Hyvän vastauksen piirteet: FI – Äidinkieli ja kirjallisuus, lukutaidon koe

14.9.2026

Alustavat hyvän vastauksen piirteet 14.9.2026

Äidinkielen ja kirjallisuuden lukutaidon kokeen suoritukset arvioidaan arviointikriteerien avulla. Kriteerit on esitetty kriteeritaulukossa, joka on Ylioppilastutkintolautakunnan antamissa äidinkielen ja kirjallisuuden koetta koskevissa määräyksissä.

https://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/tutkinnon-toimeenpano/maaraykset-ja-ohjeet/koekohtaiset-maaraykset-ja-ohjeet/aidinkielen-ja

Kokonaisarviointi tehdään kaikkien kriteeritaulukossa esitettyjen piirteiden avulla. Yleiskuvan eritasoisista suorituksista saa kriteeritaulukkoa tarkastelemalla.

Tehtäviin sisältyy merkkimäärärajoitus, jolloin kyse on vastauksen enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä ja ilmaisu selkeää. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään äidinkielen ja kirjallisuuden koetta koskevissa määräyksissä.

Hyvän vastauksen piirteet toimivat apuna vain vastauksen sisältöainesten arvioinnissa. Ne eivät välttämättä kuvaa kaikkia tehtävässä hyväksyttyjä sisältöjä. Vastauksessa voi olla muitakin kuin kuvauksessa mainittuja sisältöjä, eikä erinomaisessakaan suorituksessa tarvitse olla kaikkia esille nostettuja havaintoja ja päätelmiä aineistoista.

Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät ole osa Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettua tietoa siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu yksittäisen kokelaan koesuoritukseen. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät sido Ylioppilastutkintolautakuntaa lopullisen arvostelun perusteiden laadinnassa.

Osa 1: Asia- ja mediatekstit

1. Uutisen moniäänisyys 36 p.

Tutustu Helsingin Sanomien uutiseen (aineisto 1.A).

Analysoi uutisen (aineisto 1.A) moniäänisyyttä uutisoinnin objektiivisuusihanteen kannalta.

Vastaus saa olla enintään 4 500 merkkiä pitkä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Tehtävän aineistona on Helsingin Sanomien verkossa julkaisema uutinen. Uutisen aiheena on ympäristöliike Elokapinan järjestämä mielenosoitus. Tehtävässä pyydetään analysoimaan aineiston moniäänisyyttä uutisoinnin objektiivisuusihanteen kannalta. Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa moniäänisyyden ilmenemistä tarkastellaan sen mukaan, keiden ääni kuuluu ja miten eri toimijat ovat esillä tekstissä. Moniäänisyyden analyysissa tulee ottaa huomioon kaikki esitystavat: uutistekstin lisäksi valokuvat ja videokatkelmat.

Kriittistä lukutaitoa osoittavassa vastauksessa moniäänisyyden analyysi suhteutetaan tekstilajiin, uutisaiheeseen ja toteutustapaan. Uutisen moniäänisyydestä tehtyjen havaintojen perusteella arvioidaan, miten hyvin toimittajien kielellisissä ja visuaalisissa valinnoissa toteutuu uutisoinnin objektiivisuuden ihanne, joka ilmenee pyrkimyksenä kirjoittaa uutinen mahdollisimman neutraalisti ja puolueettomasti.

Kulttuurista lukutaitoa osoittavassa vastauksessa moniäänisyyden toteutumisesta ja objektiivisuuden tavoittelusta tehdyt havainnot ja päätelmät yhdistetään Suomessa käytävään keskusteluun Elokapinan toiminnasta ja ilmastonmuutoksen torjunnasta.

Havaintoja moniäänisyydestä

Uutiskärkenä ovat Elokapinan järjestämän mielenosoituksen aiheuttamat järjestyshäiriöt ja poliisin toimet niiden vuoksi. Uutisen alkupuoli painottuu mielenosoituksen aiheuttamiin järjestyshäiriöihin ja liikennehaittoihin, ja loppuosa käsittelee mielenosoituksen aloittamiseen liittyviä tapahtumia.

Uutisen kirjoittajina on mainittu kolme toimittajaa, joista yhden kerrotaan olevan paikalla. Lisäksi paikalla on ollut kuvaaja. Asetelma tuo uutiseen reportaasin piirteitä. Toimittajien ohella uutisessa pääsevät ääneen lähinnä poliisikunnan edustajat. Mielenosoittajat ovat esillä välillisesti toimittajien raportoinnissa, uutistekstissä, kuvissa ja videoissa. Uutiseen sisältyy myös HSL:n tiedotusta liikenteen poikkeusjärjestelyistä.

Toimittajat

Uutisessa referoidaan tapahtumapaikalta raportoivaa toimittajaa: hän kertoo faktoja tapahtumista: ”Helsingin Sanomien paikalla oleva toimittaja Reetta Malmberg kertoo osan mielenosoittajista istuvan Töölön suunnasta tulevalla ajokaistalla”; ”Ajoradalla istuu Malmbergin arvion mukaan muutamia kymmeniä mielenosoittajia.” Toimittaja myös kuvailee mielenosoittajia: ”Suurin osa bussiin viedyistä henkilöistä vaikutti olevan Malmbergin mukaan nuoria henkilöitä”; ”Malmbergin mukaan yksi uuteen bussiin siirrettävä mielenosoittaja ilmaisee kovaäänisesti mielipiteensä.”
Lisäksi uutisessa on toimittajalta mielenosoittajia kuvaileva sitaatti: ”Bussiin siirretyt henkilöt istuivat ajoradalla rauhassa, osalla oli kädessään kylttejä.” Uutiseen sisältyy myös sitaattina toimittajan poliisille esittämä kysymys: ”Tuoko sade mukanaan jotain erityiselementtiä iltapäivän mielenilmaukseen?”
Toimittajat kertovat myös tapahtumista ja kuvailevat tunnelmaa ennen mielenosoituksen aloitusta: ”Ohikulkijoille jaettiin ’Kiehumispiste’-lehtisiä ja heitä toivotettiin tervetulleeksi mukaan”; ”Letkan lähtiessä iltapäivällä liikkeelle Senaatintorilla tunnelma oli rauhallinen, liput liehuivat, huudot kaikuivat ja vettä tihutti.”

Poliisi

Uutisessa kuuluu poliisin kollektiivinen, institutionaalinen ääni: ”Poliisi määräsi Elokapinan mielenosoituksen päättyneeksi ja käski väkijoukon hajaantumaan”; ”Poliisi otti kiinni 74 mielenosoittajaa, jotka eivät noudattaneet poliisin poistumiskäskyä.”
Poliisin institutionaalinen ääni kuuluu myös toimittajan referoinneissa: ”Poliisin mukaan mielenosoittajat eivät noudattaneet poliisin käskyä”; ”Heitä epäillään niskoittelusta poliisia vastaan.”
Uutinen yksilöi joitain poliiseja, joiden äänet kuuluvat sitaateissa. Osa sitaateista kuvaa neutraalisti poliisin toimintaa: ”Kuulusteluita on jo kymmenittäin hoidettu ja viimeisiä hoidetaan, sanoo Gonçalves perjantai-illalla.”
Osasta sitaatteja ilmenee poliisin asenteita mielenosoitusta kohtaan: ”On selvää, että jos Helsingin keskustassa perjantaina iltapäivällä kello 16 maissa lähtee mielenosoituskulkueita liikkeelle, niin liikennehaittaa tulee, ylikomisario Jere Roimu Helsingin poliisilaitokselta sanoi.”
Yksittäisen poliisin asenne ilmenee myös vastauksesta toimittajan kysymykseen sateen vaikutuksesta mielenosoitukseen: ”Ei muuta, mutta pitäisikö nyt sanoa, että kerrankin on sää kohdallaan”, Roimu sanoo. ”Poliisitoimintaan sade ei sinänsä vaikuta yhtään mitenkään, mutta toivon mukaan se nyt hieman rauhoittaisi tilannetta ja jopa vähän vähentäisi väkimäärää.”

Mielenosoittajat

Uutisessa mielenosoittajien kollektiivinen ääni kuuluu lähinnä valokuvien ja videoiden iskulauseissa: ”Tuhon tuet alas”; ”Laitonta!” ”…tai mä ainakin luulin, että laki velvoittaa suojelemaan elämää”; ”Hallitus rikkoo lakia, Kapinoimme sen takia!!!”; ”Ihmisiä kuolee jo nyt. Aika käy vähiin.”
Lisäksi kollektiivinen ääni kuuluu toimittajan referoimana: Malmbergin mukaan marssikansan suusta kuului erilaisia iskulauseita: ”Päästöt kuriin ja hallitus kuriin.”; ”Nyt on pakko, tuhon tuet alas.” ; ”Hyvä elämä kuuluu kaikille, ei vain harvoille.”
Toimittajan referointiin sisältyy lainaus yksittäisen mielenosoittajan puheesta: Malmbergin mukaan yksi uuteen bussiin siirrettävä mielenosoittaja ilmaisee kovaäänisesti mielipiteensä. Hänestä poliisin toimi on laiton, koska ”mielenosoitus jalkakäytävällä on sallittua”.
Uutisen loppupuolella mainitaan ”Kiehumispiste-kampanja ja -lehtiset” sekä ”Elokapinan tiedote”, mutta iskulauseita ei yhdistetä niihin eikä mielenosoittajia haastatella.

HSL

Uutista käytetään myös tiedotukseen liikenteen poikkeusjärjestelyistä, ja tekstissä on kuvana HSL:n poikkeusinfon päivitys viestipalvelu X:stä.

Arviointia

Uutisoinnin objektiivisuuden arvioimisessa keskeisiä ovat toimittajien tekemät kielelliset ja visuaaliset valinnat. Vahvimpana uutisessa kuuluu poliisin ääni, ja toimittajat ovat valinneet uutiskärjeksi sen, että poliisi määräsi mielenosoituksen päättyneeksi lainvastaisena ja aloitti kuulustelut. Poliisin ääni liittyy vallankäyttöön, ja sitaateissa tulee esiin myös poliisin asenteita mielenosoittajia kohtaan.

Mielenosoitus kilpistyy uutisessa poliisivoimien ja HSL:n äänissä järjestyshäiriöiksi ja liikennehaitoiksi. Alun tapahtumien vastapainoksi uutisen lopussa kuvataan tapahtumia ja tunnelmaa ennen mielenosoituksen alkamista. Mielenosoittajia ei kuitenkaan haastatella eikä heidän kampanjamateriaaliaan referoida, vaan he ovat uutisessa äänessä huutojen, kylttien ja banderollien iskulauseiden välityksellä. Iskulauseissa vaaditaan muutosta ja korostetaan tuhon uhkaa, mutta vaatimuksille ei anneta uutisessa taustatietoa. Iskulauseet kohdistuvat päättäjiin, ja niissä vedotaan lakeihin. Sekä poliisi että mielenosoittajat vetoavat lakien noudattamiseen, mutta Elokapinan teesejä ei avata. Uutisoinnissa on nähtävissä pyrkimystä neutraaliuteen ja puolueettomuuteen, mutta siinä missä poliisin puhe esitetään tarkkoina sitaatteina tai referointina, mielenosoittajien ääni kuuluu vain irrallisina iskulauseina.

Vastauksen enimmäispituus on 4 500 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään äidinkielen ja kirjallisuuden koetta koskevissa määräyksissä.

2. Kolumnin retoriikkaa 36 p.

Tutustu Iltalehdessä julkaistuun kolumniin (aineisto 2.A).

Analysoi kolumnin (aineisto 2.A) retorisia keinoja ja arvioi niitä kolumnin tavoitteen kannalta.

Vastaus saa olla enintään 4 500 merkkiä pitkä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Tehtävän aineistona on Iltalehdessä julkaistu Sanna Ukkolan kolumni, joka käsittelee suomalaisten suhtautumista työntekoon. Tehtävässä pyydetään analysoimaan ja arvioimaan kolumnin retorisia keinoja suhteessa tekstin tavoitteeseen. Kolumni pyrkii herättämään keskustelua ja muuttamaan asenteita, joita suomalaisilla on työntekoa ja ahkeruutta kohtaan.

Kriittistä lukutaitoa osoittavassa vastauksessa retoriset keinot suhteutetaan kolumnin argumentaatioon, tekstilajiin ja julkaisualustaan. Keinoja voi tarkastella esimerkiksi suhteessa siihen, että iltapäivälehtien kolumnit ovat usein provosoivia ja tunteita herättäviä puheenvuoroja, sillä tavoitteena on, että ne leviävät laajasti ja saavat lukijoita reagoimaan niin sosiaalisessa mediassa kuin muuallakin. Retoristen keinojen käytön voi tulkita liittyvän myös kolumnistin luomaan henkilöbrändiin. Kulttuurista lukutaitoa osoittavassa vastauksessa huomataan, että keinot yhdistyvät laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun työnteon ja kilpailukyvyn yhteydestä, työn merkityksellisyydestä ja työn ja vapaa-ajan tasapainosta sekä arvojen ja asenteiden muutoksesta.

Havaintoja retorisista keinoista

Kirjoittaja tukee ja vahvistaa argumentaatiotaan lukuisten retoristen keinojen avulla. Kolumnin pääväite (teesi) on, että myytti suomalaisista ahkerana kansana ei pidä paikkaansa, vaan ”Suomen työviikot ovat todellisuudessa Euroopan lyhyimpiä” ja ”Suomessa asuu yksi Euroopan laiskimpia kansoja”. Teksti pyrkii herättämään keskustelua ottamalla kantaa provosoivasti ja käyttämällä jyrkkää vastakkainasettelua sekä suoraa puhetapaa. Tekstissä käytetään esimerkiksi seuraavia retorisia keinoja:

Suora puhuttelu

Teksti puhuttelee arkikielisesti suoraan suomalaisia (”Suomalainen, olet laiska – lopeta ruikuttaminen ja tee duunisi!”), mikä tekee viestistä henkilökohtaisen ja kärkevän.

Kärjistykset ja yleistykset

Kolumnin suorat ja kärjistävät väitteet herättävät voimakkaita tunteita ja tiivistävät kolumnin pääsanoman (”Suomessa asuu yksi Euroopan laiskimpia kansoja”; ”Suomalaisen ahkeruus on maailmanluokkaa tasan yhdessä asiassa: kun pitää joukolla hakata toisinajattelijoita maanrakoon”).
Kärjistetyt väitteet sisältävät yleistyksiä (”suomalainen suhtautuu työhönsä ryppyotsaisemmin kuin Kaarina Hazard valkoiseen heteromieheen”; ”suomalainen haluaa helliä mielikuvaa ahkerasta pohjoisen kansasta”; ”Puhu hetki suomalaisen kanssa, ja se tilittää sinulle, kuinka paljon töitä se tekee”).

Anekdootit

Esimerkit Mika Lauhteesta ja Tanya Stohrmayerista vahvistavat kirjoittajan väitettä ahkeran työnteon paheksunnasta ja suomalaisten asenteiden muutoksesta. Kirjoittajan omat esimerkit pyrkivät tekemään sisällöstä samaistuttavaa ja konkreettista.

Vastakkainasettelut

Yksi keskeinen keino on selkeiden vastakkainasettelujen käyttö, esimerkiksi ahkerien ja laiskojen, vanhojen hyvien arvojen ja nykyajan mukavuudenhalun välillä. Tämä luo yksinkertaistettua hyvä vastaan paha -asetelmaa, joka vahvistaa viestiä.
Ukkola rakentaa kontrastin menneisyyden sankarillisen työnteon ja nykyajan mukavuudenhalun välille. Tämä luo nostalgisen ja isänmaallisuutta tavoittelevan sävyn ja kritisoi nykykulttuuria (”Sodan jälkeen Suomea jälleenrakennettiin ja sankareita olivat sisukkaat ja ahkerat työmuurahaiset. Nykyään sankareita ovat downgreidaajat ja Sohvaperunat”; ”Ennen raadettiin metsäsavotassa – – nykyään suomalainen ahdistuu, jos sähköpyörästä loppuu akku”).

Vastapuolen karrikointi huumorin avulla

Kirjoittaja liioittelee ja kärjistää vastapuolen reaktioita, mikä tekee niistä helpommin kritisoitavia (”porukka ärähti ja veti sohvatyynyn väärään kurkkuun”; ”kansa oli tikahtua epäuskoiseen järkytykseensä”; ”Huawei on sullonut paniikissa Mika Lauhteen jonnekin perunakellariin piiloon kapula suussaan”). Myös vastapuolen toimintatapoja karrikoidaan olettamalla, että he ”rötväävät sohvan nurkassa makkaraa jyystäen”. Karrikointia vahvistetaan huumorin avulla.

Vahva omaäänisyys

Kolumnissa on selkeä kirjoittajan oma ääni ja asenne. Hän väheksyy vastapuolen näkemystä (”Ja höpöhöpö”; ”ja valivali”) ja asettuu vahvasti toiselle kannalle (”Itse arvostan Stohrmayerin intohimoista asennetta työhönsä ja riemastuin, kun kuulin Lauhteen ajattelusta”). Kirjoittajan arkiset sananvalinnat (”duuni”, ”ukko”, ”porukka”, ”pomo”, ”jyystää”) keventävät tekstiä ja vahvistavat mielikuvaa kirjoittajasta, joka ei kaunistele sanojaan vaan puhuu suoraan.

Retoriset kysymykset

Retoriset kysymykset aktivoivat lukijaa ajattelemaan ja kyseenalaistamaan omia käsityksiään (”Mutta pitääkö mielikuva paikkaansa?”; ”Miksi ihmeessä ihmistä, joka suhtautuu intohimoisesti työhönsä, paheksutaan tässä maassa?”).

Intertekstuaaliset viittaukset

Kirjoittaja vahvistaa kritiikkiään suomalaisten asenteita kohtaan osoittamalla, että nykyinen ajattelutapa ei vastaa perinteisiä arvoja. Hän haastaa lukijan käsityksiä suomalaisuudesta viittaamalla intertekstuaalisesti suomalaiseen sisukkuuteen, työmoraaliin ja kansalliseen identiteettiin (”Suo, kuokka ja Jussi? Suomalainen sisu? Luterilainen työmoraali?”; ”ei työt tekemällä lopu”; ”otsa hiessä sinun on leipäs hankittava”). Tämä voi herättää tunteita ja saada lukijan pohtimaan omia arvojaan suhteessa niin sanottuihin perinteisiin arvoihin. Teksti pyrkii puhuttelemaan erityisesti suomalaisia, perinnetietoisia lukijoita.

Arviointia

Kolumni ei niinkään tavoittele vakuuttavuutta vaan lukijan herättelyä, jopa ärsyttämistä ja viihdyttämistä. Kirjoittajan oma ääni ja mielipide ovat keskiössä. Yleistykset ja arkikieli tekevät tekstistä helposti lähestyttävän tai toisaalta luotaantyöntävän. Intertekstuaaliset viittaukset ja tietyt sananvalinnat (”ukko”, ”porukka”, ”metsäsavotta”) tekevät tekstin maailmasta vahvasti miehisen ja kytkevät tekstin maailman aiempiin vuosikymmeniin ja niiden työideaaliin. Naisia edustavat maininnat Marimekon henkilöjohtajasta ja Kaarina Hazardista, joka katsoo valkoista heteromiestä pahalla silmällä.

Provosointi ja liioittelu voivat herättää lukijoissa voimakkaita tunteita ja saada heidät joko asettumaan samalle kannalle tai puolustautumaan. Ukkola käyttää useita esimerkkejä yksittäisistä tapauksista ja laajentaa niitä yleisiksi ilmiöiksi, mikä tekee tekstistä helposti lähestyttävää mutta samalla altistaa sen kritiikille liiallisesta yleistämisestä. Teksti korostaa yksilön vastuuta talouskasvusta ja kritisoi mukavuudenhaluisuutta. Tämä puhuttelee lukijan arvopohjaa ja voi herättää syyllisyyden tunteita tai halun liittyä kirjoittajan kanssa paheksumaan muiden toimintaa. Iltapäivälehdet pyrkivät herättämään huomiota ja näkyvyyttä somessa ja julkisessa keskustelussa, jolloin kärjistävä ja suorapuheinen tyyli palvelee näitä tavoitteita. Toisaalta jo otsikon kärkevyys ja suorasukaisuus voi johtaa siihen, että osa lukijoista ohittaa tekstin.

Osa 2: Kaunokirjalliset ja muut fiktiiviset tekstit

3. Päähenkilön identiteetin rakentuminen 24 p.

Tutustu katkelmaan Jonas Hassen Khemirin romaanista Siskokset (aineisto 3.A).

Analysoi päähenkilön identiteetin rakentumista romaanikatkelmassa (aineisto 3.A).

Vastaus saa olla enintään 4 500 merkkiä pitkä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Tehtävän aineistona on katkelma Jonas Hassen Khemirin romaanista ”Siskokset”, joka on ilmestynyt ruotsiksi 2023 ja suomeksi 2024. Tehtävänannossa pyydetään analysoimaan, millä tavoin katkelma kuvaa päähenkilön identiteetin rakentumista. Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa tarkastellaan päähenkilön identiteetin rakentumista suhteessa perheeseen, ystäviin sekä kieleen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan.

Kulttuurista lukutaitoa osoittaa sosiaalisen miljöön tunnistaminen monikieliseksi ja monikulttuuriseksi yhteisöksi, joka on keskellä valtaväestön kulttuuriympäristöä. Minäkertojana toimivan päähenkilön identiteettiä rakentavat katkelman tapahtumien perusteella erityisesti erottautuminen ruotsalaistaustaisista ja samastuminen maahanmuuttotaustaisiin ihmisiin. Identiteetti rakentuu osin ristiriitaisista aineksista: yhtäältä vähemmistöön samastumisesta, toisaalta erottautumisesta niistä oletuksista, joita maahanmuuttotaustaisiin ihmisiin liitetään. Kulttuurista lukutaitoa osoittaa myös sen tunnistaminen, että nuoruuden identiteettityöhön liittyy usein ristiriitoja itsenäistymisen halun ja kollektiivisen, esimerkiksi perherooliin liittyvän, identiteetin välillä.

Kulttuurinen kuuluvuus ja samastuminen vertaiseen

Päähenkilön identiteetti rakentuu kuulumisesta kahteen kulttuuriryhmään. Hänen toinen vanhempansa on Tunisiasta ja toinen Ruotsista.

Vähemmistöidentiteettiä rakentaa orastava ystävyyssuhde vertaiseen: ”Olin asunut Ruotsissa koko ikäni enkä ollut koskaan tavannut ketään toista, joka olisi puoliksi ruotsalainen, puoliksi tunisialainen.”

Vähemmistöidentiteettiä rakentaa myös kilpailu maahanmuuttotaustaisten lasten kanssa. Kun minäkertoja äitinsä käskystä lakkaa viettämästä aikaa italialaistaustaisen Rockyn kanssa, hän sanoo tunteneensa ”outoa helpotusta, kun palasin puistoon Nicon ja Elletin luo, siellä tiesin, kuka olin, siellä ei ollut ketään, joka olisi voinut viedä paikkani”.

Päähenkilö kilpailee lähiyhteisön ”parhaan puolitunisialaisen” asemasta osoittamalla Mikkolan siskoksille tietämyksensä Tunisian ruokapaikoista ja kaupungeista: ”minut valtasi todella itsevarma olo, he eivät mitenkään voineet olla Tunisiasta yhtä hyvin kartalla kuin minä”.

Kulttuuritaustasta kertova nimi on yksi identiteetin osa. Päähenkilö ehdottaa uudeksi nimekseen ”Younesia”, ”koska sillä nimellä minua kutsuivat tunisialaiset sukulaiseni”. Nimen hakeminen liittyy myös haluun samastua muihin nuoriin ja ottaa etäisyyttä vanhempiin.

Kuuluminen ruotsalaiseen yhteiskuntaan

Päähenkilön identiteettiä rakentaa kuuluminen ruotsalaiseen kulttuuriin, mistä kertoo hänen tietonsa Ikean tuotteista. Toisaalta identiteetti rakentuu ruotsalaistaustasta erottautumisesta. Kertoja tekee eron syntyperäisten ruotsalaisten ja maahanmuuttotaustaisten lasten välille: ”Ensimmäisellä luokalla meitä oli minä, adoptiopoika Chilestä (olikohan nimi Micke?) ja sitten tyttö, joka oli puoliksi ranskalainen – –. Kaikki muut olivat ruotsalaisia.”

Jonas kuitenkin erottaa viiteryhmästään lapset, joiden tausta on lähimaissa: ”Elletin isä oli Virosta, mutta sitä ei kai voinut laskea.” Eronteko saattaa perustua siihen, onko ihminen ulkonäkönsä perusteella tunnistettavissa maahanmuuttotaustaiseksi.

Erontekoon liittyvät seikat ovat hienovaraisia. Ruotsalaistaustaisten kysymykset identiteetistä ärsyttävät päähenkilöä, koska ne tuntuvat toiseuttavilta, mutta maahanmuuttotaustaisilta ne kelpuutetaan: ”tuntui joillain tapaa hyväksyttävältä kysyä niitä heiltä, koska he tajusivat etten esittänyt kysymyksiä samoin kuin muut (vai esitinkö?)”.

Kielellinen identiteetti ja monikielisyys

Päähenkilön identiteettiä rakentaa monikielinen ympäristö. Mikkolan siskokset vaihtavat keskustelun kieleksi välillä englannin: ”Tietää mitä, kysyin. Että meidän äiti ja sun isä used to date, Evelyn sanoi. But it was a looong time ago, Ina sanoi.” Kotona äiti ja isä puhuvat toisinaan keskenään ranskaa, ja kielivalinnat ovat henkilöhahmojen keskustelun aihe.

Katkelman perusteella monikielisyys on päähenkilölle luontevaa, ja hän on tottunut koodinvaihtoon eli kielen vaihtamiseen arkikeskustelussa.

Yhteiskuntaluokkaan liittyvä identiteetti

Identiteetti rakentuu jossain määrin luokkakokemuksesta. Jonas on valehdellut vanhempiensa ammateista, jotka erottuvat keskiluokkaisten ruotsalaisten tekemistä töistä. Evelynille hän kuitenkin tunnustaa, että ”äiti on alkoholistien lääkintävoimistelija ja isä ajaa metroa ja viikonloppuisin siivoamme yhdessä baaria”.

Luokkaidentiteettiin liittyy eronteko niihin, joilla on matalampi status kuin itsellä. Mikkolan siskoksissa on piirteitä, jotka liittyvät alempaan tulotasoon: Evelynillä on kuluneet kengät ja kynnet, jotka ”olivat ehkä vähän pidemmät ja likaisemmat kuin muiden lasten”. Jonas kiinnittää huomion kynsiin vasta, kun hänen äitinsä on niistä huomauttanut, mistä voi päätellä, että perheen asenteet vaikuttavat luokkaidentiteettiin.

Päähenkilö on luullut Mikkoloiden äidin olevan prostituoitu ja uskonut äidistä kulkevia juoruja, mikä kertoo myös hänen yhteiskuntaluokkaan liittyvistä oletuksistaan.

Samastuminen ikäryhmään ja rooli perheessä

Kertojan nuoren ihmisen identiteetti rakentuu suhteessa toisiin nuoriin ja vanhempiin. Aiemmin päähenkilö on kuunnellut äitinsä neuvoja, mutta viettämällä salaa aikaa Mikkolan siskosten kanssa hän tekee irtioton äidistään.

Päähenkilö ei kuitenkaan halua pahastuttaa äitiään: ”tarkistin aina etukäteen ettei äiti ollut kotona, en halunnut hänen suuttuvan siitä etten noudattanut hänen neuvoaan”.

Nuoren ihmisen identiteetin rakentumiseen liittyvät myös keskustelut populaarikulttuurista ja nuorille tyypilliset ajanviettotavat, kuten sarjakuvien lukeminen kaverin kanssa ja yhdessä tekeminen: ”olimme melkein samanikäisiä, kävimme keltaisella kioskilla ja etsimme kolikoita terassin alta, menimme luumuvarkaisiin siirtolapuutarhaan Tantobergetiin”.

4. Äidin ja tyttären suhde 24 p.

Tutustu katkelmaan Sirpa Kähkösen romaanista Vihreä sali (aineisto 4.A).

Analysoi romaanikatkelman (aineisto 4.A) kerronnan keinoja ja tulkitse, millaisen kuvan ne antavat äidin ja tyttären suhteesta.

Vastaus saa olla enintään 4 500 merkkiä pitkä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.

Tehtävän aineistona on katkelma Sirpa Kähkösen romaanista ”Vihreä sali”. Vuoteen 1964 sijoittuva katkelma kuvaa minäkertojana toimivan tyttären töihinlähtöaamua ja hänen ajatuksiaan ailahtelevasta äidistään. Tehtävänannon mukaisessa vastauksessa tehdään havaintoja ja päätelmiä kerronnan keinoista ja niiden pohjalta tulkintoja äidin ja tyttären suhteesta.

Kulttuurista lukutaitoa osoittavassa vastauksessa tehdään päätelmiä äidin ja tyttären suhteesta ja suhteutetaan ne esimerkiksi romaanin ajalliseen ja sosiaaliseen miljööseen sekä äitiyteen tai yksinhuoltajuuteen liittyviin kulttuurisiin käsityksiin ja odotuksiin. Kulttuurista lukutaitoa voivat osoittaa myös tulkinnat katkelman kielikuvista ja nimisymboliikasta.

Kerronnasta voi tehdä esimerkiksi seuraavia havaintoja ja päätelmiä:

Romaanikatkelmassa on minäkertoja, tytär, jonka havaintojen, ajatusten ja tunteiden kautta kerronta suodattuu.
Kerronnan aloituksesta käy ilmi, että tyttären isä on jostain syystä jättänyt perheensä: ”Isä oli lähtenyt kesällä. Äiti on siis yksinhuoltaja: Minä asuin äidin kanssa kahden.”
Tytär on huolestunut, mikä käy ilmi kerronnasta suoraan: Äiti on tullut töistä kotiin ”huolestuttavan myöhään”. Katkelmasta ilmenee alkuun epäsuorasti, että tytär suhtautuu äitiinsä varautuneesti: ”Yritin olla kolistelematta, jotten herättäisi äitiäni.”
Kerronnassa on onomatopoeettisia ilmauksia, jotka korostavat minäkertojan hermostuneisuutta. Hän ottaa ”pannun esiin, hiip hiip hiljaa”. Isoilla kirjaimilla kirjoitetut ääntä kuvaavat sanat ”KLINK” ja ”PRÄÄNGG” kertovat säikähdyksestä: ei kai äiti vain herännyt.
Tytär sanoo olevansa kiitollinen äidin huolenpidosta, mutta hänen suhdettaan äitiinsä varjostaa pelko. Se ilmenee kielikuvissa, joissa minäkertoja vertaa itseään arkaan turkiseläimeen. Hän sanoo haistelevansa ilmaa ”kuin kani” ja kuvittelee, että kaniini tapetaan, mikäli äiti sattuu heräämään: ”Entä jos kalautetaan, nyljetään ja ommellaan lakiksi?” Mitä hermostuneempi tytär on, sitä enemmän hän samastuu kaniiniin: ”Sijaan vuoteeni kiireisin käsin, ne ovatkin äkkiä muuttuneet etukäpäliksi”.
Tyttären hermostuneisuutta ja pelokasta suhdetta äitiinsä ilmentää myös lyhyin, luettelomaisin lausein etenevä kerronta: ”puputi puputi puu pälyän keittiön ikkunat, ovet, kaikki kolot, joko tulee käsi, ei mitään, kaadan kahvia kuppiin”.
Kerronnasta ilmenee vastakkainasettelu minäkertojan läheisenä ja kauniina pitämän äidin ja tämän toisen persoonan välillä: ”Äiti ei ollutkaan aamujeni pulma eikä syy toimia varoen. Mutta meillä asui myös Etel Fred.” Katkelmassa ei kerrota, viittaako Etel äitiin tämän ollessa juovuksissa vai onko äidillä esimerkiksi mielenterveyden ongelmia, jotka selittäisivät ailahtelevan käytöksen. Katkelmasta käy kuitenkin ilmi, että äiti ja Etel ovat sama ihminen.
Katkelmasta voi tulkita, että Etel Fred on tyttären antama nimitys äidilleen. Vierasperäinen nimi kuvaa vertauskuvallisesti äidin etäisyyttä ja vierautta. Toisaalta sukunimi Fred tarkoittaa rauhaa tai sopua, mikä on ironista, sillä äidin annetaan ymmärtää olevan väkivaltainen: ”eteisen kylmyys lyö kasvoille, parempi se kuin Etelin kämmen”.
Minäkertoja korostaa Etelin vierautta ja normeista poikkeavaa äidillisyyttä luettelolla tämän maailmaan kuuluvista asioista: ”hajuvedet, savukkeet, salit, joissa istutaan lasien äärellä ja nauretaan pitkään, kaikuisasti”.
Katkelma sijoittuu vuoteen 1964, ja siitä käy ilmi perheen olevan vähävarainen. Tässä ajallisessa ja sosiaalisessa miljöössä baareissa viihtyvää, ehostautuvaa äitiä on todennäköisesti pidetty huikentelevaisena ja tuhlailevana, etenkin verrattuna tunnolliseen tyttäreen. Äidin käytös tuntuu holtittomalta myös siksi, että hän on yksinhuoltaja: perheessä ei ole toista vanhempaa huolehtimassa tyttärestä.
Kerronnan lomassa on kursiivilla kirjoitettuja kohtia, joissa kuuluu äidin ääni. Paikoin kertoja muistelee näissä kohdissa äidin aiemmin sanomaa (”meillä kävi tuuri kun saatiin tämä”), paikoin hän tuntuu kuvittelevan, mitä äiti saattaisi esimerkiksi aamupesulla sanoa: ”Slummistakin voi lähteä joka aamu työhön puhtaana”. Äidin kontrolloivat kommentit ja odotukset ovat ikään kuin vallanneet tyttären tajunnan. Tällä kerronnan keinolla tuodaan esiin, millainen valta äidillä on tyttäreensä.
Katkelman loppupuolella on kaksi puheenvuoroa, joissa krapulainen äiti käskyttää tytärtään ja pakottaa tämän valehtelemaan puolestaan: ”Käyt sanomassa Tatrassa että minä olen kipeänä”. Äiti ei vastaa hoivaavan äidin ideaalia: sen sijaan, että hän huolehtisi tyttärestään, tämä joutuu ottamaan vastuuta äidistään.
Äidin ja tyttären suhde on katkelman perustella vaikea ja tyttären näkökulmasta ahdistava. Epävakaa äiti ei pysty tarjoamaan tyttärelleen turvaa: Etelin jäljiltä ilmassa huokuu ”uho ja tuho”. Äidin oikkujen vuoksi tytär joutuu toimimaan tahtonsa vastaisesti, olemaan varpaillaan ja rajoittamaan elämäänsä: Etelin varjoon hukkuu ”kaikki se, joka on muuta kuin kanin elämää”. Huonettaan tytär kutsuu kanimetaforaa myötäillen ”häkiksi”, joka on tyypillinen rajoitetun elämän symboli.
Minäkertojan ajatuksista paljastuu kuitenkin itävä vastarinta. Hän ajattelee, ettei piittaa Etelin määräilyistä, olevansa ”Kova Ja Kylmä”. Ja vaikka tytär ei uskallakaan sanoa äidilleen vastaan, hän ajattelee: ”Nyt riitti”. Myös katkelman alun ennakointi viittaa siihen, että äidin ja tyttären suhde on muuttumassa: ”Sinä joulukuisena aamuna tapahtuivat ne pienet siirtymät, joiden seurauksena useiden ihmisten elämä muuttui.”