Hyvän vastauksen piirteet: FI – Filosofia
22.9.2026
Alustavat hyvän vastauksen piirteet 22.9.2026
Alustavat hyvän vastauksen piirteet on suuntaa antava kuvaus kokeen tehtäviin odotetuista vastauksista ja tarkoitettu ensisijaisesti tueksi alustavaa arvostelua varten. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät välttämättä sisällä ja kuvaa tehtävien kaikkia hyväksyttyjä vastauksia. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät ole osa Ylioppilastutkintolautakunnan yleisissä määräyksissä ja ohjeissa tarkoitettua tietoa siitä, miten arvosteluperusteita on sovellettu yksittäisen kokelaan koesuoritukseen. Alustavat hyvän vastauksen piirteet eivät sido Ylioppilastutkintolautakuntaa lopullisen arvostelun perusteiden laadinnassa.
Filosofian ylioppilaskokeen vastausten arviointi
Ylioppilaskoe mittaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Syksyn 2026 filosofian koe perustuu Lukion opetussuunnitelman perusteisiin 2019 (LOPS19).
Reaaliaineen ylioppilaskokeen arvioinnissa on otettava huomioon tehtävän kognitiivinen vaativuus. Tehtävänlaadinnassa on otettu huomioon Bloomin kognitiivisia oppimistavoitteita koskeva taksonomia sekä Andersonin ja Krathwohlin siitä kehittämä muunnelma. Niiden perusteella tehtävässä vaadittavan kognitiivisen prosessin vaativuutta arvioidaan kuusiportaisella hierarkkisella asteikolla: muistaa / palauttaa mieleen, ymmärtää/käsittää, soveltaa, analysoida, arvioida ja luoda (syntetisoida). Kaksi ylintä tasoa ovat taksonomioissa eri järjestyksessä.
Filosofia on yleistä, abstraktia ajattelua. Siksi pelkkä asian ymmärtäminen voi usein olla hyvin vaativa suoritus. Tämän takia mainittuja Bloomin taksonomian luokituksia ei pidä filosofian arvioinnissa pitää kaavamaisen hierarkkisina. Tiedollisen osaamisen eri ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta limittäisiä, vaikka määrittelyä, kuvailua ja selittämistä vaativat tehtäväosiot ovat yleensä suppeampia kuin erittelyä, pohdintaa ja arviointia vaativat.
Filosofinen ajattelu voidaan yleensä jäsentää sarjaksi avoimia kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia. Tästä johtuen filosofian kokeessa arvioidaan yhtäältä kokelaan kykyä hahmottaa filosofisia kysymyksiä, toisaalta hänen kykyään ymmärtää ja arvioida niihin annettuja vastauksia. Mikäli tehtävässä pyydetään arvioimaan jotakin filosofista väitettä, olennainen osa vastausta on tarkastella, mihin kysymykseen kyseinen väite vastaa. Kun kokelas on hahmottanut oikein taustalla olevan filosofisen kysymyksen, hänellä on selkeä lähtökohta arvioida väitteen perusteita ja pohtia, onko kysymykseen vaihtoehtoisia vastauksia.
Ylioppilaskokeessa arvioitava filosofinen ajattelu ilmaistaan kielellisesti. Siksi arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös ajattelun ilmaisemiseen monella tasolla tekstin kirjallisesta vaikuttavuudesta kappalejakoon. Kyse ei kuitenkaan ole äidinkielen tehtävästä, ja hyvä kirjallinen esitys on hyvän filosofian vastauksen tunnusmerkki vain siinä määrin kuin se ilmentää hyvää filosofista ajattelua. Hyvä filosofinen vastaus perustuu huolelliseen ajatteluun. Se tarkoittaa vastauksessa useita eri piirteitä. Tärkeimmät niistä ovat vastauksen osuvuus, eheys ja vakuuttavuus.
Osuvuus eli relevanssi ja asiaankuuluvuus on hyvän vastauksen ydin. Hyvät tiedot ja ymmärrys sekä johdonmukainen argumentaatio eivät tuota edes hyväksyttävää vastausta, jos ne eivät liity tehtävään. Tämän vuoksi osuvuus on alla listatuista ulottuvuuksista tärkein.
Eheys liittyy vastauksen rakenteeseen. Kokelaan kyky jäsentää käsitteellisesti ongelmia ja ratkaisuja sekä arvioida perusteluja ilmenee vastauksen johdonmukaisuutena ja moniulotteisuutena. Eheä vastaus on myös selkeä. Filosofisessa ajattelussa kysymykset ja vastaukset on pystyttävä muotoilemaan selvästi.
Vakuuttavuus tarkoittaa filosofiassa ennen kaikkea argumentaation hyvää laatua. Sen ytimessä ovat filosofisesti hyväksyttävät lähtökohdat sekä riittävä yhteys väitteiden ja perustelujen välillä.
Osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ohella hyvä filosofinen ajattelu näkyy käsitteiden ja teorioiden hallinnassa sekä ilmiökentän tuntemuksessa. Vastauksen muodolliset ja sisällölliset ulottuvuudet ovat filosofiassa lähes poikkeuksetta osittain päällekkäisiä silloin, kun vastaus täyttää relevanssin minimivaatimukset eli osuu tehtävänantoon. Vastaus voi olla tiedollisesti hyvä, mutta ajattelun ilmaiseminen saattaa olla heikkoa tai toisin päin. Ulottuvuudet eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia toisistaan, koska esitystapa, käsitteiden käyttö ja ilmiökentän hallinta liittyvät yhteen.
Filosofian tehtävien luonteen vuoksi vastauksen kypsyyttä koskevat seikat ovat erityisen tärkeässä asemassa. Ylioppilastutkintolautakunta on antanut kypsyyden osoittamisesta ohjeet reaaliaineiden kokeiden määräyksissä. On hyvä huomata, että määräysten mukaan epäolennaisten näkökohtien käsittely heikentää vastauksen arvoa.
Alla oleva taulukko voi auttaa filosofian ylioppilaskokeen vastausten arvioinnissa osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden näkökulmista. Niiden ja vastauksen sisältöön liittyvien seikkojen avulla muodostetaan yksi kokonaisarvio, joka esitetään tehtäväosiosta annettavalla pistemäärällä.
| Arvioinnin ulottuvuus | /Pistemäärä 0 | 25 % | 50 % | 75 % | 100 % |
|---|---|---|---|---|---|
| Osuvuus | Vastaus ei lainkaan vastaa tehtävään; tehtävä on ymmärretty ratkaisevasti väärin. | Vastaus liittyy osin kysymyksen alaan, mutta on epäselvä, harhaileva tai sivussa asiasta. | Tehtävään vastataan asiaankuuluvasti. | Vastauksessa ilmenee selkeä ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään olennaisimmat seikat. | Vastauksessa ilmenee erinomainen ymmärrys tehtävänannosta ja sen rajauksesta, ja siinä käsitellään kattavasti tarpeelliset seikat ja vain ne. |
| Eheys | Vastaus on hajanainen ja sekava. | Vastauksessa on yksi asiaan selvästi liittyvä seikka. Vastauksen ainekset ovat kuitenkin muuten satunnaisia tai sekavia. | Vastauksessa on useita asiaan kuuluvia seikkoja, mutta niitä ei ole onnistuttu liittämään yhdeksi kokonaisuudeksi. Vastaus jää usein luettelomaiseksi. | Tehtävänantoon kuuluvia näkökulmia on liitetty toisiinsa johdonmukaisesti ja monipuolisesti. Tuloksena on koherentti kokonaisuus, joka vastaa kysymykseen. | Vastauksessa tehtävänantoon liittyvät relevantit aineistoelementit on suhteutettu toisiinsa. Käsitteet ja perustelut muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, joka vastaa tehtävään liittyviin kysymyksiin ja ottaa tarvittaessa huomioon myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja. |
| Vakuuttavuus | Vastauksessa ei ole perusteluja tai niillä ei ole yhteyttä esitettyihin väitteisiin. | Vastauksessa esitetyt perustelut liittyvät jotenkin väitteisiin, mutta niiden yhteys jää epäselväksi. | Vastausta on perusteltu siten, että lähtökohdat ovat järkeviä ja perustelujen ja johtopäätöksen välillä on selvä yhteys. | Vastauksessa on tarkasteltu useimpia relevantteja perusteluja, niitä on problematisoitu ja eritelty järkevästi ja argumentit on rakennettu oikein. | Relevanttien perustelujen problematisointi ja erittely on osuvaa ja osoittaa omaperäistä oivaltavaa ajattelua tai syvällistä perinteen tuntemusta. |
Tehtäväkohtaiset pisteitysohjeet
Koska filosofian kokeessa arvioidaan kokelaan omaa filosofista ajattelua, vastaukset voivat avautua moniin suuntiin lähes kaikissa tehtävissä. Sen vuoksi hyvän vastauksen piirteiden kuvaukset ovat aina vain suuntaa antavia. Samasta syystä hyvän vastauksen piirteissä esitellään tehtävään liittyviä filosofisia seikkoja laajasti ja osin myös lukiokurssien ulkopuolelta. Tarkoituksena on antaa vastauksia arvosteleville opettajille lisävihjeitä siitä, millaiset filosofiset pohdinnat voivat perustellusti kuulua vastaukseen. Lukiokursseihin liittyvät ja kokelaiden osaamiselta vaadittavat seikat on mainittu pisteitysohjeiden yhteydessä. Näissä osioissa on hyvin suppeasti huomioitu yllä olevassa taulukossa mainitut osuvuuden, eheyden ja vakuuttavuuden ulottuvuudet. Arvioinnissa on kuitenkin osiokohtaisesti syytä tarkastella niin sisällöllisiä kuin taulukossa kuvattuja ulottuvuuksia.
Tehtäviin liittyy erilaisia aineistoja. Kussakin tehtäväosiossa on ilmoitettu, miten aineistoa käytetään. Jos aineiston käytöstä ei anneta ohjeita tai käytön ilmoitetaan olevan vapaaehtoista, esimerkiksi ”voit hyödyntää aineistoa”, kyseessä on virikeaineisto. Tällöin aineiston käyttämättä jättäminen on hyväksyttävää eikä vähennä pisteitä. On tosin hyvä huomata, että tällaisissakin tehtävissä aineisto antaa informaatiota ja että vastauksen tulee olla yhtä monipuolinen, vaikka aineistoa ei olisi hyödynnetty. Jos osiossa kehotetaan käyttämään aineistoa, mutta näin ei kuitenkaan ole tehty, vähennetään aina vähintään yksi piste ja vastauksesta saatava pistemäärä voi olla korkeintaan 75 % osion maksimipistemäärästä. Aineiston käytöstä voidaan antaa myös yksityiskohtaisempia ohjeita, joissa esimerkiksi kehotetaan erittelemään tai vertailemaan aineistoa tai etsimään sieltä joitain erityisiä piirteitä, kuten argumentteja. Tällöin ohjeistuksen noudattamatta jättämisestä seuraava suora pistevähennys on useimmiten suurempi.
Tehtäväosiot jakautuvat kahteen luokkaan. Kun osiosta annetaan 10 pistettä tai enemmän, se arvostellaan esseemuotoisena vastauksena, ellei tehtävänannossa erikseen muuta ilmoiteta. Esseemuotoisella vastauksella tarkoitetaan vastausta, jossa on esseen rakenne: alussa aiheen, ongelman tai väitteen napakka esittely, keskiosassa asian monipuolinen käsittely ja lopussa käsittelyyn perustuvat päätelmät. Alle 10 pisteen osiossa vastauksen ei tarvitse olla muodoltaan essee.
Mikäli osiosta annetaan 10 pistettä tai vähemmän, osiossa käytetään merkkimäärärajoitusta. Vastaus 10 pisteen tehtäväosioon on siis merkkimäärältään rajoitettu essee. Merkkimäärärajoituksessa on kyse enimmäispituudesta. Siten merkkimäärän alittaminen ei vähennä pisteitä, mikäli vastauksen asiasisältö on riittävä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa. Tämän lisäksi pisteitä luonnollisesti vähennetään, jos vastaus ei pysy asiassa.
Moniosioisten tehtävien pisteet määritetään osiokohtaisesti, ellei tehtävässä ole erikseen muuta mainittu.
Osa 1: 20 pisteen tehtävät
1. Argumentaatiovirheet 20 p.
Argumentaatiossa voi esiintyä erilaisia virheitä. Tunnettuja argumentaatiovirheitä ovat esimerkiksi seuraavat: henkilöön vetoaminen (ad hominem), kaltevan pinnan argumentti, kehäpäätelmä, olkinukke ja perusteeton yleistys.
Kustakin oikeasta ja tarkasta selityksestä saa 2 pistettä. Osuvasta esimerkistä saa 2 pistettä.
Kunkin osatehtävän vastauksen enimmäispituus on 600 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
1.1 Selitä, miksi henkilöön vetoaminen (ad hominem) on argumentaatiovirhe, ja anna siitä esimerkki. 4 p.
Vastaus saa olla enintään 600 merkkiä pitkä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Henkilöön vetoaminen eli ad hominem ‑virhepäätelmä kuuluu loogiselta rakenteeltaan geneettisiin virhepäätelmiin, joissa ei tarkastella argumenttia vaan sen lähdettä, vaikka lähde ei vaikuta argumentin pätevyyteen. Tässä tapauksessa argumentin pätevyyttä tai epäpätevyyttä perustellaan sen esittäjän henkilöllä. Käytännössä tähän liittyy hyökkääminen argumentin esittäjän kimppuun. Jos vastauksessa puhutaan vain hyökkäyksestä henkilöä vastaan, mutta argumentin rakennetta ei analysoida, vastauksen tästä osasta saa yhden pisteen.
Esimerkki voi olla seuraavaa muotoa: X esitti väitteen Y, mutta X on Z, joten Y ei ole totta tai ei vaadi tarkastelua. Muunkinlaiset esimerkit ovat mahdollisia.
1.2 Selitä, miksi kaltevan pinnan argumentti on argumentaatiovirhe, ja anna siitä esimerkki. 4 p.
Vastaus saa olla enintään 600 merkkiä pitkä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Kaltevan pinnan argumentti – myös ”liukas rinne” tai ”viettävä taso” (engl. ”slippery slope”) – on virheargumentti, jossa esitetään, että vastustettava väite aiheuttaa seurauksen tai seurausten ketjun, joka päättyy johonkin selvästi epätoivottavaan tai epäuskottavaan lopputulemaan mutta joka ei tosiasiassa seuraa vastustettavasta väitteestä. Lopputulos on usein emotionaalisesti hyvin vastenmielinen. Argumentaatiovirhe perustuu siihen, että ainakin yksi lenkki ketjussa on sellainen, ettei asiantilojen välillä ole todellista ja riittävän vahvaa yhteyttä. Siten virhe kuuluu laajaan argumentaatiovirheiden luokkaan, jossa johtopäätös ei seuraa premisseistä (lat. non sequitur).
Esimerkki voi olla seuraavaa muotoa: Jos X niin Y, jos Y niin Z. Z on räikeästi väärin. Muunkinlaiset esimerkit ovat mahdollisia.
1.3 Selitä, miksi kehäpäätelmä on argumentaatiovirhe, ja anna siitä esimerkki. 4 p.
Vastaus saa olla enintään 600 merkkiä pitkä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Kehäpäätelmä (lat. petitio principii tai circulus vitiosus) on päättelyvirhe, jossa johtopäätös sisältyy premisseihin. Näin argumentti muuttuu tautologiaksi eikä todista mitään. Virhe voi jäädä huomaamatta epäselvien tai monimutkaisten muotoilujen takia.
Esimerkki voi olla seuraavaa muotoa: Jos X, Y ja Z, niin X. Muunkinlaiset esimerkit ovat mahdollisia.
1.4 Selitä, miksi olkinukke on argumentaatiovirhe, ja anna siitä esimerkki. 4 p.
Vastaus saa olla enintään 600 merkkiä pitkä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Olkinukke (engl. straw man) on argumentaatiovirhe, jossa vastapuolen argumentti ensin vääristellään usein kärjistetyksi karikatyyriksi ja jossa vääristelty väite sen jälkeen kumotaan. Vääristely voi tapahtua monella eri tavalla, myös tahattomasti.
Esimerkki voi olla seuraavaa muotoa: A esittää X. B kumoaa X:stä muokkaamansa väitteen Y, jonka väittää A:n esittäneen. Muunkinlaiset esimerkit ovat mahdollisia.
1.5 Selitä, miksi perusteeton yleistys on argumentaatiovirhe, ja anna siitä esimerkki. 4 p.
Vastaus saa olla enintään 600 merkkiä pitkä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Perusteeton yleistys tarkoittaa virhettä, jossa päättelyn oletukset eivät oikeuta johtopäätöksen yleisyyttä. Tieteellisessä tutkimuksessa on tarkkoja tilastotieteeseen perustuvia sääntöjä sille, minkälaisia yleistyksiä voidaan tehdä, mutta myös arkisessa argumentaatiossa pitää välttää perusteettomia yleistyksiä. Esimerkiksi oma kokemus ei monissa tapauksissa riitä perusteluksi.
Esimerkki voi olla seuraavaa muotoa: Tapahtui X, jossa Y oli Z. Y:t ovat aina tai yleensä Z. Muunkinlaiset esimerkit ovat mahdollisia.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) kohtaan ”johdonmukaisen argumentaation ja pätevän päättelyn perusteet”.
2. Normatiivisen etiikan teoriat 20 p.
Normatiivisen etiikan suuntauksia ovat esimerkiksi hyve-etiikka, velvollisuusetiikka ja seurausetiikka. Näitä suuntauksia edustavia teorioita ovat esimerkiksi Aristoteleen hyve-etiikka, Kantin velvollisuusetiikka ja seurauseettinen utilitarismi.
Kuvaile lyhyesti kaksi teoriaa, jotka edustavat erilaisia normatiivisen etiikan suuntauksia. Esittele kummastakin teoriasta yksi vahvuus ja yksi heikkous ja arvioi niiden pohjalta, kumpi teoria on parempi.
Normatiivisen etiikan teoriat pyrkivät kertomaan, mikä on oikein tai väärin, ja ohjeistamaan, millaista on moraalisesti hyväksyttävä toiminta. Vaikka tehtävässä on mainittu hyve-etiikka, velvollisuusetiikka ja seurausetiikka, vastauksessa ei ole pakko käyttää juuri näiden suuntausten teorioita. Kokelas voi hyödyntää myös esimerkiksi sopimus- tai oikeuseettisiä teorioita. Koska kokelas saa vapaasti valita eri suuntauksia edustavat teoriat, vahvuudet ja heikkoudet on esitetty suuntauksittain. Ne sopivat yleensä kaikkiin suuntausta edustaviin teorioihin.
Hyve-etiikan vahvuuksiksi on esitetty muun muassa seuraavia seikkoja:
- Hyve-etiikka on yleensä esimerkiksi seurausetiikkaa ja velvollisuusetiikkaa joustavampaa. Hyve-etiikalle tyypillinen tilannekohtainen harkinta mahdollistaa sen, ettei toiminnan tarvitse perustua ehdottomiin sääntöihin.
- Hyve-etiikassa moraalisia ongelmia tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Hyve-etiikka huomioi esimerkiksi toiminnan motivaation, yksilöiden tunteet, elämäntilanteen, moraalisen kasvun ja sen, millaista hyvä elämä on.
Hyve-etiikan heikkouksiksi on esitetty muun muassa seuraavia seikkoja:
- Hyve-etiikka näyttäisi edellyttävän yhteisesti hyväksytyn hyvän ihmisen ideaalin, joten hyve-etiikka ei mahdollista yhtä paljon yksilöllistä vaihtelua kuin esimerkiksi seuraus- tai velvollisuusetiikka.
- Hyve-etiikkaa on syytetty relativismista. Ongelmana on, että hyveet näyttävät vaihtelevan kulttuureittain. Siksi hyve-etiikka ei anna yksiselitteisiä yleispäteviä periaatteita.
Velvollisuusetiikan vahvuuksiksi on esitetty muun muassa seuraavia seikkoja:
- Velvollisuusetiikka antaa yleispätevän muodollisen periaatteen, josta voidaan johtaa selkeitä ohjeita. Näin se voi auttaa ratkaisun löytämisessä ihmisiä, jotka eivät tiedä, mikä on moraalisesti oikein.
- Monesti ajatellaan, että tietyntyyppiset teot, kuten varastaminen tai valehtelu, ovat yleisesti ottaen väärin. Velvollisuusetiikka sopii hyvin yhteen tällaisen käsityksen kanssa.
Velvollisuusetiikan heikkouksiksi on esitetty muun muassa seuraavia seikkoja:
- Velvollisuusetiikassa on vaikea perustella moraalisen toiminnan motivaatiota. Esimerkiksi kantilaisessa etiikassa moraalinen toiminta ei voi perustua tunteisiin, kuten sääliin.
- Joissain tilanteissa tiukasta velvollisuuksien noudattamisesta näyttää koituvan huonoja seurauksia, jotka pakottavat kyseenalaistamaan velvollisuuden moraalisuuden.
Seurausetiikan vahvuuksiksi on esitetty muun muassa seuraavia seikkoja:
- Yleensä ihmiset pitävät moraalisesti väärinä tekoja, joista koituu pahoja seurauksia, vaikka ne olisi tehty hyveiden mukaisesti tai velvollisuuksia noudattaen.
- Toteutuneet seuraukset ovat julkisia ja siten ihmisten yleisesti havaittavissa ja arvioitavissa.
Seurausetiikan heikkouksiksi on esitetty muun muassa seuraavia seikkoja:
- Seurausten arviointi saattaa olla hyvin vaikeaa. Monilla teoilla on yllättäviä seurauksia, joita tekijä ei voi ennalta tietää, vaikka hän pyrkisi parhaansa mukaan selvittämään ne. Lisäksi yllättäviä seurauksia voi paljastua hyvinkin pitkän ajan kuluttua.
- Seurausetiikka saattaa sallia tekoja, joita yleensä pidetään moraalittomina. Esimerkiksi valehtelu ja varastaminen voivat seurauseettisestä näkökulmasta olla joissain tilanteissa oikein. Toisinaan seurauseettiset teoriat saattavat jopa vaatia tällaisia tekoja, jotta yksilön toimintaa voitaisiin pitää moraalisesti oikeana.
Oikeusetiikan vahvuuksiksi on esitetty muun muassa seuraavia seikkoja:
- Oikeudet ovat yleispäteviä, eli ne koskevat samalla tavalla kaikkia.
- Luonnolliset oikeudet ovat kiistattomia ja luovuttamattomia, joten oikeuksien rikkominen on aina moraalisesti väärin. Oikeudet takaavat tietyt hyvän elämän edellytykset.
Oikeusetiikan heikkouksiksi on esitetty muun muassa seuraavia seikkoja:
- Luonnollisten oikeuksien olemassaolo on kiistanalaista. Mikäli luonnollisia oikeuksia ei ole, oikeudet perustuvat johonkin muuhun, kuten sopimuksiin.
- Oikeus on liian yhteiskunnallinen käsite etiikassa. Ilman normiauktoriteettia ei voi perustella, miksi oikeudet velvoittavat noudattamaan niitä.
Valittujen etiikan teorioiden paremmuuden arvioinnin tulee perustua valittuihin vahvuuksiin ja heikkouksiin.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää kuvailla lyhyesti kaksi normatiivisen etiikan eri suuntauksia edustavaa teoriaa, esitellä kummastakin teoriasta yksi vahvuus ja yksi heikkous ja arvioida niiden pohjalta, kumpi teoria on parempi. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee oikeansuuntaisesti kahta normatiivisen etiikan eri suuntauksia edustavaa teoriaa tai kuvailee ja esittelee kahdesta normatiivisen etiikan teoriasta yhden vahvuuden ja yhden heikkouden ja arvioi niiden pohjalta, kumpi teoria on parempi.
10 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee lyhyesti kaksi normatiivisen etiikan eri suuntauksia edustavaa teoriaa, esittelee kummastakin teoriasta yhden vahvuuden ja yhden heikkouden ja arvioi niiden pohjalta, kumpi teoria on parempi.
15 pisteen vastauksessa kokelaan kuvailu ja vahvuuden ja heikkouden esittely ovat osuvia ja arvio on johdonmukainen ja monipuolinen.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas esimerkiksi valikoi vertailtavaksi teorioiden olennaisia piirteitä ja selittää, miten teorioiden kannattajat ovat pyrkineet vastaamaan teorioiden heikkouksiin.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Etiikka (FI2) sisältöön ”moraalia tarkasteleva normatiivinen ja soveltava etiikka; hyveet, seuraukset, oikeudet ja velvollisuudet”.
3. Empiirinen tieteellinen tieto 20 p.
Valtaosa lukion oppiaineista perustuu empiirisiin tieteisiin, joissa tietoa hankitaan monin eri menetelmin.
Anna esimerkki lukiossa oppimastasi empiirisestä tieteellisestä tiedosta. Selitä, miten tuo tieto voidaan perustella tieteellisesti, ja arvioi lyhyesti näiden perustelujen uskottavuutta.
Tehtävässä kysytty empiirinen tieteellinen tieto voi olla mistä tahansa lukion oppiaineesta. Olennaista on, että kyseessä on empiirinen eli havaintoihin perustuva ja tieteellisesti perusteltu tieto. Empiirisenä tietona pidetään usein myös mittalaitteiden avulla hankittua tietoa, joka voi koskea vaikkapa Maan magneettikenttää ja sen voimakkuutta. Empiirisyys ei siis välttämättä tarkoita sitä, että tosiseikka pitäisi pystyä havaitsemaan ihmisaisteilla ilman apuvälineitä. Filosofiassa myös yleensä ajatellaan, että havaintoihin liittyy käsitteellinen tai teoreettinen aines. Tieteellisessä tiedossa teoreettinen osuus korostuu myös empiirisen tiedon tapauksessa.
Perinteinen empiirisen tosiseikan varmentamisen menetelmä on etukäteen suunnitelluissa olosuhteissa suoritettava koe, joita joskus kutsutaan laboratoriokokeiksi silloinkin, kun niitä ei tehdä laboratoriossa. Tällaisessa kokeessa havainnoitava ilmiö pyritään tuottamaan valvotuissa olosuhteissa, joissa ilmiöön vaikuttavia muuttujia on mahdollista kontrolloida. Näin on voitu vakuuttua esimerkiksi klassisesta ehdollistumisesta psykologiassa, valon aalto–hiukkas-dualismista fysiikassa ja eri yhdisteiden pH:n määrityksestä kemiassa. On hyvä huomata, että koetilanteen rakentaminen ja muuttujien kontrollointi edellyttävät usein merkittävässä määrin teoriaa.
Maantieteessä ja tähtitieteessä sekä ihmistieteissä tilanne on usein sellainen, että laboratoriokokeita ei eri syistä voida järjestää. Tutkittava seikka, kuten vaikkapa maapallon synty, voi olla ainutkertainen, jolloin siitä ei voi järjestää koetta. Eläimiä ja ihmisiä tutkittaessa voi myös olla tilanteita, joissa kokeita ei pidä järjestää, koska se olisi eettisesti väärin. Silloin empiiristä tietoa voidaan hankkia vain havainnoimalla tavanomaisia tilanteita. Empiiristä tietoa, jota ei ole mahdollista tutkia kokeellisesti, on vaikkapa se, että tietyillä alueilla tapahtuu enemmän maanjäristyksiä kuin joillain muilla alueilla, tai se, että aikuisten ihmisten pituus vaihtelee tietyissä rajoissa. Tällaiset tosiseikat ovat harvoin koulun oppiaineiden taustalla olevien tieteenalojen kiinnostuksen kohteena, koska ne eivät sisällä sen enempää selittävää kuin todentavaakaan elementtiä.
Kun tieteellistä tietoa halutaan sellaisista empiirisistä seikoista, joita ei voi todentaa kokeellisesti, on valittava yksi neljästä vaihtoehdosta. Ensinnäkin voidaan pyrkiä teoreettiseen tietoon. Esimerkiksi maanjäristyksiä koskevat empiiriset havainnot on mahdollista selittää mannerliikunnoilla ja laattatektoniikalla, jolloin empiiriset tosiseikat kytkeytyvät tieteelliseen kokonaisuuteen. Tällaisessa tilanteessa varsinainen empiirinen tosiseikka ovat ilmiön jättämät jäljet, ei ilmiö itse. Kokelas voi käsitellä vastauksessaan tällaista teoreettis-empiiristä tieteellistä tietoa, jos hän selvästi osoittaa ymmärtävänsä, mikä siinä on empiiristä.
Toinen mahdollisuus on hyödyntää empiiriseen tutkimukseen tilastomatematiikkaa ja suorittaa määrällistä eli kvantitatiivista tutkimusta. Aihepiiristä kootaan suuri joukko yksittäistapahtumia koskevaa dataa ja näistä yleistetään tilastollinen johtopäätös, esimerkiksi se, että tupakoitsijat kuolevat keskimäärin muita useammin keuhkosyöpään. Tällainen laajennettu empiiris-tilastollinen esimerkki on tehtävässä hyväksyttävä, jos kokelas osoittaa ymmärtävänsä tilastollis-empiirisen tiedon luonteen.
Kolmas, erityisesti ihmistieteissä suosittu mahdollisuus on koota yksittäisestä ilmiöstä tietoa erilaisista näkökulmista ja pyrkiä tulkitsemaan tämä kokonaisuus. Tällöin puhutaan laadullisesta eli kvalitatiivisesta tutkimuksesta. Kuten tilastollinen käsittely myös tulkinta tekee näin todennetusta tiedosta osin muuta kuin puhdasta empiiristä tietoa. Kokelas voi tarkastella vastauksessaan tällaista empiiris-tulkinnallista tieteellistä tietoa, jos hän osoittaa ymmärtävänsä tällaisen tiedon erityisen luonteen.
Neljäntenä empiirisen tutkimuksen keinona voi pitää historian lähdekriittistä tutkimusmenetelmää. Se hyödyntää tosiseikkojen jälkiä niin kuin teoreettinen menetelmä ja tulkintaa samalla tavalla kuin laadullinen tutkimus. Nykyään historian tutkimuksessa hyödynnetään myös tilastollisia menetelmiä. Kokelas voi käsitellä vastauksessaan yksittäisiä historiallisia tiedonpalasia – kuten sitä, että Sokrates oli Platonin opettaja – esimerkkinä empiirisestä tiedosta, jos hän osoittaa ymmärtävänsä lähdekriittisen tutkimuksen erityisen empiirisen luonteen.
Empiirisen tieteellisen tiedon luotettavuuden arvioinnissa on hyvä huomata kaksi keskenään jännitteisessä suhteessa olevaa tekijää. Toisaalta ihmisen aistit voivat erehtyä, joten fallibilismi on aina lähtökohtaisesti hyvä tapa suhtautua empiiriseen todellisuuteen. Toisaalta tieteiden metodologiassa pyritään eliminoimaan virhelähteet, joten yllä kuvattuja menetelmällisiä esimerkkitapauksia siitä, miten lukiossa opittu empiirinen tieteellinen tieto on saatu, voi pitää varsin luotettavina.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää antaa esimerkki lukiossa oppimastaan empiirisestä tieteellisestä tiedosta ja selittää, miten tuo tieto voidaan perustella tieteellisesti. Lisäksi kokelaan tulee arvioida lyhyesti näiden perustelujen uskottavuutta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas antaa esimerkin lukiossa oppimastaan empiirisestä tieteellisestä tiedosta ja esittää huomioita sen perustelemisesta. Vaihtoehtoisesti hän tarkastelee sitä, miten lukiossa opittua voidaan perustella tieteellisesti, ja arvioi lyhyesti näiden perustelujen uskottavuutta.
10 pisteen vastauksessa kokelas antaa esimerkin lukio-opetuksessa oppimastaan empiirisestä tieteellisestä tiedosta ja selittää, miten se voidaan perustella tieteellisesti. Hän myös arvioi lyhyesti näiden perustelujen uskottavuutta.
15 pisteen vastauksessa kokelaan antama esimerkki on osuva ja hänen selityksensä sen tieteellisestä perustelemisesta ja selityksen luotettavuutta koskeva arvio ovat monipuolisia ja johdonmukaisia.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää käsittelyään esimerkiksi pohtimalla tieteellisen tiedon ja empirian suhdetta tai tarkastelemalla tieteellisen menetelmän luotettavuutta.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) kohtiin ”tiedon ja argumentaation luonne eri tiedonaloilla: miten väitteitä muodostetaan, koetellaan ja perustellaan joissain lukion oppiaineissa”, ”käsitteellinen ja empiirinen” ja ”arkitiedon ja tieteellisen tiedon ero” sekä moduulin Totuus (FI4) kohtiin ”tieteellisen tutkimuksen luonne ja menetelmiä” ja ”tieteen menetelmien ja teorioiden luotettavuus”.
4. Loukkaava ja syrjivä puhe 20 p.
Moraali ja lainsäädäntö ovat ihmisten toimintaa sääteleviä erilaisia normijärjestelmiä, jotka kumpikin ottavat kantaa toiminnan hyväksyttävyyteen. Tämä koskee myös puhetapaa. Vihamielinen ja loukkaava puhe voi olla luonteeltaan monenlaista, ja toisinaan siihen liittyy myös syrjiviä asenteita ihmisiä tai ihmisryhmiä kohtaan. Vihamielinen puhe voi olla myös lainvastaista ja johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.
Aineistojen tekstikatkelmat koskevat loukkaavaa puhetta ja syrjintää lainsäädännössä. Kunnianloukkausta koskeva lainkohta on sisältynyt Suomessa rikoslakiin jossain muodossa aina 1800-luvulta alkaen. Toisten solvaamista ja panettelua sekä valheiden levittämistä on siis jo pitkään pidetty toimintana, johon on tarpeen puuttua lainsäädännön keinoin ja joka voi johtaa rikostuomioon. Yhdenvertaisuuslaissa solvaavaa tai syrjivää puhetta on määritelty tarkemmin. Siinä otetaan selkeästi kantaa syrjinnän eri muotoihin, myös sellaisiin, jotka ilmenevät sanallisena häirintänä ja loukkauksina.
Suomessa ja muissa liberaaleissa yhteiskunnissa myös sananvapaus on turvattu perustuslaissa. Se on kansalaisten perusoikeus, mutta se ei kuitenkaan ole rajaton. Sananvapaus ei mahdollista solvaamista, valheiden levittämistä tai muiden halventamista ja syrjintää, vaan tällaisesta käytöksestä voi koitua rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Moraalin kannalta tarkasteltuna vihamielinen ja loukkaava tai syrjivä puhe on ongelmallista muun muassa ihmisarvon, tasa-arvon ja oikeuksien näkökulmasta. Syrjivää puhetta voi pitää tuomittavana siksi, että se loukkaa toisen osapuolen ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta. Henkilöön tai hänen ominaisuuksiinsa kohdistuva hyökkäys ei tunnusta toista osapuolta tasa-arvoisena kumppanina, vaan asettaa hänet hyökkääjän määrittelemään asemaan. Moraalisesta näkökulmasta ihmisillä on yhtäläiset oikeudet riippumatta esimerkiksi sukupuolesta, ihonväristä, yhteiskunnallisesta taustasta tai vakaumuksesta. Moraali myös yksiselitteisesti tuomitsee toisia koskevien valheiden ja vahingoittamistarkoituksessa tehtyjen väärien tietojen levittämisen. Syrjinnän kiellon tarkoituksena on varmistaa, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja että heillä on yhtäläiset oikeudet.
Sekä moraalin että lainsäädännön kannalta myös vihamielisen puheen ja syrjinnän seurausten tarkastelu on merkityksellistä. Vihamielinen ja syrjivä puhetapa johtaa helposti syrjiviin ja siten lainvastaisiin tekoihin, jos vihamielinen puhetapa on yhteiskunnassa sallittua. Tästä on nyky-yhteiskunnissakin monia huolestuttavia esimerkkejä, jotka liittyvät muun muassa naisten ja erilaisten vähemmistöjen asemaan. Vihamielisen puhetavan yleistyminen on uhka myös sananvapaudelle, koska se saattaa vähentää kansalaisten uskallusta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Suomessakin tämän ovat kokeneet muun muassa monet toimittajat, tutkijat ja poliittiset toimijat.
Vastauksessa on olennaista tehdä selvä erottelu moraalin ja lain välille erilaisina normijärjestelminä. Vihamielisen puheen ja syrjinnän suhteen ne ovat kuitenkin hyvin yhdenmukaisia, minkä vastauksessa voi tuoda esille. On myös syytä huomata, että moraalisen paheksuttavuuden kriteerit ovat tiukemmat kuin lain. Selvästi loukkaavat kommentit eivät aina ole laittomia. Esimerkki tällaisesta tilanteesta voi olla vaikkapa kahden henkilön välinen riita, jossa toinen osapuoli käyttää tarkoituksellisen loukkaavaa ja henkilöön käyvää kieltä. Tätä voi pitää moraalisesti paheksuttavana, mutta se ei kuitenkaan ole lainvastaista. Tilanne voi muuttua laittomaksi, mikäli riidan osapuoli julkaisee toista halventavaa, yksityiselämää loukkaavaa tai valheellista informaatiota.
On myös syytä huomata, että kuulijan kokema loukkaantuminen ei vielä merkitse sitä, että puhe itsessään olisi loukkaavaa tai syrjivää. Ihmiset voivat pahoittaa mielensä ja loukkaantua hyvin monenlaisista ja yllättävistäkin asioista, eikä tämä tarkoita sitä, että keskustelun toinen osapuoli automaattisesti syyllistyisi loukkaavaan tai syrjivään puheeseen. Sananvapaus edellyttää myös sitä, että toisten oikeutta tuoda esille näkemyksensä kunnioitetaan silloinkin, kun siitä ollaan eri mieltä.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää selittää aineistoja hyödyntäen, miksi loukkaava ja syrjivä puhe on väärin yhtäältä lain ja toisaalta moraalin näkökulmasta. Lisäksi hänen tulee havainnollistaa selitystään esimerkillä tilanteesta, jossa puhe voi olla moraalisesti paheksuttavaa mutta ei lainvastaista. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita loukkaavasta ja syrjivästä puheesta yhtäältä lain ja toisaalta moraalin näkökulmasta. Huomiot ovat osuvia tai niihin liittyy esimerkki tilanteesta, jossa puhe voi olla moraalisesti paheksuttavaa mutta ei lainvastaista.
10 pisteen vastauksessa kokelas selittää, miksi loukkaava ja syrjivä puhe on väärin yhtäältä lain ja toisaalta moraalin näkökulmasta. Hän havainnollistaa selitystään antamalla esimerkin tilanteesta, jossa puhe voi olla moraalisesti paheksuttavaa mutta ei lainvastaista. Kokelas hyödyntää vastauksessaan vähintään kahta aineistoa.
15 pisteen vastauksessa kokelaan selitys on monipuolinen ja johdonmukainen. Hänen antamansa esimerkki on osuva. Kokelas hyödyntää vastauksessaan aineistoja.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää tarkasteluaan esimerkiksi viittaamalla moraalin ja lain yhdenmukaisuuteen vihamielisen puheen ja syrjinnän suhteen. Hän voi liittää tarkastelunsa etiikan tai yhteiskuntafilosofian perinteeseen tai käsitellä syrjivän ja vihamielisen puheen mahdollisia seurauksia yhteiskunnassa.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Etiikka (FI2) sisältöön ”moraalin luonne normijärjestelmänä; moraalin ja lakien ero”.
5. Yhteiskuntafilosofisia väittämiä 20 p.
Alla on 20 väittämää yhteiskuntafilosofiasta. Valitse kussakin osatehtävässä (5.1–5.20) sopivin vastausvaihtoehto. Oikea vastaus 1 p., väärä vastaus 0 p., ei vastausta 0 p.
Vastattuasi väittämään voit vaihtaa vastausvaihtoehtoa, mutta et voi jättää väittämää enää kokonaan ilman vastausta. Jos olet aloittanut tehtävään vastaamisen, mutta et haluakaan jättää sitä arvosteltavaksi, merkitse jokaiseen väittämään vaihtoehto ”En vastaa”.
5.1 Platon vertaa ihannevaltiota hyveellisen ihmisen sieluun. Platonin mukaan valtiossa 1 p.
- hallitsijat ovat viisaita, sotilaat urheita ja työläiset järkeviä eli kohtuullisia ja tämä tekee valtiosta oikeudenmukaisen. (1 p.)
Platonin ihannevaltiossa myös naiset voivat olla vartijoita eli sotilaita tai hallitsijoita, joilla ei voi olla omaisuutta. Platonin mukaan oikeudenmukainen valtio saavutetaan, kun jokainen ihmisryhmä toteuttaa sille ominaista hyvettä.
5.2 Aristoteles uskoi ihmisen olevan yhteisöllinen olento, jonka olemus toteutuu parhaiten kaupunkivaltiossa. Hänestä hyvä yhteiskunta on sellainen, jossa kansalaiset kykenevät sekä hallitsemaan että olemaan hallitsemisen kohteena. Aristoteleen mukaan 1 p.
- voi olla hyvä tai huono asia, jos kansalaisten enemmistö hallitsee. (1 p.)
Aristoteleen mukaan enemmistön hallitseminen voi olla hyvä tai huono asia. Politeia eli kansalaisvalta on hyvä enemmistön hallintomuoto, kun taas demokratia eli kansanvalta on huono.
5.3 Thomas Hobbes on esittänyt vaikutusvaltaisen ajatuskokeensa valtiota edeltävästä luonnontilasta ja perustellut sillä vallan keskittämistä suvereenille päättäjälle. Hobbesin mukaan luonnontilassa 1 p.
- kaikki ovat vapaita tekemään mitä tahansa, joten kukaan ei ole turvassa väkivallalta. (1 p.)
Hobbesin mukaan luonnontilassa yksilön luonnonoikeutta säilyttää henkensä millä tahansa tavoin ei rajoita mikään ja siksi luonnontilassa vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. Rousseau puolestaan ajatteli, että luonnontilassa ihmiset ovat rauhallisia ja kohtaavat toisiaan vain harvoin. Locke uskoi, että luonnontilassa vallitsee Jumalan luoma luonnollinen laki, jonka ihminen voi ymmärtää järkensä avulla.
5.4 Jean-Jacques Rousseau esitti, että ihmisten vapaus ja valtion valta voidaan sovittaa yhteen, kun poliittinen päätöksenteko perustuu yleistahtoon. Yleistahto on toisinaan käännetty myös yhteistahdoksi. Yleistahdon mukainen päätös on 1 p.
- ratkaisu, joka on koko yhteiskunnan kannalta paras. (1 p.)
Yleistahto tai yhteistahto ei ole kansalaisten tahtojen summa tai paras kompromissi. Yleistahto ei vastaa yksittäisten kansalaisten omaa tahtoa vaan sitä, mikä on kaikille hyväksi.
5.5 Seuraavista määritelmistä dystopiaa kuvaa parhaiten 1 p.
- epätoivottu kauhukuva yhteiskunnasta. (1 p.)
Utopialla tarkoitetaan ihanteellista yhteiskuntaa, ja kirjaimellisesti utopia merkitsee paikkaa, jota ei ole. Dystopia on utopian vastakohta.
5.6 Sosiaaliliberalisti John Rawls on tunnettu kahdesta oikeudenmukaisuuden periaatteesta, jotka järkevät ihmiset valitsisivat tietämättömyyden verhon takana. Toinen näistä Rawlsin periaatteista on 1 p.
- vapausperiaate, jonka mukaan jokaisella on oltava oikeus mahdollisimman laajaan määrään vapauksia, jotka ovat yhteensopivia muiden ihmisten vastaavien vapauksien kanssa. (1 p.)
Oikeutuksen teoria (engl. entitlement theory) on Robert Nozickin luoma omaisuuden oikeudenmukaista jakoa koskeva teoria, joka vastaa sisällöltään suurin piirtein tehtävässä kuvattua oikeutuksen periaatetta. Tarveperiaate perustuu iskulauseeseen, jonka Karl Marx esitti kirjoituksessaan ”Gothan ohjelman arvostelua” (1875). Vapausperiaate on puolestaan ensimmäinen kahdesta Rawlsin oikeudenmukaisuuden perusperiaatteesta. Toinen periaate jakautuu kahteen osaan: yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteeseen ja eroperiaatteeseen.
5.7 Liberalismin isäksi mainittu John Locke puolusti omistusoikeutta, joka hänen mukaansa perustuu 1 p.
- ihmisten kykyyn sekoittaa työtään luonnon antimiin. (1 p.)
John Locke on esittänyt, että omaisuuden hankkiminen perustuu Jumalan asettamaan luonnolliseen lakiin. Sen mukaan omaisuutta voi saada oman työnsä kautta sekoittamalla sitä luonnon antimiin. Esimerkiksi yksilön keräämät marjat muuttuvat hänen omaisuudekseen, ellei kukaan muu omistanut niitä jo aiemmin. Näin ihminen voi saada omaisuutta, vaikka muita ihmisiä tai valtion väkivaltakoneistoa ei olisi olemassa.
5.8 Karl Marx tunnetaan kommunismin isänä, joka kritisoi pääoman kasautumista harvoille. Hänen mukaansa 1 p.
- kapitalistit riistävät työntekijöitä ottamalla työstä syntyneen lisäarvon itselleen. (1 p.)
Karl Marxin mukaan kommunistisessa vallankumouksessa työväenluokka syrjäyttää tuotantovälineet omistavat kapitalistit ja tuotantovälineet otetaan yhteisomistukseen. Valtion tehtävänä ei ole taata vallitsevia omistussuhteita, koska tuotantovälineiden ei pitäisi olla yksityisomistuksessa. Marx ajatteli, että kapitalismin jälkeinen yhteiskunta ei lopulta tarvitse valtiota lainkaan.
5.9 Talousliberalismi on poliittinen ja filosofinen näkemys, jonka mukaan 1 p.
- vapaat markkinat ja yksityinen omistusoikeus ovat itsessään arvokkaita tai erinomaisia välineitä hyvinvoinnin saavuttamiseen. (1 p.)
Talousliberalismissa korostetaan vapaita markkinoita ja yksityistä omistusoikeutta. Talousliberalismin mukaan ihmisiä ei pitäisi pakottaa tekemään työtä. Taloudellisten eroavaisuuksien tasaaminen, mahdollisuuksien tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus eivät luonnehdi eritoten talousliberalismia vaan pikemminkin sosiaaliliberalismia.
5.10 Positiivinen oikeus tarkoittaa 1 p.
- oikeutta saada jotain tai mahdollisuutta tehdä jotain, kuten oikeutta päästä koulutukseen. (1 p.)
Positiivinen oikeus tarkoittaa oikeutta saada jotakin tai oikeutta tehdä jotakin. Negatiivinen oikeus on oikeutta välttyä joltakin eli oikeutta olla joutumatta jonkin teon, kuten väkivallan tai kidutuksen, kohteeksi. Oikeuksia, joita ihmisillä on vallitsevista laeista tai kulttuurista riippumatta, kutsutaan joko luonnonoikeuksiksi tai ihmisoikeuksiksi.
5.11 Oikeusvaltio tarkoittaa valtiota, jossa 1 p.
- laki rajoittaa valtion hallintoa ja kansalaisten perusoikeudet on taattu perustuslaissa. (1 p.)
Oikeusvaltiossa kansalaisilla on tiettyjä perusoikeuksia, jotka on taattu valtion perustuslaissa. Lisäksi hallintoa rajoittavat säädetyt lait, jotka estävät mielivaltaiset poliittiset päätökset.
5.12 Utilitarismin ja liberalismin klassikon John Stuart Millin vahinkoperiaatteen mukaan 1 p.
- yksilön vapautta voidaan rajoittaa oikeutetusti vain silloin, kun vapauden rajoittaminen estää muiden vahingoittamisen. (1 p.)
Vahinkoperiaatteen mukaan yksilön vapautta voi rajoittaa vain, kun se estää toisten vahingoittamisen. Ensimmäinen vastausvaihtoehto vastaa suurin piirtein varovaisuusperiaatetta, ja toinen vaihtoehto on muotoiltu utiliteettiperiaatteen pohjalta.
5.13 Filosofi Michel Foucault tutki huomaamatonta valtaa, joka usein ylläpitää sortavia käytäntöjä ja ajattelutapoja. Hänen mukaansa valta 1 p.
- ei välttämättä ole kenelläkään, vaan valta rakentuu suhteista, jotka ohjaavat kaikkia niissä olevia. (1 p.)
Michel Foucault’n mukaan valta rakentuu suhteista eikä sitä ole hedelmällistä jäsentää jonkin tietyn yksilön tai ryhmän omistamaksi asiaksi. Vallalla on erilaisia muotoja.
5.14 Kaikkea poliittista anarkismia luonnehtivat 1 p.
- epäilevä asenne hierarkioita kohtaan ja keskitetyn hallinnan vastustaminen. (1 p.)
Anarkistit eivät pyri aiheuttamaan kaaosta tai sekasortoa, ja jotkut anarkisteista, esimerkiksi anarkokapitalistit, eivät vastusta vapaita markkinoita. Sen sijaan kaikki anarkistit suhtautuvat epäilyksellä hierarkioihin ja keskitettyyn hallintoon. Monesti anarkistit vastustavat myös valtiota, mutta tämäkään ei ole välttämättömyys, jos valtion rooli on pieni eikä sillä ole keskushallintoa.
5.15 Poliittisten konservatiivien suhdetta yhteiskunnalliseen muutokseen kuvaa parhaiten se, että 1 p.
- uudistuksia pitää tehdä varovasti, koska niillä voi olla yllättäviä huonoja seurauksia. (1 p.)
Konservatiivit eivät välttämättä vastusta kaikkia uudistuksia. Niitä on kuitenkin tehtävä vähitellen ja varovasti. Tätä ajattelutapaa puolusti esimerkiksi Edmund Burke, jota pidetään eurooppalaisen konservatismin muotoilijana.
5.16 Nationalismin mukaan kansakunnat ovat yhteisöjä, 1 p.
- joilla on perusteita vaatia itsemääräämisoikeutta. (1 p.)
Benedict Anderson on argumentoinut, että nationalismi perustuu kansakuntiin kuviteltuina yhteisöinä. Yhteisö on kuviteltu, koska kaikki pienenkään kansakunnan jäsenet eivät todellisuudessa kohtaa toisiaan. Nationalismin mukaan kansakunnalla on oltava jonkinlainen itsemääräämisoikeus, mutta sen ei välttämättä tarvitse merkitä valtiollista itsenäisyyttä. Nationalisti voi myös puolustaa kansakunnan monietnisyyttä, monikielisyyttä tai moniuskontoisuutta.
5.17 Ranskalaisen feministin ja eksistentialistin Simone de Beauvoirin mukaan 1 p.
- naiseksi tullaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. (1 p.)
Simone de Beauvoirin mukaan biologiset seikat, kuten kyky synnyttää, vaikuttavat miesten ja naisten suhteisiin. Tästä huolimatta kukaan ei synny naiseksi niin kuin naiseus yhteiskunnassa ymmärretään, vaan naiseksi tullaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Se, miten naisena oleminen ymmärretään, voi myös muuttua ja vaihdella kulttuurien ja ajan mukaan.
5.18 Deliberatiivisessa demokratiassa korostetaan erityisesti 1 p.
- julkista keskustelua tärkeänä osana lainsäädännön oikeutusta. (1 p.)
Deliberatiivisessa demokratiassa päätöksen oikeutus perustuu merkittävissä määrin sitä koskevaan julkiseen keskusteluun. Agonistisissa demokratian teorioissa painotetaan erimielisyyksien väkivallatonta rinnakkaiseloa.
5.19 Kommunitarismi on poliittisen filosofian suuntaus, jonka mukaan 1 p.
- ihmiset ovat perustavanlaatuisesti sosiaalisia olentoja, joten yksilöiden identiteetit, arvot ja hyvä elämä riippuvat olennaisesti yhteisöstä. (1 p.)
Kommunitarismin mukaan yksilöiden identiteetit, arvot ja käsitys hyvästä elämästä sekä sen toteutuminen muotoutuvat yhteisöissä. Kommunitarismia ei pidä sekoittaa kommunismiin tai liberalismiin.
5.20 Retributiivisen rangaistusteorian mukaan rangaistuksen ensisijaisena tavoitteena on 1 p.
- hyvittää tai sovittaa rikos. (1 p.)
Retributiivisen rangaistusteorian mukaan rangaistuksessa on kyse siitä, että rikollisen saama rangaistus on suhteessa hänen tekemäänsä rikokseen. Tulevien rikosten estäminen kuuluu preventiiviseen teoriaan, ja rikollisen kuntouttaminen tai parantaminen kuuluu reformaatioteoriaan, joka on yksi preventiivisen teorian tyyppi.
Tehtävä liittyy LOPS19:n moduulin Yhteiskuntafilosofia (FI3) kaikkiin sisältöihin.
6. Vaihtoehtoiset tosiasiat 20 p.
Filosofiassa tosiasialla eli faktalla tarkoitetaan vallitsevaa asiantilaa eli sitä, miten asiat todellisuudessa ovat. Tosiasia voi olla esimerkiksi se, että luokkahuoneessa on 32 henkilöä. Totuudella puolestaan viitataan yleensä siihen, että jokin väite tai uskomus on tosiasioiden mukainen. Perinteisessä kaksiarvologiikassa ajatellaan, että väitteet ovat joko tosia tai epätosia, mutta eivät yhtä aikaa molempia.
Termi ”vaihtoehtoinen tosiasia” näyttäisi olevan ristiriitainen. Jos maailmassa vallitsee jokin tietty asiantila, se on tosiasia, jolle ei ole vaihtoehtoa. Luokkahuoneessa ei voi olla samaan aikaan 32 henkilöä ja 42 henkilöä. Ainakin jompikumpi lukemista on virheellinen. Tässä mielessä tosiasioille ei ole vaihtoehtoja. Tästä ei kuitenkaan seuraa se, että tosiasioista päästäisiin aina yksimielisyyteen. Maailmasta saatava informaatio voi olla monitulkintaista tai riittämätöntä. Esimerkiksi pimeässä luokkahuoneessa henkilöiden lukumäärää koskevat väitteet ovat lähinnä arvauksia, koska pitäviä perusteluita on vaikea hankkia ja esittää. Itse tosiasia eli henkilöiden lukumäärä ei kuitenkaan ole riippuvainen tiedonhankinnan vaikeuksista.
Aineistossa esitetty kiista virkaanastujaisten yleisömääristä heijastaa viime vuosien poliittista keskusteluilmapiiriä. Monet katsovat, että itse kullakin on oikeus esittää oma käsityksensä tosiasioista sitä perustelematta. Perättömiä väitteitä on puolusteltu myös vetoamalla siihen, miten ihmiset kokevat asian. Omaa kokemusta saatetaan pitää yhtä vahvana perusteluna väitteen totuudelle kuin tutkittuja tosiasioita. Kokemukset ovat kyllä itsessään tosiasioita, mutta oma sisäinen tuntemus ei takaa asioiden olevan niin kuin itse tuntee.
Vaihtoehtoiset tosiasiat voidaan yhdistää ajatukseen tiedon suhteellisuudesta eli tiedollisesta relativismista. Tämän näkemyksen mukaan maailmasta voi esittää erilaisia oikeutettuja tosia väitteitä, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Joskus relativismia on puolustettu sillä, että se tukee demokratiaa, koska kellään ei ole yksinoikeutta tietoon ja totuuteen. Siksi yhteiskunnallisessa keskustelussa pitää aidosti huomioida erilaisia käsityksiä. Joissakin kysymyksissä relativistinen asenne epäilemättä mahdollistaa avoimen keskusteluilmapiirin, mutta se voi tuottaa myös ongelmia, jos tosiasioista vallitsee liian jyrkkiä näkemyseroja.
Aineistossa esitetyt kuvat tai Washington DC:n julkisen liikenteen tilastot eivät yksiselitteisesti ratkaise kysymystä siitä, oliko Donald Trumpin virkaanastujaisissa enemmän vai vähemmän yleisöä kuin Barack Obaman virkaanastujaisissa. Ne kuitenkin tarjoavat vahvaa evidenssiä sen puolesta, että väkimäärä oli suurempi Obaman virkaanastujaisissa. Silti Trumpin kannattajat voivat esittää asiasta oman tulkintansa. Eri tulkinnat todellisuudesta eivät kuitenkaan muuta tosiasioita. Jommankumman yleisö oli suurempi, tai yleisöt olivat yhtä suuret. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Tällaisissa tapauksissa ei ole niinkään kysymys ”vaihtoehtoisista tosiasioista” vaan siitä, minkälaisia väitteitä tosiasioista on mahdollista perustellusti esittää. Jos pitäviä perusteluita suuntaan tai toiseen ei ole, väittämiä virkaanastujaisten yleisömääristä voidaan pitää lähinnä mielipiteinä samaan tapaan kuin kysymystä siitä, näyttikö Trump virkaanastujaisissaan komeammalta kuin Obama. Näiden mielipiteiden ero on kuitenkin siinä, että edellinen koskee tosiasiaa ja jälkimmäinen makuasiaa. Tosiasioita koskevat eriävät mielipiteet eivät voi olla yhtä aikaa tosia – toisin kuin mielipiteet makuasioista. Joskus voi toki olla mahdotonta selvittää, onko jompikumpi eriävistä mielipiteistä tosi.
Jostakin vallitsevasta asiantilasta saatetaan myös ilman ristiriitaa esittää keskenään erilaisia tosia väitteitä. Voidaan sanoa, että aurinko on pyöreä tai aurinko on kuuma. Kyse on näkökulmaerosta. Tosiasiat ja niitä koskevat väitteet onkin osattava erottaa toisistaan.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia aineistoja hyödyntäen, voivatko tosiasiat olla erilaisia eri ihmisille. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita tosiasioiden luonteesta.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii, voivatko tosiasiat olla erilaisia eri ihmisille. Hän hyödyntää aineistoja.
15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi suhteuttamalla pohdintansa keskusteluun relativismista. Vastausta voi laajentaa myös käsittelemällä havaintojen teoriapitoisuutta ja sitä, ovatko tosiasiat riippuvaisia käytetystä viitekehyksestä.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Totuus (FI4) kohtiin ”totuuden luonne”, ”todellisuuden ja tietoisuuden luonne” sekä ”tiedon lähteet, tiedon mahdollisuus ja rajat, tiedon oikeuttaminen, tiedon suhde varmuuteen”.
Osa 2: 30 pisteen tehtävät
7. Eettinen ruokavalio 30 p.
7.1 Selitä, mitä antroposentrinen näkökulma tarkoittaa etiikassa. 5 p.
Vastaus saa olla enintään 750 merkkiä pitkä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Antroposentrinen tarkoittaa ihmiskeskeistä. Tällainen lähestymistapa etiikassa oikeuttaa arvot ja normit ihmisen näkökulmasta. Näin ihmisen pyrkimykset ja toiminta nähdään moraaliselta kannalta ensisijaisena suhteessa muihin eläviin olentoihin ja ympäristöön. Ihmisellä voi olla moraalisia velvollisuuksia jälkimmäisiä kohtaan vain sikäli kuin nämä velvollisuudet turvaavat tai edistävät ihmisen intressejä. Jos intressit ovat ristiriidassa, ihmisen intressit tulkitaan painavammaksi kuin muiden elävien olentojen tai ympäristön.
2 pisteen vastauksessa kokelas esittää oikeansuuntaisia huomioita käsitteestä.
4 pisteen vastauksessa kokelas selittää käsitteen olennaisen sisällön.
Vastauksen enimmäispituus on 750 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
7.2 Selitä, mitä biosentrinen näkökulma tarkoittaa etiikassa. 5 p.
Vastaus saa olla enintään 750 merkkiä pitkä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Biosentrinen tarkoittaa luonto- tai elämäkeskeistä. Tällainen lähestymistapa etiikassa oikeuttaa arvot ja normit suhteessa luontoon yleensä. Ihmisellä ei siten ole mitään erityisasemaa luonnossa, eivätkä ihmisen intressit ole moraaliselta kannalta painavampia kuin toisten elävien olentojen tai ympäristön. Jos intressit ovat ristiriidassa, on mahdollista, että ihmisen intressit jäävät toiseksi. Intressien arvioinnissa voidaan tarkastella esimerkiksi luonnon hyvinvointia tai monimuotoisuutta. Biosentrinen lähestymistapa on tyypillisesti lajikeskeinen tai holistinen, ja sen mukaan yksilön näkökulma on alisteinen lajille.
2 pisteen vastauksessa kokelas esittää oikeansuuntaisia huomioita käsitteestä.
4 pisteen vastauksessa kokelas selittää käsitteen olennaisen sisällön.
Vastauksen enimmäispituus on 750 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
7.3 Pohdi, mitä eettinen ruokavalio edellyttää antroposentrisestä ja biosentrisestä näkökulmasta. Hyödynnä vastauksessasi aineistoa . 20 p.
Eettisellä ruokavaliolla tarkoitetaan ruokavaliota, joka on eettiseltä kannalta hyvin perusteltu. Eettiset perusteet määrittyvät eri tavoin antroposentrisessä ja biosentrisessä näkökulmassa. Antroposentrismin mukaan eettiset perusteet määrittyvät suhteessa ihmisen tai yhteiskunnan intresseihin tai arvoihin, kun taas biosentrismi huomioi laajemmin elävien olentojen ja ympäristön näkökulmat. Kumpaakin kautta voidaan perustella erilaisia eettisiä ruokavalioita.
Aineistossa tulevaisuuden ruokavaliota tarkastellaan maun, terveyden, talouden ja ympäristön kannalta. Kalan, maidon ja lihan tilalle suositellaan vaihtoehtoisia ruoka-aineita, joiden tuotanto kuormittaa vähemmän ympäristöä. Haastateltu asiantuntija toteaa yleisesti, että kasvituotteilla on parempi ekotase kuin eläintuotteilla. Väitettä voi tulkita niin taloudellisesti kuin eettisestikin. Aineistossa eritellään erilaisia ruokavalioita eläinperäisiä tuotteita sisältävästä kasvispainotteiseen ja vegaaniseen. Aineiston lopussa väitetään, että lähiruoka ja tuoreet raaka-aineet ovat aina terveellisempiä ja ympäristöystävällisempiä kuin prosessoidut valmisteet. Jää pohdittavaksi, ovatko ne aina myös eettisempiä.
Ruokavaliota koskevien eettisten perusteiden kannalta keskeisiä arvoja ovat yksilön tai yhteisön autonomia, elävien olentojen hyvinvointi sekä luonnon monimuotoisuus ja elinkelpoisuus. Arvot ja niiden suhteet saavat eri painon antroposentrisestä ja biosentrisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Vastauksessa ei tarvitse käsitellä kattavasti eettisten perusteiden taustalla olevia arvoja, mutta ainakin joitain niistä on paikallaan pohtia seikkaperäisemmin. Voi esimerkiksi kysyä, miten laajalle yksilön tai yhteisön autonomia ulottuu. Missä määrin yksilöllä tai yhteisöllä on oikeus päättää omasta ruokavaliostaan siitäkin huolimatta, että yhteiskunta tai ympäristö saattaa joutua maksamaan huonon valinnan seurauksista sairaanhoitokulujen tai ympäristöongelmien muodossa? Antroposentrisestä näkökulmasta on luontevaa korostaa yksilöiden ja yhteisöjen autonomiaa, kun taas biosentrisestä näkökulmasta autonomia voidaan kyseenalaistaa.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia aineistoa hyödyntäen, mitä eettinen ruokavalio edellyttää antroposentrisestä ja biosentrisestä näkökulmasta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitain huomioita eettisestä ruokavaliosta antroposentrisestä tai biosentrisestä näkökulmasta.
10 pisteen vastauksessa kokelas pohtii, mitä eettinen ruokavalio edellyttää antroposentrisestä ja biosentrisestä näkökulmasta. Hän hyödyntää aineistoa.
15 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää tarkasteluaan esimerkiksi huomioimalla eläinoikeusetiikan näkökulmia tai liittämällä pohdintansa ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ruokavalion ja ilmastonmuutoksen suhteesta.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Etiikka (FI2) kohtaan ”ympäristöä ja luontoa koskevia eettisiä kysymyksiä, kuten ilmastonmuutos ja eläinten oikeudet”.
8. Uhanalainen demokratia 30 p.
8.1 Erittele, millaisia arvoja liberaalidemokratia edellyttää ja mitä hyviä puolia liberaalidemokraattisella järjestelmällä on kansalaisten kannalta. Hyödynnä vastauksessasi aineistoja ja . 20 p.
Liberaalidemokraattisen järjestelmän keskeisiä arvoja kuvataan tehtävän aineistoissa, ja vastaus onkin järkevää rakentaa aineistojen varaan. Aineistossa 8.A liberaalidemokratian tunnuspiirteinä pidetään vapaita vaaleja, riippumatonta oikeuslaitosta, yhdenvertaisuutta lain edessä ja kansalaisoikeuksien turvaamista perustuslaissa. Aineistossa 8.B liberaalidemokratian tunnuspiirteiksi nimetään muun muassa vallan kolmijako, toimeenpanovallan rajoitukset, parlamentarismi, riippumaton hallinto, vahva oikeusvaltio ja monipuoluejärjestelmä. Myös tässä aineistossa todetaan, että kansalaisten perusoikeudet ja sananvapaus ovat osa demokraattista järjestelmää vasta silloin, kun kyseessä on liberaalidemokratia.
Vapaat vaalit ja yleinen äänioikeus kuuluvat sekä liberaalidemokratioiden että vaalidemokratioiden tunnuspiirteisiin. Pelkkä oikeus osallistua vaaleihin ei kuitenkaan itsessään takaa sitä, että kansalaiset voivat tosiasiallisesti osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon tai että heidän oikeutensa otetaan huomioon päätöksenteossa. Liberaalidemokraattisessa järjestelmässä kansalaisten oikeudet ja vapaudet (kuten sananvapaus, mielipiteenvapaus, uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus) ovat järjestelmän ytimessä ja ne on turvattu lainsäädännössä. Niitä ei siis voi ylittää tai kumota esimerkiksi kulloinkin vallassa olevien enemmistöpäätöksellä.
Myös tasa-arvo ja kansalaisten yhdenvertaisuus ovat liberaalidemokraattisen järjestelmän ytimessä. Kansalaisia ei voi asettaa lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan esimerkiksi sukupuolen, uskonnon, poliittisen mielipiteen tai etnisen taustan perusteella. Yhdenvertaisuus on turvattu lainsäädännössä, mutta yhdenvertaisuuden toteutuminen on pyritty varmistamaan myös yhteiskunnallisten rakenteiden avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi aineistoissa mainitut vallan kolmijako, riippumaton oikeuslaitos, toimeenpanovallan rajoitukset ja monipuoluejärjestelmä.
Aineistojen perusteella kansalaisten perusoikeuksien ja ‑vapauksien takaamista sekä yhdenvertaisuuden turvaamista voidaan siis pitää liberaalidemokratioiden perustavina arvoina ja keskeisinä lähtökohtina. Filosofista terminologiaa hyödyntäen voisi todeta, että liberaalidemokraattisen järjestelmän perusarvot ovat vapaus ja tasa-arvo. Nämä keskeiset arvot pyritään turvaamaan kansalaisten perusoikeuksien ja erilaisten rakenteellisten tekijöiden avulla. Kansalaisten kannalta tätä voikin pitää yhtenä liberaalidemokratioiden keskeisistä hyvistä puolista.
Esille voi nostaa myös liberaalidemokratialle olennaisen ajatuksen siitä, että yhteiskunta tai valtio ei saa sitoutua mihinkään yksittäiseen käsitykseen hyvästä elämästä tai oikeasta elämisen tavasta. Näin yksilöillä on vapaus ja oikeus toteuttaa omia tai oman arvoyhteisönsä käsityksiä hyvästä elämästä, kunhan suvaitsee myös muiden näkemyksiä.
Hyvänä puolena voi nostaa esille myös paremman päätöksenteon. Sopii olettaa, että poliittisessa päätöksenteossa päästään parempiin lopputuloksiin, kun vuoropuheluun osallistuu useampi keskustelija ja kun päätöksenteossa täytyy ottaa huomioon eri ryhmien edut ja intressit. Liberaalidemokraattisessa järjestelmässä kansalaiset osallistuvat itseään koskevaan päätöksentekoon, joten myös tässä mielessä heidän tarpeensa ja intressinsä tulevat paremmin huomioiduiksi kuin muissa poliittisissa järjestelmissä.
Liberaalidemokratian hyviä puolia on mahdollista tarkastella myös aktiivisen kansalaisuuden näkökulmasta. Liberaalidemokratian voi ajatella parantavan kansalaisten kykyä muodostaa itsenäisiä kantoja poliittisiin kysymyksiin ja perustella näkemyksiään sekä lisäävän heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa poliittisten tavoitteidensa toteutumiseen. Liberaalidemokratian voi siis parhaimmillaan nähdä tuottavan valveutuneita ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita kansalaisia, mikä johtaa myös parempiin poliittisiin päätöksiin.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää eritellä aineistoJa hyödyntäen, millaisia arvoja liberaalidemokratia edellyttää ja mitä hyvä puolia liberaalidemokraattisella järjestelmällä on kansalaisten kannalta. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
5 pisteen vastauksessa kokelas esittää joitakin huomioita liberaalidemokratioiden arvoista tai liberaalidemokraattisen järjestelmän hyvistä puolista kansalaisten kannalta.
10 pisteen vastauksessa kokelas erittelee, millaisia arvoja liberaalidemokratia edellyttää ja mitä hyviä puolia liberaalidemokraattisella järjestelmällä on kansalaisten kannalta. Kokelas hyödyntää vastauksessaan aineistoja.
15 pisteen vastauksessa kokelaan erittely on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää tarkasteluaan esimerkiksi kytkemällä sen asianmukaisesti yhteiskuntafilosofiseen perinteeseen tai ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja keskusteluihin.
8.2 Kuvaile kahta keinoa liberaalidemokraattisen järjestelmän turvaamiseksi. 10 p.
Vastaus saa olla enintään 1 500 merkkiä pitkä. Ylityksestä seuraa pistevähennys.
Vastauksen enimmäispituus on 1 500 merkkiä. Sallitun merkkimäärän ylittämisestä tehdään pistevähennys, josta määrätään reaaliaineiden kokeita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa.
Vastauksessa voi hyödyntää aineistoissa ja osatehtävän 8.1 vastauksessa esille nostettuja sisältöjä. Siinä on mahdollista tarkastella myös esimerkiksi aineistoissakin mainittujen liberaalidemokraattisten instituutioiden merkitystä järjestelmän turvaamisessa. Vallan kolmijako-oppi, oikeusvaltioperiaate, riippumaton hallinto ja monipuoluejärjestelmä ovat instituutioita, jotka on luotu turvaamaan liberaalidemokraattista järjestelmää, ja niiden horjuttaminen horjuttaa myös järjestelmää. Tämän tietävät hyvin ne poliittiset päättäjät, jotka pyrkivät rakentamaan itsevaltaista tai autoritääristä hallintoa.
Kysymystä voi tarkastella siitä näkökulmasta, mitä se edellyttää kansalaisilta. Demokratia ei säily, jos kansalaiset eivät ymmärrä järjestelmän toimintaa ja sen merkitystä ja jos he eivät ole valmiita puolustamaan sitä ja sen perusarvoja. Koulutusjärjestelmällä ja demokratiakasvatuksella on siten tärkeä rooli liberaalidemokratian tukemisessa. Kansalaisten osallistumisen mahdollisuuksia on myös pyritty lisäämään uusien vaikuttamistapojen avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi kansalais- tai asukaspaneelit, kansalais- ja kuntalaisaloitteet sekä Ota kantaa ‑palvelu.
Esiin voi lisäksi nostaa esimerkiksi riippumattoman tutkimuksen, tiedon ja tiedonvälityksen. Liberaalidemokratian turvaaminen edellyttää vapaata tiedonvälitystä, mutta myös median sitoutumista todennettuun tietoon ja faktojen tarkistamiseen. Tätä tarkoitusta palvelevat muun muassa Journalistin ohjeet, joiden julkilausuttuna tavoitteena on tukea sananvapautta ja pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
Vastauksessa voi tuoda esille myös sen, että liberaalidemokratian säilyminen edellyttää kansalaisilta sitoutumista hyväksymään tai vähintään sietämään toistensa erilaisia käsityksiä hyvästä elämästä ja elämän päämääristä. He eivät siis pyri rakentamaan yhteiskuntaa vain oman arvomaailmansa varaan, vaan hyväksyvät myös toisenlaiset näkemykset niin kauan kuin ne eivät vahingoita muita. Suvaitsevaisuuden vaatimukseen liittyy myös ajatus siitä, että poliittisessa päätöksenteossa oma kanta ei voi aina voittaa. Myös häviö on pystyttävä hyväksymään.
Liberaalidemokratian turvaaminen edellyttää myös johdonmukaisuutta perustavien arvojen puolustamisessa. Liberaalidemokratiat eivät aina ole onnistuneet tässä kovinkaan hyvin. Arvoperustaa ja sen uskottavuutta nakertaa se, jos sitä ollaan valmiita puolustamaan joissakin tilanteissa, mutta kun kyseessä on vaikkapa oman kansallisvaltion oletettu tai todellinen etu, turvallisuus tai taloudellinen hyöty, yhteisistä arvoista ja sitoumuksista ollaan valmiita joustamaan. Tämä on viime vuosina näkynyt esimerkiksi suhtautumisessa ihmisoikeuksiin.
Vastaus tehtävään on merkkimäärärajoitettu essee, jossa kokelaan pitää kuvailla kahta keinoa liberaalidemokraattisen järjestelmän turvaamiseksi. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
3 pisteen vastauksessa kokelas kuvaa yhtä keinoa liberaalidemokraattisen järjestelmän turvaamiseksi.
5 pisteen vastauksessa kokelas kuvailee kahta keinoa liberaalidemokraattisen järjestelmän turvaamiseksi.
8 pisteen vastauksessa kokelaan kuvaus on johdonmukainen ja monipuolinen.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Yhteiskuntafilosofia (FI3) kohtaan ”ihmisoikeudet, kansalaisoikeudet ja oikeusvaltio; demokratia ja yhteisöllisyys yhteiskunnallisina arvoina”.
9. Totuudenkaltaisuus 30 p.
9.1 Pohdi, onko tieteellinen tieto oikeasti tietoa, jos tiede ei tarjoa lopullisia totuuksia ja jos tieteellinen tieto on aina epävarmaa ja erehtyväistä. 15 p.
Totuudenkaltaisuuden kannattajat hyväksyvät fallibilismin, jonka mukaan tieteellinen tieto on aina erehtyväistä ja epävarmaa. Tieteelliset teoriat eivät menestyksestään huolimatta ole välttämättä koskaan täysin tosia. Uudet teoriat voivat olla enemmän totuudenkaltaisia kuin edeltäjänsä, vaikka nekään eivät koskaan olisi tosia. Tämä on kuitenkin jännitteessä klassisen tiedon määritelmän kanssa, koska se edellyttää totuutta. Määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Mikäli siis hyväksytään fallibilismi, klassisesta tiedon määritelmästä on luovuttava tai sitä on korjattava.
Niiniluodon esimerkin mukaisesti klassisen tiedon määritelmän vaatimuksen totuudesta voisi vaihtaa vaatimukseen totuudenkaltaisuudesta. Tällöin hyvin perusteltu uskomus olisi tietoa, kunhan se vain on totuudenkaltaista. Uudeksi ongelmaksi kuitenkin muodostuu kysymys siitä, kuinka totuudenkaltaista tiedon pitäisi olla. Ilmeisesti epätodet teoriat ja jopa näennäistieteelliset teoriat voivat olla ainakin jossain määrin totuudenkaltaisia. Pitäisikö ne siis hyväksyä tiedoksi?
Toisaalta tieteellistä tietoa pidetään erityisen luotettavana. Yksi syy tähän on juuri tieteen itseäänkorjaavuus: edeltävän tutkimuksen virheet pyritään löytämään ja korjaamaan. Voi esimerkiksi ehdottaa, että epätodet totuudenkaltaiset teoriat eivät ole enää tietoa siinä vaiheessa, kun on löydetty parempia teorioita, jotka ovat totuudenkaltaisempia kuin aiemmat teoriat.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää pohtia, onko tieteellinen tieto oikeasti tietoa, jos tiede ei tarjoa lopullisia totuuksia ja jos tieteellinen tieto on aina epävarmaa ja erehtyväistä. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas tekee joitain huomioita siitä, onko tieteellinen tieto oikeasti tietoa.
8 pisteen vastauksessa kokelas pohtii, onko tieteellinen tieto oikeasti tietoa, jos tiede ei tarjoa lopullisia totuuksia ja jos tieteellinen tieto on aina epävarmaa ja erehtyväistä.
12 pisteen vastauksessa kokelaan pohdinta on johdonmukaista ja monipuolista.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää tarkasteluaan esimerkiksi käsittelemällä erilaisia totuusteorioita tai käsityksiä tiedosta.
9.2 Selitä, miten totuudenkaltaisuus liittyy tieteelliseen realismiin. Hyödynnä vastauksessasi aineistoa . 15 p.
Tieteellinen realismi on filosofinen näkemys, jonka mukaan tiede pyrkii kuvaamaan todellisuutta totuudenmukaisesti. Sen mukaan on olemassa mielestä tai teorioista riippumaton todellisuus, jota todet teoriat vastaavat. Toisin sanoen tieteelliset realistit ovat yleensä totuuden korrespondenssiteorian kannattajia. Realismin kannattajat myös ajattelevat, että vakiintuneiden ja perusteellisen koettelun läpäisseiden teorioiden termit viittaavat maailmassa oikeasti oleviin asioihin. Tämä pätee myös sellaisiin teoreettisiin termeihin, joiden kohteita ei voi suoraan havaita, kuten elektroneihin.
Ajatus totuudenkaltaisuudesta pyrkii puolestaan vastaamaan siihen haasteeseen, että tieteellisten teorioiden menestyksestä huolimatta niitä kuitenkin alituisesti korjataan, päivitetään ja hylätään. Todennäköisesti suuri osa, elleivät peräti kaikki, tieteen teorioista on ainakin osittain virheellisiä. Samalla filosofit ja tieteilijät uskovat, että tiede edistyy. Tätä edistystä on pyritty selittämään totuudenkaltaisuuden käsitteen avulla: vaikka tiede ei koskaan saavuttaisi lopullista totuutta, se voi kuitenkin jatkuvasti lähestyä sitä. Siksi uudet teoriat ovat usein parempia kuin edeltäjänsä.
Kuten Niiniluotokin toteaa, totuudenkaltaisuuden käsite mahdollistaa sen, että tieteellinen tieto on epävarmaa ja epätäsmällistä. Näin on siis mahdollista kannattaa tieteellistä realismia, vaikka teoriat eivät ole koskaan täysin tosia.
Vastaus tehtävään on essee, jossa kokelaan pitää selittää aineistoa hyödyntäen, miten totuudenkaltaisuus liittyy tieteelliseen realismiin. Vastauksen pisteityksessä kaikki yllä mainitun arviointitaulukon ulottuvuudet tulee ottaa huomioon.
4 pisteen vastauksessa kokelas selittää ymmärrettävästi, mitä totuudenkaltaisuus tai tieteellinen realismi on.
8 pisteen vastauksessa kokelas selittää aineistoa hyödyntäen, miten totuudenkaltaisuus liittyy tieteelliseen realismiin.
12 pisteen vastauksessa kokelaan selitys on johdonmukainen ja monipuolinen.
Huippupisteiden vastauksessa kokelas syventää pohdintaansa esimerkiksi tarkastelemalla erilaisia näkemyksiä tieteellisestä realismista ja antirealismista sekä niitä tukevia tai kritisoivia argumentteja.
LOPS19:ssä tehtävä liittyy moduulin Totuus (FI4) kohtiin ”realismi ja antirealismi” ja ”tieteen menetelmien ja teorioiden luotettavuus ja suhde todellisuuteen”.