolisesti kokelas pohtii väittämää ja miten uskottavasti hän perustelee, pitääkö väite paikkansa.

Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.

2.1 En tarvitse kirkkoa ja kastetta pelastuakseni. Pohdi väittämää ortodoksisen kirkon pelastusopin näkökulmasta ja perustele, pitääkö väite paikkansa. 10 p.

Vastauksen pituus on enintään 1500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas perustelee ortodoksisen kirkon pelastusopin näkökulmasta väitteen paikkaansa pitämättömyyttä ja esittää vähintään kaksi oleellista näkökohtaa.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas perustelee ortodoksisen kirkon pelastusopin näkökulmasta väitteen paikkaansa pitämättömyyttä uskottavasti ja monipuolisesti. Lisäksi vastauksessa pohditaan, edellyttääkö pelastus myös kirkon jäsenyyttä.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Kirkon opetukseen pohjautuen voidaan todeta, että väite ei pidä paikkaansa.
Kirkko on olemassa ihmisen ja maailman pelastumisen takia.
Kasteen sakramentissa liitytään kirkon jäseneksi. Kastettava (tai lapsen puolesta kummi) lukee uskontunnustuksen, johon sisältyy opetus kolmiyhteisestä Jumalasta.
Ihmisen pelastus on viime kädessä armon varassa ja uskossa Kristukseen ja Hänen pelastustyöhönsä.
Ristillä oleva, katuva ryöväri ei ollut kirkon jäsen, mutta sai pelastuksen uskomalla Kristukseen.
Elämä kristittynä on elämää kirkon jäsenenä.
On myös uskoa yliluonnolliseen ilman määritelmiä. Kirkon opin mukaan se ei ole kristillistä uskoa.

2.2 Kristittyjen käsitys Raamatusta on erilainen kuin muslimien käsitys Koraanista. Pohdi väittämää kristillisen raamattukäsityksen valossa ja perustele, pitääkö väite paikkansa. 10 p.

Vastauksen pituus on enintään 1500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas perustelee kristillisen raamattukäsityksen valossa väitteen paikkansa pitävyyttä ja esittää vähintään kaksi oleellista näkökohtaa.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas perustelee kristillisen raamattukäsityksen valossa väitteen paikkansa pitävyyttä monipuolisesti ja uskottavasti ja esittää useita oleellisia näkökohtia.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Kristillisen raamattukäsityksen mukaan väite pitää paikkansa.
Kristittyjen ja muslimien käsitys pyhistä kirjoituksista eroaa toisistaan useissa eri kohdissa. Näitä ovat kirjoitusten syntytapa, niiden merkitysten luonne, kirjoitusten muuttumattomuus ja tulkinta.
Raamattu on pyhä kielestä riippumatta, mutta Koraani vain arabiankielisenä tekstinä.
Islamissa Koraania pidetään Muhammadille annettuna kirjaimellisena Jumalan sanana, joka on tekstinä ja ohjeineen muuttumatonta.
Kristinuskossa Raamattu koostuu Jumalan ja Pyhän Hengen inspiroimana useiden kirjoittajien teksteistä.
Koraanin sijaan Raamattu on syntynyt pitkän historiallisen prosessin seurauksena ja pitää sen myötä sisällään kaksi eri kirjakokoelmaa (VT ja UT) sekä erityyppisiä tekstejä.
Raamatun sisältöä voidaan tulkita eri tavoin, esimerkiksi kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti.
Ortodoksisen näkemyksen mukaan kirkon perinne ja opetus tukevat Raamatussa esitetyn Jumalan ilmoituksen tulkintaa.
Jeesuksen asema ja merkitys ovat erilaiset: Koraanissa Jeesus on profeetta, Raamatussa Jeesus on Jumalan sana eli ilmoitus Jumalasta (vrt. Joh. 1:1).

3. Rock-konsertit ja jumalanpalvelus 20 p.

Vertaile rock-konserttien ja kirkkojen jumalanpalvelusten tarkoitusta ja toteutusta. Hyödynnä vastauksessasi aineistoja 3.A, 3.B, 3.C ja 3.D.

Tehtävässä arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja oivaltavasti kokelas vertailee rock-konserttien ja kirkkojen jumalanpalvelusten tarkoitusta ja toteutusta.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas vertailee rock-konserttien ja kirkon jumalanpalvelusten tarkoitusta ja toteutusta tuoden esille kaksi näkökohtaa niin tilaisuuksien tarkoituksesta kuin niiden toteutuksesta.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas vertailee monipuolisesti ja oivaltavasti rock-konserttien ja kirkon jumalanpalvelusten tarkoitusta ja toteutusta tuoden esille useita oleellisia näkökohtia. Kokelas hyödyntää aineistoa oivaltavasti.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia, joihin vertailu pohjautuu:

Kumpikin tilaisuus tarjoaa osallistujille merkityksellisiä ja voimakkaita tunteisiin ja yhteisöllisyyteen liittyviä kokemuksia.
Yksilö osallistuu niihin oman kiinnostuksensa tai vakaumuksensa vuoksi, mikä mahdollistaa yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisen ja oman identiteetin vahvistumisen.
Molempien tarkoituksena on vaikuttaa yksilöön. Rock-konsertti painottuu viihteelliseen tunnekokemukseen, jossa tulee esille artistin ja yleisön välinen vuorovaikutus. Jumalanpalveluksen tarkoitus on välittää palveluksen toimittajien kautta hengellinen tunnekokemus, joka tukee sekä yhteisöllisyyttä että vahvistaa yksilön omaa uskoa.
Musiikilla, lauluilla, veisuilla ja niiden sanomalla on keskeinen asema molemmissa tilaisuuksissa, joille yhteistä on musiikin, laulujen ja veisujen yhteisöllisyyttä luova ja tukeva rooli.
Kumpaakin tilaisuutta johtaa keskeinen henkilö (artisti tai pappi/piispa), joka ohjaa tapahtuman osallistujia tai sen kulkua. Tapahtumapaikkana voi olla suuri areena tai kristillisen perinteen mukainen kirkko tai muu pyhäkkö.
Tilaisuuksissa visuaalisuudella on tärkeä asema, mikä korostuu rock-konserteissa erikoistehosteineen, kun taas kirkkotilat pitäytyvät uskonnollisessa symboliikassa, joka vaihtelee eri kristillisissä kirkoissa (vrt. luterilainen ja ortodoksinen kirkko).
Tilaisuudet toteutetaan tietyn ohjelmarakenteen mukaan. Rock-konserteissa se perustuu artistin esittämiin kappaleisiin, mutta jumalanpalvelukset noudattavat tiettyä samaa kaavaa.
Jumalanpalveluksissa koetaan, että niissä on mukana Jumalan tai Pyhän Hengen vaikutus. Rock-konsertissa ei yleensä ole mukana yliluonnollista elementtiä.

4. Ruokavalio ja uskonto 20 p.

Pohdi ruokavalion yhteyttä ihmisen arvomaailmaan ja identiteettiin uskonnon näkökulmasta.

Tehtävässä arvioidaan, miten monipuolisesti ja jäsentyneesti kokelas pohtii uskonnon näkökulmasta ruokavalion yhteyttä ihmisen arvomaailmaan ja identiteettiin.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas pohtii ruokavalion yhteyttä ihmisen arvomaailmaan ja identiteettiin uskonnon näkökulmasta esittäen vähintään neljä näkökohtaa.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas pohtii ruokavalion yhteyttä ihmisen arvomaailmaan ja identiteettiin uskonnon näkökulmasta monipuolisesti ja jäsentyneesti.

Erityisenä ansiona pidetään, jos kokelas esittelee ja vertailee sekä ortodoksisen kirkon ruokavalioon liittyviä periaatteita ja käytänteitä että muiden uskontojen ruokavalioon liittyviä periaatteita ja käytänteitä.

Vastauksessa voidaan tuoda esille seuraavia näkökohtia:

Ruokavalion yhteys arvomaailmaan

Arvot voivat ohjata ruokavaliota ja perustua uskonnolliseen ajatteluun.
Ruokavalion ja arvojen yhteyteen liittyy ruoantuotannon ja ruoanvalmistuksen eettisyys.
Eettisessä ruoanvalmistuksessa suositaan raaka-aineita, joiden ilmastovaikutukset ovat pieniä ja joiden valmistukseen ei liity ihmisten tai eläinten oikeuksien laiminlyöntiä.
Elintarvikkeiden tuotetiedot kertovat raaka-aineiden alkuperän ja tuotanto-olosuhteet. Eettinen ruoantuotanto on kunnioittavaa, oikeudenmukaista, kestävää ja vastuullista.
Ruoantuotannon eettisyys muodostuu taloudellisista tekijöistä (esim. hinta, kirjanpito), sosiaalisista tekijöistä (esim. työolosuhteet, palkka, työvoiman oikeuksiin ja järjestäytymiseen liittyvät tekijät) ja ympäristöön liittyvistä tekijöistä (esim. tuotannon ympäristövaikutukset).
Ruoantuotannon eettisyyttä valvotaan Suomessa ja Euroopassa tarkasti, mutta kuluttajan voi olla vaikea selvittää muualla maailmassa tuotetun ruoan eettisyyttä.

Ruokavalion yhteys identiteettiin

Ruokavaliota koskevat valinnat kertovat ihmisten arvoista.
Osalle ihmisistä ruoka on ensisijaisesti vain energian lähde, osalla ruokavalio on merkittävämpi osa identiteettiä.
Erilaiset ruokavaliot ja ruokailutottumukset rakentavat ihmisen identiteettiä.
Ruokavalio erottaa ja yhdistää ihmisiä toisiinsa. Ruokavalio voi olla tapa määritellä itsensä jonkin ryhmän jäseneksi.
Ruokavalioon liittyvät yksilölliset syyt ja valinnat ovat paljon esillä julkisessa keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa.
Ruokavalioon liittyvissä perusteluissa korostuvat usein ruokavaliosta pois rajautuvat ainekset eli se, mitä ei syödä.
Perusteltaessa omaa ruokavaliota usein myös haastetaan toisten ruokavaliota. Siihen saatetaan vaatia muutoksia esimerkiksi ruoantuotantoon liittyvien eettisten syiden takia.

Uskonnon näkökulma

Monissa uskonnoissa ruoalla on tärkeä rooli käytännön uskonnon harjoittamisessa ja yhteisissä rituaaleissa. Moniin uskontoihin liittyy myös ohjeita ja tapoja, jotka koskevat sallittuja ja kiellettyjä ruokia.
Uskontojen ruoka-aineisiin liittyvät rajoitukset voivat koskea periaatteellisesti tiettyjä ruoka-aineita (kuten alkoholi tai jotkin eläinperäiset ruoka-aineet) tai tiettyjä ajankohtia (paastot ja juhlat). Esimerkiksi sian- ja naudanlihan syöntiä rajoittavat säädökset.
Eri uskontojen tavoissa esitetään perusteluja kasvisruokavaliolle tai vegaaniselle ruokavaliolle, vaikka eläinkunnan tuotteiden käyttö hyväksyttäisiinkin.
Henkilökohtaisella ruokavaliolla voi osoittaa yhteyttä uskonnolliseen yhteisöön.
Osa ihmisistä rakentaa identiteettiään uskonnollisesti perustellun ruokavalion varaan.
Uskonnolliseen näkökulmaan voi liittyä laajempi ruoantuotannon ja ruokavalion eettisyyttä korostava ulottuvuus, jolloin tämä näkökulma vahvistaa ruokavalioon liittyvää arvomaailmaa.

5. Marttyyrien kuvaaminen ikoneissa 20 p.

Analysoi, mitä ikonien 5.A, 5.B ja 5.C kuvaustapa kertoo niissä esitetyistä marttyyreista.

Tehtävässä arvioidaan, miten monipuolisesti ja jäsentyneesti kokelas analysoi sitä, mitä ikonien kuvaustapa kertoo niissä esitetyistä marttyyreistä.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas analysoi sitä, mitä ikonien kuvaustapa kertoo niissä esitetyistä marttyyreistä, esitellen kolme olennaista näkökohtaa.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas analysoi monipuolisesti ja jäsentyneesti sitä, mitä ikonien kuvaustapa kertoo niissä esitetyistä marttyyreistä. Vastauksessa käsitellään kaikkia kolmea ikonia.

Erityisenä ansiona pidetään, jos kokelas tunnistaa ikoneissa kuvatut marttyyrit ja laajentaa vastausta ikoneista itsestään saatavan tiedon ulkopuolelle esimerkiksi kirkkohistoriaan, pyhien ihmisten muistamisen käytänteisiin ortodoksisessa kirkossa sekä ikoneissa kuvattujen marttyyrien juhliin.

Kokelas voi tarkastella vastauksessaan seuraavia näkökohtia:

Marttyyrin ikonin tunnusomaiset piirteet, kuten

marttyyriutta osoittava risti
pyhyyttä ilmentävä sädekehä
marttyyrin identiteetin osoittava nimi (ikoni A: Pyhä Lucia; ikoni B: Pyhä pappismarttyyri Aleksander Hotovitski; ikoni C: Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen)
ikonien ikonografian yhdenmukaisuus.

Ikoneissa esitettyjen marttyyrien kuvaustapa:

vaatetuksen erityispiirteet, erilaisuus ja yksityiskohdat: historiallisten aikakausien näkyminen vaatetuksessa, naisen ja miehen erilainen kuvaaminen, maallikon ja papin erilainen kuvaaminen
pyhistä käytetyt erilaiset tunnusmerkit ja niiden sisältämä informaatio (pyhyys, marttyyrius, tunnustajuus, pappeus)
persoonallisuutta ilmentävät erityispiirteet (kuten kukka ja evankeliumikirja)
ikonissa käytetyn kielen yhteys ikonin käyttöön ja paikalliseen kirkolliseen kulttuuriin, kuten ruotsin kielen käyttö ja merkitys Pyhän Lucian ikonissa (ikoni A) ja suomen kielen käyttö kahdessa muussa ikonissa (ikoni B, ikoni C)
Aleksander Hotovitskin ikonin (ikoni B) taustan yksityiskohdat, joissa tuodaan esille historiallinen miljöö ja Hotovitskin kotikaupunki (Helsinki) sekä suomalaisuus (lippu).

6. Uskonnollisuuden luonne Kaakkois- ja Itä-Aasiassa 20 p.

Tarkastele tilastoa 6.A ja pohdi, mitä sen pohjalta voidaan päätellä uskonnollisuuden luonteesta Kaakkois- ja Itä-Aasiassa.

Vastauksessa arvioidaan sitä, kuinka monipuolisesti ja jäsentyneesti kokelas pohtii sitä, mitä tilaston pohjalta voidaan päätellä uskonnollisuuden luonteesta Kaakkois- ja Itä-Aasiassa.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas pohtii sitä, mitä tilaston pohjalta voidaan päätellä uskonnollisuuden luonteesta Kaakkois- ja Itä-Aasiassa, ja tuo esiin vähintään kolme olennaista näkökohtaa. Hyviin pisteisiin ei voi yltää vain tilastotietoa esittelemällä.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas pohtii monipuolisesti ja jäsentyneesti sitä, mitä tilaston pohjalta voidaan päätellä uskonnollisuuden luonteesta Kaakkois- ja Itä-Aasiassa. Kokelas tuo vastauksessaan esille, että harvat kyselyyn vastanneet sanovat pitävänsä uskontoa hyvin tärkeänä elämässään mutta siitä huolimatta suurella osalla on uskonnollisia uskomuksia ja tapoja. Kokelas esittää myös kriittisiä huomioita siitä, mitä tilasto kertoo uskonnollisuuden luonteesta Kaakkois- ja Itä-Aasiassa.

Kiitettävässäkään vastauksessa ei edellytetä tilastossa esiintyvien maiden uskonnollisen tilanteen yksityiskohtaista esittelyä, vaan laajempien ilmiöiden tunnistaminen ja pohdinta riittävät.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Tilastosta käy ilmi, että vain pieni osa vastaajista ilmoittaa pitävänsä uskontoa hyvin tärkeänä elämässään tai rukoilevansa päivittäin. Selvästi suurempi osa ilmoittaa kuitenkin identifioituvansa johonkin uskontoon. Merkittävästi suurempi osa vastaajista ilmoittaa uhranneensa ruokaa tai juomaa esi-isille viimeisen vuoden sisällä tai uskovansa jumalaan tai näkymättömiin olentoihin.
Harvat kyselyyn vastanneet sanovat pitävänsä uskontoa hyvin tärkeänä elämässään; kuitenkin suurella osalla on elämässään uskonnollisia uskomuksia ja tapoja.
Tilastossa näkyy ero yhtäältä institutionaalisen ja eletyn uskonnon välillä sekä toisaalta järjestäytyneisiin uskontoihin kuulumisen ja kansanuskonnon sekä kulttuuriin limittyvän uskonnon välillä.
Uskonnollisiin instituutioihin kuuluminen ei välttämättä kerro siitä, kuinka paljon ja millä tavalla yksilöt harjoittavat erilaisia uskonnollisia tapoja elämässään.
Tilastossa näkyvät alueelle tyypilliset uskonnolliset traditiot ja uskomukset, jotka ovat osa paikallista kulttuuria – niitä ei välttämättä edes mielletä uskonnon harjoittamiseksi (esimerkiksi šintolaisuus Japanissa).
Tilasto ei kerro siitä, miten eri uskontoperinteiden harjoittaminen mahdollisesti limittyy tai sekoittuu vastaajien elämässä (esimerkiksi buddhalaisuus, šintolaisuus, taolaisuus, kiinalaiset kansanuskonnot ja kristinusko). Vastauksessa voidaan pohtia synkretismiä ilmiönä ja sen tilastoitavuutta.
Vastauksessa on mahdollista pohtia muun muassa uskonnon, jumalan ja jumaluuden käsitteiden määrittelyä ja kontekstisidonnaisuutta: kokelas voi käsitellä esimerkiksi sitä, miten länsimainen uskonnon käsite soveltuu käytettäväksi aasialaisissa kulttuureissa.
Vastauksessa on mahdollista pohtia myös esitettyjen kysymysten luonnetta, laatua ja yhteismitallisuutta. Kokelas voi esimerkiksi suhteuttaa toisiinsa sen, että rukoillaan päivittäin, ja sen, että vuoden sisällä on uhrattu ruokaa tai juomaa esi-isille.
Vastauksessa on mahdollista tuoda esille olennaisia näkökohtia tilastossa mainittujen maiden uskonnollisesta tilanteesta ja suhteuttaa nämä tiedot tilaston tarkastelemisen ja analysoinnin tuloksiin.
Esimerkiksi Japanin suurimmat uskonnot ovat šintolaisuus ja buddhalaisuus. Monet japanilaiset harjoittavat molempia rinnakkain. Hongkongissa suuri osa väestöstä ei pidä itseään uskonnollisena eikä harjoita kiinalaisen kansanuskonnon tapoja. Järjestäytyneistä uskonnoista merkittävimpiä ovat buddhalaisuus ja taolaisuus. Etelä-Koreassa noin puolet väestöstä ei kiinnity mihinkään uskontoon. Noin kolmasosa väestöstä on kristittyjä, ja suurimmat kristilliset kirkot ovat protestanttisia. Myös buddhalaiset ovat maassa merkittävä uskonnollinen ryhmä. Taiwanin suurimmat uskonnot ovat buddhalaisuus, taolaisuus ja kiinalaiset kansanuskonnot, joihin yhdistyy kungfutselaista ajattelua. Vietnamissa valtaosa kansalaisista joko pitää itseään uskonnottomana tai harjoittaa kansanuskonnon eri muotoja. Institutionaalisten uskontojen kannatus on Vietnamissa heikompaa, mihin vaikuttaa myös valtion poliittinen lähihistoria.

Osa 2: 30 pisteen tehtävät

7. Hengellisen kilvoittelun muotoja 30 p.

7.1 Esittele askeesin historiallista kehitystä ja sen ilmenemismuotoja ortodoksisessa perinteessä. 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, kuinka monipuolisesti ja jäsentyneesti kokelas esittelee askeesin historiallista kehitystä ja sen ilmenemismuotoja ortodoksisessa perinteessä.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas esittelee askeesin historiallista kehitystä ja sen ilmenemismuotoja ortodoksisessa perinteessä tuoden esille vähintään kaksi näkökohtaa kummastakin.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas esittelee askeesin historiallista kehitystä ja sen ilmenemismuotoja ortodoksisessa perinteessä monipuolisesti ja jäsentyneesti.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Askeesi tarkoittaa kirjaimellisesti fyysistä harjoitusta, ja kristinuskon perinteessä sillä viitataan vaatimattomaan ja pidättyväiseen elämäntapaan. Siihen liittyy sekä hengellistä että ruumiillista harjoitusta tavoitteena saavuttaa yhteys Jumalaan (theosis).
Askeesi on saanut alkunsa Egyptissä eläneistä erämaakilvoittelijoista kristillisyyden alkuaikoina.
Pyhä Antonios Suuri ja Pyhä Pakhomios Suuri ovat 300-luvulla eläneitä askeetikkoja.
Askeesi on keskeinen osa ortodoksisen kirkon perinnettä, ja sitä voidaan harjoittaa sekä luostareissa että maallikkojen hengellisessä elämässä.
Askeesi sisältää erilaisia kilvoittelun muotoja, kuten paastoaminen (kirkkovuoden neljä suurta paastojaksoa sekä viikoittaiset paastopäivät) ja rukoileminen sekä jumalanpalveluselämään osallistuminen. Muita olennaisia piirteitä ovat kuuliaisuus, nöyryys ja kärsivällisyys.
Luostareissa askeettinen elämäntapa tarkoittaa sitä, että ei omista mitään, on kuuliainen luostarin johdolle eikä solmi avioliittoa.
Askeesin on tarkoitus johtaa sydämen puhdistumiseen ja sielun valaistumiseen. Siihen liittyy hesykastinen kilvoittelu, johon kuuluu hiljaisuus ja sisäisen rauhan etsiminen toistamalla niin sanottua Jeesuksen rukousta.
Pyhä Gregorios Palamas oli merkittävä hesykasmin edustaja 1300-luvulla.
Askeesi on edesauttanut luostarilaitoksen syntyä.
Tunnetuimpia kilvoittelun muotoja ovat erakkolaisuus, idiorytminen kilvoittelu ja kinobioottinen kilvoittelu.

7.2 Vertaa yhtä ortodoksisen perinteen mukaista askeesin muotoa ja joogaa hengellisinä kilvoittelumuotoina. 10 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, kuinka monipuolisesti ja jäsentyneesti kokelas vertaa yhtä ortodoksisen perinteen mukaista askeesin muotoa ja joogaa hengellisinä kilvoittelumuotoina.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas vertaa yhtä ortodoksisen perinteen mukaista askeesin muotoa ja joogaa hengellisinä kilvoittelumuotoina tuoden esille vähintään kaksi näkökohtaa.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas vertaa monipuolisesti ja jäsentyneesti yhtä ortodoksisen perinteen mukaista askeesin muotoa ja joogaa hengellisinä kilvoittelumuotoina.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Vastauksessa voidaan tarkastella ortodoksisen perinteen mukaisena askeesin muotona erämaakilvoittelua, idiorytmistä kilvoittelua tai hesykasmia.
Erämaakilvoittelu ja idiorytminen kilvoittelu ovat joogan tavoin yksilöllisiä ja perustuvat omakohtaiseen kilvoittelurytmiin.
Erämaakilvoitteluun ja idiorytmiseen kilvoitteluun sisältyy hiljentymistä ja hengellisten harjoitusten toistoa, kuten hesykasmissa Jeesuksen rukous tai mantrojen toistaminen joogassa.
Erämaakilvoitteluun, idiorytmiseen kilvoitteluun ja joogaan liittyvät vetäytyminen ja erilaiset itsehillintään liittyvät harjoitukset, joilla pyritään sisäiseen muutokseen.
Joogassa keholliset harjoitukset painottuvat enemmän kuin ortodoksisen perinteen mukaisissa kilvoittelumuodoissa.
Hesykasmi on ortodoksisen kirkon hengellisen kilvoittelun perinne.
Hesykasmi sai vakiintuneimmat muotonsa toisen vuosituhannen alussa ja on ollut kilvoittelumuoto erityisesti Athos-vuoren luostareissa.
Hesykasmin tunnetuimpia edustajia ovat Pyhä Simeon Uusi Teologi (k. 1022) ja Thessalonikin arkkipiispa Pyhä Gregorios Palamas (k. 1359).
Hesykasmi korostaa hiljaisuutta, jossa keskeistä on sisäinen, niin sanottu sydämen lakkaamaton rukous: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.”
Hesykasmin päämääränä on yhteys Jumalan kanssa eli jumalallistuminen (theosis).
Joogalla on uskontohistoriallisesti monia lähteitä, mutta se liittyy erityisesti hindulaisuuteen.
Joogan tavoitteena on itsensä tunteminen, tietoisuuden laajentaminen ja universaalin todellisuuden saavuttaminen, johon kuuluu valaistuminen tai mielen vapautuminen.
Joogan tavoitteisiin pyritään henkisillä (meditaatio, mantrat) ja fyysisillä harjoitteilla (kehon hallinta, hengityksen hallinta), jotka ohjaavat kurinalaisuuteen.
Jooga voi liittyä hengellisyyteen ja uskonnon harjoittamiseen, mutta se voidaan nähdä myös pelkästään kehollisena harjoitteena.
Hesykasmin ja joogan yhteisiä piirteitä ovat hiljentyminen, mielen rauhoittaminen ja harjoitusten toistaminen. Yksilön sisäinen kilvoittelu on keskeinen osa henkistä kasvua.
Hesykasmissa korostuu teistinen jumalasuhde. Joogassa ei välttämättä ole teististä jumalasuhdetta vaan yksilö itse vaikuttaa tavoitteidensa saavuttamiseen, kun taas hesykasmissa tavoitteet saavutetaan Kristuksen avulla.
Ortodoksisen perinteen mukaisessa kilvoittelussa tavoitteena on jumalallistuminen (theosis).
Kinobioottiinen kilvoittelu luostareissa painottuu yhteisöllisyyteen, joten siinä ei ole selkeitä yhtäläisyyksiä joogan kanssa.

8. Kirkko poliittisen vaikuttamisen välineenä ja kohteena 30 p.

8.1 Analysoi ortodoksisen kirkon ja valtion suhdetta historian eri vaiheissa. 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja jäsentyneesti kokelas analysoi ortodoksisen kirkon ja valtion suhdetta historian eri vaiheissa.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas analysoi ortodoksisen kirkon ja valtion suhdetta historian eri vaiheissa esittäen vähintään kolme oleellista näkökohtaa.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas analysoi monipuolisesti ja jäsentyneesti ortodoksisen kirkon ja valtion suhdetta historian eri vaiheissa.

Erityisenä ansiona pidetään, jos kokelas tarkastelee ortodoksisuuden asemaa Suomessa historian eri vaiheissa osana kirkon ja valtion suhteita sekä tuo esille ymmärrystään nykyisestä moninaisuudesta ortodoksisten paikalliskirkkojen ja valtion suhteissa.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Varhaiskirkon aikana kristinusko oli aluksi Rooman valtakunnassa vainottu uskonto. Vainoista huolimatta kristityt korostivat kuuliaisuutta keisarille. Vuonna 313 keisari Konstantinos Suuri antoi Milanon ediktin, joka salli kristinuskon harjoittamisen vapaasti.
Ortodoksisen kirkon piirissä on 300-luvulta alkaen arvostettu kirkon ja maallisen hallinnon yhteyttä, mikä toisinaan on johtanut kirkon alisteiseen asemaan suhteessa maalliseen vallanpitäjään. Tämä näkyi muun muassa Bysantin kirkossa.
Bysantin aikana (330–1453) kristityt saivat toimia yhteiskunnassa vapaasti. Kristinuskosta tuli valtionuskonto keisari Theodosius I:n aikana (380). Ortodoksinen kirkko ja keisarillinen hallinto olivat läheisessä yhteydessä, ja ideaalina oli niin kutsuttu symfonia, jossa kirkko ja keisari hallitsivat yhdessä. Kirkon ja keisarin välillä esiintyi kuitenkin kilpailua, ja moneen otteeseen keisari tavoitteli ylivaltaa kirkossa. Keisari kutsui koolle ekumeeniset kirkolliskokoukset ja valvoi kirkollisia asioita.
Konstantinopolin kukistuttua suurin osa ortodoksisesta kirkosta jäi Osmanien valtakunnan alaisuuteen ja islamin valtapiiriin (vuodesta 1453 aina 1800-luvulle). Konstantinopolin patriarkka sai sulttaanilta laajat hallinnolliset oikeudet kaikkien ortodoksien johtajana, mutta kirkko oli tiukasti valtion valvonnassa.
Konstantinopolin kukistuttua Rusin ruhtinaskunnan asema korostui ortodoksisen kirkon suojelijana. Venäjän keisarikunnassa syntyi ajatus Moskovasta ”kolmantena Roomana” ja Bysantin valtiollisen ja kirkollisen perinnön sekä siihen kuuluvan läheisen yhteyden jatkajana. Vuonna 1721 keisari Pietari Suuri lakkautti Moskovan patriarkaatin ja perusti Pyhän synodin, joka teki kirkosta valtion hallinnoiman laitoksen.
1800-luvun lopulla Eurooppaan syntyi kansallisvaltioita, joiden itsenäistymistä ortodoksinen kirkko tuki voimakkaasti. Esimerkiksi Kreikassa ja Bulgariassa kirkon ja valtion suhteet ovat olleet läheiset niitä yhdistävän kansallisuusaatteen ansiosta.
Venäjän vallankumouksen seurauksena koitti Neuvostoliiton aika (1917–1991). Bolševikit ottivat vallan ja alkoivat vainota kirkkoa. Ortodoksinen kirkko menetti omaisuutensa, monet kirkot suljettiin ja tuhansia pappeja surmattiin tai karkotettiin. Valtiovallan tavoitteena oli tukahduttaa uskonto. Toisen maailmansodan aikana Stalin osittain palautti ortodoksisen kirkon toimintaan, mutta propagandatarkoituksiin.
Sosialismin kaudella monet itäisen Euroopan ortodoksiset paikalliskirkot olivat tiukasti poliittisten vallanpitäjien otteessa ja tekivät yhteistyötä valtiovallan kanssa.
Neuvostoliiton romahdettua ortodoksinen kirkko on noussut jälleen merkittäväksi toimijaksi erityisesti Venäjällä, entisissä neuvostotasavalloissa ja entisissä sosialistisissa maissa. Venäjän ortodoksinen kirkko toimii läheisessä yhteistyössä valtion kanssa ja tukee hallintoa.
Muualla ortodoksisessa maailmassa kirkon ja valtion suhde vaihtelee: Lähi-idässä ortodoksinen kirkko elää monin paikoin islamilaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja islamia arvostavan hallinnon alaisuudessa. Ortodoksisen kirkon toiminta yhteiskunnassa on pääsääntöisesti rajattua, mikä näkyy esimerkiksi Konstantinopolin, Antiokian ja Aleksandrian vanhojen patriarkaattien tilanteessa. Sen sijaan Euroopassa ortodoksisen kirkon yhteiskunnallinen asema on hyvä. Esimerkiksi Serbiassa ja Romaniassa kirkolla on läheiset yhteydet valtiovaltaan, vaikka kirkko toimii erillään valtiosta. Kreikassa sen sijaan ortodoksinen kirkko on osa valtiota.
Ortodoksinen kirkko on usein ollut läheisessä suhteessa valtioon ja toiminut sen tukena eri aikoina ja eri alueilla. Toisaalta valtiovalta on myös vainonnut kirkkoa.

Vastauksessa on myös mahdollista problematisoida valtion käsitettä eri aikakausina.

8.2 Pohdi, miksi ortodoksinen kirkko on nykyajassa poliittisen vaikuttamisen väline ja kohde. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmaa 8.A, joka käsittelee Venäjän valtion poliittista vaikuttamista ortodoksisen kirkon kautta. 10 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten monipuolisesti ja oivaltavasti kokelas pohtii, miksi ortodoksinen kirkko on nykyajassa poliittisen vaikuttamisen väline ja kohde.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas pohtii, miksi ortodoksinen kirkko on nykyajassa poliittisen vaikuttamisen väline ja kohde, ja esittää siihen liittyen vähintään kolme näkökohtaa.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas pohtii monipuolisesti ja oivaltavasti, miksi ortodoksinen kirkko on nykyajassa poliittisen vaikuttamisen väline ja kohde. Vastauksessa tulee hyödyntää aineistoa.

Vastauksessa voidaan tuoda esiin seikkoja, jotka liittyvät ortodoksisen kirkon rakenteeseen, luonteeseen ja historiaan.

Vastaus voi sisältää seuraavia näkökohtia:

Monilla ortodoksisilla paikalliskirkoilla Itä-Euroopassa ja Balkanilla on läheiset yhteydet valtiovaltaan, ja kirkko pyrkii toiminnallaan vaikuttamaan poliittiseen johtoon ja yhteiskuntaan. Esimerkiksi Venäjällä on poliittisen johdon kirkkoon kohdistuvalla ohjauksella pitkät perinteet.
Monet ortodoksiset paikalliskirkot ovat korostuneesti kansalliskirkkoja, joilla on vahva kansallistunto. Tietyn kansallisen identiteetin ja kulttuurin korostaminen luo kirkossa kytköksiä nationalistiseen ideologiaan ja sen mukaisen politiikan tukemiseen. Esimerkiksi Suomen ortodoksisessa kirkossa on koko 1900-luvun ajan korostettu suomalaiskansallista identiteettiä, jonka rinnalle on kuitenkin 2000-luvulla nostettu yleisortodoksinen identiteetti.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Venäjän ortodoksiselle kirkolle on muodostunut läheinen yhteys Venäjän poliittiseen johtoon. Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa tämä on näkynyt valtiovallan agendan edistämisenä sekä yhteisenä poliittisena vaikuttamisena Venäjän rajojen ulkopuolella.
Monet entisen Neuvostoliiton alueella toimineet kirkot ovat Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen pysyneet Venäjän ortodoksisen kirkon yhteydessä. Näin on esimerkiksi Baltiassa. Maahanmuuton seurauksena Venäjän kirkko on ulottanut toimintansa myös uusille alueille (näin esimerkiksi Pohjoismaissa).
Suomen ja Venäjän ortodoksisilla kirkoilla on pitkä yhteinen historia, minkä seurauksena venäläinen kirkollinen perinne ja kulttuuri vaikuttavat Suomen ortodoksisessa kirkossa ja toimivat luontevana yhdyssiteenä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon.
Moskovan patriarkaatin seurakuntien olemassaolo Suomessa tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää niitä kirkollisen ja poliittisen toiminnan edistämiseen.

Erityisinä ansioina voidaan pitää seuraavia näkökohtia:

Vastauksessa tarkastellaan ortodoksiseen kirkkoon kohdistuvan poliittisen vaikuttamisen yhteyttä vuonna 2022 käynnistyneeseen Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Siitä on seurannut ortodoksisten paikalliskirkkojen keskinäisen yhteyden rakoilu.
Venäjän hyökkäyssodan seurauksena Suomeen on tullut runsaasti ukrainalaisia pakolaisia, myös Moskovan patriarkaatin alaisesta kirkosta. Pakolaisten läsnäolo Suomessa luo Moskovan patriarkaatille edellytykset ukrainalaisille suunnatun kirkollisen toiminnan käynnistämiseen Suomessa. Tämä on yksi keino pitää ukrainalaisia Venäjän vaikutuspiirissä.
Moskovan patriarkaatin ja Konstantinopolin patriarkaatin jännittyneet välit tekevät Suomesta otollisen näyttämön kansainväliselle kirkkopolitiikalle: Suomi on maantieteellisesti lähellä Venäjää oleva alue, mutta Suomen ortodoksinen kirkko on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alainen autonominen kirkko. Moskovan patriarkaatin toiminta Suomessa puolestaan on osa sen kansainvälistä vaikutustoimintaa.

9. Islam suomalaisessa mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa 30 p.

9.1 Pohdi historian ja nykypäivän näkökulmasta, miksi islamiin liittyy suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa toisinaan stereotyyppisiä ja virheellisiä käsityksiä. 10 p.

Vastauksen pituus on enintään 1500 merkkiä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Vastauksessa arvioidaan sitä, kuinka jäsentyneesti ja monipuolisesti kokelas pohtii syitä niille stereotyyppisille ja virheellisille käsityksille, joita islamista esiintyy suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Vastauksen enimmäispituus on 1 500 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.

Hyvässä vastauksessa (5 p.) kokelas pohtii vähintään kahta syytä stereotyyppisille ja virheellisille käsityksille suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kokelas pohtii syitä joko historian tai nykypäivän näkökulmasta.

Kiitettävässä vastauksessa (8 p.) kokelas pohtii jäsentyneesti ja monipuolisesti syitä stereotyyppisille ja virheellisille käsityksille suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kokelas pohtii syitä sekä historian että nykypäivän näkökulmasta.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Uskonnon sisäistä moninaisuutta ei ymmärretä, vaan uskonnosta esitetään yksinkertaistavia kuvauksia, esimerkiksi projisoimalla jokin islamissa esiintyvä piirre kaikkiin muslimeihin.
Eletyn islamin kuvaukset painottuvat yksipuolisesti tiettyihin näkyviin ilmiöihin, esimerkiksi ramadanin viettoon.
Usein vähemmistöuskonnon kuvaamisessa korostetaan eksoottisia piirteitä ja kuvituksessa käytetään stereotyyppisiä aiheita, esimerkiksi huntuun pukeutuvaa naista.
Uutisissa korostuvat skandaalimaiset ja poliittisesti latautuneet aiheet, esimerkiksi tehdään reportaasi yksittäisten moskeijoiden ulkomaisista kytköksistä.
Suomalainen islam värittyy virheellisesti, koska uutisointi keskittyy kansainvälisiin konflikteihin.
Islam on saanut Suomessa enemmän näkyvyyttä vasta 1990-luvulta alkaen.
Ristiretkien ajalta periytyvien mielikuvien vaikutus tuntuu yhä, esimerkiksi eurooppalaisen kulttuurin ja islamin vastakkainasetteluna.
Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa tuodaan usein esiin suomalaisten muslimien ja muiden vähemmistöjen poikkeaminen stereotyyppisestä suomalaisuuden normista.
Maahanmuuttokriittisten poliitikkojen puheissa on tavallista samaistaa muslimit ja maahanmuuttajat keskenään.
Suomessa esiintyy rasismia ja islamofobiaa, ja niitä hyödynnetään myös poliittisesti.

9.2 Pohdi, millaisia henkilöitä ja näkökulmia esiin nostamalla median kuvaa islamista Suomessa voisi tehdä monipuolisemmaksi. Havainnollista vastaustasi esimerkeillä. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmaa 9.A. 20 p.

Vastauksessa arvioidaan sitä, miten jäsentyneesti ja monipuolisesti kokelas esimerkkien avulla pohtii, millaisia ihmisiä ja näkökulmia esiin nostamalla median kuvaa islamista Suomessa voitaisiin tehdä monipuolisemmaksi.

Hyvässä vastauksessa (10 p.) kokelas pohtii, millaisia ihmisiä tai näkökulmia esiin nostamalla median kuvaa islamista Suomessa voitaisiin tehdä monipuolisemmaksi, ja tuo esiin vähintään kolme näkökohtaa. Kokelas osoittaa ymmärtävänsä, että islam on uskonnollisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen uskonto.

Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas pohtii jäsentyneesti ja monipuolisesti esimerkkien avulla, millaisia ihmisiä ja näkökulmia esiin nostamalla median kuvaa islamista Suomessa voitaisiin tehdä monipuolisemmaksi. Kokelas hyödyntää aineistoa oivaltavasti.

Vastaus voi sisältää esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

Mediassa voisi näkyä paremmin, että Suomessa asuu hyvin eritaustaisia muslimeja: esimerkiksi 1800-luvulla Suomeen asettuneiden tataarien jälkeläiset, ensimmäisen polven maahanmuuttajat, Suomessa syntyneet muslimiperheiden lapset sekä suomalaiset islamiin kääntyneet (islamin omin termein ”palanneet”).
Mediasisältöjä tehtäessä olisi pohdittava tarkemmin, kuka määrittelee oikeaoppisen islamin tai omaa uskonnollisen auktoriteetin ja kuka voi edustaa muslimeita virallisella tasolla.
Media voisi tuoda esimerkiksi haastatteluin esiin muslimien elettyä uskontoa.
Islamin tulkinnassa ja siihen sitoutumisessa on tapahtunut muutoksia, jotka ilmenevät eroina esimerkiksi eri sukupolvien välillä.
Mediassa voitaisiin huolehtia siitä, että niin eri sukupuoliin ja sukupolviin kuuluvien muslimien kuin eri yhteiskunnallisiin viiteryhmiin kuuluvien muslimienkin äänet kuuluisivat.
Vähän huomiota mediassa ovat saaneet muslimitaustaiset vähemmistöt. Näitä ovat esimerkiksi islamista luopuneet, queer-muslimit ja moniuskontoisiin perheisiin syntyneet lapset, jotka saavat kasvatusta kahteen eri uskontoperinteeseen.
Fundamentalististen tulkintaperinteiden kuten wahhabismin ja erimuotoisen salafismin vaikutusta suomalaisessa islamissa voisi esitellä ja pohtia.
Mediassa voisi käsitellä myös islamin valtavirrasta irtautuneita suuntauksia, kuten ahmadiyya-yhteisöä ja bahá'í-yhteisöä.